Askeleet, uni, stressi – oman hyvinvoinnin mittaaminen lisääntyy

Osallistu

”Meistä tallentuu yhä enemmän terveystietoa – silloinkin, kun emme itse mittaa mitään”, sanoo kehittämispäällikkö Teppo Valtonen Työterveyslaitoksesta.

Yhä useampi seuraa askeltensa määrää, juoksulenkin aikaista sykettään tai unensa laatua jonkin digitaalisen laitteen avulla.

Tällaisista hyvinvointia mittaavista laitteista yleisin on aktiivisuusranneke. Siinä on anturi, joka havainnoi ranteeseen kohdistuvaa kiihtyvyyttä. Sen perusteella päätellään, paljonko ihminen liikkuu päivällä ja nukkuu yöllä.

”Nuo perustiedot ovat jo hyvä alku oman hyvinvoinnin mittaamiselle”, sanoo kehittämispäällikkö Teppo Valtonen Työterveyslaitoksesta. Hänen erikoisalaansa on ihmisistä kertyvän mittausdatan hyödyntäminen.

Oman hyvinvoinnin mittaamista ja seuraamista kutsutaan maailmalla nimellä Quantified Self. Ilmiöstä käytetään nimitystä Quantified Employee, kun puhutaan nimenomaan työntekijöistä kertyvästä mittaustiedosta.

Tietoa kertyy – halusimme tai emme

Noin 70 prosenttia amerikkalaisista mittaa säännöllisesti omaa hyvinvointiaan – esimerkiksi pitää ruokapäiväkirjaa tai käy vaa’alla. Tästä joukosta 20 prosenttia käyttää hyvinvointinsa seuraamiseen digitaalista teknologiaa.

”Juuri tästä porukasta on kyse Quantified Self -ilmiössä”, Teppo Valtonen sanoo.

Suomalaisten itsemittaajien määrästä ei ole tietoa, mutta Valtosen mukaan kiinnostus mittaamiseen vain kasvaa.

Meistä tallentuu yhä enemmän ja yhä tarkempaa tietoa – silloinkin, kun emme itse aktiivisesti mittaa mitään:

”Taskussa oleva älypuhelin tietää joka hetki, missä olemme, kenen kanssa juttelemme ja millaisia sähköposteja saamme. Siinä on kiihtyvyysanturi, joka tietää, kuinka aktiivisia olemme. Kännykkä tietää meistä enemmän kuin tulemme ajatelleeksi.”

Mielikuvitus rajana mittaamisessa

Jos aktiivisuusranneke edustaa tavallisinta itsemittaamisen tapaa, niin toisessa ääripäässä siihen käytetään monenlaisia laitteita, palveluita ja sovelluksia. Se voi tarkoittaa vaikkapa tätä:

Makuuhuoneessa on järjestelmä, joka aistii tilan hiilidioksidipitoisuutta, valaistusta ja yön aikaisia ääniä. Sängyssä on anturi, joka mittaa nukkujan liikettä ja sykettä. Ruokapäiväkirjaa pidetään valokuvaamalla ateriat, ja älypuhelin mittaa liikuntasuorituksen keston.

Kädessä on ranneke, joka mittaa leposykettä. Sen vaihtelu kertoo kuormitustilasta, stressistä, palautumisesta ja jopa orastavasta flunssasta. Omaa mielialaa arvioidaan päivittäin kymmenportaisella asteikolla mobiilisovelluksessa.

”Melkein mitä tahansa voi mitata – vain mielikuvitus on rajana”, Teppo Valtonen sanoo.

Katse muutoksiin, ei yksittäisiin arvoihin

Parhaassa tapauksessa mittaaminen herättelee pohtimaan ja parantamaan hyvinvointia. Teppo Valtosen mukaan mittaustieto auttaa havaitsemaan varsinkin hitaita muutoksia. Esimerkiksi unidatan keräämisestä olisi hyötyä tällaisessa tilanteessa:

Jos ihmisen unentarve on kahdeksan tuntia, mutta hän nukkuu jatkuvasti vain seitsemän ja puoli tuntia, sitä ei välttämättä huomaa kovin pian. Pitkään jatkuessaan univaje kuitenkin heikentää suorituskykyä.

Valtonen huomauttaa, että yksittäisiä mittaustuloksia ei kannata tuijottaa. Aktiivisuusrannekekaan ei välttämättä anna juuri oikeaa askelten määrää. Toisen valmistajan ranneke voisi näyttää samana päivänä erilaisen lukeman.

”Fiksumpi lähtökohta on seurata tuloksia pidemmältä ajalta, kuten puolelta vuodelta. Siten näkee, onko jokin muuttunut.”

”Mihin tahansa voi hurahtaa”

Teppo Valtonen näkee myös uhkia siinä, että meistä kertyy yhä enemmän terveystietoa. Yksi uhka on, että mittaaminen alkaa hallita koko elämää. Silloin ihminen ei enää kuuntele tuntemuksiaan, vaan uskoo pelkästään mittareita.

”Pahimmillaan mittaaminen stressaa, aiheuttaa suorituspaineita ja epäonnistumisen kokemuksia. Toisaalta ihan mihin tahansa voi hurahtaa liikaa”, Valtonen sanoo.

Toinen uhka liittyy yksityisyyden suojaan:

”Pelkästään kännyköiden tallentama tietomäärä alkaa olla aika massiivinen. Jos se kertyy sellaiselle palveluntarjoajalle, joka käyttää tietoa jollain lailla väärin, olemme heikoilla jäillä.”

Pelisäännöt on tehtävä selviksi

Teppo Valtonen toivoo pelisääntöjä siihen, mihin hyvinvointidataa saa käyttää ja kuka siihen pääsee käsiksi. Työntekijäjärjestöt saisivat olla tässä aktiivisia.

”Olisi hyvä perustaa työntekijän mittaamisen eettinen toimikunta. Se olisi itsesäätelevä elin, joka keskustelisi ja loisi hyviä käytäntöjä.”

Valtonen on sitä mieltä, että työnantajien ei pitäisi käsitellä yksilöiden tietoja ollenkaan. Sen sijaan työntekijöiden ryhmätason tietoja voitaisiin hyödyntää työhyvinvoinnin kehittämisessä.

Suomessa työnantajat ovatkin olleet aika varovaisia ja edenneet yhteistyössä työterveyshuoltojen kanssa. Joillakin työpaikoilla henkilöstölle on esimerkiksi jaettu aktiivisuusrannekkeita ja järjestetty kilpailuja siitä, ketkä saavat kasaan 10 000 askelta päivässä.

Kohti yksilöllisempää hoitoa

Olennainen kysymys on, miten eri lähteistä tallentuva data saadaan yhdistettyä järkevästi. Toisin sanoen niin, että sen perusteella pystytään tekemään hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä.

”Tästä ollaan hyvin kiinnostuneita muun muassa työterveyshuolloissa”, Teppo Valtonen sanoo.

”Työn näkökulmasta on mielenkiintoista, että esimerkiksi työaikaleimaukset, sähköpostimäärät ja verkkoselaushistoria yhdistetään fysiologiseen tietoon.”

Yhdistetyn tiedon avulla työntekijä voisi vähentää esimerkiksi unta haittaavia työtapojaan, kuten sähköpostin lukemista myöhään illalla. Työterveyshuolto taas tunnistaisi uupumisen hyvin varhain ja pystyisi puuttumaan tilanteeseen ennen loppuunpalamista.

Vielä ei osata edes aavistaa, mitä kaikkea datan yhdistäminen tuo tullessaan. Valtonen uskoo sen johtavan entistä yksilöllisempään terveydenhoitoon ja automatisoituun hyvinvoinnin hallintaan:

”Kun avaan puhelimen, se kertoo minulle suoraan, mitä minun kannattaa syödä, miten treenata ja milloin minun on parasta pitää tauko työnteosta.”

 

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Työntekijän hyvinvoinnin mittaamista käsitellään Quantified Employee -seminaarissa 25.5.2018 Helsingissä.

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Mieti mahdollisia muutoksia työpaikallasi ja tulevalla työurallasi. Millaisia tilanteita on odotettavissa tai saattaa tulla eteen? Millaisia toimintavaihtoehtoja sinulla on? Kenen kanssa voisit keskustella näistä asioista, miten voisit varautua tilanteeseen ja kuinka toimit muutoksen jälkeen?

Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä pohditaan Työuran uurtaja -valmennuksen (Tuura) ryhmissä.

Valmennus on suunniteltu työuran keskivaiheilla olevien työntekijöiden ja esimiesten uranhallinnan, osaamisen kehittämisen ja henkisen hyvinvoinnin tueksi nopeasti muuttuvassa työelämässä. Työterveyslaitos on kehittänyt menetelmän erityisesti henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon työkaluksi.

”Kuulen valmentajilta usein kertomuksia siitä, että valmennus on muuttanut osallistujien työuraa ja elämää, kertoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

Tutkitusti vaikuttava menetelmä

Salla Toppinen-Tanner kollegoineen on tutkinut Työuran uurtaja -valmennuksen vaikuttavuutta. Tutkimuksen mukaan menetelmä vähentää masennusoireita, pitkiä sairauspoissaoloja ja ajatuksia ennenaikaisesta eläkkeelle jäämisestä. Lisäksi se vahvistaa osallistujien henkisiä voimavaroja.

”Valmennuksen vaikuttavuus perustuu paljon siihen, että se toteutetaan vertaisryhmässä. Kun saman työpaikan ihmiset jakavat kokemuksiaan ja ratkaisujaan, ne ovat osuvia ja kannustavat muitakin toimimaan”, Toppinen-Tanner sanoo.

Tuura-ryhmissä on yleensä kaksi valmentajaa ja 10–20 osallistujaa. Toinen valmentajista voi olla esimerkiksi työpaikan henkilöstöhallinnosta ja toinen työterveyshuollosta. Työterveyslaitos järjestää koulutusta valmentajaksi haluaville.

”Valmentajaksi voi kouluttautua kuka vain, joka on kiinnostunut työhyvinvoinnin kehittämisestä ja ihmisten kanssa toimimisesta. Aiempaa osaamista tai koulutusta ei tarvita. Hyödyksi tietysti on, jos voi vetää valmennusryhmiä osana omaa työtään.”

Työkaluja päivittäiseen työhön

Viime vuonna Työeläkeyhtiö Elo ja Työterveyslaitos alkoivat yhdessä kouluttaa työuravalmentajia Elon asiakasyrityksiin. Koulutuksen käytyään he voivat itse järjestää valmennuksia oman organisaationsa sisällä.

Toinen uusien valmentajien kouluttajista tulee Työterveyslaitoksesta, ja toisena kouluttajana toimii työhyvinvoinnin kehittämispäällikkö Marjo Wallin Elosta. Wallin osallistui valmentajavalmennukseen seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen hän on vetänyt useita ryhmiä.

”Yhteisvalmennustemme osallistujat ovat tulleet isoista yrityksistä eri toimialoilta. He ovat olleet henkilöstöpäällikköjä tai henkilöstöasiantuntijoita eli ammattilaisia, jotka työskentelevät työkyky- ja työhyvinvointiasioiden parissa”, Wallin kertoo.

Osallistujien antama palaute on ollut myönteistä: he ovat saaneet hyvät valmiudet ohjata Työuran uurtaja -ryhmiä. Sen lisäksi he ovat saaneet lisää työkaluja päivittäiseen työhönsä: osatyökykyisten työntekijöiden rinnalla kulkemiseen ja esimiesten sparraamiseen työkykyjohtamisessa.

Valmennuksessa käydään läpi omaa työtä ja sen kehittämistä, osaamista ja sen vahvistamista sekä hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä asioita. Wallinin mukaan nämä aiheet ei ole työhyvinvoinnin ammattilaisille sinänsä uusia, mutta tavat käsitellä niitä ratkaisukeskeisesti ovat uusia.

Umpikujasta näköalapaikalle

Työuran uurtaja -valmennuksessa uraa tarkastellaan prosessina, jossa muutoksiin ja haasteisiin vastaaminen onnistuu muun muassa kouluttautumisen ja oppimisen avulla. Tutkimusten mukaan vastoinkäymisiin varautuminen ehkäisee uranhallinnan ongelmiin liittyvää masentuneisuutta.

Valmennuksen lopussa jokainen osallistuja luo lähitulevaisuutta koskevan suunnitelman oman uranhallinnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että suunnitelma sisältää konkreettisia askeleita ja että osallistuja sitoutuu sen toteuttamiseen.

”Monet valmentajat kuvailevat, että valmennuksen jälkeen ihmiset ovat ottaneet työuransa suunnan omiin käsiinsä. Kokemus on ollut voimaannuttava myös valmentajille itselleen”, Salla Toppinen-Tanner kertoo.

Marjo Wallinille eräs valmentaja sanoi, että he tavallaan vievät osallistujan umpikujasta näköalapaikalle. Toinen vertasi menetelmää katuvaloihin: Valmennuksen kuluessa osallistuja johdatetaan urapolun pimeältä pätkältä sellaiseen kohtaan, missä katuvalot ovat päällä. Siitä näkee taas eteenpäin.

Palautuminen tosiaan on tärkeää. Hyvä, että olet tunnistanut asian. Palautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota sekä työpäivän aikana että vapaa-ajalla.

Kun työpäivä on kohtuullinen, palautuminen on helpompaa. Työpaikalla on hyvä pohtia esimiehen ja työkavereiden kanssa, mikä työssäsi kuormittaa. Miten työn voisi järjestää niin, että ruoka- ja kahvitauot olisi oikeasti mahdollista pitää? Toimiakseen tehokkaasti koko päivän aivomme tarvitsevat sekä polttoainetta että tauon suoman levon.

Näiden virallisten taukojen lisäksi on hyvä pitää mikrotaukoja esimerkiksi silloin, kun siirtyy työtehtävästä tai palaverista toiseen. Mikrotauoksi riittää jo minuutinkin hengähdys, jolloin katseen voi suunnata horisonttiin ja antaa mielen tyhjentyä.

Palautumista edistää, jos työpäivän aikana pystyy karsimaan keskeytyksiä ja tekemään tehokkaasti yhtä asiaa kerrallaan. Tärkeää on myös tunnistaa ja vahvistaa edelleen oman työn voimavaroja, joita ovat esimerkiksi työkavereilta saatu tuki tai vaikutusmahdollisuudet oman työn käytännön toteutukseen.

Palautuminen vapaa-ajalla helpottuu, jos pystyt irrottautumaan työstä kokonaan. Ei siis kannata hoitaa sähköposteja vielä illalla eikä varsinkaan murehtia tekemättömiä töitä. Onnistumisia sen sijaan voi muistella!

Palautumista edistää sekin, jos pystyy itse päättämään, miten vapaa-aikaansa käyttää. Onhan sinulla ruuhkavuosista huolimatta aikaa myös itsellesi?

Aivojen haastaminenkin auttaa palautumaan: opiskelemalla kieliä, tekemällä käsitöitä tai tanssimalla saa onnistumisen kokemuksia. Vapaa-ajalla on hyvä panostaa aktiiviseen rentoutumiseen sohvakooman sijasta – tai ainakin lisäksi.

Sanoit rentoutumisen olleen sinulle aina vaikeaa. Kokeile erilaisia rentoutumisen tapoja, esimerkiksi luontokävelyä, saunomista, joogaa tai musiikkia ja kuulostele, miltä se kehossasi ja mielessäsi tuntuu. Muista myös syödä riittävästi ja hyvin sekä varata riittävästi aikaa unelle ja levolle, 7–9 tuntia joka yö.

Panosta pieniin askeliin. Isotkin muutokset tapahtuvat pala kerrallaan. Päätä jo tänään, mitä kokeilet ensimmäiseksi.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.