ergonomiaTyön fyysisiä kuormitustekijöitä

Ergonomian tavoitteena on kehittää fyysistä toimintaa kokonaisuutena siten, että se on ihmiselle sopivaa toistomääriltään ja voiman tarpeiltaan. Hyvä työtulos on saatava aikaan siten, että työntekijän voimavarat sekä työ- ja toimintakyky säilyvät mahdollisimman pitkään.

Fyysistä toimintaa voidaan säädellä ratkaisevasti ergonomian keinoin. Tarvittava voimankäyttö ja työtahti voidaan määrittää ihmisen suorituskykyyn nähden sopivaksi.

Apuna voidaan käyttää teknisiä apuneuvoja, kuten koneita ja laitteita. Fyysinen ympäristö ja välineet voidaan myös mitoittaa niin, että ihmisen oma voimantuotto on paras mahdollinen. Työn ajallisten puitteiden määritteleminen, kuten työskentelyjaksot ja tauotus, ovat ergonomian keinoja järjestellä työtä.¨

Ergonomisten työtilojen ja välineiden suunnittelu

Työpaikoilta kootaan muun muassa työpaikkaselvityksissä ja terveystarkastuksissa tietoa, jota voidaan soveltaa työn ja työympäristön kehittämisessä. Työterveyshuollon velvollisuus on tuoda työpaikan käyttöön sellaista työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen vaikuttavaa tietoa, jota on helppo soveltaa käytäntöön.

Esimerkiksi työntekijän työkyvyn alennuttua työterveyshuolto osallistuu työn ja työympäristön muutosten suunnitteluun niin, että työntekijä voi jatkaa työssään.

Ergonomialla löydetään ratkaisuja

Työpaikan ergonomian suunnittelulla pyritään kehittämään työtä ja työolosuhteita. Pyrkimyksenä on suunnitella työtilat, -välineet ja -prosessit sekä hankinnat jo etukäteen sellaisiksi, että ne sopivat mahdollisimman monelle käyttäjälle. Näin vältytään usein kalliiden muutosten ja hankintojen tekemiseltä myöhemmin. Työprosessien mallinnus ja kehittävä työntutkimus ovat esimerkkejä käyttökelpoisista kehittämismenetelmistä.

Ergonomian määritelmä on laaja, sillä se käsittää fyysisen ergonomian lisäksi kognitiivisen ja organisatorisen ergonomian. Paras tulos saavutetaan, kun työtä tarkastellaan kaikista kolmesta näkökulmasta.

Osallistuva suunnittelu

Osallistuvassa suunnittelussa hyödynnetään käyttäjien tietoja, kokemuksia ja tuntemuksia. Osallistuvan suunnittelun etuna on oppimisprosessin aikana syntyvä tieto, joka parantaa ratkaisuja, niiden käyttöönottoa ja osallistujien sitoutumista tehtäviin muutoksiin.

Käytettävyys

Käytettävyys on ergonomiatiedon soveltamista niin, että lopputulos on helppokäyttöinen mahdollisimman laajalle käyttäjäkunnalle. Huomion kohteena ovat työssä käytettävät palvelut, työvälineet, koneet ja laitteet. Käyttäjäkokemus on keskeinen kriteeri, kun käytettävyyttä arvioidaan.

Työterveyshuolto voi pyrkiä edistämään käytettävyysominaisuuksien huomioimista suunnittelu- ja hankintatilanteissa. Jos työterveyshuolto tuntee työpaikan hankintaprosessin, se voi osallistua ergonomiatekijöiden määrittelyyn. Myös käyttäjäkokemusten ja parannusehdotusten kerääminen voi olla työterveyshuollon toimintaa.

Esteettömyys

Esteettömyys on kaikkien käyttäjäryhmien huomioon ottamista tekniikan, tilojen ja toiminnan suunnittelussa. Esteettömyys lisää käyttäjien tasa-arvoa ja samalla laajentaa tuotteiden ja järjestelmien käyttäjäkuntaa.

Esteettömyys liittyy erityisesti työntekijöiden työkyvyn tukemiseen työuran eri vaiheissa. Sen merkitys korostuu työvoiman ikääntyessä. Osatyökykyiset työntekijät voivat toimia esteettömäksi suunnitellussa työssä ja työympäristössä. Työpaikan työterveyshuolto on tärkeä yhteistyötaho, kun työpaikalla mietitään mukautuksia.

Tilat kannattaa suunnitella jo alun perin mahdollisimman esteettömiksi, jolloin yksittäisen työntekijän kohdalla mukauttamistarpeet jäävät vähäisemmiksi tai niitä ei tarvita lainkaan. Työterveyshuolto voi halutessaan käyttää myös ergonomian, käytettävyyden ja esteettömyyden asiantuntijoita apunaan mukautusratkaisujen suunnittelussa.