Työ ja perhe tasapainoon – oletko rajaaja vai sulauttaja?

Osallistu
Ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta

On hyödyllistä tunnistaa omat keinonsa yhdistää työtä ja muuta elämää. Mikään tyyli ei sinänsä ole toista parempi, sanoo Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

Mitkä asiat sinulla kuuluvat työhön ja mitkä yksityiselämään? Kuinka tiukan rajan vedät eri elämänalueiden välille?

Moni haluaa pitää työn ja vapaa-ajan erillään, jotta ne pysyisivät tasapainossa. Toiset taas antavat eri alueiden välisten rajojen hämärtyä tarkoituksella.

”Ihminen toimii elämässään erilaisissa rooleissa, kuten työntekijänä, vanhempana, lapsena, ystävänä tai puolisona. Luomme roolien välille psykologisia rajoja, jotta pystyisimme hallitsemaan kokonaisuutta”, sanoo ohjelmapäällikkö Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

”Psykologiset rajat ovat sääntöjä, jotka auttavat meitä suojelemaan omia voimavarojamme ja ratkaisemaan arjen ristiriitatilanteita. Jos työtä voi tehdä missä ja milloin vain, työntekoa pitää rajoittaa itse.”

”Viiden jälkeen en tee töitä”

Salla Toppinen-Tannerin mukaan työn ja muun elämän yhteensovittamiseen on kaksi päästrategiaa, joita tutkijat kutsuvat segmentoinniksi ja integroinniksi.

Segmentointi eli rajaaminen on sitä, että työ- ja kotiasiat pidetään erillään. Työasioiden ei siis anneta kulkeutua kotiin eikä kotiasioiden töihin. Rajaaja päättää esimerkiksi, minkä kellonajan jälkeen hän ei enää tee töitä.

Integrointi eli yhteensulauttaminen tarkoittaa, että elämänalueiden rajat joustavat. Sulauttaja saattaa silmäillä työsähköpostiaan kotisohvalla tai kassajonossa ja viedä lapsensa hammaslääkäriin kesken etätyöpäivän.

”Elämänalueiden sekoittuminen ei aina ole symmetristä. Jollekulle esimerkiksi työ on niin tärkeää, että sen annetaan valua kotiin, mutta kotiasioiden ei anneta valua töihin”, Toppinen-Tanner huomauttaa.

Testaa, mikä tapa toimii

Rajaamisen ja sulauttamisen voi nähdä janan ääripäinä – harvat toteuttavat niitä täysin puhtaasti. Kumpikaan tyyli ei myöskään ole sinällään hyvä tai huono.

”Oleellista on tunnistaa, mikä on itselle luontainen tapa helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista. Silloin omaan strategiaan sopivia keinoja pystyy tietoisesti hyödyntämään”, Salla Toppinen-Tanner sanoo.

Hän kannustaa tekemään määräaikaisia kokeiluja: Toimiiko rajaaminen ja mitä hyötyä siitä on? Mitkä keinot vahvistaisivat yhteensulauttamista? Kun kokeilusta kertoo läheisilleen, tavoitteesta tulee todellisempi.

Sulauttamista voi testata vaikkapa kokeilemalla etätyötä tai tuomalla lapsen työpaikalle. Työmatkan voi kokeeksi pyhittää ihmissuhteiden ja muiden kuin työasioiden hoitamiseen.

”Riippuu toki myös työn luonteesta, kuinka paljon esimerkiksi sulauttamista on käytännössä mahdollista tehdä.”

Kaikki eivät innostu joustoista

Salla Toppinen-Tanner toimii asiantuntijana työn ja perheen yhteensovittamisen tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. Parhaillaan hän johtaa Perheystävälliseksi työpaikaksi! -koulutushanketta.

”Viime vuosina on kiinnitetty paljon huomiota työpaikan joustoihin, perheystävälliseen ilmapiiriin ja esimiesten kouluttamiseen. Yksilöllisten selviytymiskeinojen löytäminen ja tukeminen on uusi näkökulma.”

Työpaikoilla on hyvä tiedostaa, että työntekijät ovat erilaisia tässäkin asiassa:

”Kaikki eivät ole innokkaita sulauttamaan työtä ja perhettä. Jotkut jopa stressaantuvat joustojen tarjoamisesta. He saattavat päinvastoin kaivata entistä tiukempia rajoja työnteolleen.”

Toppinen-Tannerin mielestä ratkaisu on avoin keskustelu työ ja perhe -asioista. Kun työntekijän toiveet ovat selvillä, esimies pystyy tukemaan häntä oikealla tavalla. Se voi tarkoittaa vaikkapa liukuvaa työaikaa tai konkreettista apua ajanhallinnassa.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työterveyslaitoksen Voimaa arkeen -opas helpottaa työn ja muun elämän yhteensovittamista.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Työyhteisön ei tarvitse olla täydellinen. Hyvä tavoite on, että se on riittävän terve. Riittävän terveeseen työyhteisöön on pääsääntöisesti mukava tulla aamulla töihin.

Näin toteaa työterveyspsykologi Antti Aro kirjassaan Työilmapiiri kuntoon (Alma Talent, 2018). Kirja käsittelee sitä, miten työilmapiiriin voi ja kannattaa vaikuttaa.

Riittävän terveen työyhteisön tunnusmerkkejä ovat nämä:

  1. Työyhteisö on suuntautunut työhön, organisaation perustehtävään. Tavoitteita pyritään jatkuvasti kirkastamaan. Ne ovat realistisia, joten niiden saavuttaminen on mahdollista.
  2. Työyhteisössä vallitsee työrauha. Työntekoa edistävät tekijät on maksimoitu ja sitä häiritsevät asiat minimoitu.
  3. Työyhteisö suuntautuu tulevaisuuteen, mutta on tietoinen myös historiastaan. Toimintaympäristön muutokseen vastataan jatkuvalla parantamisella ja oppimisella.
  4. Johtaminen palvelee työntekoa. Se on tasapuolista, johdonmukaista ja oikeudenmukaista. Asianäkökulma painottuu – tärkeämpää on, mitä sanotaan, kuin se, kuka puhuu.
  5. Työntekijöillä on selkeä käsitys omasta työroolistaan. He tuntevat riittävän hyvin myös työkaveriensa työroolit.
  6. Sosiaalista tukea on tarjolla. Apua saa esimiehiltä, kollegoilta ja alaisilta, ja sitä voi pyytää turvallisin mielin.
  7. Toimintaa arvioidaan säännöllisesti yhdessä. Onnistumisia juhlitaan ja virheistä opitaan. Kaikkien työyhteisön jäsenten panos tunnustetaan – kiitoksia eivät saa pelkästään työyhteisön ”tähtipelaajat”.
  8. Ongelmia ratkaistaan eikä niitä lakaista maton alle. Asioista puhutaan suoraan ja niiden ihmisten kanssa, joita ne koskevat.
  9. Yhteiset pelisäännöt ovat selkeitä ja reiluja. Ne koskevat kaikkia, mutta eivät ole jäykkiä. Terveen järjen käyttö on sallittua.
  10. Työyhteisö huolehtii työhyvinvoinnistaan. Stressiä ja kiirettä ei ihannoida. Erityistä huomiota kiinnitetään työstä palautumiseen.

Vierailijatyötiloissa nopeat syövät hitaat. Jäljelle jääneiden kalusteiden säädöt eivät välttämättä ole omien mittojen mukaisia.

Vaikka vaihtuvan työpisteen säätäminen itselle sopivaksi lähes päivittäin kuulostaa vaivalloiselta, Työterveyslaitoksen tuotepäällikkö Mika Nyberg vakuuttaa sen käyvän nopeasti.

”Kun työpisteen säätämisen ottaa tavaksi, siinä ei loppupeleissä kovin kauan mene. Hyvän työasennon mitat ja säädöt kannattaa ottaa ylös seuraavaa kertaa varten.”

Mittaa kyynärkorkeus, tarkista katselukulma

Mika Nyberg antaa liikkuville toimistotyöntekijöille nämä suositukset hyvän istumatyöasennon lähtökohdista:

  1. Työtuoli kannattaa säätää ensimmäiseksi. Istuessa jalkojen tulisi yltää tukevasti maahan. Vartalon ja reiden kulman on hyvä olla aavistuksen yli 90 astetta. Tuolin istuinosan etureunan ja polvitaipeen väliin saa jäädä noin pari senttiä.
  2. Työpöytä on kätevä säätää, kun hyvä istuma-asento on löytynyt. Mittaa kyynärkorkeus. Pidä käsiä istuessa vartalon sivuilla. Mittaa nyt korkeus kyynärpäästä lattiaan. Pöydän tulisi olla 0–2 senttiä korkeammalla kuin mitattu kyynärkorkeus. Kun nyt asetat käsivarret työpöydälle, hartioiden pitäisi tuntua rennoilta.
  3. Näyttö säädetään, jos mahdollista. Katselukulma on optimaalinen, kun nenä on näytön yläreunan korkeudella. Hyvä katseluetäisyys erillisestä näytöstä on helppo mitata ojentamalla käsivarsi näyttöä kohti. Kun näyttö on suunnilleen käsivarren mitan päässä, katseluetäisyys on sopiva.
  4. Näppäimistö kannattaa viedä pöydän keskelle. Näppäimistön paikka on noin kyynärvarren mitan päässä pöydän reunasta. Käsien tulisi ylettyä näppäimistölle, kun kyynärvarret on asetettu pöydälle näppäimistöä kohti.
  5. Hiirtä tulee käyttää vapaasti koko kyynärvarrella. Pyri välttämään hiiren käyttöä pelkällä ranteella. Esimerkiksi paksu rannetuki yleensä sitoo ranteen paikalleen, jolloin liike on yksipuolista ja kuormittavaa.
  6. Seisoma-asennossa kannattaa huolehtia, että paino jakaantuu tukevasti molemmille jaloille. Istuma- ja seisoma-asennon välillä kannattaa vaihdella työpäivän aikana, jos mahdollista.

Hyvä asento löytyy kokeilemalla

Työpisteen säätöohjeet antavat suuntaa sopivan työasennon löytymiseen. Mika Nyberg painottaa, että säädöt ovat aina yksilöllisiä ja hyvä asento löytyy lopulta kokeilemalla.

”Tietokonetyössä ei ole olemassa selkeitä ratkaisuja, jotka sopisivat kaikille. Työtehtävä ja työntekijän erityisvaatimukset määrittävät pitkälti, millainen työasento kullekin sopii.”

Ja vaikka kalusteiden säädöt olisivat kunnossa, ei paikalleen kannata jämähtää. Liian jäykkä ja kulmikas asento ei pidemmän päälle ole hyväksi. Työasennon vaihtelu ja aktiivinen tauotus ovat tarpeen.

”Työasennon on hyvä tuntua rennolta. Kukaan ei kiellä välillä lukemasta materiaaleja vaikka sohvalla tai pitämästä lyhyttä palaveria seisten”, Nyberg huomauttaa.

Kalustus kannattaa pitää simppelinä

Jotta työntekijän asettuminen työtilaan sujuisi kätevästi, työnantajan kannattaa huomioida vierailijatyöpisteiden suunnittelussa erilaiset käyttäjät.

Mika Nyberg neuvoo valitsemaan vierailijatyöalueelle kalusteet, jotka ovat mahdollisimman helposti säädettävissä erikokoisille työntekijöille.

”Yksinkertainen kalustus, jota on helppo liikutella ja säätää esimerkiksi sähköisesti, on tärkeintä.”

Esimerkkinä Nyberg mainitsee työpöydän: Sen tulisi olla helposti säädettävissä mahdollisimman ylös ja alas. Näin pöytä sopii eripituisille ihmisille ja pöydän ääressä voi halutessaan tehdä töitä myös seisten.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 24.8.2017.

Tutkimuksista tiedämme, että yksi keskeisistä asioista luottamuksen rakentumisen ja myönteisten odotusten kannalta on oikeudenmukainen eli reilu johtaminen.

Erityisesti epävarmoina aikoina, joihin fuusioitumiset tyypillisesti lukeutuvat, on tärkeää, että emme koe olevamme mielivaltaisen kohtelun alaisia ja että päätöksenteon prosessit noudattelevat oikeudenmukaisuuden periaatteita.

Näitä periaatteita ovat:

  1. Ole johdonmukainen. Käytäntöjen ja sääntöjen ei tulisi vaihdella ihmisten tai ajankohtien välillä.
  2. Mahdollista kuulluksi tuleminen niille, joita päätös koskee.
  3. Perusta päätöksesi mahdollisimman tarkkaan tietoon.
  4. Luo käytäntöjä, joiden perusteella tehtyjen päätösten vaikutusta voidaan seurata ja vääriksi osoittautuneita päätöksiä muuttaa.
  5. Tee päätöksiä, mutta älä hätiköiden.
  6. Kohtele toisia kunnioittavasti.

Toki työpaikkojen realiteetit, kuten esimerkiksi tarpeet viedä muutoksia läpi ripeästikin, eivät aina tee tätä tehtävää helpoksi esimiehille. Miten isossa organisaatiossa esimerkiksi toteutetaan laaja kuuleminen? Entä jos sama prosessi tuntuu toisista hätäiseltä ja toisista maleksimiselta?

Vaikka joskus voi olla haasteitakin, niin kuitenkin kannustan pyrkimään näiden periaatteiden mukaiseen toimintaan. Niitä kannattaa soveltaa muutosten johtamiseen niin hyvin kuin mahdollista, erityisesti jos tähtäimessä on luottamuksen rakentaminen ja toive, että muutos näyttäytyisi työntekijöille (myös) myönteisenä mahdollisuutena. Myönteisten odotusten tiedetään edistävän sopeutumista ja hyvinvointia.

Nämä reiluun prosessiin liittyvät periaatteet olisikin tärkeää huomioida jo muutosprosessia suunniteltaessa, jotta asioille varattaisiin riittävästi resursseja ja aikaa – vaikkakin pääsääntöisesti näiden periaatteiden noudattaminen ei maksa mitään.

Toisena teemana nostan esille työn imun, jolla tarkoitetaan työssä koettua myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa, jota luonnehtivat uppoutuminen, tarmokkuus ja omistautuminen työssä.

Työn imun on havaittu edistävän myönteisiä odotuksia tulevaisuutta kohtaan, kuten merkittävän organisaatiomuutoksen näkemistä ennemmin mahdollisuutena kuin uhkana.

Tämän perusteella voidaan odottaa, että työpaikat, joissa työntekijät kokevat työn imua jo ennen muutosta, pärjäävät muutoksissa paremmin. Se korostaa työn imusta huolehtimisen tärkeyttä myös muutosten näkökulmasta.