Robotitko meitä pian itsekseen leikkelevät?

Robottikirurgia on kasvava ala, jossa voidaan hyödyntää koneiden monia ihmiseen verrattuna ylivertaisia ominaisuuksia. Ihmistä tarvitaan kuitenkin edelleen koneen työparina.

Tekoälytutkijat pohtivat kiivaasti, onko koneelle mahdollista rakentaa jonkinlaista tietoisuutta. Filosofisesti kysymys on haasteellinen ja voi olla, että täysin itsenäisesti ajattelevaa konetta ei ole koskaan mahdollista rakentaa.

Koneiden muistikapasiteettia ja sen mahdollistamia varsin monimutkaisiakin toimintoja voi kuitenkin hyödyntää monenlaisissa tehtävissä jo nyt.

Hiljattain päättyneessä Työterveyslaitoksen ja VTT:n yhteisessä WOBLE-hankkeessa (Work-Based Learning) tutkittiin muun muassa sitä, millä tavoin leikkausrobottien ja niitä ohjaavien kirurgien yhteistyö sujuu ja miten robottikirurgiaan liittyvää käytännön oppimista voitaisiin edelleen parantaa.

Robotit korvaavat monilla aloilla ihmisen tekemää työtä vähitellen yhä enemmän. Esimerkiksi monilla teollisuuden aloilla, hoivatyössä ja kaupan alalla käytetään robotteja monenlaisissa tehtävissä.

Ne korvaavat monia perinteisesti ihmisvoimin tehtäviä työvaiheita ja monet työtehtävät voivat tämän myötä myös poistua. Toisaalta robottien tulo työelämään tuottaa aivan uudenlaista osaamistarvetta ja mahdollisesti myös synnyttää uudentyyppisiä työtehtäviä.

Käsityötäkin kaivataan edelleen

Leikkausrobotti voi jo nykyään esimerkiksi ommella haavan itsenäisesti, vaikka ihminen tarkkaileekin toimenpidettä koko ajan. Suomessa robotit eivät työskentele leikkaussalissa itsenäisesti, vaan konetta etäohjaa aina ihminen.

Meillä leikkausrobottia käytetään ainakin urologiassa, keuhkokirurgiassa, sydänkirurgiassa ja gynekologiassa. Robotilla leikkaava kirurgi ei suoraan kosketa potilaaseen instrumenteilla, vaan hän käyttää erillistä ohjauskonsolia. Se välittää ohjausliikkeet sähköisesti potilasta koskettavaan välineeseen.

Tähystyskameran kautta robotti välittää kolmiulotteisen kuvan potilaan sisältä kirurgille ja koko leikkaussalitiimille. Robotti ei siis tee leikkaustoimintoja itsenäisesti, vaan kyse on etäoperoinnista.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa kirurgeja koulutetaan suoraan kirurgirobotin käyttöön ja niin sanotun puhtaan käsityön opettelu jää vähemmälle. Tällöin voidaan olla pulassa, jos koneeseen tulee kesken leikkauksen jokin vika ja työskentelyä pitäisikin jatkaa esimerkiksi käsikäyttöisillä instrumenteilla.

”Automaation ja robotisaation lisääntyminen tarkoittaa, että suorittava ihmistyö vähentyy. Ihmisen harteille jää kuitenkin tulkinta ja ymmärrys, johon tämän hetken hienostuneinkaan kone ei kykene”, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Laura Seppänen.

”Lisäksi kamerat lisääntyvät työelämässä, jolloin syntyy automaattisesti digitaalisia videotallenteita myös oppimisen välineenä käytettäväksi. Havaitsimme tutkimuksessamme, että tulkitseva työtapa voi kehittyä, kun työntekijät pohtivat tuetusti omaa työtään videoiden avulla.”

 

WOBLE-tutkimusprojektin (Work-Based Learning, 2014–2017) toteuttivat Teknologian tutkimuskeskus VTT sekä Työterveyslaitos yhteistyössä Tampereen yliopistollisen sairaalan kanssa. Tutkimusprojekti kuului Suomen Akatemian Tulevaisuuden oppiminen ja osaaminen TULOS -ohjelmaan. Projektia rahoitti Työsuojelurahasto.

Jaa sisältö somessa!