Kuusi myyttiä työuupumuksesta – ”Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit”

Osallistu
Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta

Johtuuko työuupumus ihmisen persoonallisuudesta? Tai siitä, että tuntee intohimoa työhönsä? Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta oikoo työuupumukseen liittyviä myyttejä.

Työuupumus on ilmiö, josta puhutaan hyvin vahvoin äänenpainoin. Siihen liittyviä käsityksiä ja uskomuksia voidaan heitellä tosiasioina, vaikkei itsellä olisi oikeasta työuupumuksesta kokemusta tai tietoa, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Hakanen on tutkinut työuupumusta yli 20 vuotta muun muassa opettajilla, hammaslääkäreillä ja Arvo Ylpön 1960-luvun alussa tutkimilla lapsilla, kun heistä oli tullut seniori-ikäisiä työntekijöitä. Viimeksi hän tutki työuupumusta 34 kunnan henkilöstössä. Hakanen on tehnyt työuupumuksesta myös väitöstutkimuksensa.

Hakanen ottaa kantaa työuupumukseen liittyviin myytteihin, jotka hänen mukaansa pulpahtelevat esiin vuodesta toiseen:

1. Intohimo työhön aiheuttaa työuupumuksen

Käsitys intohimosta työuupumuksen aiheuttajana voi olla peräisin professori Ayala Pinesin 1970-luvulla kirjoittamasta ajatuksesta: In order to burn out a person needs to have been on fire at one time. Uupuakseen ihmisen on siis pitänyt ensin olla liekeissä.

Siinä on tietty järki, mutta ajatus uupumiseen johtavasta mekanismista on otettu vastaan itsestäänselvyytenä, kyseenalaistamatta.

Viime vuonna julkaistiin minun ja kahden hollantilaisen kollegani seurantatutkimus suomalaisista hammaslääkäreistä. Sen mukaan työn imun kokeminen ennustaa pitkällä aikavälillä vähäisempää työuupumusriskiä.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Tällainen positiivinen intohimo työhön siis suojaa työuupumukselta.

Työn imu sotketaan helposti toiseen intohimon lajiin eli työholismiin. Se tarkoittaa kielteistä, pakkomielteistä ja kohtuutonta työntekoa, jossa työstä irrottautuminen on vaikeaa ja jossa työ on tekijälleen elämää suurempi missio. Työholistilla onkin tavallista suurempi riski uupua työssä.

2. Liiallinen työmäärä on syy työuupumukseen

Usein ajatellaan yksioikoisesti, että työuupumus johtuu pelkästään kohtuuttomasta työmäärästä. Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat muutkin kuormittavat asiat, kuten epäselvät tavoitteet, huono johtaminen, arvostuksen puute ja työntekoa hankaloittava byrokratia.

Ei pidä unohtaa myöskään voimavaratekijöitä, jotka vahvistavat työn imua ja suojaavat työuupumukselta. Niitä ovat esimerkiksi hyvät vaikutusmahdollisuudet, palautteen saaminen, työyhteisön hyvä henki ja yhdessä jaettu käsitys työpaikan olemassaolon tarkoituksesta.

Jos tällaisia työn voimavaroja on paljon, työn vaatimukset voivat olla kovatkin – eikä työ silti kuormita liikaa. Kysymys on antamisen ja saamisen tasapainosta.

Esimerkiksi yrittäjät, johtajat ja itsensätyöllistäjät tekevät tyypillisesti paljon töitä. Työhyvinvointikyselyissä juuri nämä ryhmät voivat yleensä parhaiten. Uskon sen kertovan siitä, että heidän työssään on vastaavasti paljon vapautta ja muita voimavaroja.

3. Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit ja paineet

Yksityiselämän asioilla ei näytä olevan merkittävää roolia työuupumuksessa. Tutkin tätä vuonna 2005 väitöskirjassani, jota varten haastattelin työuupuneita ihmisiä.

Meillä on kyllä keinot todeta, milloin kyse on työuupumuksesta eli työperäisestä häiriöstä. On tietysti olemassa työn ulkopuolisestakin elämästä johtuvaa kuormitusta, mutta se on sitten eri asia.

Jos työssä on jo pitkään ollut kohtuutonta kuormitusta ja yksityiselämässä sattuu jotain ikävää, kuten avioero tai läheisen vakava sairastuminen, kamelin selkä voi katketa.

Olen huolissani siitä, että nykyiseen työelämään ei tahdo mahtua elämään kuuluvia vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja kriisejä.

4. Työuupumus johtuu ihmisen persoonallisuudesta

Työuupumuksen sanotaan joskus aiheutuvan yksilön heikkoudesta, ylitunnollisuudesta tai vääristä työtavoista.

Koska jaksamisongelmat ilmenevät yksilössä, harhaudutaan helposti siihen myyttiin, että kaikki johtuu yksilöstä. Työuupumus on kuitenkin myös sosiaalinen ilmiö, joka voi jopa tarttua työntekijästä toiseen.

Väitöskirjassani tutkin ”korostunutta vastuuntuntoisuutta”, koska sen mahdollisesta yhteydestä työuupumukseen puhuttiin jo silloin. Yhteys osoittautui hyvin lieväksi. Paljon vahvempi yhteys työuupumukseen oli esimerkiksi sillä, että työssä on rooliristiriitoja ja jatkuvaa kiirettä.

Kun työntekijä uupuu, työyhteisössä nähdään herkästi, mitä hänen olisi kannattanut tehdä toisin. Siinä voi olla perääkin. Ihmisen omilla selviytymiskeinoilla ja työtavoilla on väliä.

Kuitenkin esimerkiksi työholistista, rajatonta työskentelyä voidaan pitää työpaikalla suotavana aina siihen asti, kun se tuottaa ongelmia ja uupumusta.

Ajattelen kuitenkin, että meillä kaikilla on oma persoonallisuutemme, osaamisen tasomme, omat asenteemme, tapamme ja elämäntilanteemme. Tuntuu, että nyt ne nousevat ongelmaksi. Työn henkiset vaatimukset ovat koventuneet niin, että meidän pitäisi olla kuin yhdestä muotista valettuja.

5. Tietty ihmisryhmä on paljon uupuneempi kuin muut

Median huomion kohteeksi ja keskusteluihin nousee välillä jokin ryhmä, jonka sanotaan olevan erityisen uupunut.

Esimerkiksi viime aikoina on puhuttu nuorten naisten jaksamisvaikeuksista. 2000-luvun alussa ongelmaryhmänä pidettiin nuoria – varsinkin it-alalla työskenteleviä.

Meillä ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että tietty ihmisryhmä kärsisi työuupumuksesta olennaisesti muita enemmän. On toki mahdollista, että jokin ryhmä on yliedustettuna vaikkapa jollain työterveyshuollon vastaanotolla.

Kattavat tutkimustiedot työuupumuksen yleisyydestä eri ryhmissä ovat toisaalta lähes kymmenen vuoden takaa.

Voisi kuvitella, että naisten miehiä suurempaan uupumiseen olisi paljon syitä. Työelämässä naisten asema ei ole yhtä hyvä kuin miesten, ja kotona monilla naisilla on edelleen enemmän vastuuta kuin miehillä. Arvelen, että naisilla pitää olla myös sellaisia voimavaratekijöitä, jotka suojaavat heitä uupumiselta.

Jonkin ryhmän nostamisella huomion kohteeksi voi olla hyviä seurauksia. Ehkäpä nuorten naisten hyvinvointiin aletaan sen ansiosta kiinnittää lisää huomiota. Haittana voisi olla se, että jokin toinen uupumuksesta kärsivä ryhmä jää yhteiskunnassa pimentoon ja vaille tukea.

6. Työuupumus on muotiasia, jolla kerskutaan

Olen kuullut, että työuupumuksella diivailtaisiin ja kerskailtaisiin. Se on ihmeellinen harhakuvitelma. En usko, että yksikään työuupumuksen kokenut tai sitä läheltä seurannut keksisi siitä mitään ylpeilyn aihetta.

Työuupumukseen liittyy päinvastoin syyllisyyden, riittämättömyyden ja häpeän tunteita sekä itsensä soimaamista. Vasta toipumisprosessin aikana työuupunut alkaa nähdä, että taustalla on paljon muuta kuin oma epäonnistuminen: työolot ovat olleet pitkään kestämättömällä pohjalla.

Olisi hyvä, jos ihmiset pystyisivät leveilemään sillä, että he lopettivat työpäivänsä ajoissa ja lähtivät merenrantaan syömään jäätelöä. Se on nykyisin rohkeampaa kuin työn tekeminen tauotta ja kellon ympäri.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Uusi tutkimus työuupumuksesta tulossa

Jari Hakanen tutkii tutkijaryhmänsä kanssa työuupumusta uudella menetelmällä. Se sisällyttää työuupumuksen ydinoireiksi – kroonisen väsymyksen ja henkisen vetäytymisen työstä ohella – kognitiivisen ja emotionaalisen hallinnan heikentymisen.

Tarkoituksena on muun muassa saada ajantasainen tieto työuupumuksen yleisyydestä Suomessa, tuottaa työpaikoille ja työterveyshuolloille selkeät raja-arvot lisääntyneen työuupumusriskin hälytysmerkeistä ja vakavasta työuupumuksesta sekä tunnistaa työpaikoilla niitä sosiaalisia voimavaroja, jotka suojaavat työuupumukselta työn murroksessa.

Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja työeläkevakuutusyhtiö Varma.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (13)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (13)

Ei naurata |

Totta. Minusta revittiin kaksin käsin irti kaikki mahdollinen. Kun aloin pyytää (en siis edes vaatia) muutosta, minusta tuli häirikkö, huono työntekijä ja se, joka teki virheitä eikä oppinut.

Työstä uupunut |

Nyt kiireellä muuttamaan otsikkoa! Otsikosta saa hätäisempi lukija käsityksen, että nimenomaan yksityiselämän kriisit aiheuttavat työuupumusta, vaikka se on vain yksi paikkaansapitämättömistä myyteistä joita kirjoitus hyvin ansiokkaasti murtaa.

Naisten rauta ylös |

Tutkimuksessa olisi hyvä selvittää myös onko uupumisen taustalla naisten alhaiset rautavarastot, jotka ovat alidiagnosoituja. Kuukautiset, raskaudet ja synnytykset tekevät hiljaista työtä "uupumiselle" kun ajatus ei kulje kirkkaasti.

Uupunut |

Työuupumuksesta on valitettavan usein työnantajilla ja joskus myös työterveyshuollossa kummallisia, uupunutta työntekijää leimaavia ja syyttäviä käsityksiä. Tämän artikkelin otsikointi tukee juuri noita vääriä käsityksiä. On aina otettava huomioon, että lukijoissa on väistämättä myös henkilöitä, jotka lukevat vain otsikot ja olettavat saavansa sitä kautta olennaisen koko artikkelin sisällöstä. Toivoisin siksi, että otsikoita muokattaisiin pikimmiten.

Hm.. |

Voiko ihminen olla töissä väärällä alalla tai työn kehysasiat uuvuttaa? Esim. kolmivuorotyö, yötyö ei sovi kaikille.

Upoksissa |

Työssä jaksamiseen vaikuttaa ehdottomasti myös ihmisen muut kriisit samaisella hetkellä. Mutta palkon olisi terveydenhuollon puolella tehtävissä tämän asian hyväksi. Ihminen ei saa mistään apua henkilökohtaisen kriisin pufottaessa pohjalle.

Lopen uupunut Oulusta |

Aivan mahtavia tutkimustuloksia. Kolmesti uupuneena on tullut mietittyä syitä. Tämä valaisi kovasti. Mutta voisiko tuon otsikon korjata, se kun herättää somessa suuria tunteenpurkauksia ja estää monia jakamasta tätä tosi tärkeää juttua. Itselläkin meni hetki ennenkuin uskalsin alkaa lukemaan sitä. Mutta tosiaan jatkakaa tutkimuksia, ne ovat ainakin minulle äärimmäisen tärkeitä ja hyödyllisiä, kun vielä parikymmentä vuotta pitäisi jotain työtä yrittää tehdä...

Ml |

Oman läpikäyneenä allekirjoitan lukemani.

Jonne |

Kun johto ei kuuntele ja kuormittaa kohtuuttomasti tarkoituksena ajaa ulos osaajat ja ottaa tilalle "hyviä tyyppejä, joilla ei ole välttämättä ole osaamista", mitä tehdä? Työterveys ei puutu asiaan kun johto osaa selittää asian itselleen edullisesti. Minä leveilen sillä että teen vain sen ajan töitä mitä sopimuksessa lukee, itse työtä jää tekemättä paljon ja johto pitää minua huonona työntekijänä tämän takia. Eli aina ei voi syyttää työntekijää.

Hienoa |

Todella hieno kirjoitus, joka sisälsi paljon tietoa tiiviissä muodossa ja selkeästi ilmaistuna. Antoi uutta sisältöä monille väärillekin uskomuksille.

Umpikujalla |

Omalla kohdallani työuupumusta on aiheuttanut liian vähäiset työtehtävät ja se ettei työ haasta tarpeeksi. Olen hakenut muita töitä jo pidemmän aikaa. Irtisanoutuminen ja tyhjän päälle jääminen ei ole mahdollista.

Mummeli |

Organisointi kyky työssä on AjaO .

Jannike |

Naisten korostuminen uupumistilastoissa saattaa kieliä mm. siitä, että naiset ylipäätään ovat aktiivisempia hakemaan apua ja menemään lääkäriin. Miehillä saattaa olla ylikorostunut "itse pitää pärjätä" -mentaliteetti, tai ajatus siitä, että vain heikot pyytävät apua.

Tuoreimmat jutut

Työkaveri poikkeaa toistuvasti siitä, mitä on yhdessä sovittu. Hän osoittaa mieltään tai ottaa itselleen erivapauksia. Toimintatapa harmittaa muita ja vaikeuttaa työn tekemistä. Kyse on vastuuttomasta, asiattomasta työkäyttäytymisestä.

Vaikka käytös on ikävää, se ei täytä työpaikkakiusaamisen kriteerejä. Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa ja tiettyyn henkilöön kohdistuvaa. Vastuuttoman käytöksen kohde voi vaihdella tai sitten se kohdistuu työyhteisön kaikkiin jäseniin.

”Joskus taustalla on aidosti väärinymmärrys tai ajattelemattomuus. Henkilö ei tule ajatelleeksi, miten hänen toimintansa vaikuttaa muiden työhön”, sanoo johtava konsultti Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.

Kalavainen on auttanut työyhteisöjä konfliktitilanteiden ratkaisemisessa ja valmentanut esimiehiä. Hän on asiantuntijana Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennuksessa, jossa käsitellään myös vastuutonta työkäyttäytymistä.

Myöhästelystä voi tulla tapa

Yksi esimerkki asiattomasta työkäytöksestä on toistuva myöhästely palavereista. Sen sijaan että myöhästelijä pahoittelisi ja liittyisi kokoukseen vaivihkaa, hän tekee asiasta numeron. Hän selostaa, mikä oli myöhästymisen syy tällä kertaa ja haluaa muilta tiivistelmän siihenastisesta keskustelusta.

”Ei ole maailmanloppu, jos näin käy kerran tai pari. Mutta jos myöhästymisestä muodostuu tapa, se häiritsee palaverien kulkua ja yhteistyötä”, Susanna Kalavainen sanoo.

Hän kertoo toisen esimerkin. Se liittyy työporukkaan, jonka jäsenet tekevät huoltokeikkoja. Keikalle lähtijät hakevat työvälineet ja varusteet yhteisestä varastosta. On sovittu, missä säilytetään mitäkin ja miten tieto jonkin tarvikkeen loppumisesta ilmoitetaan eteenpäin.

Yksi työntekijöistä ei huolehdi siitä, että varastoa täydennetään. Hän saattaa myös jättää sinne likaisia työvälineitä.

Puhu työn tekemisen kautta

Työkavereiden ei ole helppoa ottaa puheeksi, että joku myöhästelee tai ei huolehdi yhteisistä työvälineistä. Kukapa haluaisi ryhtyä nipottajaksi?

”Asiaa ei kannatakaan ottaa esiin sormi pystyssä siihen tyyliin, että minäpäs olen löytänyt täältä vastuuttoman kollegan”, Susanna Kalavainen sanoo.

Parempi on puhua työn tekemisen kautta: Mikä estää työn sujumista? Miten se vaikuttaa muiden työhön? Mikä auttaisi saavuttamaan työn tavoitteet? Suoraan puhuminen on joka tapauksessa reilumpaa kuin se, että ongelmaa taivastellaan asianomaisen selän takana.

Kalavaisen mielestä vastuuttoman työkäyttäytymisen voi ottaa puheeksi työyhteisössä kuka tahansa. Esihenkilön tehtävä on varmistaa, että yhteisistä toimintatavoista on sovittu ja että jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Esihenkilö voi myös luoda ilmapiiriä, jossa ongelmista puhuminen on mahdollista.

Huono päivä ei oikeuta huonoa käytöstä

Eikö työpaikalla sitten saa olla oma itsensä? Ja eikös kaikilla ole joskus huonoja päiviä?

Tällaiset kysymykset ovat Susanna Kalavaiselle tuttuja. Hänen mukaansa hyvä työyhteisö on toki valmis ymmärtämään ja joustamaan. Emme ole työpaikalla kyttäämässä ja laskemassa toistemme virheitä.

Ihmisen temperamentti tai huono päivä ei kuitenkaan oikeuta vastuutonta työkäytöstä. Lähimmille työkavereille on asiallista kertoa, jos ei ole parhaassa terässään ja vetäytyy omiin oloihinsa. Silloin työyhteisön ei tarvitse arvailla, miksi kollega on kuin myrskyn merkki.

Työpaikalla erioikeuksia ottava saattaa ajatella, että säännöt koskevat vain muita – esimerkiksi uusia työntekijöitä. Jollain perusteella hän rajaa itsensä pois.

”Joskus kriittisessä asemassa oleva ammattiryhmä alkaa vaatia erivapauksia. Jos he ovat erikoiskoulutettuja ja heistä on pulaa, esihenkilö on vaikeassa paikassa”, Kalavainen sanoo.

Älä tyrmää saamaasi palautetta

Palaute siitä, että oma käytös on muiden mielestä vastuutonta, voi yllättää. Silti palautetta ei kannata oitis tyrmätä eikä mitätöidä. Vastahyökkäykseenkään ei pidä ryhtyä.

Jos palaute vaatii sulattelua, on hyvä ottaa aikalisä: ”En ihan tunnista tätä, mutta voisimmeko jutella asiasta ylihuomenna?”

Parhaassa tapauksessa keskustelussa löytyy ratkaisu hiertävään ongelmaan tai uusi tapa toimia. Kun työkulttuuri on turvallinen, haetaan enemmän yhteistä hyvää kuin toisen tappiota. Susanna Kalavainen muistuttaa, että vastuullisuuteen kuuluu myös pulmien esiin nostaminen:

Jos työmaalla on rikkinäinen kaide, siitä ilmoittaminen tuntuu luonnolliselta ja selvältä. Ei voi jäädä odottamaan, huomaako työnjohtaja tai työsuojeluvaltuutettu kaiteen menneen rikki.

Entä jos havaitsee työn sujumista tai yhteistyötä häiritsevän asian? Voisiko ajatella, että sen esiin tuominen on samaan tapaan vastuun kantamista?

Moni hakeutuu luontoon siksi, että se tuntuu hyvältä. Mutta mitä asiasta tiedetään tutkimusten perusteella?

Psykologian tohtori, erikoistutkija Kaisa Törnroos Työterveyslaitoksesta on ollut mukana Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekteissa, joissa on selvitetty luonnon hyvinvointivaikutuksia. Esitimme hänelle kahdeksan kysymystä:

1. Miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin?

Luonnossa oleilu palauttaa ja elvyttää. Luonnossa ihminen elpyy paremmin kuin rakennetussa ympäristössä.

Yksi teoria selittää elvyttävää vaikutusta sillä, että luonnossa ei tarvitse kuluttaa energiaansa ympäristön ja sen tapahtumien tarkkaan havainnoimiseen. Esimerkiksi työssä pitää pinnistellä ollakseen tarkkaavainen.

Luonto vähentää lihasjännitystä, alentaa verenpainetta, hidastaa sydämen sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää kehossa. Luonto vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintaan tavalla, joka auttaa rentoutumaan.

2. Onko jokin luontoympäristö toista parempi hyvinvoinnin kannalta?

Luontoympäristöjä ei siinä mielessä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Erityisen hyvää tekee, jos luonnossa oleskelee omassa mielipaikassaan. Elvyttävää vaikutusta vahvistaa esimerkiksi kokemus lumoutumisesta ja siitä, että on yhteydessä luontoon.

3. Mitä mielipaikalla tarkoitetaan?

Mielipaikka on sellainen ympäristö, josta pitää ja jossa on hyvä olla. Joku löytää mielipaikkansa metsäpolulta tai kalliolta, joku järven rannalta. Mielipaikka herättää myönteisiä tunteita, eikä siellä tarvitse jännittää. Jos vaikka meri tai metsä pelottaa, se ei ole oikea paikka palautumiseen.

4. Edellyttääkö luonnosta nauttiminen liikunnallisuutta?

Ei edellytä. Luonnossa ei tarvitse olla aktiivinen – pelkkä oleskelukin tekee hyvää. Palauttavia vaikutuksia syntyy jopa niin, että katsoo luontokuvaa tai ikkunasta näkyvää vehreää maisemaa.

5. Kertoisitko luonnon vaikutuksesta työhyvinvointiin?

Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten palautumista voidaan edistää työpäivän aikana. Yksi työntekijäryhmä lähti lounastauoillaan vartiksi kävelemään puistoon. Kokeilu kesti kaksi viikkoa.

Puistokävelyihin osallistuminen oli yhteydessä parempaan keskittymiskykyyn ja vähäisempään väsymykseen iltapäivällä ennen kotiin lähtemistä. Lisäksi kävelijöiden verenpaine laski. Oleellista oli se, että he nauttivat lounastauoistaan.

Myös vapaa-ajan luontokokemukset auttavat palautumaan stressistä ja parantavat vireyttä. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa ne työntekijät, jotka ulkoilivat luonnossa useamman kerran viikossa, kokivat muita enemmän työn imua eli myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä.

6. Miten työssä voi hyödyntää luonnon hyviä vaikutuksia?

Taukokävelyjen lisäksi kannattaa kokeilla kävelypalavereita. Ne toimivat, jos kokouksessa ei tarvita tietokonetta eikä papereita. Ketään ei voi pakottaa ulos, mutta suosittelen ulkoilun hyödyntämistä useammin kuin vain tyky-päivänä kerran vuodessa.

Entä voisiko osan työmatkastaan kulkea puiston kautta? Etätyöntekijä taas voi ”leikkiä” lähtevänsä töihin ja mennä vartin kävelylle ennen töiden aloittamista.

Pientä piristystä saattaa tuoda myös mieluinen luontokuva työpisteen seinällä tai tietokoneen taustakuvana.

7. Mitä tehdä, jos meinaa jämähtää sisälle?

Yksi vaihtoehto ovat ohjatut luontoretket. Kirsi Salonen teki Tampereen yliopistoon väitöstutkimuksen, jossa hän muun muassa vertaili ohjattuihin luontokokemuksiin osallistuvia ja niitä, jotka kävivät luonnossa itsekseen.

Osa itsekseen ulkoilevista kertoi, että kylmyys, sade tai pimeys saattoi estää heitä lähtemästä luontoon. Porukalla liikkuvia säiden vaihtelu tai esimerkiksi pelko hämärää metsää kohtaan ei haitannut.

Oma kokemukseni on, että jo yhden kaverin seura saa lähtemään kävely- tai pyörälenkille – oli sää millainen tahansa.

8. Mikä on sinun mielipaikkasi luonnossa?

Kodin lähellä minulla ei ole tiettyä mielipaikkaa. On kuitenkin yksi paikka, johon mielikuvissani pakenen, kun minulta otetaan verikoetta tai verisuoneeni kiinnitetään kanyyli. Palaan aina tähän muutaman vuoden takaiseen hetkeen:

Olen uimarannalla Brasilian rannikolla. Siellä ei ole muita. Aurinko paistaa, meri kuohuaa ja tuuli humisee. Tuuli vie pois auringon kovimman polttavuuden. Minulla ei ole kiirettä mihinkään, eikä kukaan tarvitse minulta mitään. On rauhallinen ja tyytyväinen olo.

Työstä palautuminen tarkoittaa kehon ja mielen elpymistä työn rasituksista. Riittävä palautuminen estää työstressin kasaantumista, ehkäisee terveysongelmia ja suojaa työuupumukselta.

Palautuminen on riittävää, kun vapaaillan, viikonlopun tai loman jälkeen tuntee olevansa virkistynyt ja valmis palaamaan töihin. Uutta työpäivää ei tarvitse aloittaa ennestään väsyneenä ja kuormittuneena.

”Oleellista on, että jaksaa myös vapaa-ajalla tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita. Kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen”, sanoo tutkija, psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Virtasen erikoisalaa on psykologinen palautuminen. Hän tekee aiheesta väitöstutkimusta, joka keskittyy opettajien palautumiseen työstä.

Mitkä keinot auttavat palautumaan?

Psykologista palautumista voi jäsentää niin sanotun DRAMMA-mallin pohjalta. Se sisältää kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), autonomia eli omaehtoisuus (autonomy), taidon hallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation).

”Kun tekee vapaa-ajallaan asioita, jotka tuottavat näitä kokemuksia, työstä palautuu helpommin ja voi paremmin”, Anniina Virtanen sanoo.

Malli on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 2014 tutkijoiden työkaluksi, mutta sen avulla voi pohtia myös omia keinojaan palautua:

  1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
  2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
  3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
  4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
  5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
  6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Yhteiset tauot irrottavat työstä

Palautumista tapahtuu vapaa-ajan lisäksi tauoilla työpäivän aikana. Erityisen palauttavaa on, jos työstä pystyy välillä irrottautumaan mukavien työkavereiden seurassa.

”Esimerkiksi opettajilla yhteiset hetket opettajanhuoneessa ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Tekee hyvää jutella, purkaa hankalia työasioita, vitsailla ja nauraa”, Anniina Virtanen sanoo.

Palautumista vaikeuttavat muun muassa kiire, huono työilmapiiri, teknologian käyttöön liittyvä stressi, epäselvät asiat, epävarmuus ja paine olla koko ajan tavoitettavissa.

Virtanen korostaa, ettei palautuminen voi olla pelkästään yksittäisen työntekijän vastuulla. Kyse on myös työoloista: Onko taukojen pitäminen ylipäätään mahdollista? Onko työpaikalla siihen sopivat tilat? Onko työpäivässä huokoisuutta?

Tee sitä, mistä saat hyvän mielen

DRAMMA-mallin kuusi palauttavaa kokemusta ovat hyvä ohjenuora. Vapaa-aikaa suunnitellessa kannattaa pyrkiä tasapainoon. Jos palautuminen alkaa tuntua yhdeltä suoritukselta lisää ja vapaapäivät täyttyvät mieluisastakin tekemisestä, ei ehkä tule nukuttua tarpeeksi.

”Hyvää ja riittävää unta ei voi korvata millään muulla. Se on palautumisen kannalta tärkeintä”, Anniina Virtanen sanoo.

Vaikka palautumiskeinoista voi tehdä vinkkilistoja, jokaisen on tunnistettava juuri itselleen sopivat tavat. Jos Virtasen pitäisi antaa vain yksi vinkki palautumiseen, se olisi tämä:

Tee jotain kivaa.

 

Työterveyslaitoksessa Anniina Virtanen on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Psykologista palautumista käsittelevää väitöstutkimustaan hän tekee Tampereen yliopistoon.