Tutkijat mukaan arkipäivän keskusteluihin työelämästä

Osallistu
Tietojohtaja Pauli Forma Työterveyslaitoksesta

Työterveyslaitoksen tietojohtaja Pauli Forma haluaa koota hajallaan olevan työelämätiedon ja innostaa tutkijat arkipäivän keskusteluihin työelämästä.

Pauli Forma on aina työskennellyt organisaatioissa, joissa ollaan kiinnostuneita työelämän kehittämisestä: yliopistossa, tutkimuslaitoksessa, eläkelaitoksessa. Näkövinkkeli vain on vaihtunut työpaikan mukaan. Lokakuussa hän aloitti Työterveyslaitoksen tietojohtajana.

”On hienoa tehdä työtä, joka parantaa työelämää ja kansalaisten hyvinvointia.”

Forman tehtävänä on rakentaa uudenlainen tietokanta, johon kootaan ja yhdistetään tietoa erilaisista työelämää, työterveyttä, työkykyä, työympäristöä, työterveyshuoltoa ja työsuojelua koskevista lähteistä.

Nykyisin tieto on hajallaan esimerkiksi eri viranomaisten, asiantuntijaorganisaatioiden ja sosiaaliturvan toimeenpanijoiden hallussa. Tuleva tietokanta auttaa muodostamaan työelämästä kokonaiskuvan, joka on kaikkien saatavilla ja yhdessä paikassa.

”Teknologian kehittyessä työelämän perusasiat menevät radikaalisti uusiksi. Esimerkiksi se muuttuu, millaisia töitä ja työsuhteita on ja millaista osaamista tarvitaan. Kokonaisvaltainen tieto helpottaa työhyvinvoinnin turvaamista tässä murroksessa.”

Työkykyasiat kuuluvat johdolle

Edellisessä työssään eläkevakuuttaja Kevan työelämäpalvelujen johtajana Pauli Forma sai seurata työhyvinvoinnin parantamista erityyppisissä organisaatioissa.

”Olen nähnyt hyviä kehityskaaria. Niitä yhdistää se, että ylin johto on ottanut työhyvinvointi- ja työkykyasiat osaksi johtamistaan. Ei riitä, että henkilöstöjohtaja tai työhyvinvointikoordinaattori yrittää yksin virittää liekkiä.”

Forma nostaa esiin myös työntekijän vastuun. Meistä jokainen voi – ainakin jonkin verran – vaikuttaa siihen, pitääkö osaamisensa ajan tasalla, kuinka valmis on mahdollisiin muutoksiin ja miten palautuu työstään.

Palautumista edistää esimerkiksi se, että työlle on jokin vastapaino. Se voi olla vaikkapa kulttuuriharrastus tai järjestötoiminta. Formalla vastapainona toimivat ruoanlaitto, lukeminen, kirjoittaminen ja varsinkin liikunta. Hän luonnehtii itseään aktiiviseksi kilpakuntoilijaksi.

”Olen vuosien varrella pelannut pesäpalloa, hiihtänyt, suunnistanut, juossut, pyöräillyt ja uinut. Jokin laji on aina ollut päällimmäisenä, ja nyt se on uusi harrastus triathlon.”

Junamatkat ryhdistävät ajankäyttöä

Parhaat ideat pulpahtavat Pauli Forman mieleen silloin, kun hän juoksee metsäautoteillä, poluilla ja pururadoilla kotiseudullaan Länsi-Uudellamaalla.

”Saan ideoita esimerkiksi siihen, mistä kirjoitan tai miten jokin asia jakautuu osa-alueisiin. Minua ei häiritse pätkääkään, jos toisinaan mietin työasioita juostessani. Mitä minun sitten pitäisi miettiä?”

Osa ideoista näkyy myöhemmin blogikirjoituksissa ja keskusteluissa, joita hän käy sosiaalisessa mediassa. Formalla on perhe, ja työpäivänsä jälkeen hän kuljettaa lapsia harrastuksiin. Miten ihmeessä hän löytää aikaa kaikkeen?

”En minä mielestäni niin hirveästi tee. Työpäiväni ja -viikkoni ovat suurin piirtein normaaleja, ja teen nykyään vain vähän töitä iltaisin ja viikonloppuisin.”

Ajankäyttöä ryhdistävät osaltaan ne kaksi tuntia, jotka Forma päivittäin istuu junassa. Hän on matkustanut Karjaan ja Helsingin väliä jo 15 vuotta.

”Lähden Karjaalta puoli seitsemältä tai puoli kahdeksalta, ja se ensimmäinen tunti on melkein tehokkainta työaikaa koko päivässä. Junassa on hyvä tehdä töitä: yhteydet toimivat ja on aika hiljaistakin.”

Takaisin palatessa työt jatkuvat tai hän saattaa nukkua pienet päiväunet. Kotimatka on selkeä siirtymä: työasiat jäävät useimmiten junaan.

Tutkijasta tulee tiedon tulkki

Yksi Pauli Forman lempiaiheista on asiantuntijatyön ja tutkijan roolin muutos: Uuden ajan tutkija ei pelkästään tee hyvää tutkimusta, vaan osaa ja haluaa myös kertoa siitä julkisesti. Hän esiintyy vakuuttavasti seminaareissa, on hyvä haastateltava, verkostoituu ja ottaa kantaa sosiaalisessa mediassa.

Forman mielestä tällaista osaamista tarvitaan, jotta tutkimustieto arkipäiväistyisi ja olisi yhä vaikuttavampaa. Hänen mukaansa työelämästä käydään sekä virallista että epävirallista keskustelua:

Viralliseen keskusteluun osallistuvat esimerkiksi työmarkkinaosapuolet ja puolueet. Epäviralliseen keskusteluun voi osallistua periaatteessa kuka tahansa, joka on käynyt töissä tai joka on vaikka lukenut jotain työelämään liittyvää.

”Esimerkiksi Twitterissä monilla työelämästä keskustelevilla on hyviä ajatuksia ja ideoita, mutta heillä ei välttämättä ole takanaan tutkimustietoa. Myös taloustieteilijät osallistuvat vilkkaasti keskusteluun. Mukaan mahtuisi kuitenkin enemmän niitä, joilla on vahva tutkimustausta työelämäkysymyksissä”, Forma sanoo.

Hänestä tutkijoilla olisi näihin keskusteluihin paljon annettavaa – enemmän kuin pelkkä kokemusasiantuntijuus. Parhaimmillaan he tulkitsevat, tekevät ymmärrettäväksi työelämää koskevaa tietoa.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Aiheesta lisää:

Kokonaiskuva työelämästä on tärkeä työn murroksen vuoksi (Pauli Forman blogikirjoitus)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (3)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (3)

OssiAura |

Mahtava homma, että saadaan iso tietopankki aikaan! Menestystä tärkeään työhösi Pauli!
Mielenkiintoista olisi myös jollain tavalla blokata Suomeen sopimaton kv. tieto (jopa tutkimustieto), se ei toki ole Paulin vastuulla. Edelleen (ja se voisi kuulua Paulillekin) olisi hyvä jaotella tieto loogisesti niin, että tutkimuksen kannalta amatööritkin sen löytävät.

"Jotain on unohdettu" |

Kommentoisin työelämän innokasta tutkintaa ja nimenomaan yritysten ulkopuolisten toimesta. Tällainen tutkiminen tutkijoiden omien intressien, tavotteiden ja viitekehyksen (käyttöteorian) näkökulmasta (?) saattaa aiheuttaa omanlaisensa turbulenssin työhön ja työelämään liittyvissä kysymyksissä. Mitenkä olisi työpaikalla tapahtuvan työn ja siihen vaikuttavien tekijöiden tutkiminen työpaikan itsensä toteuttamana ja ulkopuolisten asiantuntijoiden avustamana? Jokainen yritys, työpaikka, työ ja tehtävä ovat omanlaisensa ja se millaiseksi työt, työympäristö ja asetetut tavoitteet muodostuvat on hyvinkin kompleksinen systeemi. Ei ole yhtä asiaa jolla kokonaisuus ""saadaan kuntoon" jatkuvassa muutoksessa. Syteeminen lähestymistapa tulisi olla kaikilla ketkä pyrkivät vaikuttamaan työhön ja työympäristöön. Rohkenisin jopa heittää, lähdetäänkö kaikissa asioissa niin vahvasti tunteilla liikkeelle, että realiteetit jäävät taka-alalle?

Sanataika |

Omaa työsarkaani on kirjoitetun kielen muokkaaminen selkeämmäksi ja usein myös yleistajuisemmaksi. Tutkimusten joskus hyvin vaikeaselkoistakin kieltä saa usein muokattua aika kevyin keinoin helpommin luettavaan ja ymmärrettävään muotoon. Tämäkin voi olla tärkeä osa siinä, että tutkijoiden hyvä tieto saadaan tavallisten ihmisten käyttöön.

Tuoreimmat jutut

Olen ehdottomasti kesäihminen. Haluaisin nukkua talvet ja olla kesällä hereillä ympäri vuorokauden, sanoo organisaatiotutkimuksen dosentti, vanhempi tutkija Minna Janhonen Työterveyslaitoksesta.

Kesäloman alkupäivinä hänen mieleensä alkaa pulpahdella työhön ja tutkimuksiin liittyviä ajatuksia. Ne ovat muhineet jossain alitajunnassa.

”En ahdistu, sillä vähitellen työ kyllä jättää minut rauhaan. Kirjoitan ajatukset heti ylös ja palaan niihin loman jälkeen. Silloin puntaroin, olivatko ne käyttökelpoisia vai eivät.”

Janhosen loma sisältää jonkin verran suunniteltua tekemistä, paljon löysää aikaa ja irtioton heti loman alussa. Irtiotto voi olla yhtä hyvin ulkomaanmatka kuin päivän reissu Kemiöön tai Hankoon.

Kahden teini-ikäisen pojan äidille perhe on tärkein voimavara. Nämä asiat toimivat vastapainoina työlle:

1. Käsityöt lepuuttavat aivoja

”Neulon itselleni villatakkeja ja villapaitoja. Yhdessä vaiheessa tuli neulottua paljon sukkia, mutta nyt perheeni ja lähisukuni on hyvin sukitettu.

Välillä teen vaikeita neuleita, joissa pitää koko ajan laskea silmukoita. Siinä ei tule mietittyä työasioita. Helppoa käsityötä tehdessä taas saatan tarkoituksella jäsennellä mielessäni jotain työasiaa.

Olen hurahtanut käsinvärjättyihin lankoihin. Olen tehnyt värjäyskokeiluja, mutta pääosin ostan muiden värjäämiä lankoja. Tilaan niitä ulkomailta ja aina matkoillakin minun pitää päästä paikalliseen lankakauppaan.

Löydän ideoita ja inspiraatiota Instagramista, missä seuraan neulesuunnittelijoita, aktiivisia käsityöihmisiä ja lankafirmoja. Jaan itsekin kuvia käsitöistäni.”

2. Liikunta pitää kropan kunnossa

”Käyn jumpassa kolme kertaa viikossa ja välipäivinä vähintään kävelylenkillä. Asumme Lohjalla, ja kotimme vierestä pääsee Lohjanharjun lenkkipoluille.

Kun tulee ikää, hyvän fyysisen kunnon ylläpito on entistä tärkeämpää. Tanssilliset jumpat koreografioineen auttavat minua myös nollaamaan aivot. Samalla ei voi miettiä työasioita eikä räplätä puhelinta.”

3. Marttailussa tapaa kavereita

”Neljä vuotta sitten olin mukana perustamassa kylällemme omaa marttayhdistystä, Muijalan marttoja. Porukkamme oli tutustunut toisiinsa hiekkalaatikon reunalla leikkipuistossa. Lasten kasvettua halusimme edelleen pitää yhteyttä.

Kokoonnumme kerran kuussa, yleensä koulussa tai seurakuntatalossa. Olemme esimerkiksi käyneet teatterissa, askarrelleet onnittelukortteja, tutustuneet papujen viljelyyn ja osallistuneet hyväntekeväisyystempauksiin.

Marttailussa minulle on tärkeintä yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen.”

4. Kukkien kauneus tekee hyvää

”Pidän kovasti kukista. Minulla on niitä melkein aina, vähintään leikkokukkia maljakossa. Pienellä, helppohoitoisella rivitalopihallamme kasvaa muun muassa tulppaaneja ja vuorenkilpiä. Lempikukkiani ovat tällä hetkellä pioni ja lemmikki.

Kukat tuovat arkeeni kauneutta ja värejä. Talvella omia kukkavalokuvia on kiva katsella Instagramista, muistella kesää ja haaveilla seuraavasta keväästä.”

5. Matkailu irrottaa tutuista kuvioista

”Lähden perheeni kanssa ulkomaanmatkalle pari kertaa vuodessa. Turistinähtävyyksien katselun ja luonnossa oleilun lisäksi teemme matkakohteessa myös arkipäiväisiä juttuja, kuten käymme ruokakaupassa ja laitamme ruokaa.

Matkat ovat irtiottoja. Olen utelias ja haluan nähdä, mitä kaikkea tällä maapallolla on. Vaikuttavia kohteita ovat olleet esimerkiksi Uusi-Seelanti ja Madeiran saari.”

6. Kirjan teko on pitkäaikainen haave

”Kirjoitan kirjaa työn organisoinnin muutoksesta. Käsittelen sitä, miten eri vuosikymmenten johtamiskäytännöt ovat vaikuttaneet työn tekemiseen. Esimerkiksi tietyt 1970-luvun byrokraattiset käytännöt näkyvät työelämässämme edelleen.

Kirja on pitkäaikainen haaveeni. Kokoan samoihin kansiin tekemäni tutkimukset ja tähänastisen työurani.

Kirjoittaessa saan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Olen tehnyt kymmenen vuotta intensiivistä projektityötä, jossa seuraava projekti alkaa ennen kuin edellinen ehtii loppua.”

Työn imulla tarkoitetaan myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Sen kokeminen on tärkeää ihmisen hyvinvoinnille, ja se on yhteydessä työntekijän terveyteen. Työn imuun liittyy kolme hyvinvoinnin ulottuvuutta: tarmokkuus, omistautuminen ja uppoutuminen.

Kysyimme kolmelta Työterveyslaitoksen asiantuntijalta, mikä saa heidät kokemaan työn imua:

  1. Mikä työssäsi on erityisesti innostanut sinua viime aikoina?
  2. Millaisiin asioihin uppoudut työssäsi niin, että aika kuluu melkein huomaamatta?

Erityisasiantuntija Pauliina Mattila-Holappa Työterveyslaitoksesta

Pauliina Mattila-Holappa, erityisasiantuntija

Mattila-Holappa on psykologi, jonka väitöskirja on juuri valmistumassa. Se käsittelee nuorten aikuisten mielenterveyshäiriöistä johtuvaa työkyvyttömyyttä.

1. ”On innostavaa nähdä, että omia tutkimustuloksia hyödynnetään päätöksenteossa. Tuntuu hienolta myös, jos näkee yrityksissä käyttöön otettujen päätösten vaikuttavan yksittäisen ihmisen elämään. Päätökset ja käytännöt voivat vaikuttaa esimerkiksi niin, että työntekijä pystyy olemaan töissä terveydellisistä rajoitteista, kuten erilaisista sairauksista ja mielenterveyshäiriöistä, huolimatta.

Olen tavannut pitkään työttömänä olleita ihmisiä, jotka ovat osallistuneet hankkeisiin, joiden kautta heidän elämänsä on muuttunut.”

2. “Uppoudun työhöni eniten, kun saan ensimmäiset tulokset uudesta tutkimusaineistosta. Kiinnostavin vaihe on, kun pääsen tutkimaan tuloksia tarkemmin ja näen, ovatko ne menossa samaan suuntaan kuin aluksi on ajateltu. Aika hurahtaa nopeasti myös kirjoittaessa.”

Tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta

Mikko Härmä, tutkimusprofessori

Härmä on taustaltaan lääkäri. Hän tutkii ikääntymistä, työaikoja ja unta.

1. “Innostavinta on, jos työstäni on ollut hyötyä työpaikoilla tai koetaan, että tiedontarpeeseen on vastattu. Iloa tuottaa myös se, että on itse pystynyt tuottamaan raportin pitkän tutkimustyön jälkeen. Erityisesti, jos on omasta mielestään onnistunut työssä ja lisäksi kokee, että se on ollut hyödyllistä muille. Tieteellisen mielenkiinnon lisäksi tuotamme tietoa parantaaksemme muiden hyvinvointia.”

2. “Kirjoittamisen parissa aika kuluu huomaamatta, erityisesti tieteellisiä artikkeleita tehdessä. Ajantaju karkaa helposti raportteihin syventyessä. Varsinkin kotona etätöissä on helpompi keskittyä ja huomaa yhtäkkiä, että onkin kulunut pari tuntia kauemmin kuin on suunnitellut.“

Erikoistutkija Kirsi Jussila Työterveyslaitoksesta

Kirsi Jussila, erikoistutkija

Jussila on tekniikan tohtori. Hänen erikoisalaansa ovat suojautuminen, suojavaatetus ja kylmässä työskentely.

1. “Monipuolisuus ja työtehtävien vaihtelevuus tekevät työstäni mielenkiintoista. Välillä teen mittauksia laboratoriossa tai kentällä ja välillä saan verkostoitua kansainvälisesti. Teen paljon projektityötä eri aihealueista ja eri ammattiryhmien kanssa. On kiinnostavaa tutustua useaan eri toimialaan ja työntekijöihin. Parasta on ollut päästä kentälle seuraamaan muun muassa sotilas -ja pelastusalan, kaivostyöntekijöiden ja eräoppaiden työtä.”

2. “Aika voi kulua huomaamatta, kun luen mielenkiintoista dataa tai teen mittauksia. Välillä uppoudun esimerkiksi kirjallisuuden etsimiseen.”

 

Jutun tekijät ovat Työterveyslaitoksen kesäharjoittelijoita.

Työterveyslaitoksen KUMOUS-hanke on listannut seitsemän suositusta digiarkeen. Tässä jutussa suosituksia tarkastellaan kesälomalaisten näkökulmasta, sillä digitalisaatio ei jää vain työpaikoille. Se on entistä enemmän mukana kotona ja töissä, arjessa ja lomalla, nuorilla ja vanhoilla.

1. Palveluiden käyttäjät ja työntekijät mukaan arvioimaan digikokeiluja

Juuri ennen lomalle lähtöä töissä ilmoitettiin, että kesän jälkeen otetaan käyttöön uusi resurssienhallintaälyjärjestelmä. Siihen yhdistyvät niin resurssien- ja työvuorojen hallinta, työajanseuranta, asiakaspalautteeseen vastaaminen, kahvinkeiton aikataulutus toimistolla kuin vessojen käyttöaste ja vessapaperin kulutuskin. Lomalle jäävää työntekijää ahdistaa jo ennalta monimutkainen järjestelmä, jonka hyödyistä hän ei ymmärrä mitään.

KUMOUS-hankkeen vastuullinen johtaja Eveliina Saari ehdottaa, että työntekijät ja käyttäjät otettaisiin mukaan muutokseen jo aiemmin:

”Digitaalisten palveluiden toivotaan palvelevan ihmisten arkea ja tuottavan hyvinvointia sekä työntekijöille että käyttäjille. Mitä jos siis muistettaisiin kehittämistyössä ihmislähtöisyys? Otetaan työntekijät ja käyttäjät mukaan ja arvioidaan yhdessä. Opitaan arvioinneista ja digikokeiluista.”

Työntekijä huokaisee helpottuneena ja pakkaa mökkilaukkunsa.

2. Työn muutoksen ja osaamisen ennakointi uudelle tasolle

Elokuussa toimistossa odottelee työntekijää Roosa Robotti, tiimin uusin vahvistus. Lomalle jäävä työntekijä muistaa tämän juuri heittäessään laukkuaan auton takakonttiin. Leukaperät kiristyvät. Miten käy tulevien työtehtävien ja osaakohan moisen robotin kanssa toimia?

”Digitalisaation vaikutukset näkyvät eri tavoin eri aloilla ja ammateissa. Tarvitaan tutkimusta, jotta voisimme ymmärtää, mitä työn murroksessa tapahtuu eri aloilla. Organisaatiot pidättelevät automaatioratkaisujen seurauksista viestimistä henkilöstölle, sillä niitä on vaikea hahmottaa työtehtävien ja osaamisvaatimusten tasolle”, Eveliina Saari sanoo.

Jos työtehtävät tulevat muuttumaan tai radikaalisti vähenemään, organisaatioiden tulee suunnitella, miten henkilöstön osaamista suunnataan ja tuetaan tulevaisuudessa.

Kyllä se siitä, ajattelee työntekijä ja kääntää auton kohti mökkitietä.

3. Oppimisympäristöjen laajentaminen ja perheiden tuki on tärkeää

Mökillä ei sitten katsota kännykkää eikä pelata pädillä! Minäkin leikin käpylehmillä lapsena, työntekijä jyrähtää auton ratista. Takapenkkiläisten ilmeet synkkenevät. Muutaman kilometrin kuluttua autossa on jo asemasota käynnissä. Iloinen ja rento lomatunnelma on tiessään.

Lapsilla ja nuorilla digitalisaation hyödyt ja haasteet poikkeavat muista ikäryhmistä, koska he ovat kasvaneet digitaalisten laitteiden käyttämiseen.

”Lapsille ja nuorille on luontevaa yhdistää digitaalisesti hankittava tieto ja toiminnallinen oppiminen. Digivälineet ovat osa oppimisympäristöä. Ammattilaisten motivaatio ja osaaminen tukevat lapsilähtöistä oppimista”, KUMOUS-hankkeessa hahmotellaan.

Myös perheiden ymmärrys ja tuki jälkikasvulleen ovat äärimmäisen tärkeitä.

Takapenkillä kiljaistaan riemusta: uusi sovellus auttoi tunnistamaan kauniinvärisen perhosen levähdyspaikalla.

4. Huomio nuorten arjenhallintaan digiaikana

Mökille saavuttaessa työntekijän teini-ikäinen lapsi katoaa mökin ylisille. Keskiyön auringossa on helppoa pelata aamuun asti, kun vara-akkukin tuli mukaan. Työntekijän hermot kiristyvät vuorokausirytmin haihtuessa ilmaan kuin grillinuotion savu. Päättynyt kouluvuosi oli teinille vaikea ja koulutodistuksen numerot laskivat jatkuvien aamutunneilta myöhästymisten takia.

”Älylaitteiden käyttö vaikuttaa nuorten arjenhallintaan. Nuorten vuorokausirytmi voi vääristyä liiallisen netin käytön takia. Yksi keino parantaa opiskelijoiden arjenhallintaa ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä on vahva opiskelijoiden ohjaus. KUMOUS-hankkeessa kehiteltiin sovellusta oppilaitosten avuksi tukemaan opiskelijoiden arjenhallintaa”, Eveliina Saari kertoo.

Työntekijä lataa teinin kanssa yhteisen kalenterin, joka muistuttaa teiniä nukkuma-ajoista. Sitten hän kutsuu perheen syömään vastagrillattuja herkkuja.

5. Ikääntyneet mukaan teknologian suunnitteluun

Lasten mummo ja vaari ajavat naapuripitäjästä kylään mökille, mutta eksyvät matkalla. Navigaattori ei toiminutkaan niin kuin mummo oletti, eikä vaari nähnyt lukea liian pientä fonttia. Työntekijä huolestuu pitkään kestävästä matkasta ja unohtaa lisätä puita saunan kiukaan alle.

”KUMOUS-hankkeessa saatiin hyviä kokemuksia siitä, että ikääntyneet itse osallistuvat heille tarkoitetun teknologian suunnitteluun ja käyttöönottoon. Suositus käyttäjien osallistamisesta koskee niin laitevalmistajia, markkinoijia kuin teknologiaa hyödyntäviä palveluntuottajiakin. Ikääntymiseen liittyvien olettamusten ja ennakkoluulojen murtaminen on tärkeää. Kaikille sopiva suunnittelu (Design for All) on hyvä lähtökohta”, Eveliina Saari painottaa.

Viimein mummo ja vaari löytävät perille. Huoli helpottaa, ja saunan jälkeen mummo tilaa verkkokaupasta uudet, heitä paremmin palvelevat laitteet.

6. Palveluohjausta tarvitaan digisyrjäytymisen ehkäisemisessä

Naapurimökin vanha omistaja puksuttaa traktorilla mökkipihaan juuri parahiksi iltateelle. Kesä on hyvää aikaa, kun mökkiläiset tuovat elämää pitäjään. Syksyn tuloa vanha omistaja jo harmittelee. Yksinäisyys vaivaa, eikä mistään saa enää palvelua ihmiseltä ihmiselle.

”Pitää panostaa siihen, että ikääntyneet pääsevät mukaan tietoyhteiskuntaan. Digisyrjäytyminen on yhteydessä myös muuhun syrjäytymiseen. Digitaitoihin ohjaus pitää sisällään niin teknologian hankintaan, laitteen käyttöön kuin erilaisiin palvelukäytöntöihin liittyviä asioita. Organisaatioiden johdon ja palvelukehittäjien kannattaa tukea erilaisia vertaisoppimisen malleja työntekijöille ja ikääntyneille”, Eveliina Saari muistuttaa.

Työntekijän teini-ikäinen lapsi keksii keinon ja googlaa laitteet ja sovellukset, joilla naapurimökin vanha omistajakin autetaan kohti digiarkea. Vanha omistaja tarjoaa teinille viikoksi kesätyötä henkilökohtaisena digituutorina.

7. Teknologian käyttöönottoa ja toiminnan kehittämistä on johdettava rinnakkain

Vielä viimeinen vilkaisu työsähköposteihin, työntekijä lupaa. Pomolta on tullut viesti: Suunniteltuun uuden järjestelmän käyttöönottoon liittyy sen verran haasteita, että lomien jälkeen prosessi tehdäänkin toisella tavalla. Työntekijät pääsevät osallistumaan ja kokeilemaan toivottua järjestelmää, jota sitten kehitetään kokemuksien ja palautteen mukaan.

”Ketterä kehittäminen on hyvä tapa toteuttaa digitalisaatiokokeiluja. Siinä tuotetta kokeillaan ja testataan nopeasti ja rohkeasti sen eri kehitysvaiheissa. Samalla saadaan käyttäjäpalautetta. Henkilöstöllä tulee olla valta toimia ja tehdä päätöksiä ripeästi. Johdon on resursoitava kokeilu niin, että sitoutuneella, kehittämishenkisellä vastuuhenkilöllä ja henkilöstöllä on mahdollisuus käyttää aikaa kehittämistyöhön”, Eveliina Saari sanoo.

Työntekijä sammuttaa työpuhelimensa ja kuuntelee, kuinka käki kukkuu metsässä. Itikat inisevät korvissa. Perhe käy nukkumaan. Työntekijä pulahtaa hiljaiseen järveen yöuinnille. Rentouttava kesäloma voi viimein alkaa.