Hae työuupumukseen apua ajoissa – kun vielä jaksat

Osallistu

Epävarmuuden ja isojen muutosten aikaan työpaikalla pitäisi erityisesti panostaa yhteiseen hyvään. Valitettavan usein juuri silloin kaikesta sellaisesta tingitään, sanoo Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Terveydenhuoltoalan työntekijöiden keskuudessa vallitsee epävarmuus tulevaisuudesta. Lisäksi kiire, kasvanut työmäärä ja pitkät jonot näkyvät sairauspoissaoloissa. Esimerkiksi Espoon, Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupungeissa hammashoitajien lyhyet sairauslomat kasvoivat yli 40 prosenttia vuosina 2008–2016.

Mitä voimme tehdä jaksaaksemme paremmin? Kysymyksiin vastaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, joka on myös sosiaalipsykologian dosentti Helsingin yliopistossa ja tutkinut paljon työuupumusta ja työn imua.

1. Millaisia ovat ne uupumuksen merkit, joiden pitäisi hälyttää pysähtymään?

”On monenlaisia merkkejä. Keho antaa fyysisiä merkkejä. Voi olla esimerkiksi kipuja tai muita kehollisia tuntemuksia, joita ei ennen ole ollut. Mieliala vaihtelee, ihminen ärsyyntyy helpommin. Unen häiriintyminen kertoo paljon: on vaikea saada unta, tulee heräilyä, eikä aamulla ole levännyttä oloa.

Työtä koskevat asenteet ja tavat toimia muuttuvat. Työn ilo ja merkityksellisyys katoavat. Työntekijä kyynistyy ja kyseenalaistaa ammatillisen pätevyytensä, ja hänen ammatillinen itsetuntonsa nakertuu.

Kannattaa myös miettiä, miten suhtautuu tulevaan työpäivään: tavallisesti on ollut kiva tehdä hyvää työtä, on ollut onnistumisen iloa, mutta nyt asiat ovat kääntyneet toisinpäin.

Työuupumus voi kehittyä vapaa-aikanakin näkyväksi. Työssä ponnistelee, tsemppaa ja työsuorituskin voi pysyä hyvänä, mutta työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään. Ei jaksa harrastaa, tavata ystäviä, huolehtia kodista ja kohdata perheenjäseniä – on siis hyvä tarkastella myös, onko niitä palauttavia toimia ja niihin voimia.”

2. Mitä tehdä, jos on kovasti stressaantunut ja epämääräisesti huono olo?

”Tärkeintä on, ettei jää yksin. Helposti käy niin, että ihminen vetäytyy yksin olotilaansa. Siitä voi muodostua noidankehä, jossa jää ilman tukea ja tilanne pahenee.

Kenen kanssa voisi jutella? Työkaverien, esimiehen? On tärkeää jakaa asioita, koska silloin voi huomata, että tuskinpa sitä onkaan yksin näiden tunteiden kanssa. Usein samassa työyhteisössä moni jakaa samat tuntemukset. Ihminen tarvitsee tukea ja korvia. On hyvä mennä ajoissa juttelemaan, ettei pitkitä pahaa oloaan.

On tärkeää löytää vastavoimia stressille. Hyviä asioita ja ilonaiheita elämästä, sosiaalista tukea työssä ja muussa elämässä. Siksi asioihin pitää pyrkiä tarttumaan omien oireiden alkuvaiheessa, kun jaksaa vielä hakea apua ja tukea.

Kannattaa rakentaa muutakin identiteettiä kuin vain työntekijänä. Työrooli on varsinkin vanhemmille sukupolville hyvin keskeinen asia, mutta oman hyvinvoinnin vuoksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei se ylikorostu. Että on voimia nauttia elämän muistakin osa-alueista ja etsiä itselle monenlaista rakasta ja hyvää, jolloin ammattiminäkin on kestävämmällä pohjalla.”

3. Onko siinä erityistä riskiä, että työssään huolehtii muiden terveydestä ja hyvinvoinnista? Ja ovatko naiset alttiimpia uupumaan?

”On totta, että siinä on se mahdollisuus, että jää itse ilman hoivaa. Kuntasektorilla on paljon naisia töissä, ja naisilla on vielä perinteisesti se kodissa tapahtuva hoivaaminen päävastuullaan.

Mutta tutkimukset eivät vahvista sitä, että naiset voisivat työssään huonommin kuin miehet. Päinvastoin on yleisempää, että työn imua – eli omistautumista, tarmokkuutta ja uppoutumista – naiset tuntevat hieman enemmän kuin miehet.

Toisaalta joissain terveystutkimuksissa näkyy naisten masennusoireilu ja sairastavuus, mutta toisaalta naiset osaavat hakea apua. Apu myös tavoittaa heidät paremmin, ja vastaavasti miehet usein tunnistavat oireilua huonommin. Naiset osaavat usein myös sanoittaa tuntemuksensa paremmin kuin miehet, jotka voivat kuitata tilanteen yhdellä v-alkuisella sanalla.

Isossa eurooppalaisessa, 30 maata kattavassa tutkimuksessamme huomasimme, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustyössä, joissa ollaan ihmisten kanssa, koetaan enemmän työn imua kuin muilla sektoreilla. Eli työ, jossa työn tarkoitus on vahva, suojelee hyvinvointia – se voimaannuttaa ja koetaan palkitsevana.”

4. Mitkä ovat työyhteisön keinot auttaa jäseniään jaksamaan isossa muutosvaiheessa?

”Tarvitaan myönteisiä, hyviä käytäntöjä, sosiaalista tukea, yhteen kokoontumista, myönteistä palautetta, arvostusta. Hyvää johtamista.

Muutostilanteissa hyvän johtamisen merkitys korostuu. Se tarkoittaa, että empaattisuuden, myötätunnon tarve ja merkitys korostuvat. Kun on epävarmuutta ja isoja muutoksia, silloin pitäisi eniten panostaa kaikkeen yhteiseen hyvään, mutta valitettavasti usein juuri silloin kaikesta sellaisesta tingitään. Luovutaan kaikista yhteisistä ylimääräisistä asioista ja yhdessäolon hetkistä. Kahvihuoneessakaan ei enää viihdytä yhdessä.

Hyvä lähijohtaminen korostuu. Palvelevan johtajan tärkein tehtävä on varmistaa oman joukon hyvä tulos, ja se tapahtuu hyvää palautetta antamalla, hyvillä henkilöstökäytännöillä, selkiyttämällä vastuita ja antamalla tilaa työntekijälle, todellisella kohtaamisella ja kuuntelemisella. Tutkimustemme mukaan se johtaa siihen, että ihmiset voivat paremmin, sitoutuvat työpaikkaansa ja ovat lojaaleja työnantajalleen tässä muutostilanteessa.

Jos johto hoitaa tehtävänsä hyvin, työntekijä hyväksyy jopa itselleen ikävät muutokset, koska näkee asian välttämättömyyden.

Muutokseen voi heittäytyä uteliaalla asenteella. Siitä ei myöskään kannata ottaa itselleen liikaa vastuuta, vaan keskittyä tekemään vain omaa työtään mahdollisimman hyvin.”

5. Miten voi auttaa uupunutta työkaveriaan?

”Läsnäolo on tosi tärkeää. Uupunut työkaveri voi toki myös loukkaantua lähestymisestä, jonka voi kokea puuttumisena. Tulee suuttumus, kun ei ole voimia kohdata tilannetta. Ei silti saa karata. Uskalletaan olla läsnä, uudelleenkin. Kerrotaan ääneen, että jos ei nyt ole hyvä hetki, käy myöhemminkin, kun toinen on valmis.

Toisen huomioiminen ja välittäminen on tärkeintä. Huomataan, pysähdytään, kuunnellaan aktiivisesti ja tarjotaan apua – on kysymys myötätunnosta. Voi ehdottaa eri asioita, muttei liian nopeasti kannata hypätä neuvomaan. Ei pidä myöskään jättää yksin, vaikka toinen torjuisi kaikki ehdotukset.

Jokainen voi myös pyrkiä omalta osaltaan luomaan hyvää työpaikkakulttuuria. Jos on hyväntahtoinen ilmapiiri, tervehditään ja kysytään kuulumisia ammattiryhmästä riippumatta. Psykologisesti turvallisessa ja palkitsevassa ilmapiirissä ei uuvuta.”

6. Aristoteleen mielestä elämän tärkein päämäärä on onnellisuus. Oletko samaa mieltä? Onko yksilökeskeisyys pahaksi ihmiselle?

”Merkityksellinen, mielekäs elämä on Aristoteleen tarkoittama onnellisuuden perusta. Mutta jos elämässä saa olla vain myönteisiä tunteita, tulee elämästä hyvin vaativaa.

Hyvään elämään mahtuu erilaisia, monenlaisia tunteita. Yksilökeskeinen kulttuuri korostaa, että jokainen on oman onnensa seppä. Yhteisöllinen onnellisuus olisi hienoa. Me kaipaamme kovasti yhteisöllistä kokemusta, sitä, että olemme osa jotain ryhmää. Työpaikalla yhteisöllisyyttä nakertavat kiire, epävarmuus ja epämääräisyys.

Miten yhteisöllistä onnellisuutta rakennetaan nykyajan työelämässä? Siinä on meille iso haaste ja hyvä tutkimusaihe.”

 

Juttu on julkaistu Suun Terveydeksi -lehden numerossa 2/2018. Lehteä julkaisee Suun terveydenhoidon ammattiliitto STAL ry.

Maire Soiluva

Tutustu myös Työterveyslaitoksen Sotelainen-sivustoon, josta löydät oppaita ja materiaaleja työhyvinvoinnin tueksi.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (5)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (5)

Väsynyt |

Kyllähän sitä apua yrittää hakea, työterveydessä minut tyrmättiin täysin, joten yritän vain jaksaa, jos vaikka alkaiai yt-neuvottelut. Eläkkeelle on vielä 13 vuotta.

Uupunut |

Apua on haettu, mutta en saanut työterveydestä. Seuraava osoite yksityinen lääkäriasema, kun en enää jaksa.

Työ ja kyvytön |

Mun terveys tuhottiin työelämän paineissa ja kun yritin hakea apua, tuntui että kukaan ei auttanut, työterveyshuolto ja työnantaja jättivät velvollisuutensa hoitamatta vaikka ns varhaisen puuttumisen mallia oli koulutettu. Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä jättivät tekemättä ja minä menetin terveyteni, työkykyni ja elämäni sen seurauksena. Kovia sanktioita näille yrityksille täytyisi langettaa, vaikka ei se enää minua lämmitä, ainut että tietäisivät mitkä olivat seuraukset yksilölle kun asia puitaisiin. Näistä niin monesti lukenut juttua ja pitäisi puuttua ajoissa, NIIN ”pitäisi” mutta miksi ei toteudu!?
Itse olin jopa aktiivinen hakemaan apua, mutta työterveyshuolto jatkoi kyykyttämistä ja asiaa ei viety eteenpäin kunnes oli liian myöhäistä, eli työterveyslääkäri tyrmäsi avuntarpeeni.
Oikea esimerkki tapaus kuinka asioita ei pidä hoitaa.
Työntekijä on vain pelkkä pelinappula jolla ei ole enää sijaa kun ensin on käytetty säälimättä hyväksi ja kun sairastuu joutaa syrjään pois silmistä.
Vain vahvat pärjäävät nykypäivän työelämässä, ei joustoja ei yksilöllistä kunnioitusta.

Suomi tappaa työllä |

Työterveydestä ei apua saa, työnantaja sanelee ehdot ja uupunutta ei kuunnella. Ajauduin tämän seurauksena sairaslomalle ja työkyvyttömäksi, tuskin olen enää koskaan työkuntoinen. Stressi tappaa

Böönis |

Mitä nämä tällaiset kirjoitukset oikein ovat? Todellisuus ja käytännössä koettuna burnout, ärsyttää lukea tällaisia juttuja,, kuvitteleeko toimittaja/tekstinkirjoittava tai ttl että Suomessa työhyvinvointia joku valvoo? Loppuunpalamiset yleistyvät kun työntekijästä otetaan jatkuvasti kaikki tehot irti ja vaatimustaso työssä nykyisin vedetty överiksi, ei ihminen ole mikään kone.
Tulee muuten kalliiksi yhteiskunnalle tämä nykyinen suuntaus johon ollaan menty, Ja ennakkoon näitä ei meillä osata hoitaa.

Tuoreimmat jutut

Pari vuotta sitten äitini sairastui vakavasti ja menehtyi varsin pian. Kun tilanne oli päällä, elin hetkessä ja tein intuitiivisia ratkaisuja. Isompaan pohtimiseen ei ollut voimia, kertoo 53-vuotias Marjo.

Alkuvaiheessa Marjolla oli se käsitys, että sairaus on hyvänlaatuinen ja ennuste kohtuullinen. Silloin hän puhui tilanteesta työpaikan kahvipöydässäkin. Kun selvisi, että tauti on parantumaton, hän ei enää puhunut asiasta.

”En pystynyt kertomaan, että tilanne on toivoton. En olisi voinut pidätellä tunteitani enkä halunnut romahtaa työpaikalla.”

Jälkeenpäin Marjo on miettinyt, olisiko hänen kannattanut toimia toisin. Olisiko pitänyt kertoa esimiehelle tai kahvipöytäporukalle?

Kaikki hyvin -rooli suojasi

Toisaalta työ oli Marjolle pakopaikka ja voimanlähde. Vapaa-aika kului pitkälti äidin luona ja asiaa miettiessä. Tuntui helpommalta mennä töihin, kun kukaan ei tiennyt totuutta. Marjo otti ”kaikki hyvin” -roolin, jonka takana hän oli turvassa.

”Työssäni oli hienoja tehtäviä ja draivia, joten pystyin uppoutumaan siihen ja siirtämään ikävät ajatukset pois mielestäni.”

Työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta sanoo, että valinnan henkilökohtaisten asioiden kertomisesta tekee jokainen itse. Mitään yleistä ohjenuoraa siihen ei ole.

”Jos työyhteisössä on tapana jakaa henkilökohtaisia asioita, myös surusta voi olla luonnollista puhua kahvipöytäkeskustelussa. Monelle työpaikka on kuitenkin paikka, jossa ajatuksensa saa täyttää muilla kuin yksityiselämän ikävillä asioilla”, Hannonen sanoo.

Työkuorman kevennys auttaa

Heli Hannosen mukaan omasta tilanteesta olisi hyvä kertoa esimiehelle, jos yksityiselämän tapahtumat aiheuttavat surua ja syövät voimavaroja. Tällöin esimies voi mahdollisuuksien mukaan yrittää keventää työntekijän työkuormaa.

Jos työpaikalla pystytään joustamaan, esimies voi vaikka luvata, että ylitöitä ei tarvitse tehdä. Tai työyhteisössä voidaan jakaa tehtäviä tilapäisesti niin, että joku toinen ottaa hoitaakseen sovitun työtehtävän. Myös työn tauotukseen voidaan kiinnittää erityistä huomiota.

”Työtä olisi hyvä muokata sellaiseksi, että surun kanssa elävänkin voimavarat riittävät”, Hannonen sanoo.

Marjo pohtii tilannettaan näin:

”Ehkä esimiehen olisi ollut hyvä tietää. Ymmärrän, että esimiehelle on haasteellista luoda tasapuolinen ja helposti lähestyttävä ilmapiiri. Se on kuitenkin edellytys, jotta työntekijän luottamus säilyy ja vaikeistakin asioista on mahdollista keskustella.”

Ilmapiiri vaikuttaa avoimuuteen

Yksityiselämän dramaattiset tapahtumat eivät lisää työuupumuksen riskiä, jos työn vaatimukset ovat kohtuullisia. Tämä käy ilmi Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Jari Hakasen väitöstutkimuksesta.

”Jos ihmiselle on jo ennestään kasautunut liian paljon kuormitusta työssä ja sen lisäksi yksityiselämässä tulee kriisi, työuupumuksen riski kasvaa”, Hakanen sanoo.

Marjon ratkaisu salata yksityiselämään liittyvä suru johtui hänen työyhteisönsä tilanteesta ja ilmapiiristä. Työyhteisössä oli tuolloin uupuneita ihmisiä ja voimakasta reagointia työtilanteeseen.

Tapana ei muutenkaan ollut jakaa kaikkein yksityisimpiä asioita. Yllä pidettiin näennäisen kevyttä, toimivaa ja mukavaa ilmapiiriä.

”Koin, että olisin turhaan rasittanut esimiestä omilla huolillani. En myöskään halunnut, että työtoverini olisivat arvioineet työpanostani tai että olisin joutunut vastaamaan kysymyksiin omasta jaksamisestani”, Marjo sanoo.

”Arvostetaan ja kunnioitetaan toisiamme”

Esimies tai työkaveri voi aina kysyä, miksi joku näyttää olevan allapäin: Onko jotain tapahtunut? Voinko olla jotenkin avuksi? Tällaiseen kysymykseen on helppo vastata, jos haluaa puhua asiasta.

”Kysymyksen esittämistä ei kannata pelätä, sillä siihen voi vastata myös, että ei halua puhua asiasta”, Heli Hannonen sanoo.

Hän muistuttaa, että yksityiselämän suru ei kuitenkaan oikeuta purkamaan huonoa oloa työkavereihin.

Surun kanssa elävän kannattaa pitää hyvää huolta itsestään, levätä riittävästi ja syödä terveellisesti. Myös aktiivisuus on hyvästä siinä mielessä, että se vie ajatukset pois murehtimisesta. Kannattaa siis tehdä välillä muutakin.

Marjo korostaa sitä vastuuta, jota työyhteisön jokaisen jäsenen tulee kantaa: arvostetaan ja kunnioitetaan toisiamme.

”Kunnioittavassa ja arvostavassa ilmapiirissä asioiden jakaminen helpottuu. Se tarjoaa siten tukea niihin erilaisiin elämäntilanteisiin, joita työvuosien aikana kohtaamme.”

 

Marjon nimi on muutettu.

Työstä palautumista edistävät mielen hyvinvointi ja terveelliset elintavat. Rentoudu ja harrasta asioita, jotka tuottavat iloa. Palautumisesta on tärkeää huolehtia joka päivä – sekä työssä että vapaa-ajalla.

Johtaja Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta on ollut mukana kehittämässä Virtaa palautumisesta -verkkovalmennusta, joka sopii sekä koko työyhteisölle että yksittäiselle osallistujalle. Laitinen vastaa kahdeksaan kysymykseen siitä, miten työstä palautuu:

1. Mitä työstä palautuminen tarkoittaa?

Työstä palautuminen tarkoittaa sitä, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä. Kun palautuu välillä, jaksaa tehdä työnsä hyvin ja elää tasapainoista, kokonaista elämää.

Kehon energiavarastojen ja nestetasapainon korjaaminen sekä kehoa huoltava liikunta edistävät palautumista erityisesti fyysisesti kuormittavasta työstä.

Työstä palautuminen on hyväksi terveydelle. Se ehkäisee kuormituksen kasautumista ja haittavaikutuksia. Pitkittynyt, liiallinen kuormitus voi johtaa sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, mahdollisesti tuki- ja liikuntaelinsairauksiin sekä aivotyössä työuupumukseen.

2. Mistä tietää, ehtiikö palautua riittävästi?

Kuulostele, tunnetko palautuvasi päivän rasituksista ennen seuraavaa työpäivääsi.

Huono palautuminen voi näkyä epäterveellisenä käyttäytymisenä, mikä edelleen pahentaa tilannetta: Kuormittunut ihminen voi syödä herkkuja tai käyttää alkoholia lievittääkseen stressaantunutta oloaan. Usein uni häiriintyy ja sohva houkuttelee työpäivän jälkeen.

Huono palautuminen vaikuttaa suoraan fysiologiaan. Verenpaine voi olla koholla, ja veriarvoissa voi näkyä poikkeamia.

3. Miten palautumistaan voi mitata?

Sykevälivaihtelun mittaaminen kertoo palautumisesta aika hyvin, kunhan sen tuloksia tulkitsee ammattilainen.

Mittaukseen on Firstbeatilla helppo mittari, ja esimerkiksi työterveyshuollot välittävät palvelua. Mittauksessa kaksi elektrodia ja pienikokoinen mittalaite kiinnitetään rintakehälle kolmen neljän päivän ajaksi. Samanaikaisesti pidetään päiväkirjaa, mikä helpottaa tulosten tulkintaa.

Palautteessa näkyvät punaisella ajankohdat, jolloin on kuormittunut ja vihreällä palautumisjaksot. Päiväkirjan avulla voi sitten pohtia, miten erilaiset tekemiset näkyvätkään punaviherkäppyrässä.

Esimerkiksi alkoholinkäytön palautumista heikentävä vaikutus näkyy unen aikaisena punaisena käppyränä, mikä on hyvin havainnollistavaa.

4. Miten palautuminen eroaa eri ihmisillä?

Hyväkuntoiset, vähän kuormittuneet, terveet ja nuoret palautuvat muita nopeammin. Palautumista hidastavat ikääntyminen, alkoholinkäyttö, anemia ja toimintakykyä heikentävät sairaudet sekä pitkittyvä, kasautuva kuormitus.

Lisäksi terveyskäyttäytymisen erot vaikuttavat. Esimerkiksi liian lyhyt ja huonolaatuinen uni ei palauta.

5. Antaisitko kolme helppoa vinkkiä oman työhyvinvoinnin parantamiseen?

Ehdottaisin näitä: Kirkasta työsi tavoite ja merkitys. Keskity yhteen asiaan kerrallaan ja pidä työaikasi kohtuullisina. Pyydä tarvittaessa tukea ja anna sitä muillekin.

6. Onko palautuminen helpompaa, jos töissä on kivaa?

Kyllä on. Kun töissä on kivaa, kuormittuu vähemmän. Samalla saa sosiaalista tukea ja palautuu jo työpäivän aikana. Hyvä työ tekee ihmiselle hyvää monin tavoin.

7. Kertoisitko esimerkin iltapalasta, joka siivittää hyvään uneen?

Lautasmalli on hyvä lähtökohta. Sisällytä iltapalaasi kuituista viljatuotetta, vähärasvaista maitotuotetta, pähkinöitä ja runsaasti kasviksia. Maistele makuja ja rauhoitu nauttimaan niistä.

8. Miten saisin lisättyä liikettä työpäivääni?

Kävele osa työmatkastasi. Valitse aina portaat hissin sijaan. Jos sinulla on sähköisesti säädettävä työpöytä, työskentele välillä seisten. Sijoita printteri kauemmas työpisteestäsi, niin pääset ottamaan lisäaskeleita, kun haet tulosteita.

Ota tavaksi esimerkiksi se, että nouset seisomaan tai kävelemään puhelinkeskusteluiden ajaksi. Pidä kävelykokouksia. Harrasta taukoliikuntaa ja kokeile ”liikuntavälituntia”.

 

Virtaa palautumisesta -verkkovalmennus (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Parempi työkyky palautumalla -webinaarin tallenne

Työterveyslaitos on juuri julkaissut palvelun nimeltä Työelämätieto. Se kerää työelämään liittyvää dataa useammasta eri lähteestä yhteen paikkaan. Lisäksi Työelämätiedosta voi lukea asiantuntijoiden kirjoittamia näkökulmia datan tulkintaan ja siihen ilmiöön, jota data käsittelee.

Miten palvelua kannattaa hyödyntää? Kysymyksiimme vastaa viestinnän asiantuntija Vilja Rydman Työterveyslaitoksesta.

1. Miten idea Työelämätieto-palveluun syntyi?

Taustalla oli se ajatus, että työelämää koskeva tieto on hajallaan useassa eri lähteessä. Nyt tieto kerätään yhteen paikkaan helposti tarkasteltavaksi ja visuaalisesti miellyttävään muotoon.

2. Mitä kaikkea palveluun kuuluu?

Tällä hetkellä palvelussa on tietoa esimerkiksi ammattitaudeista, työtapaturmista, työhyvinvoinnista, työ- ja toimintakyvystä sekä kognitiivisesta ergonomiasta. Datan lisäksi tarjolla on asiantuntijoiden kirjoittamia analyyseja. Lisää sisältöä on tulossa.

3. Kenelle palvelu on tarkoitettu?

Työelämätieto on tarkoitettu kaikille työelämästä kiinnostuneille, etenkin tutkijoille, työelämän asiantuntijoille ja päättäjille. Tutkittu tieto helposti ymmärrettävässä muodossa voi palvella myös mediaa ja ketä tahansa kiinnostunutta – vaikkapa eduskuntavaaliehdokkaita nyt vaalien alla.

4. Miten palvelun grafiikkaa kannattaa tarkastella?

Graafit ovat kytköksissä toisiinsa. Voit tehdä valintoja ja rajauksia dataan sen mukaan, mitä haluat tarkastella. Voit vaikka tarkastella työpaikkatapaturmia vahingoittuneen ruumiinosan mukaan tai aivotyön kuormittavuutta tietylle ikäryhmälle.

Kokeile rohkeasti! Voit aina poistaa tekemäsi valinnat klikkaamalla graafin yläpuolella olevaa ”Poista valinnat” -nappulaa.

5. Voinko käyttää palvelusta löytyvää tietoa ja jakaa sitä muille?

Kyllä voit. Työelämätieto on avoin ja kaikille maksuton palvelu. Jos löydät jotain hyödyllistä, niin anna mennä vaan – data ei käytöstä kulu. Jatkokäytön helpottamiseksi jokaiselta sivulta löytyy lisenssi, jonka mukaisesti juuri sen sivun sisältöjä voi hyödyntää muualla.

Pääasiassa lisenssi on Creative Commons 4.0 – Nimeä, jonka perusteella palvelun tekstiä ja kuvia saa vapaasti käyttää muualla lähde mainiten. Eli riittää, kun mainitset tiedon olevan peräisin Työelämätiedosta.

Teksti ja kuvat on saatettu lisensoida eri lisensseillä, ja käyttäjän vastuulla on tarkistaa, mikä lisenssi on kulloinkin käytössä. Sivustolta löytyvän sisällön tekijänoikeudet kuuluvat Työterveyslaitokselle, ellei toisin mainita.

6. Mitä analyysit ovat ja mistä löydän lisää tietoa?

Analyysit ovat juuri kyseisen datan asiantuntijan kirjoittama tulkinta tai yksi näkökulma dataan. Tarkoituksena on, että analyysit lisäävät ymmärrystä aiheeseen.

Jokaisen datakokonaisuuden ja analyysin lopussa on linkit lisätietoihin. Linkit vievät esimerkiksi datan alkulähteille eli niiden tahojen sivuille, jotka datan ovat Työelämätietoon tarjonneet. Sieltä löytyvät myös kyseiseen tietoon liittyvän asiantuntijan yhteystiedot.

7. Jos minulla olisi työelämää koskevaa dataa, voisinko saada sen Työelämätietoon?

Kyllä mahdollisesti voit. Julkaisemme jatkuvasti uutta tietoa ja dataa Työelämätiedossa. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä meihin palvelun kehittäjiin ja ylläpitäjiin ja esitellä, minkälaisesta datasta on kyse. Julkaisemme korkealaatuista, oikeaa tietoa, joten käymme tarkasti läpi kaikki tarjotut aineistot.

8. Mitä seuraavaksi on odotettavissa?

Tärkeintä on muistaa, että palvelua päivitetään jatkuvasti. Keväällä on luvassa ainakin uunituore analyysi kunta-alan työntekijöiden kokemasta asiakasväkivallasta sekä mittaristo ja analyysi vuorotyössä jaksamisesta oikean työaikasuunnittelun avulla.

Kevään aikana julkaisemme myös kieliversiot, joten Työelämätietoon voi pian tutustua ruotsiksi ja englanniksi.