Kivunhallintaryhmästä apua krooniseen kipuun

Polvea särkee, selkää vihloo, kyynärpäätä kolottaa. Pitkäaikainen kipu vaikeuttaa miljoonan suomalaisen elämää. Työterveyshuollon kipuryhmä on yksi keino tukea kivusta kärsiviä ja saada heidät pysymään töissä.

Työterveys Helsinki käynnisti vuoden 2016 alussa tutkimuksen kivunhallintaryhmistä työterveyshuollossa. Tutkimuksen aikana toteutettiin kuusi ryhmää, joiden osallistujat saivat tietoa, vertaistukea, vinkkejä ja ratkaisuja oman kipunsa hallintaan.

Osallistujat vastasivat kyselyyn ennen ryhmän alkamista ja kuuden ryhmätapaamisen jälkeen. Alustavat tulokset näyttävät erittäin myönteisiltä: Kipuoireet vähenivät kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Sairauspoissaolot vähenivät, unen laatu parani ja siten myös vireys ja energisyys lisääntyivät.

”Tärkeimpänä tuloksena pidän sitä, että kipupotilaiden pystyvyyden tunne lisääntyi”, sanoo tutkimuksen johtaja, Työterveys Helsingin kuntoutuslääkäri, työterveyden dosentti Helena Miranda.

”Kipu saattaa aiheuttaa hyvinkin lamaannuttavan olotilan. Se, että ryhmäkeskustelujen avulla ihmiset kokivat pystyvänsä esimerkiksi nauttimaan asioista kivusta huolimatta, on merkittävä muutos.”

Tutkimuksessa pystyvyyden tunnetta arvioitiin esimerkiksi näillä väittämillä: Pystyn osallistumaan kotitöihin kivusta huolimatta. Pystyn tapaamaan ystäviäni kivusta huolimatta. Selviän kivun kanssa useimmista tilanteista. Pystyn tekemään työtä kivusta huolimatta. Pystyn harrastamaan. Pystyn elämään normaalisti kivusta huolimatta.

”Olen erityisen tyytyväinen, että kivusta johtuva pelko ja asioiden tekemisen välttäminen kivun takia vähentyivät, sillä siihen ei ole helppo vaikuttaa”, Miranda kertoo.

Krooninen kipu vaivaa työikäisiä

Krooniseen kipuun liittyy usein liitännäisoireita, kuten masennusta ja uniongelmia. Joka toisella suomalaisella työssäkäyvällä aikuisella on masentuneisuutta, unihäiriöitä tai laaja-alaista kipua. Mitä useampi oire edellisistä henkilöllä on, sitä yleisempiä ovat työkyvyn heikentyminen, lääkärikäynnit ja poissaolot töistä.

”Kivunhoidon ja kroonisen kivun hallinnan kehittäminen perus- ja työterveyshuollossa on tärkeää kipuun liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä”, Helena Miranda sanoo.

Sairaaloilla on kipupoliklinikoita, joissa on ollut pitkäkestoisena toimintana kipuryhmiä. Myös joissakin terveyskeskuksissa ja potilasyhdistyksissä on järjestetty kipuryhmiä. Sen sijaan työterveyshuolloissa niitä ei ole pahemmin ollut, vaikka esimerkiksi masennus-, uni- ja mindfulness-ryhmiä on saatettu järjestää.

Mirandan mukaan olisi hyvä, jos kipuryhmistä tulisi jatkuvaa toimintaa ympäri Suomen, kuten Työterveys Helsingissä on käynyt. Kipuryhmillä on useissa tutkimuksissa todettu olevan vaikutusta krooniseen kipuun.

”Ryhmien tavoitteena ei välttämättä ole kivun väheneminen, vaan pystyvyyden tunteen lisääminen ja pelkojen vähentäminen. Tämä on uudempaa ajattelua kroonisen kivun hoidossa”, Miranda kertoo.

Huojentavaa, että kipua ei vähätellä

Yksi kipuryhmätoiminnan kulmakivi on vertaistuki, sillä yhteisen kokemuksen jakamisen voima on suuri. Tämä on todettu monenlaisessa ryhmätoiminnassa niin käytännössä kuin tutkimuksissakin. Helena Mirandan mielestä oleellista juuri kipuasioissa on se, että potilasta ja hänen tuntemuksiaan ei vähätellä.

”Osallistujille oli helpottava kokemus, että heidän ei tarvinnut vakuutella omaa kipuaan muille, että kipu otettiin tosissaan ja että muut kokivat samoja asioita.”

Mirandan johtamassa tutkimuksessa kipuryhmien osallistujat jakoivat avoimesti kokemuksia ja vinkkejä. Toisen samassa tilanteessa olevan vinkit on helppo ottaa vastaan. Vertaistuen saaminen ja antaminen loivat ryhmälle tiiviin ja luottavaisen ilmapiirin. Ryhmän matkan edetessä ohjaajan rooli pieneni ja ryhmäläiset alkoivat kannatella toisiaan.

Kivunhallintaryhmä ei ole automaattisesti jokaiselle sopiva toimintamalli, vaikka vertaistuki tärkeää onkin. Kaikki eivät halua kertoa omia tuntemuksiaan ventovieraille. Tutkimuksen ryhmiin valittiin henkilöitä, jotka olivat valmiita jakamaan kokemuksiaan ja tuntojaan.

Ryhmän ohjaajilla tärkeä rooli

Työterveys Helsingin kipuryhmien ohjaajina toimivat työterveyshoitajat, työpsykologi ja työterveyslääkäri. Helena Mirandan mukaan on erityisen tärkeää, että ohjaajat saavat työnsä avuksi työnohjausta.

”Ohjaajia tarvitaan ryhmätilanteissa, jottei kiputuntemuksiin ja kärsimykseen jäädä vellomaan. Ne on hyvä todeta, mutta ryhmän tarkoitus on päästä niistä eteenpäin ja tuoda tilanteeseen erilaisia keinoja ja ratkaisuehdotuksia.”

Ryhmän vetäjien empaattisuutta, avoimuutta ja keskustelutaitoja kehuttiin palautteessa. Ne mahdollistivat onnistuneet ryhmäkokemukset.

Työkalu työterveyshuoltojen käyttöön

”Suomessa on kivuista johtuvia sairauspoissaoloja eniten maailmassa. Kipuoireisia pitää auttaa kivun hallinnassa ja heidän työkykyään pitää tukea”, Helena Miranda sanoo.

”Työterveyshuolloissa toiminnan fokuksessa on nimenomaan työkyky. Kipuryhmissä ainutlaatuista on vertaistuki, tiedon jakaminen ja ratkaisukeskeisyys.”

Kun tulokset koko tutkimuksesta valmistuvat, on aika miettiä, miten malli saadaan käyttöön Suomen työterveyshuoltoihin. Mirandan mukaan tässä olisi yksi toimiva keino kivun hallintaan ja kipupotilaiden auttamiseen.

Jaa sisältö somessa!