Mitä muita haittoja melulla on kuin kuuloon liittyviä?

Osallistu

Melu voi vahingoittaa kuuloa. Mitä muita haittoja melussa ja hälyssä työskentelystä on ihmiselle?

Kovien äänien tiedetään lisäävän riskiä kuulovaurioiden syntymiseen, minkä vuoksi äänen voimakkuudelle ja kestolle on olemassa turvarajat.

Melulla on kuitenkin osoitettu olevan myös muita ihmiselle haitallisia vaikutuksia, jotka välittyvät joko elimistön pitkittyneiden stressireaktioiden tai tiedonkäsittelyn kuormittumisen kautta.

Pitkäkestoisen melun on havaittu lisäävän stressihormonien erittymistä. Kroonisten hormonaalisten muutosten tiedetään kohottavan esimerkiksi sydän-ja verisuonisairauksien riskiä. Melussa työskentelyn on havaittu vaikuttavan myös aivojen tiedonkäsittelyyn.

Melua ja hälyä voidaan ihmisen tiedonkäsittelyn kannalta tarkastella myös laajemmin kaikkena sellaisena äänimateriaalina, jonka henkilö kokee kovaksi ja ylimääräiseksi tai muutoin laadultaan häiritseväksi.

Kun tämäntyyppinen taustamelu esimerkiksi avotoimistossa on voimakasta, se saattaa heikentää muistin toiminnan tehokkuutta, lisätä väsymyksen tunnetta ja vähentää työmotivaatiota.

Ihmisen tiedonkäsittelyyn melulla ja hälyllä on pääasiassa kahdenlaisia vaikutuksia:

Ensinnäkin melu vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme erottelemaan meille tärkeää kuuloinformaatiota muista äänistä. Tämä voi heikentää esimerkiksi työturvallisuutta ja työn sujuvuutta.

Toiseksi häly ja häiriöäänet kaappaavat helposti huomiomme. Meneillään oleva tehtävä voi keskeytyä tai sitten joudumme ponnistelemaan ylläpitääksemme tarkkaavaisuutta varsinaisessa asiassa. Kovien äänien ja melun on osoitettu heikentävän tarkkaavaisuutta ja päätöksentekoa.

Häiriöäänien voimakkuuden lisäksi myös niiden laatu vaikuttaa siihen, kuinka paljon ne häiritsevät tiedonkäsittelyämme. Uudet, erikoiset tai uhkaavat äänet kaappaavat herkästi huomiomme, kun taas usein toistuviin ja meille merkityksettömiin ääniin totumme pikkuhiljaa. Näin niiden koettu häiritsevyyskin yleensä vähenee.

Ihmisen tarkkaavaisuuden lajityypillinen ominaisuus on sen voimakas suuntautuminen tunnistettavaan puheääneen. Puheen häiritsevyyttä siis lisää se, että sanat erottuvat.

Työ tulisi suunnitella niin, että melussa työskentelyä on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi avotoimistossa hälyä hallitaan yhteisillä pelisäännöillä, akustisilla ratkaisuilla ja peittoäänillä.

Johtava psykologi, neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen, Työterveyslaitos

Lisää tietoa:

Työstä ja tarkkaavaisuudesta -opas (Työterveyslaitos, 2015)

Millaiset kuulonsuojaimet sopivat avokonttoriin? (Työpiste-verkkolehden Duunitohtori)

Kiristyykö pinna avotoimistossa? Yhteiset pelisäännöt auttavat (Työpiste-verkkolehden juttu)

Kysy duunitohtorilta

Askarruttaako jokin työhyvinvointiin liittyvä asia mieltäsi? Kirjoita kysymyksesi alle ja lähetä se Duunitohtorille. Vastaukset julkaistaan Duunitohtori-palstalla. Voit lähettää kysymyksen myös nimettömästi.

Duunitohtorin arkisto

Tutustu myös näihin:
Tuoreimmat jutut

Jos haluat muiden olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa.

”Tämä Dalai Laman antama ohje toimii myös työyhteisössä. Myötätunnolla on valtava voima”, sanoo kirkkososiologian professori Anne Birgitta Pessi Helsingin yliopistosta.

Pessi johtaa Tekesin rahoittamaa CoPassion-hanketta, jossa selvitetään myötätunnon yhteyttä työyhteisöjen hyvinvointiin ja merkityksellisyyden kokemukseen työelämässä. Tutkijat edustavat eri tieteenaloja.

Pessin mukaan myötätunto koostuu kolmesta osasta: tiedosta, tunteesta ja toiminnasta. Se on kykyä tunnistaa omia ja toisten tunteita, halua osallistua niihin ja tehdä hyvää. Se on sanoja ja konkreettisia tekoja.

Tutkijat ovat lanseeranneet myös myötäinnon käsitteen. Se tarkoittaa toisen myönteisissä tunteissa ja innostuksessa mukana elämistä.

Lisää luottamusta ja luovuutta

Työelämässä myötätunnon on osoitettu esimerkiksi parantavan sosiaalisia suhteita, kasvattavan luottamusta ja vahvistavan sitoutumista työpaikkaan.

”Pelkkä myötätunnon näkeminenkin edistää ihmisen hyvinvointia, turvallisuuden tunnetta ja luovuutta”, Anne Birgitta Pessi sanoo.

Työpaikalla, jossa vallitsee myötätunnon kulttuuri, jokainen työntekijä nähdään kokonaisena ihmisenä iloineen ja suruineen. Hänestä välitetään.

”Se ei tarkoita, että tunteet olisivat itseisarvo. Se ei myöskään tarkoita mitään ihmeellistä tai enkelimäistä, vaan toisen kohtaamista ja kasvokkaisuutta. Pienet asiat, kuten tervehtiminen ja hymy, voivat antaa loppupäivälle aivan uuden, myönteisen suunnan.”

Yhdessä Pessin aiemmassa työyhteisössä haluttiin lisätä työntekijöiden kohtaamisia ja keskinäistä ideointia. Ratkaisuksi keksittiin yhteinen lounas kerran viikossa ja olohuonemainen kahvitila, jonka mukavat sohvat houkuttelivat istahtamaan alas.

Tiedämme toisistamme vain vähän

Myötätuntoisen työilmapiirin esteitä ovat hierarkkinen kulttuuri, pelolla johtaminen, yksilöiden vieraus toisilleen, kiire, väsymys ja se, että kaikki energia kuluu suorittamiseen ja työstä selviytymiseen.

Yksilön myötätunnon kehittymiseen vaikuttavat paljon lapsuuden ja nuoruuden kokemukset. Anne Birgitta Pessin mukaan kyse on kuitenkin myös taidosta, jota voi tietoisesti harjoitella ja vahvistaa.

”Jo sen tiedostaminen auttaa, miten vähän loppujen lopuksi tiedämme toisistamme. Ihmiset kantavat mukanaan monenlaista hiljaista ahdistusta ja surua. Englanninkielisessä myötätuntotutkimuksessa sanotaan osuvasti, että there is always pain in the room.”

Esimerkiksi näin voit edistää myötätuntoa ja -intoa työyhteisössäsi:

  1. Ole saatavilla. Huomaa toinen, osoita kiinnostusta, kysy kuulumisia ja tarjoa apuasi.
  2. Tutustu työkavereihisi. Kun tunnet heidät, osaat vastata kunkin avuntarpeeseen tavalla, joka on hänelle merkityksellinen.
  3. Tutki omia motiivejasi. Esimerkiksi tunnekuohussa pysähdy pohtimaan, miksi toimit niin kuin toimit.
  4. Ole rohkea. Kokeile myötätunnon ja -innon tekoja. Miltä ne tuntuvat sinusta ja millaisia reaktioita ne herättävät toisissa?
  5. Huolehdi jaksamisestasi. Muista ajanhallinta, lepo, omat rajat ja myötätunto itseäsi kohtaan. Kun itse voit hyvin, huomaat paremmin, mitä lähelläsi tapahtuu.
  6. Ota myötätunto ja -into vastaan. Kun otat vastaan kiitokset, kehut ja avun, annat samalla niiden antajalle ilon ja merkityksellisyyden tunteen.

Työuupumus on todellinen ilmiö, joka kannattaa ottaa vakavasti, sanoo työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Vaikka työuupumuksesta on paljon tietoa, vähätteleviä kommentteja kuulee edelleen. Niiden mukaan kyse on höpöhöpöstä, yksilön heikkoudesta, laiskuudesta tai siitä, että kotielämän ongelmat vain heijastuvat työpaikalle.

Ahola on työskennellyt työuupumuksen parissa 20 vuotta ja tehnyt aiheesta myös väitöstutkimuksen. Hänen kiinnostuksensa heräsi aikoinaan, kun yksi hänen läheisistään uupui.

Vähän myöhemmin Ahola lähti mukaan Työterveyslaitoksen hankkeeseen, jossa hän kollegansa kanssa haastatteli 50:tä uupunutta työntekijää. Tutkijat tarjosivat jokaiselle apuaan ja etsivät samalla niitä polkuja, jotka olivat johtaneet uupumiseen.

”Pääsin sisälle uupuneen omaan maailmaan. Sieltä käsin hänen toimintansa, kuten työpäivien jatkuva venyttäminen, näytti ymmärrettävältä. Ulkoapäin katsottuna se oli aivan päätöntä. Tuo ristiriita tuntui hirveän kiehtovalta.”

Hoidon kulmakivet ovat kunnossa

Viime aikoina Kirsi Ahola on pohtinut, mikä työuupumuksen käsittelyssä oikeastaan on muuttunut 20 vuodessa.

”Työuupumus nousee pintaan tasaisin väliajoin, joten ongelmaa ei ole ratkaistu. Toisaalta työelämään tulee uusia ihmisiä ja tilanteet muuttuvat. Silti tulee välillä tunne, että voisimme olla jo pidemmälläkin.”

Aholan mielestä työuupumuksen ehkäisyn ja hoidon kulmakivet alkavat olla vankkoja. Meillä on ensinnäkin työturvallisuuslaki, jonka 25 pykälä velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin, jos työntekijällä esiintyy terveyttä vaarantavaa kuormitusta.

Ainakin isoilla työpaikoilla on kehityskeskustelukäytännöt ja varhaisen tuen mallit, jotka helpottavat liiallisen kuormituksen puheeksi ottamista. Työterveyshuolloilla on valmiudet käydä työterveysneuvotteluja, joissa ongelmaan etsitään ratkaisuja yhdessä uupuneen ja tämän esimiehen kanssa.

”Koska työuupumus on ollut paljon esillä julkisuudessa, ilmiö tunnetaan aika hyvin. Julkisuuden varjopuolena on, että melkein mitä tahansa voidaan kutsua uupumukseksi. Sitäkin, että töissä on hetkittäin tylsää tai raskasta”, Ahola sanoo.

Olisiko diagnoosista apua?

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jonka takia ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Uupumus ilmenee väsymyksenä, joka ei hellitä levolla, ja asenteiden muuttumisena. Työntekijä kyynistyy, ja hänen ammatillinen itsetuntonsa heikkenee. Hän saattaa esimerkiksi kyseenalaistaa työnsä mielekkyyden ja kokea, ettei hänestä ole mihinkään.

Kirsi Aholan väitöstutkimuksen mukaan yhdeksällä kymmenestä vakavasti uupuneesta on jo jokin fyysinen tai psyykkinen diagnoosi. Työuupumus sinänsä ei ole sairaus, mutta se voi jatkuessaan altistaa sairastumiselle.

Yksinään työuupumus ei ole sairausloman peruste. Jos työuupumus on niin pitkällä, että henkilö ei kykene toimimaan, sairausloma määritellään työkyvyttömyyttä aiheuttavien oireiden perusteella.

Työuupumukselle ei siis ole diagnoosia lääketieteellisessä tautiluokituksessa. Aholan mukaan taustalla on se ajatus, että diagnoosi voisi leimata uupumuksen pelkästään yksilön ongelmaksi. Uupuneen hoitaminen ei kuitenkaan riitä, vaan myös työoloja pitää muokata.

”Valitettavasti niin ei aina tehdä. Olenkin alkanut miettiä, auttaisiko diagnoosi asioita järjestymään nykyistä nopeammin. Nyt vaarana on, että uupunut jää ilman minkäänlaista tukea. Tämä on iso kysymys, josta pitää keskustella.”

Työuupumuksesta voi toipua

Työuupumuksesta on hyvät mahdollisuudet toipua. Mitä pidempään se on muhinut käsittelemättä, sitä hitaampaa toipuminenkin on.

”Pelkästä väsymyksestä toipuu kohtuullisen hyvin, mutta kyynistymistä ja pystyvyyden tunteen heikentymistä on vaikeampi korjata. Siihen voi mennä pitkä aika”, Kirsi Ahola sanoo.

Uupumus voi myös uusiutua, ellei työssä tehdä tarvittavia muutoksia tai jos työntekijä jatkaa uuvuttavia toimintatapojaan.

”Työuupumus on kahden kauppa: se kehittyy aina työn ja työntekijän vuorovaikutuksessa. Siksi myös yksilön omissa keinoissa voi olla toivomisen varaa.”

Palautumisesta on syytä huolehtia päivittäin. Perusasioita ovat lepo ja rentoutuminen, monipuolinen ravinto, ulkoilu ja kuntoilu. Levon lisäksi tarvitaan vaihtelevaa ja mukavaa tekemistä mielen virkistämiseksi.

Vaikka uusiutumisriski on olemassa, uupumuksen kokeneet ovat yleensä hyviä huomaamaan vaaran merkit ajoissa.

”Yritä jaksaa, kyllä se siitä!”

Kirsi Aholan mukaan työuupumuksen torjunnan tulppana ovat usein asenteet:

Äärirajoillaan sinnittelevä työntekijä kokee, ettei hän voi puhua työtaakastaan esimiehelle. Se pelottaa, koska seuraavat yt-neuvottelut voivat odottaa nurkan takana.

Esimies ehkä huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ajattelee olevansa kiva rohkaistessaan työntekijää jaksamaan: Kyllä se siitä!

Aholan mielestä sekä työntekijällä että esimiehellä on skarpattavaa. Molempien pitää pystyä keskustelemaan:

”Ei niin, että minä en nyt jaksa, kun olen heikko ja huono. Kannattaa keskustella työn kielellä: Tässä on nyt riskinä, että ei päästä tavoitteisiin, kun työ ei suju tai asia etene. Silloin kyse on riskien esiin nostamisesta ja ratkaisujen miettimisestä.”

Arjen ongelmanratkaisua yhdessä

Kirsi Aholan lohdullinen viesti on, että työuupumuksen selättämiseen löytyy keinoja.

”Kun ihminen on kuormittunut, hän sokeutuu. Ensimmäinen ajatus on, ettei ongelmalle voi tehdä mitään. Mutta sillehän voi tehdä paljon – vaikka mitä!”

Alkuun pääsee jo tarkastelemalla työtehtäviä. Monelle on kertynyt perustehtävän lisäksi kaikenlaista sälää. Osa siitä on ehkä tullut muualle siirtyneeltä työkaverilta, osa oman kiinnostuksen takia.

Kun yhden viikon tehtävät kirjaa ylös, selviää, mihin kaikkeen aika kuluu. Sitten on helpompi miettiä, mitkä tehtävät ovat välttämättömiä. Muita asioita voi tehdä, jos aika riittää.

Työuupumus ei kuitenkaan johdu pelkästään työn määrästä. Energiaa syövät myös epäselvät tavoitteet, arvostuksen puute, ihmissuhderistiriidat ja epävarmuus työn jatkumisesta. Siksi on tärkeää, että työpaikalla puututaan epäkohtiin, jotka nousevat esiin esimerkiksi ilmapiirikartoituksista.

”Parhaimmillaan työuupumuksen torjunta on arkipäivän ongelmanratkaisua yhdessä esimiehen ja työkavereiden kanssa”, Ahola sanoo.

Tekoälytutkijat pohtivat kiivaasti, onko koneelle mahdollista rakentaa jonkinlaista tietoisuutta. Filosofisesti kysymys on haasteellinen ja voi olla, että täysin itsenäisesti ajattelevaa konetta ei ole koskaan mahdollista rakentaa.

Koneiden muistikapasiteettia ja sen mahdollistamia varsin monimutkaisiakin toimintoja voi kuitenkin hyödyntää monenlaisissa tehtävissä jo nyt.

Hiljattain päättyneessä Työterveyslaitoksen ja VTT:n yhteisessä WOBLE-hankkeessa (Work-Based Learning) tutkittiin muun muassa sitä, millä tavoin leikkausrobottien ja niitä ohjaavien kirurgien yhteistyö sujuu ja miten robottikirurgiaan liittyvää käytännön oppimista voitaisiin edelleen parantaa.

Robotit korvaavat monilla aloilla ihmisen tekemää työtä vähitellen yhä enemmän. Esimerkiksi monilla teollisuuden aloilla, hoivatyössä ja kaupan alalla käytetään robotteja monenlaisissa tehtävissä.

Ne korvaavat monia perinteisesti ihmisvoimin tehtäviä työvaiheita ja monet työtehtävät voivat tämän myötä myös poistua. Toisaalta robottien tulo työelämään tuottaa aivan uudenlaista osaamistarvetta ja mahdollisesti myös synnyttää uudentyyppisiä työtehtäviä.

Käsityötäkin kaivataan edelleen

Leikkausrobotti voi jo nykyään esimerkiksi ommella haavan itsenäisesti, vaikka ihminen tarkkaileekin toimenpidettä koko ajan. Suomessa robotit eivät työskentele leikkaussalissa itsenäisesti, vaan konetta etäohjaa aina ihminen.

Meillä leikkausrobottia käytetään ainakin urologiassa, keuhkokirurgiassa, sydänkirurgiassa ja gynekologiassa. Robotilla leikkaava kirurgi ei suoraan kosketa potilaaseen instrumenteilla, vaan hän käyttää erillistä ohjauskonsolia. Se välittää ohjausliikkeet sähköisesti potilasta koskettavaan välineeseen.

Tähystyskameran kautta robotti välittää kolmiulotteisen kuvan potilaan sisältä kirurgille ja koko leikkaussalitiimille. Robotti ei siis tee leikkaustoimintoja itsenäisesti, vaan kyse on etäoperoinnista.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirurgeja koulutetaan suoraan kirurgirobotin käyttöön ja niin sanotun puhtaan käsityön opettelu jää vähemmälle. Tällöin voidaan olla pulassa, jos koneeseen tulee kesken leikkauksen jokin vika ja työskentelyä pitäisikin jatkaa esimerkiksi käsikäyttöisillä instrumenteilla.

”Automaation ja robotisaation lisääntyminen tarkoittaa, että suorittava ihmistyö vähentyy. Ihmisen harteille jää kuitenkin tulkinta ja ymmärrys, johon tämän hetken hienostuneinkaan kone ei kykene”, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Laura Seppänen.

”Lisäksi kamerat lisääntyvät työelämässä, jolloin syntyy automaattisesti digitaalisia videotallenteita myös oppimisen välineenä käytettäväksi. Havaitsimme tutkimuksessamme, että tulkitseva työtapa voi kehittyä, kun työntekijät pohtivat tuetusti omaa työtään videoiden avulla.”

 

WOBLE-tutkimusprojektin (Work-Based Learning, 2014–2017) toteuttivat Teknologian tutkimuskeskus VTT sekä Työterveyslaitos yhteistyössä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Tutkimusprojekti kuului Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen TULOS -ohjelmaan. Projektia rahoitti Työsuojelurahasto.