Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies?

Osallistu

Naisen euro on tällä hetkellä 83 senttiä. Miksi palkkaero on olemassa? Johtuuko se syrjinnästä?

Miehet tienaavat naisia enemmän kaikissa maailman maissa. Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä.

Sukupuolten välinen palkkaero väestötasolla on kiistaton tilastofakta. Ihan toinen juttu on se, mistä palkkaero johtuu. Työpiste koettaa selvittää.

”Tämä keskiarvopalkka on hyvä mittari yleiselle palkkaerolle, mutta se ei tarkoita sitä, että samassa yrityksessä, samassa tehtävässä olevat naiset saisivat välttämättä yhtään pienempää palkkaa kuin miehet”, kertoo palkkaukseen perehtynyt tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.

Suuren osan 17 sentin palkkaerosta selittää sukupuolten ammatillinen eriytyminen.

Miehet ja naiset työskentelevät esimerkiksi eri aloilla. Naiset ovat voimakkaasti edustettuna hoito-, palvelu- ja myyntityössä, miehet rakennus- ja kuljetusalalla.

Kyse ei kuitenkaan ole vain alasta, vaan palkkaeroja selittää voimakkaasti jakautuminen erilaisiin ammatteihin ja työtehtäviin saman alan sisällä.

Esimerkiksi teollisuusyritysten toimihenkilöiden kohdalla on havaittu, että mies- ja naistoimihenkilöt sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin yksittäisen yrityksen sisällä.

Miesten osuus on erittäin suuri esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä tuotannon suunnittelussa ja johdossa. Naistoimihenkilöiden osuus taas on suuri taloushallinnossa ja henkilöstöpuolella. Naiset työskentelevät keskimäärin heikommin palkatuissa työtehtävissä.

”Toimihenkilönaiset ovat tyypillisesti kaupallisesti koulutettuja, miehet taas teknisesti koulutettuja, ja suomalaisessa teollisuudessa tekninen koulutus on perinteisesti ollut kovaa valuuttaa”, Kauhanen kertoo yhdeksi syyksi.

Sukupuolten palkkaeroja ei Suomessa voikaan selittää koulutustasolla, ovathan naiset varsin korkeasti koulutettuja, vaan palkkaeroa selittää koulutusala. Naiset suosivat kasvatustieteitä, humanistisia aloja ja terveys- ja sosiaalialoja, miehet luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Yksi selittävä tekijä on esimiesasema. Miesten työnkuvaan kuuluu selvästi naisia useammin johtava asema.

Myös naisten vähäisempi työkokemus on merkittävä tekijä palkanmuodostuksessa. Nainen kun on selvästi enemmän pois työelämästä lasten takia ja omaa työkokemusta usein vähemmän.

”On todettu, että jos nainen jo etukäteen olettaa työuraansa tulevan paljon katkoja, niin se vaikuttaa aika paljon työpaikka- ja koulutusvalintoihin. Kyseessä on tavallaan itseään toteuttava ennustus”, Kauhanen kertoo.

Kuinka suuri palkkaero on sitten, kun otetaan huomioon työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema? Teollisuuden toimihenkilöillä palkkaero pieneni noin 94 senttiin (Korkeamäki & Kyyrä 2006). Yksityisissä palveluammateissa tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa ero kutistui 96 senttiin (Luukkonen 2003).

Mikä selittää selittämätöntä osuutta?

Vaikka sukupuolten palkkaero pieneni, se ei kadonnut. Muutamakin prosenttiyksikkö on selvä ero. Mikä tämän voi selittää?

”Esimerkiksi toimihenkilöiden ansiot lasketaan työtuntien perusteella, ja tässä huomioidaan vain normityöaika. Emme voi laskea todellisia työtunteja, koska ylityötunteihin ei pääse tilastoilla käsiksi. Kyselyistä kuitenkin tiedetään, että erityisesti toimihenkilömiehet tekevät ylityötunteja. Tämä saattaisi selittää miesten korkeampaa palkkaa”, aprikoi Kauhanen.

Selittävä tekijä voi löytyä myös erilaisesta suhtautumisesta palkkaan. Tutkimusten mukaan miehet pitävät palkkaa verrattuna työn sisältöön tärkeämpänä kuin naiset. Miehet pyytävät hanakammin palkankorotuksia.

Palkkatoiveetkin ovat sukupuolittuneita: kun korkeasti koulutetuilta, työelämään samoihin hommiin siirtyviltä kysyttiin alkupalkkatoiveita, olivat naisten toiveet olennaisesti matalampia kuin miesten.

On myös mahdollista, että palkkaeroa selittää syrjintä.

”Tilastoilla emme saa syrjintää esille. On perusteetonta tulkita selittämätön palkkaero suoraan syrjinnäksi, koska asiasta ei ole tietoa. On mahdollista, että löytyy näitä muitakin selittäviä tekijöitä, joita emme vain vielä ymmärrä”, sanoo Kauhanen.

Epätasapaino on kuitenkin olemassa

Työnantajien naisiin mahdollisesti kohdistama syrjintä selittää vain vähän, jos ollenkaan, sukupuolten välisiä palkkaeroja. Silti seisomme sen tosiasian edessä, että miehellä ja naisella on valtava 17 sentin palkkaero.

”Kun tiedämme eron johtuvan pitkälti siitä, että mies ja nainen ovat erilaisissa työtehtävissä, niin mielenkiintoinen kysymys onkin se, miksi ja miten erilaisiin työtehtäviin päädytään? Tätä emme tunne kovin hyvin. Eriytyminen alkaa koulussa ja koulutusvalinnoissa”, pohtii Kauhanen.

Teollisuuden toimihenkilöitä tutkiessaan hän huomasi, että jo heti työuran alussa miehet ja naiset sijoittautuvat hyvin erilaisiin tehtäviin, ja osa palkkaerosta syntyy välittömästi. Myöhemmin erot urakehityksessä voimistavat palkkaeroa.

”Yksi olennainen tekijä löytyy varmasti perheen sisäisestä työnjaosta. Urakatkojen ja perhekuvioiden tasapuolisempi hoitaminen vähentää myös työtehtävien ja palkkojen eriytymistä. Siis se, miten naisella ja miehellä on mahdollisuus ottaa erityyppisiä hommia ja ammatteja vastaan.”

Usein kysytty kysymys on, miksi miesvaltaiset työtehtävät ovat ylipäätään paremmin palkattuja. Merkittävä osa näistä palkkaeroista palautuu eroihin työtehtävien vaativuudessa. Miesvaltaiset työtehtävät ovat keskimäärin vaativampia. Toisaalta on esitetty, että vaativuusarvioissa on saattanut alun perin olla miesvaltaisten töiden yliarvostusta.

Toimialakohtaisia eroja on selitetty mm. miesvaltaisten alojen voimakkaammilla ammattiliitoilla, joilla on vahvemmat asemat palkkaneuvotteluissa. Tämä näkyisi miesten keskimäärin korkeampina palkkoina toimialoja vertailtaessa.

Tuure Hurme tuurehurme

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (3)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (3)

Hilda mökki |

Ei tarvitse tehdä edes tutkimusta, miten palkka taso on niin erillainen kuin naisten tai miesten. Perinteisesti naisia on väheksytty kautta historian ja naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa hoitotyöstä, siivouksesta, kaupankassan töistä ym. ym. Ns. " Ämmien työstä" Miehet eivät arvosta naisten töitä. Vieläkin nämä miehet saavat sanella miten tulee olla ns. "alamainen". Mutta uskon, että tämä elämän ajattelu loppuu, että nainen on vähemmän kuin mies. Valta loppuu ja rahalla ei ole enää merkitystä, koska rahaa ei enää tulevaisuudessa ole olemaan. Tulevaisuus on sitä, että jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja talkoo henki herää. Kauppakeskukset kuolevat, ei kukaan enää tilaa vaatteitta tai muita tavaroita. Tämä kaupallisuus vain kuolee. Ei kukaan enää jaksa materiaa. Ihmiset tulevaisuudessa tulevat vain vaihtamaan hyödykkeitä. Mutta ei onneksi oravan nahkoihin. Elämä meille kaikille tulee vain valoisammaksi ja paremmaksi.

Kvg jos et usko |

Samasta työstä maksetaan Suomessa samaa palkkaa, sukupuolesta riippumatta. On laitonta maksaa eri palkkaa sukupuolen perusteella. Miehet tekevät enemmän työtunteja, ylitöitä ja muita kuin maanantaista perjantaihin klo 8-16 työaikoja. Palkkaero on vain 3% sukupuolten välillä kun on kyse samasta työpaikasta ja samasta tehtävänimikkeestä ja työajasta eikä huomioida ylitöitä. Mitään sortoa ei ole. Naiset tekevät 15-20% vähemmän töitä kuin miehet. Tottakai silloin myös tienaa sen verran vähemmän.

ntmrkki |

On tosi helppoa ajatella, ettei ole vastuussa omasta onnestaan, vaan tämä vastuu on vain miehillä ja valtiolla. Etenkin sellaisella, joka on henkisesti vielä pikkulapsen tasolla ja syyttää muita omista ongelmistaan. Jos naista ei palkata töihin, on vika aivan jossain muussa kuin naisen sukupuolessa. Jos nainen on niin saamaton ja vastuuta välttelevä, ettei saa mielestään suurta palkkaa, on vika jossain muualla kuin työnantajassa ja valtiossa. Päästäkseen hyville palkoille pitää vain uurastaa ja päteä sen eteen siinä missä kaikki muutkin. Eihän tässä elämässä voi saavuttaa yhtään mitään, jos ei uurasta, herran jestas!

Tuoreimmat jutut

Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden toimitus sai lukijalta viestin, joka liittyy työpaikan juhlapuheiden ja työyhteisön toimintatavan väliseen ristiriitaan:

”Perheystävällisyys on nostettu työpaikallamme yhdeksi arvoksi. Työyhteisössäni on kuitenkin oletus, kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan viikonloppuisinkin pitää tai on ainakin suotavaa tehdä töitä kiireaikoina.

Monena viikonloppuna esimieheni lähettää sähköpostia, johon osa kollegoistani myös vastaa saman tien. Välillä päätän, etten katso viestejä lauantaisin ja sunnuntaisin. Maanantaina minua sitten odottaa viikonlopulta pitkä viestiketju, jossa ideoidaan tai suunnitellaan, työtehtäviäkin jaetaan ja päätöksiä tehdään.

Minusta tämä tuntuu stressaavalta. Viikonloppuisin meillä pitäisi olla vapaata ja aikaa esimerkiksi perheelle. Esimieheni on kuulemma todennut joskus, että eihän hän velvoita ketään vastaamaan viesteihin työajan ulkopuolella.

Miten tällaisiin epävirallisiin toimintatapoihin pääsisi käsiksi?”

Keskustelu tekee ongelman näkyväksi

Työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta sanoo, että lukijan kuvaama tilanne on työpaikoilla valitettavan tavallinen. Varsinkin asiantuntijatehtävissä voidaan olettaa, että työntekijä on koko ajan saatavilla. Monesti kyse on ääneen lausumattomista säännöistä, jotka koskevat viesteihin vastaamista iltaisin, viikonloppuisin tai lomalla.

”On toki tehtäviä, joissa työasioiden seuraaminen viikonloppuna kuuluu työhön. Silloin siitä on toivottavasti myös sovittu.”

Kirjoittamaton sääntö kannattaa nostaa työpaikalla keskusteluun – ainakin, jos se hämmentää tai kuormittaa työntekijää. Se, että sähköpostiin pitäisi reagoida viikonloppuvapaalla, on Hannosen mielestä aika iso asia. Kysehän on mahdollisuudesta palautua työstä.

”Jos asia ei etene työyhteisön palavereissa ja esimiehen kanssa, sen voi ottaa työsuojelun näkökulmasta esiin työpaikan riskinarvioinnissa tai työpaikkaselvityksessä, kun työterveyshuolto tulee työpaikalle.”

Erilaiset tulkinnat synnyttävät mielipahaa

Epävirallisia sääntöjä on joka työyhteisössä ja organisaatiossa. Yhteisölle syntyy omat tottumuksensa ja toimintatapansa. Kaikesta ei voi eikä tarvitse tehdä sopimuksia.

Työpaikan kulttuuria voi verrata jäävuoreen: Vain pieni osa käytännöistä on näkyvillä. Pinnan alla on paljon odotuksia ja uskomuksia. Niihin törmätään tyypillisesti, kun tehdään yrityskauppoja ja yhdistetään työpaikkoja.

Heli Hannosen mukaan kirjoittamattomissa säännöissä on se huono puoli, että työpaikalla saattaa olla vaikka 15 erilaista käsitystä jostain toimintatavasta. Eri tulkinnat voivat synnyttää mielipahaa ja ristiriitoja. Kaikki ihmiset eivät myöskään ole yhtä herkkiä havainnoimaan epävirallisia sääntöjä, ja jotkut vähät välittävät siitä, toimivatko he odotusten mukaisesti.

”Kun mietitään työhyvinvoinnin näkökulmasta, niin mitä enemmän on ääneen sanottua ja selkeästi sovittua, sitä yksinkertaisemmaksi se tekee asiat”, Hannonen kiteyttää.

Tulokas oppii säännöt kantapään kautta

Heli Hannosen mielestä kiinnostavaa on, mitä seuraa, jos ei noudata kirjoittamattomia sääntöjä. Työpiste-verkkolehteä lähestynyt lukija kertoo, että maanantaina häntä odottaa viestiketju, jossa jokin työasia on jo ”pureskeltu” valmiiksi.

Mitenkähän sillä työpaikalla suhtaudutaan työntekijään, joka ei vapaalla avaa työsähköpostiaan? Moititaanko? Paheksutaanko? Jätetäänkö ulkokehälle?

”Uutta työntekijää on vaikea perehdyttää tällaisiin ääneen lausumattomiin sääntöihin. Ne opitaan sitten yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä on ikävä tapa oppia”, Hannonen sanoo.

Tosin uuden tulokkaankin on hyvä olla tarkkana, ettei hän itse tule aloittaneeksi haitallista käytäntöä. Työ voi olla alussa niin innostavaa, että sitä on kiva miettiä ja tehdä vapaallakin. Kaikille työkavereille se ei ole mahdollista, ja myös oma elämäntilanne voi muuttua.

Kahvihuone ei siistiydykään itsestään

Epäviralliset säännöt liittyvät usein työpaikan arjen pyörittämiseen: Miten huolehditaan kahvihuoneen siisteydestä? Kenen tehtävä on pitää kopiopiste järjestyksessä? Sellaisia tehtäviä ei yleensä ole määritelty työnkuvissa.

”Voi käydä niin, että kahvihuoneen siisteydestä alkaa huolehtia työntekijä, jota epäjärjestys häiritsee enemmän kuin muita. Kun hän aikanaan jää eläkkeelle, muille tulee suurena hämmästyksenä, etteivät kahvikupit menekään itsestään astianpesukoneeseen”, Heli Hannonen havainnollistaa.

Kun asiat työpaikalla sujuvat hyvin, kirjoittamattomista säännöistä ei välttämättä ole haittaa. Hannosen kokemuksen mukaan ne nousevat pinnalle herkemmin, kun työn tekemisessä on muutenkin ongelmia.

Kesäloma lähestyy, mutta sitä ennen tehtävänä on vielä pitkä lista töitä. Nämä neljä pientä vinkkiä auttavat, kun putsaat työpöytääsi ja mietit, miten paluustasi tulisi sujuva ja mukava:

  1. Kesken jäänyt työ kuormittaa aivoja. Yritä saada loppuun asti ne pienet tehtävät, jotka voit. Näin pääset nopeammin loman alkuun.
  2. Koska kaikkea ei kuitenkaan voi saada loppuun, vähennä kesken jättämisen kuormitusta kirjaamalla tarkasti muistiin, mihin kohtaan tehtävässä jäit. Jaa iso tehtävä mielessäsi osiin ja kirjoita itsellesi ylös, mitkä osat olet tehnyt ja mistä jatkat.
  3. Priorisoi. Muista, että osa työstä jää lopulta aina tekemättä. Mikä on oikeasti tärkeää? Tätä on hyvä pohtia ennen lomaa ja myös loman jälkeisinä päivinä. Usein loman jälkeen näkee työnsä hieman kauempaa ja oivaltaa isoimpien muutosten tarpeet ja kehitysehdotukset.
  4. Järjestä lämmin vastaanotto itsellesi sitä päivää varten, kun tulet takaisin töihin. Laita vaikkapa tietokoneen näppäimistölle post it -lappu, jossa lukee: Tervetuloa töihin, Maija! Toivottavasti sinulla oli mukava loma! Jätä sen viereen suklaakonvehti tai muu arvostamasi palkinto.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 28.5.2015. Vinkit antoi aivotutkija Minna Huotilainen.

Tällä hetkellä palvelut ja etuusjärjestelmät ovat erillisiä ratkaisuja yksittäisiin haasteisiin. Kokonaisuuden hallinta on sattumanvaraista, toteaa johtava asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti Työterveyslaitoksesta.

Tietoa erilaisten palvelu- ja toimeentulovaihtoehtojen yhteensovittamisesta tarvitsevat asiakkaat ja työntekijät.

Esimerkiksi TE-palvelujen ja kuntoutuspalvelujen näkyvyyttä sosiaali- ja terveydenhuollon suuntaan pitäisi lisätä. Työpaikoilla taasen tarvitaan tietoa, mitä toimeentulon vaihtoehtoja työhön kuntoutumisen ajalle on.

”Ihmiset jäävät järjestelmien väliin, mikä on heille hämmentävää ja epämotivoivaa.”

Uusi duunari tavoittelee työsuhdetta

Pirjo Juvonen-Posti vetää hanketta, jossa on luotu kolme tulevaisuuskuvaa työelämäpalveluista: uusi duunari, työelämän monitaituri ja elinikäinen osallistuja.

Uusi duunari -mallissa työsuhteinen palkkatyö on säilynyt tavoiteltavana ydinmallina. Samalla kun joustavuus työelämässä on lisääntynyt, työn ulkopuolelle jättäytymisestä sanktioidaan.

”Työllistymisen palvelujärjestelmä on purkanut byrokratiaansa ja panostaa yhteispalvelun avulla aktiivisiin ja räätälöitävissä oleviin palveluihin. Tavoitteena on saada ihmisiä nopeasti töihin”, Juvonen-Posti visioi.

Työelämän monitaituri saa palvelut yhdellä hakemuksella

Työelämän monitaituri kuvaa toimintaympäristöä, jossa työurat ovat pirstaleisia ja työelämään osallistutaan monin tavoin. Kokopäiväinen palkkatyö, yrittäjyys, uranvaihto, osa-aikaisuus ja alustatyö ovat kaikki yhtä arvokkaita.

Työansiot ja sosiaalietuudet voi sovittaa yhteen joustavasti. Asiakkaat voivat hakea vaihtoehtoja ja seurata prosessinsa etenemistä omasta sähköisestä portaalistaan.

”Ihannetilanteessa sosiaaliturvajärjestelmään on yksi hakemus, jonka perusteella ihminen saa ehdotuksen tarvitsemistaan palveluista ja etuuksista.”

Elinikäinen osallistuja osallistuu yhteiskuntaan monin tavoin

Elinikäinen osallistuja elää yhteiskunnassa, joka vaalii ihmisten osaamista sekä työ- ja toimintakykyä. Palvelut auttavat löytämään sopivaa aktiviteettia oli se sitten palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, lähimmäisen auttamista, opiskelua tai niiden yhdistelmiä.

”Yhteiskunnan tavoite on pitää kaikki toimeliaina. Toimeentuloa turvaavat etuudet ovat tässäkin vaihtoehdossa vastikkeellisia, mutta aktiivisuutta voi osoittaa monin tavoin”, Pirjo Juvonen-Posti sanoo.

Toimintaan ja asenteisiin kaivataan muutosta

Mikä monialaisten työelämäpalveluiden tulevaisuuskuvista toteutuu tai toteutuuko mikään sellaisenaan, ei vielä tiedetä. Selvää on, että muutosta tarvitaan.

”Usein kun tehdään uudistuksia, keskitytään yksittäisiin tavoitteisiin eikä kokonaisuus hahmotu. Skenaariotyö on yksi keino hahmottaa, miten koko systeemin tulisi muuttua. Skenaarioiden tuottaman ymmärryksen pohjalta ratkaisuja voidaan kehittää haluttuun suuntaan.”

Pirjo Juvonen-Postilla on tulevaisuuden suhteen selkeä näkemys.

”On tärkeää, että palveluja kehitetään ihmislähtöisesti niin, että ne pystyvät yhä tarjoamaan tukea ja ohjausta. Jotta tähän päästään, tarvitaan toiminnan ja ohjauksen sekä asenteiden muutosta.”