Kun ammatinvaihto menee pieleen

Osallistu

"Jo opiskeluaikana tajusin, että metsään meni tämä valinta", sanoo ammattia vaihtanut Sanna. Yksi tapa testata sopivuuttaan uudelle alalle on työkokeilu.

Sanna irtisanoutui nelikymppisenä vakituisesta työstään ja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Uudelle alalle vetivät hoivavietti ja halu oppia hoitamaan varsinkin vanhuksia.

Tutkinnon suorittaminen kesti 3,5 vuotta. Opintojen vaativuus yllätti akateemisesti koulutetun Sannan:

”Kuvittelin, että nappaan tutkinnon tuosta vain,  mutta ei se ollutkaan niin. Jouduin lukemaan hillittömästi. ”

Jo opiskeluaikana Sannasta alkoi tuntua, että valinta taisi mennä pieleen. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi loppuun saakka.

Nyt valmistumisesta on kulunut muutama vuosi. Sanna tekee vanhusten vuodeosastolla työtä, joka on fyysisesti hyvin raskasta.

”Selkä ei tahdo kestää, ja käsissäni on alkava nivelrikko. Pari vuotta sitten sain riesakseni myös sydämen rytmihäiriöt.”

”Se, että lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei ollut hyvä ratkaisu. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että vanhemmalla iällä krempat lisääntyvät.”

Kaikista ei ole hoitoalalle

Jokin aika sitten Sanna puolitti viikoittaisen työaikansa. Muuten hän ei jaksaisi. Työn kuormittavuutta lisäävät kiire ja se, että sairaanhoitajan on hallittava valtava määrä tietoa muun muassa lääkkeistä.

”Koen hirveän stressaavaksi potilaan terveydentilan arvioinnin: Viittaavatko oireet flunssaan vai uusiutuneeseen syöpään? Onko kehittymässä keuhkokuume tai aivoinfarkti?”

Muita ammatinvaihtajia Sanna neuvoo pohtimaan tarkasti, millaiseen työhön he sopivat.  Kaikki eivät pärjää esimerkiksi hoitoalalla:

”Kannattaa miettiä, pelottavatko toimenpiteet, kuten verikokeiden ottaminen. Tai pystyykö antamaan ensiapua henkilölle, joka on kaatunut ja josta valuu verta valtoimenaan.”

Työn keventäminen vaikeaa

Sanna haluaisi nykyistä kevyempään työhön, vaikkapa sellaiseen, johon kuuluisi enemmän paperitöitä. Aikoinaan hän ajatteli, että pääsisi sairaanhoitajana tekemään ”kaikkea mielenkiintoista”.

Hän on kyllä hakenut kevyempiä ja kiinnostavampia tehtäviä, mutta ei ole tullut valituksi: ”Pitäisi olla terveystieteen maisterin paperit tai pitkä työkokemus hoitoalalta.”

Jälkeenpäin ajatellen entinen työ sopi Sannalle hyvin. Sillä alalla on kuitenkin niukasti töitä tarjolla.

”Yritän katsoa elämää huumorin avulla. Ajattelen, että jaksan vielä tämän päivän. Onhan tämä ollut eräänlainen koulu. Ainakin olen oppinut paljon terveydenhoidosta.”

Itsetuntemus auttaa valinnassa

Psykologi Ulla Mäki Uudenmaan TE-toimistosta sanoo, että ammattia vaihtava ottaa aina jonkinlaisen riskin. Täyttä varmuutta ei voi saada etukäteen. Toisaalta on paljon keinoja, jotka auttavat ammatinvalinnassa.

”Ensinnäkin kannattaa miettiä, mihin asioihin työssä toivoo muutosta, mitä tavoittelee, mikä kiinnostaa tai innostaa. Missä on kokenut onnistuvansa? Mitkä asiat ovat olleet hankalia tai vaikeita?”

”Lisäksi on hyvä pohtia, mitä muutos käytännössä vaatii, mihin omat voimavarat riittävät ja miten toimeentulo järjestyy mahdollisen opiskelun aikana. Myös läheisten tuki voi olla tärkeää uranvaihtajalle”, Mäki sanoo.

Jututa ammatissa toimivia

Ulla Mäen mukaan toinen perusasia itsetuntemuksen lisäksi on tiedon hankkiminen niistä vaihtoehdoista, joita harkitsee. Hyviä tietolähteitä ovat kyseisissä ammateissa toimivat ihmiset ja oppilaitosten opinto-ohjaajat.

Ammattien kuvauksia ja uratarinoita voi lukea Ammattinetti-verkkopalvelusta, jota ylläpitää työ- ja elinkeinoministeriö.

Kun jokin ammatti kiinnostaa toden teolla, sen sopivuutta itselle voi testata työkokeilulla aidossa työympäristössä. Kokeilu kestää enintään puoli vuotta. Tyypillinen aika on pari kolme kuukautta.

Kokeiluun lähtevä etsii kiinnostavan paikan itse. Työkokeilusopimuksen solmivat kokeilija, kokeilupaikka ja TE-toimisto. Työpaikalle ei aiheudu kustannuksia, ja vakuutusturva tulee kuntoon sopimuksen myötä.

Kyse ei ole työsuhteesta, joten palkkaa ei makseta. Jos kokeilija on työtön työnhakija, hän saa edelleen sen työttömyysturvan, johon hän on muutenkin oikeutettu.

Isot päätökset kriisin jälkeen

Uutta suuntaa miettivä voi hakeutua TE-toimiston ammatinvalinta- ja uraohjaukseen, vaikkei hän ennestään olisi toimiston asiakas. Ohjaus voi tarkoittaa tapaamisia psykologin kanssa TE-toimistossa tai puhelinkeskusteluja Työlinjan uraohjauspalvelussa.

Jotkut Ulla Mäen asiakkaista ovat uupuneita ja kuormittuneita työssään. Heillä on kiire löytää jokin ratkaisu.

“Siinä on se riski, ettei jaksa pohtia asiaa riittävästi. Kriisin aikana virheratkaisujen todennäköisyys kasvaa. Ennen isoja päätöksiä olisi hyvä antaa tilanteen hiukan tasaantua, jos se suinkin on mahdollista.”

Mäen mielestä “väärissäkin” valinnoissa voi nähdä myönteisiä puolia. Vaikka kokee kouluttautuneensa työhön, jota ei haluakaan tehdä, koulutuksen tuomaa osaamista voi ehkä hyödyntää jossain toisessa ammatissa tai tehtävässä.

“Virheet ovat harvoin täydellisiä umpikujia. Aina löytyy jokin reitti eteenpäin.”

 

(Sannan nimi on muutettu.)

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

kansalaisaloite,50th-alle |

aktiivimallin sairastuttamat,stressi,masennus,muistihäiriöt,lopuunpalanut,aiemmat sairaudet.palkaton orjapalvelu ei maksa laskuja,ei tuo koulutusta uuteen ammatiin,ei kerrytä eläkettä,käytetään ilmaisena työvoimana,jolloin uusien työntekijöiden tarve poistuu,ammattiliitot samalla linjalla.

Hoitsu |

Itse olen kokenut että sairaanhoitajan tutkinto, jonka suoritin ensimmäisenä tutkintonani oli loukku. Tein työtä noin 10 vuotta, kunnes en enää henkisesti jaksanut huonoja työyhteisöjä, henkistä väkivaltaa käyttäviä potilaita ja omaisia. Päätin uudelleen kouluttautua aivan toiseen ammattiin. Ongelmaksi muodostui opintojen rahoitus. 10 vuotta pelkkiä määräaikaisia sijaisuuksia, ja kun pohdit työnantajalle mahdollista opintovapaata ja aikuiskoulutustuen hakua, ei yht'äkkiä enää olekaan tarvetta työpanoksellesi. TE-toimisto ilmoittaa, että opintojasi ei voida rahoittaa työttömyysturvalla koska hoitajille on töitä tarjolla. Perheellisenä palaaminen 250 euron kuukausittaiseen opintotukeen ei houkuta, varsinkaan kun tukikuukausiakin on jäljellä vain kymmenkunta. Opintolainaa voisi ottaa, mutta koska aiempi korkeakoulututkinto ei lainasta saa minkäänlaisia vähennyksiä tai hyvityksiä. No hakeuduin sitten tunti töihin kaupanalalle, jotta perhettä voi jotenkin elättää opintojen ohessa, tiukkaa tekee.
Totean vain, että ainakin sairaanhoitajan tutkinto on loukku, mikäli haluaa opiskella vielä jonkin toisen ammatin.

Tuoreimmat jutut

Työkaveri poikkeaa toistuvasti siitä, mitä on yhdessä sovittu. Hän osoittaa mieltään tai ottaa itselleen erivapauksia. Toimintatapa harmittaa muita ja vaikeuttaa työn tekemistä. Kyse on vastuuttomasta, asiattomasta työkäyttäytymisestä.

Vaikka käytös on ikävää, se ei täytä työpaikkakiusaamisen kriteerejä. Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa ja tiettyyn henkilöön kohdistuvaa. Vastuuttoman käytöksen kohde voi vaihdella tai sitten se kohdistuu työyhteisön kaikkiin jäseniin.

”Joskus taustalla on aidosti väärinymmärrys tai ajattelemattomuus. Henkilö ei tule ajatelleeksi, miten hänen toimintansa vaikuttaa muiden työhön”, sanoo johtava konsultti Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.

Kalavainen on auttanut työyhteisöjä konfliktitilanteiden ratkaisemisessa ja valmentanut esimiehiä. Hän on asiantuntijana Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennuksessa, jossa käsitellään myös vastuutonta työkäyttäytymistä.

Myöhästelystä voi tulla tapa

Yksi esimerkki asiattomasta työkäytöksestä on toistuva myöhästely palavereista. Sen sijaan että myöhästelijä pahoittelisi ja liittyisi kokoukseen vaivihkaa, hän tekee asiasta numeron. Hän selostaa, mikä oli myöhästymisen syy tällä kertaa ja haluaa muilta tiivistelmän siihenastisesta keskustelusta.

”Ei ole maailmanloppu, jos näin käy kerran tai pari. Mutta jos myöhästymisestä muodostuu tapa, se häiritsee palaverien kulkua ja yhteistyötä”, Susanna Kalavainen sanoo.

Hän kertoo toisen esimerkin. Se liittyy työporukkaan, jonka jäsenet tekevät huoltokeikkoja. Keikalle lähtijät hakevat työvälineet ja varusteet yhteisestä varastosta. On sovittu, missä säilytetään mitäkin ja miten tieto jonkin tarvikkeen loppumisesta ilmoitetaan eteenpäin.

Yksi työntekijöistä ei huolehdi siitä, että varastoa täydennetään. Hän saattaa myös jättää sinne likaisia työvälineitä.

Puhu työn tekemisen kautta

Työkavereiden ei ole helppoa ottaa puheeksi, että joku myöhästelee tai ei huolehdi yhteisistä työvälineistä. Kukapa haluaisi ryhtyä nipottajaksi?

”Asiaa ei kannatakaan ottaa esiin sormi pystyssä siihen tyyliin, että minäpäs olen löytänyt täältä vastuuttoman kollegan”, Susanna Kalavainen sanoo.

Parempi on puhua työn tekemisen kautta: Mikä estää työn sujumista? Miten se vaikuttaa muiden työhön? Mikä auttaisi saavuttamaan työn tavoitteet? Suoraan puhuminen on joka tapauksessa reilumpaa kuin se, että ongelmaa taivastellaan asianomaisen selän takana.

Kalavaisen mielestä vastuuttoman työkäyttäytymisen voi ottaa puheeksi työyhteisössä kuka tahansa. Esihenkilön tehtävä on varmistaa, että yhteisistä toimintatavoista on sovittu ja että jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Esihenkilö voi myös luoda ilmapiiriä, jossa ongelmista puhuminen on mahdollista.

Huono päivä ei oikeuta huonoa käytöstä

Eikö työpaikalla sitten saa olla oma itsensä? Ja eikös kaikilla ole joskus huonoja päiviä?

Tällaiset kysymykset ovat Susanna Kalavaiselle tuttuja. Hänen mukaansa hyvä työyhteisö on toki valmis ymmärtämään ja joustamaan. Emme ole työpaikalla kyttäämässä ja laskemassa toistemme virheitä.

Ihmisen temperamentti tai huono päivä ei kuitenkaan oikeuta vastuutonta työkäytöstä. Lähimmille työkavereille on asiallista kertoa, jos ei ole parhaassa terässään ja vetäytyy omiin oloihinsa. Silloin työyhteisön ei tarvitse arvailla, miksi kollega on kuin myrskyn merkki.

Työpaikalla erioikeuksia ottava saattaa ajatella, että säännöt koskevat vain muita – esimerkiksi uusia työntekijöitä. Jollain perusteella hän rajaa itsensä pois.

”Joskus kriittisessä asemassa oleva ammattiryhmä alkaa vaatia erivapauksia. Jos he ovat erikoiskoulutettuja ja heistä on pulaa, esihenkilö on vaikeassa paikassa”, Kalavainen sanoo.

Älä tyrmää saamaasi palautetta

Palaute siitä, että oma käytös on muiden mielestä vastuutonta, voi yllättää. Silti palautetta ei kannata oitis tyrmätä eikä mitätöidä. Vastahyökkäykseenkään ei pidä ryhtyä.

Jos palaute vaatii sulattelua, on hyvä ottaa aikalisä: ”En ihan tunnista tätä, mutta voisimmeko jutella asiasta ylihuomenna?”

Parhaassa tapauksessa keskustelussa löytyy ratkaisu hiertävään ongelmaan tai uusi tapa toimia. Kun työkulttuuri on turvallinen, haetaan enemmän yhteistä hyvää kuin toisen tappiota. Susanna Kalavainen muistuttaa, että vastuullisuuteen kuuluu myös pulmien esiin nostaminen:

Jos työmaalla on rikkinäinen kaide, siitä ilmoittaminen tuntuu luonnolliselta ja selvältä. Ei voi jäädä odottamaan, huomaako työnjohtaja tai työsuojeluvaltuutettu kaiteen menneen rikki.

Entä jos havaitsee työn sujumista tai yhteistyötä häiritsevän asian? Voisiko ajatella, että sen esiin tuominen on samaan tapaan vastuun kantamista?

Moni hakeutuu luontoon siksi, että se tuntuu hyvältä. Mutta mitä asiasta tiedetään tutkimusten perusteella?

Psykologian tohtori, erikoistutkija Kaisa Törnroos Työterveyslaitoksesta on ollut mukana Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekteissa, joissa on selvitetty luonnon hyvinvointivaikutuksia. Esitimme hänelle kahdeksan kysymystä:

1. Miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin?

Luonnossa oleilu palauttaa ja elvyttää. Luonnossa ihminen elpyy paremmin kuin rakennetussa ympäristössä.

Yksi teoria selittää elvyttävää vaikutusta sillä, että luonnossa ei tarvitse kuluttaa energiaansa ympäristön ja sen tapahtumien tarkkaan havainnoimiseen. Esimerkiksi työssä pitää pinnistellä ollakseen tarkkaavainen.

Luonto vähentää lihasjännitystä, alentaa verenpainetta, hidastaa sydämen sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää kehossa. Luonto vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintaan tavalla, joka auttaa rentoutumaan.

2. Onko jokin luontoympäristö toista parempi hyvinvoinnin kannalta?

Luontoympäristöjä ei siinä mielessä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Erityisen hyvää tekee, jos luonnossa oleskelee omassa mielipaikassaan. Elvyttävää vaikutusta vahvistaa esimerkiksi kokemus lumoutumisesta ja siitä, että on yhteydessä luontoon.

3. Mitä mielipaikalla tarkoitetaan?

Mielipaikka on sellainen ympäristö, josta pitää ja jossa on hyvä olla. Joku löytää mielipaikkansa metsäpolulta tai kalliolta, joku järven rannalta. Mielipaikka herättää myönteisiä tunteita, eikä siellä tarvitse jännittää. Jos vaikka meri tai metsä pelottaa, se ei ole oikea paikka palautumiseen.

4. Edellyttääkö luonnosta nauttiminen liikunnallisuutta?

Ei edellytä. Luonnossa ei tarvitse olla aktiivinen – pelkkä oleskelukin tekee hyvää. Palauttavia vaikutuksia syntyy jopa niin, että katsoo luontokuvaa tai ikkunasta näkyvää vehreää maisemaa.

5. Kertoisitko luonnon vaikutuksesta työhyvinvointiin?

Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten palautumista voidaan edistää työpäivän aikana. Yksi työntekijäryhmä lähti lounastauoillaan vartiksi kävelemään puistoon. Kokeilu kesti kaksi viikkoa.

Puistokävelyihin osallistuminen oli yhteydessä parempaan keskittymiskykyyn ja vähäisempään väsymykseen iltapäivällä ennen kotiin lähtemistä. Lisäksi kävelijöiden verenpaine laski. Oleellista oli se, että he nauttivat lounastauoistaan.

Myös vapaa-ajan luontokokemukset auttavat palautumaan stressistä ja parantavat vireyttä. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa ne työntekijät, jotka ulkoilivat luonnossa useamman kerran viikossa, kokivat muita enemmän työn imua eli myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä.

6. Miten työssä voi hyödyntää luonnon hyviä vaikutuksia?

Taukokävelyjen lisäksi kannattaa kokeilla kävelypalavereita. Ne toimivat, jos kokouksessa ei tarvita tietokonetta eikä papereita. Ketään ei voi pakottaa ulos, mutta suosittelen ulkoilun hyödyntämistä useammin kuin vain tyky-päivänä kerran vuodessa.

Entä voisiko osan työmatkastaan kulkea puiston kautta? Etätyöntekijä taas voi ”leikkiä” lähtevänsä töihin ja mennä vartin kävelylle ennen töiden aloittamista.

Pientä piristystä saattaa tuoda myös mieluinen luontokuva työpisteen seinällä tai tietokoneen taustakuvana.

7. Mitä tehdä, jos meinaa jämähtää sisälle?

Yksi vaihtoehto ovat ohjatut luontoretket. Kirsi Salonen teki Tampereen yliopistoon väitöstutkimuksen, jossa hän muun muassa vertaili ohjattuihin luontokokemuksiin osallistuvia ja niitä, jotka kävivät luonnossa itsekseen.

Osa itsekseen ulkoilevista kertoi, että kylmyys, sade tai pimeys saattoi estää heitä lähtemästä luontoon. Porukalla liikkuvia säiden vaihtelu tai esimerkiksi pelko hämärää metsää kohtaan ei haitannut.

Oma kokemukseni on, että jo yhden kaverin seura saa lähtemään kävely- tai pyörälenkille – oli sää millainen tahansa.

8. Mikä on sinun mielipaikkasi luonnossa?

Kodin lähellä minulla ei ole tiettyä mielipaikkaa. On kuitenkin yksi paikka, johon mielikuvissani pakenen, kun minulta otetaan verikoetta tai verisuoneeni kiinnitetään kanyyli. Palaan aina tähän muutaman vuoden takaiseen hetkeen:

Olen uimarannalla Brasilian rannikolla. Siellä ei ole muita. Aurinko paistaa, meri kuohuaa ja tuuli humisee. Tuuli vie pois auringon kovimman polttavuuden. Minulla ei ole kiirettä mihinkään, eikä kukaan tarvitse minulta mitään. On rauhallinen ja tyytyväinen olo.

Työstä palautuminen tarkoittaa kehon ja mielen elpymistä työn rasituksista. Riittävä palautuminen estää työstressin kasaantumista, ehkäisee terveysongelmia ja suojaa työuupumukselta.

Palautuminen on riittävää, kun vapaaillan, viikonlopun tai loman jälkeen tuntee olevansa virkistynyt ja valmis palaamaan töihin. Uutta työpäivää ei tarvitse aloittaa ennestään väsyneenä ja kuormittuneena.

”Oleellista on, että jaksaa myös vapaa-ajalla tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita. Kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen”, sanoo tutkija, psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Virtasen erikoisalaa on psykologinen palautuminen. Hän tekee aiheesta väitöstutkimusta, joka keskittyy opettajien palautumiseen työstä.

Mitkä keinot auttavat palautumaan?

Psykologista palautumista voi jäsentää niin sanotun DRAMMA-mallin pohjalta. Se sisältää kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), autonomia eli omaehtoisuus (autonomy), taidon hallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation).

”Kun tekee vapaa-ajallaan asioita, jotka tuottavat näitä kokemuksia, työstä palautuu helpommin ja voi paremmin”, Anniina Virtanen sanoo.

Malli on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 2014 tutkijoiden työkaluksi, mutta sen avulla voi pohtia myös omia keinojaan palautua:

  1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
  2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
  3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
  4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
  5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
  6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Yhteiset tauot irrottavat työstä

Palautumista tapahtuu vapaa-ajan lisäksi tauoilla työpäivän aikana. Erityisen palauttavaa on, jos työstä pystyy välillä irrottautumaan mukavien työkavereiden seurassa.

”Esimerkiksi opettajilla yhteiset hetket opettajanhuoneessa ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Tekee hyvää jutella, purkaa hankalia työasioita, vitsailla ja nauraa”, Anniina Virtanen sanoo.

Palautumista vaikeuttavat muun muassa kiire, huono työilmapiiri, teknologian käyttöön liittyvä stressi, epäselvät asiat, epävarmuus ja paine olla koko ajan tavoitettavissa.

Virtanen korostaa, ettei palautuminen voi olla pelkästään yksittäisen työntekijän vastuulla. Kyse on myös työoloista: Onko taukojen pitäminen ylipäätään mahdollista? Onko työpaikalla siihen sopivat tilat? Onko työpäivässä huokoisuutta?

Tee sitä, mistä saat hyvän mielen

DRAMMA-mallin kuusi palauttavaa kokemusta ovat hyvä ohjenuora. Vapaa-aikaa suunnitellessa kannattaa pyrkiä tasapainoon. Jos palautuminen alkaa tuntua yhdeltä suoritukselta lisää ja vapaapäivät täyttyvät mieluisastakin tekemisestä, ei ehkä tule nukuttua tarpeeksi.

”Hyvää ja riittävää unta ei voi korvata millään muulla. Se on palautumisen kannalta tärkeintä”, Anniina Virtanen sanoo.

Vaikka palautumiskeinoista voi tehdä vinkkilistoja, jokaisen on tunnistettava juuri itselleen sopivat tavat. Jos Virtasen pitäisi antaa vain yksi vinkki palautumiseen, se olisi tämä:

Tee jotain kivaa.

 

Työterveyslaitoksessa Anniina Virtanen on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Psykologista palautumista käsittelevää väitöstutkimustaan hän tekee Tampereen yliopistoon.