Erityisherkkyys on ominaisuus, joka esiintyy jopa noin 15–20 prosentilla väestöstä. Se ei ole siis erityisen harvinaista.
Erityisherkkyydestä puhutaan, kun henkilöllä on synnynnäinen taipumus reagoida voimakkaasti esimerkiksi ympäristön ääniin tai valoihin, uutisiin tai vaikkapa omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Hän eläytyy voimakkaasti toisten asemaan ja havainnoi ympäristöään jatkuvasti.
Erityisherkkyydellä ei tarkoiteta kuitenkaan aistien keskimääräistä parempaa toimintaa, vaan hermoston herkkää reagointia. Herkkyys ei myöskään ole sairaus tai vamma eikä sitä varten ole diagnoosia.
Usein herkät ovat introverttejä ja ujoja, mutta tämäkään ei päde aina; herkkä voi olla hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen.
Ominaisuus on noussut mediassa viime vuosina esiin Suomessakin, kun Suomen erityisherkät perustivat taannoin oman yhdistyksen ja ilmiötä paljon tutkineen yhdysvaltalaisen psykologin Elaine Aronin teoksia alettiin suomentaa.
“Herkillä ihmisillä on hyvin vahva sisäinen ohjautuvuus.”Työelämässä erityisherkkyyden kanssa selviytymisessä on omat haasteensa ja mahdollisuutensa. Työ- ja organisaatiopsykologi, psykoterapeutti Erja Kemilä tuntee erityisherkkyyden hyvin. Hän on kouluttanut myös esimiehiä ominaisuuden tunnistamiseen.
“Erityisherkkien kohdalla jaksaminen ja kuormittuminen ovat työelämän erityisiä haasteita. Herkkä ihminen jaksaa tehdä paljon työtä, venyy ja on hyvin tunnollinen työntekijä ja kestää vaativiakin paineita, mutta herkkyys voi altistaa voimakkaalle väsymiselle. Esimiehen tehtävä on tällöin ottaa tämä henkilökohtaisena ominaisuutena huomioon esimerkiksi työn suunnittelussa ja mitoittamisessa. Jo työturvallisuuslaki velvoittaa tähän”, Kemilä muistuttaa.
Kemilän mukaan monilla herkillä ihmisillä on hyvin vahva sisäinen ohjautuvuus. He eivät niinkään kaipaa motivointia vaan enemmänkin kannustamista – motivaatio on sisäistä, kannustaminen taas ulkoista. Parasta on, jos erityisherkkä ihminen voi itse säädellä työtään ja työn tekemisen tapojaan.
Herkkyys voi olla haaste mutta myös vahvuutta
Monet erityisherkät tuntevat olevansa jollain tavalla ulkopuolisia tai erilaisia, koska heidän kokemusmaailmansa on hankalaa avata sellaisille, jotka eivät ole samalla tavalla herkkiä.
“Työyhteisön hyväksyvä, kannustava ja lämminhenkinen ilmapiiri ovat erittäin tärkeitä tekijöitä erityisherkän henkilön työssä menestymisen kannalta. Hän saa kapasiteettinsa parhaiten käyttöön erilaisuutta arvostavassa työyhteisössä”, Kemilä huomauttaa.
Ominaisuuden tunnistaminen itsessään ja vertaisien löytäminen lisäävät erityisherkän ihmisen itsetuntemusta ja omanarvontuntoa. Tällöin hänellä on paremmat valmiudet huolehtia jaksamisestaan.
Joskus käy niin, että työyhteisössä esimies on itsekin herkkä, jolloin hänen on helppo tunnistaa sama ominaisuus alaisissaan.
“Esimerkkinä erityisen haasteellisesta työympäristöstä herkän ihmisen kannalta voisi olla vaikka jonkinlainen avokonttorissa tapahtuva puhelinpalvelutyö. Tätäkään ei ole kuitenkaan välttämätöntä sulkea kokonaan pois: herkkyys ei ole heikkoutta. Mutta kehonhuollosta, palautumisesta ja riittävästä yksinolemisesta huolehtiminen ilman jatkuvaa ärsyketulvaa on tärkeää. Vastuu herkän työhyvinvoinnista on siis sekä yksilöllä itsellään että hänen esimiehellään”, Erja Kemilä summaa.
Sipriina Ritaranta
SipriinaR
(6)
Kommentit (6)
Kilustiina |
Olen kohta eläkeikäinen ja jo vuosikaudet tavannut nukkua päiväunet. Olen joutunut kamppailemaan läheisteni ja oudompienkin kanssa unieni oikeutuksesta. En tiennyt miksi, mutta minun oli / on pakko saada päivään tauko. Nyt ymmärrän miksi, mistä tämä pakko tulee. Olen puoliltapäivin jo ihan poikki enkä pysty keskittymään mihinkään. Ajatukset vain harhailevat. Olipa hienoa saada selitys!
Jossukka |
Olipa hyvä kirjoitus! Olen huomannut olevani erityisherkkä ja kokenut työn hyvin kuormittavana. Olen myös kaivannut hyväksyvää ja kannustavaa ilmapiiriä. Olen miettinyt mikä minussa on vikana kun en pärjää kovemmassa ilmapiirissä, kuten toiset. En saa itsestäni irti läheskään kaikkea, kun ilmapiiri on viileä.Tämä juttu selittää asiaa. Erittäin herkkänä tarvitsen lämpimän ilmapiirin, jotta voin hyvin töissä.
Huuto |
Voi kun olisin herännyt tähän asiaan ajoissa. Nyt vuosi kotona oloa, lepoa ja lastensuojelun kautta saatua apua. Alan pikku hiljaa toipua pahimmista, mutta vielä jaksamisen raja hienon hieno. Töissä ei tunnistettu erityisherkkyyttä, olin jo irtisanoutunut kun löytyi toinen esimies joka ymmärsi mistä kyse. Siinä vaiheessa en kyennyt enää jatkamaan töitäni. Mutta mistä nyt apu ja erityisherkkuyteen perehtynyt terapeutti? Mielenterveyshoitajani ei noteeraa asiaa millään tavalla.
Herkkupeppu |
"[...]herkkyys ei ole heikkoutta. Mutta[...]" Eiköhän tämä pieni Mutta sano kaiken. Herkkyys on helvetti maan päällä. Herkkyys on nimenomaan heikkoutta: Herkkä menee muita helpommin epätasapainoon; herkkä tarvitsee erityiskohtelua pumpulihanskojen kera; herkkä ei todellakaan jaksa enemmän vaan uupuu ja jaksaa vähemmän; herkkä tuottaa ei-niin-herkkää henkilöä vähemmän eli on kansantaloudellinen rasite; herkkä on outo eikä sovi juuri mihinkään porukkaan tekee siten joukostakin heikomman. Herkkä miettii että olisi kannattanut olla syntymättä.
Uudestisyntynyt66 |
Olen vasta ”vanhoilla päivilläni” ymmärtänyt olevani erityisherkkä ja tämä on auttanut ymmärtämään sen miksi kuormitun niin helposti työelämässä. Onko tästä tiedosta helpotusta siihen, että tämän hetkiseen eläkeikääni olisi vielä rämmittävää kymmenisen vuotta. Työpaikoillani ei ole edes tiedostettu asiaa, että osa henkilökunnasta todellakin on erityisherkkiä, on vain niitä luusereita, jotka ovat joutuneet sairauslomalle burn outin vuoksi.
Mari |
Olen myös herkkä nainen. Olen pyrkinyt hoitamaan kouluttautumiseni ja työelämän haasteet omasta mielestäni hyvin. Toki olen tehnyt jo nuorena aikuisena jaksamiselleni rajat. Tiedostin jo silloin tilanteeni.
Aistin äärettömän hyvin kaiken ympärilläni olevan epätasapainon. Tunnen mm ympärilläni olevien ihmisten mielialat heti. Kieltämättä väsyn negatiivisten ihmisten seurassa. En voisi kuvitellakaan asuvani miljoonakaupungin keskustassa melussa ja hälinässä, vilkkuvissa valoissa. Luonto on minun voimavarani. Tarvitsen aikaa palautua ja rauhoittua esim suuremmasta tapahtumasta. Pyrin välttämään asioita, joiden tiedän väsyttävän ja kuluttava voimavarojani. Olen hyväksynyt, että tarvitsen enemmän lepoa kuin moni ystävistäni.
Moni voisi ajatella, että herkkyys on ollut minulle pelkkä rasite. Näin ei kuitenkaan ole. Toki olen siitä kärsinytkin hetkittäin mutta koen myös herkkyyteni omanlaisena ”lahjana”, jota ei tule väheksyä. Olen pystynyt tekemään hyvin tärkeitä ratkaisuja ja päätöksiä pohjautuen herkkään vaistooni. Tästä olen saanut monesti kiitosta. Meitä ihmisiä on moneksi. Ei pidä heti tuomita herkkää ihmistä hyödyttömäksi yhteiskunnalle. Jokaiselle kyllä löytyy oma paikka . Olen saanut kuulla, että moni ns ”tunteettomampi” ja vain järkiratkaisuihin pystyvä ihminen on ollut jopa kateellinen joissakin tilanteissa herkkyydestäni. Itse koen, että olemme kaikki arvokkaita ja jokainen tulisi hyväksyä omana itsenään.
Toivonkin, että tästä asiasta olisi enemmän tietoa ja keskustelua. Kiitos hyvästä artikkelista.
Ja jaksamista kaikille syksyyn!