Sparraus on esimiehen tärkein tehtävä chat-yrityksessä

Osallistu

Miltä tuntuisi, jos esimies keskittyisi vain sinuun joka viikko tunnin ajan? Se on käytäntö Finnchat Oy:ssä, jonka tärkein arvo on kasvu ja kehittyminen.

Jyväskyläläisen Finnchat Oy:n työntekijät käyvät keskusteluja koko päivän, välillä useammankin ihmisen kanssa yhtä aikaa. Siihen nähden yrityksen toimitiloissa on hiljaista.

Keskustelut käydään kirjoittamalla. Yrityksen asiakaspalvelijan voi kohdata vaikkapa kalastustarvikkeita myyvässä verkkokaupassa. Sivulle avautuvassa ikkunassa hän kysyy, millaisesta vavasta asiakas olisi kiinnostunut.

”Asiakasyrityksillämme on verkkosivusto tai verkkokauppa, jonka tavoitteena on tehdä myyntiä”, kertoo Tiina Lindroos, yksi Finnchat Oy:n perustajista. Hän vastaa muun muassa henkilöstövoimavarojen johtamisesta.

Chat-palvelua tarjoava yritys on toiminut viitisen vuotta. Nykyisin sillä on Jyväskylän lisäksi toimisto myös Berliinissä, ja henkilöstön määrä on kasvanut kolmesta 60:een.

Palautetta ei pihdata

Finnchat on ollut Työterveyslaitoksen KetteräHR-hankkeen (Kasvuyritysten ketterä henkilöstöjohtaminen – toimintamalleja pk-yrityksille) yhteistyökumppani.

”Kasvu on meille tärkeää. Haluamme olla edelläkävijä ja tehdä koko ajan jotain uutta ja siistiä”, Tiina Lindroos sanoo.

Yrityksen ykkösarvoksi onkin valittu ”Pyri kasvuun ja kehitykseen”. Se näkyy esimerkiksi työyhteisön palautekulttuurissa:

Chat-palvelua tuottavien tiimien esimiehet sparraavat jokaisen tiimiläisensä kerran viikossa. Kahdenkeskinen keskustelu kestää puolesta tunnista tuntiin. Sen aikana kerrotaan kuulumiset ja käydään läpi muutama tallennettu asiakaskohtaaminen.

”Yhdessä analysoidaan, mikä on mennyt hyvin ja missä on kehitettävää. Se ei kuitenkaan ole arviointitilanne, vaan tukemista ja kannustamista. Esimies on siinä sparrattavaa varten eikä toisinpäin”, Lindroos huomauttaa.

Arvot helpottavat priorisoimista

Arvot ohjaavat yrityksen toimintaa muutenkin. Aina vuoden alussa ne käydään läpi ja päivitetään koko henkilöstön voimin. Tiina Lindroosin mielestä tärkeintä on miettiä, mitä kukin arvo käytännössä tarkoittaa.

Tänä vuonna arvoja on neljä – kasvua ja kehitystä korostavan arvon lisäksi nämä: ”Vaali briljanttia palvelua.” ”Mahdollista tiimisi onnistuminen joka päivä.” ”Kunnioita ja rikastuta kulttuuriamme.”

Arvot nostetaan esiin myös kehityskeskusteluissa, jotka käydään kahdesti vuodessa. Työntekijä arvioi asteikolla 1–5, miten kukin arvo on toteutunut hänen päivittäisessä työssään. Sitten arvosanasta ja sen perusteista keskustellaan esimiehen kanssa.

Lindroos vakuuttaa, että arvot eivät ole heillä pelkkää sanahelinää.

”Jos ihmisellä on selkeät elämänarvot, ne ohjaavat hänen kaikkea toimintaansa. Yrityksen arvot vaikuttavat samalla tavalla. Ne helpottavat päätösten tekemistä ja asioiden priorisoimista.”

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Työterveyslaitoksen KetteräHR-hankkeen tuloksena on syntynyt muun muassa Johtotähti, työntekijälähtöisen kulttuurin luotsaajan opas.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös näihin:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Perinteinen turvallisuusajattelu keskittyy siihen, mikä menee pieleen. Työturvallisuutta parannetaan poistamalla riskejä, virheitä ja epäonnistumisia.

Erikoistutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitoksesta puhuu uuden, ennakoivan ja positiivisen turvallisuusajattelun puolesta:

”Päähuomio suunnataan onnistumisiin ja niihin asioihin, jotka ylläpitävät turvallisuutta. Varmistetaan esimerkiksi, että työ sujuu hyvin.”

Puutteet pitää toki korjata. Pelkästään niiden ympärillä pyöriminen voi kuitenkin johtaa syyllistämiseen ja siihen, etteivät työntekijät uskalla tuoda esiin havaitsemiaan epäkohtia.

Virheiden lähde vai voimavara?

Anna-Maria Teperi on yksi esiintyjistä Nolla tapaturmaa -foorumin seminaarissa toukokuussa 2018. Hän on tutkinut ja kehittänyt turvallisuutta edistäviä inhimillisten tekijöiden työkaluja yli 15 vuotta varsinkin turvallisuuskriittisillä aloilla.

Inhimillisestä tekijästä puhutaan yleensä kielteiseen sävyyn: ihminen nähdään heikoimpana lenkkinä, virheen tekijänä, joka on aiheuttanut onnettomuuden.

Myönteisessä turvallisuusajattelussa ihmistä pidetään pikemminkin voimavarana tai pelastajana – ihmisten ansiosta työturvallisuus onnistuu.

”Vaihtuvissa ja vaikeissa työtilanteissa juuri ihmisestä löytyy tarvittavaa joustavuutta, kimmoisuutta ja sietokykyä”, Teperi huomauttaa.

Kaikkien suorituskyky vaihtelee

Uuden turvallisuusajattelun keskeisin anti on, että turvallisuutta aletaan katsoa entistä enemmän ihmisen silmin. Hyväksytään, että työntekijöiden toiminnassa ja suorituskyvyssä on vaihtelua. Yritetään ymmärtää, mitkä asiat niihin vaikuttavat.

”Tapaturma-analyysit ovat usein teknisiä ja lyhyitä raportteja. Niissä ei käsitellä sitä, miksi turma pääsi sattumaan ja miten tilanne kehittyi työntekijän kannalta”, Anna-Maria Teperi sanoo.

”Työmpäristö voi olla liian monimutkainen tai laitteiden järjestelmissä voi olla liikaa häiriöitä. Joskus työntekijät heitetään aika sumeisiinkin tilanteisiin ilman hallinnan tunnetta.”

Teperin mukaan turvallisuus syntyy luomalla työhön sellaiset olosuhteet, joissa työntekijät voivat onnistua.

Mitä olisitte voineet tehdä paremmin?

Turvallisuuden kehittäjät puhuvat poikkeamista ja niiden raportoinnista. Esimerkiksi lennonjohtajan työssä poikkeama voi olla tilanne, jossa lentokone rullaa kiitoradalla, vaikka siellä on vielä kunnossapidon ajoneuvo.

”Poikkeamien raportointi ei riitä. Tapaukset pitää analysoida, jotta niistä voidaan ottaa opiksi”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Kysymys Mitä olisitte voineet tehdä paremmin? ohjaa ajatukset kehittämiseen paremmin kuin kysymys Mitä teitte väärin? Poikkeamien lisäksi myös onnistumisia ja hyvin sujuvia asioita kannattaa analysoida – niistäkin voi oppia.

Yhteisen päätöksen paikka

Jos työpaikalla halutaan kääntää huomio turvallisuutta ylläpitäviin asioihin, siitä pitää päättää yhdessä.

”Ei riitä, että työsuojeluvaltuutettu tai joku muu henkilö ajattelee mielessään, että tämä olisi tosi kiva”, Anna-Maria Teperi sanoo.

Ensimmäinen askel on keskustelu, jossa ovat mukana organisaation kaikki tasot työntekijöistä ylimpään johtoon. Jos tuntuu, että omat rahkeet eivät riitä, toiminnan käynnistämisessä voidaan hyödyntää ulkopuolista asiantuntijaa.

”Uusi turvallisuusajattelu vaatii kuitenkin aina organisaation omaa työstämistä – sitä ei voi tilata avaimet käteen -periaatteella.”

Esimiestyöhön – niin kuin moneen muuhunkin työhön – kuuluu paljon rutiineja ja ehkä puuduttaviakin velvoitteita. Työtä riittää, ja eri tahojen odotukset ovat kovat. Paineessa ja ruuhkassa moni kokee luovuutensa kärsivän – vaikka onhan myös lähestyvä deadline jonkinlainen inspiroija.

Omaa luovuuttaan voi herätellä esimerkiksi näillä keinoilla:

  1. Rauhoita aikaa. Järjestä itsellesi rauhoitettua työskentelyaikaa ainakin silloin tällöin. Varaa aikaa kalenteristasi, sulje työhuoneesi ovi, laita puhelin äänettömälle, sulje sähköpostiohjelma. Tee etätöitä tai etsi työpaikalta jokin rauhallinen tila.
  2. Pidä vapaata. Vaikka rakastaisit työtäsi, pidä lomaa ja vapaapäiviä. Pidä taukoja myös työpäivän aikana.
  3. Hae vastapainoa työlle. Muista vapaa-ajalla palautumisen ja lepäämisen lisäksi tehdä sellaisia asioita, jotka innostavat ja virkistävät sinua.
  4. Tuuleta mieltäsi. Uudet henkiset ympäristöt tuulettavat mieltä. Ota kiinnostuneesti vastaan uudet keskustelu- ja yhteisyökumppanit. Kuuntele aidosti heidän ajatuksiaan ja opi heidän toimintatavoistaan.
  5. Pallottele ideoita. Pyydä muita kommentoimaan ideoitasi tai pallottele niitä yhteisessä keskustelussa. Altista keskeneräisiäkin ajatuksiasi muiden näkemyksille.
  6. Pidä kiinni tärkeistä asioista. Tee päivittäisten rutiinien ohella myös niitä asioita, joita pidät tärkeinä oman työsi ja organisaatiosi kannalta. Ihmisillä on taipumus tehdä sitä, mitä muut pyytävät tai minkä saa nopeasti valmiiksi. Silloin työaika täyttyy helposti silpusta, mikä ei auta kehittymään ja kehittämään.
  7. Vaihda maisemaa. Uudet fyysiset ympäristöt voivat virkistää. Lähde työstämään ideoita ulos lenkille, matkalle, kahvilaan, messuille tai vaikka junaan.
  8. Tunnista inspiraation lähteesi. Opettele tunnistamaan, milllaiset olosuhteet ruokkivat juuri sinun luovuuttasi.

Kaksi vuotta sitten Tampereen kaupungin palveluksessa aloitti kaksi työkykykoordinaattoria, jotka tarjoavat henkilöstölle uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluja. Tavoitteena on tukea kestäviä työuria ja vähentää työkyvyttömyyskustannuksia.

Kokemukset ovat hyviä, mutta ensin tarvittiin reipasta asennemuutosta. Toimintamallin kehittäjän, henkilöstösuunnittelija Satu Kuivaston mukaan isoin työ oli perustella johdolle, miksi päätoimisia työkykykoordinaattoreita tarvitaan.

”Sen jälkeen suhtautuminen työkyvyttömyyteen on muuttunut niin meidän organisaatiossamme kuin koko yhteiskunnassakin”, Kuivasto sanoo.

”Nykyisin ajatellaan, että työkyky vaihtelee päivittäin, viikoittain ja kuukausittain. Harva meistä on sataprosenttisen työkykyinen tai työkyvytön. Yleensä olemme jotain siltä väliltä. Ja vaikka ihminen olisi työkyvytön johonkin tehtävään, hän voi olla täysin työkykyinen toiseen tehtävään.”

Varhainen tuki tehoaa

Työkykykoordinaattori on työelämän ja palvelujärjestelmän asiantuntija, jonka tehtävänä on yhdessä osatyökykyisen kanssa löytää räätälöityjä ratkaisuja työssä jatkamiseen tai työllistymiseen.

Työkykykoordinaattorikoulutusta järjestää sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Kuntoutussäätiön ja yhteistyötahojen kanssa. Muutama vuosi sitten koulutukseen osallistui neljä työntekijää Tampereen kaupungilta. Satu Kuivasto on yksi heistä.

”Meillä oli tuolloin lakisääteistä uudelleensijoitusta, mutta sitä tehtiin vasta, kun työkyky oli jo heikentynyt paljon. Halusimme puuttua työkyvyn muutostilanteisiin aiemmin, joten varhaistimme koko prosessia”, Kuivasto kertoo.

”Kun saamme asiakkaat haaviin aiemmin, pystymme auttamaan heitä paremmin. Silloin pelkkä neuvonta voi riittää eikä uudelleensijoitusta välttämättä tarvita.”

Esimiestä ei jätetä yksin

Työkykykoordinaattori voi olla tehtävänimike, työnkuva tai tekemisen tapa. Tampereella koordinaattorien ammattinimike on henkilöstöasiantuntija. He tukevat sekä osatyökykyisiä asiakkaitaan että esimiehiä:

Työkykykoordinaattori on osatyökykyisen tukihenkilö, joka innostaa ja motivoi, neuvoo sosiaaliturvaetuuksissa, ohjaa kuntoutukseen, koulutukseen tai sopiviin avautuviin työtehtäviin kaupungin sisällä.

”Kun haettavaksi on tulossa uusi tehtävä tai joku on jäämässä eläkkeelle, siitä tulee ensin tieto uraohjaus- ja uudelleensijoituspalveluihin”, Satu Kuivasto sanoo.

Tampereen kaupungin henkilöstömäärä on 15 000. Siitä joukosta esimiehiä on lähes 900. He ovat avainasemassa siinä, miten tehtävien järjestely työpaikalla onnistuu. Siksi esimiehiä ei haluta jättää yksin.

Heille on tarjolla verkkokoulutusta ja perinteistä koulutusta esimerkiksi työkykykeskustelujen käymisestä ja varhaisen tuen mallista. Työkykykoordinaattorit antavat esimiehille myös puhelinneuvontaa.

”Työkykykoordinaattorimme ovat oikea tietopankki. Heillä on näkemystä ja kokemusta siitä, millaiset ratkaisut ovat toimineet muilla työpaikoilla.”

Osaamista pitää markkinoida

Uraohjaus- ja uudelleensijoituspalvelujen asiakasmäärä on kasvanut. Satu Kuivasto ei usko, että henkilöstön työkyky olisi yhtäkkiä huonontunut. Asiakkaat vain ohjautuvat palveluihin entistä aikaisemmin.

”Työntekijät ottavat työkykykoordinaattoriin yhteyttä itse tai esimiehen kanssa. Toisinaan työterveyshuollossa vinkataan, että kannattaisi käydä koordinaattorin juttusilla”, Satu Kuivasto kertoo.

Työkykykoordinaattori keskittyy asiakkaan jäljellä olevaan työkykyyn ja osaamiseen. He täyttävät yhdessä osaamiskartoituslomakkeen, jota voi verrata CV:hen. Myös vapaa-ajalla kertynyt osaaminen tunnistetaan ja kirjataan ylös.

”Osaamiskartoitus helpottaa henkilön markkinoimista uuteen työpaikkaan. Se on lisännyt kiinnostusta rekrytoida osatyökykyisiä yli yksikkörajojen”, Kuivasto sanoo.

Kartoituksen jälkeen saatetaan todeta, että tarvitaan koulutusta. Se voi tarkoittaa jonkin osatutkinnon suorittamista tai uuteen ammattiin opiskelemista. Yhteistyö kaupungin koulutusorganisaation Tredun kanssa on avannut osatyökykyisille uusia polkuja työelämään.

Koordinaattori tienaa palkkansa

Satu Kuivasto vastaa kaupungin työkykyjohtamisen kehittämisestä. Työkykykoordinaattoritoiminta on yksi osa sitä kokonaisuutta. Hänestä on vielä liian aikaista esittää numerotietoja siitä, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ollut.

”Uskon vahvasti, että se vähentää työkyvyttömyyskustannuksia ja lyhentää sairauslomajaksoja. Näiden kahden vuoden aikana meidän koordinaattorimme ovat takuulla tienanneet oman palkkansa. Sen uskallan sanoa.”

Kuivasto huomauttaa, että uraohjauspalvelumallin vaikutusta ihmisten elämään ei voi mitata rahassa. Se, että työelämässä pystyy jatkamaan sairaudesta tai vammasta huolimatta, on aina pieni menestystarina.