yleisimmat-tule-vaivat

Selkävaivat

Selkäkipu voi olla paikallista tai säteillä alaraajaan. Varsinkaan paikalliselle kivulle ei useinkaan löydy selvää lääketieteellistä syytä. Polvitaipeen alapuolelle säteilevä kipu eli iskias voi olla merkki lannerangan välilevytyrästä. Vaikeammat sairaudet, kuten murtumat, infektiot tai kasvaimet ovat harvoin selkäkivun syynä.

Selkävaivojen riskitekijöitä

  • Työhön liittyvät fyysiset tekijät
    Raskas ruumiillinen työ (raskaiden taakkojen nostaminen, kantaminen ja työntäminen, kaivaminen, lapiointi, hakkaaminen jne.)
    Kiertyneet ja kumarat työasennot
    Työskentely kyykyssä
    Koko kehon tärinä
  • Työhön liittyvät psykososiaaliset tekijät
    Liian suuret työn vaatimukset
    Vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön
    Heikko esimiehen ja/tai työtovereiden tuki
    Huono työtyytyväisyys
  • Yksilölliset tekijät
    Ikä
    Lihavuus ja ylipaino
    Tupakointi
    Liikunnan vähäinen harrastaminen
    Alentunut psyykkinen hyvinvointi, ahdistuneisuus, mielialaongelmat
    Perinnölliset tekijät

Niska-hartiaseudun vaivat

Niska-hartiavaivat ovat hyvin yleisiä ja ne ovat usein sairauspoissaolon syy. Terveys 2000-tutkimukseen osallistuneista 30 % ilmoitti niskakipua edeltävän kuukauden aikana. Alaselkävaivojen tavoin niskakivut usein pitkittyvät tai esiintyvät toistuvina kipujaksoina. Selkä- ja niskakipuja saattaa esiintyä samalla henkilöllä. Etenkin krooninen alaselkäkipu altistaa niskavaivojen synnylle.

Niska-hartiaseudun vaivojen riskitekijät

  • Työhön liittyvät fyysiset riskitekijät
    Niskan eteen tai taakse taipuneet ja kiertyneet työasennot
    Vartalon kiertyneet ja kumarat asennot
    Istumatyö ja paikallaan pysyvät asennot työssä
    Olkapään ja hartian seutua kuormittava toistotyö
    Yläraajojen kohoasennot
    Käteen kohdistuva tärinä
  • Työhön liittyvät psykososiaaliset tekijät
    Liian suuret työn vaatimukset
    Vähäiset vaikutusmahdollisuudet omaan työhön
    Työstressi
    Heikko sosiaalinen tuki
    Yksitoikkoinen työ; vähäiset mahdollisuudet käyttää tietojaan ja taitojaan työssä
  • Yksilölliset tekijät
    Ikääntyminen (etenkin miehillä), naissukupuoli
    Ylipaino
    Tupakointi
    Unihäiriöt
    Stressi, ahdistuneisuus, depressio
    Niskaan kohdistuneet vammat
  • Suojaavat psykososiaaliset tekijät työssä
    Voimaannuttava johtamistapa
    Hyvät mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon
    Positiiviset haasteet

Olkapäävaivat

Olkapää on ihmisen toimintakyvyn kannalta keskeinen nivel. Olkavartta ja lapaluuta liikuttavien lihasten jänteet rappeutuvat iän myötä ja rasituksen seurauksena, mikä voi johtaa hankaliin kiputiloihin ja toiminnanvajavuuteen.

Olkanivel on lisäksi kehon liikkuvin nivel ja siten alttiina myös tapaturmaisille vammoille. Olkapään kipu on selkä- ja niskakivun jälkeen kolmanneksi yleisin tuki- ja liikuntaelinten vaiva. Joka viides aikuinen on kokenut olkapääkipua viimeksi kuluneen kuukauden aikana.

Olkapäävaivojen riskitekijät

  • Työhön liittyvät fyysiset riskitekijät
    Olkavarren kohoasennot
    Toistotyö
    Käteen kohdistuva tärinä
    Yläraajaan ja olkapäähän kohdistuneet tapaturmat
  • Yksilölliset tekijät
    Ikä
    Ylipaino
    Diabetes
    Tupakointi

Kyynärpää- ja käsivaivat

Kyynärpään ja käden rasitussairaudet ovat yksi työikäisen väestön yleisimmistä sairausryhmistä. Näihin työperäisiin rasitussairauksiin kuuluvat olkaluun sivunastan tulehdukset (kyynärpään epikondyliitit), ranteen ja kyynärvarren jännetulehdukset ja rannekanavaoireyhtymä.

Työterveyslaitoksen työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitetaan vuosittain noin 400 rasitussairautta. Suurin osa on olkaluun sivunastatulehduksia ja ranteen ja kyynärvarren jännetupentulehduksia, mutta niiden lisäksi ilmoitetaan vuosittain noin 100 rannekanavaoireyhtymää ja joukko muita sairauksia. Vain suhteellisen pieni osa ilmoitetaan tai korvataan ammattitautina, minkä vuoksi rasitussairauksien määrä on huomattavasti suurempi. Ammattitaudeista ja ammattitautiepäilyistä noin 10 – 15 % aiheutuu rasitussairauksista.

Rannekanavaoireyhtymää sairastaa noin 4 % väestöstä ja se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Olkaluun ulomman sivunastan tulehdusta sairastaa Suomessa noin 1 % väestöstä. Sairaus on yhtä yleinen miehillä ja naisilla. Sivunastan tulehdus on erityisesti enemmän käytetyn käden, siis yleensä oikean käden sairaus.

Kyynärpään ja käden rasitussairauksien riskitekijät

  • Olkaluun sivunastan tulehdus
    Voimaa vaativat ranteen ja sormien koukistus- ja ojennusliikkeet
    Kyynärvarren kiertoliikkeet
    Yksilölliset tekijät
    Vaikutuksista vähän tietoa
  • Jännetupentulehdus
    Työliikkeiden suuri toistuvuus
    Käden suuren puristusvoiman käyttö
    Ranteen taipuneet asennot
    Työympäristön matala lämpötila
    Yksilölliset tekijät: ylipaino, diabetes, tupakointi
  • Rannekanavaoireyhtymä
    Työliikkeiden suuri toistuvuus
    Käden suuren puristusvoiman käyttö
    Ranteen taipuneet asennot
    Käden pinsettiote
    Tärisevien työkalujen käyttö
    Yksilölliset tekijät: rannekanavan synnynnäinen ahtaus, jotkut sairaudet (mm. nivelreuma, kilpirauhasen vajaatoiminta ja munuaissairaudet), ylipaino, diabetes, tupakointi, raskauden loppuvaihe

Nivelrikko

Nivelrikko eli artroosi on tavallisin nivelten sairaus. Sitä esiintyy yleisimmin sormissa, polvissa, lonkissa ja selkärangassa. Polven ja lonkan nivelrikko heikentävät ikääntyvän väestön liikuntakykyä ja vaikuttavat työkykyyn varsinkin fyysisesti kuormittavissa ammateissa.

Sormien ja ranteen nivelrikko alentaa puristusvoimaa ja käden toimintakykyä ja voi heikentää merkittävästi työkykyä monissa ammateissa. Nivelrikko kehittyy yksilöllisen geneettisen herkkyyden, elintapojen ja erilaisten kuormitustekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Nivelrikon esiintyvyys lisääntyy jyrkästi iän mukana, minkä vuoksi työväestön ikääntyessä myös työelämässä olevien nivelrikkopotilaiden määrä kasvaa. Arviot nivelrikon esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat suuresti riippuen taudin määritysperusteista. Terveys 2000 -tutkimuksen kliinisen tarkastuksen perusteella 30 vuotta täyttäneillä suomalaisilla polvinivelrikon esiintyvyys oli miehillä 5 % ja naisilla 7 %. Lonkkanivelrikkoa sairasti 5 % miehistä ja 4 % naisista

Muun muassa tärinät, hypyt ja nostot altistavat

Nivelrikko kasaantuu tiettyihin ammatteihin. Polvi- ja lonkkanivelrikkoon liittyvät hieman erilaiset riskitekijät. Polvea kuormittavat erityisesti kyykyssä tai polvillaan työskentely, toistuvat raskaat nostot ja kantaminen, taipuneet polven asennot erityisesti taakan kera, toistuva portaiden kiipeäminen tai muu jyrkällä pinnalla kiipeäminen, toistuvat hypyt, tärinä ja pitkäaikainen kävely.

Lonkan nivelrikon riskitekijöitä ovat raskaiden taakkojen käsittely, tärinäaltistus, toistuva portaiden nousu ja hypyt. Niveleen kohdistuneet korkeaenergiset vammat käynnistävät herkästi nivelrikkoprosessin. Myös muualle kohdistuneet vammat voivat johtaa nivelrikkoon, jos ne epäsuorasti vaikuttavat nivelen biomekaniikkaan. Usein toistuvat lievemmät traumat saattavat toimia samaan tapaan. Esimerkkinä tästä on hammaslääkärien työkäden pinsettiotteeseen osallistuvissa sormissa muita sormia useammin esiintyvä nivelrikko.

Kohtuullinen liikunta on nivelille hyödyllistä

Ylipainoisilla ja lihavilla henkilöillä nivelrikko on yleisempää kuin normaalipainoisilla. Tämä pätee sekä kantavien nivelten kuten polven ja lonkan, mutta myös sorminivelten osalta. Ylipaino on osoittautunut nivelrikon syytekijäksi. Vaikutusmekanismina on sekä nivelen lisääntynyt kuormitus että ylipainoon liittyvä systeeminen tulehdustila. Ylipaino edeltää nivelrikon syntyä ja nopeuttaa sen etenemistä.

Kohtuullinen säännöllinen liikunta on nivelten kannalta turvallista ja hyödyllistä, ellei siihen liity traumoja. Esimerkiksi säännöllinen juoksuharrastus ei näytä aiheuttavan polvinivelrikkoa, vaan se päinvastoin lievittää nivelrikon oireita ja ylläpitää toimintakykyä, jos nivel on jo sairastunut. Sen sijaan lonkka-artroosin riski saattaa kohota liikunnan, erityisesti raskaan juoksuliikunnan myötä. Polvinivelrikkopotilaan ennusteen kannalta on vahvaa näyttöä liikunnan ja suunnatun ohjatun liikuntaharjoittelun myönteisestä merkityksestä erityisesti istumatyöntekijöillä. Sopivana harjoittelufrekvenssinä pidetään 1-3 kertaa viikossa.

Nivelrikon riskitekijät

Työhön liittyvät riskitekijät

  • Polven nivelrikko
    Kyykyssä tai polvillaan työskentely
    Raskaiden taakkojen käsittely
    Taipuneet polven asennot
    Toistuva portaiden nousu
    Toistuvat hypyt
    Tärinä
    Pitkäaikainen kävely
    Tapaturmat
  • Lonkan nivelrikko
    Raskaiden taakkojen käsittely
    Toistuva portaiden nousu
    Toistuvat hypyt
    Tärinä
    Tapaturmat
  • Sormien ja ranteen nivelrikko
    Tärinä
    Yksipuoliset käsien työliikkeet
    Staattinen sormien kuormitus

Yksilölliset tekijät

Geneettiset tekijät
Ikä
Ylipaino (polven ja lonkan nivelrikko)