Syyllisyyden kokemus nousi esiin työttömien haastatteluissa

Osallistu

”Meistä jokainen voisi miettiä, millä tavalla puhuu työttömistä”, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Unkila Työterveyslaitoksesta.

Toivoisin, että kaikki työttömyydestä puhuvat muistaisivat, että sen taustalla on isompia tekijöitä kuin yksittäisen ihmisen valinnat, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Unkila Työterveyslaitoksesta. Hänen mukaansa julkinen keskustelu työttömyydestä on jakautunut kahtia:

Osa suomalaisista ymmärtää työttömyyden ongelmaksi, joka liittyy yhteiskunnan rakenteisiin, työelämän muutoksiin ja vaatimuksiin.

Toisten puheessa taas korostuu, että on ikään kuin työttömän syy, ettei hän ole seurannut työelämän muutosta ja osannut vastata siihen. Työttömyyden nähdään johtuvan yksilön kyvyttömyydestä, haluttomuudesta tai valinnasta.

”Sellainen keskustelu voimistaa syyllisyyden kokemusta ja lannistaa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että vahva usko työllistymiseen ja myönteinen elämänasenne auttavat samaan töitä.”

Apua oman tilanteen jäsentämiseen

Syyllisyyden kokemus nousi esiin, kun Kirsi Unkila tänä keväänä haastatteli 24:ää vaikeassa työmarkkina-asemassa olevaa henkilöä. Haastattelut liittyivät hankkeeseen, jossa kehitetään työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmää Kykyviisaria.

Se on kysely, johon voi vastata verkossa tai paperilomakkeella. Kyselyn avulla vastaaja selvittää omaa tilannettaan, vahvuuksiaan ja kehittämiskohteitaan. Osa-alueita ovat muun muassa mielen hyvinvointi, arjen sujuminen, taidot, fyysinen toimintakyky sekä työ ja tulevaisuus.

Unkila sanoo, että hänen haastattelemansa Kykyviisarin käyttäjät pitivät sitä pääsääntöisesti hyvänä työkaluna. Se oli auttanut heitä tarkastelemaan elämäänsä, jäsentämään tilannettaan ja asettamaan tavoitteita. Joku oli huomannut, että hänen asiansa ovatkin monella alueella ihan hyvin.

Myös menetelmän kehittämiseen saatiin ideoita: talousasioista olisi hyvä kysyä lisää. Kun työttömyys jatkuu pitkään, ihminen köyhtyy. Siitä voi seurata velkaantumista ja ulosottoja, mikä taas syventää syrjäytymistä.

”Haja-asutusalueella esimerkiksi auton rikkoontuminen voi olla iso ongelma. Jos auton korjaamiseen ei ole rahaa, kotiin jäämisen riski kasvaa. Julkista liikennettä ei ole joka paikassa”, Unkila huomauttaa.

Hyödyttömyyden tunne vaivaa

Vaikka työttömien haastattelut keskittyivät Kykyviisari-menetelmän sisällön kehittämiseen, tapaamisissa syntyi muutakin kiinnostavaa keskustelua. Kirsi Unkilan mieleen jäivät työttömien kokemukset hyödyttömyydestä.

”Ihmisellä on kova tarve olla hyödyllinen ja arvokas yhteiskunnan jäsen, ja meillä hyödyllisyys liittyy vahvasti palkkatyön tekemiseen. Sen katkeamisen jälkeen moni kärsii hyödyttömän ihmisen leimasta ja identiteetistä.”

Työelämän ulkopuolella eläminen voi johtaa myös yksinäisyyteen. Kykyviisarissa kysytään suoraan, tunteeko vastaaja itsensä yksinäiseksi. Tämä kysymys oli koskettanut monia.

”Se on herkkä asia. Jos ihminen syrjäytyy kotiinsa, hän ei tunne kuuluvansa oikein mihinkään. Joka haastattelussa minulle sanottiin, että tämän kysymyksen on syytä olla mukana. Se mahdollisti vaikean asian käsittelyn.”

Kykyviisari-kyselyn tuloksia on hyvä käsitellä ammattilaisen kanssa. Toistaiseksi Kykyviisaria käytetään työllisyyshankkeissa, mutta myöhemmin menetelmä on tarkoitus saada muun muassa sosiaalialan, työllisyyspalveluiden ja perusterveydenhuollon ammattilaisten asiakastyöhön.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Kykyviisarin kehittämisestä vastaa Työterveyslaitoksen Solmu-ESR-koordinaatiohanke (Sosiaalinen osallisuus ja työ- ja toimintakyvyn muutos). Kehittämistyötä tehdään yhdessä Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamien toimintalinja 5:n projektien kanssa. Kykyviisari valmistuu vuonna 2017.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (2)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (2)

Stressitön työttömyys |

Itse ollut joitakin pätkiä työttömänä ja lopulta tullut siihen tulokseen, että kenenkään ei pidä syyllistää itseään. Tälle ajalle tyypillinen "kahden kerroksen työväki" aiheuttaa sen, että ydinporukan (vakituiset) lisäksi organisaatio haluaa joustavuutta määräaikaisilla työntekijöillä. Aina kun kirjoitellaan työttömyydestä, mietin miksi ei samalla keskustella suomalaisilla työpaikoilla esiintyvästä tyypillisestä ongelmasta: huonosta työilmapiiristä ja työpaikkakiusaamisesta. Toivon, ettei huonoa työilmapiiriä aleta pitää normina kuten entinen kollegani sanoi: "joka paikassa se on samanlaista". Jos me alamme ajatella noin, samalla hyväksymme huonon työilmapiirin ja työpaikkakiusaamisen. Noh, ehkä työpaikkakiusaamisellekin tulee joskus oma "Me too" -kampanja, niin yleistä se on. TTL:n sivuilta kun lukee työpaikkakiusaamisesta, niin moni varmaan ajattelee niin kuin heidän selvityksissään on tullut esille: "Sitä vaan täytyy kestää". Huh huh!
Sitten näissä työttömyyskeskusteluissa ihmettelen miksi julkisesti ei keskustella työmarkkinoiden tarpeista ja koulutuksesta. Miksi kärsimme lääkäripulasta ja samaan aikaan esim. tradenomeja koulutetaan "ovista ja ikkunoista". Noh siksi kai kun lääkäriliitto määrittelee lääkärikoulutuksen aloituspaikat mutta tradenomiliitolla ei ole eikä koskaan tulekaan olemaan samaa valtaa määritellä tradenomien koulutusmääriä. Elämme edelleenkin aikoja, jossa arvostetut ammatit (kuten esim. lääkärit) nauttivat itsemääräämisoikeutta ja jolla työmarkkinat pidetään "nälkäisinä" ja torjutaan ko. ammattikunnan ylitarjonta ja mahdollistetaan ylisuuret palkat yhdelle ammattikunnalle.

OsaaOttava Osaton |

Vakituisen " pallilta" on helppo huudella : " kyllä työtä tekevälle löytyy" jne. Itseä tässä työttömyydessä riesoo eniten työnantajien heikko moraali . Kokemus ei auta , kun halvemman ( nuoremman ) tai jopa ilmaisen tekijän saa . Tämä on kaikkein rassaavinta . Ammattitaidolla ja kokemuksella ei ole merkitystä . Ihan silkkaa hyväksikäyttöä , ketä mitenkin . Työntekijänä haluat sitoutua työhön ja työpaikkaan , vaan työnantajat pelaa tätä peliä täysin moraalittomasti . Työnantajilta vietävä mahdollisuus tällaiseen . Esim. palkkatuetun työntekijän saannin ehtona , palkata sama työntekijä jatkossa . Ei saisi olla mahdollista ottaa työhön uutta . Osa-aikaiselle annettava tunteja enemmän , eikä vaan antaa mahd. ottaa taas uusi osa- aikainen . Työllistymis-suunnitelman laadinta ja työnhaku- suunnitelmat koen kaikkein stressaavimpina . Eihän siellä kukaan järkevä uskalla mitään ajatuksiaan esille tuoda , kun siihen heti tartutaan , karenssin uhalla , jos et ole toteuttanut . Ja aktiivimalli ...voi voi , kun työnhakijan leivältä voi lähti ...Työssä olevat " hyväkkäät " vielä kehtaavat purnata , että meidän maksamalla verorahoilla työttömät lusmuaa ... Työttömien etuuksista menee myös veroa , jopa 25 prosenttia
Eli työnantaja , joka ottaa harjoittelijan tai saa tukea työllistämiseen , on tehtävä työsopimus ko. hlön kanssa , osa tai kokoaikainen . Vain siinä tapauksessa , jos työnantaja ei ole hlön työpanokseen tyytyväinen , voi palkata toisen . Sitä ennen tälle hlölle on työnantajan kerrottava missä on korjattavaa , jotta jää mahd. yrittää itse vaikuttaa tilanteeseensa . Perustulo olisi paras meille jotka teemme toistuvia osa- aikaisuuksia . Nyt sitten ansiosidonnainen päiväraha pieneni aivan törkeästi , kun kävin osa-aikaisesti töissä . Ei mitään järkeä !!! Näin ei kävisi , kun olisi perustulo . Työttömiä tulee kymmeniä , satoja tämän tästä ja valtaa pitävät kikkailee monimutkaisia järjestelmiä . Herätkää !!!

Tuoreimmat jutut

Joskus yhdelläkin kohtaamisella voi olla vaikutusta omaan urapolkuun. Näin kävi Mikko Vahvaselälle, kun hän aikoinaan työskenteli lääkärinä terveyskeskuksessa:

Vastaanotolle tuli päiväkodin työntekijä, joka oli ollut sairauslomilla. Hän pyysi lääkäriä soittamaan esihenkilölleen eli päiväkodin johtajalle.

”Puhelun aikana sain hyödyllistä tietoa. Minulle avautui, että yhteistyössä työpaikan kanssa voi tehdä paljon ihmisten työkyvyn tukemiseksi. Se on oma maailmansa, joka tuntuu mielekkäältä edelleen”, Vahvaselkä kertoo.

Hän aloitti työskentelyn Helsingin kaupungin työterveyshuollossa Työterveys Helsingissä kymmenen vuotta sitten.

Lääkärit oppivat tunnistamaan ammattitauteja

Keväällä 2021 Mikko Vahvaselkä aloitti erikoistumisjakson Työterveyslaitoksessa Helsingin Töölössä. Kuusi kuukautta kestävä jakso on osa työterveyshuollon erikoislääkärien kuusivuotista koulutusohjelmaa.

Erikoistuvat lääkärit oppivat jakson aikana tutkimaan, tunnistamaan ja ehkäisemään ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia.

He työskentelevät erikoislääkärien ohjauksessa Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalla. Sinne työterveyshuollot, erikoissairaanhoito ja vakuutuslaitokset lähettävät tutkittavaksi potilaita, joilla epäillään ammattitautia.

”Tutkimillani potilailla oli muun muassa astmaa, tärinätautia, liuotinaivosairautta ja asbestiin liittyviä sairauksia. Varsinkin ammattiastma tuli hyvin tutuksi”, Vahvaselkä sanoo.

Uusien altisteiden kanssa pitää olla valppaana

Työterveyslaitoksessa työskentelee vuosittain noin 50 erikoistuvaa lääkäriä. Helsingin toimipisteessä heitä on kerrallaan kymmenkunta. Työterveyshuollon erikoislääkäri Soile Jungewelter on yksi heidän ohjaajistaan ja mentoreistaan.

Hän kertoo, että ennen erikoistumisjaksoa kaikki työterveyslääkärit eivät ole olleet tekemisissä kemiallisten, fysikaalisten tai biologisten altisteiden kanssa. Niiden tunteminen on kuitenkin tärkeää.

”Koko ajan tulee myös uusia altisteita, joten työterveyslääkärin pitää olla valppaana. Ajatellaan vaikka leipureita. Ennen he altistuivat pääasiassa ruis- ja vehnäjauholle, mutta gluteenittoman trendin myötä leivonnassa käytetään esimerkiksi tattaria, kvinoaa ja psylliumjauhetta. Työntekijät voivat saada rajujakin allergiaoireita vaikkapa tattarista.”

Jungewelterin mukaan ammattitaudit ja altisteet ovat työlääketieteen ydintä. Ne voivat jäädä vieraaksi, jos työterveyslääkärin asiakaskunta koostuu pääasiassa toimistotyöntekijöistä.

Työterveyshuollon rooli jäsentyi

Erikoistumisjaksonsa aikana Mikko Vahvaselkä työskenteli myös altistusosastolla ja teki terveystarkastuksia pelastuskoulutukseen hakeville. Hän seurasi ihotautilääkärin työtä, kävi läpi ammattiastmatilastoja ja tieteellisiä artikkeleita sekä osallistui koulutuksiin ja luennoille.

Vahvaselkä sanoo, että monet asiat olivat sinänsä tuttuja ennestään. Ammattitauteihin ja altistumisen arviointiin liittyvä osaaminen kuitenkin syveni.

”Ykkösjuttu oli se, että työterveyshuollon rooli jäsentyi ja merkitys kirkastui. Tiedän entistä paremmin, mihin omassa työssä kannattaa kiinnittää huomiota ja mitä voi tehdä paremmin.”

Tärkeänä antina hän pitää myös tutustumista muihin erikoistuviin lääkäreihin ja Työterveyslaitoksen asiantuntijoihin:

”Saman käytävän varrella työskenteli asiantuntijoita, jotka ovat kirjoittaneet tämän alan ammattikirjallisuutta. Nyt kun tunnemme toisemme, neuvon kysyminen on helppoa myöhemminkin.”

Tavoitteena on ehkäistä sairastumista

Tulevaisuudessa, työterveyshuollon erikoislääkärinä, Mikko Vahvaselkä haluaa kehittää erityisesti työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä.

”Yhteistyö saisi olla mahdollisimman ennalta ehkäisevää. Ei riitä, että asioihin puututaan, kun jotain on jo tapahtunut. Tavoitteena on ehkäistä työntekijöiden sairastuminen ja sairauspoissaolot, eikä se onnistu ilman yhteistyötä.”

Vahvaselkä korostaa, että työterveyshuollon toiminnan on oltava vaikuttavaa. Vaikuttavuutta pitää myös mitata ja seurata.

Kuva: Sirpa Levonperä

Kiitos kysymyksestä! Työyhteisönne on jo osoittanut joustavaa oppimiskykyä. Nyt siis innokkaasti seuraavien oppimishaasteiden kimppuun:

1. Pohtikaa palaverien tarkoitus

Pohtikaa ja tarvittaessa kyseenalaistakaa yhteisten kokoontumisten luonnetta. Mitkä ovat enemmän tiedottavia, mitkä taas sisältävät keskustelua tai yhdessä työstämistä?

Tiedotusluonteisiin voi kokeilla vaikka tallennettuja videoviestejä, jotka kukin voi katsoa itselleen sopivimpana aikana sopivimmassa paikassa.

Aktiivista yhteistekemistä sisältävät hetket taas kannattaa ajoittaa mahdollisimman paljon etukäteen. Silloin mahdollisimman moni voi tarvittaessa saapua paikan päälle tai tilaisuuden järjestäjä ehtii suunnitella ja valmistella tarkoituksenmukaiset virtuaaliset fasilitointikeinot.

Sopikaa vakiopalavereihinne osallistumisen pelisäännöt eli keskustelkaa, mitkä ovat ensisijaisesti lähitapaamisia ja mihin voi osallistua etänä. Kannattaa myös sopia tämän merkintätapa kalenterikutsuun.

2. Ottakaa tekniikka haltuun

Hankkikaa hyvät mikrofonit ja kuulokkeet. Lähitapaajien huoneessa hyvä kaiutinmikrofoni maksaa hintansa takaisin pian käytön sujuvoittajana. Opetelkaa laitteiden yhdistämisen hienoudet ja kokeilkaa kohinanvaimennuksien hyötyjä.

Opetelkaa etäkokoussovellusten monipuolisia ominaisuuksia myös mobiiliversioissa.

3. Sopikaa moderoijan roolista

Sopikaa palaveriin moderoijan rooli. Moderoijan päätehtävä on ajatella tapahtumaa etäosallistujien näkökulmasta.

Hän voi päivystää kokouksen kirjallista viestikanavaa ja avittaa etäosallistujien tasavertaista kohtelua – vaikkapa osoittaa heille puheenvuoroja tai selventää kokoushuoneessa puhuttua.

Kun moderoijan vuoro kiertää, saavat kaikki hiljalleen kokemusta etäosallistujien hyvästä huomioimisesta.

Etäkokouksen vetäminen on kognitiivisen ergonomian eli aivotyön kannalta todella monimutkaista ja kuormittavaa puuhaa.

Kannattaa keventää kuormaa jakamalla rooleja: yksi huolehtii tavoitetta tai agendaa edistävästä tekemisestä, toinen huolehtii ryhmätyömenetelmien suunnittelusta ja toteutuksesta ja kolmas seuraa etäosallistujien tilannetta.

4. Opetelkaa sinnikkäästi virtuaalisia ryhmätyökeinoja

Lähikokouksen puheeseen perustuvat osallistumistavat käyvät etäkuulijalle pidemmän päälle puuduttaviksi. Ne ovat myös aika hitaita, jos osallistujia on paljon.

Taklatkaa videoväsymys opettelemalla monipuolinen valikoima virtuaaliseen ympäristöön soveltuvia ryhmätyö- eli fasilitointikeinoja. Harjoitelkaa niitä sinnikkäästi eri tilanteissa, kunnes löydätte muutaman omaan tekemiseenne sopivan.

Turvallinen kokeilu ja tekemisessä harjaantuminen ovat vaiheita, joita tarvitaan välttämättä sovellusten teknisen asentamisen lisäksi. Varatkaa siis yhdessä harjoittelemisellekin aikaa.

5. Suhtautukaa alkukankeuteen lempeästi

Jatkuvat alkukankeudet kuuluvat uudistuvaan työympäristöön. Näihin tohtorilla ei ole lääkettä.

On siis hyvä opetella suhtautumaan niihinkin joustavasti ja lempeästi. Aina olemme jossain uudessa kikassa vajavaisia, mutta toisiamme kannustaen ja hyviä kokemuksia jakaen tulemme yhdessä sujuvammiksi.

Hyviä hybridihetkiä porukallenne!

Työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä työsuojelun yhteistoiminnassa työpaikalla. Hänen toimikautensa kestää kaksi kalenterivuotta, ellei toisin sovita.

Työsuojeluvaltuutettu valitaan työpaikalla, jossa työskentelee säännöllisesti vähintään kymmenen työntekijää. Pienemmälläkin työpaikalla valtuutettu voidaan valita. Työsuojeluvaltuutetulle valitaan kaksi varavaltuutettua.

”Työsuojeluvaltuutetun tehtävä sopii ihmiselle, joka tarttuu mielellään monenlaisiin asioihin. Työ ei ole ainakaan yksitoikkoista”, sanoo erityisasiantuntija Hanna Uusitalo Työterveyslaitoksesta.

Hän suunnittelee, toteuttaa ja kehittää Työterveyslaitoksen työsuojelukoulutuksia. Niihin osallistuvista valtaosa on työsuojeluvaltuutettuja ja työsuojelupäälliköitä.

Tänä syksynä monella työpaikalla järjestetään työsuojeluvaalit. Esitimme Uusitalolle kymmenen kysymystä työsuojeluvaltuutetuista ja heidän roolistaan:

1. Miksi kannattaa pyrkiä työsuojeluvaltuutetuksi?

Ensinnäkin on tärkeää, että työpaikalta löytyy henkilöstön edustaja työsuojelun yhteistoimintaan.

Työpaikalla tehdään päätöksiä joka tapauksessa. Se, että henkilöstön ääni ei kuulu päätöksenteossa, on monella tapaa harmillista. Silloin päätöksiä tehdään sumean tiedon varassa, eivätkä ne perustu käytännön kokemukseen työn arjesta.

Jos kokee, että työpaikalla asiat ovat huonosti, niitä kannattaa lähteä parantamaan. Työpaikoilla tehdään tosin nyt jo paljon hyviä työsuojeluun liittyviä asioita. Aina voi kuitenkin miettiä, mitä tehdä toisin, jotta työn saisi sujumaan entistä paremmin.

2. Mitä työsuojeluvaltuutettu saa tehtävästä itselleen?

Työsuojeluvaltuutettu saa aiempaa laajemman näkökulman omaan työpaikkaansa, koko toimialaan ja työsuojelutoimintaan ylipäätään. Moni valtuutettu kokee olevansa näköalapaikalla.

Lisäksi tehtävän hoitaminen antaa uuden ulottuvuuden omaan työhön, laajentaa osaamista ja kasvattaa verkostoja.

3. Pidetäänkö työsuojeluvaltuutetun tehtävää kiinnostavana?

Jotkut koulutuksiimme tulevista työsuojeluvaltuutetuista sanovat, että ketään muutakaan ei asettunut ehdolle. En tiedä, onko se suomalaista vaatimattomuutta vai onko tehtävään oikeasti menty puolipakolla.

Kun työsuojelun kokonaisuus hahmottuu ja valtuutetun tehtävässä pääsee syvemmälle, monet kuitenkin innostuvat.

Innostukseen vaikuttaa myös se, miten työsuojelun yhteistoiminta on toteutettu työpaikalla ja pääseekö valtuutettu käyttämään siinä omaa asiantuntemustaan.

4. Miten kiteyttäisit työsuojeluvaltuutetun roolin?

Minusta työsuojeluvaltuutetun roolissa on olennaista, että työnantajan ja työntekijöiden edustajat käyvät keskustelua aktiivisesti ja ilman vastakkainasettelua.

Kullakin on oma roolinsa, ja kaikkia tarvitaan työpaikalla. Tarkoitus on luoda yhdessä hyviä käytäntöjä, joilla pidetään huolta porukasta.

Olen työsuojelun yhteistoiminnan puolestapuhuja!

5. Millaisia vuorovaikutustaitoja työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Työsuojeluvaltuutettu on henkilöstön edustaja ja paljon tekemisissä edustamiensa työntekijöiden kanssa. Pitäähän hänen pysyä kärryillä siitä, mitä heille kuuluu.

Vuorovaikutus on esimerkiksi juttelemista ja esillä olemista. Hyvä valtuutettu on helposti lähestyttävissä työturvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn liittyvissä asioissa.

Työsuojelun yhteistoimintaan kuuluu, että henkilöstön ja työnantajan edustajat hoitavat asioita yhdessä. Työsuojeluvaltuutettu tarvitsee siinä myös rohkeutta, jotta hän pystyy ottamaan asioita esille.

6. Millaista tietoa uusi työsuojeluvaltuutettu tarvitsee?

Kun tuntee työturvallisuuslain, työsuojelun yhteistoimintalain ja työterveyshuoltolain, pääsee jo pitkälle. Oman toimialan ja työpaikan keskeiset kuormitustekijät tai altisteet on hyvä tuntea.

Kannattaa paneutua työpaikan riskinarviointiin: mitä tähän mennessä on todettu ja tehty? Lisäksi pitää tutustua niihin työpaikan olemassa oleviin käytäntöihin, joilla huolehditaan, että ihmiset pysyvät terveinä ja työkykyisinä.

Uusi työsuojeluvaltuutettu tuntee oman työnsä, mutta hänen on perehdyttävä myös edustamiensa työntekijöiden työhön.

7. Mikä uutta työsuojeluvaltuutettua mietityttää?

Uusi valtuutettu voi miettiä tilannetta, jossa joku työntekijä kääntyy hänen puoleensa ensimmäistä kertaa. Miten edetä asian kanssa?

Esimerkiksi tähän annamme valmiuksia työsuojelukoulutuksissamme.

Varsinkin epäasiallisen käytöksen ja kiusaamisen selvittely koetaan etukäteen vaikeaksi. Yleensä työpaikalla on toimintamalli, jonka mukaan edetään.

8. Mitä sanoisit työsuojeluvaltuutetun tehtävää harkitsevalle?

Kannustan ja rohkaisen asettumaan ehdolle, jos nämä asiat vähänkin kiinnostavat. Tehtävässä pärjää, kun ottaa asioita rohkeasti puheeksi.

Työsuojeluvaltuutetun ei tarvitse yksin keksiä ratkaisuja ongelmiin. Riittää, kun vie prosessia eteenpäin, toimii työntekijän tukihenkilönä ja etsii ratkaisuja yhdessä muiden kanssa. Yleensä ongelmat ratkaistaan linjaorganisaatiossa.

9. Mistä työsuojeluvaltuutettu saa tukea?

Työsuojeluvaltuutetulla on kaksi varavaltuutettua. Työpaikalla voi olla myös työsuojeluasiamiehiä ja muita työsuojeluvaltuutettuja. Heistä saa oman tukiverkoston.

Valtuutettu toimii usein työparina työsuojelupäällikön kanssa, joten työsuojeluasioita ei tarvitse pohtia pelkästään yksin.

Lain tulkintakysymyksissä voi arkailematta ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisen valtakunnalliseen puhelinneuvontaan.

10. Miksi työsuojeluvaltuutetun kannattaa kouluttautua?

Työsuojelu-uran alussa koulutus antaa valtuutetulle valmiuksia tehtävän hoitamiseen.

Koulutuksessa hän saa käsityksen siitä, mistä kaikesta työsuojelussa on kysymys. Työsuojelukoulutus myös jäsentää sitä kokonaisuutta niin, että omalla työpaikalla on helpompi tarttua asioihin.

Myöhemmin osaamisen päivittäminen on tarpeen uusien ideoiden herättämiseksi ja toimivien työsuojelukäytäntöjen kehittämiseksi.

Työnantajan pitää huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla on mahdollisuus saada tehtäväänsä koulutusta. Oikeus koulutukseen on mainittu työsuojelun valvontalaissa.