Tulevaisuuden vaeltavat ammattilaiset tekevät keikkaa verkossa

Osallistu

Digitaaliset sovellukset antavat tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia tarjota ja löytää työtä ilman perinteistä työsuhdetta. Tällä tavoin joukkoistettua työtä tehdään jo nyt.

Digitaaliset sovellukset ja alustat antavat tulevaisuudessa yhä enemmän mahdollisuuksia tarjota ja löytää työtä. Nämä tilanteet eivät muistuta enää perinteistä työsuhdetta.

Työtä tarjotaan ja otetaan vastaan usein keikkaluonteisesti, lyhyellä varoitusajalla ja ilman pitkiä rekrytointiprosesseja. Työntekijällä saattaa olla useita samanaikaisia keikkoja, samoin kuin työnantajalla useita keikkatyöntekijöitä. Työ myös usein tehdään verkossa.

Tämän onnistumiseen tarvitaan jonkinlainen sähköinen sovellus, johon rekisteröitymällä työn hakijat ja tekijät voivat kohdata nopeasti ja vaivattomasti. Sovelluksien avulla pyritään helpottamaan myös työsuhteisiin liittyvää byrokratiaa.

Työelämä silppuuntuu

Tällä tavoin joukkoistettua työtä tehdään paljon jo nyt ja sen uskotaan lisääntyvän tulevaisuudessa. Epätyypilliseksi kutsutusta silppu- tai pätkätyöstä voi tulla tyypillistä työtä. Tästä niin sanotusta alustataloudesta, sen leviämisestä ja vaikutuksista työhön tiedetään kuitenkin vasta vähän.

Ilmiön eri näkökohtia pohdittiin Vaeltavat ammattilaiset -seminaarissa Helsingissä toukokuussa 2016. Seminaarin kahdessa paneelikeskusteluissa uudenlaisen työn teettäjät, tekijät ja tutkijat pohtivat yleisön kanssa joukkoistetun työn mahdollisuuksia ja haasteita.

Ensimmäisessä paneelissa kuultiin näkemyksiä digitaalisesta työn jakamisesta Suomessa tällä hetkellä. Panelistit, jotka teettävät tavalla tai toisella joukkoistettua työtä, uskoivat sen voimakkaaseen lisääntymiseen lähivuosikymmeninä myös Suomessa. Maailmalla tällä tavalla työskennellään jo nyt paljon laajemmin.

Keskustelussa nousi esiin, että perinteisiä työpaikkoja, joihin mennään tiettyyn aikaan ja joista tullaan työpäivän jälkeen pois, on tulevaisuudessa yhä vähemmän. Sitä pidettiin enimmäkseen mahdollisuuksia luovana vaihtoehtona.

”Meidän lapsenlapsemme kysyvät meiltä silmät pyöreinä, että vaari, menittekö te tosiaan töihin johonkin erilliseen paikkaan – joka päivä kahdeksaksi tunniksi niiden samojen ihmisten kanssa”, tiivisti tulevaisuudenkuvan sarjayrittäjä, Microtask Oy:n toimitusjohtaja Ville Miettinen.

Työyhteisölle virtuaalinen vastine?

Joukkoistettu työn teettämisen tapa voi olla uhka monelle perinteiselle yritykselle ja niiden työntekijöille. Toisaalta se voi myös synnyttää uusia kasvuyrityksiä, uusia työpaikkoja ja uudenlaista työkulttuuria.

Seminaarin toisessa paneelikeskustelussa pohdittiin joukkoistetun työn ja alustatalouden tulevaisuutta. Keskustelemassa oli tutkijoita, yrittäjiä ja joukkoistetun työn tekijöitä.

Keskeiseksi haasteeksi tämän tyyppisen työn tekemisessä nähtiin työhyvinvoinnin turvaaminen. Kun pysyvää työyhteisöä ei ole, sosiaalinen kanssakäyminen ja kollegoiden tuki voivat jäädä vähiin. Tulevaisuudessa työyhteisölle onkin löydyttävä jonkinlainen virtuaalinen vastine. Yhteisölliset työtilat ovat yksi kasvava trendi itsensä työllistäjillä.

Panelistien mielestä reiluus, työtä vastaava palkka, läpinäkyvyys ja sen myötä turvallisuus ovat alustatyössä keskeisiä pelisääntöjä. On tiedettävä, kenelle töitä tekee. Työn on oltava sitä, mitä luvataan ja samasta työstä on kohtuullista maksaa kaikille tekijöille sama palkka.

Työnantajien ja työntekijöiden pitää olla mahdollista antaa kaikille palvelun käyttäjille näkyvä arvio toisistaan keikan jälkeen. Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Mervi Hasu muistutti, että pahimmillaan työtä voisi tietämättään tehdä vaikka terroristille, jos eettiset lähtökohdat eivät ole kunnossa.

Eroon liiallisesta sääntelystä

”Vaeltavaan ammattilaisuuteen tarvitaan tukirakenteita, joita on hyvä luoda harkiten ja analyyttisesti”, totesi seminaariin tervehdyksensä tuonut oikeus- ja työministeri Jari Lindström.

”Digitaaliseen työympäristöön liittyvät monet juridiset kysymykset ovat vielä ratkaisematta. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla hämillään. Jakamistalouden, joukkoistamisen ja alustatalouden ilmiöt ovat niin voimakkaassa kasvussa, ettei niitä kukaan vielä täysin hallitse”, Lindström sanoi.

"Vaari, menittekö te tosiaan töihin johonkin erilliseen paikkaan – joka päivä kahdeksaksi tunniksi niiden samojen ihmisten kanssa"

Paneelien keskustelijat viittasivat usein ”byroslaviaan” eli liian sääntelyn aiheuttamiin hankaluuksiin työelämän kehittymisessä. Perinteisen työnhaun kautta työn saaminen on yhä vaikeampaa eivätkä työt ja niiden tekijät kohtaa. Tähän alustatalous nähtiin suurena helpotuksena.

”Huonointa työelämä on silloin, kun ei ole työtä ollenkaan”, muistutti yrittäjä Martti Kouhi Solventor Oy:stä.

Kouhin mukaan alustatalous voi joustavuudellaan räjäyttää vanhan ”korporaatiomaailman”. Hänestä pitäisi välttää kahlitsemista liiallisella sääntelyllä, koska sääntelyn myötä kotimaistakin alkuperää olevat alustat valuvat Suomesta ulkomaiseen omistukseen.

Myös tutkija Mervi Hasu heitti haasteen ministeriöille ja ammattijärjestöille: ”Alustatalouden tulo on ajateltava uutena tulevaisuuden rakenneinnovaationa.”

 

Vaeltavat ammattilaiset -seminaari 19.5.2016 oli osa Työelämä 2020 -hankkeen järjestämien WorkUp-tapahtumien sarjaa. Tapahtuman yhteistyökumppanit olivat Tekes ja Työterveyslaitos. WorkUp on foorumi, jossa keskustellaan uusista tavoista tehdä ja teettää työtä. WorkUp-keskustelu jatkuu syksyllä, jolloin teemana ovat yhteisölliset työtilat.

 

”Huonointa työelämä on silloin, kun ei ole työtä ollenkaan.”

Sipriina Ritaranta SipriinaR

Toimituksemme suosittelee

Työterveyslaitoksen sisältöä
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut
Työterveyspsykologi Johanna Välimäki Työterveyslaitoksesta sanoo, että ammattilaisen ja asiakkaan vuorovaikutus on harvoin tasavertaista ja vastavuoroista. Juuri se on omiaan synnyttämään tunnekuormitusta. Ajatellaan vaikka hierojaa, jonka vastaanotolle tulee selkäjumista kärsivä asiakas. Rentouduttuaan asiakas alkaa kertoa raskaasta elämäntilanteestaan. Hieroja ei välttämättä ole tilanteessa ihan vapaana omana itsenään. ”Vaikka työntekijä olisi tosi väsynyt eikä millään jaksaisi olla sinä päivänä töissä, hän ei voi näyttää sitä asiakkaalle. Tunteiden hillitseminen vie voimia”, Välimäki sanoo. Hänen mukaansa rooliodotukset lisäävät kuormitusta. Työntekijän odotetaan ehkä olevan hyvin empaattinen ja aurinkoinen ja ottavan vastaan kaiken, mitä asiakas sanoo. Tunnekuormitus latistaa tunteita Tunnekuormitus on yksi asia, jota käsitellään Työterveyslaitoksen julkaisemissa Pötki pitkälle! -suosituksissa. Tietopaketti antaa keinoja työn kuormitustekijöiden hallintaan varsinkin sosiaali- ja terveysalan yrittäjille ja työntekijöille. Keinot sopivat myös muille. Tavoitteena on lievittää fyysistä, psykososiaalista, kognitiivista ja eettistä kuormitusta. Johanna Välimäki on ollut mukana laatimassa suosituksia. Hän sanoo, että ihmisten kanssa työskentelevien on hyvä tiedostaa tunnekuormitus ilmiönä. ”Muuten tunnekuorma…

Jokin uusi asia alkaa pyöriä mielessä. Se voi olla vaikka sana, joka toistuu ihmisten puheissa ja tuntuu liittyvän tähän aikaan. Ajatukset palaavat asiaan suorastaan häiritsevästi. Pitää selvittää, mistä siinä on kyse.

Minna Toivasen tutkimusideat syntyvät tyypillisesti näin. Hän kirjoittaa muistiin pieniäkin ajatuksia, joita herää vaikkapa tutkimushaastatteluja tehdessä. Meneillään oleva tutkimus on monesti poikinut aiheen seuraavaan.

”On ihana lähteä suunnittelemaan jotain täysin uutta. Silloin saa ideoida ja temmeltää vapaasti.”

Toivanen työskentelee vanhempana asiantuntijana Työterveyslaitoksessa. Hän uppoutuu työelämän uusiin ilmiöihin usein erityisasiantuntija Kirsi Yli-Kaitalan kanssa.

Kohti yhteiseksi koettua työelämää

Kasvatustieteilijä Minna Toivanen aloitti Työterveyslaitoksessa noin 20 vuotta sitten. Sosiologi Kirsi Yli-Kaitala on ollut talossa kymmenisen vuotta – siitä lähtien, kun heidän ensimmäinen yhteinen projektinsa alkoi.

Yhteiset tutkimukset ovat liittyneet muun muassa työyhteisön monimuotoisuuteen, ajanhallintaan ja psykologiseen turvallisuuteen.

”Työelämä saisi olla nykyistä yhdenvertaisempaa ja yhteisöllisempää. Haluamme tuottaa ihmisille uusia oivalluksia ja näkökulmia”, Toivanen sanoo.

Heillä on selkeä työnjako: Toivanen suunnittelee, koordinoi ja johtaa hankkeita ja on enemmän tutkijan roolissa. Yli-Kaitalan vahvuus on tiedon yleistajuistaminen ja levittäminen. Hän kirjoittaa käytännönläheisiä oppaita, luennoi, viestii ja valmentaa työyhteisöjä hankkeiden aiheista.

Ajanhallinta on koko työyhteisön asia

Tutkimuksista varsinkin Työsuojelurahaston rahoittamat ”AikaJärjestys asiantuntijatyössä” ja ”Yhteensattumia” ovat olleet molemmille henkilökohtaisesti tärkeitä. Niissä on saanut toteuttaa itseään.

Asiantuntijoiden ajanhallintaa tarkastellut tutkimus lähestyi aihepiiriä uudella tavalla:

“Tein hankkeessa ajanhallintaoppaan. Ajanhallinnasta oli olemassa valtavasti oma-apuoppaita, jotka oli kirjoitettu yksilön näkökulmasta. Me otimme mukaan työyhteisön näkökulman”, Kirsi Yli-Kaitala kertoo.

Hän vetää Työterveyslaitoksen Aika & fokus -verkkovalmennusta, joka perustuu tutkimustietoon. Työn merkitys tulee esille, kun kuulee, että valmennuksesta on työpaikoilla konkreettista hyötyä.

Yhteensattumia-tutkimus nosti esiin psykologisen turvallisuuden arvon työyhteisöille. Senkin hankkeen tuotoksena julkaistiin opas – Pelotta töissä.

Työtä saa tehdä levollisin mielin

Minna Toivaselle on tärkeää, että hänen tuottamansa tieto ei mene pelkästään tutkijayhteisölle, raportteihin ja tieteellisiin artikkeleihin.

”Siksi arvostan niin paljon Kirsin työtä tiedon levittämisessä ja hänen tekemiään oppaita. Ne on tarkoitettu tavallisille työntekijöille.”

”Yhteistyö Kirsin kanssa on mutkatonta ja hauskaa. Tykkään hänen ajattelustaan todella paljon. Hän ei tee asioita niin kuin aina ennenkin, vaan lähtee etsimään uusia tapoja.”

Kirsi Yli-Kaitala kuvailee työkaveriaan mahtavaksi projektipäälliköksi. Isotkin kokonaisuudet etenevät sulavasti ja ilman hätiköintiä.

”Hankkeissa ei ole kiireen tuntua. Kun puikoissa on hyvän ajanhallinnan omaava ihminen, kaikille tulee levollinen fiilis.”

Tiivis työhuoneyhteisö antaa voimaa

Tutkijoilla on ikävä Helsingin Töölössä sijaitsevaa työhuonettaan ja erityisesti huonekavereitaan. Ennen koronaa kuuden hengen porukasta ehti muodostua tiivis yhteisö.

”Meillä oli kauhean kivaa, paljon huumoria ja pieniä rupatteluhetkiä. Kaipaan myös sitä, että saan esittää kysymyksiä muutenkin kuin kirjoittamalla viestin tai soittamalla”, Kirsi Yli-Kaitala sanoo.

Hän ja Minna Toivanen istuvat töissä selät vastakkain. Toisen mielipidettä on helppo kysyä koputtamalla olalle: Miltä tämä kuulostaa? Onko suunta oikea? Mitä tekisimme tämän asian kanssa?

”Kun minulla on jokin ajatus, joka on epäselvä vielä itsellenikin, saatan höpistä siitä Kirsille. Hän nappaa nopeasti kiinni ajatuksesta ja pääsee jyvälle. Se auttaa minua eteenpäin”, Toivanen sanoo.

Pahentaako viestintä infoähkyä?

Molempien mielestä tutkijan kuuluu viestiä tutkimuksensa tuloksista. Oikea tapa ja muoto kuitenkin mietityttävät:

”Välillä tulee epätoivoinen olo. Sosiaalinen media on täynnä kaikkea. Haluaako sinne syytää vielä lisää tavaraa? Jaksaako kukaan lukea raportteja, tiedotteita, esitteitä ja mainoksia tai katsoa videoita”, Minna Toivanen pohtii.

Tulevaisuudessa hän haluaisi selvittää työn ydintä. Esimerkiksi asiantuntijan aika voi kulua tehtäviin, jotka tuntuvat turhilta tai muille kuuluvilta. Epäsopivasta tehtävästä on kyse vaikkapa silloin, kun professori joutuu huolehtimaan kopiokoneen toimivuudesta.

Toivasta kiinnostaa, miten työn ytimen löytää ja miten sitä voi kirkastaa. Olisiko siinä seuraavan tutkimuksen aihe?

Kuva: Sirpa Levonperä

Noin vuosi sitten Jie Li aloitti uudessa työpaikassa, Työterveyslaitoksessa. Kyse oli sosiaalipsykologian yliopisto-opintoihin liittyvästä harjoittelusta. Työkaverit vinkkasivat, että heillä on talossa sählyporukka.

Pelivuoro oli tiistaisin aamukahdeksalta. Lähes tunnin matka kotoa urheiluhalliin tarkoitti, että kello piti laittaa herättämään kuudelta. Se tuntui todella aikaiselta.

”Pakko sinne on mennä verkostoitumaan”, Li ajatteli.

Vasta myöhemmin hän tunnisti, että kokemus kytkeytyi ilmiöön nimeltä FOMO. Lyhenne tulee sanoista ”fear of missing out”. Se suomennetaan yleensä paitsi jäämisen peloksi.

Nykyisin Li työskentelee Työterveyslaitoksessa väitöskirjatutkijana. Hän on mukana tutkimushankkeessa Työstä mieltä ja mielenterveyttä – eri sukupolvet työelämän aallokoissa. Siinä tarkastellaan varsinkin nuorten aikuisten työhyvinvointia.

Some vahvistaa ikävää tunnetta

FOMO-ilmiö yhdistetään yleensä nuoriin ihmisiin. Tunne paitsi jäämisestä voi syntyä esimerkiksi silloin, kun tietää kaveriensa olevan parhaillaan hauskoissa bileissä. Itse ei oikein jaksaisi lähteä kotoa.

Tietoisuus siitä, että ei ole mukana yhteisessä hauskanpidossa, tuntuu ikävältä. Tunne vain vahvistuu, kun näkee sosiaalisessa mediassa välähdyksiä illan käänteistä.

Opiskelijoille voi syntyä paitsi jäämisen kokemuksia, koska tarjolla on – normaaleina aikoina – paljon opiskelijatapahtumia ja muita rientoja. Mihin osallistua? Mitä jättää väliin? Missä tutustuisi uusiin ihmisiin? Milloin on parempi viettää ilta tenttikirjojen parissa?

Jie Lin mukaan FOMO määritellään käsitykseksi tai peloksi siitä, että jää paitsi jostain palkitsevasta kokemuksesta. Kokemuksen ei tarvitse olla aina tapahtuma, vaan se voi olla myös jokin somessa käytävä ryhmäkeskustelu. Joka tapauksessa pois jääminen stressaa.

Työkaverit saavat tietoa, minä en

Paitsi jäämisen pelko nousi ilmiönä esiin parikymmentä vuotta sitten. Vuonna 2013 sitä käsiteltiin psykologian alan tutkimusartikkelissa, jonka mukaan ilmiötä luonnehtivat pelko, ahdistus ja huoli.

Viime aikoina FOMOsta on alettu puhua myös työnäkökulmasta. Vuonna 2020 amerikkalaistutkijat julkaisivat sitä koskevan mittarin, jonka taustalla ovat sosiaalinen vertailu kollegoihin ja uraa edistävät tilaisuudet. He tunnistivat ilmiössä kaksi ulottuvuutta:

Ensinnäkin työntekijä on huolissaan siitä, että hän jää ilman jotain työnsä kannalta olennaista tietoa. Samaan aikaan joku työkaveri pääsee käsiksi tähän tietoon. Toinen ulottuvuus liittyy työpaikan ihmissuhteisiin. Se on huolta esimerkiksi siitä, että jää paitsi tärkeistä mahdollisuuksista verkostoitua.

”Toisin sanoen ihminen pelkää jäävänsä pois jostain tärkeästä jutusta, joka saattaisi auttaa häntä työuralla tai vahvistaa suhteita työkavereihin tai asiakkaisiin”, Li kiteyttää.

Stressi ja unettomuus on yhdistetty FOMOon

Tutkimuksissa paitsi jäämisen pelko on yhdistetty muun muassa sosiaalisen median ongelmakäyttöön, tyytymättömyyteen, stressiin ja unettomuuteen. Yhdessä tutkimuksessa löydettiin yhteys myös työuupumukseen.

”Töissä FOMO voi johtaa siihen, että käy jatkuvasti tarkistamassa sähköpostia, intraa, Teamsia ja sosiaalista mediaa. Jopa lomalla pitää varmistaa, ettei mikään tärkeä viesti tai keskustelu vain jää huomaamatta”, Jie Li sanoo.

Mielenterveyttä ja nuoria aikuisia koskevaan Työterveyslaitoksen tutkimukseen ajateltiin ensin sisällyttää hieman FOMO-näkökulmaa. Se rajautui lopulta pois.

Lin mielestä työelämää on kuitenkin hyvä tarkastella myös paitsi jäämisen pelon kautta. Vaikka tutkimustietoa ei vielä runsaasti ole, voisi ajatella, että riskiryhmässä ovat työuraansa aloittelevat nuoret.

”Nuoret ja vastavalmistuneet kokevat usein epävarmuutta. Haasteena on kiinnittyä onnistuneesti työyhteisöön ja rakentaa työura, joka vastaa omaa koulutusta ja arvoja.”

Työolot voivat lievittää tai ruokkia FOMOa

Vastalääkkeeksi FOMOlle on tarjottu JOMOa. ”Joy of missing out” tarkoittaa paitsi jäämisen riemua. Keskitytään siis käsillä olevaan hetkeen sen sijaan, että mietitään, mitä jossain muualla on tarjolla samaan aikaan.

Jie Lin mielestä ratkaisu ei silti saa jäädä vain yksittäisen ihmisen harteille. Työpaikalla merkitystä on myös työoloilla:

Kun työpaikalla viestitään sujuvasti, ilman tietoa jäämisen pelko voi lievittyä. Pakonomainen viestien selaaminen taas voi vähentyä yhteisillä pelisäännöillä. Sovitaan vaikka, ettei viestejä lähetellä enää työajan jälkeen. Silloin niitä ei tarvitse käydä tarkistamassa vapaalla.

Myös yhteisöllisen työkulttuurin kautta voidaan vaikuttaa. Luodaan sellaista ilmapiiriä, jossa omaa uraa ja menestymistä ei tarvitse verrata kollegoihin.

Jutun alussa Li kertoi esimerkin tilanteesta, jossa hän ei olisi jaksanut lähteä verkostoitumaan työpaikan sählyporukkaan. Miten sen kanssa kävi?

”Raahauduin väkisin pelaamaan. Kyllä se kannatti. Liikunta virkisti mukavasti ennen työpäivää, ja samalla tutustuin ihmisiin. En kuitenkaan usko, että nykyinen työpaikkani oli sählystä kiinni.”