stressi

Tietyt työtehtävän, työjärjestelyjen tai vuorovaikutuksen ominaisuudet aiheuttavat stressiä useimmille työntekijöille. Ihmisten yksilöllinen ja ajankohtainen stressiherkkyys vaihtelee. Eri ihmiset reagoivat eri tavalla samanlaisessa tilanteessa ja samakin ihminen voi reagoida eri tavalla eri elämänvaiheissa.

Suomessa neljännes työntekijöistä kokee työstressiä. Tämä vastaa EU-maiden keskitasoa (22 %).

Psyykkiset kuormitustekijät

Psyykkiset kuormitustekijät työssä liittyvät itse työhön ja työn sisältöön. Itse tekijän esiintymisen lisäksi kuormittumiseen vaikuttavat työolojen kokonaistilanne ja kuormitusta mahdollisesti lieventävät tekijät.

Seuraavat tekijät voivat pitkään jatkuessaan tai äärimmäisinä olla terveyden kannalta haitallisia:

  • Työn tavoitteet ovat epäselvät.
  • Työtä on liian paljon tai siinä on jatkuvasti kiire.
  • Työmäärää tai työtahtia ei voi itse säädellä.
  • Työssä ei ole mahdollisuutta kehittyä tai oppia uutta.
  • Työ keskeytyy jatkuvasti tai siinä on häiritseviä esteitä.
  • Vastuu toisista ihmisistä tai taloudellisista tekijöistä on epäsuhdassa toimintamahdollisuuksien kanssa.
  • Työstä ei saa riittävästi palautetta ja arvostusta.
  • Myös jatkuvat muutokset ja pitkittynyt epävarmuus työssä voivat kuormittaa työntekijää.

Sosiaaliset kuormitustekijät

Sosiaaliset kuormitustekijät työssä liittyvät työn kannalta olennaiseen vuorovaikutukseen työyhteisössä.

Seuraavat tekijät ovat aina terveydelle haitaksi:

  • epätasa-arvoinen kohtelu iän, sukupuolen, kansallisuuden, uskonnon, yksityiselämän tai muun työhön liittymättömän tekijän vuoksi
  • epäasiallinen kohtelu tai seksuaalinen häirintä

Seuraavat tekijät voivat pitkään jatkuessaan tai äärimmäisinä olla terveyden kannalta haitallisia:

  • työskentely tapahtuu yksin, erillään muista
  • ihmisten välinen yhteistyö työpaikalla ei suju
  • tiedonkulku on heikkoa
  • esimiestyö on epäjohdonmukaista
  • työhön sisältyy runsaasti kielteisiä tunteita herättäviä vuorovaikutustilanteita asiakas-, potilas- tai oppilassuhteissa

Itse tekijän esiintymisen lisäksi on syytä arvioida työolojen kokonaistilannetta ja kuormitusta mahdollisesti lieventäviä tekijöitä.

Työstressin ja uupumuksen ennaltaehkäisy

  • Elä kokonaista elämää. Jaa aikaa ja energiaa sopivasti kaikille elämänalueille.
  • Huolehdi päivittäisestä palautumisesta. Työn vastapainoksi tarvitaan sopivasti lepoa ja muuta vaihtelevaa, työtoiminnasta poikkeavaa tekemistä.
  • Arvioi säännöllisesti omaa hyvinvointiasi ja kokonaiselämäntilannettasi.
  • Tartu mahdollisiin epäkohtiin miettimällä mitä voisi tehdä toisin. Kokeile vaihtoehtoisia tapoja toimia. Ole sitkeä.
  • Ota epäkohdat puheeksi niihin liittyvien tahojen kanssa.
  • Jaa kokemuksia ja keinoja muiden ihmisten kanssa.
  • Hae terveydenhuollosta apua, jos tilanne ei muuten parane.

Miten voitte työyhteisössä ehkäistä haitallista stressiä ja siitä johtuvaa työuupumusta?

Työturvallisuuslaki (738/2002) velvoittaa työnantajan arvioimaan työn terveys- ja turvallisuusriskit. Arvioinnin perusteella työtä, työolosuhteita ja työyhteisöjen toimintaa on jatkuvasti kehitettävä.

  • Esimiehen tulisi käydä jokaisen alaisensa kanssa säännöllisesti henkilökohtainen kehityskeskustelu, jossa arvioidaan toiminnan sujumista ja suunnitellaan tulevaa toimintaa.
  • Organisaatiossa on käytössä varhaisen tuen toimintamalli, johon on koottu hälytysmerkit ja toimenpiteet työkykyä uhkaavissa tilanteissa.
  • Työpaikan eri toimijat (esimiehet, työntekijät, henkilöstöhallinto, työsuojelu, työterveyshuolto) huolehtivat osaamisestaan työhyvinvoinnin alueella ja
  • tekevät aktiivisesti yhteistyötä henkisen hyvinvoinnin ja työkyvyn edellytysten ylläpitämiseksi ja edistämiseksi.

Työstressin lievittäminen

Hyvinvoinnin ja oireiden aiheuttaman haitan arviointi:

  • Mikäli sinusta tuntuu, että et selviä työstäsi ja muista elämäsi rooleista, ota asia puheeksi esimiehesi kanssa.
  • Mikäli voimavarasi ovat vähissä, hakeudu työterveyshuollon vastaanotolle.

Työolosuhteisiin tarvitaan muutosta:

  • Kokonaistilanteen arviointi: kuormitustekijät ja voimavarat
  • Vaihtoehtojen kartoittaminen ja muutoksen suunnittelu
  • Työterveyshuollon edustaja voi osallistua neuvotteluun työntekijän ja esimiehen kanssa.

Työntekijän voimavarojen vahvistaminen:

  • Hyvinvoinnin edellytyksistä huolehtiminen
  • Asenteiden ja toimintatapojen muokkaaminen hyvinvointia vahvistavaan suuntaan

Muutosten vaikutusten seuraaminen:

  • Toimintaa on jatkettava niin kauan, että hyvinvointi palautuu ja säilyy.

Työuupumus on seurausta pitkittyneestä työstressistä

Uupumisen riskiä lisäävät:

  • työntekijän korkeat henkilökohtaiset tavoitteet, voimakas sitoutuminen ja korostunut velvollisuudentunto
  • kuormittavat työolosuhteet, joissa työn tavoitteita ei kyetä saavuttamaan ja/tai
  • riittämättömät yksilölliset tai yhteisölliset ongelmanratkaisukeinot ristiriitatilanteissa.

Muilla elämänalueilla ilmenevät ongelmat eivät yksinään aiheuta työuupumusta, kun työolosuhteet ovat hyvät. Ne voivat nopeuttaa työuupumuksen kehittymistä silloin, kun työkuormitus ei ole kohdallaan.

Työuupumuksen oireet:

  • Voimakas yleistynyt väsymys: lepo ei enää virkistä. Väsymys ei liity mihinkään yksittäiseen urakkaan.
  • Kyynistyneisyys: asenteet työtä kohtaan muuttuvat. Työllä ei tunnu enää olevan merkitystä.
  • Alentunut aikaansaamisen tunne: ”Olen huonompi työntekijä kuin muut. Olen huonompi työntekijä kuin aiemmin.”

Lääketieteellisissa tautiluokituksissa ei ole diagnoosia työuupumukselle. Se voidaan kirjata diagnoosin liitteeksi terveysongelmaan liittyvänä tekijänä. Työuupumus voi johtaa sairastumiseen tai olemassa olevien sairauksien pahenemiseen ja työkyvyttömyteen.