Mitä muita haittoja melulla on kuin kuuloon liittyviä?

Osallistu

Melu voi vahingoittaa kuuloa. Mitä muita haittoja melussa ja hälyssä työskentelystä on ihmiselle?

Kovien äänien tiedetään lisäävän riskiä kuulovaurioiden syntymiseen, minkä vuoksi äänen voimakkuudelle ja kestolle on olemassa turvarajat.

Melulla on kuitenkin osoitettu olevan myös muita ihmiselle haitallisia vaikutuksia, jotka välittyvät joko elimistön pitkittyneiden stressireaktioiden tai tiedonkäsittelyn kuormittumisen kautta.

Pitkäkestoisen melun on havaittu lisäävän stressihormonien erittymistä. Kroonisten hormonaalisten muutosten tiedetään kohottavan esimerkiksi sydän-ja verisuonisairauksien riskiä. Melussa työskentelyn on havaittu vaikuttavan myös aivojen tiedonkäsittelyyn.

Melua ja hälyä voidaan ihmisen tiedonkäsittelyn kannalta tarkastella myös laajemmin kaikkena sellaisena äänimateriaalina, jonka henkilö kokee kovaksi ja ylimääräiseksi tai muutoin laadultaan häiritseväksi.

Kun tämäntyyppinen taustamelu esimerkiksi avotoimistossa on voimakasta, se saattaa heikentää muistin toiminnan tehokkuutta, lisätä väsymyksen tunnetta ja vähentää työmotivaatiota.

Ihmisen tiedonkäsittelyyn melulla ja hälyllä on pääasiassa kahdenlaisia vaikutuksia:

Ensinnäkin melu vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme erottelemaan meille tärkeää kuuloinformaatiota muista äänistä. Tämä voi heikentää esimerkiksi työturvallisuutta ja työn sujuvuutta.

Toiseksi häly ja häiriöäänet kaappaavat helposti huomiomme. Meneillään oleva tehtävä voi keskeytyä tai sitten joudumme ponnistelemaan ylläpitääksemme tarkkaavaisuutta varsinaisessa asiassa. Kovien äänien ja melun on osoitettu heikentävän tarkkaavaisuutta ja päätöksentekoa.

Häiriöäänien voimakkuuden lisäksi myös niiden laatu vaikuttaa siihen, kuinka paljon ne häiritsevät tiedonkäsittelyämme. Uudet, erikoiset tai uhkaavat äänet kaappaavat herkästi huomiomme, kun taas usein toistuviin ja meille merkityksettömiin ääniin totumme pikkuhiljaa. Näin niiden koettu häiritsevyyskin yleensä vähenee.

Ihmisen tarkkaavaisuuden lajityypillinen ominaisuus on sen voimakas suuntautuminen tunnistettavaan puheääneen. Puheen häiritsevyyttä siis lisää se, että sanat erottuvat.

Työ tulisi suunnitella niin, että melussa työskentelyä on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi avotoimistossa hälyä hallitaan yhteisillä pelisäännöillä, akustisilla ratkaisuilla ja peittoäänillä.

Johtava psykologi, neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen, Työterveyslaitos

Lisää tietoa:

Työstä ja tarkkaavaisuudesta -opas (Työterveyslaitos, 2015)

Millaiset kuulonsuojaimet sopivat avokonttoriin? (Työpiste-verkkolehden Duunitohtori)

Kiristyykö pinna avotoimistossa? Yhteiset pelisäännöt auttavat (Työpiste-verkkolehden juttu)

Kysy duunitohtorilta

Askarruttaako jokin työhyvinvointiin liittyvä asia mieltäsi? Kirjoita kysymyksesi alle ja lähetä se Duunitohtorille. Vastaukset julkaistaan Duunitohtori-palstalla. Voit lähettää kysymyksen myös nimettömästi.

Duunitohtorin arkisto

Tutustu myös näihin:
Tuoreimmat jutut

Uusi idea voi syntyä näennäisen helposti, silmänräpäyksessä. Luovan ajattelun taustalla on kuitenkin paljon työtä ja asiaan perehtymistä. Sitä ei voi oppia kopioimalla ylhäältä annettuja ohjeita.

Kirjassaan Kuinka ideat syntyvät? Saku Tuominen ja Jussi T. Koski pohtivat, mistä luovuudessa on kysymys ja miksi yksi ihminen saa ideoita ja toinen ei. Heidän mukaansa uusien ideoiden tuottamista edistävät muun muassa nämä asiat:

1. Asiantuntijuus

Luova ihminen hallitsee oman alansa ja asiansa. Hän tietää siitä paljon ja haluaa oppia koko ajan lisää. Pääsääntöisesti ihminen keksii uusia ajatuksia niistä asioista, jotka hän tuntee ja jotka ovat hänelle tärkeitä.

2. Sitkeys

Usein ajatellaan, että luovuudessa on kyse pelkästään lahjakkuudesta. Sitkeys voi kuitenkin olla jopa tärkeämpää, sillä lahjakkuuskin jalostuu luovuudeksi sitkeyden avulla. Luova ihminen ei kovin helposti heitä pyyhettä kehään.

3. Intohimo

Intohimo ja innostus ovat luovien prosessien polttoainetta. Ilman niitä ei välttämättä kestä vaikeuksia, jotka liittyvät uuden oppimiseen ja uusien ideoiden synnyttämiseen. Kun ihminen suhtautuu asiaan intohimoisesti, hän haluaa saada aikaan jotain entistä parempaa.

4. Epäonnistumisista oppiminen

Luovat ihmiset tekevät paljon ja myös epäonnistuvat usein. Olennaista on, että he oppivat epäonnistumisistaan ja kääntävät ne mahdollisuuksiksi. Juuri siksi he ovat luovia.

5. Ideoiden lainaaminen

Suuri osa ajattelusta on lainaamista ja kopioimista – joko tietoista tai tiedostamatonta. Luova ihminen osaa yhdistellä vanhoja ideoita totutusta poikkeavalla tavalla ja synnyttää niistä siten uusia ideoita.

Tämän taustalla on iso määrä kerättyä tietoa. Oma ideapankki karttuu, kun seuraa aikaansa, lukee, keskustelee, poimii ideoita ja virikkeitä ja kirjaa ne muistiin.

6. Aika ja lepo

Luovan työn näkökulmasta aikaa ei koskaan ole liikaa. Rajallinen aika kannattaa käyttää järkevästi. Siinä auttavat priorisointi ja omien toimintatapojen muuttaminen.

Riittävä lepo ja palautuminen taas mahdollistavat kirkkaan ajattelun. Väsyneenä on vaikea olla luova.

 

Jutun lähteenä on käytetty Saku Tuomisen ja Jussi T. Kosken kirjaa ”Kuinka ideat syntyvät? Luovan ajattelun käsikirja” (WSOY, 2007).

Pauli Forma on aina työskennellyt organisaatioissa, joissa ollaan kiinnostuneita työelämän kehittämisestä: yliopistossa, tutkimuslaitoksessa, eläkelaitoksessa. Näkövinkkeli vain on vaihtunut työpaikan mukaan. Lokakuussa hän aloitti Työterveyslaitoksen tietojohtajana.

”On hienoa tehdä työtä, joka parantaa työelämää ja kansalaisten hyvinvointia.”

Forman tehtävänä on rakentaa uudenlainen tietokanta, johon kootaan ja yhdistetään tietoa erilaisista työelämää, työterveyttä, työkykyä, työympäristöä, työterveyshuoltoa ja työsuojelua koskevista lähteistä.

Nykyisin tieto on hajallaan esimerkiksi eri viranomaisten, asiantuntijaorganisaatioiden ja sosiaaliturvan toimeenpanijoiden hallussa. Tuleva tietokanta auttaa muodostamaan työelämästä kokonaiskuvan, joka on kaikkien saatavilla ja yhdessä paikassa.

”Teknologian kehittyessä työelämän perusasiat menevät radikaalisti uusiksi. Esimerkiksi se muuttuu, millaisia töitä ja työsuhteita on ja millaista osaamista tarvitaan. Kokonaisvaltainen tieto helpottaa työhyvinvoinnin turvaamista tässä murroksessa.”

Työkykyasiat kuuluvat johdolle

Edellisessä työssään eläkevakuuttaja Kevan työelämäpalvelujen johtajana Pauli Forma sai seurata työhyvinvoinnin parantamista erityyppisissä organisaatioissa.

”Olen nähnyt hyviä kehityskaaria. Niitä yhdistää se, että ylin johto on ottanut työhyvinvointi- ja työkykyasiat osaksi johtamistaan. Ei riitä, että henkilöstöjohtaja tai työhyvinvointikoordinaattori yrittää yksin virittää liekkiä.”

Forma nostaa esiin myös työntekijän vastuun. Meistä jokainen voi – ainakin jonkin verran – vaikuttaa siihen, pitääkö osaamisensa ajan tasalla, kuinka valmis on mahdollisiin muutoksiin ja miten palautuu työstään.

Palautumista edistää esimerkiksi se, että työlle on jokin vastapaino. Se voi olla vaikkapa kulttuuriharrastus tai järjestötoiminta. Formalla vastapainona toimivat ruoanlaitto, lukeminen, kirjoittaminen ja varsinkin liikunta. Hän luonnehtii itseään aktiiviseksi kilpakuntoilijaksi.

”Olen vuosien varrella pelannut pesäpalloa, hiihtänyt, suunnistanut, juossut, pyöräillyt ja uinut. Jokin laji on aina ollut päällimmäisenä, ja nyt se on uusi harrastus triathlon.”

Junamatkat ryhdistävät ajankäyttöä

Parhaat ideat pulpahtavat Pauli Forman mieleen silloin, kun hän juoksee metsäautoteillä, poluilla ja pururadoilla kotiseudullaan Länsi-Uudellamaalla.

”Saan ideoita esimerkiksi siihen, mistä kirjoitan tai miten jokin asia jakautuu osa-alueisiin. Minua ei häiritse pätkääkään, jos toisinaan mietin työasioita juostessani. Mitä minun sitten pitäisi miettiä?”

Osa ideoista näkyy myöhemmin blogikirjoituksissa ja keskusteluissa, joita hän käy sosiaalisessa mediassa. Formalla on perhe, ja työpäivänsä jälkeen hän kuljettaa lapsia harrastuksiin. Miten ihmeessä hän löytää aikaa kaikkeen?

”En minä mielestäni niin hirveästi tee. Työpäiväni ja -viikkoni ovat suurin piirtein normaaleja, ja teen nykyään vain vähän töitä iltaisin ja viikonloppuisin.”

Ajankäyttöä ryhdistävät osaltaan ne kaksi tuntia, jotka Forma päivittäin istuu junassa. Hän on matkustanut Karjaan ja Helsingin väliä jo 15 vuotta.

”Lähden Karjaalta puoli seitsemältä tai puoli kahdeksalta, ja se ensimmäinen tunti on melkein tehokkainta työaikaa koko päivässä. Junassa on hyvä tehdä töitä: yhteydet toimivat ja on aika hiljaistakin.”

Takaisin palatessa työt jatkuvat tai hän saattaa nukkua pienet päiväunet. Kotimatka on selkeä siirtymä: työasiat jäävät useimmiten junaan.

Tutkijasta tulee tiedon tulkki

Yksi Pauli Forman lempiaiheista on asiantuntijatyön ja tutkijan roolin muutos: Uuden ajan tutkija ei pelkästään tee hyvää tutkimusta, vaan osaa ja haluaa myös kertoa siitä julkisesti. Hän esiintyy vakuuttavasti seminaareissa, on hyvä haastateltava, verkostoituu ja ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa.

Forman mielestä tällaista osaamista tarvitaan, jotta tutkimustieto arkipäiväistyisi ja olisi yhä vaikuttavampaa. Hänen mukaansa työelämästä käydään sekä virallista että epävirallista keskustelua:

Viralliseen keskusteluun osallistuvat esimerkiksi työmarkkinaosapuolet ja puolueet. Epäviralliseen keskusteluun voi osallistua periaatteessa kuka tahansa, joka on käynyt töissä tai joka on vaikka lukenut jotain työelämään liittyvää.

”Esimerkiksi Twitterissä monilla työelämästä keskustelevilla on hyviä ajatuksia ja ideoita, mutta heillä ei välttämättä ole takanaan tutkimustietoa. Myös taloustieteilijät osallistuvat vilkkaasti keskusteluun. Mukaan mahtuisi kuitenkin enemmän niitä, joilla on vahva tutkimustausta työelämäkysymyksissä”, Forma sanoo.

Hänestä tutkijoilla olisi näihin keskusteluihin paljon annettavaa – enemmän kuin pelkkä kokemusasiantuntijuus. Parhaimmillaan he tulkitsevat, tekevät ymmärrettäväksi työelämää koskevaa tietoa.

Ihmisen vuorokausirytmi voi viivästyä, ellei elimistö altistu säännöllisesti luonnonvalolle. Maapallon napojen läheisyydessä on talvella pitkiä jaksoja, jolloin aurinko ei näyttäydy ollenkaan. Toisaalta kesällä on päiviä, joina aurinko ei edes laske.

Näillä alueilla pimeähormoni melatoniinin erityksessä on suuria vaihteluita kesän ja talven välillä. Seurauksena voi olla väsymyksen tunnetta työssä, työtehon laskua ja onnettomuusriskin lisääntymistä.

”Valon puute vaikuttaa elimistön uni-valverytmiin. Se, että valolle altistuu liian vähän tai altistumisajankohta on väärä, voi sekoittaa vuorokausirytmin ja aiheuttaa myös kaamosmasennusta”, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä.

Uni on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Unen aikana aivot käsittelevät päivällä tapahtuneet ja opitut asiat. Hyvälaatuinen uni ei katkeile, ja siinä on 4–5 syvän unen ja REM-unen vaihetta noin 90 minuutin välein.

Aivojen aineenvaihdunta on kiivaimmillaan yöllä, kun kuona-aineet poistuvat ja energiavarastot täyttyvät.

Työikäisten unen laatua heikentävät varsinkin työstressi ja poikkeavat työajat. Omalla unirytmillään voi vaikuttaa valolle altistumiseen. Se on yksi parhaimmista tavoista ehkäistä pimeän haittoja.

Valo on hyödyllisintä aamulla

Valo – erityisesti luonnonvalo – on elimistön uni-valverytmin tärkein tahdistaja. Mikko Härmän mukaan valolle altistuminen onkin hyödyllisintä aamulla, koska näin oma vuorokausirytmi pysyy parhaiten tahdistuneena yhteiskunnan aikaan.

Aamuvaloa voi saada heräämällä riittävän aikaisin ja kulkemalla työmatkat jalkaisin tai polkupyörällä. Talvisin voi joutua turvautumaan kirkasvalolamppuun ennen töihin lähtemistä.

Luonnonvaloa ei voi kuitenkaan kokonaan korvata keinotekoisella valolla. Keinovalo nimittäin on luonnonvaloa heikompaa, ja sen spektri eli kirjo on valon fysiologisten vaikutusten kannalta erilainen.

Esimerkiksi täysi päivänvalo on 10 000–25 000 luksia, kun taas toimistovalaistus voi olla 320–500 luksia. Auringonpaisteessa valaistusvoimakkuus voi olla jopa 100 000 kiloluksia, joskin tarkka arvo riippuu ilmakehän olosuhteista.

Paitsi valon teholla myös sen värillä on väliä. Läheltä tullutta sinistä keinovaloa pidetään jopa haitallisena unelle. Esimerkiksi kännykän näyttö säteilee nimenomaan sinistä valoa. Se haittaa väsymyksen välittäjäaineena toimivan adenosiinin tuotantoa ja vaikuttaa myös melatoniinin tuotantoon.

”Sinisen valon aallonpituus on todettu kaikkein tehokkaimmaksi vaikuttajaksi muihin aallonpituuksiin verrattuna. Siksi kannattaa laittaa kännykkä pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa”, Härmä huomauttaa.

Valohoito auttaa kestämään pimeää

Napa-alueiden läheisyydessä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että valohoitoon tarkoitetuilla valaisimilla voidaan ehkäistä pimeyden kielteisiä vaikutuksia uneen ja mielenterveyteen. Jo kymmenen päivän hoidolla on saatu hyviä tuloksia.

Kirkasvaloksi saa kutsua laitetta, jonka valomäärä on vähintään 2 500 luksia. Kirkasvalolamppu matkii auringonvaloa, mutta siinä ei ole UV-säteilyä. Monissa kirkasvalolampuissa on peräti 10 000 luksia.

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt olivat Kanadassa tammi–helmikuussa, jolloin aurinko oli enintään yhdeksän asteen kulmassa horisonttiin. Valohoidossa käytettiin 8 000 luksin voimakkuutta, ja hoidot ajoitettiin yksilöllisesti koehenkilöiden melatoniinirytmin mukaan.

Valohoito vähensi heidän kokemiaan negatiivisia tuntemuksia. Ja vaikka valohoidolla ei näyttänyt olevan vaikututusta unen pituuteen, unen laatu parani hoidon ansiosta.

Näin ehkäiset pimeän haittoja unelle:

  1. Ulkoile päivittäin luonnonvalossa. Parhaan hyödyn saat ajoittamalla ulkoilun aamuun tai aamupäivään.
  2. Hyödynnä pimeänä vuodenaikana kirkasvalolamppua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Myös kirkasvalohoito kannattaa ajoittaa aamuun tai aamupäivään.
  3. Vältä sinistä valoa säteilevien näyttöjen tuijottamista illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
  4. Käytä keväisin ja kesäisin pimentäviä verhoja makuuhuoneessa, jotta pimeähormoni melatoniinin tuotanto käynnistyy.

 

Jutun kirjoittajat olivat kesätöissä Työterveyslaitoksessa kesällä 2017.