Tunteet pinnassa töissä? Kerro meille kokemuksistasi

Osallistu
Hauska hetki palaverissa: yksi osallistujista nauraa.

Työpaikoilla tunnetaan monenlaisia tunteita: iloa, innostusta, onnea, surua, pettymystä, pelkoa, syyllisyyttä, myötätuntoa, kateutta, vihaa, ärtymystä, rakkautta, helpotusta.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.

Vastaa kyselyyn

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä. Vain tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Ei näy kommentissasi, tieto kerätään ainoastaan toimitusta varten.

Vastaukset

Lukijamme innostuivat kommentoimaan seuraavasti:

Myötätuntoa

Minulla oli hiljattain raskas jakso elämässäni. Vaikka en kovin paljon puhunut tilanteestani työpaikalla, työkaverit huomasivat pahan oloni. Olin yllättynyt ja liikuttunut siitä myötätunnosta, jota sain osakseni. Myötätunto näkyi ystävällisinä katseina, kysymyksinä "miten pärjäilet" ja ehdotuksina, että antaisin osan töistäni muiden hoidettavaksi. Minulle tuli vahva tunne siitä, että kelpaan töissä silloinkin, kun olen vähän alakuloinen ja työpanokseni ei ole sataprosenttinen.

Itkusilmä   |    13.11.2018 09:09

Sain tarpeeksi tunneövereistä

Aikaisemmin elämässä olen ollut työpaikoissa, joissa muutamat räiskähtelevät ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen terrorisoida muita jatkuvilla tunteenpurskahduksillaan. Ne kokemukset riittivät, arvostan rauhallisempaa meininkiä työpaikalla. Voimakkaat purkaukset eivät kuulu työpaikalle ollenkaan eikä työkavereiden tehtävä ole terapoida näitä yksilöitä. Onneksi nykyisessä työpaikassa tunteiden näyttäminen on laimeaa ja maltillista.

Matalalla profiililla   |    13.11.2018 09:34

Ilo tarttuu

Viimeksi tänään aamulla huomasin, että ilo ja erityisesti nauru tarttuvat ihmisestä toiseen ja saavat hyvälle mielelle. Omalla työpaikalla valitettavan harvoin nykyään kaiken kiireen keskellä on aikaa yhteisiin iloisiin hetkiin.

Ilopilleri   |    13.11.2018 09:53

Silloin harmitti

Jokin aika sitten kuulin omaan työhöni ja lähitiimiini liittyvistä muutoksista eräältä kollegaltani. Hänellä tuntui olevan yksityiskohtaista tietoa tulevista muutoksista, joista minä tai muut, joita asia koski, en tiennyt mitään. Silloin minua harmitti ja olin todella vihainen. En vienyt asiaa eteenpäin, vaikka olisi varmaan pitänyt . Lähinnä kyräilin itsekseni.

Elsi   |    13.11.2018 10:02

Kiukkuinen esimies

Yhdessä ensimmäisistä työpaikoistani esimiehellä oli tapana huutaa alaisilleen. Aamupalaverit olivat yhtä piinaa, kun tämä pomo oli meihin tyytymätön ja vihainen. Keksin hyvän keinon lievittää pelkoani. Esimies oli aika pienikokoinen ja kuvittelin hänet mielessäni lapsuuden satukirjan ilkeäksi menninkäiseksi. Joskus oli vaikea olla hymyilemättä, kun näin pöydän päässä kiukkuavan menninkäisen iskemässä nyrkkiä pöytään.

Hepa   |    13.11.2018 10:15

Nöyryytys

Kun nyt oikein mietin, niin viime aikoina yleisin tunne on ollut nöyryytys ja häpeä. Tunnen olevani työpaikalla näkymätön, minut ja työni vaietaan ja sivuutetaan.

Näkymätön   |    13.11.2018 10:27

Yhteenkuuluvuudentunnetta

Meillä on työyhteisö, jonne saamme tulla kaikenlaisten tunteidemme kanssa. Ei tarvitse esittää tai teeskennellä mitään. Päällimmäinen tunteeni on työnilo ja yhteenkuuluvuudentunne, tämä on minun porukkani!

X   |    13.11.2018 11:48

Tunne se on tämäkin

Näin meidän kesken voin kertoa, että ketuttaa. Ankarasti. Usein.

-   |    13.11.2018 14:12

Tunteet pinnassa

Kyllä työpaikalla saa tunteita näyttää, sillä olemmehan ihmisiä!

Onnistumisista ja iloista toivoisin puhuttavan enemmän. Tuntuu, että meillä suomalaisilla on taipumus melankoliaan ja vähättelyyn, vaikka oikeasti välillä olisi isostikin syytä juhlaan. Yhdessä tekemistä ja naurua pitää työpaikalla olla, joten toivoisin että kiire, etätyöt ja joustot eivät kokonaan karsisi yhteistä iloittelua ja pientä hassuttelua työpaikoilta.

Kuitenkaan aivan hallitsemattomasti ei tunteita saisi päästää valloilleen, vaan käsitellä erityisesti negatiiviset tunteet sitten pienemmässä porukassa, jos on tarpeen työpaikalla aihetta käsitellä ja myös työterveyshuoltoa voi hyödyntää, sillä heillä neutraalimpi rooli. Varsinkaan kiukuttelu ei kuulu työpaikalle, vaan rakentava keskustelu paremminkin. Suruja itse kullakin tulee kohdalle, onneksi työkaverit voivat olla myös tukena ja sallitaan myös epätäydellisyys.

Inhimillisyys edellä   |    13.11.2018 15:39

Tieto vähentäisi tuskaa

Meidän työpaikallamme tunteet nousevat pintaan muutosmylläköissä. Niiden aikaan on hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa tulevasta. Tiedottaminen henkilöstölle on valitettavan heikkoa ja se sitten puhututtaa pienissä porukoissa, spekulaatiot käyvät kuumina kahvihuoneessa ja käytävillä.

...   |    13.11.2018 17:34

Kieltämisestä tasapainoon

Johtoryhmässämme oli vuosia sitten valtaosa jäseniä, joiden mielestä tunteista puhuminen ei kuulunut työpaikalle. No eipä niistä sitten puhuttukaan, asialinjalla ja faktaan perustuen vaan. Ennen pitkää ryhmä ajautui kriisiin, johtaja erotettiin, muutama muu vaihtoi työpaikkaa omasta halusta. Uuden johtajan alkukausi oli patoutumien purkautumista ja yhteisen linjan yksityiskohtaista työstämistä. Nykyään tunteista puhuminen ja fiiliksenkin perustuva analysointi on arkea. Ryhmä luottaa toisiinsa ja siellä on turvallista olla omana itsenään.

Tunne = luottamus   |    13.11.2018 19:39

opettajat

Opettajan työn suuri haaste on siinä, että päivän aikana voi joutua kohtaamaan oppilaan aggressiota verbaalisesti ja/tai fyysisesti tai lapsi voi kesken päivän uskoutua opettajalleen kipeästä kotiasiasta, joka vaatii opettajalta toimenpiteitä lastensuojelun ja joskus poliisille tutkintapyynnön tekemisen muodossa. Melkeinpä kuukausittain on tällaisia tilanteita, joissa kollega on vetänyt tunnin asiallisesti ja rauhassa lasten kanssa, vaikka mikä olisi, mutta sitten toisen kollegan tai kollegoiden läsnäollessa oppilaiden silmiltä suojassa tulee itku ja vapina ulos. Rankinta on se, että koulussa ei ole resurssia lähettää luokkaan opetusta jatkamaan joku muu siksi aikaa, että luokan oma opettaja saa koottua itsensä esim. väkivaltatilanteen jälkeen tai jos oppilas on kertonut esim. jonkin raskaan asian. Välillä tuollaiset tilanteet ovat suorastaan skitsofrenisia, kun menet luokkaan reippaana ottamaan ryhmän haltuun ja askartelemaan lumihiutaleita ikkunoihin, kun oppilaasi on juuri kertonut kokeneensa kotona perheväkivaltaa. Ilman työkavereiden myötäelämistä, nuo tilanteet olisivat joskus ylivoimaisia ja usein järjestelmä alkaa korjata itse itseään siten, että jos joku tarvitsee sen hetken itkutaon, ottaa joku toinen haltuunsa kaksi luokkaa ja niin taas elämä jatkuu.

Kaveria ei jätetä   |    13.11.2018 19:57

Positiivista palautetta

Olen herkkä ihminen ja minun on vaikeaa antaa positiivista palautetta. Pelkään, että alan itkeä, koska asia on minulle merkittävä ja aiheuttaa kropassani isosti tunteita. Olen kerännyt viime viikolla rohkeuteni ja annoin esimiehelleni useampaankin otteeseen positiivista palautetta konkreettisista asioista. Koin itsekin onnistuneeni, kun sain sanottua asiani loppuun asti.

Herkkis   |    15.11.2018 07:35

Huono käytös ei kuulu työpaikalle

On ikävää joutua työpaikalla keskustelemaan epäasiallisesta käytöksestä. Kyllähän me kaikki tiedetään, että työpaikka on työpaikka ja kenties kotona ”sallittavat” käyttäytymistavat eivät kuulu työpaikalle edes haastavissa tilanteissa. Asiat ovat asioita ja niistä on pystyttävä keskustelemaan asiallisesti.

Paha olo   |    15.11.2018 07:42

Ihana tunnelma tänään

Olipa jännää nähdä, mikä tunnelma työpaikalle syntyi pienestä eleestä. Ilman syytä oli kynttilöitä palamassa taukotilassa ja suklaata pöydällä.

Nautiskelija   |    15.11.2018 09:35

Kiitos tuntuu hyvältä

Kyllä se on niin, että tämä kissa elää kiitoksilla! Saan kiitoksista, hymyistä ja hyvistä palautteista virtaa työpäivään! Tuntuu mukavalta onnistua, kun tekee parhaansa.

Mirri   |    15.11.2018 12:50

Harmitusta ja kiitollisuutta

Olin olevinaan osaava uuden tietokoneohjelman käyttäjä. Kirjoitin innoissani kehittämisajatuksiani ohjelmassa ja vaivuin flow-tilaan. En välittänyt uudesta tavasta tehdä kirjauksia. Ajattelutyöni tulos katosi minulta bittiavaruuteen ja koin sen jälkeen harmitusta ja tyhjyyden tunnetta. Miten voi olla, että en muista siitä tekstistäni enää epätoivoisena mitään? Miksi ryntäsin uuden ohjelman kimppuun? Huhuilin työystäviltäni keinoa löytää tekstini jostain ja hehän auttoivat palauttamaan tekeleeni takaisin. Tähän aamuun mahtui monta eri fiilistä: intoa, pettymystä, tyhyyttä ja kiitollisuutta työystävien avusta!

Digi-kompastunut   |    15.11.2018 15:26

Tunnottomuuskin on onnellisuutta

Jäin miettimään, että olenko onnellinen, kun en työpäivän jälkeen koe oikeastaan mitään? Olen! En ole stressaantunut, minun mieltäni ei kaiherra mikään, olen tehnyt päivän työt hyvin ja olen vapaa irtautumaan töistä.

Ansku   |    15.11.2018 18:22

Tunnelukot auki

Minulla on työtoveri, joka on koskettanut syvimpiä tunteitani ja tarpeitani (tunnelukko) rakkaudella, jota hän säteilee ympärilleen. Minulta meni useampi kuukausi ymmärtää, mistä on kyse. Ajauduin elämässäni tilanteeseen, jossa aloin työstämään ja käsittelemään tunnelukkojani. Nyt ymmärrän jo, mistä on kyse, mutta työpaikalla huomaan työtoverini läsnäolon aiheuttavan minussa edelleen huomionkipeyttä ja mustasukkaisuutta. Olen jossain määrin päässyt siihen pisteeseen, että ajattelen näin vain käyneen itselleni, olen oppinut itsestäni todella paljon matkan varrella ja on kaunista, että joku ihminen onnistuu koskettamaan syvimpiä tarpeita ja tunteita toisessa. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. ❤️

Nanna   |    18.11.2018 06:37

Sovitut asiat

Kun sovituista asioista ja tekemisistä ei työkaveri pidä kiinni ja tämä toistuu niin siinä nousee väistämättä joskus ääni.

Yöunet meni ja hermot   |    19.11.2018 15:57

Työkaverin raivonpurkaukset

Osalle työyhteisön jäsenistä on sallittua saada raivokohtauksia: karjua kokouksissa kollegoille tai esimiehelle. Olen puhunut tästä esimiehen kanssa ja sanonut hänelle, että vaikka hän itse kestäisi esim. itseensä koskevan raivon, hänen ei pidä sietää sitä, koska se ei ole samalla tavalla sallittua kaikille työyhteisön jäsenille.

Tasa-arvo kaikessa   |    23.11.2018 16:16

Nöyryyttämistä

Kun esimies karjui minulle kahdenkeskisessä palaverissa, oli vaikea olla itkemättä. Mutta hänen tarkoituksensa lienee ollutkin nöyryyttää ja saada minut romahtamaan.

Alainen   |    23.11.2018 16:19
Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

Kun hoitajamme ovat työkykyisiä ja osaavia, potilaat saavat laadukasta hoitoa. Hyvinvoiva hoitaja jaksaa tehdä työtä sydämellä. Pyrin siihen, että olemme niin hyvä työnantaja, että saamme rekrytoitua lisää ammattitaitoista henkilöstöä, sanoo palvelupäällikkö Anu Poikala.

Hän työskentelee Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän (PHHYKY) Ikääntyneiden palvelut ja kuntoutus -toimialalla, Geriatrisessa osaamiskeskuksessa. Se tarjoaa perusterveydenhuollon osastopalveluja kolmen kunnan alueella: Lahdessa, Hollolassa ja Orimattilassa.

Poikala toimii noin 300 hoitotyötaustaisen henkilön esimiehenä. Hän kokee olevansa nimenomaan työkykyjohtaja.

”Vahvuuteni on, että tunnen henkilöstöämme aika hyvin – jopa nimeltä. Arvostan vuoropuhelua henkilöstön kanssa. Käymme säännöllisesti keskustelua asioista, jotka liittyvät osaamiseen ja työkyvyn haasteisiin. Myös tiivis yhteistyö työterveyshuollon kanssa on tärkeää.”

Poikala puhui työkykyjohtamisesta työpajassa, jonka järjesti Työterveyslaitoksen vetämä hanke Strateginen työkykyjohtaminen sote-muutoksessa.

Johtaminen lähtee strategiasta

Anu Poikala on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja sairaanhoitaja. Palvelupäällikön työssä pääpaino on henkilöstöjohtamisessa ja työn kehittämisessä.

”Työkykyjohtaminen lähtee yhtymän strategiasta. Kun johtaja toimii strategian mukaisesti ja linjakkaasti, hän näyttää mallia myös esimiehille”, Poikala sanoo.

Yhtymän strategia sisältää erilaisia näkökulmia – esimerkiksi vetovoimainen työnantaja ja helppo asiointi. Jokaisessa yksikössä mietitään esimiehen johdolla, miten heillä edistetään työnantajan vetovoimaisuutta ja asioinnin helppoutta.

Nämä keinot ja tavoitteet merkitään niin sanottuun tuloskorttiin. Poikala keskustelee tavoitteista jokaisen esimiehen kanssa, ja tavoitteiden toteutumista seurataan tietyillä mittareilla. Samalla keskustellaan yksikön työhyvinvointikyselyn tuloksista: Miten tiedot liitetään toisiinsa? Mitä toimenpiteitä tulokset edellyttävät?

”Järjestelmällisyys on minulle tärkeää. Emme voi mennä tuulen mukana.”

Esimies ei ole Facebook-kaveri

Anu Poikala kehuu alaisuudessaan toimivia esimiehiä, osastonhoitajia, erinomaisiksi. He johtavat yksiköitään hyvin itsenäisesti, eikä päällikkö ole joka päivä koputtelemassa heidän oveaan.

”Mutta olen myös vaativa. Vaadin, että asiat tehdään sovitusti ja aikatauluista pidetään kiinni. Jokaisen pitää vastata sanomisistaan ja tekemisistään. Koen, etteivät meidän esimiehemme edes tyytyisi muuhun.”

Poikala itse arvelee olevansa helposti lähestyttävä esimies. Jos häntä ei saa kiinni puhelimella, hän soittaa aina takaisin. Hän on selvillä monien alaistensa raskaista tilanteista kotona tai työpaikalla, mutta silti hän säilyttää tietyn välimatkan:

”Uskon, että ammatillinen esimies-työntekijä-asetelma on hyväksi. Liian syvälle toisen elämään ei pidä mennä. Minun valintani esimiehenä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on ollut, että en ole yhdenkään työntekijän Facebook-kaveri.”

”Työelämässä tulee tilanteita, joissa minun pitää antaa työhön liittyvää kritiikkiä. Jos työntekijän kanssa on kovin läheinen, sellaisen palautteen antaminen on vaikeaa”, Poikala sanoo.

Esimiesten vahvuuksista tehtiin maalaus

Ikääntyneiden palvelut ja kuntoutus -toimialan johto ja osastonhoitajat saivat toissa vuonna työstään palautetta 360-menetelmän avulla. Palautetta kerättiin niin työntekijöiltä, kollegoilta kuin omalta esimieheltäkin. Anu Poikala kävi palautteet läpi jokaisen esimiehen kanssa.

Myöhemmin järjestettiin kehittämisiltapäivä, jossa osastonhoitajaporukka keskusteli vahvuuksistaan ja heikkouksistaan. Paikalla oli myös Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän organisaatiotaiteilija Eili Ikonen. Kuulemansa perusteella taiteilija teki maalauksen esimiesten vahvuuksista eli siitä, mistä asioista he olivat saaneet erityisen hyvää palautetta.

Taulu on nykyisin Poikalan huoneessa. Hän on teettänyt siitä osastonhoitajilleen muistivihkoja. Niiden kansissa lukee muun muassa tulevaisuuteen suuntaaja, innostaja, ideoija ja mahdollistaja.

Osastonhoitajien yhteisessä iltapäivässä kaikki saivat myös pyytää toisilta neuvoja siihen, miten parantaa yhtä heikkouttaan. Sen tuloksena jokaiselle tehtiin Kinkkisyyden käyttöohje -kortti. Poikala halusi neuvoja palautteen antamiseen, ja hänen kortissaan lukee:

Muista katsoa myös taaksepäin. Anna oikea-aikaista ja konkreettista palautetta. Lisää spontaaniutta!

Työryhmät kehittävät osaamista

Geriatrisen osaamiskeskuksen hoitajat osallistuvat työn ja osaamisen kehittämiseen muun muassa työryhmien kautta. Työryhmiä on 12, ja niiden vetäjät ovat pääasiassa ”rivihoitajia”. Ryhmissä on edustaja kustakin yksiköstä.

Yksi ryhmä esimerkiksi keskittyy haavanhoito-osaamisen kehittämiseen, toisen asialistalla on ergonomia ja kolmas ryhmä pohtii työhyvinvointiin liittyviä kysymyksiä.

”Minä olen mukana jokaisen työryhmän palavereissa kaksi kertaa vuodessa. Se on yksi tapa tavata henkilöstöä, kuulla heidän ajatuksiaan ja ottaa yhdessä kantaa kehittämiseen”, Anu Poikala sanoo.

Parhaillaan kehittämiskohteena on muun muassa potilaan saapuminen osastolle ja hänen vastaanottamisensa. Jokaisen osaston apulaisosastonhoitaja menee yhdeksi päiväksi toiselle osastolle seuraamaan, miten uudet potilaat siellä otetaan vastaan.

”He seuraavat tilanteita ja kirjaavat havaintonsa, mutta eivät arvostele. Tarkoitus on tutustua toisen yksikön toimintatapoihin. Samalla siirretään hiljaista tietoa ja kehitetään prosessia.”

Hoitajasta tuli hyvä sihteeri

Työnsä haastavimpana ja samalla myös kiinnostavana puolena Anu Poikala pitää sen moninaisuutta. Henkilöstöjohtamisen lisäksi on toiminnan johtamista, kehittämistä ja muutosjohtamista. Hyvästä suunnittelusta huolimatta kaikkea ei pysty ennakoimaan.

”Myös tehtävien priorisoiminen on haastavaa – se, että tekee oikeita asioita ja keskittyy olennaiseen. Johtaja ei voi pureutua yksityiskohtiin eikä keskittyä pieneen piperrykseen.”

Palkitsevimmat hetket liittyvät työntekijöiden onnistuneisiin uudelleensijoituksiin. Yksi esimerkki on lähihoitaja, joka ei pystynyt jatkamaan työssään polvivaivojen takia. Hän kouluttautui oppisopimuksella sihteeriksi työeläkevakuuttaja Kevan tuella.

”Sitten tämä entinen hoitaja työskenteli meillä sihteerinä kymmenen vuotta ja jäi hiljattain eläkkeelle siitä työstä.”

”Uuden työuran löytäminen työntekijälle vaatii esimieheltä aikaa, tilannetajua, kuuntelemista ja välittämistä. Prosessit ovat pitkiä, mutta on hienoa nähdä ihmisen pääsevän taas työhön ja elämään kiinni”, Poikala sanoo.

 

Kuva: Lassi Häkkinen

Imen nykyään kaikkea työhyvinvointiin liittyvää, sillä uutta elämäntapaa on vaikea ylläpitää.

Näin helsinkiläinen yrittäjä Mirka Olin perustelee osallistumistaan Työterveyslaitoksen Virtaa palautumisesta -verkkokoulutuksen yrittäjäryhmään keväällä 2019.

”Koen huonoa omaatuntoa, jos en yrittäjänä tee pitkää päivää enkä ole viikonloppuja töissä. Tarvitsen lisävahvistusta elämäntapaan, joka olisi kestävämpi ja parempi.”

Olin puhuu uudesta elämäntavasta, sillä hän – kuten harmillisen monet muut – on oppinut palautumisen merkityksen kantapään kautta.

”Perustin yhtiökumppanini kanssa oman teebrändin NORD-T:n syksyllä 2014. Tuoreena yrittäjänä tein töitä aamusta iltaan, ja saatoin mennä vielä ekstraduuniin, tarjoilemaan illaksi. Se oli hyvin hektistä elämää, ja ajatukset pyörivät koko ajan töiden ympärillä”, Olin kertoo.

”Taustalla oli ainakin osittain ajatus siitä, että kunnon yrittäjä on koko ajan töissä. Toinen syy oli raha, eli kun yrityksestä ei vielä saanut tarpeeksi tuloja, piti tehdä lisätöitä. Unet jäivät vähiin.”

Pari vuotta sitten Olin paloi loppuun ja tuli pakkopysähdys.

”Harjoittelen teetaukoja”

Nyt Mirka Olin on toipunut uupumuksesta. Hän sanoo, että parin viime vuoden aikana ajatukset työstä palautumisesta ovat heittäneet kärrynpyörän.

”Nykyään tärkeintä on oma ja yhtiökumppanin hyvinvointi. Olen oppinut, että yrittäjän pitää myös levätä ja pitää syödä.”

”Eikä lepääminen tarkoita, että makaa Netflixin pauloissa, vaan että menee vaikka ystävän luo iltateelle ja höpöttelee mukavia, tai sitä, että istuu laiturinnokassa ja katselee merta.”

Virtaa palautumisesta -verkkovalmennuksesta Olin sai nimenomaan vinkkejä arkeen: Miten saada rauhoituttua iltaisin? Miten syödä oikein? Miten tauottaa työpäivää fiksusti?

”Tämä vaatii toistoa ja muistutusta, ja hyvin pienillä muutoksilla voi olla iso vaikutus elämään. Harjoittelen parhaillaan, että pitäisin kahvi- eli teetaukoja niin kuin normaaleissa työpaikoissa”, Olin kertoo hymyillen.

”Myös se oli hyvä neuvo, että yhdistää uuden rutiinin jo olemassa olevaan rutiiniin, eli jos vaikka haluaa iltaisin venytellä, päättää tehdä sen aina hampaidenpesun jälkeen.”

Entisenä ravintola-alan työntekijänä Olin on kokenut ajattelutavan muutoksen myös suhteessa alkoholiin.

”On ollut normaalia, että voi ottaa pari lasillista illalla eikä se haittaa, mutta nykyään en halua ottaa yhtäkään, sillä uni heti kärsii.”

Yrittäjä ymmärtää toista yrittäjää

Verkkovalmennuksessa yrittäjäryhmä käy läpi aineistoja ja tekee tehtäviä yhtä aikaa, ja oppimisalustalla voi keskustella ja jakaa kokemuksia. Ryhmän tuoma vertaistuki ja tsemppi olivat Mirka Olinille hyvin tärkeitä.

”Parhaiten yrittäjää ymmärtää toinen yrittäjä.”

Yrittäjä onkin usein työhyvinvoinnin haasteiden kanssa yksin, mutta Olinin mielestä nykyinen työtapa on ylipäätään liian rankka ja vaatisi ravistelua.

”Kun kuuntelee palkkatöissäkin olevia ystäviä, niin tuntuu, että moni on uuvuksissa, ja meidän pitäisi olla jotain superihmisiä ja osata kaikki. Se on tosi raadollista.”

”Olen vastakarvaan sitä kaikkea: olen yrittäjä mutta en halua tehdä töitä 24/7. Tämä vaatii rohkeutta, ja esimerkiksi perjantaisin sähköpostissani lukee, että olen metsässä kehittämässä uusia teesekoituksia, palaan asiaan maanantaina.”

Samoja ongelmia on kaikilla

Teeyrittäjä Mirka Olin toivoisi, että työhyvinvoinnin ja palautumisen merkityksestä puhuttaisiin nykyistä enemmän. Että muistettaisiin, miten kaikki kompuroivat samojen ongelmien kanssa. Ja että itsestä huolehtiminen on yksinkertaista mutta vaikeaa. Saa ja kannattaa hakea apua.

Nykyisin Olin jopa tietoisesti näyttää muille, että on ok pitää taukoja:

”Jos työpäivän aikana tuntuu, että asia ei etene, irrottaudun hetkeksi vaikka kävelemällä talon ympäri tai joogaamalla – mikä voi akvaariotoimistossa herättää hämmennystä, mutta en välitä siitä.”

Kuva: John Lawson

Tekoäly, tekoäly, tekoäly! Hirveä hypetys ja kiihko – media sekoaa roboteista ja algoritmien uusista ulottuvuuksista. Mitä tämä oikein on?

”Tekoäly ei ole hieno vimpain tai kiiltävä robotti, joka laitetaan ihmisen paikalle. Eikä ole mahdollista ostaa ämpärillistä tekoälyä ja kaataa sitä työpaikalle”, sanoo Teemu Roos, tekoälyasiantuntija, tietojenkäsittelytieteen apulaisprofessori Helsingin yliopistosta.

”Haluan purkaa kaikkea mystisyyttä ja tähtisadetta tekoälyn ympäriltä. Tekoälystä puhuminen on vain osa laajaa digitalisaation jatkumoa”, Roos kuvaa.

Samaa rauhaa huokuu markkinointijohtaja Ville Valtonen Reaktorilta, joka on Roosin kanssa ollut toteuttamassa Helsingin yliopiston Elements of AI -verkkokurssia.

”Traktori ja moottorisaha tulivat aikoinaan pelkojen kera, ja niistä on selvitty. Ihminen ei katoa mihinkään.”

Myös Työterveyslaitoksen Työ, tekoäly ja ihminen -verkkokoulutuksen tavoitteena on tehdä tekoälystä arkipäiväinen asia. Koulutuksessa huomioidaan vahvasti se, että tekoäly on normaali osa työelämää. Kehittämispäällikkö Tiina Heusala, yksi koulutuksen asiantuntijoista, vannoo osallistamisen nimeen:

”Muutos on tullut jäädäkseen. Nyt tekoäly on tullut ihmisille terminä tutuksi, mutta sen hyödyntäminen tarkoittaa yksittäisiä projekteja siellä täällä. Täytyy ottaa laajemmin ihmisiä tähän mukaan.”

Tarvitaan yhdessä työstämistä

Selvä. Eli tekoäly on täällä ja se on osa isompaa työelämän murrosta. Meidän täytyisi ottaa se kunnolla haltuun, osallistua. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa?

”Sitä, että tekoäly otetaan osaksi arkea, ihan kaikkien elämää. Jokaisen tulisi ymmärtää, mitä tekoäly on ja millaisia mahdollisuuksia tekoälyllä ylipäätään on”, Teemu Roos vastaa.

”Miksi bussikuskin, lastentarhanopettajan tai taiteilijan tulisi tietää tekoälystä? Minä en voi vastata siihen tarkalleen, vaan asiaa täytyy kysyä ihmisiltä itseltään. Eivät insinöörit yksin pysty pohtimaan, millaista on työ ja arki eri aloilla. Tarvitaan yhdessä työstämistä, monitieteistä pyörittelyä monesta näkökulmasta.”

Esimerkiksi Työ, tekoäly ja ihminen -verkkokoulutus antaa perustiedon tekoälystä ja sen käytöstä työelämässä, jolloin ihminen voi nähdä uudella tavalla ratkaisumahdollisuuksia omassa työssään. Tai jopa tekoälyn tuomia uusia liiketoimintamahdollisuuksia.

”Missaamme hyviä tilaisuuksia yhteiskunnassa, jos emme ymmärrä, mitä kaikkea kivaa tekoälyllä voi tehdä”, Roos toteaa.

Tieto hälventää pelkoa

Jos on tottunut siihen, että koodit, algoritmit, robotit ja tekoäly ovat jonkun muun tonttia, yksittäisen työntekijän rooli voi tuntua raskaalta: minäkö nyt kaiken puurtamiseni keskellä vielä tekoälyynkin perehtyisin?

”Niin, voi jäädä pelkäämään suurta tuntematonta tai ottaa selvää siitä ja huomata, ettei se ole mikään ihmelääke”, Ville Valtonen tokaisee.

Tieto, aktiivinen toimijuus ja avoimuus uudelle tuovat itsevarmuutta ja auttavat uuden vastaanottamisessa.

Tiina Heusala uskoo, että mahdollisuus vaikuttaa motivoi.

”Tärkeää on, että työntekijät ovat mukana tekemässä muutosta ja miettimässä, mitkä olisivat juuri meidän työpaikalla hyviä tapoja.”

Mielekästä ja ihmisen kokoista työtä

Hyvä, eli otetaan muutos vastaan yhdessä. Entä työhyvinvointi?

Tekoälyasiantuntijat korostavat sitä, että tekoälyllä nimenomaan voidaan automatisoida sellaista, mikä ihmiselle on vaikeaa tai tylsää, jolloin ihmiset saavat keskittyä sellaiseen, mihin heidän aivonsa on paremmin suunniteltu. Ja että tämä lisää hyvinvointia työssä.

Heusala kuitenkin muistuttaa, että todellisuus on moninainen. Esimerkiksi työtoimintojen automatisointien jälkeen on tärkeää miettiä jäljelle jäävän työn organisointia.

”Että se on mielekästä ja ihmisen kokoista. On kuultava ihmistä ja mietittävä, onko työ esimerkiksi vaativampaa, tylsempää, monipuolisempaa, mielekkäämpää” hän pohtii.

”Rutiini haastavien tehtävien lomassa antaa aivoille breikkiä. Se voi olla jollekulle hyvä keino tauottaa työtä, joten joskus rutiinitoimintojen automatisointi yksinään voi olla väärä ratkaisu ilman työn kokonaisuuden uudelleen muotoilua.”

Lisäksi Heusala painottaa johtajan roolia: on annettava aikaa, tilaa ja työkaluja muutokseen. Johtajien on otettava sekä oma että työntekijöiden osaamisen kehittäminen vakavasti.

Elinikäinen oppiminen ja itsensä tunteminen ovat nykyisen työelämän arkipäivää.

”Luottamusta oman työn tärkeyteen lisää sekin, että ymmärtää omia vahvuuksiaan ja vertaa niitä tekoälyn vahvuuksiin. Me ihmiset voimme olla ylpeitä omista vahvuuksistamme ja kehittää niitä.”