Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta

Osallistu

Stressaantunut ihminen on levoton ja käy kuin tuplanopeudella. Hän on huolissaan siitä, ehtiikö, osaako tai selviytyykö, sanoo Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Stressillä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä tuntee itsensä kykenemättömäksi selviytymään häneen kohdistuvista vaatimuksista ja odotuksista.

Työuupumus puolestaan on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jossa ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.

Miten stressin ja työuupumuksen erottaa toisistaan? Ja milloin ollaan vaarallisilla vesillä? Kysymyksiimme vastaa työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

1. Miltä stressi tuntuu? Miten se poikkeaa kiireen tai työhuolien kokemisesta?

Koetussa stressissä on keskeistä huolen kokemus, epävarmuus siitä, ehtiikö, osaako, pystyykö tai selviytyykö. Huoli aktivoi ja luo tarpeen tehdä jotain, joka varmistaa pystymisen.

Ihminen on levoton, käy kuin tuplanopeudella. Hänen on vaikea rentoutua tai keskittyä syvällisesti mihinkään, koska mentaaliset ”tutka-anturit” kartoittavat koko ajan kokonaistilannetta: loppuuko aika, toteutuuko pahin mahdollinen ja miten parhaiten jakaa voimavaroja tekemiseen?

Stressiä voi olla vaikea erottaa kiireestä tai huolista, koska se kumpuaa niistä. Oleellista stressissä on epävarmuus siitä, onnistuuko vai ei. Jos ihmisellä on hyvin vahva pystyvyyden tunne ja hyvät voimavarat, tilanteet ovat ennemminkin keskeneräisiä urakoita tai neutraaleja haasteita, joissa voi kilvoitella.

Lisäksi stressiä syntyy yleensä vain sellaisista asioista, jotka ovat itselle tavalla tai toisella tärkeitä. Harva meistä kuitenkaan on täysin immuuni epäonnistumisen mahdollisuudelle.

2. Millainen stressi on haitallista?

Haitallisinta on pitkään jatkuva stressi, josta tulee niin tavallinen olotila, että sitä ei enää huomaa vaan alkaa pitää normaalina. Jatkuva stressi on kuluttavaa. Se myös muuttaa elimistön toimintaa, heikentää vastustuskykyä ja voi pahimmillaan jopa altistaa sairauksille.

Haitalliseksi voi myös muodostua äärimmäisen voimakas yksittäinen tai hyvin usein toistuva stressitilanne. Ihminen voi äärimmäisessä tilanteessa herkistyä stressille niin, että se laukeaa vastedes herkemmin kuin ennen.

Nykypäivän työn vaatimuksiin tai työpaikalla tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvä stressi muodostuu jatkuvaksi siksi, että se voi seurata mielessä kotiin asti. Haastavien tilanteiden muistelu tai ennakointi käynnistää kehossa samanlaiset reaktiot kuin itse tilanteessa oleminen.

3. Mitä tehdä, jos kokee haitallista stressiä?

Tarvitaan sellainen muutos, joka vähentää koettuja vaatimuksia tai lisää omia voimavaroja. On monia asioita, joita ihminen voi itse tehdä voimavarojensa lisäämiseksi. Hän voi esimerkiksi huolehtia entistä paremmin riittävästä levosta ja rentoutumisesta sekä virkistävästä, vaihtelua tarjoavasta ja mieluisasta muusta tekemisestä.

On kuitenkin tärkeää selvittää, mikä stressiä aiheuttaa, koska vain sen avulla voi tätä asiaa muuttaa. Mistä nousee se epäily, ettei selviydy? Mikä on muuttunut?

Työntekijä ei työssään yleensä itse pysty muuttamaan asioita, ja siksi on tarpeellista myös keskustella kokonaistilanteesta esimiehen kanssa. Yhdessä on mahdollista suunnitella, mitä tehdään vaatimusten ja voimavarojen tasapainottamiseksi.

4. Miten työuupumus ilmenee?

Työuupumus ilmenee yleistyneenä väsymyksenä ja muuttuneina asenteina. Erotuksena tavallisesta väsymyksestä uupumus ei hellitä levolla eikä liity yksittäiseen ponnistukseen. Työntekijän asenteet muuttuvat häntä itseään ja työtä kohtaan. Työntekijä kyynistyy, ei koe työssä olevan enää mieltä tai mahdollisuuksia saada aikaan mitään merkityksellistä. Hänen pystyvyyden kokemuksensa ja aikaansaamisen tunteensa heikkenevät.

5. Miten stressin erottaa työuupumuksesta?

Niitä ei ole aina helppoa erottaa toisistaan. Stressille on tyypillistä, että ihminen yrittää aktiivisesti selviytyä haasteistaan ja käy jopa ylikierroksilla. Stressi on koettua eikä juurikaan näy ulospäin, koska pinnistelemällä asiat pysyvät vielä jotakuinkin hallinnassa.

Stressin rajan yli on yleensä menty siinä vaiheessa, kun pahoinvointi alkaa selvästi näkyä ulospäin. Ihminen ei enää pystykään tsemppaamaan ja hallitsemaan tilannetta. Asioiden tai tunteiden hallinta ei enää onnistu, syntyy virheitä eikä työroolissa pysyminen onnistu.

Työuupumuksen voimistuessa yliaktiivisuus muuttuu lamaannukseksi. Psyykkinen energia on vähissä, eikä mikään oikein onnistu eikä etene.

6. Mitä tehdä, jos kokee työuupumusta?

Aluksi on myönnettävä tosiasiat: Ei kannata jatkaa samalla lailla eteenpäin. On tunnustettava muutoksen tarve ja irrottauduttava siitä, että yrittää hammasta purren.

Jos työkyky on oleellisesti heikentynyt, on hakeuduttava työterveyshuoltoon ja pohdittava hoidon ja sairausloman tarvetta. Ensin on levättävä ja elvytettävä voimavaroja.

Jotta tilanne paranisi pysyvästi eikä uupumus toistuisi, tarvitaan muutos omiin ajatus- ja toimintatapoihin. Pitää esimerkiksi luopua pyrkimyksestä täydellisyyteen ja tarkastella omia periaatteitaan kriittisesti. Oma arvo ei saisi olla kiinni siitä, että ”työ ennen huvia” tai ”teen aina kaiken minkä lupaan”. Epäkohtien rakentava esiin nostaminen ei ole valittamista.

Työtilanteen uudelleen järjestämisessä tarvitaan työterveysyhteistyötä esimiehen ja työterveyshuollon kesken. Muutos on usein hidasta ja työlästä, mutta aina voi tehdä jotain asioiden ja hyvinvoinnin parantamiseksi.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

”Työuupumuksen torjumiseksi voi tehdä vaikka mitä” (Kirsi Aholan haastattelu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä)

Työuupumuksen hoito (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Mieti mahdollisia muutoksia työpaikallasi ja tulevalla työurallasi. Millaisia tilanteita on odotettavissa tai saattaa tulla eteen? Millaisia toimintavaihtoehtoja sinulla on? Kenen kanssa voisit keskustella näistä asioista, miten voisit varautua tilanteeseen ja kuinka toimit muutoksen jälkeen?

Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä pohditaan Työuran uurtaja -valmennuksen (Tuura) ryhmissä.

Valmennus on suunniteltu työuran keskivaiheilla olevien työntekijöiden ja esimiesten uranhallinnan, osaamisen kehittämisen ja henkisen hyvinvoinnin tueksi nopeasti muuttuvassa työelämässä. Työterveyslaitos on kehittänyt menetelmän erityisesti henkilöstöhallinnon ja työterveyshuollon työkaluksi.

”Kuulen valmentajilta usein kertomuksia siitä, että valmennus on muuttanut osallistujien työuraa ja elämää, kertoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

Tutkitusti vaikuttava menetelmä

Salla Toppinen-Tanner kollegoineen on tutkinut Työuran uurtaja -valmennuksen vaikuttavuutta. Tutkimuksen mukaan menetelmä vähentää masennusoireita, pitkiä sairauspoissaoloja ja ajatuksia ennenaikaisesta eläkkeelle jäämisestä. Lisäksi se vahvistaa osallistujien henkisiä voimavaroja.

”Valmennuksen vaikuttavuus perustuu paljon siihen, että se toteutetaan vertaisryhmässä. Kun saman työpaikan ihmiset jakavat kokemuksiaan ja ratkaisujaan, ne ovat osuvia ja kannustavat muitakin toimimaan”, Toppinen-Tanner sanoo.

Tuura-ryhmissä on yleensä kaksi valmentajaa ja 10–20 osallistujaa. Toinen valmentajista voi olla esimerkiksi työpaikan henkilöstöhallinnosta ja toinen työterveyshuollosta. Työterveyslaitos järjestää koulutusta valmentajaksi haluaville.

”Valmentajaksi voi kouluttautua kuka vain, joka on kiinnostunut työhyvinvoinnin kehittämisestä ja ihmisten kanssa toimimisesta. Aiempaa osaamista tai koulutusta ei tarvita. Hyödyksi tietysti on, jos voi vetää valmennusryhmiä osana omaa työtään.”

Työkaluja päivittäiseen työhön

Viime vuonna Työeläkeyhtiö Elo ja Työterveyslaitos alkoivat yhdessä kouluttaa työuravalmentajia Elon asiakasyrityksiin. Koulutuksen käytyään he voivat itse järjestää valmennuksia oman organisaationsa sisällä.

Toinen uusien valmentajien kouluttajista tulee Työterveyslaitoksesta, ja toisena kouluttajana toimii työhyvinvoinnin kehittämispäällikkö Marjo Wallin Elosta. Wallin osallistui valmentajavalmennukseen seitsemän vuotta sitten. Sen jälkeen hän on vetänyt useita ryhmiä.

”Yhteisvalmennustemme osallistujat ovat tulleet isoista yrityksistä eri toimialoilta. He ovat olleet henkilöstöpäällikköjä tai henkilöstöasiantuntijoita eli ammattilaisia, jotka työskentelevät työkyky- ja työhyvinvointiasioiden parissa”, Wallin kertoo.

Osallistujien antama palaute on ollut myönteistä: he ovat saaneet hyvät valmiudet ohjata Työuran uurtaja -ryhmiä. Sen lisäksi he ovat saaneet lisää työkaluja päivittäiseen työhönsä: osatyökykyisten työntekijöiden rinnalla kulkemiseen ja esimiesten sparraamiseen työkykyjohtamisessa.

Valmennuksessa käydään läpi omaa työtä ja sen kehittämistä, osaamista ja sen vahvistamista sekä hyvinvointiin ja jaksamiseen liittyviä asioita. Wallinin mukaan nämä aiheet ei ole työhyvinvoinnin ammattilaisille sinänsä uusia, mutta tavat käsitellä niitä ratkaisukeskeisesti ovat uusia.

Umpikujasta näköalapaikalle

Työuran uurtaja -valmennuksessa uraa tarkastellaan prosessina, jossa muutoksiin ja haasteisiin vastaaminen onnistuu muun muassa kouluttautumisen ja oppimisen avulla. Tutkimusten mukaan vastoinkäymisiin varautuminen ehkäisee uranhallinnan ongelmiin liittyvää masentuneisuutta.

Valmennuksen lopussa jokainen osallistuja luo lähitulevaisuutta koskevan suunnitelman oman uranhallinnan ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Tavoitteena on, että suunnitelma sisältää konkreettisia askeleita ja että osallistuja sitoutuu sen toteuttamiseen.

”Monet valmentajat kuvailevat, että valmennuksen jälkeen ihmiset ovat ottaneet työuransa suunnan omiin käsiinsä. Kokemus on ollut voimaannuttava myös valmentajille itselleen”, Salla Toppinen-Tanner kertoo.

Marjo Wallinille eräs valmentaja sanoi, että he tavallaan vievät osallistujan umpikujasta näköalapaikalle. Toinen vertasi menetelmää katuvaloihin: Valmennuksen kuluessa osallistuja johdatetaan urapolun pimeältä pätkältä sellaiseen kohtaan, missä katuvalot ovat päällä. Siitä näkee taas eteenpäin.

Palautuminen tosiaan on tärkeää. Hyvä, että olet tunnistanut asian. Palautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota sekä työpäivän aikana että vapaa-ajalla.

Kun työpäivä on kohtuullinen, palautuminen on helpompaa. Työpaikalla on hyvä pohtia esimiehen ja työkavereiden kanssa, mikä työssäsi kuormittaa. Miten työn voisi järjestää niin, että ruoka- ja kahvitauot olisi oikeasti mahdollista pitää? Toimiakseen tehokkaasti koko päivän aivomme tarvitsevat sekä polttoainetta että tauon suoman levon.

Näiden virallisten taukojen lisäksi on hyvä pitää mikrotaukoja esimerkiksi silloin, kun siirtyy työtehtävästä tai palaverista toiseen. Mikrotauoksi riittää jo minuutinkin hengähdys, jolloin katseen voi suunnata horisonttiin ja antaa mielen tyhjentyä.

Palautumista edistää, jos työpäivän aikana pystyy karsimaan keskeytyksiä ja tekemään tehokkaasti yhtä asiaa kerrallaan. Tärkeää on myös tunnistaa ja vahvistaa edelleen oman työn voimavaroja, joita ovat esimerkiksi työkavereilta saatu tuki tai vaikutusmahdollisuudet oman työn käytännön toteutukseen.

Palautuminen vapaa-ajalla helpottuu, jos pystyt irrottautumaan työstä kokonaan. Ei siis kannata hoitaa sähköposteja vielä illalla eikä varsinkaan murehtia tekemättömiä töitä. Onnistumisia sen sijaan voi muistella!

Palautumista edistää sekin, jos pystyy itse päättämään, miten vapaa-aikaansa käyttää. Onhan sinulla ruuhkavuosista huolimatta aikaa myös itsellesi?

Aivojen haastaminenkin auttaa palautumaan: opiskelemalla kieliä, tekemällä käsitöitä tai tanssimalla saa onnistumisen kokemuksia. Vapaa-ajalla on hyvä panostaa aktiiviseen rentoutumiseen sohvakooman sijasta – tai ainakin lisäksi.

Sanoit rentoutumisen olleen sinulle aina vaikeaa. Kokeile erilaisia rentoutumisen tapoja, esimerkiksi luontokävelyä, saunomista, joogaa tai musiikkia ja kuulostele, miltä se kehossasi ja mielessäsi tuntuu. Muista myös syödä riittävästi ja hyvin sekä varata riittävästi aikaa unelle ja levolle, 7–9 tuntia joka yö.

Panosta pieniin askeliin. Isotkin muutokset tapahtuvat pala kerrallaan. Päätä jo tänään, mitä kokeilet ensimmäiseksi.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.