22.3.2017

Tiedote 18/2017

Työuupumuksen hoitamiseksi on kehitelty erilaisia interventioita, jotka vaihtelevat sekä sisällöltään että toteutustavaltaan. Interventiot ovat toimenpiteitä, ”väliintuloja”, joihin esimerkiksi työterveyshuollossa ryhdytään työuupumuksen helpottamiseksi. Useimmat interventiot keskittyvät vahvistamaan työntekijän voimavaroja. Yksilö voidaan ohjata esimerkiksi terapiaan, osallistumaan psyko- tai sosiodraamaan, psyko-didaktiseen työpajaan tai vertaistukiryhmään, tai hänelle voidaan suositella meditaatiota, fyysistä kuntoilua tai valoterapiaa.

Tämä on mielenkiintoista, sillä teoreettiset näkemykset työuupumuksen kehittymisestä korostavat erityisesti työhön liittyvien tekijöiden keskeistä merkitystä. Osa yksilön voimavaroja vahvistavista interventioista lievittää työuupumuksen oireita ja edistää työssä jatkamista, kun taas toisilla tulokset eivät eroa tavanomaisesta hoidosta tai toipumisesta ajan kuluessa.

Työterveyslaitoksen toteuttamassa Vaikuttava työuupumusinterventio -hankkeessa koottiin kaikki työuupumuksen lievittämiseksi toteutetut, kansainvälisesti arvioidut interventiot ja niiden vaikutukset työuupumusoireiden vähenemiseen ja työssä jatkamiseen. Lukuisista toteutetuista tutkimuksista katsaukseen valikoitui ennalta asetettujen kriteerien perusteella 18 interventiota, joista 14 oli suunnattu yksilön voimavarojen vahvistamiseen ja neljässä oli yhdistetty yksilöön ja työhön kohdistuvia toimenpiteitä.

– Vaikka työuupumuksen taustalla on puutteita työoloissa, työuupumus kehittyy aina vuorovaikutuksessa työntekijän ja työn välillä. Interventioiden yksilöpainotteisuus liittynee työkyvyn heikkenemiseen vakavan työuupumuksen yhteydessä, mistä seuraa yksilön tuen tarve, toteaa tutkimuksen johtaja, työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.

Laadukasta arviointitutkimusta työuupumuksen hoidosta on tehty liian vähän

Kun satunnaistetussa ja kontrolloidussa asetelmassa tutkittujen interventioiden tulokset koottiin yhteen, kävi ilmi, että yksilöön kohdistuneet interventiot eivät johtaneet oireiden lievittymiseen. Tutkimuksia, joissa oli yhdistetty yksilöön ja työhön kohdistuvia menetelmiä tai tutkittu interventioiden vaikuttavuutta työssä jatkamiseen työuupumuksen jälkeen oli niukasti ja niiden tulokset olivat ristiriitaisia.

– Työuupumuksen hoitamiseksi pitäisi kehittää enemmän teoriaan perustuvia, laadukkaita interventioita. Niiden arviointi auttaisi kehittämään näyttöön perustuvat hoitosuositukset, joiden avulla työuupumuksen haitallisia vaikutuksia työkykyyn voitaisiin vähentää, korostaa hankkeeseen osallistunut johtaja Salla Toppinen-Tanner Työterveyslaitoksesta.

Työterveysyhteistyön avulla voidaan edistää työssä jatkamista

Työuupumuksesta toipumista selvittäneiden laadullisten tutkimusten tulosten perusteella yksilöön kohdistuvaa tukea työuupumuksen hoitamiseksi voidaan täydentää työpaikan toimilla.

– Lähiesimies on keskeinen toimija työpaikalla työntekijän työhyvinvoinnin varmistamiseksi. Työpaikan toimintamalleja sekä varhaiseen että työhön paluun tukeen voidaan soveltaa myös työuupumuksen yhteydessä, Ahola korostaa.

Vaikea tilanne on otettava puheeksi ja etsittävä ratkaisuja yhteistoiminnassa. Työterveyshuolto tukee esimiehiä ja tarjoaa hoitoa työntekijöille. Esimies ja työntekijä saavat tukea myös työsuojeluhenkilöstöltä, henkilöstöpalveluista ja henkilöstön edustajilta.

Lisätiedot

Kirsi Ahola, kirsi.ahola@ttl.fi, p. 030 474 2492

Salla Toppinen-Tanner, salla.toppinen-tanner@ttl.fi, p. 030 474 2441

Työuupumuksen hoito –verkkosivulle on koottu laadullisten tutkimusten tulokset vinkeiksi esimiehille, työterveyshuolloille ja työntekijöille: Työuupumuksen hoito  https://www.ttl.fi/tyontekija/tyostressi-ja-uupumus/tyouupumuksen-hoito/.

Ahola K, Toppinen-Tanner S, Johanna Seppänen. Vaikuttava työuupumusinterventio. Systemaattinen katsaus ja toimintaohjeita. Helsinki: Työterveyslaitos ja Työsuojelurahasto, 2016. http://urn.fi/URN:ISBN 978-952-261-689-0(PDF)

Ahola K, Toppinen-Tanner S, Seppänen J. Interventions to alleviate burnout symptoms and support return to work: systematic review and meta-analysis. Burnout Research 2017;4:1-11. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2213058616300596

Työuupumus on työkykyriski

Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jolla on kielteisiä seurauksia työhyvinvoinnille, työturvallisuudelle ja työterveydelle. Sen on myös todettu ennustavan sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä. Toisin kun yleensä oletetaan, työuupumus ei itsessään ole sairaus eikä oikeuta sairauspoissaolon korvauksiin. Vakava työuupumus, jossa työntekijä kokee oireita vähintään viikoittain, liittyy lähes poikkeuksetta fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen. Mahdollinen sairausloma kirjoitetaan niiden oireiden perusteella, jotka heikentävät työkykyä.

Terveys 2011 –tutkimuksessa vakavaa työuupumusta, jossa oireita esiintyy viikoittain, todettiin 3 prosentilla naisista ja 2 prosentilla miehistä. Lievää työuupumusta, jossa oireita esiintyy kuukausittain, koki 24 prosenttia naisista ja 23 prosenttia miehistä.

Työuupumus ilmenee laaja-alaisena väsymyksenä, joka ei enää hellitä levolla, sekä asennemuutoksina itseä ja työtä kohtaan. Työntekijä saattaa esimerkiksi ryhtyä epäilemään työnsä mielekkyyttä ja omaa pystyvyyttään. Lisäksi perinteiset stressioireet ovat tavallisia. Työuupumuksen olemassa olon voi todentaa esimerkiksi työterveyshuollon ammattihenkilöt. Työuupumustilaa arvioitaessa haastatellaan työntekijää, kartoitetaan oireita ja työoloja sekä arvioidaan työntekijän terveyttä ja kokonaistilannetta, sillä väsymys on yleinen oire, joka voi kertoa monenlaisista ongelmista.