Tunteet pinnassa töissä? Kerro meille kokemuksistasi

Osallistu
Hauska hetki palaverissa: yksi osallistujista nauraa.

Työpaikoilla tunnetaan monenlaisia tunteita: iloa, innostusta, onnea, surua, pettymystä, pelkoa, syyllisyyttä, myötätuntoa, kateutta, vihaa, ärtymystä, rakkautta, helpotusta.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.

Vastaa kyselyyn

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä. Vain tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Ei näy kommentissasi, tieto kerätään ainoastaan toimitusta varten.

Vastaukset

Lukijamme innostuivat kommentoimaan seuraavasti:

Myötätuntoa

Minulla oli hiljattain raskas jakso elämässäni. Vaikka en kovin paljon puhunut tilanteestani työpaikalla, työkaverit huomasivat pahan oloni. Olin yllättynyt ja liikuttunut siitä myötätunnosta, jota sain osakseni. Myötätunto näkyi ystävällisinä katseina, kysymyksinä "miten pärjäilet" ja ehdotuksina, että antaisin osan töistäni muiden hoidettavaksi. Minulle tuli vahva tunne siitä, että kelpaan töissä silloinkin, kun olen vähän alakuloinen ja työpanokseni ei ole sataprosenttinen.

Itkusilmä   |    13.11.2018 09:09

Sain tarpeeksi tunneövereistä

Aikaisemmin elämässä olen ollut työpaikoissa, joissa muutamat räiskähtelevät ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen terrorisoida muita jatkuvilla tunteenpurskahduksillaan. Ne kokemukset riittivät, arvostan rauhallisempaa meininkiä työpaikalla. Voimakkaat purkaukset eivät kuulu työpaikalle ollenkaan eikä työkavereiden tehtävä ole terapoida näitä yksilöitä. Onneksi nykyisessä työpaikassa tunteiden näyttäminen on laimeaa ja maltillista.

Matalalla profiililla   |    13.11.2018 09:34

Ilo tarttuu

Viimeksi tänään aamulla huomasin, että ilo ja erityisesti nauru tarttuvat ihmisestä toiseen ja saavat hyvälle mielelle. Omalla työpaikalla valitettavan harvoin nykyään kaiken kiireen keskellä on aikaa yhteisiin iloisiin hetkiin.

Ilopilleri   |    13.11.2018 09:53

Silloin harmitti

Jokin aika sitten kuulin omaan työhöni ja lähitiimiini liittyvistä muutoksista eräältä kollegaltani. Hänellä tuntui olevan yksityiskohtaista tietoa tulevista muutoksista, joista minä tai muut, joita asia koski, en tiennyt mitään. Silloin minua harmitti ja olin todella vihainen. En vienyt asiaa eteenpäin, vaikka olisi varmaan pitänyt . Lähinnä kyräilin itsekseni.

Elsi   |    13.11.2018 10:02

Kiukkuinen esimies

Yhdessä ensimmäisistä työpaikoistani esimiehellä oli tapana huutaa alaisilleen. Aamupalaverit olivat yhtä piinaa, kun tämä pomo oli meihin tyytymätön ja vihainen. Keksin hyvän keinon lievittää pelkoani. Esimies oli aika pienikokoinen ja kuvittelin hänet mielessäni lapsuuden satukirjan ilkeäksi menninkäiseksi. Joskus oli vaikea olla hymyilemättä, kun näin pöydän päässä kiukkuavan menninkäisen iskemässä nyrkkiä pöytään.

Hepa   |    13.11.2018 10:15

Nöyryytys

Kun nyt oikein mietin, niin viime aikoina yleisin tunne on ollut nöyryytys ja häpeä. Tunnen olevani työpaikalla näkymätön, minut ja työni vaietaan ja sivuutetaan.

Näkymätön   |    13.11.2018 10:27

Yhteenkuuluvuudentunnetta

Meillä on työyhteisö, jonne saamme tulla kaikenlaisten tunteidemme kanssa. Ei tarvitse esittää tai teeskennellä mitään. Päällimmäinen tunteeni on työnilo ja yhteenkuuluvuudentunne, tämä on minun porukkani!

X   |    13.11.2018 11:48

Tunne se on tämäkin

Näin meidän kesken voin kertoa, että ketuttaa. Ankarasti. Usein.

-   |    13.11.2018 14:12

Tunteet pinnassa

Kyllä työpaikalla saa tunteita näyttää, sillä olemmehan ihmisiä!

Onnistumisista ja iloista toivoisin puhuttavan enemmän. Tuntuu, että meillä suomalaisilla on taipumus melankoliaan ja vähättelyyn, vaikka oikeasti välillä olisi isostikin syytä juhlaan. Yhdessä tekemistä ja naurua pitää työpaikalla olla, joten toivoisin että kiire, etätyöt ja joustot eivät kokonaan karsisi yhteistä iloittelua ja pientä hassuttelua työpaikoilta.

Kuitenkaan aivan hallitsemattomasti ei tunteita saisi päästää valloilleen, vaan käsitellä erityisesti negatiiviset tunteet sitten pienemmässä porukassa, jos on tarpeen työpaikalla aihetta käsitellä ja myös työterveyshuoltoa voi hyödyntää, sillä heillä neutraalimpi rooli. Varsinkaan kiukuttelu ei kuulu työpaikalle, vaan rakentava keskustelu paremminkin. Suruja itse kullakin tulee kohdalle, onneksi työkaverit voivat olla myös tukena ja sallitaan myös epätäydellisyys.

Inhimillisyys edellä   |    13.11.2018 15:39

Tieto vähentäisi tuskaa

Meidän työpaikallamme tunteet nousevat pintaan muutosmylläköissä. Niiden aikaan on hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa tulevasta. Tiedottaminen henkilöstölle on valitettavan heikkoa ja se sitten puhututtaa pienissä porukoissa, spekulaatiot käyvät kuumina kahvihuoneessa ja käytävillä.

...   |    13.11.2018 17:34

Kieltämisestä tasapainoon

Johtoryhmässämme oli vuosia sitten valtaosa jäseniä, joiden mielestä tunteista puhuminen ei kuulunut työpaikalle. No eipä niistä sitten puhuttukaan, asialinjalla ja faktaan perustuen vaan. Ennen pitkää ryhmä ajautui kriisiin, johtaja erotettiin, muutama muu vaihtoi työpaikkaa omasta halusta. Uuden johtajan alkukausi oli patoutumien purkautumista ja yhteisen linjan yksityiskohtaista työstämistä. Nykyään tunteista puhuminen ja fiiliksenkin perustuva analysointi on arkea. Ryhmä luottaa toisiinsa ja siellä on turvallista olla omana itsenään.

Tunne = luottamus   |    13.11.2018 19:39

opettajat

Opettajan työn suuri haaste on siinä, että päivän aikana voi joutua kohtaamaan oppilaan aggressiota verbaalisesti ja/tai fyysisesti tai lapsi voi kesken päivän uskoutua opettajalleen kipeästä kotiasiasta, joka vaatii opettajalta toimenpiteitä lastensuojelun ja joskus poliisille tutkintapyynnön tekemisen muodossa. Melkeinpä kuukausittain on tällaisia tilanteita, joissa kollega on vetänyt tunnin asiallisesti ja rauhassa lasten kanssa, vaikka mikä olisi, mutta sitten toisen kollegan tai kollegoiden läsnäollessa oppilaiden silmiltä suojassa tulee itku ja vapina ulos. Rankinta on se, että koulussa ei ole resurssia lähettää luokkaan opetusta jatkamaan joku muu siksi aikaa, että luokan oma opettaja saa koottua itsensä esim. väkivaltatilanteen jälkeen tai jos oppilas on kertonut esim. jonkin raskaan asian. Välillä tuollaiset tilanteet ovat suorastaan skitsofrenisia, kun menet luokkaan reippaana ottamaan ryhmän haltuun ja askartelemaan lumihiutaleita ikkunoihin, kun oppilaasi on juuri kertonut kokeneensa kotona perheväkivaltaa. Ilman työkavereiden myötäelämistä, nuo tilanteet olisivat joskus ylivoimaisia ja usein järjestelmä alkaa korjata itse itseään siten, että jos joku tarvitsee sen hetken itkutaon, ottaa joku toinen haltuunsa kaksi luokkaa ja niin taas elämä jatkuu.

Kaveria ei jätetä   |    13.11.2018 19:57

Positiivista palautetta

Olen herkkä ihminen ja minun on vaikeaa antaa positiivista palautetta. Pelkään, että alan itkeä, koska asia on minulle merkittävä ja aiheuttaa kropassani isosti tunteita. Olen kerännyt viime viikolla rohkeuteni ja annoin esimiehelleni useampaankin otteeseen positiivista palautetta konkreettisista asioista. Koin itsekin onnistuneeni, kun sain sanottua asiani loppuun asti.

Herkkis   |    15.11.2018 07:35

Huono käytös ei kuulu työpaikalle

On ikävää joutua työpaikalla keskustelemaan epäasiallisesta käytöksestä. Kyllähän me kaikki tiedetään, että työpaikka on työpaikka ja kenties kotona ”sallittavat” käyttäytymistavat eivät kuulu työpaikalle edes haastavissa tilanteissa. Asiat ovat asioita ja niistä on pystyttävä keskustelemaan asiallisesti.

Paha olo   |    15.11.2018 07:42

Ihana tunnelma tänään

Olipa jännää nähdä, mikä tunnelma työpaikalle syntyi pienestä eleestä. Ilman syytä oli kynttilöitä palamassa taukotilassa ja suklaata pöydällä.

Nautiskelija   |    15.11.2018 09:35

Kiitos tuntuu hyvältä

Kyllä se on niin, että tämä kissa elää kiitoksilla! Saan kiitoksista, hymyistä ja hyvistä palautteista virtaa työpäivään! Tuntuu mukavalta onnistua, kun tekee parhaansa.

Mirri   |    15.11.2018 12:50

Harmitusta ja kiitollisuutta

Olin olevinaan osaava uuden tietokoneohjelman käyttäjä. Kirjoitin innoissani kehittämisajatuksiani ohjelmassa ja vaivuin flow-tilaan. En välittänyt uudesta tavasta tehdä kirjauksia. Ajattelutyöni tulos katosi minulta bittiavaruuteen ja koin sen jälkeen harmitusta ja tyhjyyden tunnetta. Miten voi olla, että en muista siitä tekstistäni enää epätoivoisena mitään? Miksi ryntäsin uuden ohjelman kimppuun? Huhuilin työystäviltäni keinoa löytää tekstini jostain ja hehän auttoivat palauttamaan tekeleeni takaisin. Tähän aamuun mahtui monta eri fiilistä: intoa, pettymystä, tyhyyttä ja kiitollisuutta työystävien avusta!

Digi-kompastunut   |    15.11.2018 15:26

Tunnottomuuskin on onnellisuutta

Jäin miettimään, että olenko onnellinen, kun en työpäivän jälkeen koe oikeastaan mitään? Olen! En ole stressaantunut, minun mieltäni ei kaiherra mikään, olen tehnyt päivän työt hyvin ja olen vapaa irtautumaan töistä.

Ansku   |    15.11.2018 18:22

Tunnelukot auki

Minulla on työtoveri, joka on koskettanut syvimpiä tunteitani ja tarpeitani (tunnelukko) rakkaudella, jota hän säteilee ympärilleen. Minulta meni useampi kuukausi ymmärtää, mistä on kyse. Ajauduin elämässäni tilanteeseen, jossa aloin työstämään ja käsittelemään tunnelukkojani. Nyt ymmärrän jo, mistä on kyse, mutta työpaikalla huomaan työtoverini läsnäolon aiheuttavan minussa edelleen huomionkipeyttä ja mustasukkaisuutta. Olen jossain määrin päässyt siihen pisteeseen, että ajattelen näin vain käyneen itselleni, olen oppinut itsestäni todella paljon matkan varrella ja on kaunista, että joku ihminen onnistuu koskettamaan syvimpiä tarpeita ja tunteita toisessa. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. ❤️

Nanna   |    18.11.2018 06:37

Sovitut asiat

Kun sovituista asioista ja tekemisistä ei työkaveri pidä kiinni ja tämä toistuu niin siinä nousee väistämättä joskus ääni.

Yöunet meni ja hermot   |    19.11.2018 15:57

Työkaverin raivonpurkaukset

Osalle työyhteisön jäsenistä on sallittua saada raivokohtauksia: karjua kokouksissa kollegoille tai esimiehelle. Olen puhunut tästä esimiehen kanssa ja sanonut hänelle, että vaikka hän itse kestäisi esim. itseensä koskevan raivon, hänen ei pidä sietää sitä, koska se ei ole samalla tavalla sallittua kaikille työyhteisön jäsenille.

Tasa-arvo kaikessa   |    23.11.2018 16:16

Nöyryyttämistä

Kun esimies karjui minulle kahdenkeskisessä palaverissa, oli vaikea olla itkemättä. Mutta hänen tarkoituksensa lienee ollutkin nöyryyttää ja saada minut romahtamaan.

Alainen   |    23.11.2018 16:19

Ahdistava mustasukkaisuus

Olen ihastunut työkaveriin, mutta hän viihtyy paljon paremmin toisen työkaverin kanssa. Olen melko varma, että heidän välillään on jotain romanttista, enkä yllättyisi jos heillä olisi suhde. Minua tilanne ahdistaa, enkä haluaisi enää mennä töihin ollenkaan. Sattuu katsoa heitä yhdessä ja joudun ajattelemaan asiaa töissä melkein jatkuvasti. Olen yrittänyt olla onnellinen heidän puolestaan ja siirtyä eteenpäin, mutta se ei onnistu. En jaksaisi enää, mutta en haluaisi työttömäksikään ryhtyä. En löydä asiaan mitään ratkaisua.

Ulkopuolinen   |    11.6.2019 01:55
Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

Työterveysneuvottelu kuulostaa asialliselta ja ehkä jopa kuivakkaalta tilaisuudelta. Asiaa siellä puhutaankin – onhan tavoitteena löytää paras mahdollinen ratkaisu työssä jatkamiseen. Siitä huolimatta neuvotteluissa ilmaistaan myös tunteita:

”Siellä esiintyy kiitollisuutta, iloa, positiivista yllättyneisyyttä, surua ja ärtymystä. Tunteita ilmaistaan laidasta laitaan, positiivisesta negatiiviseen ja takaisin”, sanoo sosiaalipsykologian maisteriopiskelija Mariel Wuolio.

Neuvottelussa keskustellaan arkaluonteisista asioista, kuten työntekijän voinnista, jaksamisesta, työkyvystä ja tulevaisuudesta työpaikalla. Ei ihme, että tapaamiseen liittyy jännitteitä.

Tilanteen jännitteisyys on omiaan herättämään tunteita. Wuolion mielestä se tekee vuorovaikutuksen tutkimisesta kiinnostavaa. Hän viimeistelee parhaillaan pro gradu -tutkielmaansa, jonka aiheena on työterveysneuvottelun tunneilmaisu.

Osallistujat edustavat ammattirooliaan

Työterveysneuvottelu järjestetään, kun työntekijän työkyky on heikentynyt. Neuvottelussa voidaan esimerkiksi suunnitella työntekijän työhönpaluuta sairausloman jälkeen.

Työterveysneuvotteluun osallistuvat tavallisesti työntekijä, työterveyshuollon edustaja, työpaikalta lähiesimies ja tarvittaessa hänen esimiehensä tai edustaja henkilöstöhallinnosta.

Mariel Wuolio tutki vuorovaikutusta neljässä työterveysneuvottelussa, joiden videotallenteet ovat syntyneet Työterveyslaitoksen ja Tampereen yliopiston tutkimushankkeessa Työterveysneuvottelu työhönpaluun tuessa.

Kukin työterveysneuvottelun osallistujista on paikalla omassa ammattiroolissaan. Sellaisessa tilanteessa oletetaan yleensä, että tunteita ei ilmaista tai että niitä ilmaistaan hillitysti.

”Siihen nähden tunteet voivat näkyä neuvottelussa aika voimakkaastikin”, Wuolio sanoo.

Tunneilmaisu keskeyttää neuvottelun

Tunteiden ilmaiseminen voi olla fyysistä, kuten itkua tai naurua. Muita ilmaisutapoja ovat esimerkiksi äänen korkeus ja voimakkuus, huokaukset ja eleet. Hienovaraisimmillaan tunteet näkyvät ilmeissä ja siinä, mihin katse suuntautuu. Tunneilmaisuksi lukeutuu sekin, että jättää jotain sanomatta tai pitää puheessaan tauon.

Mariel Wuolion tarkastelemissa työterveysneuvotteluissa aloite tunneilmaisuun tuli työntekijältä. Se rakentui ja voimistui vuorovaikutuksessa muiden osallistujien kanssa puheenvuoro puheenvuorolta ja hetki hetkeltä. Kyse oli pienistä yksityiskohdista.

Keskeinen havainto oli, että tunneilmaisu pysäytti neuvottelun etenemisen. Se jatkui vasta sitten, kun tunne oli käsitelty.

”Jos muut osallistujat sivuuttavat tunteen, neuvottelussa jäädään junnaamaan paikoilleen. Siksi on tärkeää, että tunteeseen reagoidaan esimerkiksi empatialla”, Wuolio sanoo.

Empatia voi olla sitä, että osoittaa olevansa samaa mieltä. Tai sitä, että antaa toisen ihmisen näkökulmalle oikeutuksen, vaikka itsellä olisi eri näkökulma. Empatia voi olla mikrotason palautetta: esimerkiksi työterveyslääkäri osoitti empatiaa ynähtämällä ymmärtäväisesti juuri oikeassa kohdassa.

Jokainen vaikuttaa ilmapiiriin

Lähestyvä työterveysneuvottelu voi jännittää varsinkin työntekijää. Joku saattaa pelätä, että tilanne menee tunteisiin ja alkaa vaikka itkettää. Mariel Wuolion mielestä se ei haittaa ollenkaan:

”Olen nähnyt, että tunteita tosiaan otetaan vastaan ja käsitellään empaattisella tavalla. Työterveysneuvottelussa on tilaa myös tunteiden ilmaisemiselle.”

Työterveyslaitos on julkaissut maksuttoman oppimisohjelman Työterveysneuvottelu – ratkaisuja työhön. Sen tarkoitus on tukea ja kehittää neuvottelun vuorovaikutusta. Vuorovaikutukseen annetaan muun muassa nämä ohjeet:

  • Muista kunnioittava ja kannustava keskustelutapa.
  • Puheenjohtaja huolehtii siitä, että kaikkien näkemykset tulevat kuulluiksi ja käsitellyiksi neuvottelun aikana.
  • Jokainen neuvotteluun osallistuva huolehtii osaltaan siitä, että ilmapiiri on luottamuksellinen ja turvallinen.

Rakennustyömaiden yleisilme on kohentunut 1990-luvun jälkeen. Työmaat ovat siistiytyneet ja koneellistuneet. Parannus on ollut huimin työturvallisuudessa, sanoo vanhempi asiantuntija Tuula Räsänen Työterveyslaitoksesta.

Myönteiseen kehitykseen on osaltaan vaikuttanut TR-mittari eli menetelmä, jolla havainnoidaan rakennusalan työturvallisuutta.

Menetelmässä koko työmaa käydään läpi tekemällä havaintoja siitä, ovatko asiat kunnossa vai onko niissä korjattavaa. Merkinnät tehdään havainnointialueittain. Lopputuloksena saadaan turvallisuusindeksi eli prosenttiluku, joka kertoo kunnossa olevien asioiden osuuden.

Mittaajat keskittyvät näihin seitsemään asiaan, jotka vaikuttavat tapaturmiin:

  1. työskentely (suojainten käyttö ja riskinotto)
  2. telineet, kulkusillat ja tikkaat
  3. koneet ja välineet
  4. putoamissuojaus
  5. sähkö ja valaistus
  6. järjestys ja jätehuolto
  7. pölyisyys

Menetelmä on otettu käyttöön 1990-luvun puolivälissä. Yritykset hyödyntävät sitä yleisesti rakennustyömaidensa viikoittaisissa kunnossapitotarkastuksissa. Mittari on myös työsuojelutarkastajien työväline.

TR-mittarin kehitystä ovat vieneet eteenpäin yhteistyössä monet tahot ja henkilöt. Räsänen nostaa esiin viisi faktaa mittarin historiasta ja nykytilanteesta:

1. Mittaus kannusti työnantajia toimimaan

Työturvallisuustason mittausmenetelmiä tarvittiin motivoimaan työnantajia turvallisuuden parantamiseen.

1980-luvun lopussa tyypillisiä puutteita talonrakennuksessa olivat telineiden rakenteelliset virheellisyydet, telineiden käyttöönottotarkastusten laiminlyönti, holveilla olevien aukkojen riittämättömät suojaukset ja henkilökohtaisten suojainten vähäinen käyttö. Työmaiden väliset erot olivat suuria.

TR-mittari kehitettiin Työterveyslaitoksen Tuttava-menetelmän hyvien käytäntöjen ja kokemusten pohjalta ja sitä testattiin ensin laajasti. Mittarin perusta luotiin työpajoissa yhteistyössä rakennustyömaiden ja työsuojelutarkastajien kanssa.

1990-luvun alkupuolella työturvallisuuden puutteet tulivat yritysjohdolle usein yllätyksenä. Yksi esimerkki mittarin vaikutuksista on työmaa, jossa TR-mittari näytti ensimmäisellä kerralla lukemaa 30. Suurin osa havainnoista oli siis virheitä ja puutteita.

Tällä työmaalla herättiin tekemään muutoksia. Myöhemmin kyseisen työmaan edustaja sai hakea useita kertoja työturvallisuuspalkinnon, jonka myöntävät vuosittain Talonrakennusteollisuus ry, aluehallintovirasto (AVI) ja Rakennusliitto.

2. TR-mittari todettiin vaikuttavaksi työkaluksi

Työterveyslaitos tutki TR-mittarin vaikutusta kahdella rakennustyömaalla 1990-luvulla. Heikki Laitisen ja Ismo Ruohomäen tutkimuksessa todettiin, että käyttämällä TR-mittaria ja siihen liittyvää palautetaulua työmaalla voitiin merkittävästi ja pysyvästi parantaa työmaan turvallisuusindeksiä.

Myöhemmissä tutkimuksissa havaittiin muun muassa, että TR-mittarin turvallisuusindeksillä ja tapaturmataajuudella oli merkittävä yhteys: mitä pienempi indeksilukuku, sitä suurempi tapaturmataajuus. Tapaturmataajuus tarkoittaa suhdelukua, joka lasketaan työtapaturmien lukumäärästä miljoonaa tehtyä työtuntia kohti.

Tutkimustulokset siis tukivat TR-mittarin käyttöä turvallisuustason parantamiseen rakennustyömailla.

3. TR-mittari mahdollisti työmaiden vertailun ja kilpailun

TR-mittari otettiin käyttöön työmaiden vertailussa. Sen avulla alettiin myös kilpailla.
Vuonna 1997 rakennusalan keskeiset toimijat käynnistivät kolmivuotisen Turvallisesti 2000-luvulle -työturvallisuuskilpailun Uudellamaalla.

Markku Marjamäen – silloisen Uudenmaan työsuojelupiirin johtajan – mukaan kilpailu paransi rakennusalan työoloja ainutlaatuisella tavalla.

Työsuojelutarkastajat tekivät kilpailuun osallistuville työmaille mittauskierroksia ilmoittamalla niistä etukäteen. Parhaat yritykset palkittiin vuosittain. Seuraavina vuosina kilpailu aloitettiin myös muilla alueilla.

4. Parhaiden työmaiden tulokset hipovat sataa

Vuoden 2018 talonrakennusalan työturvallisuuskilpailun mukaan hyvä kehitys jatkuu. Nykyisin parhaat työmaat yltävät TR-mittauksissa jo sataan. Tällainen työmaa oli esimerkiksi NCC Suomi Oy:n työmaa.

Kilpailun kärkeen osui useita työmaita, joilla ei sattunut yhtään työtapaturmaa koko mittauksen kohteena olevan vuoden aikana.

Kilpailuun osallistuneissa yrityksissä tapaturmataajuus on saatu pienenemään lukuun 12, mikä tarkoittaa kahta tapaturmaa sataa työntekijää kohti vuodessa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että vuoden 1998 kilpailuun osallistuneiden yritysten tapaturmataajuus oli 67.

5. TR-mittaukseen ja koulutukseen on tullut uusia keinoja

Nykyisin TR-mittaukset tehdään työmailla enimmäkseen erilaisten älypuhelin- tai tablettisovellusten avulla. Niiden ansiosta mittaustulokset saadaan käsiteltyä nopeasti ja esitettyä esimerkiksi graafeina.

Työterveyslaitoksen TR360-verkkokoulutuksessa mittauksen periaatteita ja työturvallisuuden havainnointia harjoitellaan 360 asteen kuvien avulla. Osallistujat opiskelevat tietokoneella omien aikataulujensa mukaan.

Lähestyn asiaa tutkimustiedon näkökulmasta: Tutkimuksissa vaikutusmahdollisuudet työhön liitetään usein englanninkieliseen käsitteeseen job control. Siinä on kaksi ulottuvuutta: työn monipuolisuus ja päätäntävalta omaan työhön.

Työn monipuolisuudella tarkoitetaan sitä, että työssä on esimerkiksi erilaisia taitoja vaativia tehtäviä ja työssä voi kehittyä ja oppia uusia taitoja.

Päätäntävalta omaan työhön puolestaan tarkoittaa, että voi itse määritellä esimerkiksi oman työnsä tavoitteita, työtapaa tai tekemisen rytmiä.

Työn monipuolisuuden on tutkimuksissa havaittu olevan työhyvinvointia ja terveyttä edistävä tekijä. Tutkimukset päätäntävallasta omaan työhön ovat ristiriitaisempia. Olennaista on, mihin asiaan päätäntävalta liittyy ja missä tilanteessa.

Päätäntävalta omiin työaikoihin (esimerkiksi joustavat työajat, vuorosuunnitteluun osallistuminen) on lisännyt tutkimuksissa työtyytyväisyyttä ja esimerkiksi vähentänyt siirtymistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Sen sijaan esimerkiksi suuri päätäntätavalta omiin tavoitteisiin ei ole ollut tutkimuksissa yksiselitteisesti hyvinvointia lisäävä tekijä. Syy voi olla siinä, että tällöin esimerkiksi vastuut voivat tulla epäselvemmiksi, mikä lisää kuormitusta. Joillain aloilla ja työntekijäryhmillä halu ja mahdollisuudet itseohjautuvampaan työskentelytapaan ovat suuremmat kuin toisilla.

Joskus mahdollisuus vaikuttaa työhön voi olla turha tai ylimääräinen tehtävä. Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, miten mahdollisuus valita tauon ajankohta vaikuttaa tutkittavien stressihormoneihin ja tehtävän tuloksellisuuteen. Niillä, jotka itse määrittelivät tauon ajankohdan suoritettavan tehtävän aikana, oli suuremmat stressihormonitasot ja he suoriutuivat itse tehtävästä huonommin kuin ne, joille tauko oli ennalta määrätty tiettyyn kohtaan.

Työntekijälle tärkeintä on hallinnan tunne omassa työssä. Hallinnan tunne on kokemusta siitä, että työ sujuu, on tasapainossa muun elämän kanssa ja on sopivan haastavaa – tuomatta mukanaan liiallista, uuvuttavaa kuormitusta.

Joissain tilanteissa parhaat keinot tähän pääsemiseksi ovat yksilöllisiä ja itsenäisempiä. Toisinaan on parempi, että toimintatavat ovat yhdenmukaisempia ja ylhäältä johdetumpia.

Yleinen ”vaikutusmahdollisuuksia pitää lisätä” -ajattelu voi johtaa siihen, että hyvin toimivia työprosesseja muutetaan, eikä lopputulos ole parempi toiminnan eikä hyvinvoinninkaan kannalta.

Oleellista on, että työtä ja työprosesseja suunnitellaan työpaikalla yhdessä työntekijöiden kanssa. Näin työntekijät voivat ryhmänä vaikuttaa siihen, miten työ kannattaa tehdä, eikä yksittäinen työntekijä jää liian yksin työnsä hallinnan kanssa.