Luottamuksen osoittaminen on merkki arvostuksesta

Osallistu

Hyvä esimies näyttää, että hän arvostaa työyhteisönsä kaikkia jäseniä. Arvostuksesta kertovat esimerkiksi palautteen antaminen ja mielipiteen kysyminen.

Suurehkon organisaation esimies oli myöntänyt alaiselleen etätyöluvan ja oli iloinen voidessaan siten helpottaa tämän työn ja muun elämän yhteensovittamista. Kun esimies samalla tutustui organisaationsa etätyöohjeeseen, häntä järkytti, miten paljon hänen tulisi seurata ja kontrolloida alaisensa työtä.

Joskus on niin, että esimies luottaa alaisiinsa, mutta organisaation toimintatapa kannustaa pikemminkin epäluottamukseen.

Luottamuksen osoittaminen on samalla arvostuksen osoittamista. Se kertoo, että työntekijän uskotaan suoriutuvan tehtävistään ja projekteistaan.

Luottamus kannustaa ja motivoi

Ihmiset eroavat toisistaan tuen tarpeessa: toisille riittää epämääräinenkin pyyntö, toiset tarvitsevat tarkemman ohjeen reunaehtoineen. Kaikille on kuitenkin yhteistä, että muiden osoittama luottamus kannustaa ja motivoi parempaan työsuoritukseen. Kun meihin luotetaan, toimimme mielellämme vastuullisesti.

Moni työskentelee etätyöpäivinään jopa enemmän ja pidempään työtä kuin työpaikallaan. Etätyön ja luottamuksen osoittamisen tavoitteena ei tietenkään ole saada työntekijöitä tekemään ylipitkiä päiviä palkatta. Ehkä tämä kuitenkin osoittaa todeksi sananlaskun ”niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan”.

Valtionhallinnossa työskentelevä johtaja oli huomannut, että eräs henkilö hänen yksikössään ei suoriutunut työstään ja sen vaatimasta tiimityön vuorovaikutuksesta kovinkaan hyvin. Johtaja pohti tilannetta ja päätyi tarjoamaan kyseiselle työntekijälle erilaista tehtävää, jossa tällä oli itsenäisesti hoidettavana oma asiakaspalvelupisteensä ja -toimintonsa. Vastedes työntekijän suoriutuminen oli huomattavasti parempaa, ja hän sai hyvää palautetta sekä asiakkailta että työyhteisöltä.

Johtuuko pahantuulisuus minusta?

Jokaisen ihmisen perustarve on tulla arvostetuksi. Se, millaista kohtelua saamme, kertoo meistä itsestämme: Miten minut nähdään? Millainen minä olen? Kunnioittava, ystävällinen kohtelu työpaikalla vahvistaa ja tukee ihmisarvoa.

Asiallinen työkäyttäytyminen ja vuorovaikutuksen perusasiat tervehtimisestä alkaen ovat nekin toisten arvostamista. Toisinaan työpaikoilla törmää käsitykseen, että omat negatiiviset tunnelmat yksityiselämän puolelta on hyvä tuoda reippaasti esiin ja että kiroilu ja muu ”tunteiden tuulettelu” tekevät hyvää työyhteisölle.

Tässä mielessä työpaikat ja niiden kulttuurit eroavat toisistaan, mutta jatkuva kielteinen ja epäystävällinen käytös työyhteisössä ei ole arvostavaa muita kohtaan. Vaikka yksityiselämässä olisi asioita, jotka ”kiroiluttavat” työpaikalla, kannattaa ainakin selventää, mistä oma huono tuuli johtuu.

Muuten ärtyisyys saattaa hämmentää työyhteisöä: Johtuuko pahantuulisuus minusta? Teinkö jotain väärin? Aina meillä vain kiroillaan ja huudetaan.

Teeskennelty arvostus ei tepsi

Arvostuksen osoittaminen työyhteisön kaikille jäsenille on elinehto hyvänä esimiehenä toimimiselle. Kukaan ei halua kokea, että häntä ei arvosteta.

Vaikka esimies ei olisi kaikista asioista samaa mieltä alaistensa kanssa ja joutuisi ottamaan esiin kielteisiä asioita tai tekemään alaisen kannalta epämieluisia päätöksiä, hänen on silti pyrittävä näkemään asia myös toisen ihmisen näkökulmasta.

Näin voit osoittaa, että arvostat alaistasi:

  1. Kysy hänen näkemystään tai mielipidettään.
  2. Kuuntele ja ole oikeasti läsnä, kun toinen puhuu. Kysy lisää.
  3. Asennoidu toisen ajatuksiin myönteisesti.
  4. Kannusta avoimuuteen ja uusien asioiden – vaikkapa työtapojen – kokeilemiseen mahdollisia virheitä pelkäämättä.
  5. Anna palautetta.
  6. Pyydä apua tai tarjoa mielenkiintoista työtä, esimerkiksi vastuullista tehtävää.
  7. Anna työrauha: Uskon, että pärjäät ja osaat. Kysy, jos tarvitset apua.
  8. Osoita olevasi itse ”samassa liemessä”. Joissain työyhteisöissä esimies tekee samoja töitä kuin hänen ryhmänsä.
  9. Katso silmiin ja käänny kohti, kun puhut. Kehonkieli on tärkeä keino osoittaa arvostusta.
  10. Ole aito. Mieti, miten ja missä asioissa oikeasti arvostat kutakin alaisistasi. Päälleliimatun tuntuinen näennäisarvostus herättää hämmennystä.
  11. Pyydä palautetta. Voit kysyä, milloin alaisesi ovat erityisesti kokeneet, että arvostat heitä.

Juttu perustuu oppaan ”Pomohautomo – Opi esimieheksi” käsikirjoitukseen, jonka ovat tehneet työsuojelupäällikkö, työnohjaaja, kouluttaja, valmentaja Tommy Larvi ja henkilöstösuunnittelija, kouluttaja, valmentaja Anna Vanhala.

He työskentelivät Työterveyslaitoksessa muun muassa esimiesten kouluttajina. Nykyisin molemmat ovat Kotkan kaupungin palveluksessa.

Pomohautomossa käydään läpi esimiestyön keskeiset asiat, ja se on tarkoitettu varsinkin tuoreille esimiehille. Heille tärkeitä näkökulmia on kerätty muun muassa Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden lukijakyselyillä ja joukkoistamalla aihetta sosiaalisessa mediassa.

Työpiste-verkkolehti julkaisee Pomohautomon juttusarjana kevään 2018 aikana. Lue sarjan aiemmat osat kohdasta Toimituksemme suosittelee.

Pomohautomoa voi seurata myös Twitterissä: @pomohautomo

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Arvostaen, ei arvostellen |

Ari Rämön sanoja lainatakseni: ”Arvostus ja luottamus joko 100% tai ei mitään”. Oikea arvostus syntyy vastavuoroisesta arvostuksesta. Luottamus ja arvostus ovat siis ehdottomat menestyksen avaimet. Pomon täytyy olla ihmisiä varten, ei ihmisten pomoa varten!

Kimpe |

Luulisi olevan itsestään selviä ihmisten kanssakäymiseen kuuluvia käyttäytymistapoja.

Tuoreimmat jutut

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.

Aivan varmasti työttömyys aiheuttaa stressiä, ja pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa voimavarojen hupenemiseen eli uupumiseen.

Kun kyse on työttömästä, en kuitenkaan puhuisi työstressistä enkä työuupumuksesta. Niiden lähtökohtana on nimenomaan ihmisen suhde työhön. Työttömyyden aiheuttama uupumus ei tietenkään ole millään lailla vähäarvoisempi ongelma kuin työuupumus.

Stressiä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhden teorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, joka on itselle tärkeä, jonka kokee haastavaksi tai uhkaavaksi ja jossa omat selviytymiskeinot eivät riitä.

Stressiä voidaan hallita karkeasti jaotellen kolmella tavalla: pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma, lievitetään stressin aiheuttamia oireita ja vaikutetaan siihen, miten stressaavaan tilanteeseen suhtaudutaan. Nämä keinot sopivat yhtä hyvin työstressiin kuin työttömän stressiin.

Työstressin hallintakeinona nostetaan usein esiin se, että riittävästä palautumisesta pitää huolehtia. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.

Työttömänkään ei tarvitse hakea töitä ympäri vuorokauden. Hyvä ohje voisi olla se, että käyttää työpaikan etsimiseen noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olisi aika satsata oman itsensä hoitamiseen ja palautumiseen – niin kuin työssä käyvätkin tekevät.

Palautumisessa tärkeää on irrottautuminen. Työttömän tapauksessa se tarkoittaa irrottautumista työnhausta ja työttömyyden murehtimisesta. Illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata käydä katsomassa netistä avoimia työpaikkoja eikä väsätä CV:tä.

On tietysti helppo sanoa, että murehdi kahdeksan tuntia päivässä ja lopeta se tietyllä kellonlyömällä. Ohjeen toteuttaminen on vaikeampaa. Kuitenkin murehtimiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun huolestuttavat asiat tulevat mieleen palautumiseen varatulla ajalla, vaikka nukkumaan mennessä, ne on hyvä kirjoittaa ylös. Itselleen voi todeta, että palaan näihin huoliin sitten huomenna.

Palautumiseen liittyy myös se, että tekee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ne saisivat mielellään vähän haastaa aivoja. Esimerkiksi kielten opiskelu, tanssi ja liikunta ovat siinä mielessä hyviä harrastuksia. Myös jouten oleminen on tarpeen. Riittävä liikunta ja uni sekä riittävä ja terveellinen syöminen ovat tärkeitä – elämäntilanteesta riippumatta.

Jos työttömyys pitkittyy ja ihminen on hakenut lukuisia työpaikkoja ilman tulosta, se alkaa syödä itsetuntoa. Silloin on erityisen tärkeää palauttaa mieleen omat vahvuutensa. Meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa päivämme hymyilemällä ystävällisesti peilikuvallemme. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti ohjata niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Vaikka työtä ei olekaan, elämässä on muita tärkeitä asioita.