Pienistä onnistumisista pitää puhua suureen ääneen

Osallistu
Toimitusjohtaja Mia Mantsinen Mantsinen Groupista

Onnistuminen on esimerkiksi sitä, että jokin työntekoa haittaava ongelma saadaan pois päiväjärjestyksestä. Toimitusjohtaja Mia Mantsinen haluaa tehdä arjen onnistumiset näkyviksi.

Parhaat hetket Mia Mantsisen työssä liittyvät ihmisiin. Niinkin arkisiin asioihin, että porukka moikkailee ja rupattelee työpaikalla. Tai siihen, että vanhaan tehtäväänsä kyllästynyt työntekijä alkaa uudessa työroolissaan taas loistaa.

”Meillä on alkuajoista lähtien ollut sellainen henki, että jokainen ihminen on yritykselle tärkeä ja jokaiseen pitää luottaa.”

Alkuajoilla Mantsinen viittaa kahteen veljekseen, jotka perustivat yrityksen 1970-luvun alussa. Toinen heistä on hänen isänsä.

Nykyisin Mantsinen Group Ltd Oy tarjoaa logistiikkapalveluita erityisesti metsäteollisuudelle sekä valmistaa materiaalinkäsittelykoneita ja satamanostureita. Koneita on toimitettu 30 maahan. Vahvimmat markkina-alueet ovat Skandinavia, Eurooppa ja Venäjä, mutta viime vuosina lisää kasvua on tullut varsinkin Latinalaisessa Amerikassa ja Pohjois-Amerikassa.

Luottamus näkyy tekoina

Mia Mantsinen on toiminut liperiläisen perheyrityksen toimitusjohtajana kolmisen vuotta. Yritys työllistää 550 henkeä. Heidän joukossaan on isiä ja poikia, veljeksiä ja puolisoita. Työsuhteet ovat pitkiä, mikä tuo myös omat haasteensa:

”Meillä kymmeniä vuosia työskennelleiden työympäristö ja työn vaatimukset ovat muuttuneet jatkuvasti. Meidän pitää olla muutoksissa tukena, jotta he jaksavat tehdä töitä hyvällä innolla vuodesta toiseen.”

Luottamuksen kulttuurin vaaliminen on Mantsiselle tärkeää. Ilman luottamusta arki ei suju työyhteisössä eikä asiakkaan kanssa. Luottamus näkyy päivittäisinä tekoina:

Jokaista vastaantulijaa tervehditään. Hommat hoidetaan sovittuna aikana. Palaveriin tullaan ajoissa ja valmistautuneena. Neuvotteluhuone siistitään omilta jäljiltä ja kahvikupit viedään takaisin ruokalaan. Työkaveria autetaan.

”Nuo eivät ole mitään kummallisia juttuja. Henkilöstökyselyissäkin me-henki, yhdessä tekeminen ja henkilökohtaisen vastuun kantaminen ovat olleet korkealla tasolla.”

”Tämmöistä tästä nyt tuli”

Mia Mantsinen on yksi puhujista Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa Turvallisuus on onnistumisia, joka pidetään verkossa marraskuussa 2020. Hän on sitä mieltä, että pienistäkin onnistumisista pitää puhua suureen ääneen.

”Ainakin meillä Pohjois-Karjalassa on tapana kursailla. Oman työn tulos kuitataan toteamalla, että tämmöistä tästä nyt tuli. On opittava näkemään, missä olemme hyviä tai mitä olemme saaneet aikaan. Se innostaa menemään eteenpäin.”

”Jos pieniä onnistumisia ei nosta esiin, ne hukkuvat massaan. Ihmisen mieli on sellainen, että negatiiviset asiat korostuvat helposti.”

Onnistuminen on esimerkiksi sitä, että jokin arkinen ongelma saadaan puserrettua pois yhdessä: Tuotannossa hankalaan työvaiheeseen keksitään ratkaisu, joka tekee työstä turvallisempaa. Tai sovitaan pelisäännöt siihen, kuinka siistissä kunnossa työpiste jätetään seuraavaksi töihin tulevalle työkaverille.

Optimismi on perusteltua

Toimitusjohtajan mukaan Mantsinen Groupin tulevaisuus näyttää työntäyteiseltä. Kolme viime vuotta ovat olleet kasvun aikaa, ja tänä vuonna vähän hengähdetään.

”Seuraavat valloitukset on tarkoitus tehdä Aasiassa. Toivottavasti saamme sieltä uusia asiakkaita, jotka luottavat meihin taas vuosikymmeniä. Yrityksemme ensimmäinenkin asiakas, nykyinen Stora Enson Enocellin tehdas, on edelleen asiakkaamme.”

Mia Mantsinen sanoo olevansa optimisti. Vaikka vastaan tulee haastaviakin tilanteita, ei ole mitään hätää, koska ongelmat pystytään ratkaisemaan yksi kerrallaan.

”Optimismini ei ole haihattelua, vaan perusteltua. Porukallemme on kertynyt niin iso määrä osaamista ja kyvykkyyttä.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Nolla tapaturmaa -foorumin seminaari järjestetään verkossa 3.–4.11.2020. Voit osallistua omalta työpaikaltasi – tai vaikka kotisohvalta. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

KK |

Positiivinen mieli auttaa jaksamaan. Arkipäivässä onnistutaan usein, mutta huomaamattomasti: ne luovat mielekkyyttä.

Tuoreimmat jutut

Onko minun osaamisellani kysyntää vielä 2030-luvulla? Millaisia kykyjä työntekijöiltä odotetaan? Työterveyslaitoksen asiantuntijat valottavat tulevaisuuden työelämää julkaisussaan “Hyvinvointia työstä 2030-luvulla”. Kysytään heiltä, millä ominaisuuksilla saa paikan jatkossa.

Tunne itsesi ja hallitse työuraasi

”Itsetuntemus on yleistaito, josta hyötyvät kaikki, kaikenlaista työtä tekevät”, napauttaa Työkyky ja työurat -yksikön johtaja Salla Toppinen-Tanner.

Se on vähän yllättävä vastaus. Toppinen-Tanner tarkentaa, että itsetuntemus luo vahvan pohjan työhyvinvoinnille ja työkyvylle ympäristössä, joka on täynnä kehittymisvaatimuksia ja mahdollisuuksia.

”Itsetuntemus on vahva todellisuuteen perustuva näkemys siitä, millaisia vahvuuksia ja kehittämisen kohteita meillä on. Millaisia olemme ihmisenä ja suhteessa muihin?”

Itsetuntemus auttaa asettamaan tavoitteita työuralla. Kun tavoittelemme itsellemme sopivia ja tärkeitä asioita, osaamme tehdä itsellemme parhaat valinnat emmekä ole niin riippuvaisia ulkoisista asioista.

”Kun tunnistamme omat voimavaramme ja kehittymisen tarpeemme ja osaamme suhteuttaa ne työn asettamiin vaatimuksiin, selviämme myös 2030-luvun työelämässä.”

Tule ulos lokerostasi

Työelämän muutosta eri näkökulmista tarkastellut tutkimuspäällikkö Pekka Varje liputtaa verkostoitumistaitojen puolesta. Tulevaisuudessa työtä on entistä vaikeampi tehdä omassa pienessä lokerossa.

”Laajat ja monista pienistä osakokonaisuuksista muodostuvat työtehtävät edellyttävät monipuolista vuorovaikutusta paitsi oman organisaation sisällä myös organisaation ulkopuolisten sidosryhmien kanssa.”

Varjen mielestä verkostoitumistaidot ovat olennaisia myös työuran kannalta. Pohja uudelle työllistymiselle luodaan jo aikaisempien työsuhteiden aikana.

”Kun työsuhteet ovat epävarmoja tai määräaikaisia, on olennaista, että henkilöllä on suhteita alan toimijoihin ja hänen osaamisensa tunnetaan verkostossa.”

Kohtaa muutokset tyynesti ja luovasti

Tutkimusprofessori Tuomo Alasoinia kiinnostavat digitaalinen murros ja sen mahdollistama työn uudelleenajattelu. Hänen tulevaisuuden työelämätaitojen listassaan on kaksi kohtaa: kokonaisuuksien hallinta ja resilienssi.

”Koska toimimme entistä kiinteämmin erilaisissa ja muuttuvissa verkostoissa, meidän on ymmärrettävä yhä laajemmaksi ja monimuotoisemmaksi muuttuvaa kokonaisuutta. Oleellisen tiedon löytäminen ja hyödyntäminen ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä taitoja.”

Monimuotoisessa ja verkostoituneessa maailmassa muutokset ovat äkillisiä ja niitä on paljon.

”Meidän on kohdattava ennakoimattomia muutoksia menestyksellisesti. Tulemme siis tarvitsemaan resilienssiä eli kykyä pärjätä muuttuneessa tilanteessa ja selviytyä siitä luovalla ja kestävällä tavalla.”

Hyödynnä muiden osaamista ja jaa omastasi

Vanhempi asiantuntija Arja Ala-Laurinaho nostaa yleisistä taidoista päällimmäiseksi valmiuden oppia ja muistuttaa, että oppimaankin pitää oppia. Erityisen tärkeänä hän näkee, että opittua jaetaan yhdessä.

”Sekin on taito, että osaa liittää oman osaamisensa muiden osaamiseen ja hyödyntää muiden asiantuntemusta.”

Ala-Laurinaho on pohtinut työelämän tulevaisuutta erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta.

”Ilmastonmuutos on valtava oppimishaaste niin työpaikoille kuin työntekijöillekin. Elinkaariajattelu ja kiertotalouden edistäminen korostavat innovatiivisuuden ja suunnittelun merkitystä sekä yhteistyötä eri erikoisosaajien kesken.”

Päivittämiselle on luotava puitteet – ja aikaa

Tutkimusprofessori Ari Väänäsen mielestä kysymys tulevaisuuden työntekijän taidoista on näkökulmaltaan liian kapea. Osaamista pitää kuuluttaa myös organisaatioilta ja yhteiskunnalta.

Väänänen on tutkinut työelämän ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. Hänen mielestään tulevaisuuden suurin vaara piilee eriarvoisuudessa.

”Monien työssä liikutaan innostavan haasteellisuuden ja korkean vaatimustason välimaastossa, kun taas osalla osaaminen ei kohtaa työelämän tarpeita ja töitä on satunaisesti tai ei lainkaan.”

Se, että osaaminen ja työelämän tarpeet eivät kohtaa, on yksilölle terveysriski ja yhteiskunnalle kuormitustekijä.

Jatkuva muutos tuo työntekijälle vastuuta ja myös painetta olla päivitetty ja tuloskuntoinen. Väänänen huomauttaa, ettei kaikkea voi kuitenkaan sysätä työntekijän harteille. Oppimiselle on luotava kehykset, joiden pohjalta mahdollisimman moni pystyy toimimaan mielekkäästi uudistuvassa työelämässä.

”Uuden oppimiseen tarvitaan joustavia tukirakenteita ja toimintamalleja, jotta päivittämisen tarve ei johda työttömyyteen tai synnytä psyykkistä kuormitusta. Organisaatioissa pitää myös varata aikaa uuden oppimiseen. Muutoin itsensä kehittäminen jää helposti suunnitelmaksi.”

Unta arvostetaan entistä enemmän. Muutos näkyy esimerkiksi julkisessa keskustelussa ja elintapaneuvonnassa, jossa uni on nostettu samanarvoisena ravinnon ja liikunnan rinnalle. Sinne se kuuluukin.

”Tutkimustieto unen merkityksestä on mennyt läpi, päässyt yleiseen tietoisuuteen”, sanoo tutkimuspäällikkö Mikael Sallinen.

Sallinen on työskennellyt Työterveyslaitoksessa 25 vuotta. Sinä aikana hän on tutkinut muun muassa unta, palautumista ja työaikoja.

”Uni on palautumisen kannalta korvaamatonta. Unen aikana tapahtuu prosesseja, joita ei voi tapahtua valveilla. Ne vaikuttavat siihen, miten ihminen pärjää hereillä ollessaan.”

Syvässä unessa elimistö rauhoittuu

Aivojen perusteellinen palautuminen onnistuu vain unessa. Kaikki unen vaiheet ovat tarpeellisia, mutta syvän unen vaihe on aivoille erityisen tärkeä.

Unen vaiheet muodostavat 90–120 minuutin syklejä. Syvän unen määrä on suurin kolmen ensimmäisen syklin aikana. Syvää unta on suunnilleen neljäs- tai viidesosa aikuisen ihmisen tavallisesta yöunesta.

”Syvän unen vaiheessa elimistö lepää kokonaisvaltaisesti. Hengitys on rauhallista, pulssi hidas ja aivosähkökäyrässä näkyy hitaita aaltoja”, Mikael Sallinen kuvailee.

Syvästä unesta on vaikea herätä. Jos ihminen herätetään siitä väkisin, hän on jonkin aikaa unenpöpperössä.

Aivojen energiavarastot täydentyvät unessa

Unen korvaamattomuus aivoille liittyy ensinnäkin niiden energiatasapainon säilymiseen.

”Aivot ovat energiasyöppö. Vaikka aivojen paino on vain pari prosenttia ihmisen painosta, niiden hapenkulutus on viidesosa ihmisen koko hapentarpeesta lepotilassa”, Mikael Sallinen sanoo.

Toimiakseen hyvin aivot siis tarvitsevat paljon energiaa. Niiden energiavarastot – eli glykokeenivarastot – täydentyvät varsinkin syvän unen aikana.

Toinen aivoille tärkeä prosessi liittyy niiden puhdistumiseen. Kun käytämme aivojamme, energiaa kuluu. Sivutuotteena syntyy kuona-aineita, jotka luovat perustaa väsymykselle.

Unen aikana niin sanottu glymfaattinen järjestelmä aktivoituu. Sen seurauksena aivo-selkäydinnestettä pääsee aivoihin veri-aivoesteen läpi. Neste huuhtoo kuona-aineita pois aivoista.

”Mekanismi on kuin aivojen viemärijärjestelmä. Se auttaa niitä pysymään terveinä ja ehkäisee dementiaa.”

Univaje aiheuttaa lievän tulehdustilan

Myös ihmisen immuunijärjestelmä vahvistuu unen aikana. Järjestelmä puolustaa elimistöämme taudinaiheuttajia vastaan. Mikael Sallinen kertoo tutkimuksista, joissa on tarkasteltu univajeen vaikutuksia:

”Univaje provosoi elimistössä lievän tulehdustilan ja aktivoi puolustusjärjestelmän. Se näkyy siinä, että tulehdusta edistävät välittäjäaineet lisääntyvät. Myös tulehdusarvo CRP on univajeessa hieman koholla.”

Tartuntatautien, kuten influenssan, yhteydessä ihminen nukkuu tavallista enemmän. Se on luonnollinen reaktio, joka pyrkii hillitsemään tulehdusta.

”On myös tutkimuksia, joissa koehenkilöitä on valvotettu ja sitten rokotettu. Heillä vasta-ainetuotanto on jäänyt vähäisemmäksi kuin normaalisti nukkuneilla ihmisillä. Sekin kertoo immuunipuolustuksen ja unen yhteydestä.”

Stressi voi tehdä unesta katkonaista

Syvään uneen pääsemistä haittaa esimerkiksi stressi. Jos on kovin jännittynyt tai hermostunut, on ylipäätään vaikea nukahtaa.

”Kun ihminen käy kierroksilla, ajatukset pelaavat ja tunteet jylläävät. Se ylläpitää vireyttä eli aktivoi valvetta tuottavaa aivomekanismia. Silloin unta tuottava aivomekanismi ei pääsekään aktivoitumaan ja vaikuttamaan”, Mikael Sallinen sanoo.

Jos menee stressaantuneena nukkumaan, elimistö voi jäädä kierroksille myös unen ajaksi. Se tekee unesta pinnallista ja katkonaista.

Kun syvää unta on nukuttu jonkin aikaa, alkaa tulla kevyempää unta ja havahtumisia. Se on normaalia ja kuuluu terveeseen uneen. Stressitilassa oleva ihminen ei havahduttuaan välttämättä nukahdakaan:

”Stressaavat asiat palautuvat mieleen välittömästi, mikä pitkittää uneen vaipumista.”

Tunnistatko illalla oman uni-ikkunasi?

Nukahtamista helpottaa sille otollisen ajan tunnistaminen. Useimmilla ihmisillä on tällainen ”aikaikkuna uneen”, jolloin he nukahtavat helpoimmin.

Paras aika nukahtaa on melko lyhyt, 15 minuutista puoleen tuntiin. Jos valvominen jatkuu illalla tämän hetken ohi, nukahtaminen on hankalampaa. Tämä on yksi syy siihen, että illalla kannattaa ottaa rauhallisesti ja rentoutua.

Oman uni-ikkunansa tunnistaa siitä, että alkaa ramaista.

”Raukeutta ei kuitenkaan huomaa, jos surffailee netissä, lukee työsähköposteja tai katselee jännää elokuvaa. Kaikki aktivoivat ja stressaavat puuhat kannattaa lopettaa viimeistään tunti tai pari ennen nukkumaanmenoa”, Mikael Sallinen sanoo.

Työajan rajattomuus uhkaa unta

Vaikka uni on ihmiselle korvaamatonta, se ei ole mikään itsenäinen saareke vuorokaudessa.

”Se, mitä me valveilla teemme, vaikuttaa uneen. Se, miten nukumme, vaikuttaa toimintakykyymme päivän aikana”, Mikael Sallinen korostaa.

Pitää huolehtia siitä, että palauttavia hetkiä on myös päivän kuluessa. Varsinkin työkuormituksesta palautuminen ja psykologinen irrottautuminen työstä ovat tärkeitä.

Sallinen on hyvillään siitä, että työajat ovat muuttuneet entistä joustavammiksi. Joustava työaika auttaa työntekijää noudattamaan itselleen luontaista vuorokausirytmiä.

Sen sijaan työajan rajattomuus on uhka hyvälle unelle. Sallinen kannattaa sitä, että työpaikalla sovitaan tavoitettavuuden pelisäännöistä: Pitääkö työajan jälkeen olla tavoitettavissa? Voiko esimerkiksi sähköpostin lukemisen jättää suosiolla seuraavaan työpäivään?

”Jos pelisääntöjä ei ole, työstä irrottautuminen jää vaillinaiseksi. Ihminen kokee olevansa vain puoliksi vapaalla, vaikka työhön liittyviä viestejä tai soittoja ei tulisikaan.”

Urajumi tarkoittaa tilannetta, jossa ihminen on pitkään ollut tyytymätön työhönsä. Syystä tai toisesta hän ei kuitenkaan näe ulospääsyä.

Jumiutunut kokee olevansa väärässä työpaikassa tai ammatissa. Jos oma ala tuntuu itselle sopimattomalta, työpaikan vaihtokaan ei välttämättä auttaisi.

”Urajumille on tyypillistä juuri näköalattomuus. Se on kokemusta siitä, että ratkaisukeinoja ei ole”, sanoo tutkija Otto Pankkonen.

Pankkonen ja erikoistutkija Marjaana Sianoja ovat mukana Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa Osaava ja uudistuva työura. Siinä selvitetään, mistä urajumissa on kyse, miten sitä voi mitata ja miten siitä voisi päästä pois.

”Yksi tavoitteemme on kehittää vertaisoppimiseen perustuva menetelmä, joka ehkäisee urajumeja ja auttaa työntekijöitä uudistumaan”, Sianoja sanoo.

Kuka tahansa voi jämähtää työurallaan

Urajumiin voi ajautua kuka tahansa. Yksi esimerkki on työntekijä, jonka työhön kuuluu paljon rutiiniluonteisia tehtäviä:

Hän on oppinut tehtävänsä nopeasti jo vuosia sitten. Työ toistaa itseään, ja pikkuhiljaa se alkaa tympäistä. Työpaikalla kukaan ei ole ottanut puheeksi sitä, millainen työntekijän urapolku voisi olla.

Toinen esimerkki on ”kultaiseen häkkiin” juuttunut työntekijä. Nykyinen työ ei voisi vähempää kiinnostaa, mutta siitä maksetaan hyvin. Irrottautuminen tuntuu vaikealta, koska se laskisi elintasoa.

Marjaana Sianojaa ja Otto Pankkosta kiinnostaa urajumissa erityisesti osaamisen näkökulma. Jos tekee pitkään samaa työtä samassa organisaatiossa, osaaminen voi jäädä kapeaksi. Vaikka sitä tarvitaan kyseisellä työpaikalla, se ei välttämättä riitä uuden työn saamiseen.

Urajumi on yhteydessä terveysongelmiin

Työuralla jämähtämistä on tähän asti tutkittu lähinnä ulkomailla, varsinkin Ruotsissa. Tutkimustiedon perusteella urajumi on yhteydessä siihen, että ihminen antaa terveydelleen heikon arvosanan.

Sen lisäksi urajumi on liitetty väsymykseen, sairauspoissaoloihin, masennusoireiluun ja fyysisiin oireisiin, kuten päänsärkyyn ja niskavaivoihin. Se, että on töissä vastentahtoisesti, voi tutkimusten mukaan näkyä myös työpaikalla:

”Pitkään jatkunut tyytymättömyys ja työmotivaation puute voivat näkyä epäsuotuisana käytöksenä. Työntekijä saattaa esimerkiksi työskennellä aiempaa pienemmällä panoksella, myöhästellä töistä ja puhua organisaatiostaan kielteiseen sävyyn”, Otto Pankkonen sanoo.

On löydetty viitteitä siitä, että liian helpot työtehtävät ja heikentynyt työkyky ennustaisivat uralla jumiutumista.

Pankkonen pohtii, voisiko vaikutusta olla molempiin suuntiin: kun on urajumissa, myös kokemus omasta työkyvystä heikkenee. Usein tilannetta lähdetään työpaikalla ratkaisemaan helpottamalla työtehtäviä.

Torjuvatko sosiaaliset verkostot urajumia?

Tutkijoiden mukaan työelämän muutoksia on yhä vaikeampi ennakoida. Uralla eteneminen on samalla siirtynyt aiempaa enemmän yksilön vastuulle. Siksi jokaisen kannattaa miettiä omaa työuraansa, sen suuntaa ja sitä, mitä oikeastaan haluaa tehdä.

”Nykyisin vaaditaan, että työntekijä uudistaa osaamistaan. Jos ei uudistu, niin on vaarassa jämähtää”, Marjaana Sianoja kiteyttää.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sosiaalisten verkostojen merkitystä: voisivatko ammatilliset ja henkilökohtaiset verkostot ehkäistä urajumia?

”Oletamme, että laaja sosiaalinen verkosto saattaa edistää oppimista ja ammatillista uudistumista. Työuran eri vaiheissa olevilta saa tukea ja tietoa vaikkapa työ- ja opiskelumahdollisuuksista. Ja kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään, he myös oppivat toisiltaan.”

Näin lähdet purkamaan urajumia

Vaikka epämotivoivaan työhön juuttuminen tuntuisi umpikujalta, siitä on mahdollista löytää reittejä ulos. Oman tilanteen tunnistaminen urajumiksi on jo ensimmäinen askel.

Urajumin purkamisessa voivat auttaa esimerkiksi nämä keinot:

  1. Keskustele tilanteestasi ja toiveistasi esihenkilön tai työkaverien kanssa. Urajumin kokemuksesta voi päästä eroon myös oman organisaation sisällä.
  2. Hakeudu uravalmennukseen. Selvitä, tarjoaako esimerkiksi ammattiliittosi uraneuvontaa.
  3. Varaa työterveyshuollosta aika työterveyslääkärille tai työterveyspsykologille, jonka kanssa voit käydä läpi esimerkiksi työkyvyn tukemiseen, työn ja muun elämän tasapainoon sekä jaksamiseen ja mielenterveyteen liittyviä asioita.
  4. Jos harkitset alan vaihtamista, voit pyytää apua esimerkiksi TE-toimiston ammatinvalinnanohjauksesta.
  5. Selvitä mahdollisuutesi erilaisiin työajan joustoihin ja järjestelyihin (esimerkiksi opintovapaa koulutusta tai opiskelua varten, palkaton vapaa). Organisaatiosi HR-ammattilaiset osaavat antaa tietoa työpaikkasi tarjoamista joustoista.