Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta

Osallistu

Stressaantunut ihminen on levoton ja käy kuin tuplanopeudella. Hän on huolissaan siitä, ehtiikö, osaako tai selviytyykö, sanoo Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista.

Työuupumus puolestaan on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Miten stressin ja työuupumuksen erottaa toisistaan? Ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä? Kysymyksiimme vastaa työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

1. Miltä stressi tuntuu? Miten se poikkeaa kiireen tai työhuolien kokemisesta?

Koetussa stressissä on keskeistä huolen kokemus, epävarmuus siitä, ehtiikö, osaako, pystyykö tai selviytyykö. Huoli aktivoi ja luo tarpeen tehdä jotain, joka varmistaa pystymisen.

Ihminen on levoton, käy kuin tuplanopeudella. Hänen on vaikea rentoutua tai keskittyä syvällisesti mihinkään, koska mentaaliset ”tutka-anturit” kartoittavat koko ajan kokonaistilannetta: loppuuko aika, toteutuuko pahin mahdollinen ja miten parhaiten jakaa voimavaroja tekemiseen?

Stressiä voi olla vaikea erottaa kiireestä tai huolista, koska se kumpuaa niistä. Oleellista stressissä on epävarmuus siitä, onnistuuko vai ei. Jos ihmisellä on hyvin vahva pystyvyyden tunne ja hyvät voimavarat, tilanteet ovat ennemminkin keskeneräisiä urakoita tai neutraaleja haasteita, joissa voi kilvoitella.

Lisäksi stressiä syntyy yleensä vain sellaisista asioista, jotka ovat itselle tavalla tai toisella tärkeitä. Harva meistä kuitenkaan on täysin immuuni epäonnistumisen mahdollisuudelle.

2. Millainen stressi on haitallista?

Haitallisinta on pitkään jatkuva stressi, josta tulee niin tavallinen olotila, että sitä ei enää huomaa vaan alkaa pitää normaalina. Jatkuva stressi on kuluttavaa. Se myös muuttaa elimistön toimintaa, heikentää vastustuskykyä ja voi pahimmillaan jopa altistaa sairauksille.

Haitalliseksi voi myös muodostua äärimmäisen voimakas yksittäinen tai hyvin usein toistuva stressitilanne. Ihminen voi äärimmäisessä tilanteessa herkistyä stressille niin, että se laukeaa vastedes herkemmin kuin ennen.

Nykypäivän työn vaatimuksiin tai työpaikalla tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvä stressi muodostuu jatkuvaksi siksi, että se voi seurata mielessä kotiin asti. Haastavien tilanteiden muistelu tai ennakointi käynnistää kehossa samanlaiset reaktiot kuin itse tilanteessa oleminen.

3. Mitä tehdä, jos kokee haitallista stressiä?

Tarvitaan sellainen muutos, joka vähentää koettuja vaatimuksia tai lisää omia voimavaroja. On monia asioita, joita ihminen voi itse tehdä voimavarojensa lisäämiseksi. Hän voi esimerkiksi huolehtia entistä paremmin riittävästä levosta ja rentoutumisesta sekä virkistävästä, vaihtelua tarjoavasta ja mieluisasta muusta tekemisestä.

On kuitenkin tärkeää selvittää, mikä stressiä aiheuttaa, koska vain sen avulla voi tätä asiaa muuttaa. Mistä nousee se epäily, ettei selviydy? Mikä on muuttunut?

Työntekijä ei työssään yleensä itse pysty muuttamaan asioita, ja siksi on tarpeellista myös keskustella kokonaistilanteesta esimiehen kanssa. Yhdessä on mahdollista suunnitella, mitä tehdään vaatimusten ja voimavarojen tasapainottamiseksi.

4. Miten työuupumus ilmenee?

Työuupumus ilmenee yleistyneenä väsymyksenä ja muuttuneina asenteina. Erotuksena tavallisesta väsymyksestä uupumus ei hellitä levolla eikä liity yksittäiseen ponnistukseen. Työntekijän asenteet muuttuvat häntä itseään ja työtä kohtaan. Työntekijä kyynistyy, ei koe työssä olevan enää mieltä tai mahdollisuuksia saada aikaan mitään merkityksellistä. Hänen pystyvyyden kokemuksensa ja aikaansaamisen tunteensa heikkenevät.

5. Miten stressin erottaa työuupumuksesta?

Niitä ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. Stressille on tyypillistä, että ihminen yrittää aktiivisesti selviytyä haasteistaan ja käy jopa ylikierroksilla. Stressi on koettua eikä juurikaan näy ulospäin, koska pinnistelemällä asiat pysyvät vielä jotakuinkin hallinnassa.

Stressin rajan yli on yleensä menty siinä vaiheessa, kun pahoinvointi alkaa selvästi näkyä ulospäin. Ihminen ei enää pystykään tsemppaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Asioiden tai tunteiden hallinta ei enää onnistu, syntyy virheitä eikä työroolissa pysyminen onnistu.

Työuupumuksen voimistuessa yliaktiivisuus muuttuu lamaannukseksi. Psyykkinen energia on vähissä, eikä mikään oikein onnistu eikä etene.

6. Mitä tehdä, jos kokee työuupumusta?

Aluksi on myönnettävä tosiasiat: Ei kannata jatkaa samalla lailla eteenpäin. On tunnustettava muutoksen tarve ja irrottauduttava siitä, että yrittää hammasta purren.

Jos työkyky on oleellisesti heikentynyt, on hakeuduttava työterveyshuoltoon ja pohdittava hoidon ja sairausloman tarvetta. Ensin on levättävä ja elvytettävä voimavaroja.

Jotta tilanne paranisi pysyvästi eikä uupumus toistuisi, tarvitaan muutos omiin ajatus- ja toimintatapoihin. Pitää esimerkiksi luopua pyrkimyksestä täydellisyyteen ja tarkastella omia periaatteitaan kriittisesti. Oma arvo ei saisi olla kiinni siitä, että ”työ ennen huvia” tai ”teen aina kaiken minkä lupaan”. Epäkohtien rakentava esiin nostaminen ei ole valittamista.

Työtilanteen uudelleen järjestämisessä tarvitaan työterveysyhteistyötä esimiehen ja työterveyshuollon kesken. Muutos on usein hidasta ja työlästä, mutta aina voi tehdä jotain asioiden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

”Työuupumuksen torjumiseksi voi tehdä vaikka mitä” (Kirsi Aholan haastattelu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä)

Työuupumuksen hoito (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Kesäloma lähestyy, mutta sitä ennen tehtävänä on vielä pitkä lista töitä. Nämä neljä pientä vinkkiä auttavat, kun putsaat työpöytääsi ja mietit, miten paluustasi tulisi sujuva ja mukava:

  1. Kesken jäänyt työ kuormittaa aivoja. Yritä saada loppuun asti ne pienet tehtävät, jotka voit. Näin pääset nopeammin loman alkuun.
  2. Koska kaikkea ei kuitenkaan voi saada loppuun, vähennä kesken jättämisen kuormitusta kirjaamalla tarkasti muistiin, mihin kohtaan tehtävässä jäit. Jaa iso tehtävä mielessäsi osiin ja kirjoita itsellesi ylös, mitkä osat olet tehnyt ja mistä jatkat.
  3. Priorisoi. Muista, että osa työstä jää lopulta aina tekemättä. Mikä on oikeasti tärkeää? Tätä on hyvä pohtia ennen lomaa ja myös loman jälkeisinä päivinä. Usein loman jälkeen näkee työnsä hieman kauempaa ja oivaltaa isoimpien muutosten tarpeet ja kehitysehdotukset.
  4. Järjestä lämmin vastaanotto itsellesi sitä päivää varten, kun tulet takaisin töihin. Laita vaikkapa tietokoneen näppäimistölle post it -lappu, jossa lukee: Tervetuloa töihin, Maija! Toivottavasti sinulla oli mukava loma! Jätä sen viereen suklaakonvehti tai muu arvostamasi palkinto.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 28.5.2015. Vinkit antoi aivotutkija Minna Huotilainen.

Tällä hetkellä palvelut ja etuusjärjestelmät ovat erillisiä ratkaisuja yksittäisiin haasteisiin. Kokonaisuuden hallinta on sattumanvaraista, toteaa johtava asiantuntija Pirjo Juvonen-Posti Työterveyslaitoksesta.

Tietoa erilaisten palvelu- ja toimeentulovaihtoehtojen yhteensovittamisesta tarvitsevat asiakkaat ja työntekijät.

Esimerkiksi TE-palvelujen ja kuntoutuspalvelujen näkyvyyttä sosiaali- ja terveydenhuollon suuntaan pitäisi lisätä. Työpaikoilla taasen tarvitaan tietoa, mitä toimeentulon vaihtoehtoja työhön kuntoutumisen ajalle on.

”Ihmiset jäävät järjestelmien väliin, mikä on heille hämmentävää ja epämotivoivaa.”

Uusi duunari tavoittelee työsuhdetta

Pirjo Juvonen-Posti vetää hanketta, jossa on luotu kolme tulevaisuuskuvaa työelämäpalveluista: uusi duunari, työelämän monitaituri ja elinikäinen osallistuja.

Uusi duunari -mallissa työsuhteinen palkkatyö on säilynyt tavoiteltavana ydinmallina. Samalla kun joustavuus työelämässä on lisääntynyt, työn ulkopuolelle jättäytymisestä sanktioidaan.

”Työllistymisen palvelujärjestelmä on purkanut byrokratiaansa ja panostaa yhteispalvelun avulla aktiivisiin ja räätälöitävissä oleviin palveluihin. Tavoitteena on saada ihmisiä nopeasti töihin”, Juvonen-Posti visioi.

Työelämän monitaituri saa palvelut yhdellä hakemuksella

Työelämän monitaituri kuvaa toimintaympäristöä, jossa työurat ovat pirstaleisia ja työelämään osallistutaan monin tavoin. Kokopäiväinen palkkatyö, yrittäjyys, uranvaihto, osa-aikaisuus ja alustatyö ovat kaikki yhtä arvokkaita.

Työansiot ja sosiaalietuudet voi sovittaa yhteen joustavasti. Asiakkaat voivat hakea vaihtoehtoja ja seurata prosessinsa etenemistä omasta sähköisestä portaalistaan.

”Ihannetilanteessa sosiaaliturvajärjestelmään on yksi hakemus, jonka perusteella ihminen saa ehdotuksen tarvitsemistaan palveluista ja etuuksista.”

Elinikäinen osallistuja osallistuu yhteiskuntaan monin tavoin

Elinikäinen osallistuja elää yhteiskunnassa, joka vaalii ihmisten osaamista sekä työ- ja toimintakykyä. Palvelut auttavat löytämään sopivaa aktiviteettia oli se sitten palkkatyötä, vapaaehtoistyötä, lähimmäisen auttamista, opiskelua tai niiden yhdistelmiä.

”Yhteiskunnan tavoite on pitää kaikki toimeliaina. Toimeentuloa turvaavat etuudet ovat tässäkin vaihtoehdossa vastikkeellisia, mutta aktiivisuutta voi osoittaa monin tavoin”, Pirjo Juvonen-Posti sanoo.

Toimintaan ja asenteisiin kaivataan muutosta

Mikä monialaisten työelämäpalveluiden tulevaisuuskuvista toteutuu tai toteutuuko mikään sellaisenaan, ei vielä tiedetä. Selvää on, että muutosta tarvitaan.

”Usein kun tehdään uudistuksia, keskitytään yksittäisiin tavoitteisiin eikä kokonaisuus hahmotu. Skenaariotyö on yksi keino hahmottaa, miten koko systeemin tulisi muuttua. Skenaarioiden tuottaman ymmärryksen pohjalta ratkaisuja voidaan kehittää haluttuun suuntaan.”

Pirjo Juvonen-Postilla on tulevaisuuden suhteen selkeä näkemys.

”On tärkeää, että palveluja kehitetään ihmislähtöisesti niin, että ne pystyvät yhä tarjoamaan tukea ja ohjausta. Jotta tähän päästään, tarvitaan toiminnan ja ohjauksen sekä asenteiden muutosta.”

Koronapandemia on ollut haastavien tilanteiden korkeakoulu, ja sote-organisaatiot ovat selvinneet siitä hyvin arvosanoin. On löytynyt joustavuutta, soveltamista, ennakointia ja monenlaista uuden oppimista yhdessä, sanoo erikoistutkija Eija Haukka Työterveyslaitoksesta.

Haukka johtaa kehittämishanketta Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa. Hankkeessa levitetään työkykyjohtamisen malleja ja hyviä käytäntöjä sekä tuetaan sote-muutoksen johtamista. Mukana on viisi organisaatiota eri puolilta Suomea.

Keväällä 2020 hankkeen asiantuntijat haastattelivat organisaatioiden yhteyshenkilöitä siitä, millaiset käytännöt – uudet tai vanhat – ovat osoittautuneet hyviksi poikkeusolojen aikana. Aiheesta järjestettiin myös webinaari, jossa kokemuksia ja oppeja jaettiin.

Tässä on esimerkkejä hyvistä käytännöistä:

1. Tehokas viestintä henkilöstön kanssa

  • HR-radioksi kutsuttu tunnin Skype-palaveri pidetään pari kolme kertaa viikossa. Siinä jaetaan tietoa ajankohtaisista asioista. Chat-kentässä saa esittää kysymyksiä, joihin vastataan tilaisuuden aikana.
  • Intraan on tehty eri ammattiryhmille napakat ohjeet poikkeustilanteeseen. Ne löytyvät helposti etusivulla olevan kuvakkeen alta.
  • Intraan on perustettu palsta, jossa työntekijöiden kysymyksiin vastataan päivittäin.
  • Viikoittain pidetään esimiesaamuja, jolloin saa kysyä epäselvistä asioista.

2. Tartuntariskin vähentäminen

  • Jos samaan tilaan pitää kokoontua isommalla porukalla, ryhmät pidetään mahdollisimman pieninä ja turvaetäisyyksistä huolehditaan.
  • Työparina työskentelevien sairastumista samaan aikaan ehkäistään niin, että he tekevät työtä fyysisesti eri paikassa – jos se vain on mahdollista.
  • Yhteistyössä työterveyshuollon kanssa tehtiin malli työntekijöiden tartuntariskin arvioimiseen. Myös henkilöstön riskiryhmät arvioitiin.
  • Koronaepidemian vaikutukset otetaan huomioon, kun selvitetään työturvallisuusriskejä. Järjestelmiin kirjataan esimerkiksi suojautumiskeinot, perehdytys ja muutokset toimintatavoissa.
  • Työterveyshuolto on aloittanut lääkärien, psykologien ja hoitajien etävastaanotot ja tarjoaa etäohjausta myös fysioterapiassa.

3. Työntekijöiden henkinen tuki

  • Sairaalapastorit tarjoavat keskusteluapua ja tukea yksittäisille työntekijöille sekä mahdollisuuden jälkipuintiin työyhteisöille.
  • Digitaalinen olohuone on keskustelupaikka nuorille ja uusille työntekijöille. Sille tuli tarve, kun opiskelijoita rekrytoitiin töihin. Foorumia vetävät työsuojeluvaltuutetut ja opiskelijoiden perehdytyksestä vastaavat opetuskoordinaattorit. Opetuskoordinaattoreilta vapautui aikaa tähän tehtävään, koska opiskelijoita ei ole normaaleilla harjoittelujaksoilla.
  • Työterveyshoitajalla on päivystävä puhelin, ”kuuma linja”, josta saa keskusteluapua tiettyinä aikoina.
  • Suunniteltiin defusing-toimintamalli, jota käytetään psyykkisesti kuormittavien tilanteiden purkamisessa. Mallia valmisteltaessa selvitettiin, ketkä ovat oman organisaation defusing-osaajat.
  • Lääkäreille suunniteltiin oma hyvinvointiryhmänsä. Vaikka lääkärit pelkäisivät, heidän ammattiryhmänsä ei helposti hae ja käytä tarjottua tukea.
  • Työterveyshuolto on tehnyt työkyvyn tueksi videosarjan, jonka yhtenä sisältönä on ”kuinka auttaja auttaa itseään”.

4. Huomiota johtamiseen, tukea esimiehille

  • Työkykyjohtamiseen kiinnitetään nyt erityistä huomiota: välitetään varhain, kuunnellaan ja keskustellaan.
  • Esimiehiä on muistutettu siitä, että hyvä lähijohtaminen auttaa työntekijöitä selviytymään kriisissä.
  • Johtajille on nimetty sijaiset, jotta hekin saavat levätä välillä.
  • Työterveyspsykologi tai -hoitaja tarjoaa esimiehille apua esimiestyön ongelmatilanteisiin.

5. Yhteistyön lisääminen

  • HR ja työterveyshuolto pitävät kerran viikossa Teams-palaverin, jossa käsitellään ajankohtaisia asioita. Tämä auttaa osaltaan työterveyshuoltoa tuottamaan juuri nyt tarpeellisia palveluita.
  • HR ja työsuojeluvaltuutetut ovat tiivistäneet yhteistyötään. Esimerkiksi kaikille esimiehille on soitettu ja kysytty työyhteisöjen kuulumisia ja sitä, mihin työhyvinvointityössä pitäisi nyt keskittyä.
  • Ennestään hyvä yhteistyö on jatkunut työsuojeluvaltuutettujen kanssa. Koronatilanteen aikana he ovat toimineet muun muassa henkilöstön huolipuhelimessa päivystäjinä.