Kun ammatinvaihto menee pieleen

Osallistu

"Jo opiskeluaikana tajusin, että metsään meni tämä valinta", sanoo ammattia vaihtanut Sanna. Yksi tapa testata sopivuuttaan uudelle alalle on työkokeilu.

Sanna irtisanoutui nelikymppisenä vakituisesta työstään ja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Uudelle alalle vetivät hoivavietti ja halu oppia hoitamaan varsinkin vanhuksia.

Tutkinnon suorittaminen kesti 3,5 vuotta. Opintojen vaativuus yllätti akateemisesti koulutetun Sannan:

”Kuvittelin, että nappaan tutkinnon tuosta vain,  mutta ei se ollutkaan niin. Jouduin lukemaan hillittömästi. ”

Jo opiskeluaikana Sannasta alkoi tuntua, että valinta taisi mennä pieleen. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi loppuun saakka.

Nyt valmistumisesta on kulunut muutama vuosi. Sanna tekee vanhusten vuodeosastolla työtä, joka on fyysisesti hyvin raskasta.

”Selkä ei tahdo kestää, ja käsissäni on alkava nivelrikko. Pari vuotta sitten sain riesakseni myös sydämen rytmihäiriöt.”

”Se, että lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei ollut hyvä ratkaisu. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että vanhemmalla iällä krempat lisääntyvät.”

Kaikista ei ole hoitoalalle

Jokin aika sitten Sanna puolitti viikoittaisen työaikansa. Muuten hän ei jaksaisi. Työn kuormittavuutta lisäävät kiire ja se, että sairaanhoitajan on hallittava valtava määrä tietoa muun muassa lääkkeistä.

”Koen hirveän stressaavaksi potilaan terveydentilan arvioinnin: Viittaavatko oireet flunssaan vai uusiutuneeseen syöpään? Onko kehittymässä keuhkokuume tai aivoinfarkti?”

Muita ammatinvaihtajia Sanna neuvoo pohtimaan tarkasti, millaiseen työhön he sopivat.  Kaikki eivät pärjää esimerkiksi hoitoalalla:

”Kannattaa miettiä, pelottavatko toimenpiteet, kuten verikokeiden ottaminen. Tai pystyykö antamaan ensiapua henkilölle, joka on kaatunut ja josta valuu verta valtoimenaan.”

Työn keventäminen vaikeaa

Sanna haluaisi nykyistä kevyempään työhön, vaikkapa sellaiseen, johon kuuluisi enemmän paperitöitä. Aikoinaan hän ajatteli, että pääsisi sairaanhoitajana tekemään ”kaikkea mielenkiintoista”.

Hän on kyllä hakenut kevyempiä ja kiinnostavampia tehtäviä, mutta ei ole tullut valituksi: ”Pitäisi olla terveystieteen maisterin paperit tai pitkä työkokemus hoitoalalta.”

Jälkeenpäin ajatellen entinen työ sopi Sannalle hyvin. Sillä alalla on kuitenkin niukasti töitä tarjolla.

”Yritän katsoa elämää huumorin avulla. Ajattelen, että jaksan vielä tämän päivän. Onhan tämä ollut eräänlainen koulu. Ainakin olen oppinut paljon terveydenhoidosta.”

Itsetuntemus auttaa valinnassa

Psykologi Ulla Mäki Uudenmaan TE-toimistosta sanoo, että ammattia vaihtava ottaa aina jonkinlaisen riskin. Täyttä varmuutta ei voi saada etukäteen. Toisaalta on paljon keinoja, jotka auttavat ammatinvalinnassa.

”Ensinnäkin kannattaa miettiä, mihin asioihin työssä toivoo muutosta, mitä tavoittelee, mikä kiinnostaa tai innostaa. Missä on kokenut onnistuvansa? Mitkä asiat ovat olleet hankalia tai vaikeita?”

”Lisäksi on hyvä pohtia, mitä muutos käytännössä vaatii, mihin omat voimavarat riittävät ja miten toimeentulo järjestyy mahdollisen opiskelun aikana. Myös läheisten tuki voi olla tärkeää uranvaihtajalle”, Mäki sanoo.

Jututa ammatissa toimivia

Ulla Mäen mukaan toinen perusasia itsetuntemuksen lisäksi on tiedon hankkiminen niistä vaihtoehdoista, joita harkitsee. Hyviä tietolähteitä ovat kyseisissä ammateissa toimivat ihmiset ja oppilaitosten opinto-ohjaajat.

Ammattien kuvauksia ja uratarinoita voi lukea Ammattinetti-verkkopalvelusta, jota ylläpitää työ- ja elinkeinoministeriö.

Kun jokin ammatti kiinnostaa toden teolla, sen sopivuutta itselle voi testata työkokeilulla aidossa työympäristössä. Kokeilu kestää enintään puoli vuotta. Tyypillinen aika on pari kolme kuukautta.

Kokeiluun lähtevä etsii kiinnostavan paikan itse. Työkokeilusopimuksen solmivat kokeilija, kokeilupaikka ja TE-toimisto. Työpaikalle ei aiheudu kustannuksia, ja vakuutusturva tulee kuntoon sopimuksen myötä.

Kyse ei ole työsuhteesta, joten palkkaa ei makseta. Jos kokeilija on työtön työnhakija, hän saa edelleen sen työttömyysturvan, johon hän on muutenkin oikeutettu.

Isot päätökset kriisin jälkeen

Uutta suuntaa miettivä voi hakeutua TE-toimiston ammatinvalinta- ja uraohjaukseen, vaikkei hän ennestään olisi toimiston asiakas. Ohjaus voi tarkoittaa tapaamisia psykologin kanssa TE-toimistossa tai puhelinkeskusteluja Työlinjan uraohjauspalvelussa.

Jotkut Ulla Mäen asiakkaista ovat uupuneita ja kuormittuneita työssään. Heillä on kiire löytää jokin ratkaisu.

“Siinä on se riski, ettei jaksa pohtia asiaa riittävästi. Kriisin aikana virheratkaisujen todennäköisyys kasvaa. Ennen isoja päätöksiä olisi hyvä antaa tilanteen hiukan tasaantua, jos se suinkin on mahdollista.”

Mäen mielestä “väärissäkin” valinnoissa voi nähdä myönteisiä puolia. Vaikka kokee kouluttautuneensa työhön, jota ei haluakaan tehdä, koulutuksen tuomaa osaamista voi ehkä hyödyntää jossain toisessa ammatissa tai tehtävässä.

“Virheet ovat harvoin täydellisiä umpikujia. Aina löytyy jokin reitti eteenpäin.”

 

(Sannan nimi on muutettu.)

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

kansalaisaloite,50th-alle |

aktiivimallin sairastuttamat,stressi,masennus,muistihäiriöt,lopuunpalanut,aiemmat sairaudet.palkaton orjapalvelu ei maksa laskuja,ei tuo koulutusta uuteen ammatiin,ei kerrytä eläkettä,käytetään ilmaisena työvoimana,jolloin uusien työntekijöiden tarve poistuu,ammattiliitot samalla linjalla.

Tuoreimmat jutut

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.

Aivan varmasti työttömyys aiheuttaa stressiä, ja pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa voimavarojen hupenemiseen eli uupumiseen.

Kun kyse on työttömästä, en kuitenkaan puhuisi työstressistä enkä työuupumuksesta. Niiden lähtökohtana on nimenomaan ihmisen suhde työhön. Työttömyyden aiheuttama uupumus ei tietenkään ole millään lailla vähäarvoisempi ongelma kuin työuupumus.

Stressiä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhden teorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, joka on itselle tärkeä, jonka kokee haastavaksi tai uhkaavaksi ja jossa omat selviytymiskeinot eivät riitä.

Stressiä voidaan hallita karkeasti jaotellen kolmella tavalla: pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma, lievitetään stressin aiheuttamia oireita ja vaikutetaan siihen, miten stressaavaan tilanteeseen suhtaudutaan. Nämä keinot sopivat yhtä hyvin työstressiin kuin työttömän stressiin.

Työstressin hallintakeinona nostetaan usein esiin se, että riittävästä palautumisesta pitää huolehtia. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.

Työttömänkään ei tarvitse hakea töitä ympäri vuorokauden. Hyvä ohje voisi olla se, että käyttää työpaikan etsimiseen noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olisi aika satsata oman itsensä hoitamiseen ja palautumiseen – niin kuin työssä käyvätkin tekevät.

Palautumisessa tärkeää on irrottautuminen. Työttömän tapauksessa se tarkoittaa irrottautumista työnhausta ja työttömyyden murehtimisesta. Illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata käydä katsomassa netistä avoimia työpaikkoja eikä väsätä CV:tä.

On tietysti helppo sanoa, että murehdi kahdeksan tuntia päivässä ja lopeta se tietyllä kellonlyömällä. Ohjeen toteuttaminen on vaikeampaa. Kuitenkin murehtimiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun huolestuttavat asiat tulevat mieleen palautumiseen varatulla ajalla, vaikka nukkumaan mennessä, ne on hyvä kirjoittaa ylös. Itselleen voi todeta, että palaan näihin huoliin sitten huomenna.

Palautumiseen liittyy myös se, että tekee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ne saisivat mielellään vähän haastaa aivoja. Esimerkiksi kielten opiskelu, tanssi ja liikunta ovat siinä mielessä hyviä harrastuksia. Myös jouten oleminen on tarpeen. Riittävä liikunta ja uni sekä riittävä ja terveellinen syöminen ovat tärkeitä – elämäntilanteesta riippumatta.

Jos työttömyys pitkittyy ja ihminen on hakenut lukuisia työpaikkoja ilman tulosta, se alkaa syödä itsetuntoa. Silloin on erityisen tärkeää palauttaa mieleen omat vahvuutensa. Meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa päivämme hymyilemällä ystävällisesti peilikuvallemme. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti ohjata niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Vaikka työtä ei olekaan, elämässä on muita tärkeitä asioita.