Asioihin syventymistä ja uuden luomista on perinteisesti pidetty asiantuntijatyön ytimenä. Nykyisin asiantuntijoilla on paljon erityyppisiä työtehtäviä, joista osa saattaa tuntua ylimääräiseltä puuhastelulta:
Pitää esimerkiksi reagoida ulkopuolelta tuleviin pyyntöihin, viestiä, osallistua monenlaisiin palavereihin, kirjata työaikaa ja työsuorituksia, rakentaa ja ylläpitää verkostoja.
”Työtehtävät voidaan kokea turhiksi tai vääriksi oman tehtävänkuvan näkökulmasta. Näiden tehtävien koetaan kaventavan tai loukkaavan omaa ammatillista identiteettiä”, sanoo vanhempi asiantuntija Minna Toivanen Työterveyslaitoksesta.
Toivanen on tutkinut asiantuntijoiden työtä ajanhallinnan näkökulmasta AikaJärjestys asiantuntijatyössä -hankkeessa. Siihen liittyneen kyselyn mukaan asiantuntijoista 12 prosenttia arvioi, että heillä on työnkuvaansa sopimattomia tehtäviä.
”Epäsopivasta työtehtävästä on kyse esimerkiksi silloin, kun professori joutuu huolehtimaan kopiokoneen toimivuudesta tai silloin, kun sairaanhoitaja siivoaa osaston wc-tiloja.”
Taustalla huonoa organisointia
Työtehtävän helppous, epämieluisuus tai tylsyys ei välttämättä tee siitä työnkuvaan sopimattoman tuntuista. Minna Toivasen mukaan ratkaisevaa on, millaisena asiantuntija pitää omaa työtään ja kuinka laajaksi hän työroolinsa mieltää.
”Niin kauan kuin turhiksi koetut tehtävät eivät haittaa ydintyön tekemistä, niitä siedetään. Tilanne muuttuu, kun nämä tehtävät alkavat häiritä ydintyötä.”
Mahdollisuudet tehdä mielekkäitä, omaa ammattitaitoa vastaavia tehtäviä heikkenevät, jos henkilöstöä vähennetään. Toisarvoiset tehtävät ovat yhteydessä myös työn huonoon organisointiin ja siihen, ettei työn tavoitteista keskustella esimiehen kanssa.
Tarpeettomiksi koetut työtehtävät ovat lisäksi yhteydessä psyykkisiin oireisiin, kuten voimattomuuden tai väsymyksen kokemuksiin, muistin tai keskittymiskyvyn heikkenemiseen ja unettomuuteen tai nukahtamisvaikeuksiin.
Kohti uutta asiantuntijuutta
Minna Toivanen suosittelee, että asiantuntijat keskustelisivat tehtävistään säännöllisesti oman esimiehensä kanssa: Mitkä tehtävät kuuluvat työnkuvaan? Mihin ne liittyvät? Miten ja kenen kanssa tehtävät pitäisi hoitaa?
”Asiantuntijatyön luonne on muuttunut. Esimerkiksi verkostoissa toimiminen ja taito käyttää sujuvasti erilaisia ohjelmistoja ovat nousseet entistä tärkeämmiksi. Monella työpaikalla olisi syytä määritellä uudelleen asiantuntijoiden työn sisältö ja tavoitteet.”
Sen jälkeen jotkin ylimääräisiltä tuntuneet tehtävät voivat tullakin osaksi omaa asiantuntijaidentiteettiä. Silloin ne eivät enää kuormita ja turhauta niin kuin nyt. Toivanen korostaa, että jos asiantuntijan työhön kerran kuuluu asioihin paneutuminen ja uuden luominen, niille on edelleen varattava myös aikaa.
Aiheesta lisää:
Kun työ pursuaa yli, pitää kirkastaa sen ydin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Työtehtävien priorisointi auttaa ajanhallinnassa – kiireellinen pyyntö ei aina ole tärkein (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Seitsemän luetuinta juttua ajanhallinnasta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi