Kun robotit tulevat työkavereiksemme

Miten robotiikka vaikuttaa työelämään? Onko robotista hoiva-alan uudistajaksi? Näitä kysymyksiä pohdittiin Work Up! -seminaarissa.

Work Up! Robotti työkaverina -seminaarissa Helsingin Korjaamolla 23.5.2017 pohdittiin robotiikan vaikutusta työelämään nyt ja tulevaisuudessa. Seminaarissa oli panelisteina muun muassa aiheen tutkijoita sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia.

Robotisaatioon suhtauduttiin keskusteluissa avoimesti ja varovaisen innostuneesti. Samaan aikaan kuitenkin muistutettiin, että tietyt asiat ovat arvokkaita juuri siksi, että niitä ei kone voi tehdä. Esimerkiksi lämmin kosketus tai empatia on vain ihmiselle mahdollista.

Paljon puhutaan siitä, kuinka työ on juuri nyt voimakkaassa muutoksessa. Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimusyksikön tutkimusjohtaja Katri Saarikivi haastoi paneelikeskustelussa tätä ajatusta:

”Ei työ itsessään muutu tai katoa. Edelleen työ on ihmisten ongelmien ratkaisemista. Työn tekemisen tavat kyllä muuttuvat”, Saarikivi huomautti.

”Empatia on kuitenkin tärkein työtaito, ja laadukas vuorovaikutus on tärkein arvonluonnin prosessi. Näihin tarvitaan edelleen ihmistä.”

Mielikuva peltiheikistä on sitkeässä

Keskustelijat pohtivat sitä, että usein edelleen robotti herättää mielikuvan ”peltiheikistä”, joka vain möyryää kömpelösti eteenpäin. Tällainen voisi olla esimerkiksi ajatus tiskausrobotista: ihmisen muotoinen kapine pesemässä astioita käsin.

Kuitenkin astianpesukone on nimenomaan oikeasti tarkoitukseensa kehitetty robotti – laite, joka tekee työn ihmisen puolesta huomattavasti tehokkaammin. Samanlaista työtä helpottavaa tarkoituksenmukaisuutta haetaan robotiikan kehittämistyössä koko ajan.

Kirjailija Johanna Sinisalo ehdotti, että itse asiassa robotit voisivat tehdä tulevaisuudessa paljon suuremman osan kaikesta työstä, jolloin niin sanotun tuottavan työn aseman korostaminen voisi yhteiskunnassamme vähentyä.

Työn itseisarvon väheneminen voisi vapauttaa ihmiset tekemään juuri sitä, mikä heidät tekee onnelliseksi ja viettämään aikaa enemmän vaikkapa läheistensä kanssa.

Hoivarobotti ei korvaa ihmistä

Erityinen huomio seminaarissa kohdistettiin robotteihin hoito- ja hoivatyön uudistajana. Paikalla oli Zora-robotti, jota myös haastateltiin. Vastaukset oli luonnollisesti etukäteen ohjelmoitu, mutta tilanne antoi hyvän kuvan siitä, kuinka robotti esimerkiksi voi tuottaa hämmästyttävästi ihmisen puheen kaltaista puhetta.

Tuomo Särkikoski Tampereen yliopistosta esitteli kolme eri roolia, jotka tuoreen ROSE-hankkeen tutkimuksen mukaan robotilla voi olla vanhustyössä: robotti voi olla haitake, huvike tai hyödyke.

Haitakkeena se näyttäytyy, kun sen käyttöä ei yksinkertaisesti koeta mielekkäänä. Tällaisiksi on todettu esimerkiksi robotin käyttö terveystietojen käsittelijänä ja hoitosuositusten laatijana, saattajana kodin ulkopuolella tai fysioterapiassa.

Huvikkeeksi robotti on taas koettu esimerkiksi peli- tai laulukaverina, menovinkkien ehdottajana tai surullisuuden tai kivun havaitsijana ja avun hälyttäjänä. Näissä tilanteissa robotit jakavat myös käyttäjien mielipiteitä.

Selvästi hyödyllisenä eli hyödykkeenä robotit on koettu esimerkiksi etärobottina vanhuksen ja läheisen välisessä yhteydenpidossa, vanhuksen virtuaaliassistenttina, kuten muistuttajana lääkkeiden ottamisesta tai äänen lukijana sekä kaatumisen havaitsemisessa ja avun hälyttämisessä. Näissä tilanteissa robotilla on selkeästi hoitajaa avustava rooli.

”Robotti sopii hyvin rutiinityöhön, kuten pyykkihuoneeseen. Se ei kuitenkaan korvaa ihmisen kosketusta – lämmin käsi toisen kädessä on korvaamaton”, muistutti Superin pääluottamusmies Annika Asla Helsingin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Jaa sisältö somessa!