Ammattiastman aiheuttaja voi löytyä kauneushoitolasta tai kasvihuoneesta

Osallistu
Ylilääkäri Irmeli Lindström Työterveyslaitoksesta

Keuhkosairauksien erikoislääkäri Irmeli Lindström tutkii, mistä työntekijän astma johtuu. Homma muistuttaa välillä salapoliisin työtä.

Kolmekymppinen mies oli työskennellyt lähes kymmenen vuotta kasvihuoneessa, jossa viljeltiin tomaatteja. Yhden kuukauden aikana hänelle tuli yskää, hengenahdistusta, silmien kutinaa ja punoitusta. Mies aivasteli, ja hänen nenänsä valui.

Oireet ilmaantuivat puolessa tunnissa työpaikalle saapumisesta ja helpottuivat parin tunnin kuluessa kotiin lähdöstä.

Asian selvittely aloitettiin työterveyshuollossa ja sitä jatkettiin keuhkopoliklinikalla. Lopulta mies ohjattiin ylilääkäri Irmeli Lindströmin tutkittavaksi Työterveyslaitokseen.

Kävi ilmi, että oireet eivät johtuneet esimerkiksi tomaatista, homeista, varastopölypunkeista tai kimalaisen myrkystä. Tutkimusten edetessä valmistettiin uutteita loispistiäisistä. Ne ovat hyönteisiä, joita kasvihuoneeseen levitettiin tuhoamaan haitallisia ansarijauhiaisia.

Kun uutteita käytettiin allergiatesteissä ja altistuskokeissa, tapahtui läpimurto: potilaalla todettiin allergia loispistiäisille sekä niiden aiheuttama ammattiastma ja -nuha.

Kaikki kivet pitää kääntää

Irmeli Lindströmin työssä kiehtovinta on löytää uusi ammattiastman aiheuttaja. Oireiden yhdistäminen oikeaan altisteeseen muistuttaa välillä salapoliisin työtä.

”Oireisiin pitää uskoa ja kaikki kivet on käännettävä. Onneksi saamme tukea työhygieenikoilta, jotka tuntevat työympäristön vaaratekijöitä. Omassa tiimissäni on myös kemisti.”

Ammattiastmalla tarkoitetaan astmaa, jonka pääasiallinen aiheuttaja on tietty työympäristössä esiintyvä, sisään hengitettävä aine.

Kun esimerkiksi leipurilla todetaan jauhopölyn aiheuttama astma, edessä on ammatinvaihto. Se voi vaatia kouluttautumista, jonka korvaa yleensä vakuutusyhtiö.

”Astma on monen tekijän aiheuttama sairaus. Aina emme pysty todistamaan, että se johtuu pääasiallisesti työstä, vaikka työntekijällä olisi työssä pahenevia oireita. Työni vaikein puoli onkin perustella potilaalle, miksi hänen astmaansa ei korvata ammattitautina.”

Lehmä on vaarallisin eläin

Suomessa korvataan ammattitautina vähän alle sata astmaa vuosittain. Suurin aiheuttajaryhmä ovat kosteusvauriomikrobit, jotka liittyvät sisäilmaongelmiin. Kun vertaillaan eri ammattiryhmiä, ammattiastmoja todetaan suhteessa eniten leipureilla ja maanviljelijöillä.

”Maanviljelijä allergisoituu lehmälle. Se on Suomen vaarallisin eläin ammattitautimielessä. Viljelijät voivat allergisoitua myös rehuille, viljoille ja varastopölypunkeille. Heille ammatin vaihtaminen on vaikeaa, joten he jatkavat usein työssään niin, että käyttävät hengityksensuojaimia”, Irmeli Lindström kertoo.

Vuosien kuluessa joistakin astman aiheuttajista on päästy eroon. Suurin onnistumistarina liittyy luonnonkumiin:

”Luonnonkumista tehdyt käsineet aiheuttivat aikoinaan astmaa ja ihottumaa varsinkin hoitoalan työntekijöille. Kun hansikkaiden luonnonkumia alettiin korvata muilla materiaaleilla, ammattitauditkin katosivat.”

Mobiilisovellus auttaa seurannassa

Kun epäily ammattiastmasta herää, työntekijän työterveyshuolto alkaa selvittää asiaa. Tärkein menetelmä on PEF-työpaikkaseuranta. Sen avulla tutkitaan, liittyykö keuhkoputkien supistumistaipumus työhön tai työperäisiin altisteisiin.

”Seuranta kestää neljä viikkoa, ja sinä aikana henkilön pitää puhaltaa mittariin hereillä ollessaan kahden tunnin välein – oli hän töissä tai vapaalla”, Irmeli Lindström sanoo.

Mittarin lukemat, mittausta edeltäneet työtehtävät ja muut tarvittavat tiedot on perinteisesti kirjattu ylös kynää ja paperilomaketta käyttäen. Nykyisin seurannan voi tehdä myös mobiilisovelluksen avulla.

Siihen tarvitaan puhallusmittarin lisäksi älypuhelin, johon sovellus ladataan. Mittari muodostaa puhelimeen Bluetooth-yhteyden. Lindström on ollut mukana kehittämässä menetelmää. Hänen omalla työpaikallaan mobiilisovelluksen käyttöön siirryttiin vuosi sitten.

”Nyt hoitajat pystyvät seuraamaan tietokoneeltaan päivittäin, miten potilailla menee. Seurannan laatu on parantunut, kun mahdollisiin ongelmiin pystytään tarttumaan heti.”

WTC-tornien tuhosta astmaa

Valtaosa ammattiastmoista syntyy allergisoitumisen kautta. Työntekijä siis herkistyy vaikkapa jauhopölylle tai jollekin kemikaalille ja saa astman. Viime vuosina on saatu lisää tietoa myös toisenlaisesta mekanismista:

”Työpaikan ilmassa voi olla haitallinen määrä hengitysteitä voimakkaasti ärsyttävää ainetta, kuten happohuurua tai vetyperoksidia. Suurina pitoisuuksina se vaurioittaa hengitysteiden pinnalla olevaa kerrosta eli epiteeliä. Astma voi kehittyä myös sitä kautta”, Irmeli Lindström sanoo.

”Uutta on sen ymmärtäminen, että myös toistuva hieman matalatasoisempi altistuminen ärsyttäville aineille voi aiheuttaa astman.”

Kemikaalionnettomuuksien vaarat on tiedetty pidempään: Paperitehtaassa esimerkiksi vuotaa klooridioksidikaasua, jota työntekijät hengittävät. Kaasu ärsyttää hengitysteitä, ja lopputuloksena kehittyy astma.

Sama mekanismi aiheutti astmaa palomiehille, jotka olivat pelastustöissä WTC-iskujen jälkeen New Yorkissa vuonna 2001. Tornien tuhoutuminen nostatti voimakkaasti emäksistä pölyä, joka ärsyttää keuhkoputkia.

Trendit näkyvät asiakaskunnassa

Irmeli Lindströmin vastaanotolla näkyvät niin kauneudenhoidon trendit kuin muutokset kulutuskäyttäytymisessä – esimerkiksi siinä, mistä ihmiset haluavat ostaa leipänsä:

Suurissa leipomoissa on tehty paljon töitä sen eteen, että hengitysilman jauhopölypitoisuudet pysyvät kurissa. Se on vähentänyt ammattiastmoja. Viime aikoina pienet lähileipomot ovat lisääntyneet ja ravintoloissakin leivotaan leipää.

”Sellaisissa oloissa jauhopölyä ei saadakaan hallintaan, mikä on tuonut meille uusia asiakkaita”, Lindström sanoo.

Toinen esimerkki liittyy syanoakrylaatteihin, joita käytetään teollisuusliimoissa. Syanoakrylaattien tiedetään aiheuttavan astmaa. Nykyisin niitä on myös liimoissa, joilla kiinnitetään ripsienpidennyksiä. Lindström kollegoineen onkin laatinut niiden tekijöille ohjeet turvallisiin työtapoihin.

”Ammattitautien tutkiminen antaa hyödyllistä tietoa siitä, miten työoloja voi kehittää entistä turvallisemmiksi.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Ammattiastma (Työterveyslaitoksen sivuilla)

PEF-työpaikkaseuranta mobiilisovelluksella (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Malliratkaisu, ripsienpidennys (pdf, Työterveyslaitoksen sivuilla)

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Perinteinen turvallisuusajattelu keskittyy siihen, mikä menee pieleen. Työturvallisuutta parannetaan poistamalla riskejä, virheitä ja epäonnistumisia.

Erikoistutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta puhuu uuden, ennakoivan ja positiivisen turvallisuusajattelun puolesta:

”Päähuomio suunnataan onnistumisiin ja niihin asioihin, jotka ylläpitävät turvallisuutta. Varmistetaan esimerkiksi, että työ sujuu hyvin.”

Puutteet pitää toki korjata. Pelkästään niiden ympärillä pyöriminen voi kuitenkin johtaa syyllistämiseen ja siihen, etteivät työntekijät uskalla tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia.

Virheiden lähde vai voimavara?

Anna-Maria Teperi on yksi esiintyjistä Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa toukokuussa 2018. Hän on tutkinut ja kehittänyt turvallisuutta edistäviä inhimillisten tekijöiden työkaluja yli 15 vuotta varsinkin turvallisuuskriittisillä aloilla.

Inhimillisestä tekijästä puhutaan yleensä kielteiseen sävyyn: ihminen nähdään heikoimpana lenkkinä, virheen tekijänä, joka on aiheuttanut onnettomuuden.

Myönteisessä turvallisuusajattelussa ihmistä pidetään pikemminkin voimavarana tai pelastajana – ihmisten ansiosta työturvallisuus onnistuu.

”Vaihtuvissa ja vaikeissa työtilanteissa juuri ihmisestä löytyy tarvittavaa joustavuutta, kimmoisuutta ja sietokykyä”, Teperi huomauttaa.

Kaikkien suorituskyky vaihtelee

Uuden turvallisuusajattelun keskeisin anti on, että turvallisuutta aletaan katsoa entistä enemmän ihmisen silmin. Hyväksytään, että työntekijöiden toiminnassa ja suorituskyvyssä on vaihtelua. Yritetään ymmärtää, mitkä asiat niihin vaikuttavat.

”Tapaturma-analyysit ovat usein teknisiä ja lyhyitä raportteja. Niissä ei käsitellä sitä, miksi turma pääsi sattumaan ja miten tilanne kehittyi työntekijän kannalta”, Anna-Maria Teperi sanoo.

”Työmpäristö voi olla liian monimutkainen tai laitteiden järjestelmissä voi olla liikaa häiriöitä. Joskus työntekijät heitetään aika sumeisiinkin tilanteisiin ilman hallinnan tunnetta.”

Teperin mukaan turvallisuus syntyy luomalla työhön sellaiset olosuhteet, joissa työntekijät voivat onnistua.

Mitä olisitte voineet tehdä paremmin?

Turvallisuuden kehittäjät puhuvat poikkeamista ja niiden raportoinnista. Esimerkiksi lennonjohtajan työssä poikkeama voi olla tilanne, jossa lentokone rullaa kiitoradalla, vaikka siellä on vielä kunnossapidon ajoneuvo.

”Poikkeamien raportointi ei riitä. Tapaukset pitää analysoida, jotta niistä voidaan ottaa opiksi”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Kysymys Mitä olisitte voineet tehdä paremmin? ohjaa ajatukset kehittämiseen paremmin kuin kysymys Mitä teitte väärin? Poikkeamien lisäksi myös onnistumisia ja hyvin sujuvia asioita kannattaa analysoida – niistäkin voi oppia.

Yhteisen päätöksen paikka

Jos työpaikalla halutaan kääntää huomio turvallisuutta ylläpitäviin asioihin, siitä pitää päättää yhdessä.

”Ei riitä, että työsuojeluvaltuutettu tai joku muu henkilö ajattelee mielessään, että tämä olisi tosi kiva”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Ensimmäinen askel on keskustelu, jossa ovat mukana organisaation kaikki tasot työntekijöistä ylimpään johtoon. Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä, toiminnan käynnistämisessä voidaan hyödyntää ulkopuolista asiantuntijaa.

”Uusi turvallisuusajattelu vaatii kuitenkin aina organisaation omaa työstämistä – sitä ei voi tilata avaimet käteen -periaatteella.”

Esimiestyöhön – niin kuin moneen muuhunkin työhön – kuuluu paljon rutiineja ja ehkä puuduttaviakin velvoitteita. Työtä riittää, ja eri tahojen odotukset ovat kovat. Paineessa ja ruuhkassa moni kokee luovuutensa kärsivän – vaikka onhan myös lähestyvä deadline jonkinlainen inspiroija.

Omaa luovuuttaan voi herätellä esimerkiksi näillä keinoilla:

  1. Rauhoita aikaa. Järjestä itsellesi rauhoitettua työskentelyaikaa ainakin silloin tällöin. Varaa aikaa kalenteristasi, sulje työhuoneesi ovi, laita puhelin äänettömälle, sulje sähköpostiohjelma. Tee etätöitä tai etsi työpaikalta jokin rauhallinen tila.
  2. Pidä vapaata. Vaikka rakastaisit työtäsi, pidä lomaa ja vapaapäiviä. Pidä taukoja myös työpäivän aikana.
  3. Hae vastapainoa työlle. Muista vapaa-ajalla palautumisen ja lepäämisen lisäksi tehdä sellaisia asioita, jotka innostavat ja virkistävät sinua.
  4. Tuuleta mieltäsi. Uudet henkiset ympäristöt tuulettavat mieltä. Ota kiinnostuneesti vastaan uudet keskustelu- ja yhteisyökumppanit. Kuuntele aidosti heidän ajatuksiaan ja opi heidän toimintatavoistaan.
  5. Pallottele ideoita. Pyydä muita kommentoimaan ideoitasi tai pallottele niitä yhteisessä keskustelussa. Altista keskeneräisiäkin ajatuksiasi muiden näkemyksille.
  6. Pidä kiinni tärkeistä asioista. Tee päivittäisten rutiinien ohella myös niitä asioita, joita pidät tärkeinä oman työsi ja organisaatiosi kannalta. Ihmisillä on taipumus tehdä sitä, mitä muut pyytävät tai minkä saa nopeasti valmiiksi. Silloin työaika täyttyy helposti silpusta, mikä ei auta kehittymään ja kehittämään.
  7. Vaihda maisemaa. Uudet fyysiset ympäristöt voivat virkistää. Lähde työstämään ideoita ulos lenkille, matkalle, kahvilaan, messuille tai vaikka junaan.
  8. Tunnista inspiraation lähteesi. Opettele tunnistamaan, milllaiset olosuhteet ruokkivat juuri sinun luovuuttasi.

Kaksi vuotta sitten Tampereen kaupungin palveluksessa aloitti kaksi työkykykoordinaattoria, jotka tarjoavat henkilöstölle uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluja. Tavoitteena on tukea kestäviä työuria ja vähentää työkyvyttömyyskustannuksia.

Kokemukset ovat hyviä, mutta ensin tarvittiin reipasta asennemuutosta. Toimintamallin kehittäjän, henkilöstösuunnittelija Satu Kuivaston mukaan isoin työ oli perustella johdolle, miksi päätoimisia työkykykoordinaattoreita tarvitaan.

”Sen jälkeen suhtautuminen työkyvyttömyyteen on muuttunut niin meidän organisaatiossamme kuin koko yhteiskunnassakin”, Kuivasto sanoo.

”Nykyisin ajatellaan, että työkyky vaihtelee päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Harva meistä on sataprosenttisen työkykyinen tai työkyvytön. Yleensä olemme jotain siltä väliltä. Ja vaikka ihminen olisi työkyvytön johonkin tehtävään, hän voi olla täysin työkykyinen toiseen tehtävään.”

Varhainen tuki tehoaa

Työkykykoordinaattori on työelämän ja palvelujärjestelmän asiantuntija, jonka tehtävänä on yhdessä osatyökykyisen kanssa löytää räätälöityjä ratkaisuja työssä jatkamiseen tai työllistymiseen.

Työkykykoordinaattorikoulutusta järjestää sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Kuntoutussäätiön ja yhteistyötahojen kanssa. Muutama vuosi sitten koulutukseen osallistui neljä työntekijää Tampereen kaupungilta. Satu Kuivasto on yksi heistä.

”Meillä oli tuolloin lakisääteistä uudelleensijoitusta, mutta sitä tehtiin vasta, kun työkyky oli jo heikentynyt paljon. Halusimme puuttua työkyvyn muutostilanteisiin aiemmin, joten varhaistimme koko prosessia”, Kuivasto kertoo.

”Kun saamme asiakkaat haaviin aiemmin, pystymme auttamaan heitä paremmin. Silloin pelkkä neuvonta voi riittää eikä uudelleensijoitusta välttämättä tarvita.”

Esimiestä ei jätetä yksin

Työkykykoordinaattori voi olla tehtävänimike, työnkuva tai tekemisen tapa. Tampereella koordinaattorien ammattinimike on henkilöstöasiantuntija. He tukevat sekä osatyökykyisiä asiakkaitaan että esimiehiä:

Työkykykoordinaattori on osatyökykyisen tukihenkilö, joka innostaa ja motivoi, neuvoo sosiaaliturvaetuuksissa, ohjaa kuntoutukseen, koulutukseen tai sopiviin avautuviin työtehtäviin kaupungin sisällä.

”Kun haettavaksi on tulossa uusi tehtävä tai joku on jäämässä eläkkeelle, siitä tulee ensin tieto uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluihin”, Satu Kuivasto sanoo.

Tampereen kaupungin henkilöstömäärä on 15 000. Siitä joukosta esimiehiä on lähes 900. He ovat avainasemassa siinä, miten tehtävien järjestely työpaikalla onnistuu. Siksi esimiehiä ei haluta jättää yksin.

Heille on tarjolla verkkokoulutusta ja perinteistä koulutusta esimerkiksi työkykykeskustelujen käymisestä ja varhaisen tuen mallista. Työkykykoordinaattorit antavat esimiehille myös puhelinneuvontaa.

”Työkykykoordinaattorimme ovat oikea tietopankki. Heillä on näkemystä ja kokemusta siitä, millaiset ratkaisut ovat toimineet muilla työpaikoilla.”

Osaamista pitää markkinoida

Uraohjaus- ja uudelleensijoituspalvelujen asiakasmäärä on kasvanut. Satu Kuivasto ei usko, että henkilöstön työkyky olisi yhtäkkiä huonontunut. Asiakkaat vain ohjautuvat palveluihin entistä aikaisemmin.

”Työntekijät ottavat työkykykoordinaattoriin yhteyttä itse tai esimiehen kanssa. Toisinaan työterveyshuollossa vinkataan, että kannattaisi käydä koordinaattorin juttusilla”, Satu Kuivasto kertoo.

Työkykykoordinaattori keskittyy asiakkaan jäljellä olevaan työkykyyn ja osaamiseen. He täyttävät yhdessä osaamiskartoituslomakkeen, jota voi verrata CV:hen. Myös vapaa-ajalla kertynyt osaaminen tunnistetaan ja kirjataan ylös.

”Osaamiskartoitus helpottaa henkilön markkinoimista uuteen työpaikkaan. Se on lisännyt kiinnostusta rekrytoida osatyökykyisiä yli yksikkörajojen”, Kuivasto sanoo.

Kartoituksen jälkeen saatetaan todeta, että tarvitaan koulutusta. Se voi tarkoittaa jonkin osatutkinnon suorittamista tai uuteen ammattiin opiskelemista. Yhteistyö kaupungin koulutusorganisaation Tredun kanssa on avannut osatyökykyisille uusia polkuja työelämään.

Koordinaattori tienaa palkkansa

Satu Kuivasto vastaa kaupungin työkykyjohtamisen kehittämisestä. Työkykykoordinaattoritoiminta on yksi osa sitä kokonaisuutta. Hänestä on vielä liian aikaista esittää numerotietoja siitä, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ollut.

”Uskon vahvasti, että se vähentää työkyvyttömyyskustannuksia ja lyhentää sairauslomajaksoja. Näiden kahden vuoden aikana meidän koordinaattorimme ovat takuulla tienanneet oman palkkansa. Sen uskallan sanoa.”

Kuivasto huomauttaa, että uraohjauspalvelumallin vaikutusta ihmisten elämään ei voi mitata rahassa. Se, että työelämässä pystyy jatkamaan sairaudesta tai vammasta huolimatta, on aina pieni menestystarina.