Kun ammatinvaihto menee pieleen

Osallistu

"Jo opiskeluaikana tajusin, että metsään meni tämä valinta", sanoo ammattia vaihtanut Sanna. Yksi tapa testata sopivuuttaan uudelle alalle on työkokeilu.

Sanna irtisanoutui nelikymppisenä vakituisesta työstään ja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Uudelle alalle vetivät hoivavietti ja halu oppia hoitamaan varsinkin vanhuksia.

Tutkinnon suorittaminen kesti 3,5 vuotta. Opintojen vaativuus yllätti akateemisesti koulutetun Sannan:

”Kuvittelin, että nappaan tutkinnon tuosta vain,  mutta ei se ollutkaan niin. Jouduin lukemaan hillittömästi. ”

Jo opiskeluaikana Sannasta alkoi tuntua, että valinta taisi mennä pieleen. Hän kuitenkin jatkoi sinnikkäästi loppuun saakka.

Nyt valmistumisesta on kulunut muutama vuosi. Sanna tekee vanhusten vuodeosastolla työtä, joka on fyysisesti hyvin raskasta.

”Selkä ei tahdo kestää, ja käsissäni on alkava nivelrikko. Pari vuotta sitten sain riesakseni myös sydämen rytmihäiriöt.”

”Se, että lähdin opiskelemaan hoitajaksi, ei ollut hyvä ratkaisu. Olisi pitänyt ottaa huomioon, että vanhemmalla iällä krempat lisääntyvät.”

Kaikista ei ole hoitoalalle

Jokin aika sitten Sanna puolitti viikoittaisen työaikansa. Muuten hän ei jaksaisi. Työn kuormittavuutta lisäävät kiire ja se, että sairaanhoitajan on hallittava valtava määrä tietoa muun muassa lääkkeistä.

”Koen hirveän stressaavaksi potilaan terveydentilan arvioinnin: Viittaavatko oireet flunssaan vai uusiutuneeseen syöpään? Onko kehittymässä keuhkokuume tai aivoinfarkti?”

Muita ammatinvaihtajia Sanna neuvoo pohtimaan tarkasti, millaiseen työhön he sopivat.  Kaikki eivät pärjää esimerkiksi hoitoalalla:

”Kannattaa miettiä, pelottavatko toimenpiteet, kuten verikokeiden ottaminen. Tai pystyykö antamaan ensiapua henkilölle, joka on kaatunut ja josta valuu verta valtoimenaan.”

Työn keventäminen vaikeaa

Sanna haluaisi nykyistä kevyempään työhön, vaikkapa sellaiseen, johon kuuluisi enemmän paperitöitä. Aikoinaan hän ajatteli, että pääsisi sairaanhoitajana tekemään ”kaikkea mielenkiintoista”.

Hän on kyllä hakenut kevyempiä ja kiinnostavampia tehtäviä, mutta ei ole tullut valituksi: ”Pitäisi olla terveystieteen maisterin paperit tai pitkä työkokemus hoitoalalta.”

Jälkeenpäin ajatellen entinen työ sopi Sannalle hyvin. Sillä alalla on kuitenkin niukasti töitä tarjolla.

”Yritän katsoa elämää huumorin avulla. Ajattelen, että jaksan vielä tämän päivän. Onhan tämä ollut eräänlainen koulu. Ainakin olen oppinut paljon terveydenhoidosta.”

Itsetuntemus auttaa valinnassa

Psykologi Ulla Mäki Uudenmaan TE-toimistosta sanoo, että ammattia vaihtava ottaa aina jonkinlaisen riskin. Täyttä varmuutta ei voi saada etukäteen. Toisaalta on paljon keinoja, jotka auttavat ammatinvalinnassa.

”Ensinnäkin kannattaa miettiä, mihin asioihin työssä toivoo muutosta, mitä tavoittelee, mikä kiinnostaa tai innostaa. Missä on kokenut onnistuvansa? Mitkä asiat ovat olleet hankalia tai vaikeita?”

”Lisäksi on hyvä pohtia, mitä muutos käytännössä vaatii, mihin omat voimavarat riittävät ja miten toimeentulo järjestyy mahdollisen opiskelun aikana. Myös läheisten tuki voi olla tärkeää uranvaihtajalle”, Mäki sanoo.

Jututa ammatissa toimivia

Ulla Mäen mukaan toinen perusasia itsetuntemuksen lisäksi on tiedon hankkiminen niistä vaihtoehdoista, joita harkitsee. Hyviä tietolähteitä ovat kyseisissä ammateissa toimivat ihmiset ja oppilaitosten opinto-ohjaajat.

Ammattien kuvauksia ja uratarinoita voi lukea Ammattinetti-verkkopalvelusta, jota ylläpitää työ- ja elinkeinoministeriö.

Kun jokin ammatti kiinnostaa toden teolla, sen sopivuutta itselle voi testata työkokeilulla aidossa työympäristössä. Kokeilu kestää enintään puoli vuotta. Tyypillinen aika on pari kolme kuukautta.

Kokeiluun lähtevä etsii kiinnostavan paikan itse. Työkokeilusopimuksen solmivat kokeilija, kokeilupaikka ja TE-toimisto. Työpaikalle ei aiheudu kustannuksia, ja vakuutusturva tulee kuntoon sopimuksen myötä.

Kyse ei ole työsuhteesta, joten palkkaa ei makseta. Jos kokeilija on työtön työnhakija, hän saa edelleen sen työttömyysturvan, johon hän on muutenkin oikeutettu.

Isot päätökset kriisin jälkeen

Uutta suuntaa miettivä voi hakeutua TE-toimiston ammatinvalinta- ja uraohjaukseen, vaikkei hän ennestään olisi toimiston asiakas. Ohjaus voi tarkoittaa tapaamisia psykologin kanssa TE-toimistossa tai puhelinkeskusteluja Työlinjan uraohjauspalvelussa.

Jotkut Ulla Mäen asiakkaista ovat uupuneita ja kuormittuneita työssään. Heillä on kiire löytää jokin ratkaisu.

“Siinä on se riski, ettei jaksa pohtia asiaa riittävästi. Kriisin aikana virheratkaisujen todennäköisyys kasvaa. Ennen isoja päätöksiä olisi hyvä antaa tilanteen hiukan tasaantua, jos se suinkin on mahdollista.”

Mäen mielestä “väärissäkin” valinnoissa voi nähdä myönteisiä puolia. Vaikka kokee kouluttautuneensa työhön, jota ei haluakaan tehdä, koulutuksen tuomaa osaamista voi ehkä hyödyntää jossain toisessa ammatissa tai tehtävässä.

“Virheet ovat harvoin täydellisiä umpikujia. Aina löytyy jokin reitti eteenpäin.”

 

(Sannan nimi on muutettu.)

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

kansalaisaloite,50th-alle |

aktiivimallin sairastuttamat,stressi,masennus,muistihäiriöt,lopuunpalanut,aiemmat sairaudet.palkaton orjapalvelu ei maksa laskuja,ei tuo koulutusta uuteen ammatiin,ei kerrytä eläkettä,käytetään ilmaisena työvoimana,jolloin uusien työntekijöiden tarve poistuu,ammattiliitot samalla linjalla.

Hoitsu |

Itse olen kokenut että sairaanhoitajan tutkinto, jonka suoritin ensimmäisenä tutkintonani oli loukku. Tein työtä noin 10 vuotta, kunnes en enää henkisesti jaksanut huonoja työyhteisöjä, henkistä väkivaltaa käyttäviä potilaita ja omaisia. Päätin uudelleen kouluttautua aivan toiseen ammattiin. Ongelmaksi muodostui opintojen rahoitus. 10 vuotta pelkkiä määräaikaisia sijaisuuksia, ja kun pohdit työnantajalle mahdollista opintovapaata ja aikuiskoulutustuen hakua, ei yht'äkkiä enää olekaan tarvetta työpanoksellesi. TE-toimisto ilmoittaa, että opintojasi ei voida rahoittaa työttömyysturvalla koska hoitajille on töitä tarjolla. Perheellisenä palaaminen 250 euron kuukausittaiseen opintotukeen ei houkuta, varsinkaan kun tukikuukausiakin on jäljellä vain kymmenkunta. Opintolainaa voisi ottaa, mutta koska aiempi korkeakoulututkinto ei lainasta saa minkäänlaisia vähennyksiä tai hyvityksiä. No hakeuduin sitten tunti töihin kaupanalalle, jotta perhettä voi jotenkin elättää opintojen ohessa, tiukkaa tekee.
Totean vain, että ainakin sairaanhoitajan tutkinto on loukku, mikäli haluaa opiskella vielä jonkin toisen ammatin.

Tuoreimmat jutut

Miten turvaamme palvelumme, jos vedenjakelu katkeaa? Miten viestimme häiriötilanteesta asiakkaillemme, jotka ovat haavoittuvassa asemassa?

Syksyllä 2019 Oulun kaupungin palvelupäällikkö Merja Halonen pohti näitä kysymyksiä valmennuksessa. Sen aiheena oli organisaation resilienssin kehittäminen sote-alalla. Resilienssi tarkoittaa kykyä selviytyä muutoksista.

Resilienssivalmennuksen järjesti Työterveyslaitoksen Sotejoki-hanke. Harjoituksessa vesikatkos oli kuviteltu uhka. Kukaan ei voinut aavistaa, että nurkan takana odotti paljon suurempi kriisi eli koronapandemia.

”Resilienssin näkökulma ja valmennuksesta saadut työkalut auttoivat minua paljon koronakriisin aikana”, Halonen sanoo.

Mikä on tilanne ja kuka johtaa?

Merja Halonen toimii Oulussa erityisryhmien asumis- ja päiväpalvelujen päällikkönä. Hänen yksikössään on noin 320 työntekijää, heistä valtaosa sosionomeja ja lähihoitajia. Halosen suorassa alaisuudessa työskentelee kahdeksan palveluesihenkilöä.

Resilienssivalmennuksessa oli mukana esihenkilöitä, tiimivastaavia ja työntekijöitä eri yksiköistä.

Vesikatkosta koskevassa harjoituksessa pohdittiin, miten häiriö vaikuttaa kotiin annettaviin palveluihin. Niiden asiakkaat asuvat omissa kodeissaan. He ovat mielenterveyskuntoutujia, kehitysvammaisia ja päihdeasiakkaita, joiden luona ohjaajat käyvät.

Häiriötilanteeseen varautumista hahmotettiin niin sanotun Kanvaasityökalun avulla. Kanvaasin eli taulun keskellä on uhka. Sitä tarkastellaan tilannekuvan, tilanteen johtamisen, viestinnän ja yhteistyön kautta.

Työskentely jakautuu kolmeen vaiheeseen: tilanne päällä, toipuminen, havainnot ja johtopäätökset.

Koko yksikön toiminta mullistui

Kanvaasityöskentelyn tuloksena syntyi reikäleipää muistuttava kuvio teksteineen ja post it -lappuineen. Merja Halonen vei sen työhuoneensa seinälle – huoneentauluksi.

”Kun koronakriisi alkoi, jäsensin tilannetta kuvion avulla. Kiihkeimmän johtamisen keskellä kävin läpi, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon.”

Koko yksikön toiminta mullistui. Esimerkiksi työ- ja päivätoiminta keskeytettiin kokonaan. Se tarkoitti, että kotona asuvat asiakkaat eivät enää liikkuneet kodin ulkopuolella. Heidän palvelunsa piti järjestää uudelleen.

”Sovimme, kuka ottaa yhteyttä kehenkin asiakkaaseen. Varmistimme, että jokaisesta asiakkaasta pidetään huolta koko ajan, jottei kukaan jäisi pelkojensa kanssa yksin kotiin”, Halonen sanoo.

Kaikki tiesivät, kuka viestii mistäkin

Alussa tilanne tuntui kaoottiselta. Henkilökunta oli huolissaan siitä, voivatko he enää mennä asiakkaiden luokse ja miten heidän pitäisi suojautua. Myös asiakkaiden omaiset soittelivat hädissään.

Merja Halosen mukaan kaupunki otti koronaviestinnän nopeasti hallintaan. Hänen omassa yksikössään sovittiin, miten tieto kulkee päällikön, esihenkilöiden ja työntekijöiden välillä. Yhteydenpitoa tiivistettiin ja Teams-palavereita lisättiin.

”Minä välitin omalle esihenkilölleni ne asiat, joista meidän yksikössämme oli epätietoisuutta. Hän vei ne sitten kaupungin koronaryhmään.”

”Minusta viestintä toimi loistavasti. Kaikki tiesivät, mikä siinä on kenenkin vastuulla.”

Resilienssi vahvistui koronavuonna

Resilientti organisaatio ei lamaannu, vaan säilyy toimintakykyisenä yllättävissäkin tilanteissa. Se mukautuu uuteen tilanteeseen ja menestyy siinä. Se kehittää jatkuvasti kykyään selviytyä muutoksista ja vaaratilanteista.

Oulun kaupungin erityisryhmien kotiin vietävissä asumis- ja päiväpalveluissa resilienssiä mitattiin henkilöstökyselyillä. Alkukysely tehtiin ennen korona-aikaa ja seurantakysely alkuvuodesta 2021. Mittaukset liittyivät Sotejoki-hankkeeseen.

Erityisasiantuntija Miira Heiniö Työterveyslaitoksesta kertoo, että tulokset paranivat kautta linjan. Esimerkiksi viestintä, yhteinen ennakointi ja tunne työyhteisöön kuulumisesta olivat vahvistuneet. Porukka oli osallistunut aiempaa enemmän työ- ja toimintatapojen kehittämiseen.

”Hyvät tulokset osoittavat, että organisaatioresilienssiä on mahdollista parantaa kriisin aikanakin. Kriisin voi ottaa myös ainutlaatuisena oppimismahdollisuutena. Minusta kyse on paljolti johtajan valinnoista”, Heiniö sanoo.

Resilienssi osaksi sote-koulutusta?

Merja Halonen on halunnut olla työntekijöilleen turvallinen ja avoin johtaja. Hän tiedostaa, että kriisitilanteessa päätöksiä tulee tehtyä hätäisestikin. Onneksi niitä voi myöhemmin korjata.

”Kun työ- ja päivätoiminta piti sulkea, siirsimme työntekijöitä muihin yksiköihin, jotta he eivät joutuisi lomautetuiksi. Pyrimme huomioimaan ratkaisuissa aiemman työkokemuksen ja koulutuksen.”

”Kaikkien toiveita emme siinä kiireessä ehtineet kuunnella. Olemme käyneet tilannetta yhdessä läpi jälkikäteen”, Halonen kertoo.

Hänen mielestään resilienssi ja sen työkalut kannattaisi sisällyttää lähihoitajan ja sosionomin koulutukseen. Kun kriisitilanne on kerran otettu hallintaan harjoituksessa, se onnistuu todennäköisesti myös tosipaikan tullen.

Työfysioterapeutin työ ei ole pelkästään ongelmien ratkomista. Haluan katsoa asiakkaan tilannetta myös voimavarojen näkökulmasta, sanoo Mikko Patovirta.

Patovirta voi nyt käyttää nimikettä työfysioterapeutti. Hän sai vastikään päätökseen työterveyshuoltoon pätevöittävän moniammatillisen koulutuksen Työterveyslaitoksessa. Opiskelu kesti kuusi kuukautta.

”Työterveyshuolto kiinnostaa minua, koska työelämässä on nykyisin isoja haasteita. Tuntui mielekkäältä paneutua työssä jaksamisen keinoihin entistä paremmin.”

Patovirta on työskennellyt fysioterapeuttina vuodesta 1995. Hänellä on Tampereella oma yritys, Bodymind, joka on erikoistunut psykofyysiseen fysioterapiaan. Kerran viikossa hän pitää vastaanottoa työterveyspalveluja tarjoavassa Pirtessä.

Moniammatillinen yhteistyö avautui

Mikko Patovirran mukaan terveydenhuollossa puhutaan paljon moniammatillisuudesta. Se jää helposti sanahelinäksi.

Työterveyslaitoksen pätevöitymiskoulutuksessa työterveyshuollon eri ammattikuntien yhteistyötä rakennetaan tosissaan:

Opiskelijat jaetaan kuuden hengen ryhmiin, joissa on fysioterapeutteja, lääkäreitä, terveydenhoitajia ja psykologeja. Ryhmäläiset keskustelevat ja tekevät tehtäviä yhdessä. Opiskelua ohjaa moniammatillinen kouluttajatiimi.

”Koulutus auttoi ymmärtämään, mitä muut ammattiryhmät tekevät ja millaisia keinoja heillä on käytössään. Tarvitsemmehan toisiamme käytännön työssäkin.”

Opiskelu toi vaihtelua arkeen

Moniammatillisten pienryhmien lisäksi koulutukseen kuului asiantuntijoiden luentoja, itsenäistä opiskelua ja ryhmätyöskentelyä kollegojen eli toisten fysioterapeuttien kanssa. Oli kiinnostavaa kuulla, miten muissa työterveyshuolloissa toimitaan.

Koronan takia pätevöittävä koulutus järjestettiin kokonaan etänä. Se sujui yllättävän hyvin. Myös opiskelutehtävien ja työn rytmittäminen onnistui.

”Koulutuspäiviä oli kuukausittain aina kolme peräkkäin. Silloin sain keskittyä itseeni ja opiskeluun. Työstä irrottautuminen teki hyvää ja toi vaihtelua.”

Vaikka Patovirta on kokenut fysioterapeutti, koulutuksesta sai paljon uutta tietoa.

”Esimerkiksi toistotyön haasteet ja kokonaiskuormittavuuden käsite selkeytyivät asiantuntijoiden luennoilla.”

Kokonaiskuormittavuus tarkoittaa usean eri kuormitustekijän yhteisvaikutusta. Huomioon otetaan esimerkiksi psykososiaaliset ja fyysiset kuormitustekijät sekä työajat.

Hyvä työfysioterapeutti seuraa alaansa

Työfysioterapeutti Mika Nyberg Työterveyslaitoksesta on yksi työterveyshuollon pätevöittävän koulutuksen kouluttajista.

”Hyvä työfysioterapeutti on tiimipelaaja, joka on ylpeä omasta osaamisestaan ja roolistaan työterveyshuollossa. Hän seuraa alaansa aktiivisesti ja haluaa kehittyä työssään.”

Nyberg haluaa kirkastaa opiskelijoille heidän rooliaan työfysioterapeuttina ja antaa työkaluja toteuttaa hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista toimintaa. Hän korostaa tutkimustiedon merkitystä:

”Työfysioterapeutin pitää perustaa työnsä tutkittuun tietoon ja hyviin käytäntöihin. Tarkoitus on tehdä vaikuttavia asioita.”

Asiakas saa mukaansa keinoja

Opintojen aikana Mikko Patovirralla oli mentorina työkaveri, Pirten työfysioterapeutti. Mentorin kanssa oli hyvä vaihtaa ajatuksia opiskelutehtävistä ja käytännön työstä.

Työfysioterapeuttina Patovirta haluaa päästä kiinni ongelmiin mahdollisimman varhain. Ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin vahinkojen korjaaminen.

”Kun asiakas tulee vastaanotolleni, hän odottaa yleensä konkreettisia keinoja. Onnistun, jos hän saa minulta yhdenkin keinon, joka auttaa eteenpäin ja helpottaa hänen elämäänsä. Se tekee työstäni palkitsevaa”, Patovirta sanoo.

Kuva: Rami Marjamäki

Työyhteisön monimuotoisuudella tarkoitetaan työntekijöiden keskinäistä erilaisuutta. Työntekijät voivat olla erilaisia esimerkiksi iältään, sukupuoleltaan, etniseltä taustaltaan tai koulutukseltaan.

Työyhteisön monimuotoisuuden on osoitettu olevan yhteydessä muun muassa innovatiivisuuteen ja luovuuteen:

”Kun työntekijät ovat erilaisia, heillä on myös erilaisia näkemyksiä. Erilaisten näkemysten kohdatessa syntyy uutta. Ja kun omia näkemyksiään vielä joutuu perustelemaan muille, ideat yleensä jalostuvat”, sanoo johtava asiantuntija Barbara Bergbom Työterveyslaitoksesta.

Vuoden 2020 Monimuotoisuusbarometrin mukaan lähes 80 prosenttia henkilöstöalan ammattilaisista katsoo, että heidän organisaatiossaan hyväksytään monimuotoisuuden eri ilmenemismuodot.

”Jotkut HR-ammattilaiset pitävät ongelmana, että rekrytoinneissa hakijajoukko jää monimuotoisuudeltaan kapeaksi”, Bergbom sanoo.

Rekrytointisuositukset sopivat kaikille aloille

Työterveyslaitoksen Moninaisesti parempi -hanke on laatinut työpaikoille monimuotoisuutta edistävät rekrytointisuositukset. Ne ehkäisevät työnhaussa tapahtuvaa syrjintää, joka voi usein olla myös tahatonta.

Nämä kymmenen suositusta sopivat kaikille aloille:

  1. Tarkastelkaa organisaationne monimuotoisuuden tilaa.
  2. Määritelkää haettava tehtävä ja arviointikriteerit selkeästi ja syrjimättömästi.
  3. Miettikää kielitaitoon liittyvät kysymykset etukäteen.
  4. Laatikaa työpaikkailmoitus huolellisesti.
  5. Käyttäkää monipuolisia rekrytointikanavia ja verkostoja.
  6. Varmistakaa rekrytoinnissa käytettävien järjestelmien saavutettavuus.
  7. Harkitkaa anonyymin tai osittain anonyymin rekrytoinnin käyttöä.
  8. Valmistautukaa huolellisesti haastattelutilanteeseen.
  9. Varmistakaa valinnan syrjimättömyys ja läpinäkyvyys.
  10. Tehkää selkeä ohjeistus yhdenvertaisuutta edistävistä rekrytointikäytännöistä.

Rekrytointisuosituksia esittelevällä verkkosivulla jokaista periaatetta avataan yksityiskohtaisesti. Esimerkiksi työhaastattelussa rekrytoijien kannattaa keskittyä pelkästään haastattelemiseen. Arvioinnin aika on myöhemmin.

”Pyrkimys keskittyä samanaikaisesti kahteen asiaan – haastatteluun ja arviointiin – kuormittaa ajattelua. Silloin on todennäköisempää, että ennakkoluulot ja stereotypiat vaikuttavat arviointiin”, Barbara Bergbom sanoo.

Tiedostamaton syrjintä herättää keskustelua

Rekrytointisuositusten laatijat ovat saaneet työpaikoilta mukavaa palautetta. Ohjeita pidetään selkeinä ja lähestymistavaltaan rakentavina.

”Niin työnantajat kuin työntekijät kokevat hyötyvänsä siitä, että rekrytointikäytäntöjä kehitetään syrjimättömiksi”, Barbara Bergbom sanoo.

Varsinkin kaksi asiaa on herättänyt keskustelua: anonyymi rekrytointi ja tiedostamaton syrjintä.

Anonyymissa rekrytoinnissa hakemuksesta poistetaan kaikki sellaiset hakijaan liittyvät tiedot, jotka eivät liity hänen osaamiseensa tai tehtävän vaatimuksiin. Muun muassa nimi, sukupuoli, ikä, valmistumisvuosi ja hakijan kuva poistetaan.

Tutkimusten mukaan meillä on taipumusta suhtautua myönteisemmin niihin ihmisiin, joiden koemme muistuttavan meitä itseämme. Rekrytoinnissa se voi johtaa tiedostamattomaan syrjintään.

”Tämän ilmiön tunnistaminen on jo ensimmäinen askel syrjinnän vähenemiseen”, Bergbom sanoo.