Sparraus on esimiehen tärkein tehtävä chat-yrityksessä

Osallistu

Miltä tuntuisi, jos esimies keskittyisi vain sinuun joka viikko tunnin ajan? Se on käytäntö Finnchat Oy:ssä, jonka tärkein arvo on kasvu ja kehittyminen.

Jyväskyläläisen Finnchat Oy:n työntekijät käyvät keskusteluja koko päivän, välillä useammankin ihmisen kanssa yhtä aikaa. Siihen nähden yrityksen toimitiloissa on hiljaista.

Keskustelut käydään kirjoittamalla. Yrityksen asiakaspalvelijan voi kohdata vaikkapa kalastustarvikkeita myyvässä verkkokaupassa. Sivulle avautuvassa ikkunassa hän kysyy, millaisesta vavasta asiakas olisi kiinnostunut.

”Asiakasyrityksillämme on verkkosivusto tai verkkokauppa, jonka tavoitteena on tehdä myyntiä”, kertoo Tiina Lindroos, yksi Finnchat Oy:n perustajista. Hän vastaa muun muassa henkilöstövoimavarojen johtamisesta.

Chat-palvelua tarjoava yritys on toiminut viitisen vuotta. Nykyisin sillä on Jyväskylän lisäksi toimisto myös Berliinissä, ja henkilöstön määrä on kasvanut kolmesta 60:een.

Palautetta ei pihdata

Finnchat on ollut Työterveyslaitoksen KetteräHR-hankkeen (Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen – toimintamalleja pk-yrityksille) yhteistyökumppani.

”Kasvu on meille tärkeää. Haluamme olla edelläkävijä ja tehdä koko ajan jotain uutta ja siistiä”, Tiina Lindroos sanoo.

Yrityksen ykkösarvoksi onkin valittu ”Pyri kasvuun ja kehitykseen”. Se näkyy esimerkiksi työyhteisön palautekulttuurissa:

Chat-palvelua tuottavien tiimien esimiehet sparraavat jokaisen tiimiläisensä kerran viikossa. Kahdenkeskinen keskustelu kestää puolesta tunnista tuntiin. Sen aikana kerrotaan kuulumiset ja käydään läpi muutama tallennettu asiakaskohtaaminen.

”Yhdessä analysoidaan, mikä on mennyt hyvin ja missä on kehitettävää. Se ei kuitenkaan ole arviointitilanne, vaan tukemista ja kannustamista. Esimies on siinä sparrattavaa varten eikä toisinpäin”, Lindroos huomauttaa.

Arvot helpottavat priorisoimista

Arvot ohjaavat yrityksen toimintaa muutenkin. Aina vuoden alussa ne käydään läpi ja päivitetään koko henkilöstön voimin. Tiina Lindroosin mielestä tärkeintä on miettiä, mitä kukin arvo käytännössä tarkoittaa.

Tänä vuonna arvoja on neljä – kasvua ja kehitystä korostavan arvon lisäksi nämä: ”Vaali briljanttia palvelua.” ”Mahdollista tiimisi onnistuminen joka päivä.” ”Kunnioita ja rikastuta kulttuuriamme.”

Arvot nostetaan esiin myös kehityskeskusteluissa, jotka käydään kahdesti vuodessa. Työntekijä arvioi asteikolla 1–5, miten kukin arvo on toteutunut hänen päivittäisessä työssään. Sitten arvosanasta ja sen perusteista keskustellaan esimiehen kanssa.

Lindroos vakuuttaa, että arvot eivät ole heillä pelkkää sanahelinää.

”Jos ihmisellä on selkeät elämänarvot, ne ohjaavat hänen kaikkea toimintaansa. Yrityksen arvot vaikuttavat samalla tavalla. Ne helpottavat päätösten tekemistä ja asioiden priorisoimista.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Työterveyslaitoksen KetteräHR-hankkeen tuloksena on syntynyt muun muassa Johtotähti, työntekijälähtöisen kulttuurin luotsaajan opas.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös näihin:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Yksinyrittäjällä moni idea saattaa jäädä ajatuksen tasolle, kun sitä ei tule koskaan sanottua ääneen kenellekään. Välillä asioita on hyvä pohtia muiden kanssa, sanoo lohjalainen yrittäjä Tuulikki Siltasalmi.

Viime syksynä hän tarttui mahdollisuuteen kehitellä omaa palveluideaansa yhdessä Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Kyse oli koulutuksesta nimeltä Palvelujen ja tuotteiden uudistaminen.

Koulutuksen järjesti Työterveyslaitoksen ja Metropolian hanke Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille eli Oona. Se tukee uusmaalaisia yrittäjänaisia kasvattamaan yritystään osaamisen kehittämisen ja vertaistuen avulla. Hankkeen maksuttomat koulutukset sopivat parhaiten mikro- ja pienyrittäjille.

Koulutus ohjasi kohti tavoitetta

Kymmenisen vuotta sitten Tuulikki Siltasalmi perusti toiminimen ja alkoi sen kautta tarjota organisaatioille henkilöstön kehittämispalveluja. Sitä ennen hän oli työskennellyt hallinnon ja koulutuksen alalla.

Nyt Siltasalmi haluaa muuttaa yrityksensä toimintaa ja suuntautua myös ihan uudenlaisiin palveluihin. Yksi syy on se, että hän pitää uusien tehtävien saamista motivoivana.

”Ajattelutapani on ratkaisukeskeinen – jopa rasittavuuteen asti. Alan helposti ideoida, miten asiat saisi toimimaan entistä paremmin, vaikka ne eivät edes kuuluisi minulle”, Siltasalmi kertoo.

Oona-koulutuksessa hän pääsi tekemään sitä oikein luvan ja apuvoimien kanssa. Koulutus antoi innovoinnille selkeät raamit ja ohjasi etenemään kohti tavoitetta.

Idea löytyi hernepellolta

Koulutuksessa yrittäjät testasivat yhtä palvelu- tai tuoteideaansa. Tuulikki Siltasalmi löysi omansa hernepellolta:

”Olin maatilalla poimimassa herneitä, kun aloin pohtia maatilatuotteiden löydettävyyttä. Kuinka helposti kesäasukkaat ja matkailijat löytävät tilan, joka myy herneitä, mansikoita, perunoita, hunajaa tai kananmunia? Miten sitä voisi helpottaa?”

Siltasalmen mielessä alkoi hahmottua ajatus mahdollisesta ratkaisusta. Koulutuksessa hän sai kehittelytiimiinsä Sanna Pesosen, joka opiskelee sosionomiksi, ja fysioterapiaa opiskelevan Maarit Suortin.

Heidän opintoihinsa kuului innovointikurssi ja mahdollisuus yhteiseen projektiin oikean yrittäjän kanssa. Kurssin yhtenä tavoitteena on verkostoitua ja tuoda yhteen erilaisia ihmisiä.

Opiskelijat tsemppasivat eteenpäin

Ennen opiskelijoiden tapaamista Tuulikki Siltasalmea huolestutti, miten hän saisi heidät innostumaan ideastaan. Entä jos maatilatuotteiden saatavuus ei kiinnostaisi heitä ollenkaan?

”Sanna ja Maarit yllättivät minut positiivisesti. He suhtautuivat ideaani hyvin innostuneesti ja vastuullisesti. Aivan kuin me kaikki olisimme olleet samassa yrityksessä, tekemässä yhdessä jotain hanketta. He tsemppasivat minua idean kanssa eteenpäin”, Siltasalmi kertoo.

Tapaamisessa sovittiin, että Sanna Pesonen ja Maarit Suortti lähtevät selvittämään, olisiko palvelulle tarvetta, oliko vastaavaa jo olemassa ja miten yrittäjän kannattaisi edetä.

Kuukauden projektin aikana kolmikko tapasi toisensa vain pari kertaa, mutta keskustelua käytiin tiiviisti sähköpostitse. Siltasalmi pysytteli tarkoituksella erillään opiskelijoiden selvitystyöstä.

”Luotin heihin ja halusin puolueettoman lopputuloksen. En halunnut, että oma ennakkonäkemykseni vaikuttaisi.”

Uusi bisnes vaatii paljon pohjatyötä

Kun opiskelijat olivat tehneet pienen markkina-analyysin, he näyttivät palveluidealle vihreää valoa. He esittivät ehdotuksia muun muassa mahdollisista yhteistyökumppaneista.

”Uuden bisneksen aloittaminen ja liikeidean kehittely avautuivat projektin aikana uudesta näkövinkkelistä. Siihen liittyy paljon pohjatyötä ja huomioitavaa. Oli myös kiva tutustua Tuulikkiin ja Maaritiin”, opiskelija Sanna Pesonen sanoo.

Hän itse ei ole ryhtymässä yrittäjäksi, mutta ei myöskään sulje pois sitä vaihtoehtoa: ”On minussa sellaista idearikkautta ja asennetta, jota yrittämisessä tarvitaan.”

Tuulikki Siltasalmi miettii parhaillaan ideansa jatkokehittelyä ja rahoitusta. Hernepellolla syntynyt ajatus näyttää saavan ilmaa siipiensä alle. Koska kyse on netissä toimivasta palvelusta, seuraava askel on teknisen toteutuksen suunnittelu.

”Ideani on nyt lähtenyt liikkeelle. Mielenkiintoista nähdä, miten se etenee.”

Ilma pakastuu, vesilätäkkö jäätyy ja sen päälle sataa lunta. Irtolumen peittämä liukas kohta yllättää jalankulkijan, koska sen vieressä pito voi olla erinomainen.

Tällaisessa tilanteessa liukastumisvaara on suuri. Vaarallisen liukasta on myös silloin, kun lämpötila on nollan vaiheilla ja jään päällä on vettä.

”Märällä jäällä kävellessä kannattaa aina käyttää liukuesteitä”, sanoo tutkija Mikko Hirvonen Työterveyslaitoksesta.

Hän suosittelee koko kengänpohjan peittäviä liukuesteitä lenkkeilijöille ja koiranulkoiluttajille. Kantapäämalli on hyvä esimerkiksi niille työmatkalaisille, jotka kulkevat bussilla.

”Kantapäämallia ei tarvitse ottaa pois bussissa eikä autoa ajaessa. Siksi sitä käyttävät jakeluliikenteen kuljettajat, jotka joutuvat vähän väliä nousemaan autosta. Sisälle tultaessa – vaikkapa kaupan eteisessä – kantapäämallikin on suositeltavaa riisua muiden liukuesteiden tavoin”, Hirvonen huomauttaa.

”Löi päänsä ja sai aivotärähdyksen”

Liikenneturvan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta on liukastunut tämän tai viime talven aikana.

Kolme viidestä liukastuneesta ilmoitti kaatumisensa syyksi erityisen liukkaan alustan. Seuraavaksi yleisimpinä syinä pidettiin tien tai alueen huonoa kunnossapitoa ja keliin sopimatonta kenkävalintaa. Muita syitä olivat pimeys ja huono valaistus, kiire ja tarkkaamattomuus.

Nämä esimerkit talvella sattuneista liukastumisista ovat Tapaturmavakuutuskeskuksen työtapaturmatilastosta:

  • Autosta noustessaan liukastui jäisellä pihalla ja kaatui taaksepäin. Löi häntäluunsa jäiseen asfalttiin.
  • Lähihoitaja liukastui asiakkaan pihalla mennessään kotikäynnille. Löi päänsä maahan ja sai aivotärähdyksen.
  • Työautoa tankatessaan liukastui ja kaatui kyljelleen. Löi lonkkansa mittaria ympäröivään korokkeeseen ja kyynärpäänsä maahan.
  • Opettaja käveli oppilaitoksen pihalla siirtyäkseen päärakennukseen. Pääoven edessä oli liukas paikka, johon hän huomaamattaan astui. Liukastui, kaatui vasemmalle kyljelleen ja loukkasi olkapäänsä. Vasen olkanivel venähti.
  • Oli siirtämässä trukkia sisälle, kun liukastui nosto-ovella ja löi takaraivonsa asfalttiin. Menetti tajuntansa vähäksi aikaa.
  • Työntekijä liukastui tehtaan pihalla kävellessään autolle. Kaatui oikean käden varaan ja peukalo vääntyi.

Seitsemän askelta pystyssä pysymiseen

Pysy pystyssä -kampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Liukastumisen ehkäisyssä on seitsemän tärkeää askelta:

  1. Valitse kengät kelin mukaan: Kiinnitä kenkien valinnassa ja uusia talvikenkiä hankkiessa erityistä huomiota kantaan, pohjamateriaaliin ja pohjan kuviointiin.
  2. Käytä liukuesteitä: Kun hankit liukuesteet, ota mukaan kengät, joiden kanssa aiot käyttää niitä ja sovita liukuesteitä kaupassa.
  3. Varaa aikaa matkoihin: Liukkailla keleillä ei kannata kiirehtiä. Varaa matkantekoon enemmän aikaa kuin yleensä ja liiku harkiten.
  4. Tarkista jalankulkusää ennen liikkeelle lähtemistä: Autoille ja jalankulkijoille vaaralliset olosuhteet syntyvät erilaisessa säässä. Ilmatieteen laitos antaa varoituksia jalankulkusäästä.
  5. Anna palautetta pihojen ja kulkuväylien kunnossapidosta: Pihojen ja katujen hiekoitus sekä lumen poisto ovat keskeinen turvallisuustekijä talvikeleillä. Kulkuväylien riittävä valaistus on myös tärkeää.
  6. Huolehdi kunnostasi ja vireystilastasi: Hyvä yleiskunto, lihasvoima ja tasapaino auttavat pysymään pystyssä. Väsyneenä tarkkaavaisuus heikkenee ja liukastumisalttius kasvaa.
  7. Keskity kävelemiseen: Liukkailla keleillä on syytä keskittyä kävelemiseen, jotta osaat varoa. Pysähdy käyttäessäsi puhelinta.

Askeleista on lisää tietoa Pysy pystyssä -kampanjan sivuilla.

 

Ymmärrys toisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan lisääntyy kuuntelemalla häntä. Keskitytkö kuuntelemaan, mitä toinen sanoo? Vai onko sinulla tapana sivuuttaa hänet ja täyttää tila omalla puheellasi?

Markus Talvion ja Ulla Klemolan kirjassa Toimiva vuorovaikutus (PS-kustannus, 2017) kuuntelemiseen annetaan muun muassa tällaisia ohjeita:

  1. Sulje oma suusi. Hiljaisuus antaa toiselle mahdollisuuden puhua.
  2. Jätä muut puuhat ja suuntaa huomiosi puhujaan.
  3. Voit ilmentää kuuntelemista sanattomasti ilmein, elein ja asennoin. Kuunteleminen näkyy esimerkiksi silmiin katsomisena ja rintamasuunnan kääntämisenä puhujaan.
  4. Voit kannustaa puhujaa äännähdyksillä tyyliin ”aha”, ”hmm”, ”okei”.
  5. Pienet kehotukset, kuten ”Kertoisitko lisää?” ja ”Jatka vain”, auttavat puhujaa jatkamaan asiansa kertomista.
  6. Oleellista on, että vakuutat puhujan siitä, että nyt ollaan vain hänen asiansa äärellä ja se on tärkein.
  7. Pidättäydy neuvojen antamisesta äläkä tyrkytä sanoja toisen suuhun. Hyvä kuuntelija sietää taukoja ja hajanaisia lauseita.

Toisinaan kuuntelija alkaa vetää keskustelua esittämällä paljon kysymyksiä, joihin puhuja sitten vastaa. Pian ollaan kuulustelua muistuttavassa tilanteessa. Parempi on antaa puhujan kertoa asiat juuri sillä tavalla kuin hän ne kokee.

Usein siihen riittää, että antaa puhujalle tilaa ja on läsnä. Kannattaa myös muistella, milloin itsellä on ollut hyvä kokemus kuulluksi tulemisesta. Mitä keskustelukumppani silloin teki luodakseen sen vaikutelman?