Hae työuupumukseen apua ajoissa – kun vielä jaksat

Osallistu

Epävarmuuden ja isojen muutosten aikaan työpaikalla pitäisi erityisesti panostaa yhteiseen hyvään. Valitettavan usein juuri silloin kaikesta sellaisesta tingitään, sanoo Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Terveydenhuoltoalan työntekijöiden keskuudessa vallitsee epävarmuus tulevaisuudesta. Lisäksi kiire, kasvanut työmäärä ja pitkät jonot näkyvät sairauspoissaoloissa. Esimerkiksi Espoon, Helsingin, Oulun, Tampereen, Turun ja Vantaan kaupungeissa hammashoitajien lyhyet sairauslomat kasvoivat yli 40 prosenttia vuosina 2008–2016.

Mitä voimme tehdä jaksaaksemme paremmin? Kysymyksiin vastaa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen, joka on myös sosiaalipsykologian dosentti Helsingin yliopistossa ja tutkinut paljon työuupumusta ja työn imua.

1. Millaisia ovat ne uupumuksen merkit, joiden pitäisi hälyttää pysähtymään?

”On monenlaisia merkkejä. Keho antaa fyysisiä merkkejä. Voi olla esimerkiksi kipuja tai muita kehollisia tuntemuksia, joita ei ennen ole ollut. Mieliala vaihtelee, ihminen ärsyyntyy helpommin. Unen häiriintyminen kertoo paljon: on vaikea saada unta, tulee heräilyä, eikä aamulla ole levännyttä oloa.

Työtä koskevat asenteet ja tavat toimia muuttuvat. Työn ilo ja merkityksellisyys katoavat. Työntekijä kyynistyy ja kyseenalaistaa ammatillisen pätevyytensä, ja hänen ammatillinen itsetuntonsa nakertuu.

Kannattaa myös miettiä, miten suhtautuu tulevaan työpäivään: tavallisesti on ollut kiva tehdä hyvää työtä, on ollut onnistumisen iloa, mutta nyt asiat ovat kääntyneet toisinpäin.

Työuupumus voi kehittyä vapaa-aikanakin näkyväksi. Työssä ponnistelee, tsemppaa ja työsuorituskin voi pysyä hyvänä, mutta työpäivän jälkeen ei jaksa enää mitään. Ei jaksa harrastaa, tavata ystäviä, huolehtia kodista ja kohdata perheenjäseniä – on siis hyvä tarkastella myös, onko niitä palauttavia toimia ja niihin voimia.”

2. Mitä tehdä, jos on kovasti stressaantunut ja epämääräisesti huono olo?

”Tärkeintä on, ettei jää yksin. Helposti käy niin, että ihminen vetäytyy yksin olotilaansa. Siitä voi muodostua noidankehä, jossa jää ilman tukea ja tilanne pahenee.

Kenen kanssa voisi jutella? Työkaverien, esimiehen? On tärkeää jakaa asioita, koska silloin voi huomata, että tuskinpa sitä onkaan yksin näiden tunteiden kanssa. Usein samassa työyhteisössä moni jakaa samat tuntemukset. Ihminen tarvitsee tukea ja korvia. On hyvä mennä ajoissa juttelemaan, ettei pitkitä pahaa oloaan.

On tärkeää löytää vastavoimia stressille. Hyviä asioita ja ilonaiheita elämästä, sosiaalista tukea työssä ja muussa elämässä. Siksi asioihin pitää pyrkiä tarttumaan omien oireiden alkuvaiheessa, kun jaksaa vielä hakea apua ja tukea.

Kannattaa rakentaa muutakin identiteettiä kuin vain työntekijänä. Työrooli on varsinkin vanhemmille sukupolville hyvin keskeinen asia, mutta oman hyvinvoinnin vuoksi kannattaa kiinnittää huomiota siihen, ettei se ylikorostu. Että on voimia nauttia elämän muistakin osa-alueista ja etsiä itselle monenlaista rakasta ja hyvää, jolloin ammattiminäkin on kestävämmällä pohjalla.”

3. Onko siinä erityistä riskiä, että työssään huolehtii muiden terveydestä ja hyvinvoinnista? Ja ovatko naiset alttiimpia uupumaan?

”On totta, että siinä on se mahdollisuus, että jää itse ilman hoivaa. Kuntasektorilla on paljon naisia töissä, ja naisilla on vielä perinteisesti se kodissa tapahtuva hoivaaminen päävastuullaan.

Mutta tutkimukset eivät vahvista sitä, että naiset voisivat työssään huonommin kuin miehet. Päinvastoin on yleisempää, että työn imua – eli omistautumista, tarmokkuutta ja uppoutumista – naiset tuntevat hieman enemmän kuin miehet.

Toisaalta joissain terveystutkimuksissa näkyy naisten masennusoireilu ja sairastavuus, mutta toisaalta naiset osaavat hakea apua. Apu myös tavoittaa heidät paremmin, ja vastaavasti miehet usein tunnistavat oireilua huonommin. Naiset osaavat usein myös sanoittaa tuntemuksensa paremmin kuin miehet, jotka voivat kuitata tilanteen yhdellä v-alkuisella sanalla.

Isossa eurooppalaisessa, 30 maata kattavassa tutkimuksessamme huomasimme, että sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetustyössä, joissa ollaan ihmisten kanssa, koetaan enemmän työn imua kuin muilla sektoreilla. Eli työ, jossa työn tarkoitus on vahva, suojelee hyvinvointia – se voimaannuttaa ja koetaan palkitsevana.”

4. Mitkä ovat työyhteisön keinot auttaa jäseniään jaksamaan isossa muutosvaiheessa?

”Tarvitaan myönteisiä, hyviä käytäntöjä, sosiaalista tukea, yhteen kokoontumista, myönteistä palautetta, arvostusta. Hyvää johtamista.

Muutostilanteissa hyvän johtamisen merkitys korostuu. Se tarkoittaa, että empaattisuuden, myötätunnon tarve ja merkitys korostuvat. Kun on epävarmuutta ja isoja muutoksia, silloin pitäisi eniten panostaa kaikkeen yhteiseen hyvään, mutta valitettavasti usein juuri silloin kaikesta sellaisesta tingitään. Luovutaan kaikista yhteisistä ylimääräisistä asioista ja yhdessäolon hetkistä. Kahvihuoneessakaan ei enää viihdytä yhdessä.

Hyvä lähijohtaminen korostuu. Palvelevan johtajan tärkein tehtävä on varmistaa oman joukon hyvä tulos, ja se tapahtuu hyvää palautetta antamalla, hyvillä henkilöstökäytännöillä, selkiyttämällä vastuita ja antamalla tilaa työntekijälle, todellisella kohtaamisella ja kuuntelemisella. Tutkimustemme mukaan se johtaa siihen, että ihmiset voivat paremmin, sitoutuvat työpaikkaansa ja ovat lojaaleja työnantajalleen tässä muutostilanteessa.

Jos johto hoitaa tehtävänsä hyvin, työntekijä hyväksyy jopa itselleen ikävät muutokset, koska näkee asian välttämättömyyden.

Muutokseen voi heittäytyä uteliaalla asenteella. Siitä ei myöskään kannata ottaa itselleen liikaa vastuuta, vaan keskittyä tekemään vain omaa työtään mahdollisimman hyvin.”

5. Miten voi auttaa uupunutta työkaveriaan?

”Läsnäolo on tosi tärkeää. Uupunut työkaveri voi toki myös loukkaantua lähestymisestä, jonka voi kokea puuttumisena. Tulee suuttumus, kun ei ole voimia kohdata tilannetta. Ei silti saa karata. Uskalletaan olla läsnä, uudelleenkin. Kerrotaan ääneen, että jos ei nyt ole hyvä hetki, käy myöhemminkin, kun toinen on valmis.

Toisen huomioiminen ja välittäminen on tärkeintä. Huomataan, pysähdytään, kuunnellaan aktiivisesti ja tarjotaan apua – on kysymys myötätunnosta. Voi ehdottaa eri asioita, muttei liian nopeasti kannata hypätä neuvomaan. Ei pidä myöskään jättää yksin, vaikka toinen torjuisi kaikki ehdotukset.

Jokainen voi myös pyrkiä omalta osaltaan luomaan hyvää työpaikkakulttuuria. Jos on hyväntahtoinen ilmapiiri, tervehditään ja kysytään kuulumisia ammattiryhmästä riippumatta. Psykologisesti turvallisessa ja palkitsevassa ilmapiirissä ei uuvuta.”

6. Aristoteleen mielestä elämän tärkein päämäärä on onnellisuus. Oletko samaa mieltä? Onko yksilökeskeisyys pahaksi ihmiselle?

”Merkityksellinen, mielekäs elämä on Aristoteleen tarkoittama onnellisuuden perusta. Mutta jos elämässä saa olla vain myönteisiä tunteita, tulee elämästä hyvin vaativaa.

Hyvään elämään mahtuu erilaisia, monenlaisia tunteita. Yksilökeskeinen kulttuuri korostaa, että jokainen on oman onnensa seppä. Yhteisöllinen onnellisuus olisi hienoa. Me kaipaamme kovasti yhteisöllistä kokemusta, sitä, että olemme osa jotain ryhmää. Työpaikalla yhteisöllisyyttä nakertavat kiire, epävarmuus ja epämääräisyys.

Miten yhteisöllistä onnellisuutta rakennetaan nykyajan työelämässä? Siinä on meille iso haaste ja hyvä tutkimusaihe.”

 

Juttu on julkaistu Suun Terveydeksi -lehden numerossa 2/2018. Lehteä julkaisee Suun terveydenhoidon ammattiliitto STAL ry.

Maire Soiluva

Tutustu myös Työterveyslaitoksen Sotelainen-sivustoon, josta löydät oppaita ja materiaaleja työhyvinvoinnin tueksi.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (5)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (5)

Väsynyt |

Kyllähän sitä apua yrittää hakea, työterveydessä minut tyrmättiin täysin, joten yritän vain jaksaa, jos vaikka alkaiai yt-neuvottelut. Eläkkeelle on vielä 13 vuotta.

Uupunut |

Apua on haettu, mutta en saanut työterveydestä. Seuraava osoite yksityinen lääkäriasema, kun en enää jaksa.

Työ ja kyvytön |

Mun terveys tuhottiin työelämän paineissa ja kun yritin hakea apua, tuntui että kukaan ei auttanut, työterveyshuolto ja työnantaja jättivät velvollisuutensa hoitamatta vaikka ns varhaisen puuttumisen mallia oli koulutettu. Kukaan ei ole vastuussa siitä mitä jättivät tekemättä ja minä menetin terveyteni, työkykyni ja elämäni sen seurauksena. Kovia sanktioita näille yrityksille täytyisi langettaa, vaikka ei se enää minua lämmitä, ainut että tietäisivät mitkä olivat seuraukset yksilölle kun asia puitaisiin. Näistä niin monesti lukenut juttua ja pitäisi puuttua ajoissa, NIIN ”pitäisi” mutta miksi ei toteudu!?
Itse olin jopa aktiivinen hakemaan apua, mutta työterveyshuolto jatkoi kyykyttämistä ja asiaa ei viety eteenpäin kunnes oli liian myöhäistä, eli työterveyslääkäri tyrmäsi avuntarpeeni.
Oikea esimerkki tapaus kuinka asioita ei pidä hoitaa.
Työntekijä on vain pelkkä pelinappula jolla ei ole enää sijaa kun ensin on käytetty säälimättä hyväksi ja kun sairastuu joutaa syrjään pois silmistä.
Vain vahvat pärjäävät nykypäivän työelämässä, ei joustoja ei yksilöllistä kunnioitusta.

Suomi tappaa työllä |

Työterveydestä ei apua saa, työnantaja sanelee ehdot ja uupunutta ei kuunnella. Ajauduin tämän seurauksena sairaslomalle ja työkyvyttömäksi, tuskin olen enää koskaan työkuntoinen. Stressi tappaa

Böönis |

Mitä nämä tällaiset kirjoitukset oikein ovat? Todellisuus ja käytännössä koettuna burnout, ärsyttää lukea tällaisia juttuja,, kuvitteleeko toimittaja/tekstinkirjoittava tai ttl että Suomessa työhyvinvointia joku valvoo? Loppuunpalamiset yleistyvät kun työntekijästä otetaan jatkuvasti kaikki tehot irti ja vaatimustaso työssä nykyisin vedetty överiksi, ei ihminen ole mikään kone.
Tulee muuten kalliiksi yhteiskunnalle tämä nykyinen suuntaus johon ollaan menty, Ja ennakkoon näitä ei meillä osata hoitaa.

Tuoreimmat jutut

Johtamisen tutkimuksessa on jo pitkään tiedetty, että positiivinen puhe ja palaute ovat yhteydessä tiimien hyvään suoriutumiseen ja tehokkuuteen.

Muutostilanteissa ja tiukkoina aikoina pärjäävät parhaiten ne yritykset, joissa aidosti välitetään työntekijöistä ja arvostetaan kaikkien työtä. Arvostusta kokevat ihmiset nimittäin välittävät yrityksestään huonoinakin aikoina.

”Johtajilla on kuitenkin rajallisesti aikaa kannustaa työntekijöitä henkilökohtaisesti. Hyödyllisempää on pohtia käytäntöjä, jotka rakentavat arvostuksen ilmapiiriä. Sellaisessa ilmapiirissä hyvää ja kehittävää palautetta saa useasta eri suunnasta, sanoo tutkija Tiina Taipale Työterveyslaitoksesta.

Taipale on mukana Työterveyslaitoksen OsaavaPK-hankkeessa, jonka valmennusohjelmissa kehitetään pienten yritysten uudistumiskykyä.

Taipale antaa nämä vinkit johtajalle, joka haluaa vahvistaa arvostuksen kokemusta porukassaan:

1. Tunnista kaikkien työn arvo

Johtajana voit omalla esimerkilläsi vaikuttaa työntekijöiden kokemukseen heidän omasta työstään. Siksi kannattaa pysyä selvillä siitä, millaista työtä itse kukin tekee.

Esimerkki: Yrityksessäsi on 18 työntekijää, joista yksi on mahtava myyntitykki ja toinen alan ykkösasiantuntija, joka tuo eri medioissa mainetta yritykselle. Kaksi siis saa työlleen näkyvyyttä. Mutta mitä muut tekevät? Tuodaanko heidän osaamistaan esille? Saavatko he palautetta työstään?

Kun sinä näytät arvostavasi kaikkia, muidenkin on helpompi nähdä jokaisen työkaverin työn arvo.

2. Jaa tietoa ja vastuuta

Yrityksessä voidaan toivoa itseohjautuvuutta, mutta käytännössä työntekijöitä kontrolloidaan ja ohjaillaan.

Taustalla on usein pelko siitä, että ainakin osa työntekijöistä laiskottelee, tekee vääriä asioita tai kuvittelee osaamisestaan liikoja.

Luottamus kertoo arvostuksesta. Harjoittele työntekijöihin luottamista ja mieti, miten käsittelet ratkaisukeskeisesti virheitä tai ongelmatilanteita.

Esimerkki: Sinulla johtajana on visio siitä, mihin suuntaan yritystä tulisi viedä. Hallussasi on tuorein tieto asiakkuuksista ja myynnin kehittymisestä. Ajatteletko, että tieto kuuluu sinulle ja ehkä jollekulle avainhenkilölle?

Jos työntekijöillä ei ole vastaavaa kokonaisnäkymää yrityksen tilanteesta, heidän on vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Jaa aktiivisesti tietoa yrityksen asioista ja vahvista yhteistä suuntaa. Juhlista onnistumisia ja tee päätöksentekoprosesseista läpinäkyviä – tai jopa osallistavia.

Anna kaikille mahdollisuus kehittyä ja kehittää. Luo työntekijöiden kanssa keskustellen yhteisymmärrys päämäärästä. Anna sen jälkeen työntekijöille mahdollisuus pohtia, miten he voisivat päämäärän saavuttaa. Tarvittaessa tarjoa tukea ja sparrausta.

3. Pura siiloja ja innosta keskustelemaan

Työtehtävät, osastot tai työnkuvat voivat jakaa työntekijöitä leireihin, joiden välille syntyy jännitteitä tai kilpailua. Tällaiset rajat vaikeuttavat tiedonkulkua ja vähentävät toisen ryhmän työn arvostusta.

Miten voisit lisätä yhteistä keskustelua työstä? Auttaisivatko säännölliset tapaamiset? Työstä ja sen tekemisestä kannattaa keskustella mahdollisimman konkreettisesti: mitkä esimerkiksi ovat vahvuutenne ja haasteenne?

Tärkein palaute voi tulla johdon sijaan kollegoilta. Luo käytäntöjä, jotka rohkaisevat antamaan palautetta myös yli osasto- tai työnkuvarajojen.

4. Pohdi asennettasi ja kielenkäyttöäsi

Koetko, että yrityksessäsi on hankalia työntekijöitä tai työntekijäryhmiä? Käytkö toistuvasti keskusteluja siitä, että he käyttäytyvät ei-toivotulla tavalla?

Hankaluuksiin keskittyvä puhe voi olla merkki siitä, ettet täysin arvosta työntekijöitä tai luota heihin. Entä jos kyse on siitä, että työntekijät kokevat arvostuksen puutetta eivätkä enää arvosta johtoa?

Etsi tietoisesti asioita, joita teillä tehdään hyvin. Keskity puhumaan niistä. Puhu selän takana hyvää.

Keskustele hankaliksi kokemiesi ihmisten kanssa kahden kesken siitä, millaisia toiveita ja tavoitteita heillä on työnkuvansa suhteen.

5. Luokaa hyvän ilmapiirin pelisäännöt

Kannustava ja arvostava ilmapiiri kannattelee kaikkien työntekoa. Luokaa yhdessä hyvän ilmapiirin pelisäännöt. Voitte esimerkiksi pitää ideointipajan siitä, millainen olisi teidän unelmienne työpaikka.

Näytä esimerkkiä kiittämällä ja sparraamalla. Kiitä myös hyvästä asenteesta, muiden auttamisesta tai yhteisen hyvän huomioinnista.

Pyörivätkö huolet ja ongelmat mielessäsi, kun haluaisit nukahtaa? Kyse on usein siitä, ettei päivällä ole ollut aikaa purkaa näitä ajatuksia tai suunnitella tulevaa.

Yksi keino työstää huolia on kirjoittaminen. Jos ajatukset ottaa esiin virkeänä ja tiettyyn aikaan päivästä, niitä voi käsitellä rakentavammin eivätkä ne todennäköisesti häiritse enää nukkumista.

Huolihetki pidetään itselle sopivana ajankohtana, mutta se on parasta lopettaa muutama tunti ennen nukkumaanmenoa.

Huolihetki on yksi menetelmistä, jotka esitellään Heli Järnefeltin ja Christer Hublinin toimittamassa kirjassa Työikäisten unettomuuden hoito (Työterveyslaitos, 2018). Oppaan tarkoituksena on edistää hyvää unettomuuden arviointitapaa ja lääkkeetöntä hoitoa työterveyshuollossa.

Näin pidät huolihetken:

  1. Varaa ongelmien käsittelyyn rauhallinen aika ja paikka päivällä tai varhain illalla.
  2. Kirjaa kaikki mieleesi tulevat ongelmat ja huolet paperin tai vihkon vasempaan reunaan.
  3. Kun kaikki huolet on kirjattu, mieti ja kirjoita paperin tai vihkon oikeaan reunaan jokaisesta huolesta vastaukset esimerkiksi näihin kysymyksiin: Miksi tämä huoli on sinulle tärkeä? Voiko asialle tehdä jotain? Mitä ongelman ratkaiseminen vaatii? Keneltä voit pyytää apua? Voiko ongelman ratkaisemisen jakaa osiin? Milloin asialle voi tehdä jotain?
  4. Jos huolet palaavat mieleesi, kun olet menossa nukkumaan tai heräät yölllä, muistuta itseäsi, että olet jo käsitellyt ne huolihetken aikana.
  5. Jos uusia huolia tai käsittelyä vaativia ajatuksia tulee mieleesi illalla tai yöllä, kirjoita ne paperille ja käsittele seuraavana päivänä huolihetken aikana.

Työikäisten unettomuuden hoito -oppaassa käydään läpi unettomuuden hoidon periaatteita ja käytännön menetelmiä. Kirjan voi tilata Työterveyslaitoksen kirjakaupasta

Missä meidän suomalaisten kuumottava kunnianhimo on? Tyydymmekö herkästi keskinkertaiseen? Ajattelemmeko liian vaatimattomasti?

Nämä kysymykset nousivat Pia Heilmannin mieleen, kun hän työskenteli vierailevana tutkijana amerikkalaisessa Stanfordin yliopistossa Piilaaksossa. Maailman huippuyliopistojen joukkoon rankattu Stanford tunnetaan siitä, että se on verkostoitunut tiiviisti alueen yritysten kanssa.

Heilmann on tehnyt pitkän uran tutkijana Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa. Hänen erikoisalaansa on johtaminen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tänä syksynä hän aloitti tutkimusprofessorina Työterveyslaitoksessa.

Uudessa tehtävässään hän keskittyy henkilöstöjohtamisen tutkimiseen ja uudistumiskykyisen toimintakulttuurin edistämiseen pk-sektorilla.

Kunhan tästä itse leipäni saan

Pia Heilmann sanoo, että Yhdysvaltain länsirannikolla vietetty alkuvuosi ravisteli häntä monella tapaa, ja nyt hän haluaa ravistella suomalaisia pk-yrittäjiä ja muitakin ihmisiä työelämässä.

Pääviesti liittyy tavoitteiden asettamiseen. Siinä meillä ollaan monesti turhan varovaisia:

”Miettiikö yrittäjä, että kunhan tästä itse leipäni saan? Tarvitseeko tässä pyristellä sen enempää? Meiltä puuttuu uskallusta – me hissuttelemme. Kannattaa kuitenkin unelmoida, koska unelmilla on mahdollisuus toteutua.”

Heilmannin mielestä tavoitetta ei pidä asettaa alakanttiin. Kovista tavoitteista voisi myös puhua julkisesti, vaikka se on meille vaikeaa. Emme halua näyttäytyä kerskujina ja tyhjänpuhujina. Hän itsekin myöntää, että mieluiten tekee ensin ja puhuu vasta sitten, kun tärkeä tavoite on toteutunut. On nautinto yllättää puun takaa.

”Amerikassa uskalletaan sanoa, että tavoite on korkealla. Minusta näyttää, että julkinen tavoite asettaa paineita ja saa ihmiset tekemään paljon töitä sen saavuttamiseksi.”

Ideoi, toteuta, onnistu tai epäonnistu

Stanfordin yliopistossa Pia Heilmann kirjoitti tieteellisiä artikkeleita tutkimuksistaan, kuunteli seminaareissa ”johtamisgurujen” esityksiä, tutustui paikallisiin pk-yrityksiin ja keräsi uutta aineistoa.

”Haastattelin Kaliforniaan siirtyneiden suomalaisten teknologiayritysten toimitusjohtajia. Osa heistä on jättänyt firmansa sinne pyörimään ja palannut Suomeen. Aion jatkaa haastatteluja Oulussa ja Tampereella”, Heilmann kertoo.

Maiden väliset erot johtamisessa ja työnteossa kiinnostavat häntä. Kansainvälistyvän suomalaisyrityksen pitää esimerkiksi olla nopea: ideoi, toteuta, onnistu tai epäonnistu – mutta tee se kaikki lyhyessä ajassa.

”Hyvän idean kanssa täytyy lähteä liikkeelle heti. Sitä ei pidä jäädä liiaksi kiillottamaan tai säätämään.”

Piilaaksossa eläminen ja yrittäminen on niin kallista, että tulosta pitää syntyä pian. Siellä ei harjoitella kovin pitkään. Toisaalta esimerkiksi konkurssia ei siellä pidetä rasitteena:

”Se on ansioluettelossa vain yksi merkintä, joka kertoo, että ihminen on yrittänyt kovasti ja ollut täysillä mukana siinä jutussa. Suomessa konkurssin tehnyt voi saada epäonnistujan leiman loppuelämäkseen.”

Kaikkia ei ole tarkoitettu johtajiksi

Suomalaisten pk-yritysten suurimpana haasteena Pia Heilmann pitää esimiestyötä. Kun yrityksessä on alle kymmenen työntekijää, johtaminen on toimitusjohtajan hommaa.

”Yrityksen kasvaessa toimitusjohtajan ympärille tulee päälliköitä, lähiesimiehiä. Siinä tilanteessa on huolehdittava, että he jakavat yhteisen käsityksen johtamistyöstä. Johtamisen pitää olla läpinäkyvää.”

Pitää miettiä sitäkin, kuka henkilöstöasioita hoitaa, miten ne vastuut jaetaan ja missä vaiheessa yritykseen tarvitaan puhdas HR-ammattilainen. Heilmannin mukaan sellainen tarvitaan yleensä siinä vaiheessa, kun henkilöstömäärä kasvaa 70:n tienoille.

Johtamisen tutkija huomauttaa, että meitä kaikkia ei ole tarkoitettu johtajiksi. Työuransa voi tehdä muissakin rooleissa, kuten asiantuntijana.

”Hyvä johtaja luottaa alaisiinsa ja antaa heille mahdollisuuden onnistua. Hän poistaa onnistumisen esteet. Esimies ei pääse mihinkään siitä, että hänen pitää olla samaan aikaan sekä asioiden että ihmisten johtaja.”

Stanfordin yliopistossa järjestetyssä seminaarissa Heilmann tapasi kuuluisan johtamistutkijan Henry Mintzbergin, joka on määritellyt johtajan kymmenen roolia. Niistä Heilmannkin on vuosien varrella puhunut luennoillaan.

Roolien painotus ja tärkeys vaihtelevat tilanteen mukaan, mutta jos esimies hallitsee ne kaikki, hän varmasti pärjää:

Ihmissuhderoolit

  • Keulakuva ja symbolinen edustaja
  • Ihmisten johtaja ja valmentaja, innostaja ja tiennäyttäjä
  • Yhdyshenkilö ja verkostojen rakentaja, suhteiden luoja

Tiedonkulkuroolit

  • Tiedon etsijä ja hankkija, valikoija ja analysoija
  • Sisäinen tiedottaja, tiedon välittäjä ja tulkitsija
  • Ulkoinen tiedottaja, puolestapuhuja ja ”myyjä”

Päätöksentekoroolit

  • Yrittäjä, kehittäjä, käynnistäjä ja innovaattori
  • Häiriöiden ja poikkeamien tunnistaja ja korjaaja
  • Resurssien käytön suunnittelija ja jakaja
  • Neuvottelija ja ratkaisujen sovittelija, vastuun ottaja