Kenelle jaksotyön työaikasuositukset on tarkoitettu?

Suosituksista hyötyvät erityisesti jaksotyön työvuorosuunnittelijat sekä myös työvuorosuunnitteluun osallistuvat työntekijät ja työvuorosuunnitteluohjelmistoja valmistavat yritykset.

Suositukset tukevat työaikojen hyvää johtamista. Niiden avulla voidaan arvioida työaikojen kehittämisen tarvetta.

Työaikojen liikennevalomalli

Työterveyslaitoksessa kehitetty liikennevalomalli auttaa tunnistamaan työaikoihin liittyvät kriittiset kuormitustekijät jaksotyössä. Malli auttaa työaikojen suunnittelussa ja toteutuksessa.

Liikennevalojen kuormitustasot (voimakas ylikuormitus, ylikuormitus, kohonnut kuormitus, kuormitus kunnossa) määräytyvät yksittäisistä kuormitustekijöistä ja niiden toistuvuudesta kolmen tai neljän viikon jaksossa. Yleensä vasta kuormitustekijän jatkuva toistuvuus johtaa ylikuormitukseen. Työntekijän kokonaiskuormitus muodostuu usean eri kuormitustekijän yhteisvaikutuksesta.

Seuraavat kuormitustekijät tulee arvioida jokaisessa työvuoroluettelon suunnittelujaksossa:

  1. Työajan pituus
  2. Työajan ajoittuminen
  3. Palautuminen
  4. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen
  5. Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin

Näiden lisäksi työaikojen ennustettavuus tulee arvioida säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa.

1. Työajan pituus

Voimakas ylikuormitus
Ylikuormitus
Kohonnut kuormitus
Kunnossa
Kahden vapaapäivän välinen työjakso tunteina
>55:00
48:01–55:00
40:01–48:00
≤40:00
Työvuoron pituus tunteina kokoaikatyössä
>14:00
12:01–14:00
10:01–12:00
4:00–10:00
Peräkkäisten työpäivien määrä kokoaikatyössä
≥8 tai 1
7
6 tai 2
3-5

Suositukset työajan pituudesta

Pitkät työajat vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja lisäävät terveysriskejä. Vaikka jaksotyössä ei ole määritetty viikkotyöaikaa, toistuvia yli 48 tunnin työjaksoja tulisi välttää ja suunnitella kahden vapaapäivän välinen työjakso enintään 40 tunnin mittaiseksi. Myös toistuvaa ylityötä tulisi välttää. Ylikuormituksen raja-arvon määrityksessä erityisperusteena on työaikalaki.

Turvallisin työvuoron pituus on korkeintaan 10 tuntia. Alle neljän tunnin työvuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Pitkät työvuorot lisäävät väsymistä, työkuormaa ja tapaturmariskiä.

Peräkkäisiä työpäiviä tulisi olla kolmesta viiteen. Peräkkäisten työpäivien aikana voi syntyä kasautuvaa kuormitusta, jolloin väsymys lisääntyy. Myös toistuvat yksittäiset työpäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta.

2. Työajan ajoittuminen

Voimakas ylikuormitus
Ylikuormitus
Kohonnut kuormitus
Kunnossa
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä kolmessa viikossa
≥9
5-8
3-4
0-2
Ennen klo 06:00 alkavien aamuvuorojen määrä neljässä viikossa
≥12
7-11
3-6
0-2
Peräkkäisten iltavuorojen määrä
≥6
5
4
0-3
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23-06 välillä) määrä kolmessa viikossa
≥9
5-8
3-4
0-2
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23-06 välillä) määrä neljässä viikossa
≥12
7-11
3-6
0-2
Peräkkäisten yövuorojen määrä
≥6
5
3-4
0-2

Suositukset työn ajoittumisesta

Hyvin aikaiset aamuvuorot lyhentävät unen pituutta ja lisäävät väsymystä työssä. Ennen klo 6:00 alkavia aamuvuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän.

Peräkkäisiä iltavuoroja ei tulisi olla yli kolmea. Useat peräkkäiset iltavuorot vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. Runsas yötyö häiritsee uni-valverytmiä ja aiheuttaa monia terveys- ja turvallisuusriskejä.

Peräkkäisiä yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän yötyötä sisältävässä jaksotyössä ja kolmivuorotyössä (kts. Kuormitustekijöiden priorisointi yötyötä sisältävässä jaksotyössä).

3. Palautuminen

Voimakas ylikuormitus
Ylikuormitus
Kohonnut kuormitus
Kunnossa
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa
≥3
2
1
0
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kolmessa viikossa
≥9
5-8
2-4
0-1
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä neljässä viikossa
≥12
5-11
2-4
0-1
Yövuoron jälkeinen vapaa-aika tunteina viimeisen yövuoron jälkeen
<11
11:00 –27:59
28:00–48:00
>48:00
Viikkolevon pituus tunteina (välillä maanantai klo 00:00 – sunnuntai klo 24:00)
<24:00
24:00–34:59
35:00–48:00
>48:00

Suositukset työstä palautumiseen

Työvuorojen välinen vapaa-aika tulisi pääsääntöisesti olla vähintään 11 tuntia. Lyhyet työvuorovälit vähentävät mahdollisuutta palautumiseen ja lisäävät sairauspoissaoloja ja tapaturmia. Ylikuormituksen raja-arvon erityisperusteena on työaikalaki.

Työjakson viimeisen yövuoron jälkeistä vapaata tulisi olla vähintään 48 tuntia. Yötyöstä palautuminen kestää vähintään kaksi vuorokautta.

Viikkolepo tukee työstä palautumista. Kerran viikossa tulisi olla vähintään 35 tuntia kestävä keskeytymätön vapaa-aika.

4. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen

Voimakas ylikuormitus
Ylikuormitus
Kohonnut kuormitus
Kunnossa
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä kolmessa viikossa
0
1
2-3
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä neljässä viikossa
0
1
2-4
Yksittäisten vapaapäivien määrä kolmessa viikossa
≥4
3
2
0-1
Yksittäisten vapaapäivien määrä neljässä viikossa
≥5
4
2-3
0-1
Katkovuorojen määrä kolmessa viikossa
≥3
2
1
0
Katkovuorojen määrä neljässä viikossa
≥4
2-3
1
0

Suositukset työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi

Viikonloppuvapaat tukevat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja työstä irtautumista. Vapaata tulisi sijoittautua viikonloppuun jokaisen kuukauden aikana.

Yksittäisiä vapaapäiviä tulisi välttää, sillä toistuvat yksittäiset vapaapäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta.

Työpäivän jaksottaisuus tai katkovuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Työpäivän tulisi muodostua yhdestä keskeytymättömästä työjaksosta.

5. Vaikutusmahdollisuudet

Ylikuormitus
Kunnossa
Työtekijät voivat esittää toiveita ja vaikuttaa työaikoihinEi toteudu.Toteutuu.

Suositukset vaikutusmahdollisuuksista työaikoihin

Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa työaikoihinsa. Työaikojen kuormittavuuden, erityisesti ylikuormituksen tai voimakkaan ylikuormituksen, ei tulisi kuitenkaan kohtuuttomasti lisääntyä. Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja vähentävät sairauspoissaoloja.

Ajoittain arvioitava kuormitustekijä: Työaikojen ennustettavuus

Voimakas ylikuormitus
Kunnossa
Työaikojen ennustettavuusTyövuorot suunnitellaan korkeintaan kahdeksi viikoksi kerrallaan tai työvuoroluettelo julkaistaan alle viikko ennen uuden työvuoroluettelon alkua.Työvuorot suunnitellaan vähintään neljäksi viikoksi kerrallaan ja työvuoroluettelo julkaistaan yli viikkoa ennen uuden työvuoroluettelon alkua.

Kuormitustekijöiden priorisointi yötyötä sisältävässä jaksotyössä

Työterveyslaitoksen suositukset sisältävät useita eri kuormitustekijöitä. Käytännön työvuorosuunnittelussa voi olla haastavaa tuottaa työvuoroluetteloa, jossa ei esiinny lainkaan ylikuormitusta.

Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella terveyden ja palautumisen kannalta kolme tärkeintä huomioitavaa asiaa yötyötä sisältävässä jaksotyössä ovat

  • yövuorojen määrä (taulukko 2. Työajan ajoittuminen)
  • peräkkäisten työvuorojen välinen vapaa-aika (taulukko 3. Palautuminen)
  • työajan pituus kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa (taulukko 1. Työajan pituus)

Näiden kolmen kuormitustekijän kohdalla ei tule hyväksyä punaisella näkyvää voimakasta ylikuormitusta. Toisaalta jatkuvassa yötyössä yövuorojen määrä kuitenkin aiheuttaa sen, että kuormitustaso on helposti punaisella eli tasolla voimakas ylikuormitus. Se voidaan ainoana poikkeuksena hyväksyä mikäli kyseessä jatkuva yötyö, joka

  • ei aiheuta terveyshaittoja, esimerkiksi jatkuvaa väsymystä ja unettomuutta
  • on vapaaehtoista.

Suosittelemme, että organisaatiot määrittelevät omat prioriteettinsa tärkeimmistä työaikojen piirteestä, myös muista kuin yllä listatuista kolmesta terveyden ja palautumisen kannalta tärkeimmästä näkökulmasta. Tavoitteena tulee olla myös oranssilla näkyvän ylikuormituksen minimointi.

Yksilöllinen jousto ja siihen liittyvät työvuorotoiveet ovat tärkeitä, mutta niitä tulee toteuttaa rajoissa, joissa ne eivät aiheuta punaisella näkyvää voimasta ylikuormitusta.

Toistaiseksi voimassa oleva Työaikalaki (605/1996) sekä vuoden 2020 alusta voimaan tuleva uusi työaikalaki noudattavat EU:n työaikadirektiiviä (2003/88/EY). Työaikadirektiivin tavoitteena on suojata työntekijän turvallisuus ja terveys vahvistamalla työajan järjestämistä koskevat tietyt vähimmäisvaatimukset. Työaikalaissa säädetään minimistandardit vuorokausilevolle, keskimääräiselle viikkotyöajalle, yötyölle ja vuosilomalle.

Työturvallisuuslakia (738/2002, muutos 329/2013) täsmennettiin vuonna 2013 siten, että työn vaarojen selvittämistä ja arviointia koskevassa pykälässä työajat nimenomaisesti mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on työturvallisuuslain perusteella selvitettävä ja arvioitava etukäteen. Työturvallisuuslain muutoksen ansiosta työaikaan liittyvien tekijöiden laaja-alainen arviointi työntekijöiden terveydelle, turvallisuudelle ja hyvinvoinnille korostuu.

Lain yksityiskohtaisten perustelujen mukaan työajoista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät on ymmärrettävä laajasti. Keskeisiä arvioitavia tekijöitä työturvallisuuslain mukaan ovat:

  • työajan kesto (tuntia/päivä, tuntia/viikko, kokonaistyöaika, ylityöt)
  • työntekijän mahdollisuus itse säätää työpäivän pituutta
  • peräkkäisten työvuorojen toistuvuus
  • työvuorojen kiertosuunta
  • työn suorittamisajankohta
  • työaikojen ennakoitavuus
  • mahdollisuus riittävään palautumiseen työpäivän aikana ja niiden välillä
  • työhön sidonnaisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus

Härmä M, Karhula K, Ropponen A, Koskinen A, Turunen J, Ojajärvi A, Vanttola P, Puttonen S, Hakola T, Oksanen T, Kivimäki M. 2019. Työaikojen muutosten ja kehittämisinterventioiden vaikutukset työhyvinvointiin, työturvallisuuteen ja työhön osallistumiseen. Helsinki: Työterveyslaitos. http://www.julkari.fi/handle/10024/137526

Härmä M, Hakola T, Kandolin I, Sallinen M, Virkkala J, Bonnefond A. A controlled intervention study of the effects of a very rapidly forward rotating shift system on sleep-wakefulness and well-being among young and elderly shift workers. Int J Psychophysiology 2006:59;70-79.

Härmä M, Karhula K, Ropponen A, Puttonen S, Koskinen A, Ojajärvi A, Hakola T, Pentti J, Oksanen T, Vahtera J, Kivimäki M. Association of changes in work shifts and shift intensity with change in fatigue and disturbed sleep: a within-subject study. Scand J Work Environ & Health 2018 Jul 1;44(4):394-402. doi: 10.5271/sjweh.3730.

Härmä M, Sallinen M, Ranta R, Mutanen P and Müller K. The effect of an irregular shift system on sleepiness at work in train drivers and railway traffic controllers. Journal of Sleep Research 2002:11:141-151.

Jensen, M.A., et al., The effect of the number of consecutive night shifts on diurnal rhythms in cortisol, melatonin and heart rate variability (HRV): a systematic review of field studies. Int Arch Occup Environ Health, 2016. 89(4): p. 531-45.

Karhula, K, Koskinen A, Ojajärvi A1, Ropponen A, Puttonen S, Kivimäki M, Härmä M. Are changes in objective working hour characteristics associated with changes in work-life conflict among hospital employees working shifts? A 7-year follow-up. Occup Environ Med. 2018:75(6):407-411. doi: 10.1136/oemed-2017-104785

Nielsen HB, Hansen ÅM, Conway SH, Dyreborg J, Hansen J, Kolstad HA, Larsen AD, Nabe-Nielsen K, Pompeii LA, Garde AH. Short time between shifts and risk of injury among Danish hospital workers: a register-based cohort study. Scand J Work Environ Health. 2018 Sep 28. pii: 3770. doi: 10.5271/sjweh.3770.

Nielsen HB, Larsen AD, Dyreborg J, Hansen ÅM, Pompeii LA, Conway SH, Hansen J, Kolstad HA, Nabe-Nielsen K, Garde AH. Risk of injury after evening and night work – findings from the Danish Working Hour Database. Scand J Work Environ Health. 2018 Jul 1;44(4):385-393. doi: 10.5271/sjweh.3737.

Ropponen A, Koskinen A, Puttonen S, Härmä M. Exposure to working-hour characteristics and short sickness absence in hospital workers: A case-crossover study using objective data. Int J Nurs Stud. 2018 Dec 31;91:14-21. doi: 10.1016/j.ijnurstu.2018.11.002.

Sallinen M, Holm A, Hiltunen J, Härmä M, Hirvonen K, Härmä M, Koskelo J, Letonsaari MJ, Luukkonen R, Virkkala J and Muller K. Recovery of cognitive performance from sleep debt: Do a short rest pause and a single recovery night help? Chronobiology International 2008; 25 (2-3), pp. 279-296.

Sallinen M, Härmä M, Mutanen P, Ranta R, Virkkala J, Müller K. Sleep-whake rhythm in an irregular shift system. J Sleep Res (2003) 12, 103-112.

Sallinen M,Härmä M, Mutanen P, Ranta R, Virkkala J and Muller K. Sleepiness in various shift combinations of irregular shift systems. Industrial Health 2005;43:114-122.