tyoaika-uusi

Työajan eri ulottuvuuksia

  1. Pituus: työpäivän, työviikon tai vuosittaisen työajan pituus.
  2. Vuorokaudenaika: työajan jakautuminen vuorokauden eri aikoihin.
  3. Palautuminen: työpäivien toistuvuus ja niiden väliset lepoajat.
  4. Työaikojen sosiaaliset ulottuvuudet: Vapaa-ajan järjestely, työaikojen ennustettavuus ja vaikutusmahdollisuudet.

Hyvät työajat lisäävät työtyytyväisyyttä ja työn vetovoimaa.

Työaikamuodon valinnassa on otettava huomioon

  • lait ja sopimukset
  • tuotanto ja taloudelliset seikat
  • henkilöstön työaikatarpeet
  • terveys, turvallisuus ja työteho

Työaika määrittää työn ja muun elämän yhteensovittamisen mahdollisuudet. Työaika ja erityisesti vuorotyö vaikuttaa kokonaisvaltaisesti tekijäänsä monilla elämän osa-alueilla, mm.

  • työntekijän terveyteen ja turvallisuuteen
  • perhe- ja sosiaaliseen elämään sekä vapaa-ajan viettoon
  • työhön osallistumiseen.

Yhtä parasta työaikaa ei ole, työajat tulee räätälöidä työntekijän ja organisaation tarpeisiin.

Työaikasäädökset

Työaikaa säädellään Suomen työaikalaissa sekä EU-tasolla työaikadirektiivillä. Oma asetuksensa on myös esimerkiksi ammattikuljettajien lepoajoista (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus).

EU työaikadirektiivi (2003/88/EY)

Euroopan Unionin jäsenvaltioiden kansalliset työaikaa koskevat lait perustuvat EU:n työaikadirektiiviin. Työaikadirektiivin tavoite on turvallisuuden ja terveyden parantaminen työssä. Direktiivi asettaa vähimmäisvaatimukset kansalliselle lainsäädännölle.

Keskeisiä kohtia

  • Työntekijällä on oikeus 11 tunnin keskeytymättömään lepoaikaan 24 tunnin aikana.
  • Keskimääräinen työaika seitsemän päivän jaksona, ylityö mukaan lukien, on enintään 48 tuntia.
  • Yötyön pituus on enintään kahdeksan tuntia 24 tunnin aikana.
  • Yötyön tekijät saavat maksuttoman terveystarkastuksen ennen työhön ryhtymistä ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin.
  • Yötyöntekijä, jolla todetaan yötyöhön liittyviä terveyshaittoja, siirretään mahdollisuuksien mukaan päivätyöhön.
  • Työaikadirektiivissä mainituissa vähimmäisvaatimuksista voidaan kuitenkin poiketa useissa tapauksissa. Nämä on lueteltu direktiivin artiklassa 17.

Suomen työaikalaki

Suomen uusi työaikalaki (872/2019) tuli voimaan 1.1.2020. Lakia sovelletaan sekä työ- että virkasuhteen perusteella tehtävään työhön. Alle 18-vuotiaisiin henkilöihin sovelletaan lisäksi nuorista työntekijöistä annettua lakia.

Työaikalakia ei sovelleta esimerkiksi työhön, jota siihen kuuluvien tehtävien ja muutoin työntekijän aseman perusteella on pidettävä yrityksen, yhteisön tai säätiön tai sen itsenäisen osan johtamisena tai tällaiseen johtamistehtävään välittömästi rinnastettavana itsenäisenä tehtävänä. Esimerkiksi asiantuntijatyö on siten työaikalain alaista.

Työaikalain soveltamiseen on kuitenkin myös muita poikkeuksia. Viime kädessä työajoissa määrätään työehtosopimuksilla vuoden 2020 aikana. Työaikalaki antaa työehtosopimuksille laajat valtuudet kansallisesta työaikalaista poikkeamiseen.

Uuden työaikalain keskeisiä kohtia

  • Yleistyöajassa säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen työaika voidaan kuitenkin järjestää keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana ylittämättä kahdeksan tunnin säännöllistä päivittäistä työaikaa.
  • Yleistyöaikaa noudatettaessa vuorokautista ylityötä on työ, joka ylittää kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Viikoittaista ylityötä on työ, joka ylittää 40 tuntia viikossa olematta vuorokautista ylityötä. Jos on sovittu 40 tuntia lyhyemmästä viikkotyöajasta, lisätyötä on työvuoroluetteloon merkityn säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.
  • Uusia joustotyöaikamääräyksiä voidaan soveltaa, jos vähintään puolet työajasta on sellaista, jonka sijoittelusta ja työntekopaikasta työntekijä voi itsenäisesti päättää.
  • Jaksotyössä työaika on järjestetty siten, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tuntia. Jaksotyötä voidaan käyttää vain laissa säädetyissä töissä.
  • Työntekijälle on annettava jokaisen työvuoron alkamista seuraavan 24 tunnin aikana vähintään 11 tunnin keskeytymätön lepoaika. Uuden lain mukaan siis myös jaksotyössä pääsääntönä on 11 tunnin yhtäjaksoinen vuorokausilepo. Vuorokausilepo voidaan kuitenkin työn järjestelyihin liittyvistä syistä lyhentää yhdeksään tuntiin.
  • Työaika on järjestettävä niin, että työntekijä saa kerran seitsemän päivän aikana vähintään 35 tunnin pituisen keskeytymättömän lepoajan. Viikkolevon antamista ei enää kytkeä kalenteriviikkoon.
  • Yötyötä on pääsääntöisesti kello 23:n ja 6:n välisenä aikana. Yötyön rajoitukset eivät enää koske tilapäisesti teetettävää yötyötä. Tilapainen yötyö on siten mahdollista tilanteessa, jossa työnantajan tavanomainen toiminta sinänsä sijoittuu päiväsaikaan, mutta työnantajalle syntyy luonteeltaan satunnainen tarve teettää työtä yöaikana.
  • Yötyötä saa teettää uudessa työaikalaissa riippumatta siitä, onko työ järjestetty kahteen, kolmeen tai useampaan vuoroon. Näin ollen yötyö on sallittua esimerkiksi 12 tunnin vuorossa.
  • Jaksotyössä ja keskeytymättömässä vuorotyössä työntekijällä saa työvuoroluettelon mukaisesti teettää peräkkäin enää enintään viisi peräkkäistä yövuoroa, minkä jälkeen hänelle on annettava vähintään 24 tunnin yhtenäinen vapaa. Yövuoroja saa teettää peräkkäin vielä kaksi, jos työntekijä antaa siihen suostumuksensa.
  • Erityisen vaarallisessa tai ruumiillisesti tai henkisesti huomattavan rasittavassa työssä työaika saa olla enintään kahdeksan tuntia sellaisen 24 tunnin aikana, jona työntekijä tekee yötyötä.