Miksi nainen tienaa vähemmän kuin mies?

Osallistu

Naisen euro on tällä hetkellä 83 senttiä. Miksi palkkaero on olemassa? Johtuuko se syrjinnästä?

Miehet tienaavat naisia enemmän kaikissa maailman maissa. Kun Suomessa mies ansaitsee euron, kilahtaa naisen palkkapussiin 83 senttiä.

Sukupuolten välinen palkkaero väestötasolla on kiistaton tilastofakta. Ihan toinen juttu on se, mistä palkkaero johtuu. Työpiste koettaa selvittää.

”Tämä keskiarvopalkka on hyvä mittari yleiselle palkkaerolle, mutta se ei tarkoita sitä, että samassa yrityksessä, samassa tehtävässä olevat naiset saisivat välttämättä yhtään pienempää palkkaa kuin miehet”, kertoo palkkaukseen perehtynyt tutkimuspäällikkö Antti Kauhanen Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta.

Suuren osan 17 sentin palkkaerosta selittää sukupuolten ammatillinen eriytyminen.

Miehet ja naiset työskentelevät esimerkiksi eri aloilla. Naiset ovat voimakkaasti edustettuna hoito-, palvelu- ja myyntityössä, miehet rakennus- ja kuljetusalalla.

Kyse ei kuitenkaan ole vain alasta, vaan palkkaeroja selittää voimakkaasti jakautuminen erilaisiin ammatteihin ja työtehtäviin saman alan sisällä.

Esimerkiksi teollisuusyritysten toimihenkilöiden kohdalla on havaittu, että mies- ja naistoimihenkilöt sijoittuvat hyvin erilaisiin työtehtäviin yksittäisen yrityksen sisällä.

Miesten osuus on erittäin suuri esimerkiksi tutkimus- ja kehitystehtävissä sekä tuotannon suunnittelussa ja johdossa. Naistoimihenkilöiden osuus taas on suuri taloushallinnossa ja henkilöstöpuolella. Naiset työskentelevät keskimäärin heikommin palkatuissa työtehtävissä.

”Toimihenkilönaiset ovat tyypillisesti kaupallisesti koulutettuja, miehet taas teknisesti koulutettuja, ja suomalaisessa teollisuudessa tekninen koulutus on perinteisesti ollut kovaa valuuttaa”, Kauhanen kertoo yhdeksi syyksi.

Sukupuolten palkkaeroja ei Suomessa voikaan selittää koulutustasolla, ovathan naiset varsin korkeasti koulutettuja, vaan palkkaeroa selittää koulutusala. Naiset suosivat kasvatustieteitä, humanistisia aloja ja terveys- ja sosiaalialoja, miehet luonnontieteitä ja tekniikkaa.

Yksi selittävä tekijä on esimiesasema. Miesten työnkuvaan kuuluu selvästi naisia useammin johtava asema.

Myös naisten vähäisempi työkokemus on merkittävä tekijä palkanmuodostuksessa. Nainen kun on selvästi enemmän pois työelämästä lasten takia ja omaa työkokemusta usein vähemmän.

”On todettu, että jos nainen jo etukäteen olettaa työuraansa tulevan paljon katkoja, niin se vaikuttaa aika paljon työpaikka- ja koulutusvalintoihin. Kyseessä on tavallaan itseään toteuttava ennustus”, Kauhanen kertoo.

Kuinka suuri palkkaero on sitten, kun otetaan huomioon työtehtävä, koulutus, työkokemus ja esimiesasema? Teollisuuden toimihenkilöillä palkkaero pieneni noin 94 senttiin (Korkeamäki & Kyyrä 2006). Yksityisissä palveluammateissa tehdyssä vastaavassa tutkimuksessa ero kutistui 96 senttiin (Luukkonen 2003).

Mikä selittää selittämätöntä osuutta?

Vaikka sukupuolten palkkaero pieneni, se ei kadonnut. Muutamakin prosenttiyksikkö on selvä ero. Mikä tämän voi selittää?

”Esimerkiksi toimihenkilöiden ansiot lasketaan työtuntien perusteella, ja tässä huomioidaan vain normityöaika. Emme voi laskea todellisia työtunteja, koska ylityötunteihin ei pääse tilastoilla käsiksi. Kyselyistä kuitenkin tiedetään, että erityisesti toimihenkilömiehet tekevät ylityötunteja. Tämä saattaisi selittää miesten korkeampaa palkkaa”, aprikoi Kauhanen.

Selittävä tekijä voi löytyä myös erilaisesta suhtautumisesta palkkaan. Tutkimusten mukaan miehet pitävät palkkaa verrattuna työn sisältöön tärkeämpänä kuin naiset. Miehet pyytävät hanakammin palkankorotuksia.

Palkkatoiveetkin ovat sukupuolittuneita: kun korkeasti koulutetuilta, työelämään samoihin hommiin siirtyviltä kysyttiin alkupalkkatoiveita, olivat naisten toiveet olennaisesti matalampia kuin miesten.

On myös mahdollista, että palkkaeroa selittää syrjintä.

”Tilastoilla emme saa syrjintää esille. On perusteetonta tulkita selittämätön palkkaero suoraan syrjinnäksi, koska asiasta ei ole tietoa. On mahdollista, että löytyy näitä muitakin selittäviä tekijöitä, joita emme vain vielä ymmärrä”, sanoo Kauhanen.

Epätasapaino on kuitenkin olemassa

Työnantajien naisiin mahdollisesti kohdistama syrjintä selittää vain vähän, jos ollenkaan, sukupuolten välisiä palkkaeroja. Silti seisomme sen tosiasian edessä, että miehellä ja naisella on valtava 17 sentin palkkaero.

”Kun tiedämme eron johtuvan pitkälti siitä, että mies ja nainen ovat erilaisissa työtehtävissä, niin mielenkiintoinen kysymys onkin se, miksi ja miten erilaisiin työtehtäviin päädytään? Tätä emme tunne kovin hyvin. Eriytyminen alkaa koulussa ja koulutusvalinnoissa”, pohtii Kauhanen.

Teollisuuden toimihenkilöitä tutkiessaan hän huomasi, että jo heti työuran alussa miehet ja naiset sijoittautuvat hyvin erilaisiin tehtäviin, ja osa palkkaerosta syntyy välittömästi. Myöhemmin erot urakehityksessä voimistavat palkkaeroa.

”Yksi olennainen tekijä löytyy varmasti perheen sisäisestä työnjaosta. Urakatkojen ja perhekuvioiden tasapuolisempi hoitaminen vähentää myös työtehtävien ja palkkojen eriytymistä. Siis se, miten naisella ja miehellä on mahdollisuus ottaa erityyppisiä hommia ja ammatteja vastaan.”

Usein kysytty kysymys on, miksi miesvaltaiset työtehtävät ovat ylipäätään paremmin palkattuja. Merkittävä osa näistä palkkaeroista palautuu eroihin työtehtävien vaativuudessa. Miesvaltaiset työtehtävät ovat keskimäärin vaativampia. Toisaalta on esitetty, että vaativuusarvioissa on saattanut alun perin olla miesvaltaisten töiden yliarvostusta.

Toimialakohtaisia eroja on selitetty mm. miesvaltaisten alojen voimakkaammilla ammattiliitoilla, joilla on vahvemmat asemat palkkaneuvotteluissa. Tämä näkyisi miesten keskimäärin korkeampina palkkoina toimialoja vertailtaessa.

Tuure Hurme tuurehurme

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (4)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (4)

Hilda mökki |

Ei tarvitse tehdä edes tutkimusta, miten palkka taso on niin erillainen kuin naisten tai miesten. Perinteisesti naisia on väheksytty kautta historian ja naisille saa aina maksaa vähemmän palkkaa hoitotyöstä, siivouksesta, kaupankassan töistä ym. ym. Ns. " Ämmien työstä" Miehet eivät arvosta naisten töitä. Vieläkin nämä miehet saavat sanella miten tulee olla ns. "alamainen". Mutta uskon, että tämä elämän ajattelu loppuu, että nainen on vähemmän kuin mies. Valta loppuu ja rahalla ei ole enää merkitystä, koska rahaa ei enää tulevaisuudessa ole olemaan. Tulevaisuus on sitä, että jokainen huolehtii vain omista asioistaan ja talkoo henki herää. Kauppakeskukset kuolevat, ei kukaan enää tilaa vaatteitta tai muita tavaroita. Tämä kaupallisuus vain kuolee. Ei kukaan enää jaksa materiaa. Ihmiset tulevaisuudessa tulevat vain vaihtamaan hyödykkeitä. Mutta ei onneksi oravan nahkoihin. Elämä meille kaikille tulee vain valoisammaksi ja paremmaksi.

Kvg jos et usko |

Samasta työstä maksetaan Suomessa samaa palkkaa, sukupuolesta riippumatta. On laitonta maksaa eri palkkaa sukupuolen perusteella. Miehet tekevät enemmän työtunteja, ylitöitä ja muita kuin maanantaista perjantaihin klo 8-16 työaikoja. Palkkaero on vain 3% sukupuolten välillä kun on kyse samasta työpaikasta ja samasta tehtävänimikkeestä ja työajasta eikä huomioida ylitöitä. Mitään sortoa ei ole. Naiset tekevät 15-20% vähemmän töitä kuin miehet. Tottakai silloin myös tienaa sen verran vähemmän.

ntmrkki |

On tosi helppoa ajatella, ettei ole vastuussa omasta onnestaan, vaan tämä vastuu on vain miehillä ja valtiolla. Etenkin sellaisella, joka on henkisesti vielä pikkulapsen tasolla ja syyttää muita omista ongelmistaan. Jos naista ei palkata töihin, on vika aivan jossain muussa kuin naisen sukupuolessa. Jos nainen on niin saamaton ja vastuuta välttelevä, ettei saa mielestään suurta palkkaa, on vika jossain muualla kuin työnantajassa ja valtiossa. Päästäkseen hyville palkoille pitää vain uurastaa ja päteä sen eteen siinä missä kaikki muutkin. Eihän tässä elämässä voi saavuttaa yhtään mitään, jos ei uurasta, herran jestas!

TeeKivelä |

Minua jää artikkelissa häiritsemään lause, että miesvaltaiset työtehtävät ovat keskimäärin vaativampia. Millä mittarilla mitattuna? Onko putkimiehen työ oikeasti vaativampaa kuin sairaanhoitajan työ? Onko insinöörin työ oikeasti vaativampaa kuin opettajan työ?

Tuoreimmat jutut

Petäjävedellä sijaitsevan päiväkodin työntekijät keksivät uuden tavan antaa mukavaa palautetta toisilleen. He askartelivat mitalin muotoisia kartonkipohjia, joihin voi kirjoittaa kiitokset työkaverille. Niille on kahvihuoneessa oma mitaliseinä.

Tämä on esimerkki siitä, mitä työhyvinvoinnin tutkijat kutsuvat ”työn sosiaalisten voimavarojen tuunaamiseksi”. Tuunaaminen tarkoittaa oman työn aktiivista, oma-aloitteista muokkaamista ja kehittämistä.

Kunnan työntekijöistä tuli työnsä tuunaajia kaksi vuotta sitten. Silloin koko henkilöstölle tarjottiin mahdollisuus osallistua Työterveyslaitoksen kehittämään Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennukseen.

Kyse oli Työterveyslaitoksen toteuttamasta ja Työsuojelurahaston rahoittamasta tutkimuksesta, jossa selvitetään verkkovalmennuksen vaikuttavuutta.

Alustavien tulosten mukaan työn tuunaamista voi oppia verkkovalmennuksessa ja työn tuunaaminen parantaa työn imua eli työhyvinvointia. Viimeiset päätulokset julkaistaan hankkeen päättyessä kesäkuussa 2021.

Kunnan strategia kannustaa kehittämään

Petäjäveden kunnan hallintojohtaja Anni Hakala kertoo, että verkkovalmennukseen ja tutkimukseen osallistuminen väritti henkilöstön koko vuotta 2019. Valmennukseen tuli käyttää vähintään tunti viikossa, ja työntekijät osallistuivat siihen aktiivisesti.

Hallintojohtaja puolestaan piti henkilöstön ajan tasalla, teki tiivistä yhteistyötä tutkijoiden kanssa ja hoiti muun muassa kyselyihin ja mittauksiin liittyviä käytännön järjestelyjä.

Petäjävesi lähti mukaan tutkimukseen, koska kunnassa haluttiin parantaa työhyvinvointia ja johtamista. Rohkeus kehittää on kirjattu myös kunnan strategiaan. Hakalan mukaan rohkeudella tarkoitetaan uskallusta olla avoin uudelle ja halua kehittää työtä.

”Aiomme jatkaa tuunaamisen parissa vastedeskin. Kyse on perusasioista, jotka eivät koskaan tule täysin valmiiksi.”

Kuinka kohdata työkaveri arvostaen?

Petäjävedellä toimii tyhy-ryhmä, jossa on parikymmentä jäsentä eri työyksiköistä. Työn tuunaamisen näkökulmaa pidetään säännöllisesti esillä työhyvinvointitaitojen vuosikellon avulla.

”Ideoimme vuosikellon sparrauksessa, jonka Työterveyslaitoksen asiantuntija piti ryhmällemme. Vuosikello on yksi tapa saada ihmiset mukaan työhyvinvoinnin kehittämiseen”, Anni Hakala sanoo.

Vuosikellon teemoja ovat olleet esimerkiksi työkaverin kohtaaminen, kuunteleminen, asioiden ottaminen puheeksi ja myönteisen palautteen antaminen.

Teemat vaihtuvat noin kuukausittain, ja niitä pohjustetaan sähköisessä henkilöstökirjeessä. Ideoita ja vinkkejä jaetaan, ja sitten kukin työyksikkö käsittelee aihetta omalla tavallaan.

Työn tuunaamisesta työkaluja poikkeusaikoihin

Petäjävedellä tuunaustutkimukseen osallistuminen teki aikoinaan näkyväksi, että kunnassa tehtiin jo ennestään monia työhyvinvointia edistäviä asioita.

”Verkkovalmennus vahvisti niitä osaltaan ja sai huomaamaan, että aika pienilläkin keinoilla voi vaikuttaa omaan työhönsä”, Anni Hakala sanoo.

Tutkimuksen mukaan työntekijät innostuivat tuunaamaan varsinkin työnsä sosiaalisia voimavaroja. Se tarkoitti esimerkiksi tiimityön lisäämistä, palautteen antamista ja pyytämistä, asiakkaiden huomioimista yksilöinä ja sitä, että lähtee lounaalle välillä erilaisissa pöytäseurueissa.

Tutkimusvuoden jälkeen kuntaa koetteli vesikriisi, ja koronapandemia on tietysti vaikuttanut jokaiseen työntekijään.

”Minusta työn tuunaamisesta on saatu hyviä työkaluja myös tällaisiin poikkeuksellisiin aikoihin”, Hakala sanoo.

Työhygieenikko ei ole henkilö, joka patistaa työntekijöitä käsipesulle. Hänen työsarkaansa ei ole myöskään elintarvikkeiden puhtaudesta huolehtiminen.

Erikoistutkija Milja Koponen Työterveyslaitoksesta tietää, että työhygienia-sana voi herättää vääriä mielikuvia. Hän toimii Suomen työhygienian seuran puheenjohtajana ja on omassa työssään tekemisissä kemikaaliturvallisuuden kanssa.

Tuotepäällikkö Mauri Mäkelä vastaa Työterveyslaitoksen työhygieenisistä palveluista ja tekee työhygieenisiä selvityksiä itsekin.

Esitimme Koposelle ja Mäkelälle kuusi kysymystä työhygieniasta:

1. Mitä työhygienia on?

Työhygienian avulla selvitetään fyysisen työympäristön fysikaalisia, kemiallisia ja biologisia vaaroja. Fysikaalisia vaaroja ovat esimerkiksi melu ja tärinä. Kemialliset vaarat liittyvät kemikaaleihin ja pölyihin ja biologiset vaarat erilaisiin bioaerosoleihin, kuten mikrobeihin.

Selvittämisen lisäksi työhygieenikot pyrkivät myös poistamaan havaitsemansa vaarat. Tavoitteena on, etteivät fysikaaliset, kemialliset tai biologiset haitat vaaranna työntekijän terveyttä eivätkä aiheuta epämukavuutta tai vähennä työhyvinvointia.

Työhyvinvointinäkökulmasta on tullut entistä tärkeämpi. Ei ole riittävä tavoite, että työntekijät jäävät eläkkeelle ilman ammattitautia tai että haitallisten aineiden pitoisuudet pysyvät työympäristössä niukin naukin raja-arvojen alapuolella.

2. Mistä sana työhygienia on peräisin?

Se on ollut paras mahdollinen käännös englannin kielestä. Brittienglannissa puhutaan ”occupational hygienestä” ja amerikanenglannissa ”industrial hygienestä”.

3. Miksi työpaikalla tehdään työhygieeninen selvitys?

Työturvallisuuslain mukaan työnantaja on vastuussa siitä, että työpaikalla tehdään riskinarviointi. Työhygieenisten selvitysten avulla voidaan saada riskinarviointiin tärkeää tietoa.

Työympäristön yleinen epäsiisteys voi kertoa siitä, että työntekijät altistuvat haittaa aiheuttaville aineille. Kaikkia altisteita ei kuitenkaan pysty näkemään, haistamaan eikä muutenkaan toteamaan ilman työhygieenisiä mittauksia.

Yksi esimerkki tästä on kvartsipöly. Rakennustyömaalla voi olla paljon pölyä, mutta siellä ei ole kvartsia ollenkaan. Toisaalta kvartsia voi olla paljon sellaisella työmaalla, jossa pölyä on vähän. Asian pystyy selvittämään vain ottamalla näytteitä monesta paikasta.

4. Onko työhygieenikon työ mittausten tekemistä?

Mittaukset ovat tärkeä osa työhygieenikon työtä. Hän voi tutkia esimerkiksi hitsaajan altistumista nikkeli-, magnaani- ja kromihuuruille.

Sitä varten työhygieenikko kerää ilmanäytteitä hitsaajan hengitysvyöhykkeeltä sekä työpisteen ja hitsaushallin ilmasta. Näytteet tutkitaan Työterveyslaitoksen laboratorioissa.

Työhygieenikko käyttää mittauksia samaan tapaan kuin lääkäri hyödyntää työssään laboratoriokokeiden tuloksia. Pelkästään potilasta katselemalla lääkäri ei välttämättä pysty sanomaan, mikä paikka tältä on menossa rikki.

Mittausten tekeminen on silti vain osa työhygieenikon työtä. Jo ennen työpaikalle menoa hän paneutuu siihen, mitä yrityksessä tehdään ja miten työprosessit etenevät. Työpaikalla hän tutustuu työoloihin keskustelemalla esimerkiksi työsuojelupäällikön, työnjohtajan ja työntekijöiden kanssa.

Mittauksia tärkeämpiä ovat työhygieenikon antamat suositukset siitä, mitä työpaikalla kannattaa tehdä tilanteen parantamiseksi.

Työhygieenikon tärkeimpiä yhteistyökumppaneita on työterveyshuolto.

5. Mikä on työhygieenikon tärkein työväline?

Tähän voisi vastata, että vankka osaaminen ja näytteenottopumppu. Työterveyslaitoksen työhygieenikoille tärkeitä työvälineitä ovat myös läppäri ja auto. Porukka ajaa suunnilleen 5000–10000 kilometriä vuodessa.

Työhygieenikkomme työskentelevät Oulusta, Kuopiosta, Lappeenrannasta, Helsingistä, Turusta ja Tampereelta käsin. Esimerkiksi Oulun työhygieenikot liikkuvat Vaasa–Jyväskylä–Iisalmi-linjalta aina Kittilään asti.

6. Millainen koulutus työhygieenikoilla on?

Työhygieenikoilla on akateeminen tai tekninen pohjakoulutus. Heidän joukossaan on muun muassa kemistejä, fyysikoita ja insinöörejä.

Suomessa ei ole kokonaista työhygienian tutkintoa, joten ei ole mahdollista valmistua suoraan työhygieenikoksi. Työhygieniaa voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa.

Työterveyslaitoksessa uudet työhygieenikot työskentelevät alussa työparina kokeneen kollegan kanssa. Ammattitaito karttuu pikkuhiljaa. Suoraan koulunpenkiltä tehtävään ei ole vielä valmis.

Moni kokenut työhygieenikko on myös tehnyt väitöstutkimuksen ja jakaa osaamistaan työolosuhteiden tutkimushankkeissa ja uuden työhygieenikkosukupolven kouluttamisessa.

Suomen työhygienian seura edistää sitä, että maahamme saataisiin tulevaisuudessa sertifioituja työhygieenikoita, joiden ammattitaito on todennettu.

Se tulee olemaan merkittävä parannus. Vähän kärjistäen voisi sanoa, että nykyisin kuka tahansa voi kutsua itseään työhygieenikoksi.

Ari Rajamäki käveli Turun telakan pääportista sisään vuonna 1975. Hän oli 19-vuotias ylioppilas, jolle telakalla työskentelevä isä oli järjestänyt kesäpestin.

”Suunnitelmissani ei ollut jäädä telakalle töihin, mutta kesätyöni jatkui lopulta 45 vuotta.”

Rajamäki aloitti Wärtsilän omistamassa yrityksessä ja jäi tämän vuoden alussa eläkkeelle saksalaisen Meyerin omistamasta yhtiöstä.

Hän teki pitkän uran työsuojelutehtävissä – ensin työsuojeluasiamiehenä, sitten 18 vuotta työntekijöiden päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna ja lopuksi työturvallisuusasiantuntijana. Niiden vuosien aikana työsuojelussa edettiin vastakkainasettelusta yhdessä tekemiseen.

Tunnustuksena työturvallisuuden pitkäjänteisestä edistämisestä Nolla tapaturmaa -foorumin ohjausryhmä on antanut Rajamäelle Jorma Saari -palkinnon.

Työsuojelu-ura alkoi vahingossa

Nuori asentaja tempautui työsuojeluhommiin sattumalta. Kerran kun hän oli palaamassa ruokatunnilta laivaan, kolme miestä piti kokousta asentajien tukikohdassa.

”Silloinen luottamusmies huusi minut paikalle ja sanoi, että minusta tulee konevarustelun työsuojeluasiamies. Olin hidas kieltäytymään, joten työsuojelu-urani alkoi siitä”, Ari Rajamäki muistelee.

Hänen mukaansa työsuojelua leimasivat 1970-luvulla politikointi ja epäluottamus. Jotkut työnantajat pitivät työturvallisuutta ylimääräisenä kustannuseränä, ja työsuojeluvaltuutettujen työtä saatettiin jopa hankaloittaa. Myös osa työntekijöistä koki työsuojelun tarpeettomaksi.

”Telakalla oli vielä vanhoja sodan käyneitä miehiä, jotka olivat katselleet kiväärinpiippua toisesta suunnasta. Riskinotto kuului kulttuuriin. Pahimpien jäärien mielestä kovat jätkät eivät suojaimia tarvinneet.”

Toimivat henkilösuhteet tavoitteeksi

Suhtautuminen työturvallisuuteen parani hiljalleen. Ari Rajamäen mielestä siihen vaikuttivat yhteiskunnan yleisen ilmapiirin muuttuminen ja turvallisuusmääräysten tiukentuminen.

Kun suojalasien käytöstä tuli pakollista ja ne annettiin tarvitsijoille työnantajan puolesta, telakan silmätapaturmat vähenivät dramaattisesti.

Varusteiden ja suojainten kehitys on ollut huimaa:

”Aikoinaan jalassa pidettiin jotain tennareita tai linttaan astuttuja vanhoja tanssikenkiä. Turvakengätkin olivat alkuun paksuja klohjoja. Nykyiset turvajalkineet ovat kuin eri maailmasta.”

Rajamäki valittiin työntekijöiden työsuojeluvaltuutetuksi vuonna 2000. Hän asetti omaksi tavoitteekseen henkilösuhteiden palauttamisen asiallisiksi ja toimiviksi. Niihin aikoihin telakalla aloitti myös uusi työsuojelupäällikkö, ja kaksikon yhteistyö sujui alusta lähtien hyvin.

”Meillä oli yhteinen maali. Turha riitely pienistä asioista loppui.”

Kielitaitoinen valtuutettu istui hallituksessa

Vuosien varrella telakan omistajat vaihtuivat. Omistajia olivat muun muassa norjalainen Kvaerner ja korealainen STX Shipbuilding. Norjalaiset olivat työturvallisuudessa ehkä vuosikymmenen edellä suomalaisia, mikä vauhditti kehitystä Turussakin.

Työsuojeluvaltuutetulle oli eri yhteyksissä hyötyä kielitaidostaan, joka on peräisin lukion kielilinjalta. Hän istui kymmenen vuotta yhtiön hallituksessa henkilöstön edustajana.

”Siinä tuli nähtyä yritysmaailmaa, eri johtaja ja kansallisuuksia. Hallituspaikka antoi selkänojaa myös työsuojelutyölle.”

Oman työpaikkansa lisäksi Ari Rajamäki on edistänyt työturvallisuutta esimerkiksi metallialan työalatoimikunnassa ja Työterveyslaitoksen koordinoimassa Nolla tapaturmaa -foorumissa eli Nolliksessa. Verkostoon kuuluu 450 jäsentyöpaikkaa.

”Nolliksessa saa tavata ihmisiä eri toimialoilta ympäri Suomen. Sitä parempaa oppimisympäristöä ei olekaan. Jos Nollista ei olisi, se pitäisi keksiä uudelleen.”

Ihmisiin tutustuminen parasta työssä

Vaikeimmat ajat Ari Rajamäen uralla liittyvät henkilöstön isoihin irtisanomisiin ja lomautuksiin:

”Joskus 2010-luvun alussa telakalla ei ollut muuta toimintaa kuin se, että naakat ja varikset tappelivat parhaista räystäspaikoista. Meitä ei ollut töissä kovin paljon muita kuin pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.”

Parasta työssä ovat aina olleet ihmiset. Enimmillään Rajamäki toimi noin 1700 työntekijän valtuutettuna. Uusiin laivanrakentajiin pääsi tutustumaan jo heidän koulutusaikanaan:

Telakalla on oma Laivanrakennusoppilaitos, jossa työsuojeluvaltuutettu kävi puhumassa työturvallisuudesta ja työsuojelutoiminnasta. Se oli hyvä tilaisuus vaikuttaa seuraavaan sukupolveen.

Joskus Rajamäki kiinnitti huomiota nuorten tulokkaiden totisuuteen. Hänen mottonsa on ”tosissaan mutta huumorilla”: asialliset hommat tehdään tosissaan, mutta ei unohdeta huumoria.

”Minusta työelämässä on vakava tilanne, jos huumori loppuu.”

Puheet ja teot samassa linjassa

Ari Rajamäki ei ole katunut päivääkään, että tuli aikoinaan lähteneeksi työsuojelutehtäviin. Hänestä työturvallisuuden yhteinen edistäminen perustuu luottamukseen:

Luottamuksen voi menettää vain kerran. Puheiden ja tekojen pitää vastata toisiaan. Jos jotain luvataan, se pidetään – tai sitten selitysten pitää olla erittäin hyvät.

Hiljattain Rajamäki käveli viimeistä kertaa ulos Turun telakan portista. Omien sanojensa mukaan hän on nyt huoltosuhteen kuluttajapuolella.

”Horisontti ei ole kadonnut, vieroitusoireita ei ole tullut, mutta ihmisiä on ikävä.”

Kuva: Lavea Media