”Työkyvystä saa ja pitää voida puhua”

Osallistu

Ihmisen työkyvystä puhuminen ei tarkoita terveystietojen urkkimista. Työkykyjohtamisen fokus on aina työn tekemisessä, sanoo erityisasiantuntija Sirpa Laakso Työterveyslaitoksesta.

Työkykyjohtaminen ei ole erillinen johtamisoppi, vaan näkökulma, joka kannattaa ottaa mukaan liiketoiminnan johtamiseen, sanoo erityisasiantuntija Sirpa Laakso Työterveyslaitoksesta.

”Kyse on siitä, että inhimillistä pääomaa hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla. Kun henkilöstöstä pidetään hyvää huolta, tehdään myös tulosta.”

Laakso auttaa asiakasorganisaatioita työkyvyn johtamisessa, työterveysyhteistyössä ja työterveyspalvelujen kilpailuttamisessa. Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa henkilöstöjohtajana lääke- ja elintarviketeollisuudessa sekä Espoon työterveysjohtajana.

Työkyvyn johtaminen on erityisen tärkeää silloin, kun työtehtävät monimutkaistuvat ja työntekijöiltä odotetaan yhä enemmän luovuutta.

”Se ei onnistu ilman psykologista turvaa. Pelon kulttuurissa työntekijä ei uskalla sanoa ääneen niitä ensimmäisiä, orastavia ideoitaan.”

Tavoitteena lisätä työssäolopäiviä

Työkykyjohtaminen tähtää siihen, että henkilöstö pysyy terveenä, työkykyisenä ja tuottavana. Se näkyy esimerkiksi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkkeiden määrän vähenemisenä.

”Tavoitteena on lisätä työssäolopäiviä – eikä se tarkoita täysin terveitä työssäolopäiviä. Kukapa olisi aina sataprosenttisen kuranttia kamaa? Meitä kiinnostaa se, että ihmiset ovat töissä”, Sirpa Laakso kiteyttää.

Työkykyä johdetaan organisaation eri tasoilla. Toimeksianto ja taustatuki tulevat johdolta. HR-asiantuntijat ja työterveyshuolto kokoavat esimiehille työkalupakin, joka sisältää esimerkiksi varhaisen tuen mallin ja sairauspoissaolojen seurannan.

Lähiesimies on hyvä työkykyjohtaja, kun hän tuntee porukkansa ja ottaa ihmiset kokonaisvaltaisesti huomioon. Hän on reilu, suora ja jämäkkä. Laakso kannustaa esimiehiä menemään päivittäin työntekijöiden lähelle, tervehtimään, katsomaan silmiin, juttelemaan, välittämään.

”Kun esiin tulee jokin työkykyyn liittyvä huoli, sen pystyy ottamaan heti käsittelyyn. Ei kannata olla esimies, jos ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä.”

Kankea byrokratia toimii jarruna

Se, millä tolalla työkykyjohtaminen on, vaihtelee paljon työpaikasta toiseen. Sirpa Laakson mukaan siihen on satsattu reippaasti esimerkiksi S-ryhmässä sekä Lassila & Tikanojassa. Niissä on tehty pitkään tavoitteellista ja tuloksellista työkyvyn johtamista. Se on ollut osana johtamisjärjestelmää.

”On myös sellaisia työpaikkoja, joissa kaiken ajatellaan olevan hyvin. Sairauspoissaoloja voi olla vähän, mutta työn muutoksen näkökulmasta asiat eivät välttämättä olekaan kunnossa”, Laakso sanoo.

Jarruna voivat toimia organisaation vanhat rakenteet. Vaikka työntekijöiltä vaaditaan lisää oma-aloitteisuutta ja innovatiivisuutta, kankea byrokratia ja ”käskyttämisrakenteet” ylläpitävätkin ihan toisenlaista tekemistä.

”Ihmiset eivät voi toimia oma-aloitteisesti, jos heidän pitää kysyä joka asiaan lupa esimieheltä.”

Paitsi että työkykyjohtamisen taso vaihtelee, se myös henkilöityy. Laakson kokemuksen mukaan esimerkiksi HR-johtajan tai työterveyslääkärin vaihtuminen saattaa ”rämettää” yhteistyön nopeastikin.

Fokus aina työn tekemisessä

Kun Sirpa Laakso sparraa asiakasorganisaatioita työkykyjohtamisessa, hänellä on tapana kysyä, mistä toimintatavoista yrityksessä ollaan ylpeitä. Jos esimerkiksi turvallisuusjohtamisen koetaan toimivan hyvin, samantapaista mallia voidaan käyttää työkykyjohtamisen kehittämisessä.

Erään tehtaan tuotantopäällikkö kertoi Laaksolle, että heillä on erinomainen ennakkohuoltosuunnitelma koneille ja laitteille. He olivat harkinneet tarkkaan, kuinka pitkään niitä on järkevää pyörittää ennen alasajoa ja huoltoa.

”Tuotantopäällikkö alkoi miettiä, että itse asiassa ihmisiin liittyvät kustannukset ovat koneiden huoltokustannuksia suuremmat. Oivalluksen ansiosta projektimme nimeksi tuli Ennakkohuoltosuunnitelma ihmisille.”

Työpaikoilla käydessään Laakso korostaa, että työkyvystä saa ja pitää voida puhua. Se ei kuitenkaan tarkoita ihmisten terveystietojen urkkimista. Fokus on aina työssä ja työn tekemisessä.


Sirpa Laakso on yhtenä puhujana Työterveyspäivien seminaarissa ”Työkyky ja työurat työkykyjohtamisen ytimessä”. Työterveyspäivät pidetään Helsingissä 12.–13.9.2017.

Marja Sarkkinen MaSarkkinen

Lisää tietoa:

Työkykyjohtamisen konsultointi (Työterveyslaitoksen sivuilla)

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (0)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Ei vielä yhtään kommenttia.

Tuoreimmat jutut

Yksinyrittäjällä moni idea saattaa jäädä ajatuksen tasolle, kun sitä ei tule koskaan sanottua ääneen kenellekään. Välillä asioita on hyvä pohtia muiden kanssa, sanoo lohjalainen yrittäjä Tuulikki Siltasalmi.

Viime syksynä hän tarttui mahdollisuuteen kehitellä omaa palveluideaansa yhdessä Metropolia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden kanssa. Kyse oli koulutuksesta nimeltä Palvelujen ja tuotteiden uudistaminen.

Koulutuksen järjesti Työterveyslaitoksen ja Metropolian hanke Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille eli Oona. Se tukee uusmaalaisia yrittäjänaisia kasvattamaan yritystään osaamisen kehittämisen ja vertaistuen avulla. Hankkeen maksuttomat koulutukset sopivat parhaiten mikro- ja pienyrittäjille.

Koulutus ohjasi kohti tavoitetta

Kymmenisen vuotta sitten Tuulikki Siltasalmi perusti toiminimen ja alkoi sen kautta tarjota organisaatioille henkilöstön kehittämispalveluja. Sitä ennen hän oli työskennellyt hallinnon ja koulutuksen alalla.

Nyt Siltasalmi haluaa muuttaa yrityksensä toimintaa ja suuntautua myös ihan uudenlaisiin palveluihin. Yksi syy on se, että hän pitää uusien tehtävien saamista motivoivana.

”Ajattelutapani on ratkaisukeskeinen – jopa rasittavuuteen asti. Alan helposti ideoida, miten asiat saisi toimimaan entistä paremmin, vaikka ne eivät edes kuuluisi minulle”, Siltasalmi kertoo.

Oona-koulutuksessa hän pääsi tekemään sitä oikein luvan ja apuvoimien kanssa. Koulutus antoi innovoinnille selkeät raamit ja ohjasi etenemään kohti tavoitetta.

Idea löytyi hernepellolta

Koulutuksessa yrittäjät testasivat yhtä palvelu- tai tuoteideaansa. Tuulikki Siltasalmi löysi omansa hernepellolta:

”Olin maatilalla poimimassa herneitä, kun aloin pohtia maatilatuotteiden löydettävyyttä. Kuinka helposti kesäasukkaat ja matkailijat löytävät tilan, joka myy herneitä, mansikoita, perunoita, hunajaa tai kananmunia? Miten sitä voisi helpottaa?”

Siltasalmen mielessä alkoi hahmottua ajatus mahdollisesta ratkaisusta. Koulutuksessa hän sai kehittelytiimiinsä Sanna Pesosen, joka opiskelee sosionomiksi, ja fysioterapiaa opiskelevan Maarit Suortin.

Heidän opintoihinsa kuului innovointikurssi ja mahdollisuus yhteiseen projektiin oikean yrittäjän kanssa. Kurssin yhtenä tavoitteena on verkostoitua ja tuoda yhteen erilaisia ihmisiä.

Opiskelijat tsemppasivat eteenpäin

Ennen opiskelijoiden tapaamista Tuulikki Siltasalmea huolestutti, miten hän saisi heidät innostumaan ideastaan. Entä jos maatilatuotteiden saatavuus ei kiinnostaisi heitä ollenkaan?

”Sanna ja Maarit yllättivät minut positiivisesti. He suhtautuivat ideaani hyvin innostuneesti ja vastuullisesti. Aivan kuin me kaikki olisimme olleet samassa yrityksessä, tekemässä yhdessä jotain hanketta. He tsemppasivat minua idean kanssa eteenpäin”, Siltasalmi kertoo.

Tapaamisessa sovittiin, että Sanna Pesonen ja Maarit Suortti lähtevät selvittämään, olisiko palvelulle tarvetta, oliko vastaavaa jo olemassa ja miten yrittäjän kannattaisi edetä.

Kuukauden projektin aikana kolmikko tapasi toisensa vain pari kertaa, mutta keskustelua käytiin tiiviisti sähköpostitse. Siltasalmi pysytteli tarkoituksella erillään opiskelijoiden selvitystyöstä.

”Luotin heihin ja halusin puolueettoman lopputuloksen. En halunnut, että oma ennakkonäkemykseni vaikuttaisi.”

Uusi bisnes vaatii paljon pohjatyötä

Kun opiskelijat olivat tehneet pienen markkina-analyysin, he näyttivät palveluidealle vihreää valoa. He esittivät ehdotuksia muun muassa mahdollisista yhteistyökumppaneista.

”Uuden bisneksen aloittaminen ja liikeidean kehittely avautuivat projektin aikana uudesta näkövinkkelistä. Siihen liittyy paljon pohjatyötä ja huomioitavaa. Oli myös kiva tutustua Tuulikkiin ja Maaritiin”, opiskelija Sanna Pesonen sanoo.

Hän itse ei ole ryhtymässä yrittäjäksi, mutta ei myöskään sulje pois sitä vaihtoehtoa: ”On minussa sellaista idearikkautta ja asennetta, jota yrittämisessä tarvitaan.”

Tuulikki Siltasalmi miettii parhaillaan ideansa jatkokehittelyä ja rahoitusta. Hernepellolla syntynyt ajatus näyttää saavan ilmaa siipiensä alle. Koska kyse on netissä toimivasta palvelusta, seuraava askel on teknisen toteutuksen suunnittelu.

”Ideani on nyt lähtenyt liikkeelle. Mielenkiintoista nähdä, miten se etenee.”

Ilma pakastuu, vesilätäkkö jäätyy ja sen päälle sataa lunta. Irtolumen peittämä liukas kohta yllättää jalankulkijan, koska sen vieressä pito voi olla erinomainen.

Tällaisessa tilanteessa liukastumisvaara on suuri. Vaarallisen liukasta on myös silloin, kun lämpötila on nollan vaiheilla ja jään päällä on vettä.

”Märällä jäällä kävellessä kannattaa aina käyttää liukuesteitä”, sanoo tutkija Mikko Hirvonen Työterveyslaitoksesta.

Hän suosittelee koko kengänpohjan peittäviä liukuesteitä lenkkeilijöille ja koiranulkoiluttajille. Kantapäämalli on hyvä esimerkiksi niille työmatkalaisille, jotka kulkevat bussilla.

”Kantapäämallia ei tarvitse ottaa pois bussissa eikä autoa ajaessa. Siksi sitä käyttävät jakeluliikenteen kuljettajat, jotka joutuvat vähän väliä nousemaan autosta. Sisälle tultaessa – vaikkapa kaupan eteisessä – kantapäämallikin on suositeltavaa riisua muiden liukuesteiden tavoin”, Hirvonen huomauttaa.

”Löi päänsä ja sai aivotärähdyksen”

Liikenneturvan tuoreen kyselytutkimuksen mukaan neljä kymmenestä suomalaisesta on liukastunut tämän tai viime talven aikana.

Kolme viidestä liukastuneesta ilmoitti kaatumisensa syyksi erityisen liukkaan alustan. Seuraavaksi yleisimpinä syinä pidettiin tien tai alueen huonoa kunnossapitoa ja keliin sopimatonta kenkävalintaa. Muita syitä olivat pimeys ja huono valaistus, kiire ja tarkkaamattomuus.

Nämä esimerkit talvella sattuneista liukastumisista ovat Tapaturmavakuutuskeskuksen työtapaturmatilastosta:

  • Autosta noustessaan liukastui jäisellä pihalla ja kaatui taaksepäin. Löi häntäluunsa jäiseen asfalttiin.
  • Lähihoitaja liukastui asiakkaan pihalla mennessään kotikäynnille. Löi päänsä maahan ja sai aivotärähdyksen.
  • Työautoa tankatessaan liukastui ja kaatui kyljelleen. Löi lonkkansa mittaria ympäröivään korokkeeseen ja kyynärpäänsä maahan.
  • Opettaja käveli oppilaitoksen pihalla siirtyäkseen päärakennukseen. Pääoven edessä oli liukas paikka, johon hän huomaamattaan astui. Liukastui, kaatui vasemmalle kyljelleen ja loukkasi olkapäänsä. Vasen olkanivel venähti.
  • Oli siirtämässä trukkia sisälle, kun liukastui nosto-ovella ja löi takaraivonsa asfalttiin. Menetti tajuntansa vähäksi aikaa.
  • Työntekijä liukastui tehtaan pihalla kävellessään autolle. Kaatui oikean käden varaan ja peukalo vääntyi.

Seitsemän askelta pystyssä pysymiseen

Pysy pystyssä -kampanja edistää talvijalankulun turvallisuutta. Liukastumisen ehkäisyssä on seitsemän tärkeää askelta:

  1. Valitse kengät kelin mukaan: Kiinnitä kenkien valinnassa ja uusia talvikenkiä hankkiessa erityistä huomiota kantaan, pohjamateriaaliin ja pohjan kuviointiin.
  2. Käytä liukuesteitä: Kun hankit liukuesteet, ota mukaan kengät, joiden kanssa aiot käyttää niitä ja sovita liukuesteitä kaupassa.
  3. Varaa aikaa matkoihin: Liukkailla keleillä ei kannata kiirehtiä. Varaa matkantekoon enemmän aikaa kuin yleensä ja liiku harkiten.
  4. Tarkista jalankulkusää ennen liikkeelle lähtemistä: Autoille ja jalankulkijoille vaaralliset olosuhteet syntyvät erilaisessa säässä. Ilmatieteen laitos antaa varoituksia jalankulkusäästä.
  5. Anna palautetta pihojen ja kulkuväylien kunnossapidosta: Pihojen ja katujen hiekoitus sekä lumen poisto ovat keskeinen turvallisuustekijä talvikeleillä. Kulkuväylien riittävä valaistus on myös tärkeää.
  6. Huolehdi kunnostasi ja vireystilastasi: Hyvä yleiskunto, lihasvoima ja tasapaino auttavat pysymään pystyssä. Väsyneenä tarkkaavaisuus heikkenee ja liukastumisalttius kasvaa.
  7. Keskity kävelemiseen: Liukkailla keleillä on syytä keskittyä kävelemiseen, jotta osaat varoa. Pysähdy käyttäessäsi puhelinta.

Askeleista on lisää tietoa Pysy pystyssä -kampanjan sivuilla.

 

Ymmärrys toisesta ihmisestä ja hänen kokemuksistaan lisääntyy kuuntelemalla häntä. Keskitytkö kuuntelemaan, mitä toinen sanoo? Vai onko sinulla tapana sivuuttaa hänet ja täyttää tila omalla puheellasi?

Markus Talvion ja Ulla Klemolan kirjassa Toimiva vuorovaikutus (PS-kustannus, 2017) kuuntelemiseen annetaan muun muassa tällaisia ohjeita:

  1. Sulje oma suusi. Hiljaisuus antaa toiselle mahdollisuuden puhua.
  2. Jätä muut puuhat ja suuntaa huomiosi puhujaan.
  3. Voit ilmentää kuuntelemista sanattomasti ilmein, elein ja asennoin. Kuunteleminen näkyy esimerkiksi silmiin katsomisena ja rintamasuunnan kääntämisenä puhujaan.
  4. Voit kannustaa puhujaa äännähdyksillä tyyliin ”aha”, ”hmm”, ”okei”.
  5. Pienet kehotukset, kuten ”Kertoisitko lisää?” ja ”Jatka vain”, auttavat puhujaa jatkamaan asiansa kertomista.
  6. Oleellista on, että vakuutat puhujan siitä, että nyt ollaan vain hänen asiansa äärellä ja se on tärkein.
  7. Pidättäydy neuvojen antamisesta äläkä tyrkytä sanoja toisen suuhun. Hyvä kuuntelija sietää taukoja ja hajanaisia lauseita.

Toisinaan kuuntelija alkaa vetää keskustelua esittämällä paljon kysymyksiä, joihin puhuja sitten vastaa. Pian ollaan kuulustelua muistuttavassa tilanteessa. Parempi on antaa puhujan kertoa asiat juuri sillä tavalla kuin hän ne kokee.

Usein siihen riittää, että antaa puhujalle tilaa ja on läsnä. Kannattaa myös muistella, milloin itsellä on ollut hyvä kokemus kuulluksi tulemisesta. Mitä keskustelukumppani silloin teki luodakseen sen vaikutelman?