Kehitysvuoropuhelu auttaa uudistumaan, kun työ muuttuu

Joskus työ muuttuu niin paljon, ettei sitä enää tunne omakseen. Innostumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia voi etsiä kehitysvuoropuhelun avulla.

Marja Sarkkinen

En osaa. Ei innosta. En voi vaikuttaa mihinkään. Tällaisia ajatuksia saattaa herätä, kun oma työ on myllerryksessä.

”Työ voi muuttua niin paljon, ettei työntekijä enää tunne sitä omakseen. Silloin hän ei myöskään koe onnistumisia, jotka ovat tärkeä voimanlähde”, sanoo erikoistutkija Hilkka Ylisassi Työterveyslaitoksesta.

Ylisassi tarjoaa yhdeksi apukeinoksi kehitysvuoropuhelua. Se on menetelmä, joka auttaa tarkastelemaan työn muutosta ja työntekijän ammatillista kehitystä rinnakkain.

”Tavoitteena on löytää innostumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia. Ratkaisut voivat liittyä esimerkiksi työtapoihin, osaamisen kehittämiseen tai siihen, että tarttuu omiin kiinnostuksen kohteisiinsa.”

Entä jos teenkin jotain uutta?

Kehitysvuoropuheluun kuuluu työyhteisön yhteisiä ja pienryhmissä käytäviä keskusteluja. Mukana voi olla esimerkiksi työpaikan HR-asiantuntija. Ideana on vaihtaa ajatuksia siitä, miltä työ tulevaisuudessa näyttää.

Prosessiin liittyy kehittämistehtävä, jonka osallistuja valitsee itselleen. Tehtävä tukee ihmisen omaa työhyvinvointia, ammatillista uudistumista ja yhteistä työn tekemistä. Kyseessä ei ole suoritus, jota arvioidaan, vaan kokeilu: Mitä tapahtuu, jos teenkin jotain uutta ja erilaista kuin ennen?

Hilkka Ylisassi kertoo kokeneesta lähihoitajasta, joka kaipasi työhönsä uutta virtaa. Hänen kehittämistehtävänään oli ottaa vastuu osaston tyky-toiminnasta ja päihdetyöstä. Päihdetyöhön hän perehtyi koulutusten ja kirjallisuuden avulla.

”Kehittämisen ei tarvitse olla suurta ja mullistavaa. Se voi olla sitä, että pysähtyy välillä pohtimaan ammatillista polkuaan.”

Kadonnutta työn iloa etsimään

Kehitysvuoropuhelu on lanseerattu Tanskassa 1990-luvun alussa. Suomessa sitä on hyödynnetty ja kehitetty eteenpäin muun muassa työn kehittämisen hankkeissa, työterveyshuollossa ja kuntoutuksessa.

Menetelmä muistuttaa kehityskeskustelua, mutta kehitysvuoropuheluun kuuluvat ”jäsennysvälineet” erottavat ne toisistaan:

”Ne ovat työkaluja, joiden avulla voi jäsentää esimerkiksi omaa työhistoriaansa, mielenkiinnon kohteitaan ja osaamistarpeitaan. Ne auttavat näkemään, mikä nykyisessä työssä innostaa ja turhauttaa”, Hilkka Ylisassi sanoo.

Hänen mielestään menetelmä sopii perinteisen kehityskeskustelun täydentäjäksi varsinkin muutostilanteissa.

”Parhaassa tapauksessa voi löytää kadonneen työn ilon, uudistua työssään ja olla mukana vaikuttamassa muutokseen.”

Jaa sisältö somessa!