Kuusi myyttiä työuupumuksesta – ”Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit”

Osallistu
Tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta

Johtuuko työuupumus ihmisen persoonallisuudesta? Tai siitä, että tuntee intohimoa työhönsä? Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta oikoo työuupumukseen liittyviä myyttejä.

Työuupumus on ilmiö, josta puhutaan hyvin vahvoin äänenpainoin. Siihen liittyviä käsityksiä ja uskomuksia voidaan heitellä tosiasioina, vaikkei itsellä olisi oikeasta työuupumuksesta kokemusta tai tietoa, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Hakanen on tutkinut työuupumusta yli 20 vuotta muun muassa opettajilla, hammaslääkäreillä ja Arvo Ylpön 1960-luvun alussa tutkimilla lapsilla, kun heistä oli tullut seniori-ikäisiä työntekijöitä. Viimeksi hän tutki työuupumusta 34 kunnan henkilöstössä. Hakanen on tehnyt työuupumuksesta myös väitöstutkimuksensa.

Hakanen ottaa kantaa työuupumukseen liittyviin myytteihin, jotka hänen mukaansa pulpahtelevat esiin vuodesta toiseen:

1. Intohimo työhön aiheuttaa työuupumuksen

Käsitys intohimosta työuupumuksen aiheuttajana voi olla peräisin professori Ayala Pinesin 1970-luvulla kirjoittamasta ajatuksesta: In order to burn out a person needs to have been on fire at one time. Uupuakseen ihmisen on siis pitänyt ensin olla liekeissä.

Siinä on tietty järki, mutta ajatus uupumiseen johtavasta mekanismista on otettu vastaan itsestäänselvyytenä, kyseenalaistamatta.

Viime vuonna julkaistiin minun ja kahden hollantilaisen kollegani seurantatutkimus suomalaisista hammaslääkäreistä. Sen mukaan työn imun kokeminen ennustaa pitkällä aikavälillä vähäisempää työuupumusriskiä.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Tällainen positiivinen intohimo työhön siis suojaa työuupumukselta.

Työn imu sotketaan helposti toiseen intohimon lajiin eli työholismiin. Se tarkoittaa kielteistä, pakkomielteistä ja kohtuutonta työntekoa, jossa työstä irrottautuminen on vaikeaa ja jossa työ on tekijälleen elämää suurempi missio. Työholistilla onkin tavallista suurempi riski uupua työssä.

2. Liiallinen työmäärä on syy työuupumukseen

Usein ajatellaan yksioikoisesti, että työuupumus johtuu pelkästään kohtuuttomasta työmäärästä. Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat muutkin kuormittavat asiat, kuten epäselvät tavoitteet, huono johtaminen, arvostuksen puute ja työntekoa hankaloittava byrokratia.

Ei pidä unohtaa myöskään voimavaratekijöitä, jotka vahvistavat työn imua ja suojaavat työuupumukselta. Niitä ovat esimerkiksi hyvät vaikutusmahdollisuudet, palautteen saaminen, työyhteisön hyvä henki ja yhdessä jaettu käsitys työpaikan olemassaolon tarkoituksesta.

Jos tällaisia työn voimavaroja on paljon, työn vaatimukset voivat olla kovatkin – eikä työ silti kuormita liikaa. Kysymys on antamisen ja saamisen tasapainosta.

Esimerkiksi yrittäjät, johtajat ja itsensätyöllistäjät tekevät tyypillisesti paljon töitä. Työhyvinvointikyselyissä juuri nämä ryhmät voivat yleensä parhaiten. Uskon sen kertovan siitä, että heidän työssään on vastaavasti paljon vapautta ja muita voimavaroja.

3. Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit ja paineet

Yksityiselämän asioilla ei näytä olevan merkittävää roolia työuupumuksessa. Tutkin tätä vuonna 2005 väitöskirjassani, jota varten haastattelin työuupuneita ihmisiä.

Meillä on kyllä keinot todeta, milloin kyse on työuupumuksesta eli työperäisestä häiriöstä. On tietysti olemassa työn ulkopuolisestakin elämästä johtuvaa kuormitusta, mutta se on sitten eri asia.

Jos työssä on jo pitkään ollut kohtuutonta kuormitusta ja yksityiselämässä sattuu jotain ikävää, kuten avioero tai läheisen vakava sairastuminen, kamelin selkä voi katketa.

Olen huolissani siitä, että nykyiseen työelämään ei tahdo mahtua elämään kuuluvia vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja kriisejä.

4. Työuupumus johtuu ihmisen persoonallisuudesta

Työuupumuksen sanotaan joskus aiheutuvan yksilön heikkoudesta, ylitunnollisuudesta tai vääristä työtavoista.

Koska jaksamisongelmat ilmenevät yksilössä, harhaudutaan helposti siihen myyttiin, että kaikki johtuu yksilöstä. Työuupumus on kuitenkin myös sosiaalinen ilmiö, joka voi jopa tarttua työntekijästä toiseen.

Väitöskirjassani tutkin ”korostunutta vastuuntuntoisuutta”, koska sen mahdollisesta yhteydestä työuupumukseen puhuttiin jo silloin. Yhteys osoittautui hyvin lieväksi. Paljon vahvempi yhteys työuupumukseen oli esimerkiksi sillä, että työssä on rooliristiriitoja ja jatkuvaa kiirettä.

Kun työntekijä uupuu, työyhteisössä nähdään herkästi, mitä hänen olisi kannattanut tehdä toisin. Siinä voi olla perääkin. Ihmisen omilla selviytymiskeinoilla ja työtavoilla on väliä.

Kuitenkin esimerkiksi työholistista, rajatonta työskentelyä voidaan pitää työpaikalla suotavana aina siihen asti, kun se tuottaa ongelmia ja uupumusta.

Ajattelen kuitenkin, että meillä kaikilla on oma persoonallisuutemme, osaamisen tasomme, omat asenteemme, tapamme ja elämäntilanteemme. Tuntuu, että nyt ne nousevat ongelmaksi. Työn henkiset vaatimukset ovat koventuneet niin, että meidän pitäisi olla kuin yhdestä muotista valettuja.

5. Tietty ihmisryhmä on paljon uupuneempi kuin muut

Median huomion kohteeksi ja keskusteluihin nousee välillä jokin ryhmä, jonka sanotaan olevan erityisen uupunut.

Esimerkiksi viime aikoina on puhuttu nuorten naisten jaksamisvaikeuksista. 2000-luvun alussa ongelmaryhmänä pidettiin nuoria – varsinkin it-alalla työskenteleviä.

Meillä ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että tietty ihmisryhmä kärsisi työuupumuksesta olennaisesti muita enemmän. On toki mahdollista, että jokin ryhmä on yliedustettuna vaikkapa jollain työterveyshuollon vastaanotolla.

Kattavat tutkimustiedot työuupumuksen yleisyydestä eri ryhmissä ovat toisaalta lähes kymmenen vuoden takaa.

Voisi kuvitella, että naisten miehiä suurempaan uupumiseen olisi paljon syitä. Työelämässä naisten asema ei ole yhtä hyvä kuin miesten, ja kotona monilla naisilla on edelleen enemmän vastuuta kuin miehillä. Arvelen, että naisilla pitää olla myös sellaisia voimavaratekijöitä, jotka suojaavat heitä uupumiselta.

Jonkin ryhmän nostamisella huomion kohteeksi voi olla hyviä seurauksia. Ehkäpä nuorten naisten hyvinvointiin aletaan sen ansiosta kiinnittää lisää huomiota. Haittana voisi olla se, että jokin toinen uupumuksesta kärsivä ryhmä jää yhteiskunnassa pimentoon ja vaille tukea.

6. Työuupumus on muotiasia, jolla kerskutaan

Olen kuullut, että työuupumuksella diivailtaisiin ja kerskailtaisiin. Se on ihmeellinen harhakuvitelma. En usko, että yksikään työuupumuksen kokenut tai sitä läheltä seurannut keksisi siitä mitään ylpeilyn aihetta.

Työuupumukseen liittyy päinvastoin syyllisyyden, riittämättömyyden ja häpeän tunteita sekä itsensä soimaamista. Vasta toipumisprosessin aikana työuupunut alkaa nähdä, että taustalla on paljon muuta kuin oma epäonnistuminen: työolot ovat olleet pitkään kestämättömällä pohjalla.

Olisi hyvä, jos ihmiset pystyisivät leveilemään sillä, että he lopettivat työpäivänsä ajoissa ja lähtivät merenrantaan syömään jäätelöä. Se on nykyisin rohkeampaa kuin työn tekeminen tauotta ja kellon ympäri.

 

Jari Hakanen on yksi puhujista Turvallisuuden myytinmurtajat -verkkoseminaarissa. Nolla tapaturmaa -foorumi järjestää seminaarin 17.–18.8.2021. Tutustu ohjelmaan ja ilmoittaudu mukaan!

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Uusi tutkimus työuupumuksesta tulossa

Jari Hakanen tutkii tutkijaryhmänsä kanssa työuupumusta uudella menetelmällä. Se sisällyttää työuupumuksen ydinoireiksi – kroonisen väsymyksen ja henkisen vetäytymisen työstä ohella – kognitiivisen ja emotionaalisen hallinnan heikentymisen.

Tarkoituksena on muun muassa saada ajantasainen tieto työuupumuksen yleisyydestä Suomessa, tuottaa työpaikoille ja työterveyshuolloille selkeät raja-arvot lisääntyneen työuupumusriskin hälytysmerkeistä ja vakavasta työuupumuksesta sekä tunnistaa työpaikoilla niitä sosiaalisia voimavaroja, jotka suojaavat työuupumukselta työn murroksessa.

Tutkimusta rahoittavat Työsuojelurahasto ja työeläkevakuutusyhtiö Varma.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (15)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (15)

Ei naurata |

Totta. Minusta revittiin kaksin käsin irti kaikki mahdollinen. Kun aloin pyytää (en siis edes vaatia) muutosta, minusta tuli häirikkö, huono työntekijä ja se, joka teki virheitä eikä oppinut.

Työstä uupunut |

Nyt kiireellä muuttamaan otsikkoa! Otsikosta saa hätäisempi lukija käsityksen, että nimenomaan yksityiselämän kriisit aiheuttavat työuupumusta, vaikka se on vain yksi paikkaansapitämättömistä myyteistä joita kirjoitus hyvin ansiokkaasti murtaa.

Naisten rauta ylös |

Tutkimuksessa olisi hyvä selvittää myös onko uupumisen taustalla naisten alhaiset rautavarastot, jotka ovat alidiagnosoituja. Kuukautiset, raskaudet ja synnytykset tekevät hiljaista työtä "uupumiselle" kun ajatus ei kulje kirkkaasti.

Uupunut |

Työuupumuksesta on valitettavan usein työnantajilla ja joskus myös työterveyshuollossa kummallisia, uupunutta työntekijää leimaavia ja syyttäviä käsityksiä. Tämän artikkelin otsikointi tukee juuri noita vääriä käsityksiä. On aina otettava huomioon, että lukijoissa on väistämättä myös henkilöitä, jotka lukevat vain otsikot ja olettavat saavansa sitä kautta olennaisen koko artikkelin sisällöstä. Toivoisin siksi, että otsikoita muokattaisiin pikimmiten.

Hm.. |

Voiko ihminen olla töissä väärällä alalla tai työn kehysasiat uuvuttaa? Esim. kolmivuorotyö, yötyö ei sovi kaikille.

Upoksissa |

Työssä jaksamiseen vaikuttaa ehdottomasti myös ihmisen muut kriisit samaisella hetkellä. Mutta palkon olisi terveydenhuollon puolella tehtävissä tämän asian hyväksi. Ihminen ei saa mistään apua henkilökohtaisen kriisin pufottaessa pohjalle.

Lopen uupunut Oulusta |

Aivan mahtavia tutkimustuloksia. Kolmesti uupuneena on tullut mietittyä syitä. Tämä valaisi kovasti. Mutta voisiko tuon otsikon korjata, se kun herättää somessa suuria tunteenpurkauksia ja estää monia jakamasta tätä tosi tärkeää juttua. Itselläkin meni hetki ennenkuin uskalsin alkaa lukemaan sitä. Mutta tosiaan jatkakaa tutkimuksia, ne ovat ainakin minulle äärimmäisen tärkeitä ja hyödyllisiä, kun vielä parikymmentä vuotta pitäisi jotain työtä yrittää tehdä...

Ml |

Oman läpikäyneenä allekirjoitan lukemani.

Jonne |

Kun johto ei kuuntele ja kuormittaa kohtuuttomasti tarkoituksena ajaa ulos osaajat ja ottaa tilalle "hyviä tyyppejä, joilla ei ole välttämättä ole osaamista", mitä tehdä? Työterveys ei puutu asiaan kun johto osaa selittää asian itselleen edullisesti. Minä leveilen sillä että teen vain sen ajan töitä mitä sopimuksessa lukee, itse työtä jää tekemättä paljon ja johto pitää minua huonona työntekijänä tämän takia. Eli aina ei voi syyttää työntekijää.

Hienoa |

Todella hieno kirjoitus, joka sisälsi paljon tietoa tiiviissä muodossa ja selkeästi ilmaistuna. Antoi uutta sisältöä monille väärillekin uskomuksille.

Umpikujalla |

Omalla kohdallani työuupumusta on aiheuttanut liian vähäiset työtehtävät ja se ettei työ haasta tarpeeksi. Olen hakenut muita töitä jo pidemmän aikaa. Irtisanoutuminen ja tyhjän päälle jääminen ei ole mahdollista.

Mummeli |

Organisointi kyky työssä on AjaO .

Jannike |

Naisten korostuminen uupumistilastoissa saattaa kieliä mm. siitä, että naiset ylipäätään ovat aktiivisempia hakemaan apua ja menemään lääkäriin. Miehillä saattaa olla ylikorostunut "itse pitää pärjätä" -mentaliteetti, tai ajatus siitä, että vain heikot pyytävät apua.

Katiska |

Asiantuntevaa tekstiä!

Otsikointi on taito |

Oikeasti!!!
Onko kukaan lukenut otsikkoa ja suhteuttanut sitä kirjoitukseen? Otsikointi antaa ymmärtää että myytti (joka kumotaan jutussa) on totta!! Näin päin hittoa otsikointia en sitten hetkeen ole lukenut

Tuoreimmat jutut

Teknostressi tuo mieleen ihmisen, joka kamppailee yksin jonkin teknisen ongelman kanssa. Hän hakkaa hermona tietokonetta tai tuskailee, kun etäkokouksen yhteydet pätkivät jälleen.

Sitäkin teknostressi on, mutta ilmiö on paljon laajempi. Teknologia voi kuormittaa, vaikka sitä ei parhaillaan edes käyttäisi.

”Teknostressi saattaa herätä jo silloin, kun kuulee, että työpaikalla otetaan käyttöön uutta teknologiaa”, sanoo erikoistutkija, sosiaalipsykologi Jaana-Piia Mäkiniemi Työterveyslaitoksesta.

Mäkiniemi työskentelee psykologisen työhyvinvoinnin ja työn imun parissa. Hän on tutkinut aiemmin Tampereen yliopistossa, miten teknologia vaikuttaa opettajien työhyvinvointiin.

Teknologia voi uhata ammatti-identiteettiä

Kouluissa käytetään monenlaista opetusteknologiaa:

On esimerkiksi isoja älytauluja, joiden kautta opettajat näyttävät sähköisiä oppimateriaaleja. Koodausta opetellaan legorobottien avulla. Kielenopettaja tekee sanatestin Kahoot-kyselynä tietokoneella tai puhelimella.

Jos uusi teknologia ei sovi opettajan opetustyyliin, hän saattaa stressaantua. Teknologia muuttaa työn tekemisen tapaa ja koskettaa jopa ammatti-identiteettiä: millainen opettaja olen ja haluan olla?

Jaana-Piia Mäkiniemen mukaan teknostressi on työstressin erityistyyppi, joka liittyy työssä käytettäviin digitaalisiin teknologioihin. Se voi ilmetä jännittyneisyytenä, ahdistuneisuutena, väsymyksenä, kyynisyytenä ja tehottomuutena.

Mittaattehan sitäkin, mikä innostaa?

Teknologia on työssä myös voimavara. Parhaimmillaan se keventää ja nopeuttaa työtä, vähentää virheitä ja vapauttaa aikaa merkityksellisimpiin työtehtäviin.

Teknologian käyttö voi olla suorastaan inspiroiva osa työtä. Tällaisia myönteisiä kokemuksia kuvaamaan Jaana-Piia Mäkiniemi on kehittänyt teknoimun käsitteen. Idea syntyi tutkimuksessa, jossa hän kollegoineen selvitti opettajien teknostressiä.

”Kun esittelimme tutkimushanketta tuleville osallistujille, yksi opettaja kysyi, että mittaammehan myös teknologian käytön toista puolta – innostuneisuutta. Moni opettaja hyödyntää teknologiaa mielellään.”

Mäkiniemi rakensi teknoimun käsitteen työn imun käsitteen pohjalta. Molemmissa on samat pääulottuvuudet: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Usko pärjäämiseen edistää teknoimua

Teknoimua kokeva työntekijä on siis innostunut teknologian käytöstä. Vaikka vastaan tulee teknisiä ongelmia, hän ei heti anna periksi. Hän ajattelee, että tällaista sattuu, ja jatkaa eteenpäin.

”Teknoimua kokevien opettajien mielestä teknologia tuottaa lisäarvoa. Se voi esimerkiksi helpottaa työtä, innostaa oppilaita tai edistää oppimista. Opettajat selvästi nauttivat siitä, että he pääsevät kokeilemaan oppilaiden kanssa jotain jännää uutta juttua”, Jaana-Piia Mäkiniemi sanoo.

Hän nostaa esiin kolme asiaa, jotka ovat yhteydessä teknoimuun:

  1. Autonomia eli omaehtoisuus. Työntekijän mielipidettä kuunnellaan, kun digimuutosta suunnitellaan. Hän pystyy vaikuttamaan ja kokee olevansa mukana vapaaehtoisesti – ainakin jossain määrin.
  2. Pystyvyyden tunne. Työntekijä tuntee osaavansa ja uskoo selviytyvänsä esimerkiksi uusien ohjelmien tai sovellusten kanssa.
  3. Osaamisen tukeminen. Uuden teknologian opetteluun on riittävästi aikaa. Työntekijä saa tarvittavan koulutuksen ja tietää, mitä häneltä odotetaan.

Kenen työtä matkalaskuohjelma helpottaa?

Työpaikalla voidaan tukea teknoimua myös niin, että uuden teknologian hyödyt kerrotaan selvästi.

Ajatellaan vaikka, että käyttöön otetaan uusi matkalaskuohjelma. Sen opettelu voi yksittäisestä työntekijästä tuntua turhalta ja työläältä. Siitä ei välttämättä olekaan hyötyä juuri hänelle.

”Suhtautuminen uuteen ohjelmaan voi muuttua, jos selviää, millä tavalla se helpottaa esimerkiksi tiettyjen hallinnon työntekijöiden työtä”, Jaana-Piia Mäkiniemi sanoo.

Hän korostaa, että digimuutoksen alkaessa työhyvinvoinnin pitäisi olla kunnossa. Jo valmiiksi stressaantuneelta ja väsyneeltä ihmiseltä on kohtuutonta vaatia, että hän ottaisi haltuunsa uuden tietojärjestelmän sormia napsauttamalla.

Teknoimu on koko työyhteisön juttu

Yksi kiinnostava näkökulma teknoimuun on sen yhteisöllinen luonne. Jaana-Piia Mäkiniemi pyysi opettajia kuvailemaan tilanteita, joissa he kokivat teknoimua. Kävi ilmi, että kokemus on usein jaettu:

”Tilanteet olivat hyvin sosiaalisia. Teknologiaa käytettiin oppilaiden kanssa tai sen käyttöä opeteltiin yhdessä toisten opettajien kanssa. Työkaverien auttaminen innosti monia. Jotkut opettajat kutsuivat kollegan omaan luokkaansa seuraamaan opetusta ja teknologian hyödyntämistä.”

Myös teknisten vaikeuksien voittaminen tuotti tyydytystä. Aluksi kaikki oli mennyt pieleen, mutta sitten pulma saatiin ratkaistua yhdessä.

”Lyhyen teknostressipiikin jälkeen olikin herännyt paljon myönteisiä tunteita teknologiaan liittyen. Siksi näitä molempia puolia – teknostressiä ja teknoimua – on tärkeää tutkia. Minua kiinnostaa, miten ne vaihtelevat esimerkiksi digimuutosten aikana.”

Perävaunuja, venetrailereita ja kuomuja valmistavassa Juncar Oy:ssä tehdään kokoonpanotyötä, jossa on paljon toistoliikkeitä. Koville joutuvat erityisesti selkä ja olkapäät.

MSK Group -konserniin kuuluvan Juncarin tehtaassa Lapualla työskentelee parikymmentä henkeä. Kolme vuotta sitten aloitettiin projekti, jonka tarkoitus oli keventää työkuormitusta, parantaa henkistä työhyvinvointia ja lisätä tuotannon tehokkuutta.

Esitimme kolme kysymystä Juncarin tuotantopäällikölle Henri Saarimaalle ja MSK Groupin työsuojelupäällikölle Teemu Suokolle:

1. Miten Juncarilla kevennetään työn kuormitusta?

Aluksi selvitimme kuormitusmittauksilla haitalliset työasennot. Kuvasimme kaikki työtehtävät videolle ja otimme sekuntikellolla aikaa, miten kauan työntekijä teki töitä esimerkiksi kädet hartioiden yläpuolella tai selkä etukumarassa.

Huomasimme, että eniten haitallisia työasentoja on perävaunujen kokoonpanossa. Komponentit ovat isoja, minkä takia työasentoja on vaikea hallita.

Osakokoonpanossa optimaaliset työasennot taas löytyvät helposti, kun työ tehdään säädettävän pöydän päällä.

Kuormitusmittausten pohjalta otimme käyttöön työkierron. Tasasimme sillä heti haitallista kuormitusta henkilöstön kesken. Moni työntekijä oli ollut pitkään samassa työpisteessä, ja tehtävien vaihtuminen teki työstä myös entistä mielekkäämpää.

Kuormitusmittausten avulla voimme kehittää työtä, vähentää haitallista kuormitusta ja näin ehkäistä työkyvyn ongelmia.

Muutimme myös tehtaan työtilat eli koko layoutin työntekijäystävälliseksi. Järjestimme esimerkiksi lisää työtilaa ja sujuvoitimme tuotantoprosessit. Suunnittelimme ja teimme kaikki muutokset yhdessä henkilöstön kanssa.

2. Miten kuormituksen keventäminen näkyy?

Henkilöstömme voi hyvin. Tehdas toimii aiempaa paremmin ja työt sujuvat ilman turhia häiriöitä. Ylimääräisen häslingin vähentyminen näkyy suoraan työkyvyssä, hyvinvoinnissa ja tuottavuudessa.

Seurasimme projektin aikana HappyOrNot-mittarilla, millaiset fiilikset työntekijöillä oli työpäivistään. Mittari oli alussa tummanpunaisella, mutta seurannan lopussa fiilikset olivat nousseet pohjalta huippulukemiin.

Kuormituksen keventäminen näkyy meillä myös kustannussäästönä. Esimerkiksi sairauspoissaolot putosivat vuoden aikana 390 päivästä 130 päivään. Meillä ei ole myöskään ollut yhtään tapaturmaa kahteen vuoteen.

Projektin aikana kokonaistuottavuus parani jopa viisi prosenttia. Pysymme nyt paremmin tuotantovaatimuksissa, mikä osaltaan keventää henkistä kuormitusta.

3. Antaisitteko kolme vinkkiä kuormituksen keventämiseen?

Suunnittele järjestelmä, jonka avulla jokainen pystyy hallitsemaan työtään. Meillä tuotannon jokainen työntekijä tietää etukäteen, mitä hänen pitää tehdä, mitä hän tarvitsee työssään ja missä kaikki tavarat ovat.

Työntekijäystävällisessä layoutissa työt sujuvat eikä tule turhia häiriöitä ja sitä kautta henkistä kuormitusta.

Panosta itse työntekoon, siihen, miten työ tehdään sujuvasti. Meillä esimerkiksi kehitettiin tuotantoon erilaisia työn kuormitusta keventäviä ja työtä helpottavia apuvälineitä, kuten kääntölaitteita ja muotteja, joissa on säätömahdollisuuksia.

Toteuta työkierto niin, että seuraava työtehtävä kuormittaa eri lihasryhmiä kuin aiempi tehtävä. Huolehdi erityisesti, ettei siirrytä samaan tapaan haitallisesti kuormittavaan työtehtävään. Selvitä ensin eri työtehtävien haitalliset työasennot.

Kuva: Juncar Oy

Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden toimitus sai lukijalta kirjoituksen. Nimimerkki Ladies 50+ rules? haluaa herättää keskustelua vaihdevuosista – työelämän, työuran ja työterveyshuollon näkökulmasta:

”Kipuilin muutama vuosi sitten niin sanotun viidenkympin kriisin kanssa. Kriisi kohdistui ensi sijassa omaan naiseuteeni ja parisuhteeseeni. Mietin, pystynkö vielä urheilemaan sillä tasolla kuin haluan ja onko tuo kotona asuva harmaantuva, tylsä tyyppi se, jonka kanssa tämä elämä menee näin.

Koin, ettei tämä tuska valunut työhön, vaan siellä uskalsin tehdä isoja päätöksiä, suunnata uraani ja tuli hienoja voittoja.

Pääsin vaiheesta läpi keskustelemalla puolison kanssa ja hyväksymällä, että kaikki liikunta, johon vielä pystyn ja josta nautin, on myönteistä.

Nyt muutaman vuoden seesteisen elon jälkeen huomaan, että ylitseni pyyhkii kuumia aaltoja. Kainalot kastuvat, hikoilen, olo on tuskainen. Ihan sama, onko työ- tai vapaapäivä, oireet tulevat ja menevät. Mikä ärsyttävintä, tämä häiritsee minua etenkin työssä. Ei nimittäin ole miellyttävä ajatus joutua hikoilemaan kesken tärkeän palaverin tai seminaarin.

Ounastelen siirtyneeni vaihdevuosiin. Katselin taannoin toimistolla ympärilleni. Kovin montaa kohtalotoveria ei taida olla, vaan kollegat ovat joko nuorempia tai vanhempia – tai miehiä.

Jälleen edessä on tilanne, että työtehtäviini kuuluu isojen kokonaisuuksien johtaminen, nopea reagointi, päätösten tekeminen ja pitkäjänteinen valmistelu. Onko siis tarkoitus, että teen tätä ’tuskan hiki otsalla’, varapaita laukussa?

Ehkä. Varasin toki ajan gynekologille keskustellakseni vaihtoehdoista. Uskon, että tässäkin auttaa liikunnan jatkaminen ja itsestä huolehtiminen. Silti hieman huolestuttaa, tuovatko nämä muutokset mukanaan mielialamuutoksia tai muuten haasteita jaksamiseen.

Haeskelin myös tietoa netistä, mutta näyttää, että vaihdevuodet ovat olleet keskustelussa lähinnä viihdetaiteilijoiden osalta.

Miksi me akateemiset, lasikattoja kolkuttelevat naiset emme käy keskustelua? Vai onko niin, että työelämässä menestyvän 50-vuotiaan naisen pitää olla sukupuoleton ja kova, vailla inhimillisiä ominaisuuksia?

Vaikka vaihdevuosioireeni huolestuttavat, olen täysin vakuuttunut, etteivät ne aidosti vaikuta mitenkään työsuoritukseeni. Päinvastoin – todennäköisesti vain sisuunnun ja käännän mahdolliset hikikarpalot leikinlaskuksi.

Haluaisin silti, että tämäkin elämänvaihe voisi olla osa työurakeskustelua ja esimerkiksi työterveyshuolloilla olisi tarjota tietopaketti eri vaihtoehdoista. Ja löytäisinkö kohtalotovereita ja verkostoituisimme?”

Mielekäs työ lisää myös vaihdevuosia elävän hyvinvointia

Pyysimme Eva Helaskoskea ja Salla Toppinen-Tanneria kommentoimaan lukijan kirjoitusta. Helaskoski on työterveyshuollon asiantuntija, ja Toppinen-Tannerin erikoisalaa ovat työkyky ja työura. He toimivat Työterveyslaitoksessa yksikön johtajina.

Molempien mielestä kirjoittaja on tärkeällä asialla – koskettavathan vaihdevuodet kaikkia naisia työuran varrella:

”Työura on Suomessa keskimäärin 36 vuoden mittainen. Siihen mahtuu monenlaisia vaiheita työtehtävien muutoksista aina oman perhetilanteen ja terveydentilan muutoksiin.

Työkykykin vaihtelee läpi työuran. Siihen vaikuttavat elämän eri osa-alueet, myös yksityiselämän tapahtumat ja kokemukset.

Kunkin elämä muodostaa yksilöllisen, ainutlaatuisen kokonaisuuden, mutta jaamme joitain vaiheita tai virstanpylväitä joko kaikkien muiden tai tunnistettavan vertaisryhmän kanssa.

Vaihdevuodet kohtaavat kaikkia naisia keski-iässä, useimmiten työuran loppupuoliskolla. Yli puolet 45–64-vuotiaista suomalaisista naisista kokee vaihdevuosiin liittyviä oireita. Ne saattavat vaikuttaa työhön ja muuhun elämään.

Vaihdevuosiin liittyvät fyysiset oireet ovat seurausta munasarjojen estrogeenituotannon vähenemisestä. Oireiden kirjo ja voimakkuus ovat hyvin yksilöllisiä.

Kirjoittajan kuvaamat hikoilupuuskat ovat tavallisimpia vaihdevuosiin kuuluvia oireita. Naisista jopa neljä viidestä kokee näitä kuumia aaltoja vaihdevuosien yhteydessä. Kuumia aaltoja voi esiintyä päivisin ja myös öisin, jolloin ne usein häiritsevät nukkumista.

Vaihdevuosioireet saattavat vaikuttaa mielialaan tai jaksamiseen etenkin, jos yöunet häiriintyvät. Joidenkin tutkimusten mukaan oireet voivat lisätä työn vaatimusten kuormittavuutta työkyvyn ja työhyvinvoinnin kannalta eli vaikuttaa työssä jaksamiseen.

Vaikutus saattaa kuitenkin olla senkin suuntainen, että työ vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin myös vaihdevuosia elävillä naisilla.

Vaihdevuosioireet on hyvä ottaa puheeksi esimerkiksi työterveyslääkärin vastaanotolla. Vaihtoehtoja oireiden hallitsemiseksi voi pohtia yhdessä.

Hormonikorvaushoito lieventää yleensä estrogeenitason laskuun liittyviä oireita. Monet naiset kokevat myös, että esimerkiksi riittävä lepo ja säännöllinen liikunta ovat tärkeitä keinoja oireiden lievittämiseksi.

Suurimmalla osalla naisista työkokemus, taidot ja osaaminen ovat ehtineet karttua vaihdevuosiin tultaessa. Ammatillinen itsetuntemus ja itseluottamus ovat vahvistuneet.

Parhaassa tapauksessa ihmiset pystyvät työuransa aikana hyödyntämään omia vahvuuksiaan. Kokemuksen karttuessa esimerkiksi kokonaisuuksien hahmottaminen ja oleellisten asioiden tunnistaminen helpottuvat.

Yleensä vaihdevuodet ajoittuvat perhe-elämän kannalta vaiheeseen, jossa lapset ovat jo isompia. Käytössä on aiempaa enemmän aikaa ja energiaa työhön tai muuhun omaan tekemiseen. Jos työ on itselle mieluisa elämänsisältö, siihen pystyy ehkä panostamaan uudella tavalla. On mahdollista, että työstä myös nauttii entistä enemmän.

Kaiken kaikkiaan ihmiset pystyvät parantamaan työhyvinvointiaan myös erilaisten muutosten keskellä. Muutosten kielteisiä vaikutuksia voi vähentää esimerkiksi niin, että suuntautuu itselle merkityksellisiin asioihin, hyödyntää vahvuuksiaan sekä kehittää omaa työtään ja osaamistaan.

On totta, että vaihdevuodet voisi huomioida nykyistä paremmin sekä työurakeskustelussa että työterveyshuollon ohjeistuksissa.”