ammattikuljettaja

Hyvän työvuorosuunnittelun piirteitä ovat:

  • työntekijät voivat vaikuttaa työaikoihin ja työvuoroluettelo tehdään yhteistyönä
  • säännöllisyys ja ennakoitavuus on suotavaa: työvuoroluettelo mahdollisimman pitkälle ajalle
  • vapaajaksot yhtenäisiä, myös viikonloppuisin
  • työvuorojen väli vähintään 11 tuntia, mieluiten 12-16 tuntia
  • peräkkäisiä yövuoroja vain muutama, ei ainakaan yli 4 peräkkäin
  • 8-10 tunnin työvuorot ovat turvallisuuden kannalta suotavia
  • säännöllisissä kolmivuorokierroissa mieluiten nopea, myötä päivään kiertävä vuorojärjestelmä

Esimerkkejä hyvistä työaikaratkaisuista

Työntekijät nukkuvat ja voivat paremmin työskennellessään 12 tunnin vuoroissa verrattuna 8 tunnin vuoroihin, osoittaa Työterveyslaitoksen tutkimus. Myös palautuminen ja tyytyväisyys työhön olivat parempia 12 tunnin järjestelmässä. Molemmissa järjestelmissä kokonaistyöaika on sama, mutta 12 tunnin järjestelmässä on vähemmän työvuoroja ja pidemmät yhtenäiset vapaat.

12 tunnin nopeaa vuorokierto voidaan valita 8 tunnin vuorojärjestelmien sijasta erityisesti työtyytyväisyydestä, koetun vireyden ja työhyvinvoinnin sekä työssä suoriutumisen näkökulmasta. Nopeasti eteenpäin kiertävää 8 tunnin vuorojärjestelmää voidaan puolestaan pitää suositeltavampana kuin hitaasti eteenpäin kiertävää 8 tunnin vuorojärjestelmää.

12 tunnin nopea vuorokierto soveltuu fyysisesti melko kevyisiin tehtäviin teollisuudessa. Sopivuus erityistä tarkkaavaisuutta vaativiin tai fyysisesti raskaisiin töihin, samoin kuin tehtäviin, joissa altistutaan kemiallisille, biologisille tai fysikaalisille työympäristötekijöille, tulee selvittää tapauskohtaisesti.

Aamuvuoroihin liittyvän unen ja vireyden kannalta vuorovaihtojen ajankohdiksi suositellaan klo 7 ja klo 19 verrattuna aikaisempiin (esim. klo 6 ja klo 18) tapahtuviin vaihtoihin.

Työterveyslaitoksen tutkimuksen tulokset ja niistä annettavat suositukset 12 tunnin järjestelmistä perustuvat pääosin AAYY—— (2/6) vuorojärjestelmään. Hankkeessa kerätyn tiedon perusteella AA-YY—– (2/5) järjestelmä koettiin hyväksi. Tähän järjestelmään liittyy todennäköisesti vähemmän kasautuvaa kuormitusta kuin 2/6 järjestelmään.

Työntekijöiden jaksamisen ja vireyden tukemiseksi 12 tunnin järjestelmässä suositellaan työkiertoa, mahdollisuutta vaihtaa työpistettä ja/tai työskentelyasentoja sekä riittävästä työn tauotuksesta huolehtimista. Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus liikkua taukojen aikana ja vaikuttaa taukojen tarpeen mukaiseen ajoitukseen. Edellä mainitut keinot ovat tärkeitä erityisesti yövuorojen loppupuolella.

12 tunnin vuorojen sujuva toteutus edellyttää moniosaamiseen sekä tiedonkulkuun ja varamiesjärjestelmään paneutumista sekä näistä asioista sopimista jo ennen vuorojärjestelmän kokeilua / siirtymistä.

Uuteen vuorojärjestelmään siirtyminen edellyttää riittävää valmisteluaikaa ja siirtyminen on syytä aloittaa vähintään 12 kuukauden määräaikaisella kokeilulla. Näin tarvittavat muutokset toimintavoissa voidaan ennakoida ja vuorojärjestelmän toimivuuteen vaikuttavat tekijät voidaan tunnistaa ja ratkaista.

Maantieliikenteen kuljettajien ajo- ja lepoaika-asetus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006Asetuksessa säädetään maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoajoista, tauoista ja lepoajoista. Tavoitteena on työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen.

Keskeisiä kohtia:

  • Vuorokautinen ajoaika on enintään yhdeksän tuntia.
  • Viikoittainen ajoaika on enintään 56 tuntia. Kahdessa viikossa ajoaika on enintään 90 tuntia.
  • Jokaisen 4,5 tunnin ajon jälkeen on pidettävä vähintään 45 minuutin tauko.
  • Vuorokautinen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 11 tuntia.
  • Viikoittainen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 45 tuntia.

Tärkeää: Ajonaikaista väsymystä ei voida poistaa pelkästään kuljettajien ajo- ja lepoaikoja noudattamalla. Erityisesti ajaminen yöllä ja varhain aamulla altistaa voimakkaalle väsymykselle. Tarvitaan myös yksilöllisiä (esim. nukkumismahdollisuuksien hyödyntäminen ja omasta kunnosta huolehtiminen) ja työpaikan keinoja (esim. työvuorojen ergonominen rytmitys ja mahdollisuus nukkumiseen lepotaukojen aikana), jotta kuljettajan vireys säilyy hyväksyttävällä tasolla.

Terästehtaan (Fundia, Koverhar) työntekijät halusivat parantaa työvuorojärjestelmää.

  • Kokeilussa 44–54 -vuotiaat hyötyivät eniten nopeasti eteenpäin kiertävästä vuorojärjestelmästä (2 aamu-, 2 ilta-, 2 yövuoroa, 4 vapaapäivää).
  • Unihäiriöt vähentyivät, vireys parani etenkin aamuvuoroissa.
  • Vuoden kuluttua 88 % työntekijöistä halusi jatkaa 222-mallissa.
  • Vuorojärjestelmä on otettu käyttöön kaikilla osastoilla ja lukuisissa muussakin teollisuusyrityksissä.

HYKS, Jorvin sairaalassa ja Espoon kaupungin vanhusten palvelussa kehitettiin työaika-autonomiaan perustuva suunnittelukäytäntö.

  • Tuloksena henkilöstön työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen helpottui. Kuormittavaan kolmivuorotyöhön työaika-autonomia toi tervetullutta liikkumavaraa.
  • Työntekijät huolehtivat itse osastokohtaisesti työvuorojensa suunnittelusta.
  • Perusperiaatteena on työvuorojen sopiminen yhdessä, yhteisesti määritellyissä raameissa.
  • Osaston toiminnan lisäksi suunnittelun lähtökohtana ovat työntekijöiden yksilölliset tarpeet.
  • Hankkeeseen osallistujille järjestettiin koulutusta esimerkiksi virka- ja työehtosopimuksesta sekä työaikaergonomiasta.

Terveet työajat -tutkimus- ja kehittämishankkeessa Helsingin terveyskeskuksen kuudella akuutti- ja pitkäaikaisosastolla tavoitteena oli tuottaa terveellisempiä työvuorojärjestelyjä hoitajien epäsäännölliseen jaksotyöhön.

  • Hyvällä työvuorosuunnittelulla voitiin edistää hoitajien työssä jaksamista ja työhyvinvointia.
  • Tulokset osoittivat, että palautumisajan lisääminen ilta- ja aamuvuorojen yhteyteen paransi merkittävästi hoitajien unta, vireyttä, työssä jaksamista ja heidän kokemaansa terveyttä iästä riippumatta.
  • Hyvällä työvuorosuunnittelulla voitiin vähentää hoitajien kokemaa hoitotyön fyysistä rasitusta, vaikka työn kuormittavuus säilyi ennallaan.

Lentokonehuollossa suoritetun tutkimushankkeen tavoitteena oli laatia ikääntyville työntekijöille paremmin sopiva vuorojärjestelmä. Järjestelmän piti tukea ikääntyvien työntekijöiden terveyttä, hyvinvointia ja työssä suoriutumista. Vuorojärjestelmällä haluttiin myös lisätä operatiivista työaikaa yöllä, jolloin huollettavien koneiden määrä on suurin.

  • Käytössä ollut vuorojärjestelmä (III– – AAA– –YYY– –, vuorot vaihtuivat pääosin klo 07, 15 ja 23) muutettiin nopeasti eteenpäin kiertäväksi vuorojärjestelmäksi (AIY– –, A on 10 tuntia klo 06–16, I on 10 tuntia klo 15–01 ja Y on 9 tuntia klo 21–06).
  • Järjestelmän edut olivat: ainoastaan yksi yövuoro kerrallaan, enemmän vapaa-aikaa yksittäisten vuorojen välissä ja eteenpäin tapahtuva kierto. Yötyön määrä tavallaan lisääntyi ilta- ja yövuorojen päällekkäisyyden vuoksi, mutta kuormitus siirtyi pois aamuyön tunneilta. Aamuvuoro alkoi aiempaan järjestelmään verrattuna tuntia aiemmin.
  • Nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä vaikutti myönteisesti sekä nuorten että ikääntyvien työntekijöiden uneen, vireyteen ja suorituskykyyn työssä sekä yleiseen hyvinvointiin. Myönteiset vaikutukset näkyivät erityisesti ikääntyvien työntekijöiden nopeampana palautumisena. Vapaa-aika koettiin aiempaa laadukkaampana luultavasti paremman nukkumisen ja vireyden myötä.
  • Vuorojärjestelmä on otettu pysyvästi käyttöön lentokonehuollossa.

Matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden työaikojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseksi suositellaan

  • välttämään lyhyiden (alle 11 tuntia ja erityisesti alle 8 tuntia) työvuorovälien toistuvaa viikoittaista esiintymistä
  • lisäämään mahdollisuutta vaikuttaa työaikoihin esimerkiksi työvuorotoiveilla
  • huomioimaan, ettei yksittäisille henkilöille kasaudu esimerkiksi pitkiä työvuoroja tai lyhyitä työvuorovälejä
  • parantamaan taukojen pitämisen järjestelyjä
  • tasaamaan iltavuorojen fyysistä kuormitusta työjärjestelyillä ja/tai tehtäväkierroilla
  • tarjoamaan työntekijöille tietoa vuorotyöstä ja palautumiskeinoista.