Esimies, huolestuttaako työntekijän vointi tai jaksaminen? Näin otat asian puheeksi

Osallistu

”Mielen hyvinvoinnista saisi tulla työpaikoilla arkipäiväinen puheenaihe. Asenteella ja sanavalinnoilla on kuitenkin väliä”, sanoo Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta.

Työntekijä ei enää suoriudu työstään niin kuin ennen. Hän on vetäytynyt erilleen muusta työporukasta. Työntekijä on ollut alakuloinen tai poikkeuksellisen väsynyt. Hänen kykynsä keskittyä työhön on selvästi heikentynyt.

Esimerkiksi tällaiset muutokset työntekijän käyttäytymisessä voivat herättää esimiehen huolen: Mistä oikein on kysymys? Liittyykö ongelma työhön vai muuhun elämään? Onko tilanne ohimenevä vai pysyvä?

”Muutoksen havaitseminen ja huoli riittävät siihen, että asiasta on hyvä keskustella”, sanoo erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta.

Hänen mukaansa kiinnostus työntekijän hyvinvointia kohtaan on osa esimiestyötä. Se, että kuulumisia kysellään säännöllisesti ja ilman erityistä huolta, synnyttää luottamusta ja vahvistaa puheyhteyttä. Silloin hankalistakin asioista on luontevampaa jutella.

Onko “turvallisia” kysymyksiä?

Pauliina Mattila-Holappa johtaa hanketta Hyvän mielen työpaikka – työkalupakki esimiehille. Sen tavoitteena on lisätä esimiesten osaamista mielenterveyden edistämisessä työpaikoilla ja tarjota siihen menetelmiä. Lopputuloksena valmistuu esimiehille suunnattu verkkosivusto.

Keväällä esimiehille järjestettiin työpaja, jossa etsittiin esimiestyön kannalta keskeisiä kysymyksiä mielen hyvinvoinnista. Osallistujat kaipasivat kättä pidempää varsinkin puheeksi ottamiseen. He pohtivat, mitä ylipäätään voi kysyä ja onko olemassa ”turvallisia” kysymyksiä.

Mattila-Holappa sanoo, että esimiehelle ja työpaikalle kuuluvat työhön liittyvät asiat. Jos joku esimerkiksi vetäytyy kanssakäymisestä niin, ettei yhteistyö suju, asia vaikuttaa työntekoon. Esimies saa myös ottaa esiin huolensa terveysongelmasta.

Keskustelua voi ehdottaa vaikkapa näin: Olen ajatellut työssä jaksamistasi. Haluaisin keskustella kanssasi, ja voisimme varata tapaamiselle ajan.

Kuuntele enemmän kuin puhut

Esimiehen ja työntekijän kahdenkeskisen keskustelun lähtökohdaksi sopivat ne konkreettiset asiat, jotka ovat saaneet esimiehen huolestumaan:

  • Työsi taitavat olla myöhässä aikataulusta. Olen miettinyt, mistä se voisi johtua ja miten voisin auttaa.
  • Et ole viime viikkoina osallistunut yhteisiin tapaamisiin. Haluaisin kuulla, miten voit.

Esimiehen kannattaa puhua minä-muodossa, kertoa havaintonsa ja kysyä, miten työntekijä näkee asian. Esimiehen ei pidä esittää oletuksiaan eikä ehdottaa mahdollisia diagnooseja.

”Tarkoitus on pohtia yhdessä, miten työ sujuisi vastedes entistä paremmin. Ymmärtämään pyrkivä ja ratkaisuja etsivä asenne on tärkeä”, Pauliina Mattila-Holappa huomauttaa.

Keskusteluissa nämä lähestymistavat on koettu hyviksi:

  1. Ilmaise huolesi – älä syytä työntekijää.
  2. Ole ystävällinen.
  3. Suhtaudu kunnioittavasti.
  4. Tuo esiin, että olette yhdessä etsimässä ratkaisua.
  5. Älä oleta, vaan kysy.
  6. Kytke keskusteluun työntekijän omat tavoitteet.
  7. Kuuntele enemmän kuin puhut.

Käytä työhön liittyviä arkikielen sanoja

Pauliina Mattila-Holappa toivoo, että mielen hyvinvoinnista tulisi työpaikoilla arkipäiväinen puheenaihe. Sanavalinnoilla on kuitenkin väliä:

”Diagnooseista tarvitsee puhua työssä lähinnä vain silloin, kun käsitellään sairauteen ja kuntoutukseen liittyviä etuuksia.”

Kun esimies keskustelee työntekijän jaksamisesta, hän voi lääketieteellisten termien sijaan kuvata havaintojaan arkikielen sanoilla. Käyttökelpoisia ilmaisuja ovat esimerkiksi keskittyminen, jaksaminen, väsymys, uupuminen, alakuloisuus, ärtyneisyys, vetäytyminen ja aloitekyky.

Perhekriisi, motivaatiopula vai terveysongelma?

Kun työntekijä näyttää voivan huonosti tai hänen käyttäytymisensä muuttuu, taustalla voi olla monenlaisia syitä: kyse voi olla esimerkiksi osaamisen tai motivaation puutteesta tai vaikeasta elämäntilanteesta, kuten perheenjäsenen sairaudesta, huolia aiheuttavasta taloudellisesta tilanteesta tai lapsen kouluvaikeuksista.

Keskustelussa voi selvitä myös, että ongelmien taustalla on työhön liittyviä epäkohtia, kuten liiallinen työmäärä, epäselvät tavoitteet, ristiriidat työyhteisössä tai kiusatuksi joutuminen. Sellaisiin asioihin puuttuminen on esimiehen vastuulla.

”Jos kyseessä on mielenterveyteen liittyvä asia, on mahdollista, että työntekijä saa jo hoitoa sairauteensa, mutta lisäksi tarvitaan järjestelyjä työssä. Joskus taas ajatus terveysongelmasta on työntekijälle uusi”, Pauliina Mattila-Holappa sanoo.

”Silloin esimies voi ehdottaa työntekijälle ajan varaamista työterveyshuoltoon ja terveydentilan selvittämistä. Esimies ja työntekijä voivat myös yhdessä olla yhteydessä työterveyshuoltoon.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työterveyslaitoksen Hyvän mielen työpaikka – työkalupakki esimiehille -hankkeessa tehdään esimiehille suunnattu verkkosivusto. Se julkaistaan vuonna 2020.

Työn muokkauksen keinot, kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn -opas (Työterveyslaitos, 2018)

Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön -oppimisohjelma (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (5)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (5)

T |

Ei se isoa firmaa kiinnosta. Otetaan vaan uusi työntekijä ja ajetaan sekin loppuun.

Jooma |

Juttu herätti hämmentäviä ajatuksia, ikäänkuin ihmisen tulisi aina olla täysi iskussa, kait jokaisen ihmisen elämään kuuluu myös työkyvyn vaihtelu, ilman että siitä pitää tehdä numeroa?

Eläkeukko |

Pehmytjohtamista, näitä on ollut onneksi ennenkin

Pauliina Mattila-Holappa |

Vastauksena nimimerkille Jooma. Nostat esiin tärkeän asian. Olen täysin samaa mieltä siitä, että elämään kuuluu työkyvyn vaihtelu, ja kaikkien tehokkuus vaihtelee päivittäin ja viikoittain. Ajattelisin, että artikkelin ajatukset koskevat tilannetta, jossa esimiehelle herää selkeä huoli työntekijän voinnista tai työn sujumisesta, ja hän arvioi että tilanne ylittää kaikille ”tavallisen” työkyvyn vaihtelun. Kysymättä esimies ei välttämättä esimerkiksi tiedä, onko kyse työhön liittyvästä epäkohdasta. Yst. terv. Pauliina Mattila-Holappa, Hyvän mielen työpaikka -hanke

Elisa Valtanen |

Hei, kiitos kommentistasi T. Työelämän tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimusten paineissa voi tosiaan joskus tuntua, että ihmisillä ei ole väliä ja että he olisivat helposti korvattavissa. Työntekijöiden hyvinvoinnista ja työkyvystä huolehtiminen kuitenkin kannattaa. Työntekijä, joka kokee olevansa arvostettu ja tärkeä, on usein myös sitoutunut ja motivoitunut työssään. Lisäksi se, miten työntekijää kohdellaan työkyvyn vaihdellessa, kertoo työpaikan arvoista myös muille - yhden kohtelu vaikuttaa kaikkiin. Huolenpito voi vähentää myös sairauslomien, sijaisten hankkimisen, rekrytoinnin ja perehdyttämisen aiheuttamia kustannuksia. Toivomme kaikille työpaikoille kiinnostusta työntekijöiden hyvinvointiin – siihen on niin taloudelliset kuin inhimilliset perusteet.

Terveisin
Elisa Valtanen
Psykologi, Työterveyslaitos
Mukana Hyvän mielen työpaikka - työkalupakki esimiehille -hankkeessa

Tuoreimmat jutut

Työkaveri poikkeaa toistuvasti siitä, mitä on yhdessä sovittu. Hän osoittaa mieltään tai ottaa itselleen erivapauksia. Toimintatapa harmittaa muita ja vaikeuttaa työn tekemistä. Kyse on vastuuttomasta, asiattomasta työkäyttäytymisestä.

Vaikka käytös on ikävää, se ei täytä työpaikkakiusaamisen kriteerejä. Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa ja tiettyyn henkilöön kohdistuvaa. Vastuuttoman käytöksen kohde voi vaihdella tai sitten se kohdistuu työyhteisön kaikkiin jäseniin.

”Joskus taustalla on aidosti väärinymmärrys tai ajattelemattomuus. Henkilö ei tule ajatelleeksi, miten hänen toimintansa vaikuttaa muiden työhön”, sanoo johtava konsultti Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.

Kalavainen on auttanut työyhteisöjä konfliktitilanteiden ratkaisemisessa ja valmentanut esimiehiä. Hän on asiantuntijana Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennuksessa, jossa käsitellään myös vastuutonta työkäyttäytymistä.

Myöhästelystä voi tulla tapa

Yksi esimerkki asiattomasta työkäytöksestä on toistuva myöhästely palavereista. Sen sijaan että myöhästelijä pahoittelisi ja liittyisi kokoukseen vaivihkaa, hän tekee asiasta numeron. Hän selostaa, mikä oli myöhästymisen syy tällä kertaa ja haluaa muilta tiivistelmän siihenastisesta keskustelusta.

”Ei ole maailmanloppu, jos näin käy kerran tai pari. Mutta jos myöhästymisestä muodostuu tapa, se häiritsee palaverien kulkua ja yhteistyötä”, Susanna Kalavainen sanoo.

Hän kertoo toisen esimerkin. Se liittyy työporukkaan, jonka jäsenet tekevät huoltokeikkoja. Keikalle lähtijät hakevat työvälineet ja varusteet yhteisestä varastosta. On sovittu, missä säilytetään mitäkin ja miten tieto jonkin tarvikkeen loppumisesta ilmoitetaan eteenpäin.

Yksi työntekijöistä ei huolehdi siitä, että varastoa täydennetään. Hän saattaa myös jättää sinne likaisia työvälineitä.

Puhu työn tekemisen kautta

Työkavereiden ei ole helppoa ottaa puheeksi, että joku myöhästelee tai ei huolehdi yhteisistä työvälineistä. Kukapa haluaisi ryhtyä nipottajaksi?

”Asiaa ei kannatakaan ottaa esiin sormi pystyssä siihen tyyliin, että minäpäs olen löytänyt täältä vastuuttoman kollegan”, Susanna Kalavainen sanoo.

Parempi on puhua työn tekemisen kautta: Mikä estää työn sujumista? Miten se vaikuttaa muiden työhön? Mikä auttaisi saavuttamaan työn tavoitteet? Suoraan puhuminen on joka tapauksessa reilumpaa kuin se, että ongelmaa taivastellaan asianomaisen selän takana.

Kalavaisen mielestä vastuuttoman työkäyttäytymisen voi ottaa puheeksi työyhteisössä kuka tahansa. Esihenkilön tehtävä on varmistaa, että yhteisistä toimintatavoista on sovittu ja että jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Esihenkilö voi myös luoda ilmapiiriä, jossa ongelmista puhuminen on mahdollista.

Huono päivä ei oikeuta huonoa käytöstä

Eikö työpaikalla sitten saa olla oma itsensä? Ja eikös kaikilla ole joskus huonoja päiviä?

Tällaiset kysymykset ovat Susanna Kalavaiselle tuttuja. Hänen mukaansa hyvä työyhteisö on toki valmis ymmärtämään ja joustamaan. Emme ole työpaikalla kyttäämässä ja laskemassa toistemme virheitä.

Ihmisen temperamentti tai huono päivä ei kuitenkaan oikeuta vastuutonta työkäytöstä. Lähimmille työkavereille on asiallista kertoa, jos ei ole parhaassa terässään ja vetäytyy omiin oloihinsa. Silloin työyhteisön ei tarvitse arvailla, miksi kollega on kuin myrskyn merkki.

Työpaikalla erioikeuksia ottava saattaa ajatella, että säännöt koskevat vain muita – esimerkiksi uusia työntekijöitä. Jollain perusteella hän rajaa itsensä pois.

”Joskus kriittisessä asemassa oleva ammattiryhmä alkaa vaatia erivapauksia. Jos he ovat erikoiskoulutettuja ja heistä on pulaa, esihenkilö on vaikeassa paikassa”, Kalavainen sanoo.

Älä tyrmää saamaasi palautetta

Palaute siitä, että oma käytös on muiden mielestä vastuutonta, voi yllättää. Silti palautetta ei kannata oitis tyrmätä eikä mitätöidä. Vastahyökkäykseenkään ei pidä ryhtyä.

Jos palaute vaatii sulattelua, on hyvä ottaa aikalisä: ”En ihan tunnista tätä, mutta voisimmeko jutella asiasta ylihuomenna?”

Parhaassa tapauksessa keskustelussa löytyy ratkaisu hiertävään ongelmaan tai uusi tapa toimia. Kun työkulttuuri on turvallinen, haetaan enemmän yhteistä hyvää kuin toisen tappiota. Susanna Kalavainen muistuttaa, että vastuullisuuteen kuuluu myös pulmien esiin nostaminen:

Jos työmaalla on rikkinäinen kaide, siitä ilmoittaminen tuntuu luonnolliselta ja selvältä. Ei voi jäädä odottamaan, huomaako työnjohtaja tai työsuojeluvaltuutettu kaiteen menneen rikki.

Entä jos havaitsee työn sujumista tai yhteistyötä häiritsevän asian? Voisiko ajatella, että sen esiin tuominen on samaan tapaan vastuun kantamista?

Moni hakeutuu luontoon siksi, että se tuntuu hyvältä. Mutta mitä asiasta tiedetään tutkimusten perusteella?

Psykologian tohtori, erikoistutkija Kaisa Törnroos Työterveyslaitoksesta on ollut mukana Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekteissa, joissa on selvitetty luonnon hyvinvointivaikutuksia. Esitimme hänelle kahdeksan kysymystä:

1. Miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin?

Luonnossa oleilu palauttaa ja elvyttää. Luonnossa ihminen elpyy paremmin kuin rakennetussa ympäristössä.

Yksi teoria selittää elvyttävää vaikutusta sillä, että luonnossa ei tarvitse kuluttaa energiaansa ympäristön ja sen tapahtumien tarkkaan havainnoimiseen. Esimerkiksi työssä pitää pinnistellä ollakseen tarkkaavainen.

Luonto vähentää lihasjännitystä, alentaa verenpainetta, hidastaa sydämen sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää kehossa. Luonto vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintaan tavalla, joka auttaa rentoutumaan.

2. Onko jokin luontoympäristö toista parempi hyvinvoinnin kannalta?

Luontoympäristöjä ei siinä mielessä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Erityisen hyvää tekee, jos luonnossa oleskelee omassa mielipaikassaan. Elvyttävää vaikutusta vahvistaa esimerkiksi kokemus lumoutumisesta ja siitä, että on yhteydessä luontoon.

3. Mitä mielipaikalla tarkoitetaan?

Mielipaikka on sellainen ympäristö, josta pitää ja jossa on hyvä olla. Joku löytää mielipaikkansa metsäpolulta tai kalliolta, joku järven rannalta. Mielipaikka herättää myönteisiä tunteita, eikä siellä tarvitse jännittää. Jos vaikka meri tai metsä pelottaa, se ei ole oikea paikka palautumiseen.

4. Edellyttääkö luonnosta nauttiminen liikunnallisuutta?

Ei edellytä. Luonnossa ei tarvitse olla aktiivinen – pelkkä oleskelukin tekee hyvää. Palauttavia vaikutuksia syntyy jopa niin, että katsoo luontokuvaa tai ikkunasta näkyvää vehreää maisemaa.

5. Kertoisitko luonnon vaikutuksesta työhyvinvointiin?

Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten palautumista voidaan edistää työpäivän aikana. Yksi työntekijäryhmä lähti lounastauoillaan vartiksi kävelemään puistoon. Kokeilu kesti kaksi viikkoa.

Puistokävelyihin osallistuminen oli yhteydessä parempaan keskittymiskykyyn ja vähäisempään väsymykseen iltapäivällä ennen kotiin lähtemistä. Lisäksi kävelijöiden verenpaine laski. Oleellista oli se, että he nauttivat lounastauoistaan.

Myös vapaa-ajan luontokokemukset auttavat palautumaan stressistä ja parantavat vireyttä. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa ne työntekijät, jotka ulkoilivat luonnossa useamman kerran viikossa, kokivat muita enemmän työn imua eli myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä.

6. Miten työssä voi hyödyntää luonnon hyviä vaikutuksia?

Taukokävelyjen lisäksi kannattaa kokeilla kävelypalavereita. Ne toimivat, jos kokouksessa ei tarvita tietokonetta eikä papereita. Ketään ei voi pakottaa ulos, mutta suosittelen ulkoilun hyödyntämistä useammin kuin vain tyky-päivänä kerran vuodessa.

Entä voisiko osan työmatkastaan kulkea puiston kautta? Etätyöntekijä taas voi ”leikkiä” lähtevänsä töihin ja mennä vartin kävelylle ennen töiden aloittamista.

Pientä piristystä saattaa tuoda myös mieluinen luontokuva työpisteen seinällä tai tietokoneen taustakuvana.

7. Mitä tehdä, jos meinaa jämähtää sisälle?

Yksi vaihtoehto ovat ohjatut luontoretket. Kirsi Salonen teki Tampereen yliopistoon väitöstutkimuksen, jossa hän muun muassa vertaili ohjattuihin luontokokemuksiin osallistuvia ja niitä, jotka kävivät luonnossa itsekseen.

Osa itsekseen ulkoilevista kertoi, että kylmyys, sade tai pimeys saattoi estää heitä lähtemästä luontoon. Porukalla liikkuvia säiden vaihtelu tai esimerkiksi pelko hämärää metsää kohtaan ei haitannut.

Oma kokemukseni on, että jo yhden kaverin seura saa lähtemään kävely- tai pyörälenkille – oli sää millainen tahansa.

8. Mikä on sinun mielipaikkasi luonnossa?

Kodin lähellä minulla ei ole tiettyä mielipaikkaa. On kuitenkin yksi paikka, johon mielikuvissani pakenen, kun minulta otetaan verikoetta tai verisuoneeni kiinnitetään kanyyli. Palaan aina tähän muutaman vuoden takaiseen hetkeen:

Olen uimarannalla Brasilian rannikolla. Siellä ei ole muita. Aurinko paistaa, meri kuohuaa ja tuuli humisee. Tuuli vie pois auringon kovimman polttavuuden. Minulla ei ole kiirettä mihinkään, eikä kukaan tarvitse minulta mitään. On rauhallinen ja tyytyväinen olo.

Työstä palautuminen tarkoittaa kehon ja mielen elpymistä työn rasituksista. Riittävä palautuminen estää työstressin kasaantumista, ehkäisee terveysongelmia ja suojaa työuupumukselta.

Palautuminen on riittävää, kun vapaaillan, viikonlopun tai loman jälkeen tuntee olevansa virkistynyt ja valmis palaamaan töihin. Uutta työpäivää ei tarvitse aloittaa ennestään väsyneenä ja kuormittuneena.

”Oleellista on, että jaksaa myös vapaa-ajalla tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita. Kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen”, sanoo tutkija, psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Virtasen erikoisalaa on psykologinen palautuminen. Hän tekee aiheesta väitöstutkimusta, joka keskittyy opettajien palautumiseen työstä.

Mitkä keinot auttavat palautumaan?

Psykologista palautumista voi jäsentää niin sanotun DRAMMA-mallin pohjalta. Se sisältää kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), autonomia eli omaehtoisuus (autonomy), taidon hallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation).

”Kun tekee vapaa-ajallaan asioita, jotka tuottavat näitä kokemuksia, työstä palautuu helpommin ja voi paremmin”, Anniina Virtanen sanoo.

Malli on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 2014 tutkijoiden työkaluksi, mutta sen avulla voi pohtia myös omia keinojaan palautua:

  1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
  2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
  3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
  4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
  5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
  6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Yhteiset tauot irrottavat työstä

Palautumista tapahtuu vapaa-ajan lisäksi tauoilla työpäivän aikana. Erityisen palauttavaa on, jos työstä pystyy välillä irrottautumaan mukavien työkavereiden seurassa.

”Esimerkiksi opettajilla yhteiset hetket opettajanhuoneessa ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Tekee hyvää jutella, purkaa hankalia työasioita, vitsailla ja nauraa”, Anniina Virtanen sanoo.

Palautumista vaikeuttavat muun muassa kiire, huono työilmapiiri, teknologian käyttöön liittyvä stressi, epäselvät asiat, epävarmuus ja paine olla koko ajan tavoitettavissa.

Virtanen korostaa, ettei palautuminen voi olla pelkästään yksittäisen työntekijän vastuulla. Kyse on myös työoloista: Onko taukojen pitäminen ylipäätään mahdollista? Onko työpaikalla siihen sopivat tilat? Onko työpäivässä huokoisuutta?

Tee sitä, mistä saat hyvän mielen

DRAMMA-mallin kuusi palauttavaa kokemusta ovat hyvä ohjenuora. Vapaa-aikaa suunnitellessa kannattaa pyrkiä tasapainoon. Jos palautuminen alkaa tuntua yhdeltä suoritukselta lisää ja vapaapäivät täyttyvät mieluisastakin tekemisestä, ei ehkä tule nukuttua tarpeeksi.

”Hyvää ja riittävää unta ei voi korvata millään muulla. Se on palautumisen kannalta tärkeintä”, Anniina Virtanen sanoo.

Vaikka palautumiskeinoista voi tehdä vinkkilistoja, jokaisen on tunnistettava juuri itselleen sopivat tavat. Jos Virtasen pitäisi antaa vain yksi vinkki palautumiseen, se olisi tämä:

Tee jotain kivaa.

 

Työterveyslaitoksessa Anniina Virtanen on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Psykologista palautumista käsittelevää väitöstutkimustaan hän tekee Tampereen yliopistoon.