Uusi esimies aloitti sosiaalialan työpaikassa. Hän kiinnitti huomiota siihen, että työntekijät istuivat työpisteillään heti aamusta hiljaisina, töitään tehden. Kukaan ei toivottanut hyvää huomenta eikä sanonut muutakaan.
Esimies otti tavakseen kysellä lyhyesti muiden kuulumisia – ja malttoi myös kuunnella niitä. Hän sai olla kärsivällinen. Meni monta kuukautta, ennen kuin tällainen pieni kuulumistenvaihto alkoi istua luontevasti työpaikan keskustelukulttuuriin ja työntekijät alkoivat pikkuhiljaa jutella toisilleen.
Ihmisellä on tarve kuulua ryhmään. Tarpeen vahvuus ja mieluisat tavat toteuttaa yhteisöllisyyttä tosin vaihtelevat henkilöstä toiseen. Lisäksi arjen tilanteet ja haasteet ovat työpaikoilla erilaisia.
Esimerkiksi päiväkodissa työ on yleensä jatkuvan sosiaalista ja työn tekeminen muiden kanssa yhdessä on välttämättömyys.
Toisaalta työyhteisöt ja työn yhteisöllisyyskin ovat monessa organisaatiossa häviämässä tai ainakin heikentymässä. Puhutaan kevyttyöyhteisöllisyydestä tai jopa työyksinäisyydestä. Kuulutaan useampiin tiimeihin, tiimit vaihtuvat usein tai oman tiimin jäsenet ovat tavalla tai toisella etäisiä.
Yhteiset tavoitteet yhdistävät
Esimiehen kannattaa joka tapauksessa pyrkiä vahvistamaan yhteisöllisyyttä. Esimerkiksi nämä asiat edistävät sitä:
- Yhteiset tavoitteet, jotka ovat mahdollisimman konkreettisia ja selkeitä sekä aidosti yhteydessä työntekoon
- Yhteiset projektit ja yhdessä työskentely
- Yhteiset onnistumiset sekä niiden esiin tuominen ja juhlistaminenkin
- Työyhteisön jäsenten ja heidän töidensä tunteminen
- Yhteiset vapaamuotoiset tilaisuudet
- Kahville tai lounaalle lähteminen porukalla
- Virkistystilaisuudet, pikkujoulut, käynnit teatterissa tai urheilutapahtumissa
Yhteisöllisyys ei tietenkään voi olla vain esimiehen ponnistelujen varassa. Sitä ylläpitävät ja vahvistavat kaikki työyhteisön jäsenet. Tämä esimerkki on eräästä hoiva-alan työyhteisöstä:
Kaksi työntekijää päätti joulun alla järjestää työkavereilleen yllätyksen. He menivät sunnuntaina työpaikalleen ja koristelivat kahvihuoneen jouluiseksi. He kiinnittivät ilmoitustaululle pussukoita, joita sitten avattiin joulukalenterin tapaan päivittäin. Pussukoista paljastui työyhteisöllisiä, mukavia tehtäviä. Yhtenä tehtävänä oli antaa hyvää palautetta työkavereille.
Kyselyt työyhteisön kehittämisen välineenä
Ilmapiiri- tai työtyytyväisyyskyselyn tekeminen on yksi tapa arvioida ja kehittää työyhteisöä. Kysely on anonyymi ja tasa-arvoinen työkalu, ja parhaimmillaan sen aihealueet kuvaavat keskeisiä asioita. Se antaa mahdollisuuden verrata oman työyhteisön tilannetta muihin ja usein myös omaan aiempaan tilanteeseen.
Kyselyä toteutettaessa kannattaa muistaa, ettei pelkkä kysely tai etenkään sen toistaminen johda itsestään mihinkään hyvään kehitykseen. Olennaista on, että kysely nähdään mahdollisuutena pysähtyä arjen kokemusten ja työyhteisön toimivuuden ääreen.
Henkilöstön reaktio tosin voi olla jo kyselyn lanseeraamisen ansiosta myönteisen odottava: Hienoa, että meiltä vihdoin kysytään ja mielipidettämme kuunnellaan. Voidaankin sanoa, että kysely on lupaus:
Jos henkilöstön näkemyksiä esimerkiksi työyhteisöstä, johtamisesta ja työhyvinvoinnista kerran kysytään, tarvitaan myös hyvä suunnitelma tulosten hyödyntämiseksi. Ja tuloksia pitää oikeasti myös hyödyntää.
Kannusta tiimiä keskusteluun
Esimiehiä on hyvä ohjeistaa ja kouluttaakin siitä, miten ilmapiirikyselyn tuloksia käsitellään. Työryhmä- ja tiimitasolla on tärkeää saada aikaan rakentavaa keskustelua tuloksiin vaikuttaneista asioista.
Kysely on kuin kuumemittari: se kertoo jonkin lukeman, muttei vielä sen taustalla olevia syitä. Siksi johtajan yksinäinen arvailu pylväsraportin äärellä ei ole yhtä hyödyllistä kuin kyselyyn vastanneen työyhteisön kanssa keskusteleminen.
Keskustelun tulisi johtaa sekä vahvuuksien että kehittämiskohteiden esiin nostamiseen. Lopulta olisi edettävä konkreettiseen suunnitelmaan siitä, mitä tehdään hyvän tilanteen ylläpitämiseksi ja kehitettävien asioiden parantamiseksi.
Jutun tausta:
Juttu perustuu oppaan ”Pomohautomo – Opi esimieheksi” käsikirjoitukseen, jonka ovat tehneet työsuojelupäällikkö, työnohjaaja, kouluttaja, opettaja, valmentaja Tommy Larvi ja henkilöstösuunnittelija, kouluttaja, opettaja, valmentaja Anna Vanhala.
He työskentelivät Työterveyslaitoksessa muun muassa esimiesten kouluttajina. Nykyisin molemmat ovat Kotkan kaupungin palveluksessa.
Pomohautomossa käydään läpi esimiestyön keskeiset asiat, ja se on tarkoitettu varsinkin tuoreille esimiehille.
Heille tärkeitä näkökulmia on kerätty muun muassa Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehden lukijakyselyillä ja joukkoistamalla aihetta sosiaalisessa mediassa.
Työpiste-verkkolehti julkaisee Pomohautomon juttusarjana.
Kommentointi