Ymmärrys toisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan lisääntyy kuuntelemalla häntä. Keskitytkö kuuntelemaan, mitä toinen sanoo? Vai onko sinulla tapana sivuuttaa hänet ja täyttää tila omalla puheellasi?
Markus Talvion ja Ulla Klemolan kirjassa Toimiva vuorovaikutus (PS-kustannus, 2017) kuuntelemiseen annetaan muun muassa tällaisia ohjeita:
- Sulje oma suusi. Hiljaisuus antaa toiselle mahdollisuuden puhua.
- Jätä muut puuhat ja suuntaa huomiosi puhujaan.
- Voit ilmentää kuuntelemista sanattomasti ilmein, elein ja asennoin. Kuunteleminen näkyy esimerkiksi silmiin katsomisena ja rintamasuunnan kääntämisenä puhujaan.
- Voit kannustaa puhujaa äännähdyksillä tyyliin ”aha”, ”hmm”, ”okei”.
- Pienet kehotukset, kuten ”Kertoisitko lisää?” ja ”Jatka vain”, auttavat puhujaa jatkamaan asiansa kertomista.
- Oleellista on, että vakuutat puhujan siitä, että nyt ollaan vain hänen asiansa äärellä ja se on tärkein.
- Pidättäydy neuvojen antamisesta äläkä tyrkytä sanoja toisen suuhun. Hyvä kuuntelija sietää taukoja ja hajanaisia lauseita.
Toisinaan kuuntelija alkaa vetää keskustelua esittämällä paljon kysymyksiä, joihin puhuja sitten vastaa. Pian ollaan kuulustelua muistuttavassa tilanteessa. Parempi on antaa puhujan kertoa asiat juuri sillä tavalla kuin hän ne kokee.
Usein siihen riittää, että antaa puhujalle tilaa ja on läsnä. Kannattaa myös muistella, milloin itsellä on ollut hyvä kokemus kuulluksi tulemisesta. Mitä keskustelukumppani silloin teki luodakseen sen vaikutelman?
Tutustu myös:
Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi