Työkaverilla on syöpä – kysy kuulumisia, älä pelkästään sairaudesta

Osallistu

Sairastuneen työkaverin kohtaamiseen ei ole yleispäteviä ohjeita. Tärkeintä on muistaa, että hän on sama ihminen kuin ennenkin. Työyhteisön ja työterveyshuollon kannattaa pitää häneen yhteyttä myös sairausloman aikana.

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossain elämänsä vaiheessa. Vuosittain Suomessa todetaan noin 33 000 syöpää, ja lähes kaksi kolmesta sairastuneesta paranee.

”Syövästä pitäisi puhua enemmän nimenomaan niin, että se koskettaa monia eikä siihen kuole”, sanoo Tuuli Mähönen.

Mähönen toimii työelämäkoordinaattorina Pirkanmaan Syöpäyhdistyksen ja Suomen Syöpäpotilaat ry:n hankkeessa Elossa ja osallisena, myös työelämässä. Hän tapaa syöpään sairastuneita yksilöohjauksessa ja vetää syöpäpotilaiden vertaisryhmiä, joiden tarkoitus on tukea työhön palaamista ja työssä jaksamista.

Kun Mähönen pohtii asiakkaiden kanssa työhön paluuta, esiin nousee usein, että työterveysneuvottelu jännittää. Työpaikan työkyvyn tuen mallissa kuvataan, milloin neuvottelu järjestetään ja mitä se sisältää.

”Yleensä asiakkaan jännitys johtuu tiedonpuutteesta. Pelkoon auttaa se, että käymme yhdessä läpi neuvottelun perusteita, työntekijän oikeuksia ja tavoitteita.”

Mähösen mukaan työhön paluu sujuu hyvin, jos työ tarvittaessa joustaa. Pitkältä sairauslomalta palaava voi tarvita työajan lyhentämistä, uudenlaisia työtehtäviä, lisää etätyötä, pidempiä taukoja tai muuta työn muokkausta.

Puhelu työterveyshoitajalta?

Syöpäpotilaan onnistunut paluu työelämään on paljon muutakin kuin työnkuvan tai työajan joustoa.

On tärkeää, että tieto kulkee työntekijän, syöpää hoitavan tahon ja työterveyshuollon välillä. Työterveyshuollon on hyvä olla tietoinen tilanteesta, vaikka vastuu syövän hoidosta on muualla.

Monet Tuuli Mähösen tapaamat syövän sairastaneet ovat kertoneet, että he toivoivat työterveyshuollon pitävän yhteyttä jo sairausloman aikana. Mieluiten yhteyttä voisi ottaa työterveyshoitaja puhelimitse.

”Minä näen tässä kehittämisen paikan. Työterveyshoitajilla voisi olla kysymyslista tai ohjenuora, mitä sanoa syöpäpotilaalle, mitä ottaa puheeksi ja miten kysyä vointia oikealla tavalla, ehkä myös työhön paluu huomioiden.”

Yhteydenpito viestii välittämisestä

Miten työyhteisön pitäisi suhtautua sairastuneeseen?

Tuuli Mähönen on huomannut, että asiakkaiden vastaus lähes aina on ”normaalisti”. Sairastunut haluaa tulla kohdatuksi samana ihmisenä kuin ennenkin, ei pelkkänä syöpäpotilaana. Toki ymmärrystä ja empatiaa kaivataan.

Yhteydenpito työpaikan kanssa sairausloman aikana helpottaa myös työhön paluuta. Vähintään esimiehen puhelu on tarpeen, mutta työkaveritkin voisivat soittaa.

”Tietysti sairastuneet ovat erilaisia, samoin työpaikan ihmissuhteet. Kannustan siltti soittamaan, sillä eihän puheluun ole pakko vastata”, Mähönen miettii.

”Vaikka rankoissa hoidoissa käyvä ei jaksaisi vastata puhelimeen, hänestä voi tuntua hyvältä jo sekin, että näkee työkaverin soittaneen. Tietää, että välitetään.”

Sairaus voi vaikuttaa pitkään

Työelämäkoordinaattori Tuuli Mähönen haluaa nostaa esille myös sen, että monilla syöpään sairastuneilla on hoidoista tai itse sairaudesta johtuvia pitkäaikaisvaikutuksia. Nekin tulisi muistaa työelämään palatessa.

”Esimerkiksi niin sanotuista sytoaivoista puhutaan liian vähän, mutta tutkimusten mukaan sytostaattihoidot voivat vaikuttaa muun muassa muistiin ja keskittymiskykyyn”, Mähönen sanoo.

Hän toivoo, että syöpäpotilaat saisivat työterveyshuollosta apua pitkäaikaisvaikutuksiin matalalla kynnyksellä ja tarpeeksi pitkään.

”Jotkut kantavat syöpää mukanaan loppuelämän. Työterveyshuolto tarvitsee yhä paremmat valmiudet kohdata syöpä ja sitä sairastavat.”

Sama ihminen kuin ennenkin

“Työkaverin sairastuminen on aina yksilöllinen ja ainutkertainen tilanne. Siihen vaikuttavat muun muassa sairastumisen ajankohta, sairauden vaihe ja monet muut asiat”, sanoo työterveyspsykologi Tiina Koivisto Työterveyslaitoksesta.

Työkaverin sairastuminen koskettaa koko työyhteisöä, mutta eri tavoin. Sairastunut työkaveri voi olla paitsi läheinen työkaveri myös tärkeä ystävä, toiselle taas etäisempi työyhteisön jäsen.

Sairastuneen kohtaamiseen ei voi antaa yleispäteviä ohjeita. Ensisijaista on muistaa, että kollega on sama ihminen kuin ennenkin.

  1. Kuuntele aktiivisesti. Pienet eleet ja ilmeet kertovat, että välität. Tärkeää ei ole se, mitä itse olet seuraavaksi sanomassa.
  2. Kysy kuulumisia. Joskus sairastunut haluaa kertoa sairaudestaan, joskus taas muista asioista. Älä siis kysy pelkästään sairaudesta.
  3. Osoita myötätuntoa. Kun työkaveri sairastuu, moni kokee hämmennystä ja avuttomuuden tunnetta. On vaikea pukea sanoiksi, mitä mielessä liikkuu. Joskus riittää, että sanoo: En tiedä, mitä sanoisin. Myös hiljaisuus on hyväksyttävää, aina ei tarvitse puhua.
  4. Ole läsnä ja kohtaa. Jos kohtaamisen jälkeen pelkäät sanoneesi jotain loukkaavaa, kannattaa palata asiaan ja pahoitella. Useimmat asiat selviävät kyllä puhumalla.
  5. Ota yhteyttä. Vaikka vakavasti sairastunut ei ehkä jaksa itse kirjoittaa tai soittaa, hän todennäköisesti ilahtuu yhteydenotostasi. Joskus pelkkä puheluun vastaaminen voi olla liikaa vaadittu. Saapunut puhelu kuitenkin viestii välittämisestä ja siitä, että työyhteisö odottaa häntä takaisin.
  6. Ole ymmärtäväinen. Pidä mielessä ja ymmärrä, että sairastuneen mieliala ja vointi voivat vaihdella päivästä toiseen.
  7. Salli yksityisyys. Työkaverin päätös olla puhumatta sairaudestaan on hänen valintansa, jota tulee kunnioittaa. Jos sairaudesta liikkuu huhuja eikä hiljaisuus tunnu luontevalta, voi asiasta hyvin kysyä suoraan. Pitääkö tällainen ikävä tieto paikkansa? Voit kysyä, haluaako työkaveri kertoa asiasta.
  8. Kunnioita sairastuneen arviointikykyä. Anna työkaverisi itse määritellä, mihin hänen voimavaransa työssä riittävät ja mihin eivät. Jos työtehtävien muokkaus on tarpeen, siitä sovitaan esimiehen kanssa. Tässä työterveyshuolto on hyvä tuki.

Sinikka Tierna @TiernaSi

Lisää tietoa:

Esihenkilön tietopaketti sairastuneen työntekijän kohtaamiseen ja tukemiseen (Minä, syöpä ja työ -hanke, Suomen Syöpäpotilaat ry, 2019)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (1)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (1)

Kukko |

Henkilöstöjohtaja ei ole vuodenkaan työskentelyn jälkeen ottanut yhteyttä ja toivottanut tervetulleeksi. Sen sijaan tuli ilmoitus, että työni on jatkossa osa-aikaista.

Tuoreimmat jutut

Vahva motivaatio ja myönteiset asenteet työtä kohtaan. Kokemuksen kautta kertynyt hiljainen tieto ja halu siirtää sitä eteenpäin. Taito soveltaa tietoa, hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennaisia asioita. Hyvä elämänhallinta ja kyky säädellä omia tunteitaan.

Erikoistutkija Mervi Ruokolainen Työterveyslaitoksesta luettelee esimerkkejä siitä, millaisia vahvuuksia varttuneilla työntekijöillä on tutkimusten mukaan.

Viime aikoina Ruokolainen on saanut puhua paljon ikääntymisestä, siihen liittyvistä voimavaroista ja haasteista – aihe kiinnostaa työpaikoilla. Jos kuulijat ovat työntekijöitä, hänelle sanotaan usein: Sinun pitäisi puhua tästä teemasta meidän esimiehillemme.

”Minäkin haluan vaikuttaa esimiesten asenteisiin ja käyttäytymiseen. Tutkijana minua kiinnostaa, mitä esimies voi tehdä sen eteen, että ikääntyvät työntekijät pysyisivät töissä pidempään ja että heidän osaamistaan arvostettaisiin enemmän. Minua kiinnostaa myös, miten esimiestä voi tässä työssä tukea”, Ruokolainen sanoo.

Kokemus terästää selviytymiskeinoja

Tutkimusnäyttö ei tue monia yleisiä ja kielteisiä ikääntymiseen liitettäviä ennakkoluuloja. Ihmiset ikääntyvät eri tavoin, ja ikään liittyvissä muutoksissa on paljon vaihtelua yksilöiden välillä.

”Saatetaan ajatella esimerkiksi, että työstä suoriutuminen heikkenee helposti, kun työntekijä ikääntyy. Tutkimustulokset eivät sitä puolla”, Mervi Ruokolainen sanoo.

Hänen mielestään työstä suoriutuminen nähdään usein liian kapeasti vain tietyn tehtävän tekemisenä. Siihen liittyy paljon muutakin, kuten se, millainen työtoveri ihminen on ja miten hän toiminnallaan auttaa työyhteisöä saavuttamaan tavoitteensa.

Pitkä kokemus työelämästä kartuttaa ihmisen selviytymiskeinoja. Kun tulee vastoinkäymisiä, konkarit voivat suoriutua jopa muita paremmin sen vuoksi, että he ovat törmänneet vastaaviin tilanteisiin aiemmin ja testanneet erilaisia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Vaarana jäähdyttely ennen eläkevuosia

Yhden ennakkoluulon mukaan ikääntyvät työntekijät olisivat muutoksen jarruja. Heillä voi toki ollakin kriittisiä tai kyseenalaistavia näkemyksiä, mutta Mervi Ruokolaisen mukaan tämä on myös perspektiivikysymys:

”He ehkä hahmottavat asioiden välisiä suhteita paremmin ja osaavat kokemuksen kautta välttää monia virheitä tai tunnistaa paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen. Silloin keskustelun herättäminen saatetaan tulkita muutosvastarinnaksi.”

Sen sijaan motivaatio oman osaamisen kehittämiseen saattaa heiketä työuran loppupäässä. Ikääntyvät työntekijät ovat usein nuoria tyytyväisempiä nykyiseen asemaansa tai tehtäväänsä ja voivat aloittaa ”jäähdyttelyn” pari kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistään.

”Tutkimusten mukaan jäähdyttelyfiilistä voi vähentää tarjoamalla haastavia tai jopa ihan uusia työtehtäviä – kunhan ne tuntuvat mielekkäiltä. Kannattaa hyödyntää työntekijän asiantuntemusta ja ottaa hänet mukaan uuden kehittämiseen. Se tuo työhön mielekkyyttä ja uusia tavoitteita”, Ruokolainen vinkkaa.

Osoita, että arvostat kaikenikäisiä

Ennen puhuttiin ikäjohtamisesta, mutta Mervi Ruokolainen puhuu mieluummin työurajohtamisesta. Sen mukaan ikä ei ole ratkaiseva tekijä, vaan huomio suunnataan kunkin työntekijän yksilöllisiin vahvuuksiin, tavoitteisiin, elämäntilanteeseen ja työuran vaiheeseen.

Iästä riippumatta työntekijät toivovat esimieheltään yleensä reilua kohtelua, mahdollisuutta vaikuttaa omaan työhön ja sitä, että tulee kohdatuksi yksilönä eikä esimerkiksi tietyn ikäryhmän edustajana.

Tutkimusten mukaan varttuneet työntekijät pitävät erityisen tärkeänä myös työsuhteen varmuutta ja sitä, että heidän osaamistaan arvostetaan. Työuran loppupäässä työntekijän hyvinvointia ja työn mielekkyyttä voi tukea esimerkiksi näin:

  1. Ole kiinnostunut työntekijän toiveista ja tavoitteista.
  2. Ehdota roolia perehdyttäjänä tai mentorina.
  3. Kannusta kehittämään osaamista.
  4. Tarjoa haastavia tehtäviä ja mahdollisuutta edetä uralla.
  5. Anna työaikojen joustaa.
  6. Helpota työn ja muun elämän yhteensovittamista. Työntekijä voi olla vastuussa esimerkiksi iäkkäistä vanhemmistaan.
  7. Mahdollista eri-ikäisten työskentely yhdessä.
  8. Tue tarvittaessa työssä jaksamista ja työkykyä esimerkiksi työn muokkauksella.
  9. Vahvista luottamusta työpaikan pysyvyyteen.
  10. Osoita asenteillasi ja toiminnallasi, että arvostat kaikenikäisiä työntekijöitä.

Aivan varmasti työttömyys aiheuttaa stressiä, ja pitkään jatkuessaan stressi voi johtaa voimavarojen hupenemiseen eli uupumiseen.

Kun kyse on työttömästä, en kuitenkaan puhuisi työstressistä enkä työuupumuksesta. Niiden lähtökohtana on nimenomaan ihmisen suhde työhön. Työttömyyden aiheuttama uupumus ei tietenkään ole millään lailla vähäarvoisempi ongelma kuin työuupumus.

Stressiä voidaan tarkastella eri näkökulmista. Yhden teorian mukaan stressi syntyy tilanteessa, joka on itselle tärkeä, jonka kokee haastavaksi tai uhkaavaksi ja jossa omat selviytymiskeinot eivät riitä.

Stressiä voidaan hallita karkeasti jaotellen kolmella tavalla: pyritään ratkaisemaan stressiä aiheuttava ongelma, lievitetään stressin aiheuttamia oireita ja vaikutetaan siihen, miten stressaavaan tilanteeseen suhtaudutaan. Nämä keinot sopivat yhtä hyvin työstressiin kuin työttömän stressiin.

Työstressin hallintakeinona nostetaan usein esiin se, että riittävästä palautumisesta pitää huolehtia. Työstä palautuminen tarkoittaa, että antaa aivojen, kehon ja mielen irrottautua ja elpyä työstä.

Työttömänkään ei tarvitse hakea töitä ympäri vuorokauden. Hyvä ohje voisi olla se, että käyttää työpaikan etsimiseen noin kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen olisi aika satsata oman itsensä hoitamiseen ja palautumiseen – niin kuin työssä käyvätkin tekevät.

Palautumisessa tärkeää on irrottautuminen. Työttömän tapauksessa se tarkoittaa irrottautumista työnhausta ja työttömyyden murehtimisesta. Illalla ja juuri ennen nukkumaanmenoa ei siis kannata käydä katsomassa netistä avoimia työpaikkoja eikä väsätä CV:tä.

On tietysti helppo sanoa, että murehdi kahdeksan tuntia päivässä ja lopeta se tietyllä kellonlyömällä. Ohjeen toteuttaminen on vaikeampaa. Kuitenkin murehtimiseen voi ja kannattaa vaikuttaa. Kun huolestuttavat asiat tulevat mieleen palautumiseen varatulla ajalla, vaikka nukkumaan mennessä, ne on hyvä kirjoittaa ylös. Itselleen voi todeta, että palaan näihin huoliin sitten huomenna.

Palautumiseen liittyy myös se, että tekee sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Ne saisivat mielellään vähän haastaa aivoja. Esimerkiksi kielten opiskelu, tanssi ja liikunta ovat siinä mielessä hyviä harrastuksia. Myös jouten oleminen on tarpeen. Riittävä liikunta ja uni sekä riittävä ja terveellinen syöminen ovat tärkeitä – elämäntilanteesta riippumatta.

Jos työttömyys pitkittyy ja ihminen on hakenut lukuisia työpaikkoja ilman tulosta, se alkaa syödä itsetuntoa. Silloin on erityisen tärkeää palauttaa mieleen omat vahvuutensa. Meidän kaikkien olisi hyvä aloittaa päivämme hymyilemällä ystävällisesti peilikuvallemme. Ajatuksiaan kannattaa tietoisesti ohjata niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Vaikka työtä ei olekaan, elämässä on muita tärkeitä asioita.