Muutosagentti, mitä oikein teet?

Osallistu
Marjukka Ervelius

Ihmisiä tuppaa hymyilyttämään, kun Marjukka Ervelius esittelee itsensä muutosagentiksi. ”Onpa hieno titteli.” ”Oletkos kovinkin salainen agentti?”

Lappeenrantalainen Marjukka Ervelius on toiminut syksystä 2017 alkaen järjestömuutosagenttina Kymen-Karjalan sosiaali- ja terveysturva ry:ssä. Se on alueen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö.

Hän on pohjakoulutukseltaan sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja. Ennen nykyistä pestiään hän työskenteli yli kymmenen vuotta Eksotessa eli Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä. Nyt hän on sieltä virkavapaalla.

1. Miten sinusta tuli muutosagentti?

Omasta mielenkiinnostani. Kehittämistyö – varsinkin sote-alan digitalisointiin liittyvä – on lähellä sydäntäni. Koen vahvaa yhteyttä myös järjestötyön kehittämiseen. Olen itsekin ollut mukana järjestötyössä vapaa-ajallani.

2. Mitä teet muutosagenttina?

Pyrin huolehtimaan siitä, että sosiaali- ja terveysjärjestöjen ääni kuuluu sote-uudistuksessa. Niiden joukossa on muun muassa potilasjärjestöjä sekä liikunta- ja hyvinvointijärjestöjä. Vahvistan niiden asemaa ja annan tukea.

Työni liittyy hankkeeseen nimeltä Järjestö 2.0. Sen tavoitteena on tehdä järjestöstrategia kahteen maakuntaan, Kymenlaaksoon ja Etelä-Karjalaan. Suunnittelen muun muassa järjestöparlamenttia, jonka avulla järjestöt voivat tehdä toimintaansa näkyväksi esimerkiksi keskussairaalassa tai kunnan päätöksenteossa.

Näillä näkymin hanke jatkuu vuoden 2020 loppuun asti.

3. Miten käy, jos järjestöjä ei kuulla sote-muutoksessa?

Pienet yhdistykset voivat kadota. Niiden haasteena on rahoituksen saaminen. Yksi tehtäväni onkin jakaa tietoa siitä, miten kunnat, kaupungit ja maakunnat vastedes rahoittavat yhdistyksiä. Kannatan sellaista maakunnallista rahoitusmallia, joka olisi kaikille tasapuolinen.

4. Miten muutosagentin työ näkyy sote-palvelujen käyttäjälle?

Toivottavasti se tulee näkymään niin, että järjestöt löydetään helpommin. Esimerkiksi sairaanhoidossa niistä on paljon tukea potilaille ja myös työntekijöille.

Suuri toiveeni on, että tämän alueen keskussairaaloissa on tulevaisuudessa järjestöolohuone. Kun potilas saa tietyn diagnoosin, hän voi kävellä sinne suoraan saamaan tietoa ja vertaistukea.

5. Mikä työssäsi on hienointa?

Tämä on näköalapaikka muutoksessa ja ihan uudenlainen tehtävä. Hienoa, että järjestötyölle on annettu mahdollisuus kehittyä ja luoda uusia toimintamalleja tulevaan maakuntaan.

6. Mikä työssäsi on vaikeinta?

Vaikeinta on löytää kaikki järjestöjen ja yhdistysten toimijat. Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa on 500 sosiaali- ja terveystyöhön liittyvää järjestöä. Kun pidän tilaisuuksia, tulee sellainen tunne, että olenkohan kutsunut mukaan kaikki tarvittavat henkilöt.

Toivottavasti kukaan ei loukkaannu, jos kutsu jää saamatta. En vielä tunne kaikkia. Pienissä järjestöissä saattaa olla vain muutamia kymmeniä jäseniä, jotka harvoin käyvät tilaisuuksissa.

7. Mistä saat tukea työhösi?

Meitä on kaksi järjestömuutosagenttia tällä samalla alueella: toinen on Kouvolassa. Kutsun häntä kaksoisagentikseni.

Teemme paljon yhteistyötä. Katsomme maakuntien hyviä toimintamalleja ja kopioimme niitä sitten toisillemme. Reissaan paljon Lappeenrannan ja Kouvolan väliä.

Tarvittaessa saan tukea myös meidän valtakunnalliselta kattojärjestöltämme Sostelta eli Suomen sosiaali- ja terveys ry:ltä.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Työterveyslaitos haluaa tukea sote-työntekijöitä tulevassa maakuntauudistuksessa ja siihen liittyvissä laajoissa organisaatiomuutoksissa. Sotelainen nostaa ammattilaiset keskiöön ja antaa heille äänen.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.

Aivan varmasti työttömyys aiheuttaa stressiä, ja pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa voimavarojen hupenemiseen eli uupumiseen.

Kun kyse on työttömästä, en kuitenkaan puhuisi työstressistä enkä työuupumuksesta. Niiden lähtökohtana on nimenomaan ihmisen suhde työhön. Työttömyyden aiheuttama uupumus ei tietenkään ole millään lailla vähäarvoisempi ongelma kuin työuupumus.

Stressiä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhden teorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, joka on itselle tärkeä, jonka kokee haastavaksi tai uhkaavaksi ja jossa omat selviytymiskeinot eivät riitä.

Stressiä voidaan hallita karkeasti jaotellen kolmella tavalla: pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma, lievitetään stressin aiheuttamia oireita ja vaikutetaan siihen, miten stressaavaan tilanteeseen suhtaudutaan. Nämä keinot sopivat yhtä hyvin työstressiin kuin työttömän stressiin.

Työstressin hallintakeinona nostetaan usein esiin se, että riittävästä palautumisesta pitää huolehtia. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.

Työttömänkään ei tarvitse hakea töitä ympäri vuorokauden. Hyvä ohje voisi olla se, että käyttää työpaikan etsimiseen noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olisi aika satsata oman itsensä hoitamiseen ja palautumiseen – niin kuin työssä käyvätkin tekevät.

Palautumisessa tärkeää on irrottautuminen. Työttömän tapauksessa se tarkoittaa irrottautumista työnhausta ja työttömyyden murehtimisesta. Illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata käydä katsomassa netistä avoimia työpaikkoja eikä väsätä CV:tä.

On tietysti helppo sanoa, että murehdi kahdeksan tuntia päivässä ja lopeta se tietyllä kellonlyömällä. Ohjeen toteuttaminen on vaikeampaa. Kuitenkin murehtimiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun huolestuttavat asiat tulevat mieleen palautumiseen varatulla ajalla, vaikka nukkumaan mennessä, ne on hyvä kirjoittaa ylös. Itselleen voi todeta, että palaan näihin huoliin sitten huomenna.

Palautumiseen liittyy myös se, että tekee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ne saisivat mielellään vähän haastaa aivoja. Esimerkiksi kielten opiskelu, tanssi ja liikunta ovat siinä mielessä hyviä harrastuksia. Myös jouten oleminen on tarpeen. Riittävä liikunta ja uni sekä riittävä ja terveellinen syöminen ovat tärkeitä – elämäntilanteesta riippumatta.

Jos työttömyys pitkittyy ja ihminen on hakenut lukuisia työpaikkoja ilman tulosta, se alkaa syödä itsetuntoa. Silloin on erityisen tärkeää palauttaa mieleen omat vahvuutensa. Meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa päivämme hymyilemällä ystävällisesti peilikuvallemme. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti ohjata niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Vaikka työtä ei olekaan, elämässä on muita tärkeitä asioita.