Ammattiastman aiheuttaja voi löytyä kauneushoitolasta tai kasvihuoneesta

Osallistu
Ylilääkäri Irmeli Lindström Työterveyslaitoksesta

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Irmeli Lindström tutkii, mistä työntekijän astma johtuu. Homma muistuttaa välillä salapoliisin työtä.

Kolmekymppinen mies oli työskennellyt lähes kymmenen vuotta kasvihuoneessa, jossa viljeltiin tomaatteja. Yhden kuukauden aikana hänelle tuli yskää, hengenahdistusta, silmien kutinaa ja punoitusta. Mies aivasteli, ja hänen nenänsä valui.

Oireet ilmaantuivat puolessa tunnissa työpaikalle saapumisesta ja helpottuivat parin tunnin kuluessa kotiin lähdöstä.

Asian selvittely aloitettiin työterveyshuollossa ja sitä jatkettiin keuhkopoliklinikalla. Lopulta mies ohjattiin ylilääkäri Irmeli Lindströmin tutkittavaksi Työterveyslaitokseen.

Kävi ilmi, että oireet eivät johtuneet esimerkiksi tomaatista, homeista, varastopölypunkeista tai kimalaisen myrkystä. Tutkimusten edetessä valmistettiin uutteita loispistiäisistä. Ne ovat hyönteisiä, joita kasvihuoneeseen levitettiin tuhoamaan haitallisia ansarijauhiaisia.

Kun uutteita käytettiin allergiatesteissä ja altistuskokeissa, tapahtui läpimurto: potilaalla todettiin allergia loispistiäisille sekä niiden aiheuttama ammattiastma ja -nuha.

Kaikki kivet pitää kääntää

Irmeli Lindströmin työssä kiehtovinta on löytää uusi ammattiastman aiheuttaja. Oireiden yhdistäminen oikeaan altisteeseen muistuttaa välillä salapoliisin työtä.

”Oireisiin pitää uskoa ja kaikki kivet on käännettävä. Onneksi saamme tukea työhygieenikoilta, jotka tuntevat työympäristön vaaratekijöitä. Omassa tiimissäni on myös kemisti.”

Ammattiastmalla tarkoitetaan astmaa, jonka pääasiallinen aiheuttaja on tietty työympäristössä esiintyvä, sisään hengitettävä aine.

Kun esimerkiksi leipurilla todetaan jauhopölyn aiheuttama astma, edessä on ammatinvaihto. Se voi vaatia kouluttautumista, jonka korvaa yleensä vakuutusyhtiö.

”Astma on monen tekijän aiheuttama sairaus. Aina emme pysty todistamaan, että se johtuu pääasiallisesti työstä, vaikka työntekijällä olisi työssä pahenevia oireita. Työni vaikein puoli onkin perustella potilaalle, miksi hänen astmaansa ei korvata ammattitautina.”

Lehmä on vaarallisin eläin

Suomessa korvataan ammattitautina vähän alle sata astmaa vuosittain. Suurin aiheuttajaryhmä ovat kosteusvauriomikrobit, jotka liittyvät sisäilmaongelmiin. Kun vertaillaan eri ammattiryhmiä, ammattiastmoja todetaan suhteessa eniten leipureilla ja maanviljelijöillä.

”Maanviljelijä allergisoituu lehmälle. Se on Suomen vaarallisin eläin ammattitautimielessä. Viljelijät voivat allergisoitua myös rehuille, viljoille ja varastopölypunkeille. Heille ammatin vaihtaminen on vaikeaa, joten he jatkavat usein työssään niin, että käyttävät hengityksensuojaimia”, Irmeli Lindström kertoo.

Vuosien kuluessa joistakin astman aiheuttajista on päästy eroon. Suurin onnistumistarina liittyy luonnonkumiin:

”Luonnonkumista tehdyt käsineet aiheuttivat aikoinaan astmaa ja ihottumaa varsinkin hoitoalan työntekijöille. Kun hansikkaiden luonnonkumia alettiin korvata muilla materiaaleilla, ammattitauditkin katosivat.”

Mobiilisovellus auttaa seurannassa

Kun epäily ammattiastmasta herää, työntekijän työterveyshuolto alkaa selvittää asiaa. Tärkein menetelmä on PEF-työpaikkaseuranta. Sen avulla tutkitaan, liittyykö keuhkoputkien supistumistaipumus työhön tai työperäisiin altisteisiin.

”Seuranta kestää neljä viikkoa, ja sinä aikana henkilön pitää puhaltaa mittariin hereillä ollessaan kahden tunnin välein – oli hän töissä tai vapaalla”, Irmeli Lindström sanoo.

Mittarin lukemat, mittausta edeltäneet työtehtävät ja muut tarvittavat tiedot on perinteisesti kirjattu ylös kynää ja paperilomaketta käyttäen. Nykyisin seurannan voi tehdä myös mobiilisovelluksen avulla.

Siihen tarvitaan puhallusmittarin lisäksi älypuhelin, johon sovellus ladataan. Mittari muodostaa puhelimeen Bluetooth-yhteyden. Lindström on ollut mukana kehittämässä menetelmää. Hänen omalla työpaikallaan mobiilisovelluksen käyttöön siirryttiin vuosi sitten.

”Nyt hoitajat pystyvät seuraamaan tietokoneeltaan päivittäin, miten potilailla menee. Seurannan laatu on parantunut, kun mahdollisiin ongelmiin pystytään tarttumaan heti.”

WTC-tornien tuhosta astmaa

Valtaosa ammattiastmoista syntyy allergisoitumisen kautta. Työntekijä siis herkistyy vaikkapa jauhopölylle tai jollekin kemikaalille ja saa astman. Viime vuosina on saatu lisää tietoa myös toisenlaisesta mekanismista:

”Työpaikan ilmassa voi olla haitallinen määrä hengitysteitä voimakkaasti ärsyttävää ainetta, kuten happohuurua tai vetyperoksidia. Suurina pitoisuuksina se vaurioittaa hengitysteiden pinnalla olevaa kerrosta eli epiteeliä. Astma voi kehittyä myös sitä kautta”, Irmeli Lindström sanoo.

”Uutta on sen ymmärtäminen, että myös toistuva hieman matalatasoisempi altistuminen ärsyttäville aineille voi aiheuttaa astman.”

Kemikaalionnettomuuksien vaarat on tiedetty pidempään: Paperitehtaassa esimerkiksi vuotaa klooridioksidikaasua, jota työntekijät hengittävät. Kaasu ärsyttää hengitysteitä, ja lopputuloksena kehittyy astma.

Sama mekanismi aiheutti astmaa palomiehille, jotka olivat pelastustöissä WTC-iskujen jälkeen New Yorkissa vuonna 2001. Tornien tuhoutuminen nostatti voimakkaasti emäksistä pölyä, joka ärsyttää keuhkoputkia.

Trendit näkyvät asiakaskunnassa

Irmeli Lindströmin vastaanotolla näkyvät niin kauneudenhoidon trendit kuin muutokset kulutuskäyttäytymisessä – esimerkiksi siinä, mistä ihmiset haluavat ostaa leipänsä:

Suurissa leipomoissa on tehty paljon töitä sen eteen, että hengitysilman jauhopölypitoisuudet pysyvät kurissa. Se on vähentänyt ammattiastmoja. Viime aikoina pienet lähileipomot ovat lisääntyneet ja ravintoloissakin leivotaan leipää.

”Sellaisissa oloissa jauhopölyä ei saadakaan hallintaan, mikä on tuonut meille uusia asiakkaita”, Lindström sanoo.

Toinen esimerkki liittyy syanoakrylaatteihin, joita käytetään teollisuusliimoissa. Syanoakrylaattien tiedetään aiheuttavan astmaa. Nykyisin niitä on myös liimoissa, joilla kiinnitetään ripsienpidennyksiä. Lindström kollegoineen onkin laatinut niiden tekijöille ohjeet turvallisiin työtapoihin.

”Ammattitautien tutkiminen antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten työoloja voi kehittää entistä turvallisemmiksi.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Ammattiastma (Työterveyslaitoksen sivuilla)

PEF-työpaikkaseuranta mobiilisovelluksella (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Malliratkaisu, ripsienpidennys (pdf, Työterveyslaitoksen sivuilla)

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Työyhteisön ei tarvitse olla täydellinen. Hyvä tavoite on, että se on riittävän terve. Riittävän terveeseen työyhteisöön on pääsääntöisesti mukava tulla aamulla töihin.

Näin toteaa työterveyspsykologi Antti Aro kirjassaan Työilmapiiri kuntoon (Alma Talent, 2018). Kirja käsittelee sitä, miten työilmapiiriin voi ja kannattaa vaikuttaa.

Riittävän terveen työyhteisön tunnusmerkkejä ovat nämä:

  1. Työyhteisö on suuntautunut työhön, organisaation perustehtävään. Tavoitteita pyritään jatkuvasti kirkastamaan. Ne ovat realistisia, joten niiden saavuttaminen on mahdollista.
  2. Työyhteisössä vallitsee työrauha. Työntekoa edistävät tekijät on maksimoitu ja sitä häiritsevät asiat minimoitu.
  3. Työyhteisö suuntautuu tulevaisuuteen, mutta on tietoinen myös historiastaan. Toimintaympäristön muutokseen vastataan jatkuvalla parantamisella ja oppimisella.
  4. Johtaminen palvelee työntekoa. Se on tasapuolista, johdonmukaista ja oikeudenmukaista. Asianäkökulma painottuu – tärkeämpää on, mitä sanotaan, kuin se, kuka puhuu.
  5. Työntekijöillä on selkeä käsitys omasta työroolistaan. He tuntevat riittävän hyvin myös työkaveriensa työroolit.
  6. Sosiaalista tukea on tarjolla. Apua saa esimiehiltä, kollegoilta ja alaisilta, ja sitä voi pyytää turvallisin mielin.
  7. Toimintaa arvioidaan säännöllisesti yhdessä. Onnistumisia juhlitaan ja virheistä opitaan. Kaikkien työyhteisön jäsenten panos tunnustetaan – kiitoksia eivät saa pelkästään työyhteisön ”tähtipelaajat”.
  8. Ongelmia ratkaistaan eikä niitä lakaista maton alle. Asioista puhutaan suoraan ja niiden ihmisten kanssa, joita ne koskevat.
  9. Yhteiset pelisäännöt ovat selkeitä ja reiluja. Ne koskevat kaikkia, mutta eivät ole jäykkiä. Terveen järjen käyttö on sallittua.
  10. Työyhteisö huolehtii työhyvinvoinnistaan. Stressiä ja kiirettä ei ihannoida. Erityistä huomiota kiinnitetään työstä palautumiseen.

Vierailijatyötiloissa nopeat syövät hitaat. Jäljelle jääneiden kalusteiden säädöt eivät välttämättä ole omien mittojen mukaisia.

Vaikka vaihtuvan työpisteen säätäminen itselle sopivaksi lähes päivittäin kuulostaa vaivalloiselta, Työterveyslaitoksen tuotepäällikkö Mika Nyberg vakuuttaa sen käyvän nopeasti.

”Kun työpisteen säätämisen ottaa tavaksi, siinä ei loppupeleissä kovin kauan mene. Hyvän työasennon mitat ja säädöt kannattaa ottaa ylös seuraavaa kertaa varten.”

Mittaa kyynärkorkeus, tarkista katselukulma

Mika Nyberg antaa liikkuville toimistotyöntekijöille nämä suositukset hyvän istumatyöasennon lähtökohdista:

  1. Työtuoli kannattaa säätää ensimmäiseksi. Istuessa jalkojen tulisi yltää tukevasti maahan. Vartalon ja reiden kulman on hyvä olla aavistuksen yli 90 astetta. Tuolin istuinosan etureunan ja polvitaipeen väliin saa jäädä noin pari senttiä.
  2. Työpöytä on kätevä säätää, kun hyvä istuma-asento on löytynyt. Mittaa kyynärkorkeus. Pidä käsiä istuessa vartalon sivuilla. Mittaa nyt korkeus kyynärpäästä lattiaan. Pöydän tulisi olla 0–2 senttiä korkeammalla kuin mitattu kyynärkorkeus. Kun nyt asetat käsivarret työpöydälle, hartioiden pitäisi tuntua rennoilta.
  3. Näyttö säädetään, jos mahdollista. Katselukulma on optimaalinen, kun nenä on näytön yläreunan korkeudella. Hyvä katseluetäisyys erillisestä näytöstä on helppo mitata ojentamalla käsivarsi näyttöä kohti. Kun näyttö on suunnilleen käsivarren mitan päässä, katseluetäisyys on sopiva.
  4. Näppäimistö kannattaa viedä pöydän keskelle. Näppäimistön paikka on noin kyynärvarren mitan päässä pöydän reunasta. Käsien tulisi ylettyä näppäimistölle, kun kyynärvarret on asetettu pöydälle näppäimistöä kohti.
  5. Hiirtä tulee käyttää vapaasti koko kyynärvarrella. Pyri välttämään hiiren käyttöä pelkällä ranteella. Esimerkiksi paksu rannetuki yleensä sitoo ranteen paikalleen, jolloin liike on yksipuolista ja kuormittavaa.
  6. Seisoma-asennossa kannattaa huolehtia, että paino jakaantuu tukevasti molemmille jaloille. Istuma- ja seisoma-asennon välillä kannattaa vaihdella työpäivän aikana, jos mahdollista.

Hyvä asento löytyy kokeilemalla

Työpisteen säätöohjeet antavat suuntaa sopivan työasennon löytymiseen. Mika Nyberg painottaa, että säädöt ovat aina yksilöllisiä ja hyvä asento löytyy lopulta kokeilemalla.

”Tietokonetyössä ei ole olemassa selkeitä ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. Työtehtävä ja työntekijän erityisvaatimukset määrittävät pitkälti, millainen työasento kullekin sopii.”

Ja vaikka kalusteiden säädöt olisivat kunnossa, ei paikalleen kannata jämähtää. Liian jäykkä ja kulmikas asento ei pidemmän päälle ole hyväksi. Työasennon vaihtelu ja aktiivinen tauotus ovat tarpeen.

”Työasennon on hyvä tuntua rennolta. Kukaan ei kiellä välillä lukemasta materiaaleja vaikka sohvalla tai pitämästä lyhyttä palaveria seisten”, Nyberg huomauttaa.

Kalustus kannattaa pitää simppelinä

Jotta työntekijän asettuminen työtilaan sujuisi kätevästi, työnantajan kannattaa huomioida vierailijatyöpisteiden suunnittelussa erilaiset käyttäjät.

Mika Nyberg neuvoo valitsemaan vierailijatyöalueelle kalusteet, jotka ovat mahdollisimman helposti säädettävissä erikokoisille työntekijöille.

”Yksinkertainen kalustus, jota on helppo liikutella ja säätää esimerkiksi sähköisesti, on tärkeintä.”

Esimerkkinä Nyberg mainitsee työpöydän: Sen tulisi olla helposti säädettävissä mahdollisimman ylös ja alas. Näin pöytä sopii eripituisille ihmisille ja pöydän ääressä voi halutessaan tehdä töitä myös seisten.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 24.8.2017.

Tutkimuksista tiedämme, että yksi keskeisistä asioista luottamuksen rakentumisen ja myönteisten odotusten kannalta on oikeudenmukainen eli reilu johtaminen.

Erityisesti epävarmoina aikoina, joihin fuusioitumiset tyypillisesti lukeutuvat, on tärkeää, että emme koe olevamme mielivaltaisen kohtelun alaisia ja että päätöksenteon prosessit noudattelevat oikeudenmukaisuuden periaatteita.

Näitä periaatteita ovat:

  1. Ole johdonmukainen. Käytäntöjen ja sääntöjen ei tulisi vaihdella ihmisten tai ajankohtien välillä.
  2. Mahdollista kuulluksi tuleminen niille, joita päätös koskee.
  3. Perusta päätöksesi mahdollisimman tarkkaan tietoon.
  4. Luo käytäntöjä, joiden perusteella tehtyjen päätösten vaikutusta voidaan seurata ja vääriksi osoittautuneita päätöksiä muuttaa.
  5. Tee päätöksiä, mutta älä hätiköiden.
  6. Kohtele toisia kunnioittavasti.

Toki työpaikkojen realiteetit, kuten esimerkiksi tarpeet viedä muutoksia läpi ripeästikin, eivät aina tee tätä tehtävää helpoksi esimiehille. Miten isossa organisaatiossa esimerkiksi toteutetaan laaja kuuleminen? Entä jos sama prosessi tuntuu toisista hätäiseltä ja toisista maleksimiselta?

Vaikka joskus voi olla haasteitakin, niin kuitenkin kannustan pyrkimään näiden periaatteiden mukaiseen toimintaan. Niitä kannattaa soveltaa muutosten johtamiseen niin hyvin kuin mahdollista, erityisesti jos tähtäimessä on luottamuksen rakentaminen ja toive, että muutos näyttäytyisi työntekijöille (myös) myönteisenä mahdollisuutena. Myönteisten odotusten tiedetään edistävän sopeutumista ja hyvinvointia.

Nämä reiluun prosessiin liittyvät periaatteet olisikin tärkeää huomioida jo muutosprosessia suunniteltaessa, jotta asioille varattaisiin riittävästi resursseja ja aikaa – vaikkakin pääsääntöisesti näiden periaatteiden noudattaminen ei maksa mitään.

Toisena teemana nostan esille työn imun, jolla tarkoitetaan työssä koettua myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, jota luonnehtivat uppoutuminen, tarmokkuus ja omistautuminen työssä.

Työn imun on havaittu edistävän myönteisiä odotuksia tulevaisuutta kohtaan, kuten merkittävän organisaatiomuutoksen näkemistä ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.

Tämän perusteella voidaan odottaa, että työpaikat, joissa työntekijät kokevat työn imua jo ennen muutosta, pärjäävät muutoksissa paremmin. Se korostaa työn imusta huolehtimisen tärkeyttä myös muutosten näkökulmasta.