Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies?

Osallistu

Naisen euro on tällä hetkellä 83 senttiä. Miksi palkkaero on olemassa? Johtuuko se syrjinnästä?

Miehet tienaavat naisia enemmän kaikissa maailman maissa. Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä.

Sukupuolten välinen palkkaero väestötasolla on kiistaton tilastofakta. Ihan toinen juttu on se, mistä palkkaero johtuu. Työpiste koettaa selvittää.

”Tämä keskiarvopalkka on hyvä mittari yleiselle palkkaerolle, mutta se ei tarkoita sitä, että samassa yrityksessä, samassa tehtävässä olevat naiset saisivat välttämättä yhtään pienempää palkkaa kuin miehet”, kertoo palkkaukseen perehtynyt tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.

Suuren osan 17 sentin palkkaerosta selittää sukupuolten ammatillinen eriytyminen.

Miehet ja naiset työskentelevät esimerkiksi eri aloilla. Naiset ovat voimakkaasti edustettuna hoito-, palvelu- ja myyntityössä, miehet rakennus- ja kuljetusalalla.

Kyse ei kuitenkaan ole vain alasta, vaan palkkaeroja selittää voimakkaasti jakautuminen erilaisiin ammatteihin ja työtehtäviin saman alan sisällä.

Esimerkiksi teollisuusyritysten toimihenkilöiden kohdalla on havaittu, että mies- ja naistoimihenkilöt sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin yksittäisen yrityksen sisällä.

Miesten osuus on erittäin suuri esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä tuotannon suunnittelussa ja johdossa. Naistoimihenkilöiden osuus taas on suuri taloushallinnossa ja henkilöstöpuolella. Naiset työskentelevät keskimäärin heikommin palkatuissa työtehtävissä.

”Toimihenkilönaiset ovat tyypillisesti kaupallisesti koulutettuja, miehet taas teknisesti koulutettuja, ja suomalaisessa teollisuudessa tekninen koulutus on perinteisesti ollut kovaa valuuttaa”, Kauhanen kertoo yhdeksi syyksi.

Sukupuolten palkkaeroja ei Suomessa voikaan selittää koulutustasolla, ovathan naiset varsin korkeasti koulutettuja, vaan palkkaeroa selittää koulutusala. Naiset suosivat kasvatustieteitä, humanistisia aloja ja terveys- ja sosiaalialoja, miehet luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Yksi selittävä tekijä on esimiesasema. Miesten työnkuvaan kuuluu selvästi naisia useammin johtava asema.

Myös naisten vähäisempi työkokemus on merkittävä tekijä palkanmuodostuksessa. Nainen kun on selvästi enemmän pois työelämästä lasten takia ja omaa työkokemusta usein vähemmän.

”On todettu, että jos nainen jo etukäteen olettaa työuraansa tulevan paljon katkoja, niin se vaikuttaa aika paljon työpaikka- ja koulutusvalintoihin. Kyseessä on tavallaan itseään toteuttava ennustus”, Kauhanen kertoo.

Kuinka suuri palkkaero on sitten, kun otetaan huomioon työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema? Teollisuuden toimihenkilöillä palkkaero pieneni noin 94 senttiin (Korkeamäki & Kyyrä 2006). Yksityisissä palveluammateissa tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa ero kutistui 96 senttiin (Luukkonen 2003).

Mikä selittää selittämätöntä osuutta?

Vaikka sukupuolten palkkaero pieneni, se ei kadonnut. Muutamakin prosenttiyksikkö on selvä ero. Mikä tämän voi selittää?

”Esimerkiksi toimihenkilöiden ansiot lasketaan työtuntien perusteella, ja tässä huomioidaan vain normityöaika. Emme voi laskea todellisia työtunteja, koska ylityötunteihin ei pääse tilastoilla käsiksi. Kyselyistä kuitenkin tiedetään, että erityisesti toimihenkilömiehet tekevät ylityötunteja. Tämä saattaisi selittää miesten korkeampaa palkkaa”, aprikoi Kauhanen.

Selittävä tekijä voi löytyä myös erilaisesta suhtautumisesta palkkaan. Tutkimusten mukaan miehet pitävät palkkaa verrattuna työn sisältöön tärkeämpänä kuin naiset. Miehet pyytävät hanakammin palkankorotuksia.

Palkkatoiveetkin ovat sukupuolittuneita: kun korkeasti koulutetuilta, työelämään samoihin hommiin siirtyviltä kysyttiin alkupalkkatoiveita, olivat naisten toiveet olennaisesti matalampia kuin miesten.

On myös mahdollista, että palkkaeroa selittää syrjintä.

”Tilastoilla emme saa syrjintää esille. On perusteetonta tulkita selittämätön palkkaero suoraan syrjinnäksi, koska asiasta ei ole tietoa. On mahdollista, että löytyy näitä muitakin selittäviä tekijöitä, joita emme vain vielä ymmärrä”, sanoo Kauhanen.

Epätasapaino on kuitenkin olemassa

Työnantajien naisiin mahdollisesti kohdistama syrjintä selittää vain vähän, jos ollenkaan, sukupuolten välisiä palkkaeroja. Silti seisomme sen tosiasian edessä, että miehellä ja naisella on valtava 17 sentin palkkaero.

”Kun tiedämme eron johtuvan pitkälti siitä, että mies ja nainen ovat erilaisissa työtehtävissä, niin mielenkiintoinen kysymys onkin se, miksi ja miten erilaisiin työtehtäviin päädytään? Tätä emme tunne kovin hyvin. Eriytyminen alkaa koulussa ja koulutusvalinnoissa”, pohtii Kauhanen.

Teollisuuden toimihenkilöitä tutkiessaan hän huomasi, että jo heti työuran alussa miehet ja naiset sijoittautuvat hyvin erilaisiin tehtäviin, ja osa palkkaerosta syntyy välittömästi. Myöhemmin erot urakehityksessä voimistavat palkkaeroa.

”Yksi olennainen tekijä löytyy varmasti perheen sisäisestä työnjaosta. Urakatkojen ja perhekuvioiden tasapuolisempi hoitaminen vähentää myös työtehtävien ja palkkojen eriytymistä. Siis se, miten naisella ja miehellä on mahdollisuus ottaa erityyppisiä hommia ja ammatteja vastaan.”

Usein kysytty kysymys on, miksi miesvaltaiset työtehtävät ovat ylipäätään paremmin palkattuja. Merkittävä osa näistä palkkaeroista palautuu eroihin työtehtävien vaativuudessa. Miesvaltaiset työtehtävät ovat keskimäärin vaativampia. Toisaalta on esitetty, että vaativuusarvioissa on saattanut alun perin olla miesvaltaisten töiden yliarvostusta.

Toimialakohtaisia eroja on selitetty mm. miesvaltaisten alojen voimakkaammilla ammattiliitoilla, joilla on vahvemmat asemat palkkaneuvotteluissa. Tämä näkyisi miesten keskimäärin korkeampina palkkoina toimialoja vertailtaessa.

Tuure Hurme tuurehurme

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Hilda mökki |

Ei tarvitse tehdä edes tutkimusta, miten palkka taso on niin erillainen kuin naisten tai miesten. Perinteisesti naisia on väheksytty kautta historian ja naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa hoitotyöstä, siivouksesta, kaupankassan töistä ym. ym. Ns. " Ämmien työstä" Miehet eivät arvosta naisten töitä. Vieläkin nämä miehet saavat sanella miten tulee olla ns. "alamainen". Mutta uskon, että tämä elämän ajattelu loppuu, että nainen on vähemmän kuin mies. Valta loppuu ja rahalla ei ole enää merkitystä, koska rahaa ei enää tulevaisuudessa ole olemaan. Tulevaisuus on sitä, että jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja talkoo henki herää. Kauppakeskukset kuolevat, ei kukaan enää tilaa vaatteitta tai muita tavaroita. Tämä kaupallisuus vain kuolee. Ei kukaan enää jaksa materiaa. Ihmiset tulevaisuudessa tulevat vain vaihtamaan hyödykkeitä. Mutta ei onneksi oravan nahkoihin. Elämä meille kaikille tulee vain valoisammaksi ja paremmaksi.

Kvg jos et usko |

Samasta työstä maksetaan Suomessa samaa palkkaa, sukupuolesta riippumatta. On laitonta maksaa eri palkkaa sukupuolen perusteella. Miehet tekevät enemmän työtunteja, ylitöitä ja muita kuin maanantaista perjantaihin klo 8-16 työaikoja. Palkkaero on vain 3% sukupuolten välillä kun on kyse samasta työpaikasta ja samasta tehtävänimikkeestä ja työajasta eikä huomioida ylitöitä. Mitään sortoa ei ole. Naiset tekevät 15-20% vähemmän töitä kuin miehet. Tottakai silloin myös tienaa sen verran vähemmän.

Tuoreimmat jutut

Työterveysneuvottelu kuulostaa asialliselta ja ehkä jopa kuivakkaalta tilaisuudelta. Asiaa siellä puhutaankin – onhan tavoitteena löytää paras mahdollinen ratkaisu työssä jatkamiseen. Siitä huolimatta neuvotteluissa ilmaistaan myös tunteita:

”Siellä esiintyy kiitollisuutta, iloa, positiivista yllättyneisyyttä, surua ja ärtymystä. Tunteita ilmaistaan laidasta laitaan, positiivisesta negatiiviseen ja takaisin”, sanoo sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Mariel Wuolio.

Neuvottelussa keskustellaan arkaluonteisista asioista, kuten työntekijän voinnista, jaksamisesta, työkyvystä ja tulevaisuudesta työpaikalla. Ei ihme, että tapaamiseen liittyy jännitteitä.

Tilanteen jännitteisyys on omiaan herättämään tunteita. Wuolion mielestä se tekee vuorovaikutuksen tutkimisesta kiinnostavaa. Hän viimeistelee parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa, jonka aiheena on työterveysneuvottelun tunneilmaisu.

Osallistujat edustavat ammattirooliaan

Työterveysneuvottelu järjestetään, kun työntekijän työkyky on heikentynyt. Neuvottelussa voidaan esimerkiksi suunnitella työntekijän työhönpaluuta sairausloman jälkeen.

Työterveysneuvotteluun osallistuvat tavallisesti työntekijä, työterveyshuollon edustaja, työpaikalta lähiesimies ja tarvittaessa hänen esimiehensä tai edustaja henkilöstöhallinnosta.

Mariel Wuolio tutki vuorovaikutusta neljässä työterveysneuvottelussa, joiden videotallenteet ovat syntyneet Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa Työterveysneuvottelu työhönpaluun tuessa.

Kukin työterveysneuvottelun osallistujista on paikalla omassa ammattiroolissaan. Sellaisessa tilanteessa oletetaan yleensä, että tunteita ei ilmaista tai että niitä ilmaistaan hillitysti.

”Siihen nähden tunteet voivat näkyä neuvottelussa aika voimakkaastikin”, Wuolio sanoo.

Tunneilmaisu keskeyttää neuvottelun

Tunteiden ilmaiseminen voi olla fyysistä, kuten itkua tai naurua. Muita ilmaisutapoja ovat esimerkiksi äänen korkeus ja voimakkuus, huokaukset ja eleet. Hienovaraisimmillaan tunteet näkyvät ilmeissä ja siinä, mihin katse suuntautuu. Tunneilmaisuksi lukeutuu sekin, että jättää jotain sanomatta tai pitää puheessaan tauon.

Mariel Wuolion tarkastelemissa työterveysneuvotteluissa aloite tunneilmaisuun tuli työntekijältä. Se rakentui ja voimistui vuorovaikutuksessa muiden osallistujien kanssa puheenvuoro puheenvuorolta ja hetki hetkeltä. Kyse oli pienistä yksityiskohdista.

Keskeinen havainto oli, että tunneilmaisu pysäytti neuvottelun etenemisen. Se jatkui vasta sitten, kun tunne oli käsitelty.

”Jos muut osallistujat sivuuttavat tunteen, neuvottelussa jäädään junnaamaan paikoilleen. Siksi on tärkeää, että tunteeseen reagoidaan esimerkiksi empatialla”, Wuolio sanoo.

Empatia voi olla sitä, että osoittaa olevansa samaa mieltä. Tai sitä, että antaa toisen ihmisen näkökulmalle oikeutuksen, vaikka itsellä olisi eri näkökulma. Empatia voi olla mikrotason palautetta: esimerkiksi työterveyslääkäri osoitti empatiaa ynähtämällä ymmärtäväisesti juuri oikeassa kohdassa.

Jokainen vaikuttaa ilmapiiriin

Lähestyvä työterveysneuvottelu voi jännittää varsinkin työntekijää. Joku saattaa pelätä, että tilanne menee tunteisiin ja alkaa vaikka itkettää. Mariel Wuolion mielestä se ei haittaa ollenkaan:

”Olen nähnyt, että tunteita tosiaan otetaan vastaan ja käsitellään empaattisella tavalla. Työterveysneuvottelussa on tilaa myös tunteiden ilmaisemiselle.”

Työterveyslaitos on julkaissut maksuttoman oppimisohjelman Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön. Sen tarkoitus on tukea ja kehittää neuvottelun vuorovaikutusta. Vuorovaikutukseen annetaan muun muassa nämä ohjeet:

  • Muista kunnioittava ja kannustava keskustelutapa.
  • Puheenjohtaja huolehtii siitä, että kaikkien näkemykset tulevat kuulluiksi ja käsitellyiksi neuvottelun aikana.
  • Jokainen neuvotteluun osallistuva huolehtii osaltaan siitä, että ilmapiiri on luottamuksellinen ja turvallinen.

Rakennustyömaiden yleisilme on kohentunut 1990-luvun jälkeen. Työmaat ovat siistiytyneet ja koneellistuneet. Parannus on ollut huimin työturvallisuudessa, sanoo vanhempi asiantuntija Tuula Räsänen Työterveyslaitoksesta.

Myönteiseen kehitykseen on osaltaan vaikuttanut TR-mittari eli menetelmä, jolla havainnoidaan rakennusalan työturvallisuutta.

Menetelmässä koko työmaa käydään läpi tekemällä havaintoja siitä, ovatko asiat kunnossa vai onko niissä korjattavaa. Merkinnät tehdään havainnointialueittain. Lopputuloksena saadaan turvallisuusindeksi eli prosenttiluku, joka kertoo kunnossa olevien asioiden osuuden.

Mittaajat keskittyvät näihin seitsemään asiaan, jotka vaikuttavat tapaturmiin:

  1. työskentely (suojainten käyttö ja riskinotto)
  2. telineet, kulkusillat ja tikkaat
  3. koneet ja välineet
  4. putoamissuojaus
  5. sähkö ja valaistus
  6. järjestys ja jätehuolto
  7. pölyisyys

Menetelmä on otettu käyttöön 1990-luvun puolivälissä. Yritykset hyödyntävät sitä yleisesti rakennustyömaidensa viikoittaisissa kunnossapitotarkastuksissa. Mittari on myös työsuojelutarkastajien työväline.

TR-mittarin kehitystä ovat vieneet eteenpäin yhteistyössä monet tahot ja henkilöt. Räsänen nostaa esiin viisi faktaa mittarin historiasta ja nykytilanteesta:

1. Mittaus kannusti työnantajia toimimaan

Työturvallisuustason mittausmenetelmiä tarvittiin motivoimaan työnantajia turvallisuuden parantamiseen.

1980-luvun lopussa tyypillisiä puutteita talonrakennuksessa olivat telineiden rakenteelliset virheellisyydet, telineiden käyttöönottotarkastusten laiminlyönti, holveilla olevien aukkojen riittämättömät suojaukset ja henkilökohtaisten suojainten vähäinen käyttö. Työmaiden väliset erot olivat suuria.

TR-mittari kehitettiin Työterveyslaitoksen Tuttava-menetelmän hyvien käytäntöjen ja kokemusten pohjalta ja sitä testattiin ensin laajasti. Mittarin perusta luotiin työpajoissa yhteistyössä rakennustyömaiden ja työsuojelutarkastajien kanssa.

1990-luvun alkupuolella työturvallisuuden puutteet tulivat yritysjohdolle usein yllätyksenä. Yksi esimerkki mittarin vaikutuksista on työmaa, jossa TR-mittari näytti ensimmäisellä kerralla lukemaa 30. Suurin osa havainnoista oli siis virheitä ja puutteita.

Tällä työmaalla herättiin tekemään muutoksia. Myöhemmin kyseisen työmaan edustaja sai hakea useita kertoja työturvallisuuspalkinnon, jonka myöntävät vuosittain Talonrakennusteollisuus ry, aluehallintovirasto (AVI) ja Rakennusliitto.

2. TR-mittari todettiin vaikuttavaksi työkaluksi

Työterveyslaitos tutki TR-mittarin vaikutusta kahdella rakennustyömaalla 1990-luvulla. Heikki Laitisen ja Ismo Ruohomäen tutkimuksessa todettiin, että käyttämällä TR-mittaria ja siihen liittyvää palautetaulua työmaalla voitiin merkittävästi ja pysyvästi parantaa työmaan turvallisuusindeksiä.

Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin muun muassa, että TR-mittarin turvallisuusindeksillä ja tapaturmataajuudella oli merkittävä yhteys: mitä pienempi indeksilukuku, sitä suurempi tapaturmataajuus. Tapaturmataajuus tarkoittaa suhdelukua, joka lasketaan työtapaturmien lukumäärästä miljoonaa tehtyä työtuntia kohti.

Tutkimustulokset siis tukivat TR-mittarin käyttöä turvallisuustason parantamiseen rakennustyömailla.

3. TR-mittari mahdollisti työmaiden vertailun ja kilpailun

TR-mittari otettiin käyttöön työmaiden vertailussa. Sen avulla alettiin myös kilpailla.
Vuonna 1997 rakennusalan keskeiset toimijat käynnistivät kolmivuotisen Turvallisesti 2000-luvulle -työturvallisuuskilpailun Uudellamaalla.

Markku Marjamäen – silloisen Uudenmaan työsuojelupiirin johtajan – mukaan kilpailu paransi rakennusalan työoloja ainutlaatuisella tavalla.

Työsuojelutarkastajat tekivät kilpailuun osallistuville työmaille mittauskierroksia ilmoittamalla niistä etukäteen. Parhaat yritykset palkittiin vuosittain. Seuraavina vuosina kilpailu aloitettiin myös muilla alueilla.

4. Parhaiden työmaiden tulokset hipovat sataa

Vuoden 2018 talonrakennusalan työturvallisuuskilpailun mukaan hyvä kehitys jatkuu. Nykyisin parhaat työmaat yltävät TR-mittauksissa jo sataan. Tällainen työmaa oli esimerkiksi NCC Suomi Oy:n työmaa.

Kilpailun kärkeen osui useita työmaita, joilla ei sattunut yhtään työtapaturmaa koko mittauksen kohteena olevan vuoden aikana.

Kilpailuun osallistuneissa yrityksissä tapaturmataajuus on saatu pienenemään lukuun 12, mikä tarkoittaa kahta tapaturmaa sataa työntekijää kohti vuodessa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuoden 1998 kilpailuun osallistuneiden yritysten tapaturmataajuus oli 67.

5. TR-mittaukseen ja koulutukseen on tullut uusia keinoja

Nykyisin TR-mittaukset tehdään työmailla enimmäkseen erilaisten älypuhelin- tai tablettisovellusten avulla. Niiden ansiosta mittaustulokset saadaan käsiteltyä nopeasti ja esitettyä esimerkiksi graafeina.

Työterveyslaitoksen TR360-verkkokoulutuksessa mittauksen periaatteita ja työturvallisuuden havainnointia harjoitellaan 360 asteen kuvien avulla. Osallistujat opiskelevat tietokoneella omien aikataulujensa mukaan.

Lähestyn asiaa tutkimustiedon näkökulmasta: Tutkimuksissa vaikutusmahdollisuudet työhön liitetään usein englanninkieliseen käsitteeseen job control. Siinä on kaksi ulottuvuutta: työn monipuolisuus ja päätäntävalta omaan työhön.

Työn monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että työssä on esimerkiksi erilaisia taitoja vaativia tehtäviä ja työssä voi kehittyä ja oppia uusia taitoja.

Päätäntävalta omaan työhön puolestaan tarkoittaa, että voi itse määritellä esimerkiksi oman työnsä tavoitteita, työtapaa tai tekemisen rytmiä.

Työn monipuolisuuden on tutkimuksissa havaittu olevan työhyvinvointia ja terveyttä edistävä tekijä. Tutkimukset päätäntävallasta omaan työhön ovat ristiriitaisempia. Olennaista on, mihin asiaan päätäntävalta liittyy ja missä tilanteessa.

Päätäntävalta omiin työaikoihin (esimerkiksi joustavat työajat, vuorosuunnitteluun osallistuminen) on lisännyt tutkimuksissa työtyytyväisyyttä ja esimerkiksi vähentänyt siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Sen sijaan esimerkiksi suuri päätäntätavalta omiin tavoitteisiin ei ole ollut tutkimuksissa yksiselitteisesti hyvinvointia lisäävä tekijä. Syy voi olla siinä, että tällöin esimerkiksi vastuut voivat tulla epäselvemmiksi, mikä lisää kuormitusta. Joillain aloilla ja työntekijäryhmillä halu ja mahdollisuudet itseohjautuvampaan työskentelytapaan ovat suuremmat kuin toisilla.

Joskus mahdollisuus vaikuttaa työhön voi olla turha tai ylimääräinen tehtävä. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten mahdollisuus valita tauon ajankohta vaikuttaa tutkittavien stressihormoneihin ja tehtävän tuloksellisuuteen. Niillä, jotka itse määrittelivät tauon ajankohdan suoritettavan tehtävän aikana, oli suuremmat stressihormonitasot ja he suoriutuivat itse tehtävästä huonommin kuin ne, joille tauko oli ennalta määrätty tiettyyn kohtaan.

Työntekijälle tärkeintä on hallinnan tunne omassa työssä. Hallinnan tunne on kokemusta siitä, että työ sujuu, on tasapainossa muun elämän kanssa ja on sopivan haastavaa – tuomatta mukanaan liiallista, uuvuttavaa kuormitusta.

Joissain tilanteissa parhaat keinot tähän pääsemiseksi ovat yksilöllisiä ja itsenäisempiä. Toisinaan on parempi, että toimintatavat ovat yhdenmukaisempia ja ylhäältä johdetumpia.

Yleinen ”vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä” -ajattelu voi johtaa siihen, että hyvin toimivia työprosesseja muutetaan, eikä lopputulos ole parempi toiminnan eikä hyvinvoinninkaan kannalta.

Oleellista on, että työtä ja työprosesseja suunnitellaan työpaikalla yhdessä työntekijöiden kanssa. Näin työntekijät voivat ryhmänä vaikuttaa siihen, miten työ kannattaa tehdä, eikä yksittäinen työntekijä jää liian yksin työnsä hallinnan kanssa.