Viisi vinkkiä arvostuksen ilmapiirin luomiseen

Osallistu
Punainen omena työpöydällä, tietokoneen näppäimistön vieressä

Kun työntekijät kokevat arvostusta, yritys on uudistumiskykyisempi. Johtajalla ei aina ole aikaa tsempata jokaista erikseen. Siksi kannattaa luoda arvostuksen ilmapiiriä.

Johtamisen tutkimuksessa on jo pitkään tiedetty, että positiivinen puhe ja palaute ovat yhteydessä tiimien hyvään suoriutumiseen ja tehokkuuteen.

Muutostilanteissa ja tiukkoina aikoina pärjäävät parhaiten ne yritykset, joissa aidosti välitetään työntekijöistä ja arvostetaan kaikkien työtä. Arvostusta kokevat ihmiset nimittäin välittävät yrityksestään huonoinakin aikoina.

”Johtajilla on kuitenkin rajallisesti aikaa kannustaa työntekijöitä henkilökohtaisesti. Hyödyllisempää on pohtia käytäntöjä, jotka rakentavat arvostuksen ilmapiiriä. Sellaisessa ilmapiirissä hyvää ja kehittävää palautetta saa useasta eri suunnasta, sanoo tutkija Tiina Taipale Työterveyslaitoksesta.

Taipale on mukana Työterveyslaitoksen OsaavaPK-hankkeessa, jonka valmennusohjelmissa kehitetään pienten yritysten uudistumiskykyä.

Taipale antaa nämä vinkit johtajalle, joka haluaa vahvistaa arvostuksen kokemusta porukassaan:

1. Tunnista kaikkien työn arvo

Johtajana voit omalla esimerkilläsi vaikuttaa työntekijöiden kokemukseen heidän omasta työstään. Siksi kannattaa pysyä selvillä siitä, millaista työtä itse kukin tekee.

Esimerkki: Yrityksessäsi on 18 työntekijää, joista yksi on mahtava myyntitykki ja toinen alan ykkösasiantuntija, joka tuo eri medioissa mainetta yritykselle. Kaksi siis saa työlleen näkyvyyttä. Mutta mitä muut tekevät? Tuodaanko heidän osaamistaan esille? Saavatko he palautetta työstään?

Kun sinä näytät arvostavasi kaikkia, muidenkin on helpompi nähdä jokaisen työkaverin työn arvo.

2. Jaa tietoa ja vastuuta

Yrityksessä voidaan toivoa itseohjautuvuutta, mutta käytännössä työntekijöitä kontrolloidaan ja ohjaillaan.

Taustalla on usein pelko siitä, että ainakin osa työntekijöistä laiskottelee, tekee vääriä asioita tai kuvittelee osaamisestaan liikoja.

Luottamus kertoo arvostuksesta. Harjoittele työntekijöihin luottamista ja mieti, miten käsittelet ratkaisukeskeisesti virheitä tai ongelmatilanteita.

Esimerkki: Sinulla johtajana on visio siitä, mihin suuntaan yritystä tulisi viedä. Hallussasi on tuorein tieto asiakkuuksista ja myynnin kehittymisestä. Ajatteletko, että tieto kuuluu sinulle ja ehkä jollekulle avainhenkilölle?

Jos työntekijöillä ei ole vastaavaa kokonaisnäkymää yrityksen tilanteesta, heidän on vaikea tehdä itsenäisiä päätöksiä.

Jaa aktiivisesti tietoa yrityksen asioista ja vahvista yhteistä suuntaa. Juhlista onnistumisia ja tee päätöksentekoprosesseista läpinäkyviä – tai jopa osallistavia.

Anna kaikille mahdollisuus kehittyä ja kehittää. Luo työntekijöiden kanssa keskustellen yhteisymmärrys päämäärästä. Anna sen jälkeen työntekijöille mahdollisuus pohtia, miten he voisivat päämäärän saavuttaa. Tarvittaessa tarjoa tukea ja sparrausta.

3. Pura siiloja ja innosta keskustelemaan

Työtehtävät, osastot tai työnkuvat voivat jakaa työntekijöitä leireihin, joiden välille syntyy jännitteitä tai kilpailua. Tällaiset rajat vaikeuttavat tiedonkulkua ja vähentävät toisen ryhmän työn arvostusta.

Miten voisit lisätä yhteistä keskustelua työstä? Auttaisivatko säännölliset tapaamiset? Työstä ja sen tekemisestä kannattaa keskustella mahdollisimman konkreettisesti: mitkä esimerkiksi ovat vahvuutenne ja haasteenne?

Tärkein palaute voi tulla johdon sijaan kollegoilta. Luo käytäntöjä, jotka rohkaisevat antamaan palautetta myös yli osasto- tai työnkuvarajojen.

4. Pohdi asennettasi ja kielenkäyttöäsi

Koetko, että yrityksessäsi on hankalia työntekijöitä tai työntekijäryhmiä? Käytkö toistuvasti keskusteluja siitä, että he käyttäytyvät ei-toivotulla tavalla?

Hankaluuksiin keskittyvä puhe voi olla merkki siitä, ettet täysin arvosta työntekijöitä tai luota heihin. Entä jos kyse on siitä, että työntekijät kokevat arvostuksen puutetta eivätkä enää arvosta johtoa?

Etsi tietoisesti asioita, joita teillä tehdään hyvin. Keskity puhumaan niistä. Puhu selän takana hyvää.

Keskustele hankaliksi kokemiesi ihmisten kanssa kahden kesken siitä, millaisia toiveita ja tavoitteita heillä on työnkuvansa suhteen.

5. Luokaa hyvän ilmapiirin pelisäännöt

Kannustava ja arvostava ilmapiiri kannattelee kaikkien työntekoa. Luokaa yhdessä hyvän ilmapiirin pelisäännöt. Voitte esimerkiksi pitää ideointipajan siitä, millainen olisi teidän unelmienne työpaikka.

Näytä esimerkkiä kiittämällä ja sparraamalla. Kiitä myös hyvästä asenteesta, muiden auttamisesta tai yhteisen hyvän huomioinnista.

Lisää tietoa:

Työterveyslaitoksen Osaava PK – Tuottavuutta pk-yritysten rekrytointia, osaamista ja uudistumiskyvykkyyttä kehittämällä -hanke toteuttaa valmennusohjelman, jossa 10–70 henkilöä työllistävät pienet yritykset oppivat tunnistamaan tulevaisuuden osaamistarpeita ja toimimaan ketterästi niitä ennakoiden.

Toimituksemme suosittelee

Tutustu myös:
Kommentointi (11)

Mitä ajatuksia juttu herätti? Osallistu keskusteluun tässä.

Kommentit (11)

TTT5Lo |

Hyvä tunnelma, esim kerroskokouksen jälkeen feel good-tunnelma, tekee asiasta arvokkaamman, pyrkimys kokouksessa luomaan asioista arvokkaan , tekee motivaatiolle hyvää ja innostaa yrittämään saavuttamaan työssä kiehtovia tavoitteita.

PekkaM |

Juuri noin.
TODELLAKIN olen samaa mieltä!

Mikko |

Millaisen työkaverin ja työntekijän yritys sinusta saisi?

Suvi |

Tiimien sisälle syntyy helpommin hyvä yhteishenki, mutta jos toimisin esimiehenä, kiinnittäisin huomiota eri tiimien väliseen yhteisen tavoitteen luomiseen.

KK |

Työpaikallamme on tehty yhteinen sopimus olla puhumatta pahaa selän takana. Silti sitä tapahtuu. Jos puhua täytyy, miksi ei voisi keskittyä hyviin asioihin ? Pahalla viritetään arvostelevaa ilmapiiriä, missä kenelläkään ei ole mukava olla. Sama toimii myös toisinpäin.

Kirsi |

Sopiva ohjenuora työpaikalle: Anna kaikille mahdollisuus kehittyä ja kehittää. Luo työntekijöiden kanssa keskustellen yhteisymmärrys päämäärästä. Anna sen jälkeen työntekijöille mahdollisuus pohtia, miten he voisivat päämäärän saavuttaa. Tarvittaessa tarjoa tukea ja sparrausta.

Saga |

Yhteishenki on tärkeää ja jokaisen tulisi kantaa vastuunsa siitä

ww |

Kaikkien työ on toki tärkeä, mutta kaikkien työpanos ei ole samanarvoinen. Enemmän pitäisi keskittyä hyvin asioihin, mutta se ei ole aina helppoa. Epätasa-arvo kaikissa muodoissaan luo huonoa ilmapiiriä.

Leku |

Työntekijöiden ja jokaisen tekemän työn arvostus on hyvä lähtökohta parempaan työilmapiiriin.

Maria |

Huomaan, että meillä tehdään jo paljon juuri näin. Koko työyhteisö esimiesten johdolla muistaa työhön tulijoita ja työstä lähtijöitä, merkkipäivän viettäjiä ja menetyksen kokeneita. Koska seurakunnan työ on paljolti julkista ja eri tilanteissa esilläoloa, meillä muistetaan kiittää ja kehua työkavereita onnistumisista esim tilaisuuksien jälkeen. On helppo puhua myös siitä, mitä tehdään ensi kerralla toisin. Enemmän pitäisi muistaa kiittää myös esilläolevan ja operatiivisen työn mahdollistavia työntekijöitä toimistossa, keittiössä, ulkona, siivoustöissä ym.

kjh |

ihan hyvä taito

Tuoreimmat jutut

Työkaveri poikkeaa toistuvasti siitä, mitä on yhdessä sovittu. Hän osoittaa mieltään tai ottaa itselleen erivapauksia. Toimintatapa harmittaa muita ja vaikeuttaa työn tekemistä. Kyse on vastuuttomasta, asiattomasta työkäyttäytymisestä.

Vaikka käytös on ikävää, se ei täytä työpaikkakiusaamisen kriteerejä. Työpaikkakiusaaminen on jatkuvaa ja tiettyyn henkilöön kohdistuvaa. Vastuuttoman käytöksen kohde voi vaihdella tai sitten se kohdistuu työyhteisön kaikkiin jäseniin.

”Joskus taustalla on aidosti väärinymmärrys tai ajattelemattomuus. Henkilö ei tule ajatelleeksi, miten hänen toimintansa vaikuttaa muiden työhön”, sanoo johtava konsultti Susanna Kalavainen Työterveyslaitoksesta.

Kalavainen on auttanut työyhteisöjä konfliktitilanteiden ratkaisemisessa ja valmentanut esimiehiä. Hän on asiantuntijana Työpaikkakiusaamisen nollatoleranssi -verkkovalmennuksessa, jossa käsitellään myös vastuutonta työkäyttäytymistä.

Myöhästelystä voi tulla tapa

Yksi esimerkki asiattomasta työkäytöksestä on toistuva myöhästely palavereista. Sen sijaan että myöhästelijä pahoittelisi ja liittyisi kokoukseen vaivihkaa, hän tekee asiasta numeron. Hän selostaa, mikä oli myöhästymisen syy tällä kertaa ja haluaa muilta tiivistelmän siihenastisesta keskustelusta.

”Ei ole maailmanloppu, jos näin käy kerran tai pari. Mutta jos myöhästymisestä muodostuu tapa, se häiritsee palaverien kulkua ja yhteistyötä”, Susanna Kalavainen sanoo.

Hän kertoo toisen esimerkin. Se liittyy työporukkaan, jonka jäsenet tekevät huoltokeikkoja. Keikalle lähtijät hakevat työvälineet ja varusteet yhteisestä varastosta. On sovittu, missä säilytetään mitäkin ja miten tieto jonkin tarvikkeen loppumisesta ilmoitetaan eteenpäin.

Yksi työntekijöistä ei huolehdi siitä, että varastoa täydennetään. Hän saattaa myös jättää sinne likaisia työvälineitä.

Puhu työn tekemisen kautta

Työkavereiden ei ole helppoa ottaa puheeksi, että joku myöhästelee tai ei huolehdi yhteisistä työvälineistä. Kukapa haluaisi ryhtyä nipottajaksi?

”Asiaa ei kannatakaan ottaa esiin sormi pystyssä siihen tyyliin, että minäpäs olen löytänyt täältä vastuuttoman kollegan”, Susanna Kalavainen sanoo.

Parempi on puhua työn tekemisen kautta: Mikä estää työn sujumista? Miten se vaikuttaa muiden työhön? Mikä auttaisi saavuttamaan työn tavoitteet? Suoraan puhuminen on joka tapauksessa reilumpaa kuin se, että ongelmaa taivastellaan asianomaisen selän takana.

Kalavaisen mielestä vastuuttoman työkäyttäytymisen voi ottaa puheeksi työyhteisössä kuka tahansa. Esihenkilön tehtävä on varmistaa, että yhteisistä toimintatavoista on sovittu ja että jokainen tietää, mitä häneltä odotetaan. Esihenkilö voi myös luoda ilmapiiriä, jossa ongelmista puhuminen on mahdollista.

Huono päivä ei oikeuta huonoa käytöstä

Eikö työpaikalla sitten saa olla oma itsensä? Ja eikös kaikilla ole joskus huonoja päiviä?

Tällaiset kysymykset ovat Susanna Kalavaiselle tuttuja. Hänen mukaansa hyvä työyhteisö on toki valmis ymmärtämään ja joustamaan. Emme ole työpaikalla kyttäämässä ja laskemassa toistemme virheitä.

Ihmisen temperamentti tai huono päivä ei kuitenkaan oikeuta vastuutonta työkäytöstä. Lähimmille työkavereille on asiallista kertoa, jos ei ole parhaassa terässään ja vetäytyy omiin oloihinsa. Silloin työyhteisön ei tarvitse arvailla, miksi kollega on kuin myrskyn merkki.

Työpaikalla erioikeuksia ottava saattaa ajatella, että säännöt koskevat vain muita – esimerkiksi uusia työntekijöitä. Jollain perusteella hän rajaa itsensä pois.

”Joskus kriittisessä asemassa oleva ammattiryhmä alkaa vaatia erivapauksia. Jos he ovat erikoiskoulutettuja ja heistä on pulaa, esihenkilö on vaikeassa paikassa”, Kalavainen sanoo.

Älä tyrmää saamaasi palautetta

Palaute siitä, että oma käytös on muiden mielestä vastuutonta, voi yllättää. Silti palautetta ei kannata oitis tyrmätä eikä mitätöidä. Vastahyökkäykseenkään ei pidä ryhtyä.

Jos palaute vaatii sulattelua, on hyvä ottaa aikalisä: ”En ihan tunnista tätä, mutta voisimmeko jutella asiasta ylihuomenna?”

Parhaassa tapauksessa keskustelussa löytyy ratkaisu hiertävään ongelmaan tai uusi tapa toimia. Kun työkulttuuri on turvallinen, haetaan enemmän yhteistä hyvää kuin toisen tappiota. Susanna Kalavainen muistuttaa, että vastuullisuuteen kuuluu myös pulmien esiin nostaminen:

Jos työmaalla on rikkinäinen kaide, siitä ilmoittaminen tuntuu luonnolliselta ja selvältä. Ei voi jäädä odottamaan, huomaako työnjohtaja tai työsuojeluvaltuutettu kaiteen menneen rikki.

Entä jos havaitsee työn sujumista tai yhteistyötä häiritsevän asian? Voisiko ajatella, että sen esiin tuominen on samaan tapaan vastuun kantamista?

Moni hakeutuu luontoon siksi, että se tuntuu hyvältä. Mutta mitä asiasta tiedetään tutkimusten perusteella?

Psykologian tohtori, erikoistutkija Kaisa Törnroos Työterveyslaitoksesta on ollut mukana Tampereen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tutkimusprojekteissa, joissa on selvitetty luonnon hyvinvointivaikutuksia. Esitimme hänelle kahdeksan kysymystä:

1. Miten luonto vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin?

Luonnossa oleilu palauttaa ja elvyttää. Luonnossa ihminen elpyy paremmin kuin rakennetussa ympäristössä.

Yksi teoria selittää elvyttävää vaikutusta sillä, että luonnossa ei tarvitse kuluttaa energiaansa ympäristön ja sen tapahtumien tarkkaan havainnoimiseen. Esimerkiksi työssä pitää pinnistellä ollakseen tarkkaavainen.

Luonto vähentää lihasjännitystä, alentaa verenpainetta, hidastaa sydämen sykettä ja vähentää stressihormoni kortisolin määrää kehossa. Luonto vaikuttaa myös autonomisen hermoston toimintaan tavalla, joka auttaa rentoutumaan.

2. Onko jokin luontoympäristö toista parempi hyvinvoinnin kannalta?

Luontoympäristöjä ei siinä mielessä voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Erityisen hyvää tekee, jos luonnossa oleskelee omassa mielipaikassaan. Elvyttävää vaikutusta vahvistaa esimerkiksi kokemus lumoutumisesta ja siitä, että on yhteydessä luontoon.

3. Mitä mielipaikalla tarkoitetaan?

Mielipaikka on sellainen ympäristö, josta pitää ja jossa on hyvä olla. Joku löytää mielipaikkansa metsäpolulta tai kalliolta, joku järven rannalta. Mielipaikka herättää myönteisiä tunteita, eikä siellä tarvitse jännittää. Jos vaikka meri tai metsä pelottaa, se ei ole oikea paikka palautumiseen.

4. Edellyttääkö luonnosta nauttiminen liikunnallisuutta?

Ei edellytä. Luonnossa ei tarvitse olla aktiivinen – pelkkä oleskelukin tekee hyvää. Palauttavia vaikutuksia syntyy jopa niin, että katsoo luontokuvaa tai ikkunasta näkyvää vehreää maisemaa.

5. Kertoisitko luonnon vaikutuksesta työhyvinvointiin?

Tampereen yliopiston tutkimuksessa selvitettiin, miten palautumista voidaan edistää työpäivän aikana. Yksi työntekijäryhmä lähti lounastauoillaan vartiksi kävelemään puistoon. Kokeilu kesti kaksi viikkoa.

Puistokävelyihin osallistuminen oli yhteydessä parempaan keskittymiskykyyn ja vähäisempään väsymykseen iltapäivällä ennen kotiin lähtemistä. Lisäksi kävelijöiden verenpaine laski. Oleellista oli se, että he nauttivat lounastauoistaan.

Myös vapaa-ajan luontokokemukset auttavat palautumaan stressistä ja parantavat vireyttä. Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa ne työntekijät, jotka ulkoilivat luonnossa useamman kerran viikossa, kokivat muita enemmän työn imua eli myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä.

6. Miten työssä voi hyödyntää luonnon hyviä vaikutuksia?

Taukokävelyjen lisäksi kannattaa kokeilla kävelypalavereita. Ne toimivat, jos kokouksessa ei tarvita tietokonetta eikä papereita. Ketään ei voi pakottaa ulos, mutta suosittelen ulkoilun hyödyntämistä useammin kuin vain tyky-päivänä kerran vuodessa.

Entä voisiko osan työmatkastaan kulkea puiston kautta? Etätyöntekijä taas voi ”leikkiä” lähtevänsä töihin ja mennä vartin kävelylle ennen töiden aloittamista.

Pientä piristystä saattaa tuoda myös mieluinen luontokuva työpisteen seinällä tai tietokoneen taustakuvana.

7. Mitä tehdä, jos meinaa jämähtää sisälle?

Yksi vaihtoehto ovat ohjatut luontoretket. Kirsi Salonen teki Tampereen yliopistoon väitöstutkimuksen, jossa hän muun muassa vertaili ohjattuihin luontokokemuksiin osallistuvia ja niitä, jotka kävivät luonnossa itsekseen.

Osa itsekseen ulkoilevista kertoi, että kylmyys, sade tai pimeys saattoi estää heitä lähtemästä luontoon. Porukalla liikkuvia säiden vaihtelu tai esimerkiksi pelko hämärää metsää kohtaan ei haitannut.

Oma kokemukseni on, että jo yhden kaverin seura saa lähtemään kävely- tai pyörälenkille – oli sää millainen tahansa.

8. Mikä on sinun mielipaikkasi luonnossa?

Kodin lähellä minulla ei ole tiettyä mielipaikkaa. On kuitenkin yksi paikka, johon mielikuvissani pakenen, kun minulta otetaan verikoetta tai verisuoneeni kiinnitetään kanyyli. Palaan aina tähän muutaman vuoden takaiseen hetkeen:

Olen uimarannalla Brasilian rannikolla. Siellä ei ole muita. Aurinko paistaa, meri kuohuaa ja tuuli humisee. Tuuli vie pois auringon kovimman polttavuuden. Minulla ei ole kiirettä mihinkään, eikä kukaan tarvitse minulta mitään. On rauhallinen ja tyytyväinen olo.

Työstä palautuminen tarkoittaa kehon ja mielen elpymistä työn rasituksista. Riittävä palautuminen estää työstressin kasaantumista, ehkäisee terveysongelmia ja suojaa työuupumukselta.

Palautuminen on riittävää, kun vapaaillan, viikonlopun tai loman jälkeen tuntee olevansa virkistynyt ja valmis palaamaan töihin. Uutta työpäivää ei tarvitse aloittaa ennestään väsyneenä ja kuormittuneena.

”Oleellista on, että jaksaa myös vapaa-ajalla tehdä itselleen mieluisia ja tärkeitä asioita. Kaikki vapaa-aika ei saisi mennä työstä toipumiseen”, sanoo tutkija, psykologi Anniina Virtanen Työterveyslaitoksesta.

Virtasen erikoisalaa on psykologinen palautuminen. Hän tekee aiheesta väitöstutkimusta, joka keskittyy opettajien palautumiseen työstä.

Mitkä keinot auttavat palautumaan?

Psykologista palautumista voi jäsentää niin sanotun DRAMMA-mallin pohjalta. Se sisältää kuusi palautumisen kokemusta, jotka edistävät hyvinvointia: työstä irrottautuminen (detachment), rentoutuminen (relaxation), autonomia eli omaehtoisuus (autonomy), taidon hallinta (mastery), merkityksellisyys (meaning) ja yhteenkuuluvuus (affiliation).

”Kun tekee vapaa-ajallaan asioita, jotka tuottavat näitä kokemuksia, työstä palautuu helpommin ja voi paremmin”, Anniina Virtanen sanoo.

Malli on kehitetty Yhdysvalloissa vuonna 2014 tutkijoiden työkaluksi, mutta sen avulla voi pohtia myös omia keinojaan palautua:

  1. Työstä irrottautuminen: Tee vapaalla asioita, jotka poikkeavat mahdollisimman paljon omasta työstäsi. Kun keskityt vaikkapa liikuntaan tai luovaan tekemiseen, et ajattele etkä murehdi työasioita.
  2. Rentoutuminen: Ota rauhallisesti. Tee jotain sellaista, joka ei vaadi fyysisiä eikä älyllisiä ponnisteluja. Joku rentoutuu lukemalla kirjaa, joku toinen taas kuuntelemalla musiikkia tai kuljeskelemalla luonnossa.
  3. Autonomia eli omaehtoisuus: Työssä on paljon asioita, joihin et pysty vaikuttamaan. Järjestä vapaalla itsellesi edes vähän aikaa, jolloin voit tehdä mitä haluat eikä kukaan vaadi sinulta mitään. Entä pystytkö joskus kieltäytymään esimerkiksi vierailuista, joihin sinulla ei juuri silloin ole voimavaroja?
  4. Taidon hallinta: Haasta itsesi hiomaan jotain taitoa – kunhan se ei liity työhön. Voit oppia uutta vaikka käsitöiden, kieltenopiskelun tai liikuntaharrastuksen parissa. Näin saat onnistumisen kokemuksia.
  5. Merkityksellisyys: Tee asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä ja merkityksellisiä. Esimerkiksi toisten auttaminen voi tehdä vapaa-ajasta merkityksellistä. Tällaiset asiat saattavat vaatia vaivannäköä, mutta ne tukevat hyvinvointiasi.
  6. Yhteenkuuluvuus: Panosta hyviin, läheisiin ihmissuhteisiin. Onko ympärilläsi ihmisiä, joiden kanssa saat olla oma itsesi? Sosiaalisissa suhteissa laatu on määrää tärkeämpää.

Yhteiset tauot irrottavat työstä

Palautumista tapahtuu vapaa-ajan lisäksi tauoilla työpäivän aikana. Erityisen palauttavaa on, jos työstä pystyy välillä irrottautumaan mukavien työkavereiden seurassa.

”Esimerkiksi opettajilla yhteiset hetket opettajanhuoneessa ovat yhteydessä parempaan hyvinvointiin. Tekee hyvää jutella, purkaa hankalia työasioita, vitsailla ja nauraa”, Anniina Virtanen sanoo.

Palautumista vaikeuttavat muun muassa kiire, huono työilmapiiri, teknologian käyttöön liittyvä stressi, epäselvät asiat, epävarmuus ja paine olla koko ajan tavoitettavissa.

Virtanen korostaa, ettei palautuminen voi olla pelkästään yksittäisen työntekijän vastuulla. Kyse on myös työoloista: Onko taukojen pitäminen ylipäätään mahdollista? Onko työpaikalla siihen sopivat tilat? Onko työpäivässä huokoisuutta?

Tee sitä, mistä saat hyvän mielen

DRAMMA-mallin kuusi palauttavaa kokemusta ovat hyvä ohjenuora. Vapaa-aikaa suunnitellessa kannattaa pyrkiä tasapainoon. Jos palautuminen alkaa tuntua yhdeltä suoritukselta lisää ja vapaapäivät täyttyvät mieluisastakin tekemisestä, ei ehkä tule nukuttua tarpeeksi.

”Hyvää ja riittävää unta ei voi korvata millään muulla. Se on palautumisen kannalta tärkeintä”, Anniina Virtanen sanoo.

Vaikka palautumiskeinoista voi tehdä vinkkilistoja, jokaisen on tunnistettava juuri itselleen sopivat tavat. Jos Virtasen pitäisi antaa vain yksi vinkki palautumiseen, se olisi tämä:

Tee jotain kivaa.

 

Työterveyslaitoksessa Anniina Virtanen on mukana muun muassa tutkimushankkeessa Kimmoisat työntekijät muuttuvassa työelämässä. Psykologista palautumista käsittelevää väitöstutkimustaan hän tekee Tampereen yliopistoon.