Avustamisen periaatteet

  • Nostamisen sijasta rullaa, liu’uta tai kampea.
  • Arvioi potilaan tila ja voimavarat sekä omat voimavarasi; taitosi ja kuntosi, valitse niiden mukaan avustustapa, aktivointikeinot ja apuvälineet.
  • Varmista ympäristön turvallisuus ja riittävästi tilaa siirtymiseen.
  • Kerro potilaalle, mitä hän tekee ja miten sinä häntä autat.
  • Ohjaa ja aktivoi potilasta luonnollisten liikemallien mukaisesti, varmista oikea alkuasento ja yhdistä tarvittaessa sanalliseen ohjaukseen kosketus ja liike.Avusta vain sen verran, kuin potilas tarvitsee.
  • Anna potilaalle aikaa aktivoida omat lihaksensa. Odota tämän aloittavan liikkeen. Anna potilaan tukeutua johonkin ulkoiseen tukeen (tuoli, rollaattori tms.), jolloin hän kokee siirtymisen turvalliseksi, voi tukeutua jalkoihinsa ja samalla hoitajan kuormittuminen vähenee.
  • Vältä tarttumasta potilaan kainaloihin ja vaatteisiin! Ohjaa liikettä pehmeällä laajalla kämmenotteella potilaan lantiosta, selästä tai sieltä, mistä liike näkyy juuttuvan.
  • Työskentele pääsääntöisesti potilaan sivulla ja liiku potilaan liikkeen mukana painonsiirtoa ja liike-energiaa hyödyntäen. Käytä koko kehoasi, vältä kurkottelua ja kumartelua! Työskentele niin, että oma paino on jaloilla ja selkä suorana.

Kuormittavat, kielletyt avustustavat

Monet vanhoissa opaskirjoissa suositellut potilaiden nostotavat ovat kiistanalaisia, vaarallisia ja potilaita vähän kuntouttavia eikä niitä suositella käytettäväksi. Näitä tapoja käytetään Suomessa vielä yleisesti ja niitä opetetaan ammatillisissa oppilaitoksissa.

Hyvin yleistä on joko yhden tai kahden hoitajan tekemä kainaloiden alta nosto (laahaava nosto). Se on todettu hoitajalle biomekaanisesti kuormittavaksi ja potilaalle epämukavaksi ja se saattaa aiheuttaa tässä nipistelyä ja vastustelua. Toispuolihalvauspotilaille se voi aiheuttaa olkapääseudun pehmytosakudosten vaurion. Tarttumalla kainaloon tai käsivarteen estetään potilasta käyttämästä yläraajojaan ja siten osallistumasta siirtymistilanteeseen.

Yksin nostaessaan hoitaja on tavallisimmin potilaan edessä ja tukee tämän polvia omilla jaloillaan. Potilas voi tarttua hoitajaa niskasta, hartioista, vyötäröstä tai hoitajan vyöstä tai ulkopuolisesta tuesta, jolloin potilaan täytyy vetää käsillään itsensä ylös. Tämäkin nosto on tuomittu vaarallisena, kuten kaikki muu potilaiden käsin nostaminen muissa kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa tai vauvoja ja pieniä lapsia nostettaessa.

Työasennot

Perusperiaatteena on välttää potilaan nostamista käsivoimin ja pitkäaikaista työskentelyä huonossa asennossa. Tämä edellyttää, että on käytettävissä tarvittavat potilasnostimet ja korkeussäädettävät vuoteet, pesutasot ja suihkutustuolit.

Hoito- ja hoivatyössä hoitaja joutuu käyttämään kehoaan monipuolisesti ja hänen tulee kiinnittää huomio omiin työskentelyasentoihinsa. Kurkottelua ja kumartelua tulisi välttää, sen sijaan tulisi työskennellä niin, että paino pysyy jalkojen päällä ja selkä on suorassa. Kannattaa ottaa tukea kädellä tai vartalolla esimerkiksi sängyn reunasta, jotta voi vähentää selkälihaksiin kohdistuvaa staattista kuormitusta. Lattiatasossa työskentelyä tulee välttää, mutta tarvittaessa kyykisty kumartumisen sijasta. Kun avustaa potilasta liikkumisessa, pitäisi työskennellä pääsääntöisesti käyntiasennossa. Tällöin tasapaino on parempi ja liikkuminen sujuvampaa kuin haara-asennossa työskennellessä.

Nostolaitteet

Potilasnostimet tyypitellään niiden ominaisuuksien mukaan seisomanojanostimiin, liinanostimiin (=lattialla liikuteltaviin potilasnostimiin) ja kattonostimiin.

Seisomanojanostinten käyttö tukee kuntouttavaa hoitotyötä ja niiden käyttö on suositeltavaa potilailla, joiden alaraajojen lihasvoima on riittämätön seisomaan nousuun ja askeltamiseen, joiden oma osallistuminen siirtotilanteeseen on vähäistä ja jotka tarvitsevat aina kahden ihmisen avustuksen siirtotilanteissa.

Lattialla liikuteltavien nostimia suositellaan käytettäviksi passiivisten vuodepotilaiden lisäksi potilailla, joiden oma aktiviteetti siirtymisissä vähäistä, jotka eivät pysty varaamaan jaloilleen tai hyödyntämään ylävartaloaan esim. liukulautasiirrossa tai kun seisomanojanostimella siirtäminen ei onnistu. Nostimen käyttöä suositellaan myös lattialta ylösnousemisessa, mikäli potilaan alaraajojen lihasvoima ei riitä ponnistamaan seisomaan. Nostinliinan valintaan vaikuttaa potilaan kunto ja vartalon hallinta: mitä parempi aktiviteetti, sitä matalampi liina käyttöön.

Kattonostinten käyttö ja käytön suositukset ovat yhteneviä lattialla liikuteltavien potilasnostimien kanssa. Kattonostinten etuja on niiden helppo saatavuus, vähäinen tilan tarve säilytettäessä ja potilaan liikuttelu on niillä kevyttä. Kattonostinten rajoituksia on se, että ne liikkuvat ainoastaan kiskojen kattamalla alueella. Kiskovaihtoehtoja on suora kisko, vapaasti jaloilla seisova suora kisko, kaareva kisko ja H-kiskojärjestelmä. Kattokiskojen suunnittelussa on huomioitava hoitokäytännöt, katto- ja seinärakenteet sekä nostimen latausyksikön paikka. H-kiskojärjestelmä toimivin ja ergonomisin, koska sen laaja liikuteltavuus mahdollistaa erilaiset siirtotilanteet.

Potilasnostinten käyttö vähentää siirtotilanteiden fyysistä kuormitusta. Kuormittavia työasentoja, esim. potilaan jalkojen asettaminen seisomanojanostimen jalkalaudalle tai pyörätuolin jalkalautojen poistaminen, voidaan vähentää ergonomiaopetuksella. Käytettävyyserojen vuoksi potilasnostimia tulisi kokeilla käyttöympäristössä ennen hankintapäätöstä. Nostinmallin käytettävyydessä oleellista on mallin yhteensopivuus muiden apuvälineiden, kuten sähkösäätösänkyjen ja geriatristen tuolien kanssa.

Potilassiirtojen pienoisapuvälineet

Potilassiirtoihin käytettyjen apuvälineiden avulla pyritään antamaan tukea (tukikahvat, nousutuet, kohottautumistelineet), kannattamaan potilaan painoa (nostimet, seisomanojanostimet), vähentämään kitkaa (liukulakanat ja -patjat, siirtolevyt, liukulaudat) tai estämään liukumista (liukuesteet) sekä helpottamaan potilaaseen tarttumista (siirto- tai talutusvyöt, siirtolevyt ja -nauhat). Nostimien käyttöä suositellaan, jos potilas ei pysty tukeutumaan raajoihinsa tai hoitajien fyysinen kuormitus nousee siirron yhteydessä liian suureksi.