Asiantuntija, et ole yksin keskeytysten kanssa

Osallistu

Muutokset ja keskeytykset kuuluvat työhön. Niillä on kuitenkin rajansa, jonka ylittyessä ihminen väsyy ja työn jälki kärsii.

Kelpo asiantuntijaa ei hetkauta, vaikka hänen työnsä keskeytyy jatkuvasti. Hänhän osaa itse hallita työtään ja priorisoida tehtäviään – vaikka jättämällä osan sähköpostista lukematta.

”Tuo ajatus on nyt muodissa, mutta olen eri mieltä”, sanoo erikoistutkija Tiina Kalliomäki-Levanto Työterveyslaitoksesta.

Hänestä keskeytykset, katkokset ja tehtävästä toiseen siirtymiset kertovat työn tekemisen muuttumisesta. Muutoksen kanssa pärjääminen ei ole pelkästään yksilön asia, vaan kaikkien – esimiesten, johdon, HR-asiantuntijoiden ja myös työterveyshuollon.

”Keskeytykset kuuluvat työhön. On kuitenkin olemassa raja, jonka yli mentäessä ne haittaavat: lisäävät virheitä ja pakottavat venyttämään työpäivää. Lopulta ihminen väsyy eikä saa tehtyä sitä mitä pitäisi.”

Raja on erilaisissa töissä ja eri työntekijöillä eri kohdassa. Tutkijan mukaan tietotyö on yksilöllistänyt työoloja.

Suunnittelu vaatii vakaita jaksoja

Kun työtehtävät, asiakaskontaktit ja kokoukset lisääntyvät, myös työn keskeytykset lisääntyvät. Ja mitä useammassa tiimissä ja työtilassa ihminen viikon aikana työskentelee, sitä enemmän katkoksia hänen työhönsä tulee.

”Oleellista on, mahtuuko viikkoon sellaista pätkää, jolloin mikään ei muuttuisi. Vakaata jaksoa tarvitaan, jotta pystyy suunnittelemaan, ratkaisemaan ongelmia ja saamaan töitä päätökseen”, Tiina Kalliomäki-Levanto sanoo.

Hän tutkii muutosten, keskeytysten ja työhyvinvoinnin yhteyksiä kahdessa yrityksessä. Tarkoitus on kehittää muutosten ennakointiin menetelmä, jonka avulla organisaatiossa voitaisiin heti puuttua niihin kipupisteisiin, joissa keskeytyksiä on liikaa.

Tavoitteena ei ole keskeytymätön työ, vaan ”maltilliset työolot”. Niiden vallitessa työn ja yhteistyökumppaneiden määrä on kohtuullinen, työvälineet toimivat eikä työn sisältö koko ajan vaihdu.

Asiantuntija toimii monessa ryhmässä

Informaatioteknologia- ja konsultointipalveluja tarjoava Capgemini on mukana Työterveyslaitoksen tutkimus- ja kehityshankkeessa. Yrityksen palveluksessa on Suomessa noin 570 henkeä.

”Meille hakeutuu töihin ihmisiä, jotka toimivat mielellään muutosympäristössä. Muutos on osa tätä toimialaa”, sanoo Capgeminin henkilöstöjohtaja Anne Sundelin.

”Työhyvinvoinnin haasteita ovat työn monipuolisuus, aikataulupaineet ja se, että asiantuntijamme työskentelevät samaan aikaan monissa ryhmissä.”

Asiantuntijan työviikkoon voi kuulua useita palavereita, joissa hän tekee suunnittelutyötä tiiminsä kanssa. Samaan aikaan sähköpostiin tulee toisista tiimeistä viestejä, joissa kysytään neuvoa. Tiedusteluja tulee myös Lyncin kautta ja samassa avotilassa työskenteleviltä.

Muutoksen kanssa pärjääminen ei ole pelkästään yksilön asia.

Asiantuntija lähettää itsekin kollegoilleen pyyntöjä ja kysymyksiä. Työn eteneminen on usein kiinni siitä, milloin vastaus saadaan.

”Kaikkein kuormittavimpia ovat ne projektit, joihin liittyy uutta teknologiaa, uusi asiakas ja kansainvälinen tiimi. Silloin tilannetta ei pysty hallitsemaan aikaisemman tuttuuden perusteella”, Sundelin huomauttaa.

Capgeminillä työntekijät voivat itse vaikuttaa siihen, minkätyyppisiin projekteihin he seuraavaksi lähtevät. Se on yksi tapa ehkäistä kuormittumista, ja sillä on myös iso merkitys työssä onnistumiselle.

”Lisäksi haluamme jatkuvasti kehittää toimintatapoja, jotka ovat avuksi keskeytyvässä työssä”, Sundelin sanoo.

 

Keskeyttävien työolomuutosten ennakointimalli tietointensiivisen työskentelyn parantamiseksi -hanke päättyy elokuussa 2016.

 

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Työterveyslaitoksen sisältöä
Tuoreimmat jutut

Rahapelaaminen voi vaikuttaa työpaikan arkeen, jos työntekijän pelaaminen muuttuu liialliseksi. Suomessa yli puolet rahapeliongelman vuoksi hoitoon hakeutuvista käy töissä.

Eniten ongelmia aiheuttavat nopeat, jatkuvakestoiset pelit, kuten raha-automaattipelit ja verkkokasinopelit. Verkossa pelaaminen onnistuu myös työpaikalla tai työpaikan tarjoamilla koneilla.

Rahapelien parissa työskentely ja se, että omassa työympäristössä on rahapelejä, lisäävät pelaamisen ja pelihaittojen riskiä.

Myös työn luonne voi tarjota alustan peliongelman kehittymiseen. Esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevät viettävät usein taukojaan paikoissa, joissa rahapelejä on saatavilla. Vuorotyö taas saattaa altistaa verkkorahapelaamiselle, jos työrytmi haittaa muuta harrastamista.

Myöhästelyä ja vaikeuksia keskittyä

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut Työelämä pelissä -tukiaineiston, joka on tarkoitettu työpaikoille rahapelihaittojen tunnistamiseen ja ehkäisyyn. Aineisto on työstetty yhdessä Ehyt ry:n, Työterveyslaitoksen ja Työturvallisuuskeskuksen kanssa.

Työntekijän rahapeliongelma voi näkyä työpaikalla esimerkiksi:

  • työajan käyttämisenä pelaamiseen
  • poissaoloina tai myöhästelynä töistä
  • työtehon heikkenemisenä
  • väsymyksenä, keskittymisvaikeuksina tai mielialan vaihteluina
  • vetäytymisenä sosiaalisesta kanssakäymisestä
  • rahan lainaamisena työkavereilta
  • toistuvana palkkaennakoiden pyytämisenä

Ongelman tunnistaminen ulkoisten merkkien perusteella on kuitenkin vaikeaa. Usein ihminen häpeää ongelmaansa ja pyrkii pitkään salaamaan sen.

Pelihaittojen ehkäisy päihdeohjelmaan

Peliongelmasta johtuva työtehtävien laiminlyönti kuormittaa työyhteisöä ja huonontaa työilmapiiriä. Työkaverit voivat joutua paikkaamaan kollegansa tekemättä jääneitä töitä ja peittelemään hänen ongelmaansa.

Jos liiallinen pelaaminen alkaa vaikuttaa työkykyyn, työtehoon ja työpaikan ilmapiiriin, se on syytä ottaa puheeksi. Tukiaineiston vinkit ja esimerkki keskustelun avaamisesta helpottavat puheeksi ottamista.

Työntekijää ei saa leimata ongelmallisen rahapelaamisen vuoksi. Se ei myöskään ole työsopimuslain mukainen irtisanomisen peruste.

Rahapelihaittojen ehkäisy voidaan sisällyttää osaksi työpaikan päihdeohjelmaa. Sen laatimiseen on ohjeet Työterveyslaitoksen Päihdeohjelmaoppaassa.

Hyveet ovat niitä ominaisuuksia, jotka tekevät meistä hyviä. Ne tekevät hyvää sekä ihmiselle itselleen että hänen yhteisölleen. Siksi hyveet sopivat työkaluksi, kun halutaan parantaa työyhteisön hyvinvointia.

Tätä mieltä on eetikko, yrittäjä Antti Kylliäinen, joka innostui hyveistä 1980-luvulla. Silloin hän opiskeli Helsingin yliopistossa teologisen etiikan ja uskonnonfilosofian laitoksella. Muutama vuosi sitten hän palasi kreikkalaisten filosofien hyve-etiikkaan työelämän näkökulmasta.

”Työelämässä oli jo pitkään puhuttu arvoista. Ajattelin, että on pikkuhiljaa aika ryhtyä sanoista tekoihin.”

Kylliäisen mukaan arvot ovat ihanteita, joita kohti pyrimme. Vasta siinä vaiheessa, kun oikeasti toimimme näiden ihanteiden mukaan, niistä on tullut hyveitä.

Hyveitä ei tarvitse keksiä

Hyveet ovat yksilön ominaisuuksia mutta yhteisön omaisuutta. Työyhteisökin luo, muokkaa ja ylläpitää omaa kulttuuriaan ja sen mukana hyveitään. Ne kertovat esimerkiksi, millainen on hyvä työyhteisön jäsen.

Antti Kylliäinen sanoo, että jokaisella yhteisöllä on hyveitä. Muuten se ei pystyisi toimimaan. Kun hyveitä lähdetään hyödyntämään, ne pitää ensin tiedostaa ja nimetä. Tarkoitus ei ole niinkään keksiä uusia.

Työyhteisö voi tunnistaa hyveikseen vaikkapa oikeudenmukaisuuden, luotettavuuden, vastuullisuuden ja ystävällisyyden. Seuraava askel on määritellä, mitä hyveet käytännössä tarkoittavat ja miten ne näkyvät.

”Kyse on arkisista teoista ja sanoista. Esimerkiksi ystävällisyyden yksi kriteeri voi olla se, että töihin tullessa moikataan ja katsotaan silmiin”, Kylliäinen sanoo.

Estääkö jokin hyveen toteutumista?

Parannettavaa on aina. Kaikki tarpeelliset hyveet eivät välttämättä ole työyhteisön aktiivisessa käytössä. Osa voi olla olemassa jonkinlaisina hyveen ituina: arvoina ja pyrkimyksinä.

Antti Kylliäinen kannustaa työyhteisön jäseniä miettimään, kuinka hyvin he toteuttavat kutakin hyvettä. Estääkö jokin toimintatapa tai sääntö hyveen toteutumista? Mikä taas tehostaisi sitä?

”Kun keskitytään hyveisiin, ei jäädä kiinni siihen, mikä ei toimi. Matkan varrella moni hankalaksi koettu asia voi kuitenkin alkaa toimia puolivahingossa”, Kylliäinen sanoo.

Hyvä työterveyslääkäri ei ole besserwisser, joka tietää kaikesta enemmän kuin muut. Sen sijaan hän on kaikesta kiinnostunut yhteistyön rakentaja”, sanoo työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Kari-Pekka Martimo Työterveyslaitoksesta.

Martimon mukaan käsitys lääkärin asiantuntijaroolista on muuttunut:

”Kun tuetaan ihmisten työkykyä ja terveyttä, asiantuntijuus on yhä enemmän sitä, että pystymme keskustelemaan eri alojen osaajien kanssa, oppimaan heiltä ja löytämään parhaat ratkaisut yhdessä.”

Tämä koskee työterveyshuollon kaikkia ammattiryhmiä – lääkärin lisäksi työterveyshoitajaa ja -psykologia, työfysioterapeuttia sekä sosiaalialan asiantuntijaa, jonka nimike voi olla esimerkiksi työkykykoordinaattori.

Asiakasyritys kumppaniksi

Työterveyshuollon luontevia yhteistyökumppaneita on varsinkin asiakasyrityksissä. Niissä työskentelevät esimiehet tuntevat työpaikkansa tavoitteet ja toimintatavat.

”Sitä osaamista kannattaa hyödyntää esimerkiksi, kun etsitään keinoja muokata työntekijän tehtäviä vähemmän kuormittaviksi”, Kari-Pekka Martimo sanoo.

”Silloin emme suhtaudu asiakasyrityksiin pelkästään toiminnan kohteina. Asioita ei tehdä heille, vaan heidän kanssaan.”

Mitä monimutkaisemmista työkyvyn ongelmista on kyse, sitä tärkeämpää on yhdistää eri alojen ammattilaisten tiedot ja taidot. Näitä ammattilaisia työskentelee esimerkiksi kuntoutuslaitoksissa, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Erityisen tärkeänä Martimo pitää työterveyshuollon yhteistyötä psykiatrien kanssa, koska mielenterveyden ongelmat aiheuttavat paljon työkyvyttömyyttä.

Löytyykö yhteinen päämäärä?

Kari-Pekka Martimo toimii puheenjohtajana työterveysyhteistyön ajankohtaispäivillä Monesta ammatista moniammatillisuuteen. Seminaari pidetään Helsingissä 1.–2. helmikuuta 2017. Teemoina ovat työkyvyn tukeminen ja terveyden edistäminen työpaikalla.

Martimo korostaa yhteisen päämäärän merkitystä moniammatillisessa yhteistyössä. Jos se löytyy, yhteistyöhön löytyy todennäköisesti myös aikaa ja mielenkiintoa.

”Esimerkiksi terveydenhuollossa hoidon selvänä tavoitteena ei välttämättä ole sairauspoissaolojen vähentäminen ja lyhentäminen. Tämä voi olla ainakin hidaste, kun työterveyshuolto ottaa innokkaasti yhteyttä ja haluaa miettiä keinoja, joilla ihminen saataisiin takaisin työelämään.”