Tunteet pinnassa töissä? Kerro meille kokemuksistasi

Osallistu
Hauska hetki palaverissa: yksi osallistujista nauraa.

Työpaikoilla tunnetaan monenlaisia tunteita: iloa, innostusta, onnea, surua, pettymystä, pelkoa, syyllisyyttä, myötätuntoa, kateutta, vihaa, ärtymystä, rakkautta, helpotusta.

Kerro meille, millaiset tunteet ovat olleet läsnä sinun työssäsi ja miten niihin työyhteisössäsi suhtaudutaan.

Voit vaikka muistella tilannetta, jossa tunteet olivat isossa roolissa. Miltä sinusta tuntui ja miksi? Tai olivatko asiakkaasi tai työkaverisi tunteet pinnassa? Mitä sitten tapahtui?

Vastaa muutamalla lauseella tai kirjoita pidemmästi.

Kirjoita alla oleviin kenttiin ja klikkaa Lähetä-nappia.
Voit lukea muiden vastauksia lomakkeen alapuolelta.

Vastaa kyselyyn

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä. Vain tähdellä merkityt kentät ovat pakollisia.

Ei näy kommentissasi, tieto kerätään ainoastaan toimitusta varten.

Vastaukset

Lukijamme innostuivat kommentoimaan seuraavasti:

Myötätuntoa

Minulla oli hiljattain raskas jakso elämässäni. Vaikka en kovin paljon puhunut tilanteestani työpaikalla, työkaverit huomasivat pahan oloni. Olin yllättynyt ja liikuttunut siitä myötätunnosta, jota sain osakseni. Myötätunto näkyi ystävällisinä katseina, kysymyksinä "miten pärjäilet" ja ehdotuksina, että antaisin osan töistäni muiden hoidettavaksi. Minulle tuli vahva tunne siitä, että kelpaan töissä silloinkin, kun olen vähän alakuloinen ja työpanokseni ei ole sataprosenttinen.

Itkusilmä   |    13.11.2018 09:09

Sain tarpeeksi tunneövereistä

Aikaisemmin elämässä olen ollut työpaikoissa, joissa muutamat räiskähtelevät ihmiset ovat ottaneet oikeudekseen terrorisoida muita jatkuvilla tunteenpurskahduksillaan. Ne kokemukset riittivät, arvostan rauhallisempaa meininkiä työpaikalla. Voimakkaat purkaukset eivät kuulu työpaikalle ollenkaan eikä työkavereiden tehtävä ole terapoida näitä yksilöitä. Onneksi nykyisessä työpaikassa tunteiden näyttäminen on laimeaa ja maltillista.

Matalalla profiililla   |    13.11.2018 09:34

Ilo tarttuu

Viimeksi tänään aamulla huomasin, että ilo ja erityisesti nauru tarttuvat ihmisestä toiseen ja saavat hyvälle mielelle. Omalla työpaikalla valitettavan harvoin nykyään kaiken kiireen keskellä on aikaa yhteisiin iloisiin hetkiin.

Ilopilleri   |    13.11.2018 09:53

Silloin harmitti

Jokin aika sitten kuulin omaan työhöni ja lähitiimiini liittyvistä muutoksista eräältä kollegaltani. Hänellä tuntui olevan yksityiskohtaista tietoa tulevista muutoksista, joista minä tai muut, joita asia koski, en tiennyt mitään. Silloin minua harmitti ja olin todella vihainen. En vienyt asiaa eteenpäin, vaikka olisi varmaan pitänyt . Lähinnä kyräilin itsekseni.

Elsi   |    13.11.2018 10:02

Kiukkuinen esimies

Yhdessä ensimmäisistä työpaikoistani esimiehellä oli tapana huutaa alaisilleen. Aamupalaverit olivat yhtä piinaa, kun tämä pomo oli meihin tyytymätön ja vihainen. Keksin hyvän keinon lievittää pelkoani. Esimies oli aika pienikokoinen ja kuvittelin hänet mielessäni lapsuuden satukirjan ilkeäksi menninkäiseksi. Joskus oli vaikea olla hymyilemättä, kun näin pöydän päässä kiukkuavan menninkäisen iskemässä nyrkkiä pöytään.

Hepa   |    13.11.2018 10:15

Nöyryytys

Kun nyt oikein mietin, niin viime aikoina yleisin tunne on ollut nöyryytys ja häpeä. Tunnen olevani työpaikalla näkymätön, minut ja työni vaietaan ja sivuutetaan.

Näkymätön   |    13.11.2018 10:27

Yhteenkuuluvuudentunnetta

Meillä on työyhteisö, jonne saamme tulla kaikenlaisten tunteidemme kanssa. Ei tarvitse esittää tai teeskennellä mitään. Päällimmäinen tunteeni on työnilo ja yhteenkuuluvuudentunne, tämä on minun porukkani!

X   |    13.11.2018 11:48

Tunne se on tämäkin

Näin meidän kesken voin kertoa, että ketuttaa. Ankarasti. Usein.

-   |    13.11.2018 14:12

Tunteet pinnassa

Kyllä työpaikalla saa tunteita näyttää, sillä olemmehan ihmisiä!

Onnistumisista ja iloista toivoisin puhuttavan enemmän. Tuntuu, että meillä suomalaisilla on taipumus melankoliaan ja vähättelyyn, vaikka oikeasti välillä olisi isostikin syytä juhlaan. Yhdessä tekemistä ja naurua pitää työpaikalla olla, joten toivoisin että kiire, etätyöt ja joustot eivät kokonaan karsisi yhteistä iloittelua ja pientä hassuttelua työpaikoilta.

Kuitenkaan aivan hallitsemattomasti ei tunteita saisi päästää valloilleen, vaan käsitellä erityisesti negatiiviset tunteet sitten pienemmässä porukassa, jos on tarpeen työpaikalla aihetta käsitellä ja myös työterveyshuoltoa voi hyödyntää, sillä heillä neutraalimpi rooli. Varsinkaan kiukuttelu ei kuulu työpaikalle, vaan rakentava keskustelu paremminkin. Suruja itse kullakin tulee kohdalle, onneksi työkaverit voivat olla myös tukena ja sallitaan myös epätäydellisyys.

Inhimillisyys edellä   |    13.11.2018 15:39

Tieto vähentäisi tuskaa

Meidän työpaikallamme tunteet nousevat pintaan muutosmylläköissä. Niiden aikaan on hämmennystä, epätietoisuutta ja pelkoa tulevasta. Tiedottaminen henkilöstölle on valitettavan heikkoa ja se sitten puhututtaa pienissä porukoissa, spekulaatiot käyvät kuumina kahvihuoneessa ja käytävillä.

...   |    13.11.2018 17:34

Kieltämisestä tasapainoon

Johtoryhmässämme oli vuosia sitten valtaosa jäseniä, joiden mielestä tunteista puhuminen ei kuulunut työpaikalle. No eipä niistä sitten puhuttukaan, asialinjalla ja faktaan perustuen vaan. Ennen pitkää ryhmä ajautui kriisiin, johtaja erotettiin, muutama muu vaihtoi työpaikkaa omasta halusta. Uuden johtajan alkukausi oli patoutumien purkautumista ja yhteisen linjan yksityiskohtaista työstämistä. Nykyään tunteista puhuminen ja fiiliksenkin perustuva analysointi on arkea. Ryhmä luottaa toisiinsa ja siellä on turvallista olla omana itsenään.

Tunne = luottamus   |    13.11.2018 19:39

opettajat

Opettajan työn suuri haaste on siinä, että päivän aikana voi joutua kohtaamaan oppilaan aggressiota verbaalisesti ja/tai fyysisesti tai lapsi voi kesken päivän uskoutua opettajalleen kipeästä kotiasiasta, joka vaatii opettajalta toimenpiteitä lastensuojelun ja joskus poliisille tutkintapyynnön tekemisen muodossa. Melkeinpä kuukausittain on tällaisia tilanteita, joissa kollega on vetänyt tunnin asiallisesti ja rauhassa lasten kanssa, vaikka mikä olisi, mutta sitten toisen kollegan tai kollegoiden läsnäollessa oppilaiden silmiltä suojassa tulee itku ja vapina ulos. Rankinta on se, että koulussa ei ole resurssia lähettää luokkaan opetusta jatkamaan joku muu siksi aikaa, että luokan oma opettaja saa koottua itsensä esim. väkivaltatilanteen jälkeen tai jos oppilas on kertonut esim. jonkin raskaan asian. Välillä tuollaiset tilanteet ovat suorastaan skitsofrenisia, kun menet luokkaan reippaana ottamaan ryhmän haltuun ja askartelemaan lumihiutaleita ikkunoihin, kun oppilaasi on juuri kertonut kokeneensa kotona perheväkivaltaa. Ilman työkavereiden myötäelämistä, nuo tilanteet olisivat joskus ylivoimaisia ja usein järjestelmä alkaa korjata itse itseään siten, että jos joku tarvitsee sen hetken itkutaon, ottaa joku toinen haltuunsa kaksi luokkaa ja niin taas elämä jatkuu.

Kaveria ei jätetä   |    13.11.2018 19:57

Positiivista palautetta

Olen herkkä ihminen ja minun on vaikeaa antaa positiivista palautetta. Pelkään, että alan itkeä, koska asia on minulle merkittävä ja aiheuttaa kropassani isosti tunteita. Olen kerännyt viime viikolla rohkeuteni ja annoin esimiehelleni useampaankin otteeseen positiivista palautetta konkreettisista asioista. Koin itsekin onnistuneeni, kun sain sanottua asiani loppuun asti.

Herkkis   |    15.11.2018 07:35

Huono käytös ei kuulu työpaikalle

On ikävää joutua työpaikalla keskustelemaan epäasiallisesta käytöksestä. Kyllähän me kaikki tiedetään, että työpaikka on työpaikka ja kenties kotona ”sallittavat” käyttäytymistavat eivät kuulu työpaikalle edes haastavissa tilanteissa. Asiat ovat asioita ja niistä on pystyttävä keskustelemaan asiallisesti.

Paha olo   |    15.11.2018 07:42

Ihana tunnelma tänään

Olipa jännää nähdä, mikä tunnelma työpaikalle syntyi pienestä eleestä. Ilman syytä oli kynttilöitä palamassa taukotilassa ja suklaata pöydällä.

Nautiskelija   |    15.11.2018 09:35

Kiitos tuntuu hyvältä

Kyllä se on niin, että tämä kissa elää kiitoksilla! Saan kiitoksista, hymyistä ja hyvistä palautteista virtaa työpäivään! Tuntuu mukavalta onnistua, kun tekee parhaansa.

Mirri   |    15.11.2018 12:50

Harmitusta ja kiitollisuutta

Olin olevinaan osaava uuden tietokoneohjelman käyttäjä. Kirjoitin innoissani kehittämisajatuksiani ohjelmassa ja vaivuin flow-tilaan. En välittänyt uudesta tavasta tehdä kirjauksia. Ajattelutyöni tulos katosi minulta bittiavaruuteen ja koin sen jälkeen harmitusta ja tyhjyyden tunnetta. Miten voi olla, että en muista siitä tekstistäni enää epätoivoisena mitään? Miksi ryntäsin uuden ohjelman kimppuun? Huhuilin työystäviltäni keinoa löytää tekstini jostain ja hehän auttoivat palauttamaan tekeleeni takaisin. Tähän aamuun mahtui monta eri fiilistä: intoa, pettymystä, tyhyyttä ja kiitollisuutta työystävien avusta!

Digi-kompastunut   |    15.11.2018 15:26

Tunnottomuuskin on onnellisuutta

Jäin miettimään, että olenko onnellinen, kun en työpäivän jälkeen koe oikeastaan mitään? Olen! En ole stressaantunut, minun mieltäni ei kaiherra mikään, olen tehnyt päivän työt hyvin ja olen vapaa irtautumaan töistä.

Ansku   |    15.11.2018 18:22

Tunnelukot auki

Minulla on työtoveri, joka on koskettanut syvimpiä tunteitani ja tarpeitani (tunnelukko) rakkaudella, jota hän säteilee ympärilleen. Minulta meni useampi kuukausi ymmärtää, mistä on kyse. Ajauduin elämässäni tilanteeseen, jossa aloin työstämään ja käsittelemään tunnelukkojani. Nyt ymmärrän jo, mistä on kyse, mutta työpaikalla huomaan työtoverini läsnäolon aiheuttavan minussa edelleen huomionkipeyttä ja mustasukkaisuutta. Olen jossain määrin päässyt siihen pisteeseen, että ajattelen näin vain käyneen itselleni, olen oppinut itsestäni todella paljon matkan varrella ja on kaunista, että joku ihminen onnistuu koskettamaan syvimpiä tarpeita ja tunteita toisessa. Sitä kutsutaan rakkaudeksi. ❤️

Nanna   |    18.11.2018 06:37

Sovitut asiat

Kun sovituista asioista ja tekemisistä ei työkaveri pidä kiinni ja tämä toistuu niin siinä nousee väistämättä joskus ääni.

Yöunet meni ja hermot   |    19.11.2018 15:57

Työkaverin raivonpurkaukset

Osalle työyhteisön jäsenistä on sallittua saada raivokohtauksia: karjua kokouksissa kollegoille tai esimiehelle. Olen puhunut tästä esimiehen kanssa ja sanonut hänelle, että vaikka hän itse kestäisi esim. itseensä koskevan raivon, hänen ei pidä sietää sitä, koska se ei ole samalla tavalla sallittua kaikille työyhteisön jäsenille.

Tasa-arvo kaikessa   |    23.11.2018 16:16

Nöyryyttämistä

Kun esimies karjui minulle kahdenkeskisessä palaverissa, oli vaikea olla itkemättä. Mutta hänen tarkoituksensa lienee ollutkin nöyryyttää ja saada minut romahtamaan.

Alainen   |    23.11.2018 16:19
Tutustu myös:
Tuoreimmat jutut

Harria ei ole vähään aikaan näkynyt kahvihuoneessa, eikä yleensä puhelias Karoliina ole jakanut kuulumisiaan. Entä Silja ja Mari, miksiköhän he tuntuvat niin nenäkkäästi kommentoivan toistensa sanomisia?

Mihin se ennen niin hyväntuulinen ja nauravainen työporukka on kadonnut, esimies miettii. Viime aikoina ei tosiaan ole näkynyt innostusta, ja tiimipalavereissa on oltu vaisuja.

Esimies päättää kurkata työtuntien seurantajärjestelmästä saldokertymät: Oho! Suurimmalla osalla tunnit paukkuvat. Jääköhän työntekijöille tarpeeksi aikaa palautumiseen ja omaan arkeen?

Nyt huolestuttaa.

Ota puheeksi huomiot ja huolet

Kun esimies tai yrityksen HR-vastaava huomaa selviä kuormituksen merkkejä työntekijöissä, hän kokee helposti avuttomuutta. Mitä pitäisi tehdä?

Työstä palautumista ja sen tukemista tutkinut johtava asiantuntija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta neuvoo, että ensimmäiseksi esimies voisi listata havaintonsa ja huolensa.

Niiden kerääminen konkretisoi tilannetta ja tuo kokonaisuutta näkyväksi. Seuraava tärkeä askel on ottaa asia puheeksi.

”Esimies voisi yhteisessä palaverissa kertoa henkilökunnalle huomionsa ja huolensa. Kannattaa ottaa koko porukan yhteiseksi keskustelunaiheeksi, miten tilannetta voisi lähteä purkamaan”, Laitinen sanoo.

”Hyvä lähtökohta on miettiä, millaista ja miten työtä juuri meidän työpaikallamme tehdään. Se nimittäin vaikuttaa siihen, miten toimimalla kukin edistää parhaiten palautumista jo työpäivän aikana. Yhteinen keskustelu lisää ymmärrystä omasta ja muiden tilanteesta.”

Vaativat työt ja kiire kuormittavat

Työpaikalla kannattaa etsiä yhteisiä keinoja parempaan palautumiseen ja terveyden edistämiseen erityisesti, kun

  • työhön liittyy paljon vaativia työtehtäviä, haastavia ihmissuhteita ja kiirettä
  • työhön sisältyy runsaasti haastavia asiakas- tai vuorovaikutustilanteita
  • työssä on jatkuvasti vaikeita ja monimutkaisia tilanteita
  • työt kasaantuvat ja ruuhkautuvat.

Kun työpaikan tilanne on tunnistettu, keinoja on helpompi etsiä. Jokainen työntekijä voi tehdä paljon itse, mutta esimiehellä ja koko työyhteisöllä on tärkeä rooli työstä palautumisessa.

Jaana Laitisen mukaan työpaikan keinot tukea työstä palautumista kulkevat kolmea polkua pitkin: Ensinnäkin vaikutetaan työn kuormitustekijöihin. Toiseksi vahvistetaan voimavaratekijöitä ja kolmanneksi tunnistetaan ja toteutetaan palautumisen keinoja työssä ja vapaalla.

Valmennus tukee palautumista

Työterveyslaitoksen Virtaa palautumisesta -verkkovalmennus on yksi kätevä apukeino palautumisen tukemiseen ja kuormituksen ehkäisyyn työpaikalla. Jaana Laitinen on yksi valmennuksen suunnittelijoista.

”Verkkovalmennus motivoi ja ohjaa yksilöä myönteisellä tavalla muutokseen ja parempaan palautumiseen. Siinä otetaan huomioon muun muassa ajankäyttö, uni, ravinto, stressi, liikunta ja alkoholi”, Laitinen kertoo.

Hänen mukaansa verkkovalmennus haastaa yksilön lisäksi koko työyhteisön. Palautumista tukevia keinoja työpaikalla ovat esimerkiksi tauoista huolehtiminen, työn organisointi, häiriötekijöihin puuttuminen, liikunnan edistäminen ja terveellinen ruokailu.

”Korostan mielelläni yhteisöllisyyttä ja yhteisön tukea. On tärkeää miettiä yhdessä, mikä juuri meidän työpaikallamme edistäisi jaksamista, ja sitten tsempata yhdessä toinen toistaan. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sopimusta siitä, että ruoka- ja kahvitauoille ei aikatauluteta kokouksia.”

Kuulumisten vaihto on arvokasta

Joskus työkuormitusta on mahdotonta vähentää ainakaan heti. Siinä tilanteessa Jaana Laitinen neuvoo kiinnittämään erityistä huomiota yhteisiin taukoihin ja kuulumisten vaihtoon – siihen, että asioista ylipäätään puhutaan.

Ja toki työntekijöiden hyvään palautumiseen kannattaa kiinnittää huomiota aina, vaikka kuormituksen merkkejä ei selvästi näkyisikään. Jo työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan ehkäisemään terveyttä vaarantavaa kuormitusta.

Ensimmäiseksi esimiehen kannattaa hengittää rauhassa ja ajatella. Mistä oikein on kyse, kun työntekijä puhuu ja toimii näin?

Esimiehenä saattaa kokea kiukkua ja epäoikeudenmukaisuutta, kun on itse yrittänyt saada asioita kuntoon ja lopputuloksena on syytöksiä. Omat ajatukset ja tunteet kannattaa käydä läpi ennen kuin lähtee vastaamaan viesteihin.

Esimiehen vastuuseen kuuluu puuttua toimintaan, joka haittaa tai vaikeuttaa työntekoa. Työpaikan yhteiset toimintatavat koskevat kaikkia, ja jokaisella työntekijällä on oma vastuunsa ylläpitää toimivaa työilmapiiriä. Yksi työntekijä ei voi toimia omien sääntöjensä mukaan – etenkään, kun monet työt vaativat onnistuakseen yhteistyötä.

Virallisemmin sanottuna esimiehellä on työnjohto-oikeus. Kun työyhteisön ongelmia käsitellään yhdessä, niin se ei ole kiusaamista, vaikka asioihin puuttuminen tuntuisi jostakusta työntekijästä ikävältä.

Kiusaaminen on toistuvaa ja pitkään jatkuvaa loukkaamista, häirintää, eristämistä tai muuta kielteistä käyttäytymistä. Jos esimies puuttuu työsuoritukseen asiallisesti, niin sen kutsuminen kiusaamiseksi on asioiden hämärtämistä.

Esimiehen ei tarvitse sietää uhkailua. Esimiehen ei myöskään pidä lopettaa epäkohtiin puuttumista sen takia, että joku uhkailee valittavansa.

Työntekijällä on oikeus tehdä ilmoitus epäasiallisesta kohtelusta, ja silloin asioiden selvittäminen etenee organisaation toimintamallien mukaisesti. Jos ilmoitus kohdistuu omaan esimieheen, niin asian käsittelee esimiehen esimies. Joskus lopputulos voi olla, että ilmoitus on aiheeton. Jos aiheettomia ilmoituksia tehdään toistuvasti, myös se voi olla epäasiallista toimintaa.

Viisas esimies pysähtyy kuitenkin miettimään, miten voisi parantaa keskusteluyhteyttä työntekijän kanssa, vaikka työntekijä uhkailisi valituksen tekemisellä. Miten asioita voidaan käsitellä yhdessä työlähtöisesti ja ratkaisuja hakien? Onko työpaikan toimintatavat luotu yhdessä keskustellen niin, että kaikilla on ollut mahdollisuus vaikuttaa?

Yksin ei tarvitse jäädä. Esimiehellä kannattaa olla keskustelukumppani, jonka kanssa voi puida myös hankalia kysymyksiä. Omasta jaksamisesta on hyvä huolehtia.

Sosiaaliset taidot tarkoittavat, että ihminen pystyy käyttäytymään sosiaalisissa tilanteissa asiallisesti ja ystävällisesti silloinkin, kun ne herättävät tunteita. Taitoihin kuuluu kyky ilmaista itseään, ottaa kontaktia ja kuunnella toista.

”Pelkästään se, että puhuu paljon, ei tee kenestäkään sosiaalisesti taitavaa. Vaikka itsellä on kova tarve puhua, kontakti voi olla yksisuuntainen. Ilman muiden kuuntelemista kyse ei edes ole vuorovaikutuksesta”, sanoo työterveyspsykologi Heli Hannonen Työterveyslaitoksesta.

”Joku hiljaisempi taas saattaa nauttia muiden seurasta ja olla hyvinkin sosiaalinen.”

Omassa työssään Hannonen on nähnyt sosiaalisten taitojen puutetta esimerkiksi selvitellessään työyhteisöjen ristiriitoja:

”Yksi työyhteisön jäsenistä ei esimerkiksi hahmota, miten hänen puhetapansa vaikuttaa työkavereihin. Hän katsoo oikeudekseen opastaa muita omasta mielestään rehellisesti ja suorasanaisesti. Muut kokevat sen tylyksi ja loukkaavaksi.”

Takatoimistosta ryhmätyöhön

”Sosiaalisuus” liittyy myös ihmisen persoonallisuuden piirteisiin. Ekstrovertti suuntautuu ulospäin ja saa voimavaroja yhteisestä toiminnasta. Introvertti puolestaan saa voimaa omasta sisäisestä maailmastaan ja voi jopa kuormittua liiallisesta sosiaalisesta elämästä.

”Kukaan ei ole puhtaasti joko ekstrovertti tai introvertti. Kyse on pikemminkin jatkumosta, jonka eri kohtiin ihmiset sijoittuvat”, Heli Hannonen huomauttaa.

Työelämän muutokset kohtelevat ekstroverttejä ja introverttejä eri tavoin. Yksi esimerkki on siirtyminen avonaisiin työtiloihin ja monitilatoimistoihin:

Avotoimisto ei välttämättä ole mieluisa ympäristö sille, joka saa voimavaroja hiljaisuudesta ja kaipaa rauhaa. Avotilassa viihtyy paremmin työntekijä, joka nauttii puheensorinasta ja siitä, että ihmisiä on koko ajan saatavilla.

”Ennen vanhaan ne, jotka eivät olleet luontevia vuorovaikutuksessa, saattoivat työskennellä itsekseen takatoimistossa. Nykyisin on vaikea löytää ihan yksin tehtävää työtä. Ryhmätyö ja verkostoissa tehtävä työ ovat lisääntyneet.”

”Mitä haluan saada sanotuksi?”

Vaikka persoonallisuuspiirteet ovat ainakin osittain synnynnäisiä, sosiaalisia taitoja on mahdollista harjoitella ja oppia. Jos esimerkiksi kokee, että omat ideat jäävät palavereissa esittämättä tai ettei keskusteluissa keksi mitään sanottavaa, tilanteeseen on hyvä valmistautua etukäteen.

”Ennen palaveria voi pohtia, minkä asian ainakin haluaa saada sanotuksi. Sitten ajatuksensa voi muotoilla vaikka lunttilapulle. Keskustelutilanteisiin taas voi miettiä muutaman fraasin, jotka helpottavat jutun juuren löytämistä”, Heli Hannonen vinkkaa.

Jos kuuluu niihin, joiden vuorovaikutus menee helposti pelkäksi puhumiseksi, kannattaa tietoisesti rauhoittua ja keskittyä kuuntelemaan.

Työn vaatimukset ratkaisevat

Heli Hannosen mielestä sosiaalisten taitojen minimitaso työelämässä on se, että kykenee omien työtehtäviensä vaatimaan yhteistyöhön.

”Sen verran sosiaalisuutta ja käytöstapoja jokaisella pitää olla, että pystyy tervehtimään aamuisin, sanomaan tarvittaessa kiitos ja ole hyvä, vastaamaan kun kysytään. Tärkeintä kuitenkin on, että työt saadaan hoidetuksi.”

Jos oman työn edellyttämät sosiaaliset perustaidot ovat kunnossa, monenlaisilla ominaisuuksilla ja tyyleillä pärjää. Se, nauttiiko enemmän seurasta vai yksinäisyydestä, ei ole sinänsä hyvä tai huono asia.

Työn vaatimukset ratkaisevat. Vaativaa asiakastyötä tekevä tarvitsee erilaiset vuorovaikutustaidot kuin vaikka koodaaja, joka työskentelee pääasiassa itsekseen.

Saman ammattiryhmän sisälläkin on erilaisia työnkuvia, joissa valttia ovat erilaiset ominaisuudet. Hannonen ottaa esimerkiksi lääkärit: neurokirurgi ei välttämättä tarvitse samanlaisia sosiaalisia taitoja kuin työterveyslääkäri tai psykiatri.