Työhygienia suomalaisilla työpaikoilla on jatkuvasti parantunut, ja liuottimille altistuvien määrä on 20 vuodessa puolittunut. Nykyään kuitenkin edelleen noin 20 000 henkilöä altistuu päivittäin hermostohaitallisille, orgaanisille liuotinaineille (pääasiassa hiilivetyjä ja niiden johdoksia).

Pitkäaikainen jatkuva työperäinen liuotinaltistuminen tai akuutit myrkytykset voivat aiheuttaa pysyviä aivotoiminnan häiriöitä. Liuotinaivosairaus (ICD-10: G92 toksinen aivosairaus) ilmenee kognitiivisin ja psyykkisin oirein ja löydöksin. Tyypillisimmät oireet ovat muistin ja keskittymisen vaikeudet, ärtyneisyys ja masentuneisuus.

Koska oirekuva kehittyy vähitellen vuosien altistumisen seurauksena ja oireistossa on hyvin yleisiä oireita, aivosairauden tunnistaminen helposti viivästyy. Kehittynyt hermostovaurio ei parane, ja se heikentää lievänäkin työ- ja toimintakykyä. Siksi haasteena on tunnistaa liuottimien hermostollisiin haittavaikutuksiin viittaavat oireet mahdollisimman varhain.

Liuotinaivosairaus ammattitautina

Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin 1980-luvulla vuosittain 24–43 kroonista liuotinaivosairautta. 1990-luvulla ja 2000-luvulla ammattitauteja on ilmoitettu vähemmän, ja vuoden 2005 jälkeen on todettuja tapauksia ollut noin viisi vuosittain.

Tapausten vähenemisen ohella haittavaikutukset ovat lieventyneet. Tähän suotuisaan kehitykseen on vaikuttanut terveystarkastusten ja -neuvonnan lisäksi haitallisten liuotinten korvaaminen vähemmän haitallisilla teollisuuden tuotteissa, automaation ja ilmanvaihdon tehostaminen sekä henkilösuojaimien käyttö.

Suuri osa todetuista ammattitautitapauksista on altistunut kymmeniä vuosia jo 1970- ja 1980-luvuilta alkaen, jolloin altistumistasot työpaikoilla olivat nykyisiä korkeammat. Liuottimille eniten altistuneita työntekijäryhmiä 1980-luvulla olivat liimaajat kenkien valmistuksessa, maalarit puusepän- ja metalliteollisuudessa, seri-, flexo- ja syväpainotyöntekijät, valmistusastioiden pesijät painoväri- ja maaliteollisuudessa ja parketinlakkaajat.

Tavallisimmat altistetyötehtävät vuosina 1995–2007 todetuilla liuotinaivosairaustapauksilla olivat teollisuus-, metalli- ja auto-, rakennusmaalaus, painotyöt, lattiatyö (liimaus ja lakkaus) ja lujitemuovityö. Tapaukset olivat pääosin miehiä, joiden keskimääräinen ikä oli 53 vuotta (kaikki >35 vuotta), altistumisaika 31,5 vuotta (kaikki >9 vuotta) ja tavallisin altiste aromaattisten hiilivetyjen seokset.

Osa liuotinaineista voi aiheuttaa myös ääreishermoston vaurioita (polyneuropatia). Tunnetuin niistä on esimerkiksi liimoissa käytetty n-heksaani.

Milloin ja miten lähettää potilas jatkotutkimuksiin?

Jatkoselvittelyjä suositellaan, mikäli potilaalla on kognitiiviseen häiriöön sopivia oireita ja liuotinaltistuminen on jatkunut vuosia (yleensä yli 10 vuotta, mutta tätä lyhyempikin intensiivinen altistuminen voi olla merkittävä).

Lähete Työterveyslaitokselle perusteltuna työperäisen sairauden epäilynä on indisoitu, mikäli ei löydy muuta pääasiallista tai selvää syytä kuin merkittävä altistuminen ja kun työperäistä syytä oireiden taustalla ei voi poissulkea. Riippumatta siitä, missä hoito- tai tutkimuspaikassa epäily kroonisesta liuotinmyrkytyksestä syntyy, on jatkotutkimukset keskitetty Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikoille Helsinkiin. Tutkimuksiin tulee nykyään vuosittain 40–50 henkilöä.

Lähettäminen tutkimuksiin tapahtuu kuten muissakin perustelluissa ammattitautiepäilyissä ja vakuutusyhtiöt korvaavat ammattitaudin selvittämisestä aiheutuneet tutkimuskulut, vaikka sairaus ei osoittautuisikaan korvattavaksi ammattitaudiksi. Lähetteessä esitetään selvitys altistumisesta, esitiedot, tutkimuslöydökset ja erotusdiagnostisten tutkimusten tulokset sekä mahdollisten hoitojen vaikutukset. Työnantaja ja vakuutusyhtiö on mainittava lähetteessä, Työterveyslaitos selvittää maksuasiat. Jos kyseessä on yksityisyrittäjä, tarvitaan myös kopio mahdollisen vapaaehtoisen tapaturmavakuutuksen vakuutustodistuksesta. Ennen lähettämistä voi kysyä neuvoa Työterveyslaitoksesta.

Epäiletkö potilaallasi liuotinaivosairautta?