Kuulolle haitallista melua esiintyy tyypillisesti tuotannossa, jossa käytetään suuria energiamääriä joko valmistukseen tai kuljetukseen. Kuulolle erityisen haitallista impulssimelua esiintyy metalli- ja rakennusteollisuudessa.

Päivittäinen melualtistus, joka ylittää 80 dB(A) voimakkuuden voi olla kuulolle vahingollista.
Ylempi toiminta-arvo melualtistukselle on 85 dB(A).

Meluntorjuntaan ja kuulonsuojainten valintaan ja käyttöön liittyvät meluasetuksen mukaiset vaatimukset on esitetty allaolevassa taulukossa. Kyseiset toiminta ja raja-arvot melualtistukselle tarkoittavat päivittäistä (8h) keskiäänitasoa. Jos altistusta ei ole mitattu koko päivän ajalta, keskiäänitaso tulee laskea desibelilaskennan sääntöjen mukaan (ks. Melulaskin-linkki). Pelkkä yksittäinen äänitasolukema mittarista ei riitä.

LukuarvoMerkitys asetuksessa
(meluasetus 85/2006)
80dB(A) ja
äänenpaineen huippuarvo (impulssimelu) 135dB(C)

Arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta.
Alempi toiminta-arvo:
Toiminta-alueen ylittyessä on tarpeen toteuttaa direktiivin tarkoittamia ehkäiseviä toimenpiteitä työntekijöiden kuulovaurioriskien estämiseksi:

•Työntekijöillä on oikeus asianmukaisiin, hyvin istuviin kuulonsuojaimiin.
•Työntekijöiden, joiden altistuminen ylittää alemmat toiminta-arvot, on voitava käydä ennaltaehkäisevässä audiometrisessä kuulotestissä. Työntekijöille on tiedotettava riskeistä ja oikeudesta kuulotesteihin tai tarkastuksiin.
85dB(A) ja
äänenpaineen huippuarvo
(impulssimelu) 137dB(C)

Arvioidaan ilman kuulonsuojainten vaikutusta.
Ylempi toiminta-arvo:
Riskin vähentämiseksi alemman toiminta-arvon edellyttämien toimenpiteiden lisäksi tarvitaan lisätoimenpiteitä:

•Työnantajan on laadittava meluntorjuntaohjelma ja annettava työntekijöiden käyttöön kuulonsuojaimet.
•Työntekijä velvoitetaan kuulonsuojainten käyttöön.Työpaikalla on merkittävä alueet, joissa tällaista altistumista voi esiintyä ja pääsyä niille alueille on rajoitettava.
87dB(A) ja

äänenpaineen huippuarvo
(impulssimelu) 140dB(C)

Arviossa huomioidaan kuulonsuojainten vaikutus.
Raja-arvo:
Tätä arvoa ei saa ylittää.

Melu aiheuttaa ammattitauteja

Melu on merkittävä ammattitauteja aiheuttava altiste. Melun aiheuttamien, korvattujen ammattitautien määrä, vuonna 2006 oli vielä 1200 tapausta vuodessa. Tapausten määrä on laskenut sen jälkeen tasaisesti. Syynä tähän ovat melutyötä tekevien määrän väheneminen, automaatio ja kuulonsuojauksen tehostuminen. Vuonna 2014 korvattujen ammattitautien määrä oli yli 400 kpl. Suurimmat melulle altistuvat ammattiryhmät ovat metallialan sekä rakennusalan työntekijät.

Varoitusmerkkejä kuulolle haitallisesta melusta

– Jos työpäivän jälkeen tuntee kuulevansa huonosti, niin on altistunut liialle melulle. (niin sanottu tilapäinen kuulonalenema)
– Jos korvat soivat työpäivän jälkeen, niin on altistunut liialle melulle.
– Jos työympäristössä täytyy huutaa, kun puhuu metrin päässä olevalle henkilölle, on liian meluisaa.
– Useimmat työmaiden käsityökalut tuottavat yli 95 dB(A) melutason. Jos niitä käytetään säännöllisesti alle 10 m päässä, niin on altistunut liialle melulle.
– Lakisääteisesti kovameluiset paikat pitää merkitä. Kannattaa siis katsoa ympärilleen.

Melun torjunta

Meluntorjunta on tarpeettoman äänen haittojen vähentämistä tai poistamista. Valtioneuvoston asetus 85/2006 velvoittaa työnantajan laatimaan ja toimeenpanemaan meluntorjuntaohjelman, jos melualtistustaso ylittää ylemmän toimenpideraja-arvon.

Meluntorjuntakeinojen tärkeysjärjestys on:

1. melun syntymisen estäminen
2. melun etenemisen estäminen
3. melun vaimentaminen akustoinnilla
4. henkilökohtaiset kuulonsuojaimet
5. melussa oloajan rajoittaminen

Yllä olevassa luettelossa ensimmäisenä mainitut keinot ovat yleensä tehokkaimpia, ts. saavutettava hyöty on kustannuksiin suhteutettuna suurempi kuin esim. akustoinnilla saavutettava hyöty. Meluntorjuntakeinojen järjestys ja keinot on yksilöity nykyisessä meluasetuksen (VNa 85/2006 ) 12 §:ssä.   Meluntorjunnassa kuulonsuojaimet ovat välttämätön välitön, mutta ei riittävä torjuntakeino vähentää melualtistusta. Työntekijöille annettavat ja heidän käyttämänsä kuulonsuojaimet, eivät poista työnantajan velvollisuutta meluntorjuntaan.

Työnantajan on otettava melualtistuksen ennaltaehkäisyssä tai vähentämisessä erityisesti huomioon seuraavat seikat:
1. vähemmän melua aiheuttavat työmenetelmät
2. sellaiset asianmukaiset työvälineet, jotka aiheuttavat työn luonne huomioonottaen mahdollisimman vähän melua
3. työvälineiden, työpaikan ja työpaikalla käytettävien laitteiden ja niihin liittyvien järjestelmien huolto- ja kunnossapito-ohjelmat
4. työpaikkojen ja työpisteiden suunnittelu
5. työntekijöiden opastaminen ja työvälineiden oikeaan ja turvalliseen käyttöön melulle altistumisen vähentämiseksi mahdollisimman alhaiselle tasolle
6. melun tekninen vähentäminen esimerkiksi vaimennusta, eristystä, melusuojia, kapselointia tai ääntä absorboivaa kattamista käyttäen
7. melualtistuksen keston ja  voimakkuuden rajoittamista
8. työn suunnittelua siten, että riittävät lepoajat huomioonottaen melualtistuminen mahdollisuuksien mukaan aika ajoin vähenee tai keskeytyy.

Mikäli työntekijällä on työn luonteesta johtuen käytettävissä työnantajan vastuulla oleva lepotila, työnantajan on huolehdittava melun vähentämisestä tässä tilassa sen käyttötarkoituksen ja olosuhteiden edellyttämälle tasolle.

Lainsäädäntö:
Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (VNa 85/2006 )