Digiloikka on jo otettu

Emme ole menossa digiaikaa kohti, vaan työelämä on siellä jo. Nyt pitää varmistaa, että työn mielekkyys ja hyvä ammattilaisuus säilyvät digiarjessa, sanovat Työterveyslaitoksen asiantuntijat.

Vaikka digiloikasta puhutaan paljon, lukuisat ammattilaiset toteuttavat työssään hyvää digiarkea jo nyt. Loikka on monissa paikoissa siis jo otettu. ”Tämän sanoittaminen onkin melko kimurantti juttu. Omissa puheissani yritän tehdä eron sähköistämisen ja digitalisaation välillä, sillä minusta sanaa digitalisaatio ylikäytetään nykyisin”, toteaa tutkija Sari Käpykangas Työterveyslaitoksesta. Digitalisaatioon voi ottaa useita erilaisia näkökulmia. Ehkä totutuin tapa on ymmärtää digitalisaatio muutoksena, jossa fyysiset asiat, kuten tuotteet ja palvelut, muuttuvat digitaalisiksi, virtuaalisiksi ja globaalisti skaalautuviksi. Digitalisaatiolla voidaan viitata myös uuteen alustatalouteen ja jakamisalustoihin, joiden avulla aineettomia ja aineellisia resursseja voidaan yhdistää ja ottaa käyttöön uusilla tavoilla.

Digitalisaatio ei ole sähköistämistä

Työpaikoilla ihmiset eivät välttämättä oikein hahmota, mitä digitalisaatiolla oikeastaan tarkoitetaan. Monessa paikassa ”digiloikka” on tähän asti ollut lähinnä juuri prosessien sähköistämistä. ”Paperilomakkeiden muuttaminen sähköiseksi tietokantaan x ei ole digitalisaatiota, vaan dokumenttien sähköistämistä”, Sari Käpykangas huomauttaa. Tutkijoiden mukaan digitalisaatiossa on kuitenkin ennen kaikkea kyse ajattelu- ja toimintatapojen sekä ihmisten ja teknologian välisen vuorovaikutussuhteen muutoksesta. Digitalisaatio muuttaa arkea, työtä sekä käsityksiämme itsestämme ja ihmisten välisistä suhteista. Teknologiat ovat valloittaneet uusia alueita, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa on nähty – esimerkkinä virtuaalikäynnit kotihoidossa. Digitalisaation aikakaudella teknologiakehityksen vauhti kiihtyy. Se voimistaa myös uusien välineiden ja sovellusten käyttöönottoa.

Ideointia ja uusia palvelumalleja

Teknologia ei kuitenkaan yksin aja digikehitystä: digitalisaatio on nimenomaan ideointia, oppimista, testausta ja uusien palvelumallien käyttöönottoa. ”Konkreettisimmillaan tämä näkyy organisaatiossa vaikkapa siinä, että videoneuvottelutilat ovat aina varattuja", sanoo tutkija Inka Koskela Työterveyslaitoksesta. "Fyysiset työn tekemisen tilat, yhteisöt ja työvälineet ovat muuttuneet. Teknologiat mahdollistavat sen, että työtä voi tehdä ajasta ja paikasta riippumattomasti. Tiimit voivat olla vaikkapa hajallaan ympäri maapalloa, ja työ organisaatioiden rajat ylittävissä verkostoissa on mahdollista." Myös asiakkaat kohdataan yhä useammin vuorovaikutuksessa erilaisilla digitaalisilla alustoilla. Asiakkaat myös odottavat saavansa monikanavaista, personoitua ja reaaliaikaista palvelua. Tämä näkyy esimerkiksi terveyspalvelujen voimakkaassa digitalisoitumisessa: etälääkäripalveluina, sähköisinä terveyskyselyinä sekä omaa terveyttä ja hoitoa monitoroivina mobiilisovelluksina. ”Siitä puolestaan seuraa, että organisaatioilla on saatavilla valtava määrä toiminnan sivutuotteena syntyvää dataa. Esimerkiksi terveydenhuollon ja energia-alan organisaatioissa dataa ja digialustoja hyödynnetään jo nyt monin eri tavoin toiminnan ohjauksen, johtamisen, päätöksenteon ja tulevaisuuden ennakoinnin työkaluna”, Koskela muistuttaa.

Työn mielekkyys pitää säilyttää

Emme siis ole menossa digiaikaa kohti, vaan työelämä on siellä jo. Miten sitten voi säilyttää työn mielekkyyden ja hyvän ammattilaisuuden digiarjessa? Muun muassa tätä kysymystä on tarkasteltu nyt päättymässä olevissa Työterveyslaitoksen tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Niissä on nähty tärkeänä lähteä liikkeelle ihmisten arjesta ja löytää yhteistyössä edellytykset parempina digiarjen taitajina. KUMOUS-hankkeessa on edistetty arkea helpottavien digitaalisten palvelujen ja palveluyhdistelmien kehittelyä. Uudenlaista arvonluonnin logiikkaa puolestaan hahmoteltiin eArvonluonti-hankkeessa, jossa rakennettiin myös käytännönläheinen oppimateriaali organisaatioille. ”Tulevaisuuden ammattilaisuus voidaan hahmottaa teknologian kehityksen kannalta esimerkiksi neljästä eri näkökulmasta: teknologia korvaa kokonaan ammattilaisen rutiinityön, ammattilainen voidaan nähdä teknologiamurroksen tekijänä ja digiin opastajana, teknologia laajentaa ammattilaisen osaamista ja kyvykkyyttä”, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Eveliina Saari. ”Uhkana voi olla, että teknologia korvaisi myös luovan työn ja sellaisen työn, josta ihminen saa eniten merkitystä ja mielekkyyttä.” Ihmisen tekemän työn arvo suhteessa teknologisen prosessin tuottamaan arvoon onkin seikka, josta pitäisi jatkossa keskustella paljon enemmän ja ottaa siihen myös kantaa. ”On paljon töitä, joita pitäisi vaalia vaikka pelkästään niiden ihmisille tuottaman ilon ja mielihyvän vuoksi”, Saari summaa.

Jaa sisältö somessa!