Mitä muita haittoja melulla on kuin kuuloon liittyviä?

Osallistu

Melu voi vahingoittaa kuuloa. Mitä muita haittoja melussa ja hälyssä työskentelystä on ihmiselle?

Kovien äänien tiedetään lisäävän riskiä kuulovaurioiden syntymiseen, minkä vuoksi äänen voimakkuudelle ja kestolle on olemassa turvarajat.

Melulla on kuitenkin osoitettu olevan myös muita ihmiselle haitallisia vaikutuksia, jotka välittyvät joko elimistön pitkittyneiden stressireaktioiden tai tiedonkäsittelyn kuormittumisen kautta.

Pitkäkestoisen melun on havaittu lisäävän stressihormonien erittymistä. Kroonisten hormonaalisten muutosten tiedetään kohottavan esimerkiksi sydän-ja verisuonisairauksien riskiä. Melussa työskentelyn on havaittu vaikuttavan myös aivojen tiedonkäsittelyyn.

Melua ja hälyä voidaan ihmisen tiedonkäsittelyn kannalta tarkastella myös laajemmin kaikkena sellaisena äänimateriaalina, jonka henkilö kokee kovaksi ja ylimääräiseksi tai muutoin laadultaan häiritseväksi.

Kun tämäntyyppinen taustamelu esimerkiksi avotoimistossa on voimakasta, se saattaa heikentää muistin toiminnan tehokkuutta, lisätä väsymyksen tunnetta ja vähentää työmotivaatiota.

Ihmisen tiedonkäsittelyyn melulla ja hälyllä on pääasiassa kahdenlaisia vaikutuksia:

Ensinnäkin melu vaikuttaa siihen, kuinka hyvin pystymme erottelemaan meille tärkeää kuuloinformaatiota muista äänistä. Tämä voi heikentää esimerkiksi työturvallisuutta ja työn sujuvuutta.

Toiseksi häly ja häiriöäänet kaappaavat helposti huomiomme. Meneillään oleva tehtävä voi keskeytyä tai sitten joudumme ponnistelemaan ylläpitääksemme tarkkaavaisuutta varsinaisessa asiassa. Kovien äänien ja melun on osoitettu heikentävän tarkkaavaisuutta ja päätöksentekoa.

Häiriöäänien voimakkuuden lisäksi myös niiden laatu vaikuttaa siihen, kuinka paljon ne häiritsevät tiedonkäsittelyämme. Uudet, erikoiset tai uhkaavat äänet kaappaavat herkästi huomiomme, kun taas usein toistuviin ja meille merkityksettömiin ääniin totumme pikkuhiljaa. Näin niiden koettu häiritsevyyskin yleensä vähenee.

Ihmisen tarkkaavaisuuden lajityypillinen ominaisuus on sen voimakas suuntautuminen tunnistettavaan puheääneen. Puheen häiritsevyyttä siis lisää se, että sanat erottuvat.

Työ tulisi suunnitella niin, että melussa työskentelyä on mahdollisimman vähän. Esimerkiksi avotoimistossa hälyä hallitaan yhteisillä pelisäännöillä, akustisilla ratkaisuilla ja peittoäänillä.

Johtava psykologi, neuropsykologian erikoispsykologi Teemu Paajanen, Työterveyslaitos

Lisää tietoa:

Työstä ja tarkkaavaisuudesta -opas (Työterveyslaitos, 2015)

Millaiset kuulonsuojaimet sopivat avokonttoriin? (Työpiste-verkkolehden Duunitohtori)

Kiristyykö pinna avotoimistossa? Yhteiset pelisäännöt auttavat (Työpiste-verkkolehden juttu)

Kysy duunitohtorilta

Askarruttaako jokin työhyvinvointiin liittyvä asia mieltäsi? Kirjoita kysymyksesi alle ja lähetä se Duunitohtorille. Vastaukset julkaistaan Duunitohtori-palstalla. Voit lähettää kysymyksen myös nimettömästi.

Duunitohtorin arkisto

Tutustu myös näihin:
Tuoreimmat jutut

Työterveys Helsinki käynnisti vuoden 2016 alussa tutkimuksen kivunhallintaryhmistä työterveyshuollossa. Tutkimuksen aikana toteutettiin kuusi ryhmää, joiden osallistujat saivat tietoa, vertaistukea, vinkkejä ja ratkaisuja oman kipunsa hallintaan.

Osallistujat vastasivat kyselyyn ennen ryhmän alkamista ja kuuden ryhmätapaamisen jälkeen. Alustavat tulokset näyttävät erittäin myönteisiltä: Kipuoireet vähenivät kaikilla tutkituilla osa-alueilla. Sairauspoissaolot vähenivät, unen laatu parani ja siten myös vireys ja energisyys lisääntyivät.

”Tärkeimpänä tuloksena pidän sitä, että kipupotilaiden pystyvyyden tunne lisääntyi”, sanoo tutkimuksen johtaja, Työterveys Helsingin kuntoutuslääkäri, työterveyden dosentti Helena Miranda.

”Kipu saattaa aiheuttaa hyvinkin lamaannuttavan olotilan. Se, että ryhmäkeskustelujen avulla ihmiset kokivat pystyvänsä esimerkiksi nauttimaan asioista kivusta huolimatta, on merkittävä muutos.”

Tutkimuksessa pystyvyyden tunnetta arvioitiin esimerkiksi näillä väittämillä: Pystyn osallistumaan kotitöihin kivusta huolimatta. Pystyn tapaamaan ystäviäni kivusta huolimatta. Selviän kivun kanssa useimmista tilanteista. Pystyn tekemään työtä kivusta huolimatta. Pystyn harrastamaan. Pystyn elämään normaalisti kivusta huolimatta.

”Olen erityisen tyytyväinen, että kivusta johtuva pelko ja asioiden tekemisen välttäminen kivun takia vähentyivät, sillä siihen ei ole helppo vaikuttaa”, Miranda kertoo.

Krooninen kipu vaivaa työikäisiä

Krooniseen kipuun liittyy usein liitännäisoireita, kuten masennusta ja uniongelmia. Joka toisella suomalaisella työssäkäyvällä aikuisella on masentuneisuutta, unihäiriöitä tai laaja-alaista kipua. Mitä useampi oire edellisistä henkilöllä on, sitä yleisempiä ovat työkyvyn heikentyminen, lääkärikäynnit ja poissaolot töistä.

”Kivunhoidon ja kroonisen kivun hallinnan kehittäminen perus- ja työterveyshuollossa on tärkeää kipuun liittyvän työkyvyttömyyden ehkäisyssä”, Helena Miranda sanoo.

Sairaaloilla on kipupoliklinikoita, joissa on ollut pitkäkestoisena toimintana kipuryhmiä. Myös joissakin terveyskeskuksissa ja potilasyhdistyksissä on järjestetty kipuryhmiä. Sen sijaan työterveyshuolloissa niitä ei ole pahemmin ollut, vaikka esimerkiksi masennus-, uni- ja mindfulness-ryhmiä on saatettu järjestää.

Mirandan mukaan olisi hyvä, jos kipuryhmistä tulisi jatkuvaa toimintaa ympäri Suomen, kuten Työterveys Helsingissä on käynyt. Kipuryhmillä on useissa tutkimuksissa todettu olevan vaikutusta krooniseen kipuun.

”Ryhmien tavoitteena ei välttämättä ole kivun väheneminen, vaan pystyvyyden tunteen lisääminen ja pelkojen vähentäminen. Tämä on uudempaa ajattelua kroonisen kivun hoidossa”, Miranda kertoo.

Huojentavaa, että kipua ei vähätellä

Yksi kipuryhmätoiminnan kulmakivi on vertaistuki, sillä yhteisen kokemuksen jakamisen voima on suuri. Tämä on todettu monenlaisessa ryhmätoiminnassa niin käytännössä kuin tutkimuksissakin. Helena Mirandan mielestä oleellista juuri kipuasioissa on se, että potilasta ja hänen tuntemuksiaan ei vähätellä.

”Osallistujille oli helpottava kokemus, että heidän ei tarvinnut vakuutella omaa kipuaan muille, että kipu otettiin tosissaan ja että muut kokivat samoja asioita.”

Mirandan johtamassa tutkimuksessa kipuryhmien osallistujat jakoivat avoimesti kokemuksia ja vinkkejä. Toisen samassa tilanteessa olevan vinkit on helppo ottaa vastaan. Vertaistuen saaminen ja antaminen loivat ryhmälle tiiviin ja luottavaisen ilmapiirin. Ryhmän matkan edetessä ohjaajan rooli pieneni ja ryhmäläiset alkoivat kannatella toisiaan.

Kivunhallintaryhmä ei ole automaattisesti jokaiselle sopiva toimintamalli, vaikka vertaistuki tärkeää onkin. Kaikki eivät halua kertoa omia tuntemuksiaan ventovieraille. Tutkimuksen ryhmiin valittiin henkilöitä, jotka olivat valmiita jakamaan kokemuksiaan ja tuntojaan.

Ryhmän ohjaajilla tärkeä rooli

Työterveys Helsingin kipuryhmien ohjaajina toimivat työterveyshoitajat, työpsykologi ja työterveyslääkäri. Helena Mirandan mukaan on erityisen tärkeää, että ohjaajat saavat työnsä avuksi työnohjausta.

”Ohjaajia tarvitaan ryhmätilanteissa, jottei kiputuntemuksiin ja kärsimykseen jäädä vellomaan. Ne on hyvä todeta, mutta ryhmän tarkoitus on päästä niistä eteenpäin ja tuoda tilanteeseen erilaisia keinoja ja ratkaisuehdotuksia.”

Ryhmän vetäjien empaattisuutta, avoimuutta ja keskustelutaitoja kehuttiin palautteessa. Ne mahdollistivat onnistuneet ryhmäkokemukset.

Työkalu työterveyshuoltojen käyttöön

”Suomessa on kivuista johtuvia sairauspoissaoloja eniten maailmassa. Kipuoireisia pitää auttaa kivun hallinnassa ja heidän työkykyään pitää tukea”, Helena Miranda sanoo.

”Työterveyshuolloissa toiminnan fokuksessa on nimenomaan työkyky. Kipuryhmissä ainutlaatuista on vertaistuki, tiedon jakaminen ja ratkaisukeskeisyys.”

Kun tulokset koko tutkimuksesta valmistuvat, on aika miettiä, miten malli saadaan käyttöön Suomen työterveyshuoltoihin. Mirandan mukaan tässä olisi yksi toimiva keino kivun hallintaan ja kipupotilaiden auttamiseen.

Tulevassa maakuntauudistuksessa parisataatuhatta sote-alan työntekijää siirtyy uuden työnantajan palvelukseen. Muutos on valtava, ja sen onnistunut toteutus on haastava prosessi.

Työterveyslaitoksen Sotelainen-kampanja nostaa keskiöön kentällä toimivat ammattilaiset ja antaa heille äänen.

Työterveyslaitoksen ja sote-alan liittojen asiantuntijat kokoontuivat toukokuun alussa työpajaan. Tilaisuudessa keskusteltiin muun muassa siitä, mitkä asiat muutoksessa huolestuttavat liittojen jäseniä eniten ja mitä konkreettista he kaipaavat tuekseen. Lisäksi koetettiin löytää keinoja tuen perille viemiseksi yhteisvoimin.

Työterveyslaitos saa liittojen kautta arvokasta tietoa sotelaisten ajatuksista ja tarpeista. Liitot puolestaan vievät omien kanaviensa kautta tarpeellista tietoa sotelaisille.

Tuntevatko päättäjät työn arkea?

Työpajassa nousi esiin monia seikkoja, jotka huolettavat sotelaisia kentällä. Esimerkiksi työpaikan säilyminen, sen sijainti, tulevan työmatkan sujuvuus ja työsuhdeasioiden muuttuminen herättävät huolta.

Liittojen mukaan sotelaisia puhuttaa myös muutoksen vaikutus osa-aikaisten, määräaikaisten ja tukipalveluhenkilöstön asemaan. Monet pelkäävät ”pakkoyrittäjäksi” joutumista, samoin sitä, että oman ammatin työtehtävät valuvat muille ammattikunnille ja mahdollisuus osallistua täydennyskoulutuksiin kapenee.

Keskeisenä toiveena onkin, että muutoksia linjaavat päättäjät perehtyisivät riittävässä määrin sotelaisten työn arkeen ja ottaisivat heidät aidosti mukaan pohtimaan parhaita tapoja toteuttaa sujuva ja hallittu muutos.

Työhyvinvointi ja työrauha turvattava

Hallitussa muutoksessa olisi erityisen tärkeää antaa työntekijöille oikeasti mahdollisuus vaikuttaa muutokseen, todettiin täydessä yhteisymmärryksessä kaikkien liittojen kesken.

Heti, kun voidaan, pitää tehdä konkreettiseksi se, miten muutos itse kutakin koskettaa. Hyvään muutosjohtamiseen panostaminen ja tuen varmistaminen varsinkin lähiesimiehille on edellytyksenä onnistuneelle organisaation uudistukselle.

Muutoksenkin keskellä kannattaa mennä asiakas, ei organisaatiorakenteet, edellä. Työrauha on syytä turvata ja antaa sotelaisille mahdollisuus keskittyä potilaisiin.

Työterveyshuollollakin on tarvittaessa merkittävä rooli, joten sille on annettava kussakin työpaikassa hyvät toimintaedellytykset.

Muutos tuo mukanaan todennäköisesti myös muutoksia digitaalisiin järjestelmiin. Työn uudenlainen digitalisoituminen tulee ottaa haltuun fiksusti, esimerkiksi niin, että työpaikoilla nimettävät ”muutosagentit” kouluttavat muuta henkilöstöä.

Vaikka sähköiset välineet ovat helpottaneet työtä ja ajanhallintaa, ne voivat myös lisätä kiireen tuntua ja työmäärää, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.

Varsinkin sähköposti on merkittävä keskeytysten ja stressin aiheuttaja. Toivasen vetämässä AikaJärjestys asiantuntijatyössä -tutkimushankkeessa yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista asiantuntijoista ilmoitti, että pyrkii reagoimaan saamaansa sähköpostiin välittömästi.

”Ihmiset ovat hyvin tunnollisia ja ajattelevat, että on epäkohteliasta olla vastaamatta. Monet ajautuvat vastaamaan myös sellaisiin pyyntöihin, jotka eivät oikeastaan edes kuulu heille.”

Sähköposti ohjaa vahvasti työpäivän kulkua, mikä heijastuu aikatauluihin. Keskittymistä ja syventymistä vaativat tehtävät siirtyvät eteenpäin, kun aika kuluukin meilien perkaamiseen. Yksi Toivasen haastattelema asiantuntija kuvasi työnsä muuttumista näin:

Ennen työhuoneeseen tuotiin posti kerran päivässä. Nykyisin sähköpostiin saattaa tulla 200 viestiä päivittäin.

Yhteiset pelisäännöt helpottavat

Työpaikalla yhteisesti sovitut pelisäännöt sähköpostin käytöstä vähentävät sen aiheuttamaa kuormitusta. Säännöt voivat koskea esimerkiksi sitä, kuinka nopeasti sähköposteihin pitää vastata.

Minna Toivasen mukaan siitäkin voi olla apua, että joku työntekijöistä toimii portinvartijana. Hän käy läpi esimerkiksi asiakkailta tulevat viestit ja lähettää ne sitten vastattavaksi sille, jota asia koskee.

Viestien lukeminen kannattaa keskittää tiettyyn aikaan päivästä, jos työn luonne vain sallii sen. Kun sähköposti on poissa päältä, uudet viestit eivät kaappaa huomiota. Ruudulle ilmestyvä kirjekuoren kuva houkuttelee avaamaan kuin lahjapaketti.

”Myös erilaiset pikaviestikanavat voivat olla hyvä vaihtoehto sähköpostiviestinnälle. Jos vastaanottajaa ei saa kiinni, viestit eivät kasaudu niin kuin sähköpostissa.”

Sähköpostiviestin lähettäjälle Toivanen suosittelee harkintaa: Onko viestin lähettäminen välttämätöntä? Onko se oikea tapa viedä asiaa eteenpäin?

Vatvomista ja huonoa otsikointia

Kun Työpiste-verkkolehti kysyi lukijoilta, millainen sähköpostin käyttö harmittaa töissä, saatiin tällaisia vastauksia:

  1. Pitkät viestit. ”Jos asiaa ei voi kirjoittaa lyhyesti, sähköposti on väärä viestintäkeino. Kuka jaksaa lukea kilometrin mittaista tekstimassaa?”
  2. Laajat jakelulistat. ”Viestin lähettäminen varmuuden vuoksi kaikille mieleen juolahtaville henkilöille on rasittavaa.”
  3. Asioiden vatvominen. ”Asioita vatvotaan kymmenien viestien ajan, kun näkökulmat poikkeavat toisistaan.”
  4. Yöllä viestittely. ”Yöllä lähetetyissä viesteissä on jotain karmivaa. Jos esimies kirjoittelee sähköpostia yöllä, hän näyttää epätervettä esimerkkiä.”
  5. Pomo cc-kentässä. ”Viestin cc-kenttään lisätään vaivihkaa esimies. Tällä yritetään turvata oma selusta ja kovistella muita salakavalasti. Hoidettaisiinko hommat reilusti ihan vain asianosaisten kesken?”
  6. Epätietoisuus. ”Jos viestissä kerrotaan, että asia on kiireellinen, on minusta ystävällistä kuitata viesti saapuneeksi. On hyvä antaa vaikka arvio siitä, milloin vastaaja ehtii palata asiaan.”
  7. Huono otsikointi. ”Minua ärsyttää se, että pitkässä viestiketjussa ryhdytään yhtäkkiä puhumaan ihan toisesta asiasta, mutta otsikkoa ei muuteta.” ”Otsikon pitää kertoa heti, mitä asia koskee.”
  8. Pyynnön epäselvyys.”Joku kai olettaa, että luen saamani viestiketjun läpi ymmärtääkseni, miksi se yleensä lähetettiin minulle ja mitä minulta toivotaan.” ”Kirjoita viestin kärkeen selvästi, mitä haluaisit vastaanottajan tekevän.”
  9. Villi forwardointi. ”En pidä siitä, että viestejäni lähetellään ilman lupaa eteenpäin ties kenelle.”
  10. Tekopyhät hymiöt. ”Minua harmittaa hymiöiden käyttäminen varsinkin sellaisissa viesteissä, joista huokuu lähettäjän tyytymättömyys. Hymynaamat eivät muuta ilkeitä sanoja ystävällisiksi. Ne näyttävät irvistyksiltä.”