Melun mittaus

Haittatekijöiden raja-arvoja ovat EU:n kemikaalilainsäädännön REACH:in mukaiset DNEL ja DMEL arvot, jotka asetetaan kemikaalien rekisteröinnin yhteydessä.

Lakisääteiset ohjearvot

Lakisääteisiä ohjearvoja työpaikoilla esiintyville haittatekijöille ovat asettaneet sosiaali- ja terveysministeriö, valtioneuvosto sekä Euroopan unioni.

Työpaikan ilmaa koskevia ohjearvoja

  • Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (268/2014) on määrätty työpaikan ilman epäpuhtauksille haitallisiksi tunnetut pitoisuudet (HTP-arvot) sekä osalle altisteista vastaavat biologisten indikaattorien raja-arvot.
  • Valtioneuvosto on määrännyt myös joitakin suurimpia sallittuja pitoisuuksia ja toimenpiderajoja, jotka löytyvät HTP-arvot 2014 -kirjan liitteestä 3.
  • EU on asettanut ohjeellisia viiteraja-arvoja (IOELV), ja eräille aineille sitovan raja-arvon (BOELV) (löytyvät täältä).

Fysikaalisia tekijöitä koskevia säädöksiä 

  • Melua koskeva direktiivi 2003/10/EY ja valtioneuvoston asetus VNa 85/2006 antavat työssä esiintyvälle melulle toiminta-arvot
    sekä altistumisen raja-arvot.
  •  Tärinäaltistumisen raja-arvoja koskee direktiivi 2002/44/EY ja sen perusteella annettu valtioneuvoston asetus VNa 48/2005.
  •  Sähkömagneettisiä kenttiä koskee direktiivi 2004/40/EY sekä Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 1474/91.
  •  Valaistusta koskee standardi SFS-EN 12464-1.

 

Linkkejä säädöksiin ja ohjearvoihin
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista (1214/2016 ) 
HTP-arvot 2016 -kirja


Melu:
melua koskeva direktiivi 2003/10/EY

Tärinä:
valtioneuvoston asetus VNa 48/2005

Sähkömagneettiset kentät:
direktiivi 2004/40/EY
sosiaali- ja terveysministeriön päätös 1474/91

Muut raja-arvot

EU:n REACH-asetuksen mukaan kemikaaleille tulee rekisteröinnin yhteydessä ilmoittaa ns. DNEL- (tai DMEL-) arvo.

DNEL (Dervived No Effect Level) tarkoittaa (johdettua) vaikutuksetonta annostasoa. DNEL on annos, jota voidaan pitää turvallisena ihmiselle (esimerkiksi mg kehon painokiloa kohden). Tarvittaessa valmistajat ja maahantuojat voivat asettaa eri DNEL-arvot eri ryhmille (työntekijät, kuluttajat, epäsuorasti ympäristön kautta altistuvat).

Ihmisten altistumista voidaan verrata suoraan DNEL-arvoon. Altistusta, jonka tiedetään tai todennäköisesti oletetaan kohdistuvan ihmisiin, verrataan sopivaan DNEL-tasoon. Jos altistustaso ei ole yli DNEL:n, riskin katsotaan olevan hallinnassa.

DNEL saadaan jakamalla eläinkokeista tai muista tutkimuksista saadut suurimmat haittoja aiheuttamattomat (tai pienimmät haittoja aiheuttavat) annostasot arviointitekijällä.

Joissakin tapauksissa DNEL-arvon määrittäminen saattaa olla mahdotonta, esim. jos aine on genotoksinen karsinogeeni, jolloin annos-vastesuhteen ajatellaan olevan lineaarinen. Tällöin määritetään DMEL (Derived Minimal Exposure Level), joka kuvaa (johdettua) pienimmän vaikutuksen annostasoa.

Ympäristövaikutusten osalta tulee kemikaalien rekisteröinnin yhteydessä ilmoittaa ns. PNEC (Predicted No-Effect Concentration), joka on pitoisuus, jota alhaisemmat pitoisuudet eivät todennäköisesti aiheuta haittaa kyseessä olevassa ympäristön osa-alueessa.