Kasvokkain vai etänä? Kerro meille palaverikokemuksistasi

Osallistu

Miten etäkokouksia voisi tehostaa? Milloin olisi parasta tavata kasvokkain?

Osallistutko palavereihin enimmäkseen Skypen tai muiden vastaavien palvelujen välityksellä? Mikä toimii hyvin ja missä olisi parannettavaa? Kaipaatko kasvokkaista vuorovaikutusta?

Millaisten asioiden käsittelyyn sinun mielestäsi sopii tapaaminen kasvokkain?

Voit vastata muutamalla lauseella tai kirjoittaa pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.

Vastaa kyselyyn

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä. Vain tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Ei näy kommentissasi, tieto kerätään ainoastaan toimitusta varten.

Vastaukset

Lukijamme innostuivat kommentoimaan seuraavasti:

Kasvotonna

Yhteydenpito työpaikallani tapahtuu Skype-puheluilla ilman kuvaa, ja tämä on mielestäni paras oletustilanne. Näin myös ne ihmiset, jotka eivät välitä olla "valokeilassa", saavat asiansa sanottua ilman että stressaavat sitä kun muut katsovat. Tämän lisäksi ilmapiiri pysyy neutraalina ja yksi hapannaama ei pääse mököttämään jokaisen nenän eteen.

Kasvoton   |    26.4.2018 07:57

Kirjoitan mieluummin kuin puhun

Meillä on käytössä skype. Parasta niissä kokouksissa on mahdollisuus esittää kommentteja myös kirjoittamalla. Se osallistumistapa sopii minulle.

Hiljainen   |    26.4.2018 08:09

Opetusta etänä

Etä tulee pikkuhiljaa opetuksen kautta. Koulumaailmassa opetus monipuolistuu (paras opettaja/asiantuntija ei aina löydy omalta kampukselta), ryhmäytyminen monipuolistuu (kootaan tarvittaessa etäryhmä useammasta koulusta yms.) ja opetustilat eivät sovi kaikille (esim. rakennusten ongelmien aihetuttamien terveyshaittojen vuoksi).

Käytössä on ollut monenlaista: Teams, Skype, ConnectPro, Zoom, Webex / Cisco, Tandberg yms.

Niistä opit leviävät erilaisten kerhojen ja yhteisöjen kautta myös pikkuhiljaa työpaikoille, kun ihmiset tottuvat tekemään etänä.

Koulumaalimasta   |    26.4.2018 08:33

Ajatukset jossain muualla

Etäpalaverit säästävät matkustamiselta. Huono puoli on siinä, että suuri osa osallistujista puuhailee samaan aikaan jotain muuta, jotkut sanovat ihan suoraankin, että käyvät siinä sivussa puhelinkeskusteluja, kirjoittavat raporttia tai muuta. Mitä järkeä on silloin osallistua? Pahimmassa tapauksessa kokouksesta tulee näytös tai suoritus, joka pitää vain lusia. Aidosta vuorovaikutuksesta ei tietoakaan.

Peppi   |    26.4.2018 12:45

Kaikkea ei voi hoitaa etänä

Ai milloin pitää tavata kasvokkain? 1) Kun on tarkoitus ideoida vapaasti ja rennosti 2) Kun käsitellään arkoja tai henkilökohtaisia asioita

Kokemusta on   |    26.4.2018 13:19

Tavoitteet

Kokemukseni mukaan etäkokouksia, ja kokouksia yleensäkin, vaivaa sellainen ongelma, että niissä on liikaa osallistujia. Kokouksilla ei myöskään aina ole tarpeeksi selkeitä tavoitteita tai yhdessä kokouksessa on niin paljon asioita, että ne jäävät enemmän tai vähemmän puolitiehen tai jopa käsittelemättä, kun aika loppuu. Joillain on myös käsitys, että kokouksissa on tarkoitus esitelmöidä kaikkea mahdollista, mitä mieleen juolahtaa. Kokoukset on kyllä ihan kivojakin, mutta kun pitäisi saada hommia eteenpäin. :) Etäkokouksissa edellä mainitut ongelmat korostuvat. Ne vaativat jämäkän puheenjohtajan. Jos palaverin tavoitteena on esim. villi ideointi, niin kasvokkain se on helpompaa ja tuottaa parempia tuloksia. Myös vaikeita asioita, joissa on suuri väärinkäsitysten vaara, on syytä käsitellä kasvokkaisissa tapaamisissa.

Kokouseläin   |    26.4.2018 13:44

Yhteinen ymmärrys löytyy kasvotusten

Valtaosan asioista voi hoitaa myös etäyhteyksin - tai useimmiten jopa ihan sähköpostilla ripeästi hoitaen. Mutta jos aihe vaatii paljon yhteistä keskustelua ja yhteisen ymmärryksen löytymistä, on etänä vaikeaa käydä yhtä vastavuoroista keskustelua kuin samassa tilassa. Usein nimittäin tuntuu, ettei ehdi tai pysty sanomaan kaikkea mitä haluaisi, kun ei näe muiden eleitä ja ilmeitä.

Etäilijä   |    26.4.2018 14:47

Kasvokkain kivempi

Meillä on Skypen käyttö lähtenyt ihan lapasesta. Toki ymmärrän, että jos palaveriin osallistuu ihmisiä eri toimipisteistä, on Skype kätevä ratkaisu. Mutta nykyään hoidellaan atk:lla myös sellaiset palaverit, joissa kaikki ovat samassa talossa. Jengi vaan istuu omissa kopeissaan luurit päässä! Ei näe ihmisten ilmeitä ja reaktioita ja kaikki taitavat yleensä puuhailla samalla myös jotain muuta. Ehkä joskus olisi hyvä kohdata kasvokkainkin.

No more Skype   |    26.4.2018 15:12

Kaaos ja keskittyminen

Skype-palaveriin voisi kutsua osallistujat vartin muita myöhemmin jotta ei tarvitse kuulla toisiaan tapaavien hölinöitä vaan pystyisi keskittymään asiaan. Kokousta tulisi johtaa niin ettei mene päälle huutamiseksi ja etäosallistujille annettaisiin aina myös puheenvuorot osallistua kommentoiden ja kysyen. Joku päivystäisi kirjoitettuja kommentteja ja kysymyksiä jotta niihin saadaan vastauksia ja tulevat huomioitua.

Etä-Elli   |    26.4.2018 18:35

Kuuletteko minua? Minä en kuule mitään

Tekniikka tökkii luvattoman monessa palaverissa, onko sitten kysymys osaamattomista ihmisistä vai ovatko järjestelmät niin huonoja. Yhteyksien toimimattomuus ja katkeilu ovat todellisia aikasyöppöjä.

Kyllästynyt   |    26.4.2018 18:37

Skypetystä ja teknisiä ongelmia

Yhdistystoiminnassa kokoustamme etänä Skypen välityksellä. Se toimii periaatteessa hyvin, kokoukset saadaan pidettyä. Välillä osalla on yhteysongelmia. Ilman etäyhteyttä yhdistyksemme hallitus olisi todennäköisesti hyvin pääkaupunkikeskeinen, nyt edustus on maantieteellisesti huomattavsti laajempi.

Myös työelämässä hyödynnämme etäyhteyttä. Ilman sitä sisäilmasta oireilevat eivät voisi osallistua kokouksiin. Eihän se tietenkään kasvokkaista läsnäoloa korvaa, mutta toimii tilapäisratkaisuna.

Skypettäjä   |    26.4.2018 23:28

Yhä enemmän kasvokkain

Meidän työpaikallamme ihastuttiin joku vuosi sitten skypepalavereihin. Muita ei pahemmin pidettykään. Kunnes viime syksynä päätettiin ottaa askel taaksepäin. Nyt suositellaan ensisijaiseksi tavaksi perinteistä kokousta. Syynä se, että etäkokoukset alkoivat tympäistä monia, niissä ei oltu oikeasti läsnä jne.

Arska   |    27.4.2018 14:36

Skype käytännön sanelema juttu

Välimatkojen takia on skypettäminen pakollinen juttu. Viime aikoina esimerkiksi olen suunnitellut Turusta uutta projektia yhdessä kuopiolaisten kollegoiden kanssa, joten skypettely on ainut vaihtoehto. Kokemuksesta skypettely ei sovi kovin hyvin pitkiin palavereihin, koska keskittyminen hiipuu. Siten ei täysin korvaa kasvokkaista neuvonpitoa, mutta on kuitenkin parempi kuin sähköpostittelu.

Suomi on suuri maa   |    27.4.2018 20:24

Monimutkaiset asiat mieluiten kasvokkain

Olen työskennellyt lähinnä suurissa, monikansallisissa IT-yrityksissä, joten minulle etäkokoukset ovat olleet arkipäivää jo kauan. Olen kuitenkin todennut, että silloin kun käsitellään vähänkin hankalampia ja monimutkaisempia asioita, niin henkilökohtaiset palaverit ovat ylivoimaisesti parhaimpia. Usein se vain ei ole mahdollista, jos osa projektin henkilöistä työskentelee toisessa kaupungissa tai maassa.

Ja pienenä yksityiskohtana: jos joku osallistuu etänä, niin olisi parasta että kaikki laittavat kuulokkeet päähänsä vaikka jokin osajoukko ihmisistä olisikin samassa toimistossa. Nimittäin kun osa ihmisistä on kasvokkain neuvotteluhuoneessa, ja jotkut osallistuvat kaiutinpuhelimen välityksellä, niin homma ei vain oikein tunnu toimivan. Eli kaikki kasvokkain tai sitten kaikki kuulokkeet päässä omissa kopeissaan, ellei sitten kyseessä ole tilaisuus jossa lähinnä kuunnellaan esitystä.

Haldemar   |    14.5.2018 13:47
Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

Onko sinun vaikea muistaa uusien ihmisten nimiä? Jos on, niin ei pidä huolestua – se tuottaa usein vaikeuksia 30 prosentille täysin terveistä ihmisistä.

Tämä kävi ilmi Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, jossa paneuduttiin työikäisten muisti- ja keskittymisvaikeuksiin sekä siihen, miten niitä kannattaa selvitellä työterveyshuollossa.

Kaksivuotiseen Työikäisten muisti -tutkimukseen osallistui yli 400 työntekijää. Aineisto kerättiin suuresta media-alan yrityksestä sen työterveyshuollon kanssa.

Työntekijöiden kokemat muistin ja keskittymisen ongelmat olivat yleisiä: niitä oli joka kolmannella. Työtä paljon haittaavia aivojen tiedonkäsittelyn vaikeuksia koki kuitenkin vain alle kolme prosenttia vastaajista.

”Koska osallistujat olivat todennäköisesti hieman valikoitunut joukko tietyltä alalta, tulokset eivät suoraan edusta suomalaista työelämää, mutta kyllä ne antavat suuntaa”, sanoo johtava psykologi, neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen Työterveyslaitoksesta.

Mielialaoireita ja väsymystä

Muisti- ja keskittymisvaikeuksien taustalla on usein ongelmia, jotka ovat hoidettavissa työterveyshuollossa. Tällaiset mielialaan, nukkumiseen, päihteisiin, kuormittuneisuuteen tai tarkkaavuuteen liittyvät oireet olivat nyt tehdyssä tutkimuksessa varsin yleisiä.

”Siksi on tärkeää, että työterveyshuolto selvittää muisti- ja keskittymisvaikeuksia sekä niiden tyypillisimpiä aiheuttajia kokonaisvaltaisesti”, Teemu Paajanen sanoo.

Hän ei tarkoita, että selvittelyyn pitäisi käyttää valtavasti aikaa. Potilasta haastateltaessa vaikeuksien mahdolliset syyt on kuitenkin hyvä käydä läpi laajasti.

Työterveyshuollon käytössä ei tähän asti ole ollut menetelmiä, jotka olisi tarkoitettu ensisijaisesti työikäisten muistioireiden tarkempaan arviointiin.

”Muistisairauksiin liittyviä kyselyitä on olemassa, mutta ne on yleensä suunniteltu vanhemmille ikäryhmille eivätkä välttämättä sovi lievien muistihäiriöiden arviointiin”, Paajanen sanoo.

Muistatko sovitut tapaamiset?

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa testattiin, täydennettiin ja kehitettiin Työssä muistaminen -kysymyssarjaa, joka on aikoinaan julkaistu laitoksen Miksi muisti pätkii? -kirjassa.

”Teimme kysymyssarjasta pisteytettävän version ja keräsimme vertailuaineistoa siitä, kuinka yleisiä erilaiset oireet ovat terveillä työntekijöillä”, Teemu Paajanen kertoo.

Hänen mukaansa kysymykset ovat hyvä työkalu vaikkapa työterveyslääkärille, jonka vastaanotolle tulee muisti- tai keskittymispulmistaan huolestunut potilas. Kysymykset ovat tämäntyyppisiä:

  • Muistatko muiden kanssa sovitut tapaamiset?
  • Pysyvätkö työkalujen ja esineiden paikat mielessäsi?
  • Onnistuuko työtehtävän jatkaminen keskeytyksen jälkeen?
  • Pystytkö keskittymään yksitoikkoisiin, samanlaisina toistuviin tehtävin?
  • Tuottaako tehtäviin ryhtyminen vaikeuksia?

Kysymyssarjan vahvuus on siinä, että se kytkeytyy työhön ja työssä pärjäämiseen. Työ vaatii aivojen tiedonkäsittelyltä yleensä enemmän kuin vapaa-aika.

Tietotulva kuormittaa töissä

Tutkittavat työntekijät vastasivat kyselyihin ja tekivät muisti- ja tarkkaavaisuustestejä. Näiden tietokonepohjaisten kognitiivisten testien tulokset eivät olleet kovin vahvassa yhteydessä työntekijän kokemien oireiden määrään.

Teemu Paajanen pitää tätä hieman yllättävänä. Yksi selitys on, että testeissä suoriutuminen mittaa eri asiaa:

”Ehkä työssä esiin tulevat muistioireet kertovatkin siitä, että työn vaatimukset ovat liian kovat aivojen tiedonkäsittelykyvylle. Rauhallisessa testitilanteessa ihminen suoriutuu paremmin.”

Tutkijat tarkastelivat myös sitä, ovatko muistioireet yhteydessä työn kognitiiviseen kuormitukseen. Sitä aiheuttavat muun muassa tietotulva, keskeytykset ja yritys tehdä monta asiaa yhtä aikaa.

”Niillä henkilöillä, joilla oli muita enemmän kognitiivista kuormitusta, oli todennäköisesti myös enemmän muistin ja keskittymisen oireita”, Paajanen summaa.

Pieni unohtelu on tavallista

Tutkijoiden viesti muististaan huolestuneille työntekijöille on, että pieni, ohimenevä unohtelu on yleistä. Jos unohtelu alkaa vaikuttaa työssä pärjäämiseen tai siitä kokee selvää haittaa, kannattaa hakeutua työterveyshuoltoon.

Tutkimuksiin on syytä mennä heti, jos ongelmia tulee niin sanottuihin kognitiivisiin perustoimintoihin. Niitä ovat esimerkiksi puheen tuottaminen ja ymmärtäminen, näköhavainnon hahmotus tai motoriikka eli käsien ja jalkojen käyttäminen.

”Muisti voi helposti häiriintyä esimerkiksi kuormituksen takia, mutta perustoimintoihin liittyvät oireet ovat usein merkki jostain aivoperäisestä terveysongelmasta”, Teemu Paajanen sanoo.

Asiantuntija päättää alustuksensa, kiittää ja kerää paperinsa. Seminaarin aikatauluun on merkitty vielä 45 minuuttia vapaata keskustelua ja verkostoitumista.

Yleisössä on odottava ja pälyilevä tunnelma. Minäkö juttelisin muiden – melkein tuntemattomien – kanssa? Onko siitä hyötyä?

Kyllä on. Verkostoituminen, muilta oppiminen ja yhteistyö palkitsevat. Parhaimmillaan ne lisäävät tuottavuutta ja työhyvinvointia.

”Verkostomainen oppiminen ei kuitenkaan tapahdu ilman aktiivista työtä. Siihen tarvitaan tuntemista, luottamista ja sitoutumista”, sanoo verkostotyön asiantuntija Timo Järvensivu.

Järvensivu on väitellyt strategisten yritysverkostojen johtamisesta ja toiminut tutkijana ja verkostojen kehittäjänä. Hän on mukana Työterveyslaitoksen koordinoimassa työpaikkojen työhyvinvointiverkostossa eli Tyhyverkostossa, jossa kehitetään työhyvinvointia ja jaetaan siihen liittyviä kokemuksia.

Verkostosta saa vertaistukea

Uudet teknologiat ovat muuttaneet työntekoa niin, ettei ylhäältä johdettua organisaatiota välttämättä tarvita, vaan työ rakentuu kulloistenkin tarpeiden mukaan joustavasti verkostoissa.

Verkostoista voi saada vertaistukea esimerkiksi yrittäjä, jolla ei ole työyhteisöä. Verkostoitumisesta on hyötyä myös, jos tekee sellaista työtä, jota kukaan muu organisaatiossa ei tee.

”Esimerkiksi arkkitehtiyrityksessä voi olla useita arkkitehtejä, mutta vain yksi henkilöstöasioita hoitava työntekijä. Hän voi hakea omaan osaamiseensa virtaa HR-verkostosta”, Timo Järvensivu sanoo.

Hänen mukaansa verkostot eivät synny ja elä itsestään. Ne tarvitsevat koordinointia, rakenteita ja resursseja, kuten konkreettiset tilat, missä tavata.

Kaikki alkaa tutustumisesta

Ensimmäinen askel verkostoitumisessa on tutustuminen: kerro, kuka olet, mitä tarvitset ja mitä annettavaa sinulla on muille.

”Pelkkä käyntikortti ei riitä, vaan täytyy mennä syvemmälle, avata omaa osaamistaan ja tuoda esiin myös oma haavoittuvuus, se, mitä itseltä puuttuu”, Timo Järvensivu sanoo.

Monella voi olla syvään juurtunut uskomus, että pitäisi olla kaikkitietävä ja -osaava. Mutta teflon-pinta ei herätä luottamusta eivätkä asiat muutu pelkän smalltalkin kautta.
Järvensivu kannustaa ruokkimaan positiivista ihmiskuvaa ja kohtaamisen perustaitoja. Mieti, miten suhtaudut muihin ihmisiin:

Pyritkö löytämään jokaisesta ihmisestä hyväntahtoisuuden? Luotatko siihen, että myös muut suhtautuvat sinuun hyväntahtoisesti? Pystytkö ottamaan muiden ajatukset, kokemukset ja ideat vastaan teilaamatta niitä heti?

Jarru päällä kohtaamisiin

Timo Järvensivu puhuu pidättelystä, jota kohtaamisissa olisi hyvä harjoittaa. Se tarkoittaa, että tulee jokaiseen tilanteeseen pienellä jarrulla.

Ensivaikutelma on tärkeä, ja se voi osua oikeaankin, mutta sen perusteella ei saisi tehdä liian nopeita ratkaisuja.

”Kannattaa vain huomioida omat ensireaktionsa ja jäädä makustelemaan, millainen tuo toinen ihminen oikeasti on ensivaikutelmien takana.”

Vasta tutustumisen jälkeen on mahdollista luottaa muihin syvemmin. Tutustuminen ja luottamus auttavat löytämään yhteiset intressit, minkä jälkeen verkostolle on helpompi asettaa tavoitteita.

”Keskimäärin suomalaiset ovat sellaisia, että he eivät lupaa liikoja ja toisaalta tekevät sen, minkä lupaavat. Tämä auttaa verkostoitumaan ja pitää verkostoja kasassa niin kauan kuin ne ovat tarpeen”, Järvensivu sanoo.

Kokemusten jakaminen vapauttaa

Jutun alussa kuvailtu seminaaritilanne on tuttu monista Tyhyverkoston tapaamisista. Tosin niitä varten valmistelut on tehty huolellisesti verkostomaista oppimista tukemaan.

”Varautunut ilmapiiri vapautuu nopeasti, kun porukka jaetaan pienempiin ryhmiin ja osallistujat saavat mahdollisuuden tutustua toisiinsa ja keskustella päivän aiheesta vapaasti”, Timo Järvensivu sanoo.

Ventovieraidenkin kesken löytyy yhteistä puhuttavaa ja opittavaa, kun he alkavat jakaa kokemuksiaan, onnistumisiaan ja myös turhautumisen aiheitaan. Samalla alustajan esittelemä asia tulee omakohtaiseksi, mikä edistää opitun viemistä työpaikalle.

Tämä on tullut esiin Tyhyverkoston keräämässä palautteessa:

  • ”Olen nähnyt, miten omalla toiminnallaan voi vaikuttaa työyhteisön luottamukseen, sen rakentamiseen ja ylläpitämiseen.”
  • ”Kysyn muilta, mitä kuuluu. Olen aidosti kiinnostunut työtovereista ja mietin omia toimintatapojani.”
  • ”Tyhyverkoston tapaamisten ansiosta puhun jokaisessa esimiesiltapäivässä ja johtoryhmässä työhyvinvoinnista.”

Niin esimiehet kuin alaisetkin ovat erilaisia – kahta täysin samanlaista ei ole. Esimiehenä toimittaessa on hyvä pitää mielessä kaksi perussääntöä:

Muista ensinnäkin aitous ja pyri olemaan oma itsesi. Toiseksi sinun tulee käyttäytyä asiallisesti ja muita arvostavasti kaikkia kohtaan riippumatta siitä, mikä luontainen vuorovaikutustyylisi on.

Nämä ohjeet voivat tuntua ristiriitaisilta. Entä jos käänteissään nopea esimies tuskastuu itseään hitaampiin alaisiinsa? Tai kiivasluonteinen esimies tulistuu ja korottaa ääntään?

Vaikka esimies saa ja hänen kannattaa olla oma itsensä, hänen roolissaan korostuu vastuu asiallisesta vuorovaikutuksesta. ”Aitous” on muuta kuin näkyvää hermostumista muille.

Omat reagointitapansa on hyvä oppia tunnistamaan. Jos tunteet meinaavat kuumentua, esimies voi ottaa tilanteeseen etäisyyttä ja palata asiaan hetken kuluttua.

Työyhteisössä monenlaista erilaisuutta

Työpaikallakin olemme kaikki ihmisiä. Joidenkin kanssa niin sanottu henkilökemia toimii paremmin kuin toisten. Yhteistyösuhteet muotoutuvat yleensä antoisammiksi, jos henkilöt tulevat juttuun muutenkin.

Työkaverin, alaisen tai esimiehen kanssa ei toki tarvitse olla parhaita ystäviä, mutta toimeen pitää tulla. On pystyttävä keskustelemaan riittävästi, jotta työt saadaan sujumaan.

Työyhteisössä voi olla monenlaista erilaisuutta, esimerkiksi:

  • Erilaiset työskentelytavat: Yksi tekee koko työn viime tingassa mutta ajoissa, toinen työskentelee pikkuhiljaa tasaiseen tahtiin ja kolmas hoitaa heti kaiken ”alta pois”.
  • Erilainen suhtautuminen muutokseen: Joku näkee herkästi uusia mahdollisuuksia: Miten ryhdymme toimimaan tästä eteenpäin? Toinen on pidempään kiinni vanhassa: Ennen asiat olivat selkeitä. Miksemme voi jatkaa sillä tavalla?
  • Työn erilainen merkitys: Yksi tuntee olevansa kutsumustyössä, toinen nauttii mielekkäästä tekemisestä ja kolmas työskentelee lähinnä toimeentulon takia.

Työparina tai muuten yhteistyössä toimiminen voi ajoittain turhauttaa, jos ihmisten temperamentti tai työskentelytapa on hyvin erilainen.

Myös motivoitunut kaipaa tukea

Kaadetaan siihen viemäriin, joka vetää. Näin menetellään myös työpaikoilla. Esimies antaa helposti tehtäviä sellaiselle työntekijälle, jonka tietää suoriutuvan niistä rivakasti.

Esimies saattaa kuitenkin miettiä, kohteleeko hän alaisiaan epätasapuolisesti. Lisäksi toisten alaisten kanssa on enemmän yhteistä kuin toisten – niin sosiaalisesti kuin työtehtävienkin puolesta.

On syytä muistaa, että hyvään lopputulokseen voi päästä työskentelemällä erilaisin tavoin. Työyhteisössä kannattaa tarvittaessa käydä perusteellinen keskustelu pelisäännöistä, työtehtävien priorisoinnista ja siitä, millainen työn jälki on riittävän hyvää.

Monet esimiehet kokevat työnsä erityisen palkitsevaksi silloin, kun joku alaisista alkaa kukoistaa. Työyhteisön epävarmojen jäsenten rohkaiseminen on tärkeää esimiestyötä.

Samalla tulee kannustaa myös niitä, jotka jo pärjäävät erinomaisesti. Heidän innostuksensa ja motivaationsa säilyminen ei ole itsestään selvää.