Kerro meille, mitä palautetta et unohda

Osallistu

Onko jokin työssä saamasi tunnustus kannatellut sinua pitkään? Tai onko jokin palaute jäänyt kaihertamaan?

Palaute on merkki siitä, että ihmisen työ huomataan. Parhaimmillaan se antaa energiaa ja kannustaa kehittymään. Jos palautetta ei saa, työntekijä ei voi olla varma, tekeekö hän oikeita asioita. Hänelle saattaa myös tulla kurja tunne siitä, ettei työllä ole mitään merkitystä.

Kerro meille, mikä palaute on jäänyt mieleesi ja minkä takia. Kyse voi olla yhtä hyvin kehusta kuin kritiikistäkin. Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.

Vastaa kyselyyn

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä. Vain tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Ei näy kommentissasi, tieto kerätään ainoastaan toimitusta varten.

Vastaukset

Lukijamme innostuivat kommentoimaan seuraavasti:

Minuun voi luottaa

Työkaveri sanoi äskettäin, että minuun hän luottaa sataprosenttisesti. Se oli kauniisti sanottu. Haluan jatkossakin olla luottamuksen arvoinen.

Jossu   |    24.5.2018 08:02

Pelkkää hiljaisuutta

Nyt kun oikein mietin, niin eipä sitä palautetta heru juuri koskaan. On vain pelkkää hiljaisuutta. Se tuntuu yllättävän pahalta, en minä nimittäin odota enkä tarvitse vuolaita kehuja. Tuntuu vain, että tekemiseni katoavat johonkin mustaan aukkoon.

takarivintauno   |    24.5.2018 08:11

Hyvä litistäjä

Kun olin nuori kesätyöntekijä ravintolassa, vuoropäällikkö sanoi kerran, että sinä X kyllä osaat litistää tyhjät maitotölkit hienosti niin, etteivät roskikset täyty hetkessä. Että kyllä huomaa, että teillä kotona on opetettu tuo asia. Täsmäkehu tuntui tosi hyvältä tuolloin ja muistan sen yhä kaikkien vuosien jälkeen.

Pirkkis   |    24.5.2018 08:26

Täydellinen tyrmäys

Pitkän, venymistä vaatineen kehitysprojektin jälkeen tiimimme sai sähköpostilla palautteen, joka on jäänyt lähtemättömästi mieleen: "Mitä olette menneet tekemään?!!"

Yksi tunareista   |    24.5.2018 09:08

Ei syytä ylpistyä

Opiskeluaikana olin töissä puhelinasiakaspalvelussa. Tiimipäällikkö kävi kanssani läpi vastaamistilastoja ja kertoi, että olen ottanut edellisen kuukauden aikana huomattavasti eniten puheluita vastaan. Sen sijaan, että olisin saanut kehuja, sain kommentin: "Mutta ei tästä kannata nyt ylpistyä" . Jepjep, jäi hieman erikoinen fiilis tästä "positiivisesta" palautteesta.

Lissu   |    24.5.2018 09:11

Muista, että kritisoimasi asian takana on ihminen

Positiivinen palaute on meille suomalaisille vaikea laji. Välillä työpaikalla tuntuu, että kritiikki sopii suuhumme paremmin ja tuntuu oikeutetummalta. Unohdammeko, että arvostelemamme asian takana on ihminen tai useita ja he ovat saattaneet tehdä kovastikin töitä. Työuran varrella on jäänyt mieleen se, että joillain ihmisillä on kadehdittava taito antaa pieniä voimaannuttavia palautteita työn lomassa: Kiitos! Olet taitava! Olet tehnyt hyvää työtä! Tämä oli hyvä projekti! He usein myös osaavat esittää korjaavaa palautetta nätisti ja perustella näkökulmansa asiallisesti. Näitä palautteita olen itsekin saanut ja ne kantavat pitkälle ja saavat hymyn huulille.

Humanisti   |    24.5.2018 09:48

Vakinaistamiseni syy

Olin aluksi nykyisessä tehtävässäni määräaikaisena. Minut kuitenkin haluttiin vakinaistaa lähes heti. Hallintopäällikkö totesi näin: "Haluamme vakinaistaa sinut, jotta saamme pitää sinut täällä."

19 vuotta vakinaisena   |    24.5.2018 10:00

Helpottavat sanat

Meillä oli viime vuonna organisaatiomuutos, jossa ihmisiä siirreltiin yksiköstä toiseen. Kaikkia jännitti, mihin kukin päätyy. Lopulta rytinä oli ohi ja selvisi, kuka on uusi esimieheni. En koskaan unohda, että hän sanoi minulle vilpittömän tuntuisesti "Olen iloinen, että juuri sinä tulit meidän yksikköömme".

Siitä alkoi yhteistyö   |    24.5.2018 13:52

Kukkaiskielillä puhumisen taito?

Kollegani on suorapuheinen pohjalainen ja antoi palautetta lähiesimiestyöskentelystäni. "Olet liian kiltti, joskus pitää lopettaa se kukkaiskielillä puhuminen ja sanoa miten asiat oikeasti on! " Palaute on huvittanut minua vuosia ja olen sitä yrittänyt välillä noudattaakin.

Kukkatyttö   |    24.5.2018 21:39

Paras kiitos

Asiakkaan hautajaisissa omaiset puheessaan kiittivät meitä palvelukodin työntekijöitä: kiitos kun ette ole virkahoitajia
Tänä kiitos lämmittää edelleen. Jotain on tehty oikein.

KSH   |    28.5.2018 17:53

4v asiakas

Minulla oli eräs 4v tyttö asiakkaana ja hän alkoi asioimaan aika tiuhaan myymälässä pienillä asioilla. Lopuksi hänen äiti tunnusti, että myyjä tätiä hän katsomaan aina tulee. No kerranpa hän tuli ja oli tehnyt itse korvakorut minulle 😱😱 Siinä oli sinistä ja pinkkiä ja lilaa. (Olimme kerran keskustelleet lempi väreistä).
Ne oli todella hienot korvakorut. Kyllä siinä tippa tuli linssiin. Sitä palautetta en unohda koskaan. Hän oli valloittava pikku prinsessa 💜

Optinen myyjä   |    28.5.2018 17:55

Palaute on lahja, kääreet vaihtelevat

Tuotan verkkosisältöjä hyvin säännellyllä toimialalla ensisijaisesti loppuasiakkaille ja toissijaisesti liiketoiminnan prosesseja helpottamaan. Mieleen on jäänyt asiakkaan palaute vuosien takaa: Jos tuosta ei ymmärrä, ei sitten mistään. Olin siis tehnyt jotain oikein. Vaa'an toisessa päässä työpaikan asiantuntijan luonnehdinta eräästä sisällöstä: Aivan kauhea! Se meni tunteisiin. Olen kuitenkin huomannut, että jos päästään kehittämään palveluja yhdessä, sävy muuttuu. Hyvin perusteltu korjaava palaute on paras lahja.

Sisulla   |    28.5.2018 19:39

Kehut mutkan kautta

Tästä on jo aikaa, mutta muistan kun eilisen päivän. Esimies tuli kertomaan kuulleensa lounaspöydässä johtoryhmäläisten keskustelun siitä miten hyvä rekrytointi olin ollut ja että "nyt on löytynyt oikea tekijä.." Jotenkin tuollaista reittiä tullut palaute tuntui tavallistakin paremmalta 😊

Perhonen 🦋   |    28.5.2018 21:50

Mielipiteet ovat pahasta

Sain kehityskeskustelussa palautetta työni sijaan persoonastani: olen äkkipikainen ja vaikeasti johdettava, koska minulla on eriäviä mielipiteitä ja tuon ne esiin. Muistelen myös saaneeni hyvää palautetta, mutten oikeastaan muista muuta kuin että olen vääränlainen.

Vääränlainen   |    29.5.2018 08:25

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

Noin 70 prosenttia suomalaisista on jännittänyt joskus jotain haastavaa sosiaalista tilannetta. Työelämässä jännittämiselle altistavat erilaiset vuorovaikutustilanteet, kuten esitykset, palaverit ja puhelinkeskustelut. Ne ovat tuttuja ainakin esimies- ja asiantuntijatyötä tekeville.

Toisaalta työ saattaa vaatia yhä enemmän sosiaalisia taitoja myös sellaisissa tehtävissä, joihin ei aikaisemmin ole liittynyt vuorovaikutusta esimerkiksi asiakkaiden kanssa.

”Jännittäminen saa alkunsa, kun jännittäjä alkaa pohtia, että mitäköhän muut ajattelevat minusta. Todellisuudessa ihmisillä ei ole yleensä edes aikaa miettiä muista mitään erityistä”, sanoo psykologi Minna Martin.

Hänellä on jännittämiselle selitys: ei ole jännittämistä ilman vaativuutta. Usein jännittäjä vaatii itseltään kohtuuttoman paljon, vaikka hän ei itse tunnista vaatimuksiaan.

Työyhteisö voi lievittää jännitystä

Minna Martin tunnetaan erityisesti sosiaaliseen ahdistukseen ja jännittämiseen liittyvien ongelmien ratkaisijana. Hän on muun muassa kirjoittanut kirjan Saa jännittää – jännittäminen voimavarana (Kirjapaja, 2017).

Martin asettelee työyhteisölle suurta roolia jännittämisen hyväksymisessä: jännittämisessä ei ole kyse vain jännittäjästä, vaan haaste on koko työyhteisön. Parhaimmillaan organisaatio voi saada monien ihmisten työpanoksen aiempaa tehokkaampaan käyttöön:

”Puhumisen määrä ei korreloi älykkyyden kanssa. Jos ei mietitä, miten hiljaisten äänet saadaan kuuluviin, syntyy vinouma, jossa kuullaan vain puheliaita.”

Työyhteisön pitäisi kyseenalaistaa omia luutuneita käsityksiään ja miettiä, miksi jännittämiseen suhtaudutaan epänormaalilla tavalla, vaikka se on mitä tavallisin asia. Martin heittääkin kysymyksen: kummalla on lopulta isompi ongelma, jännittäjällä vai sillä, jolla on vääriä käsityksiä jännittämisestä?

Hän suosittelee kertomaan omasta jännittämisestään esimiehelle ja työkavereille, mutta ymmärtää hyvin, ettei se aina ole mahdollista.

Turvallisuus edistää luovuutta

Vinkkinä jännittämisen lievittämiseen Minna Martin mainitsee kokousten pilkkomisen hetkellisesti parikeskusteluiksi, jolloin jännittyneetkin ihmiset puhuvat yleensä ihan hyvin. Rohkeamman osapuolen on sitten helppo nostaa esille parikeskustelussa käsiteltyjä asioita.

Martin muistuttaa, että me kaikki työskentelemme, opimme ja saamme luovuutemme käyttöön turvallisissa oloissa. Myös eriävien mielipiteiden ilmaisemisen pitäisi olla turvallista, ja toisinaan kannattaa tarjota mahdollisuutta anonyymiin kommentointiin.

Esimiehellä on tärkeä rooli turvallisen ryhmädynamiikan luojana ja jännittämisen lievittäjänä, mutta myös työntekijällä on vastuunsa. Työntekijän olisi hyvä järjestää työtään itselleen sopivaksi siten, että kalenterissa on myös toipumisaikaa jännittävistä ja kuormittavista tehtävistä. Aina se ei tietenkään onnistu.

Martin pohtii, tarvitseeko kaikkien työntekijöiden tehdä kaikkia asioita. Tärkeintä olisi löytää jokaiselle oma rooli. Ei kai kaikkien ole pakko esimerkiksi esiintyä?

”Työyhteisöissä kannattaa miettiä, annetaanko ihmisten olla erilaisia ja voidaanko työtä sovittaa juuri yksilöille sopivaksi. Toisaalta voidaan myös miettiä, missä asioissa työntekijä voisi taitojaan kehittämällä oppia sietämään uusia tehtäviä.”

Välttely vain pahentaa ongelmaa

Jännittämiseen kannattaa hankkia apua, jos se tuottaa kohtuutonta kärsimystä, heikentää selkeästi toimintakykyä tai jos se johtaa esimerkiksi palavereiden tai esiintymisten välttelemiseen.

Sosiaalisten tilanteiden välttely pahentaa usein ongelmaa. Voi syntyä ikävä kierre, jossa jännittäminen leviää sellaisiinkin tilanteisiin, jotka eivät ole aiemmin aiheuttaneet jännittämistä.

Jännittämisestä toipumisessa pelkkä altistuminen sosiaalisesti haastaville tilanteille voi auttaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta sellaisenaan se ei ole kovinkaan tehokas lääke. Tarvitaan myös asennoitumisen muutosta ja omien ajatusten työstämistä vapaa-ajalla vertaistuen tai ammattilaisen avun kanssa.

”Monet jännittäjät tarvitsevat vain lempeän ravistelun sille, että heidän ajattelutapansa ovat itse asiassa aika kohtuuttomia. Kun niistä luopuu, oma olotila paranee huomattavasti”, Minna Martin kertoo.

Henkisen haban kasvatus auttaa

Jännittämisen hallitseminen ei tarkoita, etteikö ihminen enää jännittäisi. Olennaista on oppia hyväksymään, että itselle tärkeät tilanteet jännittävät ja herättävät tunteita. Niistä ei kuulukaan päästä eroon.

Enemminkin kyse on siitä, kuinka oppii rauhoittamaan itseään ja kasvattamaan henkistä habaa, jotta sietää omia tunteitaan.

Minna Martin huomauttaa, ettei kulttuurimme tue parhaalla mahdollisella tavalla jännittämisestä puhumista. Suomalaisilla ei ole tapana puhua tunteista. Työelämässä voi olla jopa niin, että stressaantunutta kollegaa pidetään tehokkaana ja ahkerana, mutta jännittyneisyys nähdään heikkouden merkkinä ja sitä pyritään peittämään.

 

Pidä mielessä nämä:

  • Jännittäminen on normaali tunnereaktio haastavassa tilanteessa.
  • Normaalista jännityksestä ei voi eikä tarvitse vapautua.
  • On tärkeä oppia sietämään omaa ja toisten jännittyneisyyttä.
  • Jännittämisen jännittämisestä sen sijaan voi vapautua, ja se on usein elämänlaadun parantamiseksi tarpeellistakin.
  • Voimakkaaseen jännittämiseen tarvitaan ammattiapua, koska se ei välttämättä mene itsellään ohi.

Olen ehdottomasti kesäihminen. Haluaisin nukkua talvet ja olla kesällä hereillä ympäri vuorokauden, sanoo organisaatiotutkimuksen dosentti, vanhempi tutkija Minna Janhonen Työterveyslaitoksesta.

Kesäloman alkupäivinä hänen mieleensä alkaa pulpahdella työhön ja tutkimuksiin liittyviä ajatuksia. Ne ovat muhineet jossain alitajunnassa.

”En ahdistu, sillä vähitellen työ kyllä jättää minut rauhaan. Kirjoitan ajatukset heti ylös ja palaan niihin loman jälkeen. Silloin puntaroin, olivatko ne käyttökelpoisia vai eivät.”

Janhosen loma sisältää jonkin verran suunniteltua tekemistä, paljon löysää aikaa ja irtioton heti loman alussa. Irtiotto voi olla yhtä hyvin ulkomaanmatka kuin päivän reissu Kemiöön tai Hankoon.

Kahden teini-ikäisen pojan äidille perhe on tärkein voimavara. Nämä asiat toimivat vastapainoina työlle:

1. Käsityöt lepuuttavat aivoja

”Neulon itselleni villatakkeja ja villapaitoja. Yhdessä vaiheessa tuli neulottua paljon sukkia, mutta nyt perheeni ja lähisukuni on hyvin sukitettu.

Välillä teen vaikeita neuleita, joissa pitää koko ajan laskea silmukoita. Siinä ei tule mietittyä työasioita. Helppoa käsityötä tehdessä taas saatan tarkoituksella jäsennellä mielessäni jotain työasiaa.

Olen hurahtanut käsinvärjättyihin lankoihin. Olen tehnyt värjäyskokeiluja, mutta pääosin ostan muiden värjäämiä lankoja. Tilaan niitä ulkomailta ja aina matkoillakin minun pitää päästä paikalliseen lankakauppaan.

Löydän ideoita ja inspiraatiota Instagramista, missä seuraan neulesuunnittelijoita, aktiivisia käsityöihmisiä ja lankafirmoja. Jaan itsekin kuvia käsitöistäni.”

2. Liikunta pitää kropan kunnossa

”Käyn jumpassa kolme kertaa viikossa ja välipäivinä vähintään kävelylenkillä. Asumme Lohjalla, ja kotimme vierestä pääsee Lohjanharjun lenkkipoluille.

Kun tulee ikää, hyvän fyysisen kunnon ylläpito on entistä tärkeämpää. Tanssilliset jumpat koreografioineen auttavat minua myös nollaamaan aivot. Samalla ei voi miettiä työasioita eikä räplätä puhelinta.”

3. Marttailussa tapaa kavereita

”Neljä vuotta sitten olin mukana perustamassa kylällemme omaa marttayhdistystä, Muijalan marttoja. Porukkamme oli tutustunut toisiinsa hiekkalaatikon reunalla leikkipuistossa. Lasten kasvettua halusimme edelleen pitää yhteyttä.

Kokoonnumme kerran kuussa, yleensä koulussa tai seurakuntatalossa. Olemme esimerkiksi käyneet teatterissa, askarrelleet onnittelukortteja, tutustuneet papujen viljelyyn ja osallistuneet hyväntekeväisyystempauksiin.

Marttailussa minulle on tärkeintä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.”

4. Kukkien kauneus tekee hyvää

”Pidän kovasti kukista. Minulla on niitä melkein aina, vähintään leikkokukkia maljakossa. Pienellä, helppohoitoisella rivitalopihallamme kasvaa muun muassa tulppaaneja ja vuorenkilpiä. Lempikukkiani ovat tällä hetkellä pioni ja lemmikki.

Kukat tuovat arkeeni kauneutta ja värejä. Talvella omia kukkavalokuvia on kiva katsella Instagramista, muistella kesää ja haaveilla seuraavasta keväästä.”

5. Matkailu irrottaa tutuista kuvioista

”Lähden perheeni kanssa ulkomaanmatkalle pari kertaa vuodessa. Turistinähtävyyksien katselun ja luonnossa oleilun lisäksi teemme matkakohteessa myös arkipäiväisiä juttuja, kuten käymme ruokakaupassa ja laitamme ruokaa.

Matkat ovat irtiottoja. Olen utelias ja haluan nähdä, mitä kaikkea tällä maapallolla on. Vaikuttavia kohteita ovat olleet esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Madeiran saari.”

6. Kirjan teko on pitkäaikainen haave

”Kirjoitan kirjaa työn organisoinnin muutoksesta. Käsittelen sitä, miten eri vuosikymmenten johtamiskäytännöt ovat vaikuttaneet työn tekemiseen. Esimerkiksi tietyt 1970-luvun byrokraattiset käytännöt näkyvät työelämässämme edelleen.

Kirja on pitkäaikainen haaveeni. Kokoan samoihin kansiin tekemäni tutkimukset ja tähänastisen työurani.

Kirjoittaessa saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Olen tehnyt kymmenen vuotta intensiivistä projektityötä, jossa seuraava projekti alkaa ennen kuin edellinen ehtii loppua.”

Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sen kokeminen on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille, ja se on yhteydessä työntekijän terveyteen. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Kysyimme kolmelta Työterveyslaitoksen asiantuntijalta, mikä saa heidät kokemaan työn imua:

  1. Mikä työssäsi on erityisesti innostanut sinua viime aikoina?
  2. Millaisiin asioihin uppoudut työssäsi niin, että aika kuluu melkein huomaamatta?

Erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta

Pauliina Mattila-Holappa, erityisasiantuntija

Mattila-Holappa on psykologi, jonka väitöskirja on juuri valmistumassa. Se käsittelee nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä johtuvaa työkyvyttömyyttä.

1. ”On innostavaa nähdä, että omia tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa. Tuntuu hienolta myös, jos näkee yrityksissä käyttöön otettujen päätösten vaikuttavan yksittäisen ihmisen elämään. Päätökset ja käytännöt voivat vaikuttaa esimerkiksi niin, että työntekijä pystyy olemaan töissä terveydellisistä rajoitteista, kuten erilaisista sairauksista ja mielenterveyshäiriöistä, huolimatta.

Olen tavannut pitkään työttömänä olleita ihmisiä, jotka ovat osallistuneet hankkeisiin, joiden kautta heidän elämänsä on muuttunut.”

2. “Uppoudun työhöni eniten, kun saan ensimmäiset tulokset uudesta tutkimusaineistosta. Kiinnostavin vaihe on, kun pääsen tutkimaan tuloksia tarkemmin ja näen, ovatko ne menossa samaan suuntaan kuin aluksi on ajateltu. Aika hurahtaa nopeasti myös kirjoittaessa.”

Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta

Mikko Härmä, tutkimusprofessori

Härmä on taustaltaan lääkäri. Hän tutkii ikääntymistä, työaikoja ja unta.

1. “Innostavinta on, jos työstäni on ollut hyötyä työpaikoilla tai koetaan, että tiedontarpeeseen on vastattu. Iloa tuottaa myös se, että on itse pystynyt tuottamaan raportin pitkän tutkimustyön jälkeen. Erityisesti, jos on omasta mielestään onnistunut työssä ja lisäksi kokee, että se on ollut hyödyllistä muille. Tieteellisen mielenkiinnon lisäksi tuotamme tietoa parantaaksemme muiden hyvinvointia.”

2. “Kirjoittamisen parissa aika kuluu huomaamatta, erityisesti tieteellisiä artikkeleita tehdessä. Ajantaju karkaa helposti raportteihin syventyessä. Varsinkin kotona etätöissä on helpompi keskittyä ja huomaa yhtäkkiä, että onkin kulunut pari tuntia kauemmin kuin on suunnitellut.“

Erikoistutkija Kirsi Jussila Työterveyslaitoksesta

Kirsi Jussila, erikoistutkija

Jussila on tekniikan tohtori. Hänen erikoisalaansa ovat suojautuminen, suojavaatetus ja kylmässä työskentely.

1. “Monipuolisuus ja työtehtävien vaihtelevuus tekevät työstäni mielenkiintoista. Välillä teen mittauksia laboratoriossa tai kentällä ja välillä saan verkostoitua kansainvälisesti. Teen paljon projektityötä eri aihealueista ja eri ammattiryhmien kanssa. On kiinnostavaa tutustua useaan eri toimialaan ja työntekijöihin. Parasta on ollut päästä kentälle seuraamaan muun muassa sotilas -ja pelastusalan, kaivostyöntekijöiden ja eräoppaiden työtä.”

2. “Aika voi kulua huomaamatta, kun luen mielenkiintoista dataa tai teen mittauksia. Välillä uppoudun esimerkiksi kirjallisuuden etsimiseen.”

 

Jutun tekijät ovat Työterveyslaitoksen kesäharjoittelijoita.