vuorotyon_kuromitus

MIKSI?

Työajoilla on monia vaikutuksia työhyvinvointiin, terveyteen ja työkykyyn:

  • Vuorotyön tiedetään lisäävän esim. sydän- ja verisuonisairauksien, aikuisiän diabeteksen ja mahdollisesti myös rintasyövän riskiä.
  • Aamu- ja yövuorojen yhteydessä nukkuminen häiriintyy ja heikentää vireyttä työssä, jolloin työtapaturmien riski kasvaa.
  • Työn ja muun elämän yhteensovittaminen vaikeutuu, mikäli ennakointi- ja vaikutusmahdollisuudet työaikoihin ovat vähäisiä.
  • Hyvät vaikutusmahdollisuudet puolestaan lisäävät työhön osallistumista vähäisempien sairauspoissaolojen ja pidempien työurien myötä.

Päivätyöstä ja säännöllisestä vuorotyöstä poikkeavat työaikamuodot toteutetaan Suomessa pääsääntöisesti työaikalain mukaisena jaksotyönä.

  • Kunta-alalla jaksotyötä tehdään perinteisesti eniten hoitoaloilla.
  • Palvelusektorin kasvu, matkustus- ja kansainvälinen työ, työelämän joustot sekä työskentely työpaikan ulkopuolella ovat lisänneet tarvetta arvioida työaikoihin liittyviä haitta- ja vaaratekijöitä nykyistä monipuolisemmin.

Työturvallisuuslaissa (738/2002, muutos 329/2013) työajat mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen.

  • Työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä ovat työpäivien pituus, mahdollisuudet säädellä itse työpäivän pituutta, kokonaistyöaika, peräkkäisten työvuorojen toistuvuus, työvuorojen kiertosuunta, ylityöt, työn suorittamisajankohta, työaikojen ennakoitavuus, työhön sidonnaisuus ja mahdollisuudet riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja työpäivien välillä.

Työaikojen kuormituksen arvioiminen mahdollistaa konkreettiset kehittämistavoitteet työaikojen suunnitteluun ja kuormittavuuden vähentämiseen.

  • Esim. yhteisöllistä työvuorosuunnittelua voi edistää ja samalla varmistaa, etteivät työvuoroluettelot ole liian kuormittavia.

MITEN?

Työterveyslaitos on laatinut ”liikennevalomallin” eli suositukset työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi kunta-alalle.

  • Suositukset perustuvat tutkimustietoon työaikojen yhteydestä terveyteen ja turvallisuuteen.
  • Kuormitustasoja kuvaa liikennevalo, jossa vihreä viittaa hyväksyttävään kuormitukseen, keltainen kohonneeseen ja punainen ylikuormitukseen.

Liikennevalomallin tavoitteena on tunnistaa työaikojen kriittiset kuormitustekijät sekä tukea työaikojen ergonomista suunnittelua ja toteutusta.

  • Työvuorosuunnittelussa tulee huomioida työaikoihin ja palautumiseen liittyvät raja-arvot vireyden, turvallisuuden ja terveyden ylläpitämiseksi.
  • Erityisesti riittävä palautuminen vuorojen välillä on todettu tärkeäksi. Työvuorojen välin tulisi pääsääntöisesti olla vähintään 11 tuntia – jota se useinkaan ei ole.
  • Pitkiä yö- ja iltavuorojaksoja tulisi välttää.
  • Turvallisin työvuoron pituus on 6–9 tuntia, mutta pitempiäkin työvuoroja voi ajoittain käyttää.
  • Vapaita tulisi olla riittävästi peräkkäin.

Suosituksissa kuormitustasot määräytyvät yksittäisistä kuormitustekijöistä ja niiden toistuvuudesta kolmen tai neljän viikon jaksossa.

  • Yleensä vasta kuormitustekijän jatkuva toistuminen johtaa ylikuormitukseen.
  • Lisäksi työntekijän kokonaiskuormitus riippuu eri kuormitustekijöiden yhteisvaikutuksesta sekä työn muista kuormitustekijöistä.

LISÄTIETOA

KÄYNNISSÄ OLEVAT TUTKIMUKSET