Työturvallisuuden Pelle Peloton: nämä kolme keinoa toimivat meillä

UPM Raflatacissa Tampereella turvallisuutta halutaan parantaa kääntämällä asiat positiivisiksi. Joskus se voi tarkoittaa syntymäpäiväkakun tarjoamista.

Työturvallisuudessa ei ole kyse suorittamisesta, vaan välittämisestä. Siitä, että välitämme itsestämme, työkavereistamme ja loppupeleissä myös firmasta”, sanoo UPM Raflatacin työsuojelupäällikkö Jori Teinilä Tampereelta.

Yritys valmistaa tarralaminaattia 11 tehtaassa ympäri maailmaa. Tampereen yksikössä työskentelee noin 400 henkeä – puolet heistä tuotannossa ja puolet toimistossa.

Kun yksikössä pari vuotta sitten tuli täyteen ensimmäinen vuosi ilman poissaoloon johtaneita työtapaturmia, tehtaassa ei lyöty rumpua tapaturmattomuuden kunniaksi.

”Sen sijaan meillä oli synttärikakku ja juhlimme työturvallisuuskulttuurin yksivuotispäivää. Perusideologia on, että asiat käännetään positiivisiksi. On huono juttu tuijottaa vain sitä, montako päivää on mennyt ilman turmia”, Teinilä sanoo.

Turvallisuuskulttuuria ei voi kopioida

Jori Teinilän tehtävä on etsiä uusia näkökulmia ja tapoja siihen, miten työpaikan turvallisuuskulttuuria parannetaan. Yritys kuuluu Nolla tapaturmaa -foorumiin, jossa hänet tunnetaan työturvallisuuden ideanikkarina.

”Turvallisuuskulttuuria ei voi kopioida. On itse keksittävä keinot, jotka ovat meidän näköisiämme.”

Esimerkiksi nämä keinot ovat osoittautuneet toimiviksi UPM Raflatacin Tampereen yksikössä:

 

1. Aa-nelonen tavoittaa porukan parhaiten

Pika-Raflaaja on A4-kokoinen paperi, jonka historia ulottuu aikaan ennen sähköpostia ja intranetiä. Paperiin on koottu ajankohtaista ja napakkaa työturvallisuuteen liittyvää tietoa. Jokainen työntekijä saa sen sisäisessä postissa.

Jori Teinilän kokemuksen mukaan tämä tiedotuskanava tavoittaa työntekijät kaikkein varmimmin:

”Intranetissä ja sosiaalisessa mediassa informaatiota on järjetön määrä. Sitä ei kesken työpäivän lähdetä varta vasten kaivamaan. Mutta kun esimerkiksi valvomossa on rauhallinen hetki, työntekijän on helppo ottaa Pika-Raflaaja pöydältä ja lukaista se.”

 

2. Turvallisuus mukaan toimiston kahvipöytäkeskusteluun

Seiftaaja on toimistossa työskentelevä henkilö, joka herättää ja ylläpitää työyhteisössään kahvipöytäkeskustelua turvallisuudesta.

Seiftaajilla ei ole vastuuta työturvallisuudesta, mutta heiltä voi mennä kysymään neuvoa vaikkapa siihen, miten tehdään vaaratilanneilmoitus.

”Seiftaajien verkosto kehitettiin, jotta toimistoihmiset saataisiin kiinnostumaan turvallisuusasioista. Työpaikallamme on turvallisuuden suhteen samat säännöt kaikille riippumatta siitä, työskenteleekö toimistossa vai tuotannossa”, Jori Teinilä sanoo.

Teinilä on antanut seiftaajille sytykkeeksi esimerkiksi tuoretta tilastotietoa siitä, millaiset tapaturmat ovat yleisiä työssä ja vapaalla.

 

3. Uuden tuttavuuden kanssa kierrokselle

Turvatoveri-kampanjan tavoitteena on lisätä yhteisöllisyyttä. Perusidea on, että kaksi raflatacilaista kerrallaan – toinen toimistosta ja toinen tuotannosta – tutustuu toisiinsa ja tekee yhdessä turvallisuushavaintoja molempien työympäristöstä.

”Mitä useampi osallistuu havaintojen tekemiseen, sitä vähemmän tapaturmia sattuu”, Jori Teinilä kertoo.

”Toinen kimmoke kampanjaan tuli siitä, että toimistoihmiset sanovat aina, ettei heidän työssään ole mitään riskejä.”

Teinilä listaa aakkosjärjestykseen esimerkiksi osto-organisaation ja yhden laminointikoneen työntekijät. Sen perusteella jokainen saa oman parin eli turvatoverin.

Parivaljakko sopii ajan safety walkiin eli turvallisuuskävelyyn. He saavat mukaansa muutaman kysymyksen, jotka liittyvät työn riskeihin, työympäristöön, ergonomiaan ja henkilönsuojaimiin. Niihin liittyvät havainnot kirjataan.

”Yhteisöllisyyden ja turvallisuuden lisäksi parannamme työpaikan sisäistä tiedonkulkua ja lisäämme sen ymmärtämistä, mitä eri puolilla taloa tehdään.”

 

Jori Teinilä puhui UPM Raflatacin turvallisuuskulttuurista Nolla tapaturmaa –foorumin seminaarissa toukokuussa 2015.

Marja Sarkkinen

Jaa sisältö somessa!