”No koskas te lapsia teette?”

Osallistu

”Kyllä sinä sitten ymmärrät, kun sinulla on lapsia.” ”Lakatkaa yrittämästä, niin tulet raskaaksi.” Tällaiset kommentit ja neuvot loukkaavat työkaveria, joka on tahattomasti lapseton.

Lapsettomuushoidoissa oleva ihminen ei tahallaan ole hankala, järjestä itselleen poissaoloja ja tunnekuohuja. Hän on pitkälti muiden aikataulujen armoilla, voi olla henkisesti rikki eikä tarvitse hyväntahtoisiakaan neuvoja eikä vinkkejä.”

Tämä on yksi niistä viesteistä, jotka tahattomasti lapsettomat haluavat välittää esimiehilleen ja työkavereilleen.

Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti ja Lapsettomien yhdistys Simpukka ry tekivät yhteistyössä pienen nettikyselyn tahattomasta lapsettomuudesta ja työstä. Sitä jaettiin yhdistyksen Facebook-sivulla ja –ryhmissä. Neljässä päivässä saatiin yli 70 vastausta.

“Tämä kertoo siitä, että aihe on monelle ajankohtainen ja että työelämässä todella on haasteita”, sanoo Simpukka ry: n toiminnanjohtaja Anne Lindfors.

Arvioiden mukaan lähes joka viides hedelmällisessä iässä oleva pariskunta kohtaa lapsettomuuden eli sen, että toivottu raskaus ei ala vuoden kuluessa.

Kertoako vai pysyäkö hiljaa?

Osa kyselyyn vastanneista pitää tahatonta lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja niin henkilökohtaisena asiana, etteivät he halua puhua siitä töissä:

“Asia ei mielestäni kuulu työnantajalleni tai työkavereilleni niin kauan kuin hoidot ja lapsettomuus eivät häiritse työtäni.”

Kertomatta jättämistä perusteltiin sillä, että siten välttyy onnistumisen paineilta, lisäkysymyksiltä sekä työkavereiden säälin tai järkytyksen kohtaamiselta. Jotkut haluavat säilyttää työpaikkansa “lepopaikkana”, jossa asiaa ei tarvitse puida. Yksi syy varovaisuuteen on työn määräaikaisuus:

“Teen keikkatyötä ja sijaisuuksia. Jos kertoisin toiveestani tulla raskaaksi, voisi olla vaikeampi saada ainakaan pidempiä sijaisuuksia tai vakituista työsuhdetta.”

Monet olivat kertoneet hedelmöityshoidoistaan esimiehelle. Muuten olisi ollut vaikea selittää poissaoloja, tarvetta vaihtaa työvuoroa tai sitä, että joutuu jäämään pois palaverista tai peruuttamaan työmatkan.

“Olen kertonut lähimmille työkavereilleni ja pomolleni, jotta he tietävät syyn poissaoloihini ja mahdollisiin mielialanvaihteluihini.”

”Sinähän voit olla töissä jouluna!”

Tahattomasti lapsettomat ovat kuulleet työpaikallaan kommentteja, jotka tuntuvat pahalta. Niiden arveltiin kuitenkin johtuvan paljolti ajattelemattomuudesta ja tietämättömyydestä.

Nämä kommentit loukkaavat:

  • Helppoahan sinun on, kun ei ole lapsia.
  • Kyllä sinäkin sitten ymmärrät, kun sinulla on lapsia.
  • No koskas te lapsia teette?
  • Kyllä kannattaisi tuossa iässä jo tehdä lapsia. Kohta olet liian vanha.
  • Lakatkaa yrittämästä, niin tulet raskaaksi.
  • Minunkin serkkuni / tuttuni / kummin kaimani oli samassa tilanteessa.
  • Ainahan voitte adoptoida.
  • Hankkikaa sijaislapsi.
  • Sinähän voit jäädä ylitöihin / olla töissä jouluna, kun sinulla ei ole lapsia.

Erään naisen esimies oli haastatellut työnhakijoita ja tokaissut 40-vuotiaan hakijan poistuttua: “Mä luulen, että tää on seksuaalisesti poikkeava, kun sillä ei ole lapsia.”

“Kommentti oli todella monella tasolla asiaton. Se loukkasi myös minua, koska olen lähellä neljääkymppiä oleva lapseton nainen.”

Lapsipuheet ja vauvavierailut ahdistavat

Jos työyhteisön keskustelut pyörivät raskaana olemisen, synnytysten ja lapsien ympärillä, lapseton voi tuntea olevansa ulkopuolinen. Lasten kuvien esittelyt ja kollegojen vauvavierailut ottavat koville, jos itse on taas kerran tehnyt negatiivisen raskaustestin.

“Totta kai onnen näkeminen tuoreiden vanhempien kasvoilla nostaa oman tuskani esiin. Se ei kuitenkaan ole heidän vikansa, enkä koe, että minulla olisi oikeutta rajoittaa vierailuja tai keskusteluja. Yritän selviytyä tilanteista niin, etten loukkaa muita eikä itsestäni tunnu liian pahalta. Hymyilen ja onnittelen niin avoimesti kuin pystyn ja jättäydyn sitten taka-alalle.”

“Jos tunnen tilanteen vaikeaksi itselleni, häivyn kahvihuoneesta työn ääreen. Kun mieliala on maassa, tulee paettua vessaan itkemään. Siellä sitten yrittää kasata itsensä ja olla näyttämättä tunteitaan työkavereille.”

Toisaalta sekin satuttaa, että muut kovasti varovat sanomisiaan tai vaihtavat puheenaihetta lapsettoman tullessa paikalle. Joku kuvasi tätä vaikenemisen muuriksi.

“Raskauksien salaaminen pelkästään minulta on loukannut eniten. Kukaan ei siis ole uskaltanut kertoa minulle.”

Töihin halutaan yltiösuorittaja

Hedelmöityshoitojen ja työn yhdistäminen oli tuottanut vaikeuksia esimerkiksi matkatyötä tekeville. Myös työhaastattelut ja TE-toimiston kanssa asioiminen mietityttävät: kannattaako omasta tilanteesta kertoa?

”Työelämässä ja työnhaussa on jotenkin ylikorostunut tarve olla yltiösuorittaja, jolla kaikki asiat ovat ok. Lapsettomuushoidoissa olevana koen tämän paineen joustaa ja tehdä ylitöitä hankalaksi. Mielelläni varaisin aikaa levähtämiseenkin.”

”Olen rehellinen ihminen. En halua antaa työhaastattelussa mielikuvaa, että vastaan epämääräisesti kysymyksiin.”

”Toivoisin, että TE-toimistossa huomioitaisiin elämäntilanne. Silloin ei olisi painetta ottaa vastaan töitä, jotka estäisivät hoidot. Ei edes tarjottaisi esimerkiksi matkatyötä, erittäin stressaavaa työtä tai sellaista työtä, joka aiheuttaisi vaaraa sikiölle.”

Hienotunteisuus on hyvä linja

Millaista suhtautumista tahattomasti lapsettomat sitten toivovat työyhteisöltään? Esimieheltä toivotaan ymmärtäväisyyttä, joustavuutta työaikojen kanssa ja sitä, ettei työntekijän henkilökohtaisia asioita levitellä.

Nämä asiat nousivat esiin useissa vastauksissa:

  • Älä kysy uudeltakaan kollegalta, onko hänellä lapsia.
  • Sitä, että jollakulla ei ole lapsia, ei tarvitse kommentoida mitenkään.
  • Muista, että ”perhe” tarkoittaa muutakin kuin lapsiperhettä.
  • Anna työkaverin ottaa lapsettomuus puheeksi itse, jos hän niin haluaa.
  • Älä utele hedelmöityshoitojen etenemisestä.
  • Älä voivottele äläkä säälittele.
  • Suhtaudu hienotunteisesti ja neutraalisti.
  • Älä jakele neuvoja.
  • Juttele töissä muustakin kuin lapsista.

Sanaton, lämmin ymmärrys kannattelee

Parhaimmillaan työ auttaa unohtamaan murheet edes hetkeksi. Se tuo turvallisuutta, sisältöä ja merkitystä elämään, joka muuten on myllerryksessä. Hyvä työyhteisö auttaa jaksamaan:

”Teen todella mielekästä työtä, ja meillä on työyhteisössä hyvä henki. Luulen, että olisin kärsinyt hoidoista paljon enemmän, jos olisin joutunut olemaan yksin kotona.”

”Sureminen on ollut hyväksyttävää, ja minua kohtaan ollaan oltu huomaavaisia. Elämäntilanteeni on siis huomioitu. Se on minusta erittäin arvostavaa työntekijää kohtaan.”

”Työkaverini ovat myötäeläneet ja kuunnelleet minua. Ja jos olen ollut töissä tavallista tehottomampi, työkaverini ovat tehneet puolestani. Pomoni on myös ollut empaattinen, koska hän on itse kokenut tahattoman lapsettomuuden.”

”Esimies sanoi, että mikäli hoidot tuntuvat joskus rankoilta, voin aivan hyvin jäädä loppupäiväksi kotiin vain ilmoittamalla hänelle. Tämä merkitsi minulle todella paljon.”

”Sanaton, lämmin ymmärrys on helpottanut töihin menoa vaikeissa tilanteissa.”

 

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

Onnellinen lapsesta |

En ymmärrä.Miksi minä jolla on lapsi,(hoitojen tuloksena),en saisi iloita ja puhua hänestä työssä lapsettomille.Lapsi on ilon asia ja jaan sitä iloa"itsekkästi".Hiljaa pitäisi olla ettei vaan loukkaa ketään,ihan outoa.

Tuoreimmat jutut

Työyhteisön kannattaa varata aikaa ja pysähtyä miettimään, mikä omassa työssä kuormittaa aivoja. Helposti vain paahdetaan eteenpäin niin, ettei työtä tarkastella yhdessä, sanoo työsuojeluvaltuutettu Tuovi Pasma.

Hän on yksi aivotyöagenteista työpaikallaan Koulutuskuntayhtymä OSAOssa, joka järjestää ammatillista koulutusta. Koulutusyksiköt sijaitsevat Oulussa, Kempeleessä, Limingassa, Muhoksella, Pudasjärvellä ja Taivalkoskella.

Pasma osallistui aivotyöagenttien valmennukseen Työterveyslaitoksen ja OSAOn kehittämishankkeessa ”Askeleet sujuvaan aivotyöhön”.

”Kun aivotyötä lähdetään kehittämään, arjen pienet teot ja yhteiset päätökset ratkaisevat”, Pasma sanoo.

Aivotyöagentti edistää sujuvaa aivotyötä

Erityisasiantuntija Kirsi Luokkala Työterveyslaitoksen aivotyöpalveluista on kouluttanut kymmeniä aivotyöagentteja. He edistävät työpaikoillaan sujuvaa aivotyötä ja hyvää kognitiivista ergonomiaa.

”Aivotyöagentti toimii esihenkilön ja työntekijöiden tukena. Hänellä on työkalut aivotyön yhteiseen kehittämiseen”, Luokkala sanoo.

Aivotyöagentit itse ovat kuvailleet rooliaan näin: tarkkailija, selvittäjä, hyvien käytäntöjen jakaja, viestin välittäjä, muutoksen tukija, muistuttaja, näkyväksi tekijä, tulkki, toimeenpanija.

Työsuojeluvaltuutettu Tuovi Pasma sanoo, että myös aivotyöagenttina hän on jokaisen työyhteisön käytettävissä. Hän auttaa, tukee, sparraa ja on mukana viemässä hyvän aivotyön käytäntöjä arkeen.

Miten turvaamme keskittymisrauhan?

Ammatillisessa koulutuksessa on ollut viime vuosina isoja muutoksia, jotka ovat kuormittaneet myös OSAOn henkilöstöä. Päivittäisessä työssä aivokuormaa kasvattavat varsinkin keskeytykset, häiriöt ja tietoon liittyvät haasteet – niin tietotulva kuin tiedon puutekin.

Sujuvan työn käytäntöjä luodaan niin sanotuissa aivotyöpajoissa. Työyhteisön kesken sovitaan esimerkiksi, miten kokouskäytäntöjä parannetaan, mitä viestintäkanavaa käytetään missäkin tilanteessa ja miten turvataan keskittymisrauha.

Tuovi Pasma tuo kognitiivisen hyvinvoinnin näkökulmaa myös lounas- ja kahvitaukokeskusteluihin – jos se tuntuu luontevalta.

”Puhun mielelläni esimerkiksi taukojen merkityksestä. Muistuttelen aivojen virkistämisestä, happihyppelyistä ja luonnon voimaannuttavasta vaikutuksesta.”

Työsuojeluvaltuutettu sopii aivotyöagentiksi

Tuovi Pasman organisaatiossa toimii parikymmentä aivotyöagenttia – henkilöstömääräkin on noin 900. Agenttien joukossa on muun muassa työsuojeluihmisiä, koulutuspäälliköitä, rehtori ja henkilöstöjohtaja.

”Jaamme kokemuksia, ideoimme ja mietimme, miten viestisimme aivotyön asioista muille.”

Aivotyöagentin rooli sopii hyvin työsuojeluvaltuutetulle. Jos Pasma ei itse olisi aivotyöagentti, hän tekisi yhteistyötä agenttien kanssa.

Nimikkeeseen ”aivotyöagentti” on työpaikalla suhtauduttu ihan myönteisesti:

”Ehkä se on herättänyt hieman hilpeyttä ja hyväntuulisuutta”, Pasma sanoo.

Siinä olisi työyhteisö, jossa voisit viihtyä. Tämä vinkki sai Pauliina Mattila-Holapan hakeutumaan Työterveyslaitokseen jo opiskeluaikana. Hän opiskeli psykologiaa ja sai vinkin harjoittelun ohjaajalta yliopistossa.

”Minulla oli tapana paneutua perusteellisesti kaikenlaisiin ilmiöihin. Ehkä siksi tutkimustyön nähtiin sopivan minulle.”

Ohjaaja oli oikeassa. Vanhempi asiantuntija Mattila-Holappa on viihtynyt työpaikassaan yhteensä 15 vuotta, eri jaksoissa. Hänelle on ominaista jäsentää monimutkaisia, vaikeaselkoisia ilmiöitä, jotka liittyvät työelämään ja mielenterveyteen.

Tavoitteena on tarjota työpaikoille keinoja, jotka edistävät sekä mielen hyvinvointia että työn sujumista. Sitä työtä hän tekee usein psykologi Elisa Valtasen kanssa.

Yhteistyö alkoi työn muokkaus -oppaasta

Ensimmäisenä opiskeluvuotena kauppakorkeakoulussa Elisa Valtaselle kirkastui, mikä häntä kiinnostaa: työhyvinvointi ja hyvä johtaminen. Hän opiskeli sekä kauppatieteiden maisteriksi että psykologiksi.

Työterveyslaitoksessa hänen tehtäviinsä on kuulunut muun muassa konsultointia, koulutusta, sparrausta ja valmennusta.

Työparin yhteistyö alkoi hankkeesta, jossa tehtiin opas työn muokkaukseen. Se keskittyy tilanteeseen, jossa mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn. Nyt meneillään on neljäs yhteinen projekti.

Kaksikko on lähestynyt mielen hyvinvoinnin teemaa monesta näkökulmasta. Esimerkiksi Hyvän mielen työpaikka -verkkomateriaali antaa esihenkilöille keinoja mielenterveyden edistämiseen työpaikalla.

Työpariin voi luottaa kaikissa tilanteissa

Pauliina Mattila-Holapan toimipaikka on Helsingissä, Elisa Valtasen Turussa. He ovat myös eri yksiköistä. Kiinnostuksen kohteissa on paljon samaa, kuten esihenkilöiden ja työntekijöiden vuorovaikutus.

Työparin yhteistyö perustuu luottamukseen:

”Uusissakin tilanteissa voin luottaa siihen, että työskentelemme samaan suuntaan. Pauliina edustaa tutkijan näkökulmaa, minä olen enemmän kehittäjä. Täydennämme toisiamme.”

”Minulle tulee Elisan kanssa aina turvallinen olo. Hänellä on myönteistä energiaa ja taitoa viedä asioita käytäntöön.”

Mattila-Holappa toimii usein projektipäällikkönä. Työkaveri tuntee hänet siinäkin roolissa:

”Pauliinan tapa vetää projekteja on selkeä ja levollinen. Asiat edistyvät ilman turhaa hötkyilyä. Kaikki tietävät, missä mennään”, Valtanen kuvailee.

Voimistelu irrottaa ajatukset työstä

Työpari suhtautuu työhönsä tavoitteellisesti, mutta rennon luottavaisesti. Molemmat pystyvät elämään sen kanssa, että jokin asia on keskeneräinen, ennen kuin kokonaisuus hahmottuu. Haasteet virittävät, mutta onnistumisen pakkoa he eivät koe. Urheilutaustalla on osuutta asiaan.

Voimistelu on kuulunut Pauliina Mattila-Holapan elämään siitä lähtien, kun hän kolmevuotiaana meni satujumppaan. Se vaihtui ensin telinevoimisteluun ja sitten tanssilliseen voimisteluun.

”Nykyisin esiinnyn tanssillisen voimistelun näytöksissä. Joskus kilpailenkin ja osallistun voimistelun kansainvälisiin suurtapahtumiin. Olen mukana pitkän linjan voimistelijoiden ryhmässä.”

Harrastus auttaa häntä irrottautumaan työstä – niiden monimutkaisten ilmiöiden pohtimisesta. Siihen ei riittäisi pelkkä metsässä kävely.

”Voimistelumaailmassa minun ei tarvitse vastata kokonaisuudesta. Olen koreografin materiaalia ja saan eläytyä erilaisiin rooleihin.”

Juoksemiseen tuli fyysinen kaipuu

Elisa Valtanen harrasti lapsena ja nuorena pika- ja aitajuoksua. Yhdeksän vuotta sitten hän palasi lajien pariin, aikuisyleisurheilijaksi.

”Minulla oli pitkään sellainen olo, että pitäisi päästä juoksemaan kovaa. Siihen tuli oikein fyysinen kaipuu.”

Varsinkin aitajuoksu auttaa stressinhallinnassa. Laji vaatii täydellistä keskittymistä siihen, mitä on tekemässä. Urheilijoiden porukassa Valtanen nauttii liikunnan riemusta ja kehon haastamisesta.

”Toisia tsempataan ja myös pettymykset jaetaan. Kaikki treenaavat tosissaan, mutta se ei kuitenkaan ole liian vakavaa.”

Lisää työkaluja mielenterveyden tueksi

Syksyllä 2021 julkaistaan Mielenterveyden tuen työkalupakki, joka tarjoaa mielen hyvinvointia vahvistavia työkaluja työpaikoille ja työterveyshuolloille. Se on osa Työelämän mielenterveysohjelmaa.

Työkaluja on yhdeksän. Elisa Valtanen on mukana niistä kahdessa: Hyvän mielen työpaikka -esihenkilövalmennuksessa sekä Liike ja mieli -osiossa. Vapaa-ajallaan hän toimii psyykkisenä valmentajana urheilijoille ja valmentajille.

”Liikunta ja mielenterveys ovat yksi asia, jota haluan työelämässä edistää”, Valtanen sanoo.

Pauliina Mattila-Holappa tarkasteli väitöstutkimuksessaan mielenterveyden häiriöistä johtuvaa nuorten aikuisten työkyvyttömyyttä. Nyt hän on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Mitä jos mielen hyvinvointia rakennettaisiin uudestaan?. Sekin liittyy nuoriin aikuisiin.

”Minua kiinnostaa, miten pinnalle noussut keskustelu mielenterveydestä heijastuu työpaikolle ja esimerkiksi siihen, mitä esihenkilöiltä odotetaan.”

Kuva: Sirpa Levonperä

Tunnistatko oman ammattisi vaatimukset? Tiedätkö, mikä työssäsi kuormittaa? Otatko nämä tiedot huomioon? Toimitko terveyttä ja työkykyä vahvistavalla tavalla niin töissä kuin vapaalla?

Jos vastasit kysymyksiin ”kyllä”, sinulla on hyvä työkyvyn lukutaito.

Työkyky tarkoittaa ihmisen voimavarojen suhdetta työn vaatimuksiin. Työkyvyn lukutaito on uudempi käsite.

Muutama vuosi sitten Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jaana Laitinen ehdotti, että työkyvyn lukutaito otettaisiin mukaan hänen tutkimusryhmänsä silloiseen hankkeeseen.

Lähtökohtana oli terveyden lukutaito -käsite, joka on kehitetty terveyden edistämiseen. Laitinen kollegoineen määritteli, että työkyvyn lukutaito on laajempi käsite. Se sisältää myös työn, ammatin, niiden vaatimukset työkyvylle, työolot ja ihmisen toiminnan työkykynsä ylläpitämiseksi.

Unen vaaliminen on työkykyteko

Mitä työkyvyn lukutaito käytännössä tarkoittaa vaikkapa asiantuntijan työssä?

Jaana Laitisen mukaan asiantuntijatyö vaatii esimerkiksi virkeyttä, hyvää keskittymiskykyä, isojen kokonaisuuksien hallintaa ja uuden oppimista. Aikapaine, keskeytykset ja tietotulva kuormittavat ja stressaavat.

Aivot pysyvät virkeinä, kun nukkuu riittävästi. Stressi häiritsee unta. Jos ihminen jatkuvasti nukkuu huonosti, hänen luovuutensa ja toimintakykynsä eivät ole parhaimmillaan.

”Työkyvyn lukutaidon kannalta tärkein juttu asiantuntijalle voi olla se, että hän panostaa uneen – antaa sille aikaa, rentoutuu hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa ja rauhoittaa myös työpäiviään”, Laitinen sanoo.

Keinoja työpäivän rauhoittamiseen ovat taukojen pitäminen, yhden asian tekeminen kerrallaan ja se, että pyytää tarvittaessa apua työkavereilta.

Vahvista niitä lihaksia, joita työ vaatii

Fyysisesti raskaassa työssä työkyvyn lukutaito voi liittyä esimerkiksi siihen, millaista liikuntaa harrastaa.

”Tutkimusten mukaan fyysisesti raskaan työn tekijät hyötyvät eniten sellaisesta liikunnasta, joka on räätälöity heille työn ja ammatin vaatimusten mukaan. Kannattaa vahvistaa niitä lihaksia, joita kyseinen työ vaatii”, Jaana Laitinen kiteyttää.

Kätilö tarvitsee voimaa varsinkin yläraajoihin ja yläselkään. Siivoojan on hyvä vahvistaa lihaksia ja kestävyyskuntoa. Rakennustyöntekijä hyötyy tasapainon treenaamisesta ja käsivoimien vahvistamisesta.

Työkyvyn lukutaidossa ei ole kyse pelkästään elintavoista. Sosiaali- ja terveysalalla ja opettajan työssä on paljon psykososiaalista kuormitusta. Silloin ”lihaksien” vahvistaminen voi tarkoittaa, että käsittelee säännöllisesti tunteitaan.

Työn näkökulma terveystarkastuksiin

Jaana Laitinen korostaa työterveyshuollon roolia työkyvyn tukemisessa. Työterveyshuollon terveystarkastuksissa työn näkökulma saisi olla punaisena lankana.

”Ajatellaan vaikka ammattikuljettajaa, jonka verenpaine on koholla. Motivaatio painon pudottamiseen tai suolan käytön vähentämiseen voi tulla siitä, että korkea verenpaine on pahimmillaan liikenneturvallisuusriski”, Laitinen sanoo.

Työn kautta puhuminen auttaa sekä työterveyshoitajaa että vastaanotolla olevaa työntekijää keskittymään oleellisiin asioihin. ”Millaista työtä teet?” on hyvä aloitus keskustelulle.

Elintapa-asiat eivät ole vain kansanterveysongelmia, vaan ne vaikuttavat ihmisen päivittäiseen jaksamiseen ja työstä palautumiseen. Terveydestä ja työkyvystä huolehtiminen on osa ammattitaitoa.

Työkyvyn lukutaitoa tarvitsevat kaikki

Työkyvyn lukutaito on yhdistelmä tietoa, ymmärrystä, motivaatiota ja käytännön valintoja, joita teemme. Se on uudenlainen näkökulma työkyvyn edistämiseen.

”Työkyvyn lukutaitoa tarvitsevat kaikki, ammatista riippumatta”, Jaana Laitinen sanoo.

Hän uskoo, että ajattelutapa voi auttaa rajaamaan liiallista työntekoa. Parhaimmillaan oivallus on tämä:

Kun työskentelen kohtuullisesti ja huolehdin hyvästä palautumisesta, pystyn myös tekemään tärkeää työtäni paremmin, terveempänä ja pidempään.