Työkykykoordinaattori auttaa löytämään polkuja työelämään

Osallistu
vanhempi tutkija Nina Nevala Työterveyslaitoksesta

”Kun ihminen vammautuu tai sairastuu, hän voi joutua luopumaan monesta asiasta. On oikeudenmukaista, että hänellä on edelleen mahdollisuus työhön”, sanoo Nina Nevala Työterveyslaitoksesta.

Arvostava suhtautuminen ihmiseen. Keskittyminen siihen, mitä hän osaa ja mikä häntä kiinnostaa. Ratkaisujen etsiminen yhdessä.

Näistä syistä vanhempi tutkija Nina Nevala Työterveyslaitoksesta on niin innoissaan meneillään olevasta työkykykoordinaattorien koulutuksesta.

Meidän kaikkien työkyky vaihtelee työuran aikana. Joskus sairaus tai vamma voi johtaa siihen, ettei entisessä työssä voi enää jatkaa. Työkykykoordinaattori on työelämän ja palvelujärjestelmän asiantuntija, joka auttaa asiakasta löytämään uusia polkuja työelämään.

Palvelujärjestelmä tarkoittaa muun muassa terveys-, sosiaali- ja vakuutuspalveluja, TE-palveluja ja koulutusta. Myös työpaikan omat keinot ovat käytettävissä. Kokonaisuus on kehittynyt aika sirpaleiseksi.

”Meillä on valtavasti palveluja, joilla osatyökykyistä voidaan tukea. Ne pitää saada nykyistä parempaan käyttöön. Ammattilaiset tarvitsevat monipuolisempaa osaamista ja tiiviimpää yhteistyötä”, Nevala sanoo.

Koulutus tukee verkostoitumista

Työkykykoordinaattorikoulutus on osa hallituksen OTE-kärkihanketta. Koulutusta järjestää sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä Kuntoutussäätiön ja yhteistyötahojen kanssa. Tavoitteena on, että osatyökykyiset henkilöt voivat jatkaa työelämässä tai työllistyä.

Koulutus on täydennyskoulutusta ammattilaisille, jotka työskentelevät esimerkiksi työterveyshuollossa, TE-palveluissa, oppilaitoksissa tai työpaikkansa HR-tehtävissä.

Nina Nevala on yksi kouluttajista. Hänestä on hienoa, että samalle kurssille tulee väkeä monenlaisista ammateista ja organisaatioista.

”Kun osallistujat jakavat tietojaan ja hyviä käytäntöjään, kaikki oppivat. Näin koulutus tukee verkostoitumista ja uudenlaisen yhteistyön käynnistämistä. On tärkeää tietää, mitä muut osaavat, miten he työskentelevät ja millaisia keinoja heillä on käytössään.”

Työkykykoordinaattori voi olla tehtävänimike, työnkuva tai tekemisen tapa. Tällä hetkellä koulutuksen on käynyt noin 380 suomalaista.

Esteet pois työnteon tieltä

Nina Nevala on koko työuransa ajan toiminut esteiden poistamiseksi ja mahdollisuuksien rakentamiseksi. Hän sai kipinän jo lukioaikoinaan 1970-luvulla, kun hän oli kesätöissä vammaisjärjestöjen sopeutumisvalmennuskursseilla:

”Silloin näin, että vaikeavammaisetkin ihmiset voivat tehdä työtä. Heille työllä on ehkä tavallistakin suurempi merkitys”, Nevala sanoo.

”Kun ihminen sairastuu tai vammautuu, hän voi joutua luopumaan monesta asiasta. Minusta on epäoikeudenmukaista, jos hänen pitää luopua samalla myös mahdollisuudesta työhön. Se ei ole tätä päivää.”

Nevala muistuttaa, että Suomi on maailman ikääntyvimpien kansakuntien joukossa. Jo sen takia yhteiskuntamme tarvitsee lisää esteettömyyttä, saavutettavuutta ja niihin liittyviä palveluja.

”Ketkä olisivat parempia kehittämään niitä kuin ihmiset, joilla on omaa kokemusta toimintakyvyn heikkenemisestä? Sitä resurssia ei kannata jättää hyödyntämättä.”

”Mitä odotat tulevaisuudelta?”

Omassa työssään Nina Nevala on aina ollut kiinnostunut ihmisten tarinoista, onnistumisista ja ratkaisujen löytämisestä. Työkykykoordinaattorit opettelevat koulutuksessaan ratkaisukeskeistä tapaa työskennellä asiakkaan kanssa.

”Osatyökykyisestä nähdään liian usein vain hänen puutteensa. Pahimmillaan kaikki hänen kanssaan tekemisissä olevat keskittyvät siihen, mihin hän ei enää pysty. Siitä voi syntyä itseään vahvistava, kielteinen kehä.”

Rajoitukset pitää toki ottaa huomioon. Työkykykoordinaattori lähtee kuitenkin liikkeelle asiakkaan osaamisesta ja vahvuuksista: Millaista osaamista sinulla on? Mikä sinua kiinnostaa? Mitä odotat tulevaisuudelta?

”Uusi polku saattaa löytyä vaikkapa opiskelemalla. Joskus riittää, että suorittaa jonkin lyhyen osatutkinnon. Sitten on olemassa erilaisia ratkaisuja esimerkiksi sosiaaliturvan ja työn yhteensovittamiseen.”

Nevalan mielestä olennaista on asiakkaan arvostaminen. Asiakas tekee päätöksensä itse, mutta työkykykoordinaattori kulkee rinnalla ja osaa avata mahdollisia näkymiä tulevaisuuteen.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työkykykoordinaattorikoulutus (sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla)

Tie työelämään -verkkopalvelu

Työkyky käyttöön -opetuspaketti

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (3)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (3)

Sanoista tekoihin heti |

Käytännön toimia (ei turhia virkoja!) on odoteltu pitkään! Miten saadaan fiksun, nuoren (30 -kymppisen) amk -insinöörin osaaminen käyttöön. Työtä ei ole järjestynyt muutama vuosi sitten diagnosoidun MS -taudin (lääkkeillä "kurissa") vuoksi.

osatyökyvyttömyyseläkeläi |

Tehdäänkö tässä osatyökykyisille aktiivimallia, jotta saadaan leikata eläkettä?

Nina Nevala |

Ei olla aktiivimallia tekemässä. Työkykykoordinaattori auttaa ihmistä näkemään erilaisia tulevaisuuden polkuja ja valitsemaan itselleen parhaiten sopivat ratkaisut.

Tuoreimmat jutut

Urapolku etenee tyypillisesti asiantuntijatehtävissä, esimiestehtävissä tai esimerkiksi projektiuralla. Työura käynnistyy yleensä asiantuntijatehtävissä, mutta myöhemmin voi tulla eteen kuvaamasi tilanne, jossa sinua kysytään esimieheksi.

Siinä on hyvä punnita omaa haluaan esimies- ja johtotehtäviin. Esimies on vastuussa oman tiiminsä johtamisesta suhteessa koko organisaation päämäärään.

Johtamistutkija Henry Mintzbergin mukaan esimiestyöhön liittyy kymmenen erilaista roolia, jotka liittyvät ihmissuhteisiin, tiedonkulkuun ja päätöksentekoon:

Ihmissuhderoolit

  • Keulakuva ja symbolinen edustaja
  • Ihmisten johtaja ja valmentaja, innostaja ja tiennäyttäjä
  • Yhdyshenkilö ja verkostojen rakentaja, suhteiden luoja

Tiedonkulkuroolit

  • Tiedon etsijä ja hankkija, valikoija ja analysoija
  • Sisäinen tiedottaja, tiedon välittäjä ja tulkitsija
  • Ulkoinen tiedottaja, puolestapuhuja ja ”myyjä”

Päätöksentekoroolit

  • Yrittäjä, kehittäjä, käynnistäjä ja innovaattori
  • Häiriöiden ja poikkeamien tunnistaja ja korjaaja
  • Resurssien käytön suunnittelija ja jakaja
  • Neuvottelija ja ratkaisujen sovittelija, vastuun ottaja

Sinun on hyvä miettiä omaa motivaatiotasi. Mitä työssä pitää olla, että se on sinulle mielekästä? Mistä asioista innostut?

Voit tutkiskella omaa työhön liittyvää rooliasi esimerkiksi Myers-Briggs-tyyppi-indikaattorin tai Edgar Scheinin ura-ankkurien avulla. Schein on määritellyt kahdeksan suhteellisen pysyvää ja arvoihin perustuvaa ura-ankkuria, jotka ohjaavat meitä työelämässä:

  1. Asiantuntijuus
  2. Johtajuus
  3. Itsenäisyys
  4. Turvallisuus/pysyvyys
  5. Yrittäjyys/luovuus
  6. Palvelu/omistautuminen
  7. Haasteet
  8. Elämäntyyli

Nämä voivat auttaa, kun mietit, mitä työssäsi tulee olla.

Olet nähnyt työelämässä erilaisia esimiehiä ja johtamistilanteita. Mieti omalta kannaltasi, millainen esimies haluaisit olla ja haluaisitko ylipäätään tehdä sellaista työtä.

Esimiestyö vie aikaa ja loitontaa sinut asiantuntijuudestasi. Tilalle tulee paljon päätöksenteko-, vuorovaikutus- ja sidosryhmätehtäviä. Et voi olla enää se oman alasi huippuosaaja, vaan sinun täytyy yhä enemmän luottaa tiimisi asiantuntijuuteen ja antaa tiimiläisille mahdollisuus onnistua työssään.

Omasta tiimistä esimieheksi nousemisessa on omat haasteensa. Kollegat eivät enää olekaan vertaisia eivätkä ehkä ystäviäkään, vaan esimies on organisaation edustajana työnjohdollisessa vastuussa suhteessa heihin.

Organisaatio voi tarvita nopeasti uuden esimiehen, mutta valinta kannattaa kuitenkin tehdä harkiten. Kaikista ei todellakaan ole esimieheksi – sellaisessa muutoksessa voidaan saada huono johtaja ja menettää hyvä asiantuntija. Mutta urapäätöksen tekee lopulta aina yksilö itse.

Työpaikkaselvityksessä arvioidaan, millaisia terveysvaaroja, kuormitustekijöitä ja voimavaroja työpaikalla on. Selvityksen tekevät työterveyshuollon ammattilaiset. Tarkoitus on tunnistaa työpaikan tarpeet ja suunnitella työterveyshuoltoa niiden mukaan.

Työterveyslaitoksessa on käynnissä hanke, jossa kokeillaan, miten työterveyshuolto voi hyödyntää teknologiaa työpaikkaselvityksessä.

Etänä toteutettava työpaikkaselvitys (etäTPS) -hanketta vetää projektipäällikkö Sari Nissinen Työterveyslaitoksesta. Kokeilussa ovat mukana muun muassa työfysioterapeutti Eija Muotka ja työterveyshoitaja Samppa Antila Kone Oyj:n työterveyshuollosta.

He lähtivät kehittämään työpaikkaselvitystä, jonka kohteena oli hissiasennus kerrostalotyömaalla. Tavallisesti työterveyshuolto havainnoi hissiasentajien työtä menemällä työmaalle paikan päälle, tällä kertaa työtä kuvattiin 360-kameralla ja GoPro-kameralla.

360-kamera kuvaa kohdetta eri puolilta. Pienikokoinen GoPro-kamera taas voi kuvata tilanteita, joiden kuvaaminen ei onnistu tavallisilla kameroilla. Tässä työpaikkaselvityksessä hissiasentaja kiinnitti GoPro-kameran rintakehälleen ennen työkohteeseen menemistä.

Työympäristöstä sai hyvän kuvan

Digitaaliset ratkaisut, kuten työnteon kuvaaminen osana työpaikkaselvitystä, helpottavat työterveyshuollon ammattilaisten työtä ja voivat auttaa heitä saamaan entistä paremman kuvan työnteosta.

Koska 360-kamera kuvaa kohdetta joka suunnasta, sen avulla on helpompi havaita esimerkiksi sosiaalista kuormittumista kuin käyttämällä tavallista videokameraa tai GoPro-kameraa.

”360-kameran avulla pystyimme tarkkailemaan koko työympäristöä ja siinä liikkuvia ihmisiä”, kertovat Eija Muotka ja Samppa Antila.

Ilman 360-kameraa olisi jäänyt huomaamatta, miten rauhaton työntekijän ympäristö oli. Kuvauksen avulla syntyi tavallista parempi käsitys työntekijän työskentelystä. Kun Muotka ja Antila saapuvat työpaikalle, työntekijät alkavat usein kertoa työstään sen sijaan, että jatkaisivat sen tekemistä.

Kaikkia työhön vaikuttavia tekijöitä ei kuitenkaan saa videokuvauksella esiin.

”Esimerkiksi työmaan lämpöolosuhteet, veto, melu sekä käsiin kohdistunut tärinä eivät olisi selvinneet ilman käyntiä työpaikalla”, kertoo Työterveyslaitoksen ylilääkäri Timo Leino.

Kamera mahtuu ahtaaseen paikkaan

Kokeiluun otettiin mukaan myös GoPro-kamera, koska hissikuilu on ahdas eikä 360-kameralla pystynyt kuvaamaan kohdetta riittävän läheltä. Insinööri (AMK) Jose Uusitalo Työterveyslaitoksesta kertoo, että GoPro-kamera sopi hyvin hissiasentajan työn havainnointiin.

”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun työterveyshuollossa voitiin katsella hissiasennustyön tekemistä. Hissin katolla työskentelyä ei muuten pysty näkemään. Asennuskohde oli korkealla ja tila niin ahdas, että sinne mahtui vain yksi ihminen kerrallaan”, Uusitalo kertoo.

Videota voi käyttää perehdytyksessä

Videokuvaa on mahdollista hyödyntää myöhemmin uusien työntekijöiden perehdytyksessä ja esimerkiksi ergonomiaan liittyvissä koulutuksissa. Työterveyshuolto voi hyödyntää kuvamateriaalia myös laatiessaan työpaikkaselvitysraporttia.

Työpaikkaselvityksen palautetilaisuudessa videolta voi näyttää yksityiskohtaisesti, mitkä työvaiheet ja -kohteet ovat haasteellisia terveyden, työkyvyn ja turvallisuuden kannalta.

”Videoinnin hyöty on, että aineistoon voi helposti palata, jos mieleen tulee myöhemmin jokin tarkistettava asia. 360-kuvauksen tallenteen katsominen vaatii kuitenkin tehokkaamman laitteen kuin meillä käytössä olleen tietokoneen”, Eija Muotka sanoo.

Hänen mielestään GoPro-laitteiden käsittely oli helpompaa. Kuvaukset kannattaa tehdä lyhyissä pätkissä, jotta myös videotiedostot pysyvät pieninä.

”Teknologian hyödyntämisen kokeilu työpaikkaselvityksessä onnistui meillä hyvin. Työpaikalla on jo tehty muutoksia. Työntekijät ovat saaneet käyttöön muun muassa kevyemmät ruuvinvääntimet”, Samppa Antila kertoo.

Ihmisen vuorokausirytmi voi viivästyä, ellei elimistö altistu säännöllisesti luonnonvalolle. Maapallon napojen läheisyydessä on talvella pitkiä jaksoja, jolloin aurinko ei näyttäydy ollenkaan. Toisaalta kesällä on päiviä, joina aurinko ei edes laske.

Näillä alueilla pimeähormoni melatoniinin erityksessä on suuria vaihteluita kesän ja talven välillä. Seurauksena voi olla väsymyksen tunnetta työssä, työtehon laskua ja onnettomuusriskin lisääntymistä.

”Valon puute vaikuttaa elimistön uni-valverytmiin. Se, että valolle altistuu liian vähän tai altistumisajankohta on väärä, voi sekoittaa vuorokausirytmin ja aiheuttaa myös kaamosmasennusta”, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä.

Uni on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Unen aikana aivot käsittelevät päivällä tapahtuneet ja opitut asiat. Hyvälaatuinen uni ei katkeile, ja siinä on 4–5 syvän unen ja REM-unen vaihetta noin 90 minuutin välein.

Aivojen aineenvaihdunta on kiivaimmillaan yöllä, kun kuona-aineet poistuvat ja energiavarastot täyttyvät.

Työikäisten unen laatua heikentävät varsinkin työstressi ja poikkeavat työajat. Omalla unirytmillään voi vaikuttaa valolle altistumiseen. Se on yksi parhaimmista tavoista ehkäistä pimeän haittoja.

Valo on hyödyllisintä aamulla

Valo – erityisesti luonnonvalo – on elimistön uni-valverytmin tärkein tahdistaja. Mikko Härmän mukaan valolle altistuminen onkin hyödyllisintä aamulla, koska näin oma vuorokausirytmi pysyy parhaiten tahdistuneena yhteiskunnan aikaan.

Aamuvaloa voi saada heräämällä riittävän aikaisin ja kulkemalla työmatkat jalkaisin tai polkupyörällä. Talvisin voi joutua turvautumaan kirkasvalolamppuun ennen töihin lähtemistä.

Luonnonvaloa ei voi kuitenkaan kokonaan korvata keinotekoisella valolla. Keinovalo nimittäin on luonnonvaloa heikompaa, ja sen spektri eli kirjo on valon fysiologisten vaikutusten kannalta erilainen.

Esimerkiksi täysi päivänvalo on 10 000–25 000 luksia, kun taas toimistovalaistus voi olla 320–500 luksia. Auringonpaisteessa valaistusvoimakkuus voi olla jopa 100 000 kiloluksia, joskin tarkka arvo riippuu ilmakehän olosuhteista.

Paitsi valon teholla myös sen värillä on väliä. Läheltä tullutta sinistä keinovaloa pidetään jopa haitallisena unelle. Esimerkiksi kännykän näyttö säteilee nimenomaan sinistä valoa. Se haittaa väsymyksen välittäjäaineena toimivan adenosiinin tuotantoa ja vaikuttaa myös melatoniinin tuotantoon.

”Sinisen valon aallonpituus on todettu kaikkein tehokkaimmaksi vaikuttajaksi muihin aallonpituuksiin verrattuna. Siksi kannattaa laittaa kännykkä pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa”, Härmä huomauttaa.

Valohoito auttaa kestämään pimeää

Napa-alueiden läheisyydessä tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että valohoitoon tarkoitetuilla valaisimilla voidaan ehkäistä pimeyden kielteisiä vaikutuksia uneen ja mielenterveyteen. Jo kymmenen päivän hoidolla on saatu hyviä tuloksia.

Kirkasvaloksi saa kutsua laitetta, jonka valomäärä on vähintään 2 500 luksia. Kirkasvalolamppu matkii auringonvaloa, mutta siinä ei ole UV-säteilyä. Monissa kirkasvalolampuissa on peräti 10 000 luksia.

Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt olivat Kanadassa tammi–helmikuussa, jolloin aurinko oli enintään yhdeksän asteen kulmassa horisonttiin. Valohoidossa käytettiin 8 000 luksin voimakkuutta, ja hoidot ajoitettiin yksilöllisesti koehenkilöiden melatoniinirytmin mukaan.

Valohoito vähensi heidän kokemiaan negatiivisia tuntemuksia. Ja vaikka valohoidolla ei näyttänyt olevan vaikututusta unen pituuteen, unen laatu parani hoidon ansiosta.

Näin ehkäiset pimeän haittoja unelle:

  • Ulkoile päivittäin luonnonvalossa. Parhaan hyödyn saat ajoittamalla ulkoilun aamuun tai aamupäivään.
  • Hyödynnä pimeänä vuodenaikana kirkasvalolamppua, jos se tuntuu tarpeelliselta. Myös kirkasvalohoito kannattaa ajoittaa aamuun tai aamupäivään.
  • Vältä sinistä valoa säteilevien näyttöjen tuijottamista illalla juuri ennen nukkumaanmenoa.
  • Käytä keväisin ja kesäisin pimentäviä verhoja makuuhuoneessa, jotta pimeähormoni melatoniinin tuotanto käynnistyy.

 

Juttu on julkaistu Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehdessä 7.11.2017.