Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies?

Osallistu

Naisen euro on tällä hetkellä 83 senttiä. Miksi palkkaero on olemassa? Johtuuko se syrjinnästä?

Miehet tienaavat naisia enemmän kaikissa maailman maissa. Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä.

Sukupuolten välinen palkkaero väestötasolla on kiistaton tilastofakta. Ihan toinen juttu on se, mistä palkkaero johtuu. Työpiste koettaa selvittää.

”Tämä keskiarvopalkka on hyvä mittari yleiselle palkkaerolle, mutta se ei tarkoita sitä, että samassa yrityksessä, samassa tehtävässä olevat naiset saisivat välttämättä yhtään pienempää palkkaa kuin miehet”, kertoo palkkaukseen perehtynyt tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.

Suuren osan 17 sentin palkkaerosta selittää sukupuolten ammatillinen eriytyminen.

Miehet ja naiset työskentelevät esimerkiksi eri aloilla. Naiset ovat voimakkaasti edustettuna hoito-, palvelu- ja myyntityössä, miehet rakennus- ja kuljetusalalla.

Kyse ei kuitenkaan ole vain alasta, vaan palkkaeroja selittää voimakkaasti jakautuminen erilaisiin ammatteihin ja työtehtäviin saman alan sisällä.

Esimerkiksi teollisuusyritysten toimihenkilöiden kohdalla on havaittu, että mies- ja naistoimihenkilöt sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin yksittäisen yrityksen sisällä.

Miesten osuus on erittäin suuri esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä tuotannon suunnittelussa ja johdossa. Naistoimihenkilöiden osuus taas on suuri taloushallinnossa ja henkilöstöpuolella. Naiset työskentelevät keskimäärin heikommin palkatuissa työtehtävissä.

”Toimihenkilönaiset ovat tyypillisesti kaupallisesti koulutettuja, miehet taas teknisesti koulutettuja, ja suomalaisessa teollisuudessa tekninen koulutus on perinteisesti ollut kovaa valuuttaa”, Kauhanen kertoo yhdeksi syyksi.

Sukupuolten palkkaeroja ei Suomessa voikaan selittää koulutustasolla, ovathan naiset varsin korkeasti koulutettuja, vaan palkkaeroa selittää koulutusala. Naiset suosivat kasvatustieteitä, humanistisia aloja ja terveys- ja sosiaalialoja, miehet luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Yksi selittävä tekijä on esimiesasema. Miesten työnkuvaan kuuluu selvästi naisia useammin johtava asema.

Myös naisten vähäisempi työkokemus on merkittävä tekijä palkanmuodostuksessa. Nainen kun on selvästi enemmän pois työelämästä lasten takia ja omaa työkokemusta usein vähemmän.

”On todettu, että jos nainen jo etukäteen olettaa työuraansa tulevan paljon katkoja, niin se vaikuttaa aika paljon työpaikka- ja koulutusvalintoihin. Kyseessä on tavallaan itseään toteuttava ennustus”, Kauhanen kertoo.

Kuinka suuri palkkaero on sitten, kun otetaan huomioon työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema? Teollisuuden toimihenkilöillä palkkaero pieneni noin 94 senttiin (Korkeamäki & Kyyrä 2006). Yksityisissä palveluammateissa tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa ero kutistui 96 senttiin (Luukkonen 2003).

Mikä selittää selittämätöntä osuutta?

Vaikka sukupuolten palkkaero pieneni, se ei kadonnut. Muutamakin prosenttiyksikkö on selvä ero. Mikä tämän voi selittää?

”Esimerkiksi toimihenkilöiden ansiot lasketaan työtuntien perusteella, ja tässä huomioidaan vain normityöaika. Emme voi laskea todellisia työtunteja, koska ylityötunteihin ei pääse tilastoilla käsiksi. Kyselyistä kuitenkin tiedetään, että erityisesti toimihenkilömiehet tekevät ylityötunteja. Tämä saattaisi selittää miesten korkeampaa palkkaa”, aprikoi Kauhanen.

Selittävä tekijä voi löytyä myös erilaisesta suhtautumisesta palkkaan. Tutkimusten mukaan miehet pitävät palkkaa verrattuna työn sisältöön tärkeämpänä kuin naiset. Miehet pyytävät hanakammin palkankorotuksia.

Palkkatoiveetkin ovat sukupuolittuneita: kun korkeasti koulutetuilta, työelämään samoihin hommiin siirtyviltä kysyttiin alkupalkkatoiveita, olivat naisten toiveet olennaisesti matalampia kuin miesten.

On myös mahdollista, että palkkaeroa selittää syrjintä.

”Tilastoilla emme saa syrjintää esille. On perusteetonta tulkita selittämätön palkkaero suoraan syrjinnäksi, koska asiasta ei ole tietoa. On mahdollista, että löytyy näitä muitakin selittäviä tekijöitä, joita emme vain vielä ymmärrä”, sanoo Kauhanen.

Epätasapaino on kuitenkin olemassa

Työnantajien naisiin mahdollisesti kohdistama syrjintä selittää vain vähän, jos ollenkaan, sukupuolten välisiä palkkaeroja. Silti seisomme sen tosiasian edessä, että miehellä ja naisella on valtava 17 sentin palkkaero.

”Kun tiedämme eron johtuvan pitkälti siitä, että mies ja nainen ovat erilaisissa työtehtävissä, niin mielenkiintoinen kysymys onkin se, miksi ja miten erilaisiin työtehtäviin päädytään? Tätä emme tunne kovin hyvin. Eriytyminen alkaa koulussa ja koulutusvalinnoissa”, pohtii Kauhanen.

Teollisuuden toimihenkilöitä tutkiessaan hän huomasi, että jo heti työuran alussa miehet ja naiset sijoittautuvat hyvin erilaisiin tehtäviin, ja osa palkkaerosta syntyy välittömästi. Myöhemmin erot urakehityksessä voimistavat palkkaeroa.

”Yksi olennainen tekijä löytyy varmasti perheen sisäisestä työnjaosta. Urakatkojen ja perhekuvioiden tasapuolisempi hoitaminen vähentää myös työtehtävien ja palkkojen eriytymistä. Siis se, miten naisella ja miehellä on mahdollisuus ottaa erityyppisiä hommia ja ammatteja vastaan.”

Usein kysytty kysymys on, miksi miesvaltaiset työtehtävät ovat ylipäätään paremmin palkattuja. Merkittävä osa näistä palkkaeroista palautuu eroihin työtehtävien vaativuudessa. Miesvaltaiset työtehtävät ovat keskimäärin vaativampia. Toisaalta on esitetty, että vaativuusarvioissa on saattanut alun perin olla miesvaltaisten töiden yliarvostusta.

Toimialakohtaisia eroja on selitetty mm. miesvaltaisten alojen voimakkaammilla ammattiliitoilla, joilla on vahvemmat asemat palkkaneuvotteluissa. Tämä näkyisi miesten keskimäärin korkeampina palkkoina toimialoja vertailtaessa.

Tuure Hurme tuurehurme

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Hilda mökki |

Ei tarvitse tehdä edes tutkimusta, miten palkka taso on niin erillainen kuin naisten tai miesten. Perinteisesti naisia on väheksytty kautta historian ja naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa hoitotyöstä, siivouksesta, kaupankassan töistä ym. ym. Ns. " Ämmien työstä" Miehet eivät arvosta naisten töitä. Vieläkin nämä miehet saavat sanella miten tulee olla ns. "alamainen". Mutta uskon, että tämä elämän ajattelu loppuu, että nainen on vähemmän kuin mies. Valta loppuu ja rahalla ei ole enää merkitystä, koska rahaa ei enää tulevaisuudessa ole olemaan. Tulevaisuus on sitä, että jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja talkoo henki herää. Kauppakeskukset kuolevat, ei kukaan enää tilaa vaatteitta tai muita tavaroita. Tämä kaupallisuus vain kuolee. Ei kukaan enää jaksa materiaa. Ihmiset tulevaisuudessa tulevat vain vaihtamaan hyödykkeitä. Mutta ei onneksi oravan nahkoihin. Elämä meille kaikille tulee vain valoisammaksi ja paremmaksi.

Kvg jos et usko |

Samasta työstä maksetaan Suomessa samaa palkkaa, sukupuolesta riippumatta. On laitonta maksaa eri palkkaa sukupuolen perusteella. Miehet tekevät enemmän työtunteja, ylitöitä ja muita kuin maanantaista perjantaihin klo 8-16 työaikoja. Palkkaero on vain 3% sukupuolten välillä kun on kyse samasta työpaikasta ja samasta tehtävänimikkeestä ja työajasta eikä huomioida ylitöitä. Mitään sortoa ei ole. Naiset tekevät 15-20% vähemmän töitä kuin miehet. Tottakai silloin myös tienaa sen verran vähemmän.

Tuoreimmat jutut

Työuupumus on ilmiö, josta puhutaan hyvin vahvoin äänenpainoin. Siihen liittyviä käsityksiä ja uskomuksia voidaan heitellä tosiasioina, vaikkei itsellä olisi oikeasta työuupumuksesta kokemusta tai tietoa, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Hakanen on tutkinut työuupumusta yli 20 vuotta muun muassa opettajilla, hammaslääkäreillä ja Arvo Ylpön 1960-luvun alussa tutkimilla lapsilla, kun heistä oli tullut seniori-ikäisiä työntekijöitä. Viimeksi hän tutki työuupumusta 34 kunnan henkilöstössä. Hakanen on tehnyt työuupumuksesta myös väitöstutkimuksensa.

Hakanen ottaa kantaa työuupumukseen liittyviin myytteihin, jotka hänen mukaansa pulpahtelevat esiin vuodesta toiseen:

1. Intohimo työhön aiheuttaa työuupumuksen

Käsitys intohimosta työuupumuksen aiheuttajana voi olla peräisin professori Ayala Pinesin 1970-luvulla kirjoittamasta ajatuksesta: In order to burn out a person needs to have been on fire at one time. Uupuakseen ihmisen on siis pitänyt ensin olla liekeissä.

Siinä on tietty järki, mutta ajatus uupumiseen johtavasta mekanismista on otettu vastaan itsestäänselvyytenä, kyseenalaistamatta.

Viime vuonna julkaistiin minun ja kahden hollantilaisen kollegani seurantatutkimus suomalaisista hammaslääkäreistä. Sen mukaan työn imun kokeminen ennustaa pitkällä aikavälillä vähäisempää työuupumusriskiä.

Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sitä kokeva työntekijä lähtee aamulla yleensä mielellään töihin, kokee työnsä mielekkääksi ja nauttii siitä. Tällainen positiivinen intohimo työhön siis suojaa työuupumukselta.

Työn imu sotketaan helposti toiseen intohimon lajiin eli työholismiin. Se tarkoittaa kielteistä, pakkomielteistä ja kohtuutonta työntekoa, jossa työstä irrottautuminen on vaikeaa ja jossa työ on tekijälleen elämää suurempi missio. Työholistilla onkin tavallista suurempi riski uupua työssä.

2. Liiallinen työmäärä on syy työuupumukseen

Usein ajatellaan yksioikoisesti, että työuupumus johtuu pelkästään kohtuuttomasta työmäärästä. Työuupumuksen kehittymiseen vaikuttavat muutkin kuormittavat asiat, kuten epäselvät tavoitteet, huono johtaminen, arvostuksen puute ja työntekoa hankaloittava byrokratia.

Ei pidä unohtaa myöskään voimavaratekijöitä, jotka vahvistavat työn imua ja suojaavat työuupumukselta. Niitä ovat esimerkiksi hyvät vaikutusmahdollisuudet, palautteen saaminen, työyhteisön hyvä henki ja yhdessä jaettu käsitys työpaikan olemassaolon tarkoituksesta.

Jos tällaisia työn voimavaroja on paljon, työn vaatimukset voivat olla kovatkin – eikä työ silti kuormita liikaa. Kysymys on antamisen ja saamisen tasapainosta.

Esimerkiksi yrittäjät, johtajat ja itsensätyöllistäjät tekevät tyypillisesti paljon töitä. Työhyvinvointikyselyissä juuri nämä ryhmät voivat yleensä parhaiten. Uskon sen kertovan siitä, että heidän työssään on vastaavasti paljon vapautta ja muita voimavaroja.

3. Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit ja paineet

Yksityiselämän asioilla ei näytä olevan merkittävää roolia työuupumuksessa. Tutkin tätä vuonna 2005 väitöskirjassani, jota varten haastattelin työuupuneita ihmisiä.

Meillä on kyllä keinot todeta, milloin kyse on työuupumuksesta eli työperäisestä häiriöstä. On tietysti olemassa työn ulkopuolisestakin elämästä johtuvaa kuormitusta, mutta se on sitten eri asia.

Jos työssä on jo pitkään ollut kohtuutonta kuormitusta ja yksityiselämässä sattuu jotain ikävää, kuten avioero tai läheisen vakava sairastuminen, kamelin selkä voi katketa.

Olen huolissani siitä, että nykyiseen työelämään ei tahdo mahtua elämään kuuluvia vastoinkäymisiä, pettymyksiä ja kriisejä.

4. Työuupumus johtuu ihmisen persoonallisuudesta

Työuupumuksen sanotaan joskus aiheutuvan yksilön heikkoudesta, ylitunnollisuudesta tai vääristä työtavoista.

Koska jaksamisongelmat ilmenevät yksilössä, harhaudutaan helposti siihen myyttiin, että kaikki johtuu yksilöstä. Työuupumus on kuitenkin myös sosiaalinen ilmiö, joka voi jopa tarttua työntekijästä toiseen.

Väitöskirjassani tutkin ”korostunutta vastuuntuntoisuutta”, koska sen mahdollisesta yhteydestä työuupumukseen puhuttiin jo silloin. Yhteys osoittautui hyvin lieväksi. Paljon vahvempi yhteys työuupumukseen oli esimerkiksi sillä, että työssä on rooliristiriitoja ja jatkuvaa kiirettä.

Kun työntekijä uupuu, työyhteisössä nähdään herkästi, mitä hänen olisi kannattanut tehdä toisin. Siinä voi olla perääkin. Ihmisen omilla selviytymiskeinoilla ja työtavoilla on väliä.

Kuitenkin esimerkiksi työholistista, rajatonta työskentelyä voidaan pitää työpaikalla suotavana aina siihen asti, kun se tuottaa ongelmia ja uupumusta.

Ajattelen kuitenkin, että meillä kaikilla on oma persoonallisuutemme, osaamisen tasomme, omat asenteemme, tapamme ja elämäntilanteemme. Tuntuu, että nyt ne nousevat ongelmaksi. Työn henkiset vaatimukset ovat koventuneet niin, että meidän pitäisi olla kuin yhdestä muotista valettuja.

5. Tietty ihmisryhmä on paljon uupuneempi kuin muut

Median huomion kohteeksi ja keskusteluihin nousee välillä jokin ryhmä, jonka sanotaan olevan erityisen uupunut.

Esimerkiksi viime aikoina on puhuttu nuorten naisten jaksamisvaikeuksista. 2000-luvun alussa ongelmaryhmänä pidettiin nuoria – varsinkin it-alalla työskenteleviä.

Meillä ei ole tutkimusnäyttöä siitä, että tietty ihmisryhmä kärsisi työuupumuksesta olennaisesti muita enemmän. On toki mahdollista, että jokin ryhmä on yliedustettuna vaikkapa jollain työterveyshuollon vastaanotolla.

Kattavat tutkimustiedot työuupumuksen yleisyydestä eri ryhmissä ovat toisaalta lähes kymmenen vuoden takaa.

Voisi kuvitella, että naisten miehiä suurempaan uupumiseen olisi paljon syitä. Työelämässä naisten asema ei ole yhtä hyvä kuin miesten, ja kotona monilla naisilla on edelleen enemmän vastuuta kuin miehillä. Arvelen, että naisilla pitää olla myös sellaisia voimavaratekijöitä, jotka suojaavat heitä uupumiselta.

Jonkin ryhmän nostamisella huomion kohteeksi voi olla hyviä seurauksia. Ehkäpä nuorten naisten hyvinvointiin aletaan sen ansiosta kiinnittää lisää huomiota. Haittana voisi olla se, että jokin toinen uupumuksesta kärsivä ryhmä jää yhteiskunnassa pimentoon ja vaille tukea.

6. Työuupumus on muotiasia, jolla kerskutaan

Olen kuullut, että työuupumuksella diivailtaisiin ja kerskailtaisiin. Se on ihmeellinen harhakuvitelma. En usko, että yksikään työuupumuksen kokenut tai sitä läheltä seurannut keksisi siitä mitään ylpeilyn aihetta.

Työuupumukseen liittyy päinvastoin syyllisyyden, riittämättömyyden ja häpeän tunteita sekä itsensä soimaamista. Vasta toipumisprosessin aikana työuupunut alkaa nähdä, että taustalla on paljon muuta kuin oma epäonnistuminen: työolot ovat olleet pitkään kestämättömällä pohjalla.

Olisi hyvä, jos ihmiset pystyisivät leveilemään sillä, että he lopettivat työpäivänsä ajoissa ja lähtivät merenrantaan syömään jäätelöä. Se on nykyisin rohkeampaa kuin työn tekeminen tauotta ja kellon ympäri.

Kun asiantuntija saa työhönsä liittyvää kuormittavaa palautetta, ongelma koskettaa koko organisaatiota. Epäasiallisen palautteen tarkoituksena voi olla mitätöidä asiantuntijan työtä tai saada hänet vetäytymään julkisuudesta.

On tärkeää, että asiantuntijat uskaltavat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Häiritsevää palautetta voi joutua kohtaamaan myös tavallisten työtehtävien tai asiakaskohtaamisten yhteydessä. Palaute saattaa ahdistaa tai lamaannuttaa työntekijän ja tuntua häpeälliseltä.

Häiritsevä palaute -verkkosivusto tarjoaa perustietoa ja neuvoja epäasiallista palautetta tai vihapuhetta kohdanneelle asiantuntijalle, hänen esimiehelleen ja työyhteisölleen. Sivustoa voi käyttää ennakointiin, ensiapuun ja koulutukseen.

Kun saat epäasiallista palautetta, tee näin:

  1. Tallenna viestit heti. Sosiaalisen median viestit voivat kadota ja muuntua. Myös sähköpostit, tekstiviestit tai muiden kanavien kautta saamasi viestit pitää tallentaa, ei hävittää. Tee kuvakaappaus näyttökuvasta tai ota kuva viestistä ja tallenna se päivämäärän, kellonajan ja lähettäjän tietojen kera. Lisäksi häiritsijän mahdollinen someprofiili kannattaa kuvata esimerkiksi rikosilmoitusta varten.
  2. Jos olet vaarassa, toimi heti. Jos uhkaus kohdistuu suoraan sinuun, ota yhteyttä hätäkeskukseen tai poliisiin. Oli uhkaus suora tai epäsuora, tallenna se. Epäsuorakin uhkaus voi täyttää rikoksen tunnusmerkit.
  3. Ilmoita asiattomasta viestistä. Ota yhteyttä verkkosivuston tai sosiaalisen median kanavan ylläpitäjään ja pyydä poistamaan viesti. Voit myös estää käyttäjän, minkä jälkeen hän ei enää voi lähettää sinulle viestejä tai kirjoittaa sivuillesi.
  4. Hae apua, älä jää yksin. Informoi esimiestäsi ja organisaatiotasi. Ei ole yksityisasia, jos asiantuntija saa työhönsä liittyvää häiritsevää palautetta. Vihapuhe voi laajentua ja lähteä vyörymään, jolloin organisaation maine on vaarassa ja nopea reagointi on tärkeää.
  5. Älä menetä malttiasi. Hyvä käytös ja asiallinen kielenkäyttö ovat oma etusi, vaikka keskustelun toiselta osapuolelta olisivat hukassa muita ihmisiä kunnioittavat keskustelutaidot. Älä lähde vastaamaan viesteihin, ennen kuin olet arvioinut tilanteen.

Työtä ja työprosesseja kehitetään siksi, että työnteosta tulisi entistä sujuvampaa ja mielekkäämpää. Jotta työntekijä voisi hyvin, työssä pitää olla tolkkua ja tarkoitusta.

Esimerkiksi muutokset työpaikalla voivat synnyttää tarpeen uudistaa työtapoja ja hahmottaa uudelleen, mikä on työn punainen lanka.

Tutkija Heli Heikkilä Työterveyslaitoksesta sanoo, että uusien kehittämismenetelmien käyttöönotto työyhteisöissä on usein vaikeaa. Lisäksi yhteisestä kehittämisestä luovutaan helposti kiireessä ja silloin, kun joku kehittämisen avainhenkilö vaihtaa työpaikkaa.

Heikkilä vetää hanketta, jonka lopputuloksena julkaistaan Muutosvuoropuhelu-menetelmä työpaikkojen käyttöön. Esitimme hänelle kuusi kysymystä työn kehittämisestä:

1. Millaisille kehittämismenetelmille työpaikoilla olisi tarvetta?

Hyvä menetelmä on ensinnäkin niin ymmärrettävä ja ketterä, että työyhteisön tai organisaation on helppo käyttää sitä.

Toiseksi menetelmän tulee perustua johonkin teoreettiseen näkemykseen siitä, miten työssä opitaan ja miten osaamista kehitetään.

Menetelmän kehittäjän pitäisi siis pystyä kertomaan, mikä ajatusmalli ja vaikutusmekanismi siellä taustalla oikein on.

2. Kenen vastuulla kehittäminen on työpaikalla?

Vaikka sanotaan, että ”kehittäminen kuuluu kaikille”, toteutusmalleja on monenlaisia.

Kehittämisvastuu on usein esimiehellä, koska työnantajan edustajana hän vastaa toiminnan sujuvuudesta ja turvallisuudesta. Esimiesten osaamistausta on kuitenkin kirjava. Esimieheksi saatetaan ikään kuin ajautua, eikä organisaatio välttämättä huomaa tarjota hänelle kehittämisen välineitä.

Paljon on edelleen myös perinteistä ylhäältä alas -tyyppistä kehittämistä – tai sen yrittämistä. Oletetaan, että johdon tuore oivallus voidaan noin vain tiedottaa ja jalkauttaa uusiksi käytännöiksi ilman, että henkilöstö on alusta asti mukana luomassa uutta.

HR-tutkimuksissa taas on nostettu esiin, että henkilöstöpuolen ammattilaiset ovat jääneet aika lailla sivuun kehittämisestä.

Tyypillisesti HR vastaa tietyistä järjestelmistä ja työsuhdeasioista sekä organisoi henkilöstökoulutusta toiveiden mukaan. Yksittäisen työyksikön arki voi jäädä kaukaiseksi.

3. Millaista muutosta toivoisit HR-ammattilaisten rooliin kehittämisessä?

Järjestelmä- ja työsuhdeasioiden osaajista voisi tulla organisaation sisäisen kehittämisen ammattilaisia.

HR-ammattilainen ja esimies olisivat kehittämisessä hyvät kumppanukset, koska muutoksen työstäminen sekä työurien ja ammatillisen osaamisen tukeminen kuuluvat molempien tontille.

HR voisi olla se taho, joka veisi kehittämisen keinot ja välineet organisaation prosesseihin niin, etteivät ne jää kertailoksi, vaan tulevat pysyväksi toiminnaksi. HR-ammattilaisista tulisi hyviä muutosagentteja.

Muuten kehittämisosaaminen voi olla vain yhden innostuneen esimiehen varassa. Ja kun tämä esimies vaihtaa työnantajaa, osaaminen lähtee hänen mukanaan.

4. Millaista kehittämismenetelmää teidän hankkeessanne jalostetaan?

Muutosvuoropuhelu-menetelmämme pohjautuu kehitysvuoropuheluun. Se taas on menetelmä, joka auttaa tarkastelemaan työn muutosta ja työntekijän ammatillista kehitystä rinnakkain.

Kehitysvuoropuhelu tähtää puheesta tekoihin asti. Tarkoitus on, että osallistujat löytävät itseään innostavat ja motivoivat kehittämiskohteet, jotka kannattelevat sekä omaa että yhteistä työtä.

Vuoropuhelua käyvät työyhteisö yhdessä esimiehen ja HR:n kanssa sekä kollegoista muodostetut pienryhmät keskenään. Tässä kehitysvuoropuhelu poikkeaa esimerkiksi perinteisestä kehityskeskustelusta.

5. Millaisia tuloksia kehitysvuoropuhelusta on saatu?

Tulokset ovat olleet hyviä. Kehitysvuoropuhelu on muun muassa vahvistanut työyhteisön muutoskyvykkyyttä ja avannut esimiehille sitä, miten työntekijät kokevat työnsä.

Työntekijät ovat löytäneet uusia innostuksen lähteitä työstään.

Vuoropuhelu on myös johtanut konkreettisiin ideoihin siitä, miten ratkaistaan työn arjessa hiertävät asiat, kuten työnjakoon liittyvät pulmat.

6. Milloin Muutosvuoropuhelu-menetelmä valmistuu?

Kehitämme parhaillaan välineitä muutoksen hallintaan yhdessä esimiesten ja HR-toimijoiden kanssa. Muutosvuoropuhelu-menetelmä julkaistaan vuoden 2020 loppupuolella, jolloin hankkeemme päättyy. Sen jälkeen menetelmä on vapaasti työpaikkojen käytössä.