Palaute on työelämän pienin suuri asia

Osallistu

Parhaimmillaan palaute energisoi, synnyttää työn imua ja kannustaa kehittymään. Monella työpaikalla se on kuitenkin käyttämätön voimavara.

Paras palaute on saajalleen hyödyllistä – riippumatta siitä, onko se kiittävää vai korjaavaa. Hyödyllinen palaute vie tekemistä eteenpäin, sanoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitoksesta.

Hakanen näkee palautteen antamisen jatkumona. Mikropalautetta annetaan vaikkapa työpaikan käytävällä, ohimennen. Se voi olla tervehdys tai toteamus ”hyvin tehty”.

”Mikropalaute on pientä hyväksyntää. Se viestii, että olet olemassa ja okei. Se pitää yhteisen työvirran käynnissä”, Hakanen sanoo.

Jatkumon toisessa päässä palaute on työn tekemisen järjestelmällistä ja kokonaisvaltaista arviointia. Kehityskeskustelu on tästä yksi esimerkki.

Palautteen ajatellaan yleensä liittyvän lähinnä tekoihin. Hakasen mielestä palaute tai sen puute osuu kuitenkin myös saajaan ihmisenä ja työntekijänä. Se tekee asiasta hyvin merkityksellisen ja monisyisen.

Palaute vahvistaa työn imua

Palaute on merkki siitä, että ihmisen työ huomataan. Monessa organisaatiossa työntekijät kokevat puurtavansa yksin. Palaute antaa mahdollisuuden jakaa aikaansaannoksensa jonkun toisen kanssa.

Myönteinen palaute vahvistaa työntekijän halua tehdä vastedes lisää hyvää. Se energisoi sekä synnyttää työn imua ja positiivisia tunteita. Niiden taas tiedetään laajentavan ihmisen ajattelumalleja.

”Iloa, innostusta ja ammattiylpeyttä kokevat ovat muita luovempia ja sosiaalisempia. He haluavat herkemmin ideoida ja kokeilla uutta”, Jari Hakanen sanoo.

Jatkuva, kannustava palaute tukee ihmisen työidentiteettiä eli käsitystä siitä, millainen hän on työntekijänä. Se kasvattaa motivaatiota oppia ja kehittyä. Kaiken lisäksi palaute on kuin sementtiä, joka luo työpaikalle psykologisesti turvallista ilmapiiriä.

Miksi hyvää jaetaan säästöliekillä?

Jos palautetta ei saa, työntekijä ei voi olla varma, tekeekö hän oikeita asioita. Hänelle saattaa myös tulla kurja tunne siitä, ettei työllä ole mitään merkitystä. Se on huono juttu työmoraalin ja hyvinvoinnin kannalta.

”Seurauksena voi olla työn mielekkyyden katoaminen ja työhön tylsistyminen. Jopa työuupumuksen riski saattaa kasvaa”, Jari Hakanen sanoo.

Hänestä suomalaisilla työpaikoilla on iso arvostus- ja palautevaje. Epävarmuus ja kiire vain vahvistavat palautteen kaipuuta.

”Elämme pihtaamisen kulttuurissa, jossa hyvää jaetaan säästöliekillä. Sen tilalle tarvittaisiin anteliaisuuden kulttuuri, ja kaikkein helpointa anteliaisuutta on palaute. Se on käyttämätön voimavara monella työpaikalla.”

Työkaverin tai esimiehen yhdelläkin lausahduksella voi olla lähtemätön vaikutus. Myönteinen kommentti saattaa kannatella pitkään ja pysyä mielessä koko työuran ajan. Jos kyse on nuoresta ihmisestä, repliikki voi vaikuttaa jopa ammatinvalintaan.

”Ei paskempaa jälkeä!”

Jari Hakasen mielestä palautteen antamisessa tärkeintä on, että antajalla on hyvät tarkoitusperät. Ei tarvitse käyttää suuria sanoja, jos ne eivät istu omaan suuhun tai työyhteisön puhetapaan. ”Ei paskempaa jälkeä” saattaa jollain työpaikalla olla paras arvostuksen osoitus.

Palautteen antajan on hyvä pitää mielessä myös nämä asiat:

  • Muista, että palautteen tarkoitus on aina auttaa saajaa eteenpäin.
  • Ole aito ja vilpitön.
  • Puhu selkeästi ja konkreettisesti myös silloin, kun annat korjaavaa palautetta.
  • Älä anna palautetta, jos olet ärtynyt tai väsynyt.
  • Anna kriittinen palaute kahden kesken. Älä silloinkaan latista äläkä nolaa.
  • Ole valmis keskustelemaan, tarkentamaan ja vastaamaan kysymyksiin. Palaute on kaksisuuntainen tie, jossa molemmat osapuolet kohtaavat.

Palautetta kannattaa janota

Kun toisten työn myönteinen huomioiminen on työpaikalla arkipäivää, ”hyvää” tai ”huonoa” palautetta ei edes tarvitse erotella. Sellaisessa kulttuurissa korjaavankin palautteen vastaanottaminen on helpompaa.

”Meidän kaikkien on hyvä oikein janota palautetta. Sen avulla voi tulla paremmaksi omassa työssään. Ja jos palautetta ei muuten tipu, sitä voi pyytää”, Jari Hakanen vinkkaa.

Hän itse kouluttaa ja luennoi paljon. Jos yleisön joukossa näkyy joku työtovereista, Hakasella on tapana pyytää palautetta esiintymisestään: Miten meni? Mitä voisin vastedes tehdä paremmin?

”Olen kiitollinen rehellisestä palautteesta. Hienoa, jos työkaveri suostuu antamaan tarvittaessa kritiikkiä. Se tarkoittaa, että hän ottaa minut ja tekemiseni vakavasti ja tahtoo parastani.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös näihin:
Tuoreimmat jutut

Kesätyö voi avata uusia mahdollisuuksia, vahvistaa itseluottamusta ja vaikuttaa jopa tulevaan työuraan. Kysyimme viideltä Työterveyslaitoksen asiantuntijalta heidän kesätöistään:

  1. Mikä kesätyökokemus on erityisesti jäänyt mieleesi – hyvällä tavalla?
  2. Onko jokin kesätyöpomon, työkaverin tai asiakkaan antama palaute tai muu lausahdus ollut sinulle merkityksellinen?

Virpi Ruohomäki, vanhempi tutkija

1. ”Yliopistoaikoina toimin liikunnanohjaajana ja vedin jumppatunteja. Kesällä ehdotin yritykselle, voisinko järjestää ulkona jumppatuokioita. Silloin ei vielä järjestetty puistojumppia, mutta työnantajani oli avoin idealle.

Ensimmäisenä päivänä menin pieni mankka mukanani puistoon. Ajattelin aluksi, että siellä on jokin rock-konsertti, sillä porukkaa oli paljon ja sinne pystytettiin suuria kaiuttimia. Kysyin mieheltä, joka pystytti kaiuttimia, mitä oikein tapahtuu. Hän vastasi, että minuahan siinä odoteltiin. Kaikki paikalla olevat ihmiset olivat siis tulleet minun puistojumppaani.

En ollut ikinä vetänyt niin suurta ryhmää, mutta tartuin haasteeseen. Laitoin mikrofonin suun eteen ja musiikin raikumaan. Jouduin improvisoimaan paljon: hyppimään, pomppimaan ja juoksemaan. Oli aivan hulvatonta, kun ihmisiä oli silmänkantamattomiin.

Onnistuneesta jumpasta tuli perinne. Sain vieläpä jatkoa kesätyölleni ja pääsin pitämään jumppatunteja syksyllä.”

2. ”Myönteinen palaute jumpan jälkeen rohkaisi minua ja kantoi pitkälle eteenpäin. Oli hienoa tehdä jotain itselleni mielekästä, mikä kannusti muitakin liikkumaan. Oli kyseessä sitten kesätyö tai muu työ, siitä voi aina oppia. Hyvällä asenteella voi tehdä mitä tahansa.”

Antti Koivula, pääjohtaja

1. ”Kesätyöni vuonna 1992 on jäänyt erityisesti mieleeni. Olin töissä Yhdysvalloissa, Bostonissa. Toimin kansainvälisenä harjoittelijana tiimissä, joka oli saanut toimeksiannon arvioida PepsiCon johtoa. Määräajan lähestyessä väänsimme raporttia hiki hatussa aamukahteen.

Muistan ikuisesti onnistumisen tunteen, kun saimme PepsiCon johdolta hyvää palautetta raportistamme. Samalla opin näkemään erilaisia johtajaprofiileja, mistä on ollut hyötyä urani aikana.”

2. ”Vuoden 1990 kesätyöpomoni, Teknillisen korkeakoulun työpsykologian laitoksen professori Veikko Teikari, on yksi urani kannalta merkityksellisimpiä henkilöitä. Hän johdatti minut tohtoripolulle esimerkillään ja vaikutuksellaan.”

Minna Janhonen, erikoistutkija

1. ”Mieleeni on jäänyt, kun olin 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa kesätöissä valokuvausliikkeessä myyjänä. Kaikki olivat mukavia, auttoivat ja neuvoivat eivätkä kohdelleet minua vain aloittelijana. Paikassa oli hyvä ilmapiiri ja sinne oli kiva mennä aamulla töihin.”

2. ”Olin myöhemmin Turussa opiskelemassa ja työskentelin sen ohella valokuvausliikkeessä. Tein muun muassa sommitteluja näyteikkunoihin, joten sain olla luova ja taiteellinen. Se toi hyvää vaihtelua asiakaspalvelutyöhön. Myymälähoitajan hyvä palaute antoi hyvän mielen, ja olin tyytyväinen suoritukseeni.”

Minna Huuskonen, projektipäällikkö

1. ”Erityisesti on jäänyt mieleen luottamus. Minun annettiin tehdä työtä rauhassa ja omalla tavallani eikä oltu koko ajan kyttäämässä. Luotettiin siis itsenäiseen työhön. Myös se jäi mieleen, että minua pidettiin yhdenvertaisena muun työyhteisön kanssa.”

2. ”Aito kiitos hyvästä työstä oli minulle riittävän merkityksellistä. Tuntui siltä, että kiitos tuli suoraan sydämestä ja olin tehnyt hyvää työtä.”

Annina Ropponen, vanhempi tutkija

1. ”Olen tehnyt 15-vuotiaasta lähtien kesätöitä, mutta minulle merkittävin oli TET-jakso eli työelämään tutustuminen. Sen aikana olin töissä Imatran kylpylässä ja minulle sattui sellainen onni, että pääsin moneen mukaan. Olin fysioterapeutin, lääkärin, hierojan ja sairaanhoitajan mukana ja seurasin allasjumppia.

Jätin lukion ensimmäisen vuoden jälkeen ja TET-jaksosta inspiroituneena aloitin fysioterapeutin opinnot. Mahdollisuudet avautuivat huikealla tavalla. Jos jokin TET-jaksossa olisi mennyt eri lailla, asiat olisivat nyt toisin.”

2. ”Kuulin firman pomolta lausahduksen: Vain tehdystä työstä maksetaan palkka, ei käytetystä työajasta. Hän ei tarkoittanut sitä negatiivisesti, vaan se oli hänen lähtökohtansa työnteolle. Kun ollaan töissä, tehdään töitä.

Olin tuntityöntekijänä eli sain palkkaa vain, kun olin kontaktissa asiakkaan kanssa. Työaika päättyi, kun ei ollut enää töitä. Koko ajan piti tehdä tehokasta työtä, eikä ollut niin sanottua luppoaikaa. Silloin se tuntui hieman kurjalta, mutta kokemus on antanut minulle paljon.”

 

Jutun tekijät ovat Työterveyslaitoksen kesäharjoittelijoita.

Mitä osaamisen kehittäminen tarkoittaa kasvuyrityksissä, joita yhdistävät ketterä toimintatapa ja halu olla työntekijöillensä paras työpaikka?

Esimerkkejä ja vinkkejä löytyy Työterveyslaitoksen Johtotähti-oppaasta, joka perustuu hankkeeseen Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen – toimintamalleja pk-yrityksille.

Kaikki lähtee siitä, että työntekijät voivat oman osaamisensa pohjalta kehittää uudenlaisia toimintatapoja tai malleja koko yrityksen käyttöön. Idean uudesta tuotteesta tai työtavasta ei siis tarvitse tulla johtoportaasta.

Työntekijöillä voi olla johtoa parempi käsitys siitä, miten toimintaa pitäisi uudistaa. Ovathan he päivittäin tekemisissä asiakkaiden kanssa ja kuulemassa uusia signaaleja. Työntekijöiden ideat saattavat osoittautua menestymisen kannalta välttämättömiksi, joten heidän osaamistaan tulee vaalia ja kehittää.

Näitä periaatteita voidaan soveltaa muillakin työpaikoilla kuin kasvuyrityksissä:

  1. Ruoki innostusta: Kasvuyrityksissä pyritään siihen, että työntekijät pääsevät työskentelemään mahdollisimman paljon niiden asioiden parissa, joita kohtaan he tuntevat intohimoa. Aito kiinnostus edistää hyvää työsuoritusta.
  2. Mahdollista haaveiden tavoittelu: Korvaa vuosittaiset kehityskeskustelut tai ota niiden rinnalle jatkuva sparraus, mentorointi, uravalmennus tai itse valittavat johtamispalvelut. Niiden avulla ammattilaista tuetaan kohti hänen tavoitteitaan ja haaveitaan.
  3. Luota työntekijän näkemykseen: Valtuuta työntekijät itsenäisinä ammattilaisina tai tiimeinä ohjaamaan osaamisensa kehittämistä. Heidän käyttöönsä voi varata tietyn summan, jolla taitojaan voi kehittää haluamallaan tavalla.
  4. Anna aikaa oppimiseen: Osaamisen kehittämiseen tarvitaan työaikaa. Se voi toteutua joko yhdessä sovitun tuntimäärän mukaan tai tapauskohtaisesti. Jotkin organisaatiot kannustavat tutkintojen tai opintokokonaisuuksien suorittamiseen, toiset mahdollistavat uusimpaan tekniseen välineistöön ja sovelluksiin tutustumisen.
  5. Kannusta osaamisen jakamiseen: Yhdessä onnistumisen ilmapiiri tukee sitä, että osaamista jaetaan. Kun työstä keskustellaan tiimien sisällä ja välillä, työntekijät oppivat tuntemaan toistensa osaamisen.
  6. Tee osaamisesta läpinäkyvää: Hyödyntäkää pikaviestimiä ja sähköisiä järjestelmiä. Esimerkiksi Slackia ja Trelloa voidaan käyttää ideoiden keräämiseen ja jalostamiseen organisaatio- tai projektitasolla. Työpaikan intraa voidaan hyödyntää koulutusten annin viestimisessä muille. Myös kehityskeskustelujen ammatilliset unelmat voidaan jakaa tiedoksi koko tiimille tai organisaatiolle, jos niin yhdessä sovitaan.
  7. Luo erilaisia tapoja jakaa osaamista: Yrityksen sisällä voidaan hyödyntää muun muassa mentorointia, sparrausta, seminaareja, koulutuksia, työntekijöiden blogikirjoituksia ja yksiköiden rajat ylittäviä asiantuntijaryhmiä.

 

Jutun lähde: Johtotähtti – Työntekijälähtöisen kulttuurin luotsaajan opas (Työterveyslaitos, 2017)

Työhyvinvoinnin johtamisen dosentti Marja-Liisa Manka sanoo Stressikirjassaan, ettei hän yleensä pidä onnellisen elämän ”resepteistä”, vaikka niitä häneltä usein pyydetään.

Hän kuitenkin esittelee viisi kohtaa sisältävät onnen ohjeet. Yksi niistä liittyy anteliaisuuteen. Manka kertoo oman kokemuksensa siitä, että hyvän tekeminen saa tekijänsäkin hyvälle mielelle:

”Iäkästä, ihanaa mökkinaapuriamme ei näkynyt. Niinpä soitin ja kuulin hänen sairastuneen vakavasti. Hän olisi kovasti halunnut tulla mökilleen, koska portinpielessäkin on vain kuivuneita kanervia, jotka pitäisi vaihtaa. Ei ole enää ­- istutin salaa muutaman orvokin.”

”Naapurimme tuotiin viime viikonloppuna mökille. Arvatkaa, kuinka onnellinen hän oli, kun näki kukkaset”, Manka sanoo.

Tässä on onnen ohjeet, jotka ovat peräisin kanadalaiselta emeritusprofessorilta John Helliwelliltä:

  1. Pidä yhteyttä. Pidä yhteyttä tärkeisiin ihmisiin: perheeseen, ystäviin, kollegoihin ja naapureihin. Kohtele läheisiäsi elämäsi peruskivinä ja anna heille aikaa. Ilman sitä suhteet eivät elä ja vahvistu.
  2. Ole aktiivinen. Käy kävelyllä tai juoksulenkillä, pyöräile, pelaa pelejä. Tee puutarhatöitä, tanssi tai ui. Sovita treeni kuntotasoosi, niin nautit siitä.
  3. Pidä silmät auki. Ole utelias. Etsi kauneutta. Kiinnitä huomiota epätavalliseen ja etsi positiivisia poikkeamia. Nauti hetkestä – vaikkapa silloin, kun olet kävelemässä töihin, syömässä lounasta tai juttelemassa kavereidesi kanssa.
  4. Opi joka päivä. Kokeile jotain uutta. Keksi uudestaan jokin vanha kiinnostuksen kohteesi. Ilmoittaudu kurssille, ota uusi vastuu työssäsi, opettele soittamaan tai kokkaamaan jokin uusi ruokalaji. Aseta itsellesi haaste, jonka saavuttamisesta nautit.
  5. Ole antelias. Tee jotain hauskaa ystävällesi tai ventovieraalle. Kiitä, hymyile. Tee vapaaehtoistyötä, liity johonkin ryhmään. Katso ulos maailmaan mutta yhtä lailla sisääsi. itsesi näkeminen ja myös onnellisuutesi kytkeytyminen laajempaan yhteisöön voi olla hyvin palkitsevaa.

Jutun lähde: Marja-Liisa Mankan ”Stressikirja – Mistä virtaa?” (Talentum, 2015) ja haastattelu.